Saunan puolella oli tällainen keskustelu, ja ajattelin aloittaa samanlaisen täällä lopettajien puolella, sillä jostain syystä aihe kiinnostaa mua. Mistä nimimerkkisi siis on peräisin? Omani juontaa juurensa Anssi Kelan(!) “Milla hei sun täytyy muuttuu, sun elämältä suunta puuttuu” -biisistä - oikea nimeni ei siis ole Milla 
Saksofonisti John Coltrane on suosikkimuusikoitani. Blue Trane yksi hänen biisinsä.
Coltrane käytti itse ajan ja viiteryhmän tapaan runsaasti monensorttisia päihteitä, mutta raitistui vanhemmiten ja eli viimeiset vuotensa raittiina sekä muutenkin varsin henkistyneenä ja tasapainoisena(?) ihmisenä. Musiikillisesti Coltranen loppuaikojen levytyksiä ei voine suositella muuta kuin meille vähän parkkiintuneemmille jazzin ja ylipäätään avantgardemman musiikin ystäville…Sen sijaan hyvä koemaistiainen on hran tunnetuin albumi “Love Supreme” joka uponnee vähemmänkin jazziin perehtyneelle.
Sitä en nimimerkkiäni nopeasti valitessani muistanut, mutta John Coltranella ja mulla (sekä eräällä toisella plinkkiläisellä!) on sama syntymäpäivä.
Minulla on tietokoneen yläpuolella juliste, joka on ostettu Puolan Krakovasta. Siinä on teatterimainos Shakespearen Komeen iloiseen leskeen. Wesole tarkoittaa puolaksi iloista. Ehkä vähän koominen nimimerkki minulle surun murtamalle…
Valitsin tietoisesti “andanten” vaikka en olekaan musiikki-ihmisiä. Tämän avulla pysyn maltillisessa, ei liian nopeassa (eikä myöskään liian hitaassa) äänensävyssä kirjoituksissani. Ainakin yritän. :mrgreen:
Hieno aihe, kiitos Millanen!
Nimimerkki ratkesi siinä kirjautuessa noin minuutin mietinnän jälkeen.
Sellaiseksi sen halusin, että se olisi rehellinen, mahdollisimman paljon minusta kertova, eli antaisi mahdolliselle lukijalle (semmoinenkin mietiskelyilläni ainakin oli, mutta lienee nyt lomailemassa…) jonkunlaisen mielikuvan siitä minkälainen ihminen tuollaisia höpisee.
Sukupuoli siitä ilmenee, ikäryhmänkin voi arvata, sivistystason ja asenteen maailman hulinaan… ja ehdottomasti niin ajattelin että ihan suomenkielinen sen on oltava, yksinkertaisen äijän nimimerkin.
Ja jotain se toivottavasti kertoo myös olosuhteista joissa elelen, metsän reunassa, ikkunatkin metsään päin joten näkemys maailmaan hiukan vajavainen, ei siis ihan vielä kokonaan metsässä mutta siinä sivistyksen rajoilla keikkuen…
Vai ollaan sitä Coltranen kanssa samana päivänä sankareita…enpä tiennytkään! 
Miun nickin tarinan varmaan muistaa kaikki, mutta kertaus on opintojen äiti, joten kerronpa. Ihan alussa nimimerkkini oli Uusi Elämä, mutta ajan kuluessa ja keskustelujen edetessä totesin sen muille hankalaksi puhuttelunimeksi,joten halusin nimimäisemmän nimen. Näinä aikoina olin purkittamassa sitten kuivattuja mustikoita Italiassa asuville sukulaisillemme. Kysyin äitiltä, että mitä on kuivatut mustikat italiaksi kun halusin kirjoittaa sisältömerkinnät kummallakin kielellä. Hää vastas että mirtilli secchi. Kiinnostuin tuosta mirtilli-sanasta. Saunan puolelle kirjoitin kysyneeni sitten seuraavaksi, et mikä sitten on mustikka yksikössä. Myöhemmin muistin, että en ihan niin kysynyt, vaan kysyin et onko se yksikössä mirtilla vai mirtillo. Äet sano että mirtillo. A-pääte olis viehättänyt minua enemmän, mutta halusin nickini kuitenkin olevan kielellisesti oikea, joten vaihdoin Uuden Elämän Mirtilloon.
Viihdyn yksinäisyydessä ja luonnossa niin kesällä, kuin talvellakin, sekä kuljeskelen teitä tietämättömiä toisinaan. Talvella metsä on valkoisen puhdas ja ainutlaatuisen kaunis kaikessa hiljaisuudessaan. Yksinäinen kulkuri halkoo metsän nietosta nauttien joka askeleesta, joten Lumikulkuri kuvaa minua ja luonnettani oikein hyvin.
Mielikuvitukseni oli lomalla sinä päivänä, kun kirjauduin tänne, joten päätin olla vain yksi nainen ja jostain päähänpistosta lisäsin perään syntymävuoden. How boring 
Kirjoitin yhdelle toiselle palstalla eräänä lauantaipäivänä. Piti ottaa nimimerkiksi “lördag”, mutta tolkuttoman humalan vuoksi kirjoitin “lorda” ja painoin enteria.
Se oli sitten siinä. Hyvä muistutus vanhoista ajoista, joten en aio muuttaa.
Tuolle edelliselle lorda- nimimerkin tarinalle nauroin kyllä makeasti! 
Olipa se hauska.
Ja jotenkin NIIN kuvaavaa meikäläisten touhua…
Itse kirjautuessani, alkumielikuvaa sanasta ei oikein ole… mutta meikäläinen oli joko varattu tai liian tylsä, joten toisten alkoholistien joukkoon halutessani, olin sitten Teikäläinen.
Teikkis siitä tuli teidän kutsuessa minua niin.
Minun nimimerkkini tulee anonyymi sanasta. Se liittyy asiaan joka on minulle tärkeintä. Koko anonyymi sana olisi liikaa minulle, surkeista surkeimmalle ja pienistä pienimmälle. Osa siitä riittää, niiknkuin minä haluan olla osa suurta yhteisöä, miesten ja naisten toverikuntaa joka on anonyymia.
Lyhennetty nimi sopii, koska olen saanut lahjaksi nöyrtymisen, ymmärryksen siitä etten yksin ja itse ole mitään enkä voisi edes selviytyä hengissä!!!
Olen siis vain anon.
Lordan teksti aiheutti kyllä spontaanin tyrskähdyksen
Höh, minä en muista mistä Jilla tulee. Muistelisin, ettei oikein mistään, ehkä se vaan tuli mieleeni. Se ei siis ainakaan liity kyllä mihinkään.
Piti kirjoittaa Fenix, mutta tulikin vahingossa kirjoitettua Felix. Linnusta ketsuppipulloon vaihtui identiteetti.
Piti kirjoittaa Fenix, mutta tulikin vahingossa kirjoitettua Felix. Linnusta ketsuppipulloon vaihtui identiteetti.
Mulle tuli mieleen jostain tuntemattomasta syystä nimimerkkiä miettiessäni entinen luokkatoveri. Ehkä siksi, että olin luokkakokouksessa aiemmin nähnyt hänet melkoisessa humalatilassa, itse olin hyveellisesi -menin varmuuden vuoksi autolla-selvin päin. Häntä sanottiin selän takana Aina Marinaksi ja siitä nimimerkki. 56 tuli viitteeksi iästä- en ole sen ikäinen enkä sinä vuonna syntynyt, mutta noin viiskymppinen kuitenkin.
Olin vuosituhannen alussa opiskelemassa Berliinissä ja saksalaisen kämppiksen lempinimi oli Frau Schlückchen, eli suomeksi Neiti Kulaus.Ko. kämppis siis tykkäsi lipittää viiniä, kuten allekirjoittanutkin. Siitä siis tuo nikki, Nti Kulaus
Gary Moore oli yksi esikuvistani sähkökitaran soittoa harjoitellessani 80-luvun lopussa. Kuoli 6.2.2011 sydänkohtaukseen tukevassa humalatilassa. Nimimerkki muistuttaa minua humalajuomisen vaaroista.
Antilooppi ei enää palatessaan muistanut Antiloopin salasanaa 
Savannien avaruutta ja vapautta minä alkujani taisin tavoitella ja tunsinpa kai itseni jonkinlaiseksi saaliiksikin, jonka suoja oli laumassaan. Siispä, Antilooppi.
Tämä aihe on ollut ainakin kerran plinkkihistoriani aikana esillä, mutta sen jälkeen on porukkaa virrannut plinkin pyöröovista sisään ja ulos pilvin pimein. Kirjauduin syksyllä -10 Basilicana. Nimmari oli mielestäni hyvä, koska tykkään kyseisestä yrtistä kovasti. Sillä on muitakin merkityksiä. Asuin tuolloin maassa, jossa basilica tarkoittaa kirkkorakennusta ja niitä sijaitsee joka nurkalla. Monimielisesti ajattelin, että se yrttinä ja kirkkona yhdistää jotenkin oman ajatukseni jumalan huoneesta; taivasalla yrttitarhassa. Lähdin plinkistä pahasti siihen koukuttuneena ja palasin sitten Basina, kun olin vanhan nikkini kuolettanut. Basi on kiva muistuma tuosta alkuperäisestä ja kuvaa ehkä ihmisenä minua paremmin. Kipakan pehmeä.
Kun kirjauduin tänne plinkkiin koin itseni karvaiseksi mörököllimäiseksi metsänpeikoksi joka joskus ennen oli ollut Päivänsäde. Näin itseni arkana, takkuturkisena ja metsän siimeksessä yksin matkaavasta eläimestä.
Nimimerkkini muuttui teidän kirjoituksissanne lyhyemmäksi, joten minusta tuli peikkis.