Vahentäminen on kannattavaa toimintaa, itseasiassa vähentämisestä voikin olla parempi aloittaa. Kiva kun kirjoittelet miten menee! Rehellisyys on parasta, ja positiivisuus, joka kirjoituksestasi on luettavissa!
Se on hyvä miettiä noita tuntemuksia ja tapoja mitä juomiseen liittyy. Niistä on tullu niin normaalia ettei es tajua miten paha asia tää juominen oikeesti on. Mä oon kirjannut kaikki määrät ja juomapäivät ylös, niin näkee konkreettisesti että paljon sitä olutta vielä menee. Jos nyt sais pidennettyä noita välejä, ettei joka vkl tuu juotua. Tää on pitkä prosessi, mäkin menin vuosia tuolla automaattivaihteella ennen kuin aloin kyseenalaistamaan koko touhua. 
Tsemppiä!
Hei! Miten menee?
Kiitos kysymästä.
Ja kiitos viesteistä, tarpeeseen tulevat.
Toissapäivänä ostin kaksi pinttiä olutta. En enempää. Eli tällä viikolla on annoksia mennyt 3,5 annosta. Mutta tänään tuli paha paikka. Taistelin koko illan, monta tuntia mielitekoa vastaan vastaan. Vielä 20 minuuttia ennen kaupan sulkeutumista olin lähteä, mutta voitin, enkä mennyt. Ekan kerran siis nyt näin, että oli todella kova halu juoda mutta lopulta en sittenkään lähtenyt kauppaan.
Tämä on se mitä vastaan nyt taistelen. Ei niinkään suuret määrät, vaan tämä riippuvuus niistä asioista mitä juominen tuo mukanaan - ja sitä myöten sitten aina juomisen kasvava määrä. Tänään voitin.
13 päivästä 10 juomatta kokonaan. Ja se on enemmän kuin vuosikausiin.
Kiitos!!! Ja samoin 
Nyt olen iloinen etten tänään mennyt ostoksille. Kivempi lukea tsemppiviestejä 
Just tää. Ja ne määrät. Mut periksi ei anneta prkl!
Hienoa! Pysy lujana! Pari pinttiä ei ole paha, se muutos ottaa sen oman ajatustyönsä, että oikeasti vapautuu siitä addiktiosta ja tunteiden sekamelskasta mikä alkoholin väärinkäyttöön liittyy.
14 päivästä 11 juomatta kokonaan.
Tai toisin päin: Kahden viikon ajanjaksolla olen juonut kolmena päivänä ja yhteenlaskettu määrä on 8,5 + 3,5 eli 12 annosta! Laskin ensin väärin 
Olen todella ylpeä tästä saavutuksesta.
Moi Hyvään oloon. Miten on sujunut?
Luin juuri koko ketjusi ja kyllä niin tutulta kuulosti taas. Jopa ne takki päällä eteisessä-episodit, jossa taistellaan kaljagoljatin kanssa oman pään sisällä. Oon joskus saanut itseni nauramaan niissä tilanteissa kuvitellen itseni ulkopuolisen silmin heilumassa siinä ovenraossa. Ja nauru on auttanut mua jäämään sitten kotiin.
Mutta siis, hyvä että kirjoitat ja tosi kiva lukea sun pohdintoja! Tsemppiä sulle! Sain itsekin taas voimaa taisteluun.
1 tykkäys