Niin raivona että punaista näin...

Vilpola
61

Hei Sydän karrella

Ikävä kuulla, että olet allapäin. Luitko Mutsin viestiä, jossa oli puh.nro, jonne läheisetkin voi soittaa. Myös Irti Huumeista- järjestöön sekä Al-anonin palvelunumeroon voi soittaa. Ja tämä kirjoittelu auttaa ainakin itseäni.

Noppapeli on suomentanut linkkiä, jossa on hyviä neuvoja läheiselle ja eri asenteella, kuin mitä itse olen harrastanut, eli nalkuttanut ja sättinyt jne.

Toivomme varmaan kaikki, että poikasi pystyisi lähtemään toipumisen tielle!

Paljon voimia sinulle ja aurinkoisia lenkkejä lohtukoirasi kanssa! Kirjoittelehan t. Särkynytsydän

62

Moi särkynyt ja karrelle palanut ja muut!

Kirjoitin toissapäivänä pitkän rimssun, mutta se karkasi bittiavaruuteen enkä jaksanut kirjoittaa uudestaan.

Meillä mennään nyt niin, että toissapäivänä vielä annoin rahaa, kun jätkä oli eilen (alun perin piti mennä jo maanantaina)) luvannut mennä katkolle tai ainakin klinikalle yrittämään katkolle pääsyä. Antamista tietysti kaduin mielessäni jo rahaa laittaessani. Poika lupasi soittaa katkolta. Mitään ei ole kuulunut eilen eikä tänään. Enkä kysele perään. Toivomukseni on, että hän pääsisi katkolle ja sen jälkeen laitoskuntoutukseen, toisella sijalla toivomuksissani olisi vankila. Sieltähän jotkut tulevat toipuneina ja koulutettuina siviiliin ja pääsevät ehkä tukiasuntoonkin, niin kuin täälläkin on kirjoitettu. Meillä poika ei vielä ainakaan katso kuuluvansa tukiasuntoon vaan kuvittelee vuokraavansa pienen kaksion 800 eurolla kuussa. Olen kyllä ilmoittanut, että en pysty rahoittamaan sellaista. Enkä missään nimessä tahdokaan.

Toissapäivänä myös haukuin puhelimessa pojan lyttyyn. Huusin, että hän on tosi raukkamainen, kun uhkailee meitä, lähes seitsemänkymppisiä ihmisiä vaikka millä. Olen aika varma, että hän ei uhkauksiaan toteuta (tulisi meille riehumaan, antaisi osoitteemme velanperijöille jne, räjäyttää poliisilaitoksen, ryöstää kaupan kassan, tappaa kaikki) on kuitenkin tosi stressaavaa lukea tuommoisia juttuja yleensä juuri ennen nukkumaan menoa. Siksi on parempi pitää puhelin kiinni. Muuta on sekin tautista, että pitää olla ystävienkin tavoittamattomissa narkkarin sekoilun takia.

Huusin myös, että hän ei ole enää äidin pieni vauva vaan 37-vuotias mies, jonka ei kuulu itkeä kaikkea äidille. Voi olla, että huutaminen helpotti.

Onko teille käynyt niin, että kun lapsi soittaa, ottaa jo valmiiksi sydämestä, mutta kun hän on pari päivää soittamatta, alkaakin huolestua onko hänelle tapahtunut jotain kamalaa, ammuttu tms.? Itselläni olen huomannut tämän ilmiön ja se lienee läheisriippuvuutta minunkin taholtani.

63

Jos kirjoittaa pitkän viestin, kannattaa kopioida se teksti ennen lähettämistä, koska voi olla, että kirjoittaminen on kestänyt niin kauan, että foorumi on heittänyt ulos. Itse teen aina niin, jos kirjoittaminen keskeytyy tai viestistä tulee pitkä. Eli ctrl +C ja sitten ctrl +V. (Macissä cmd ja samat kirjaimet)

Mut sen verran noista sun pojan viesteistä, että todellakaan noita uhkauksia ei kannata uskoa! Sitä kun hädissään ja kamatuskissaan sanoo ja tekee melkeinpä mitä vaan, jotta saisi lisää kamaa. Mutta jos häiriköi teitä todella, niin vaihda vaikka numeroa, jotta saat olla rauhassa! Vaikka olisikin oma lapsi kyseessä, ei kaikkea tarvitse sietää!

Ja sitähän sanotaan, että ihmisen psyykkinen kehitys loppuu, kun aloittaa päihteiden käytön. Eli 15-vuotiaana runsaan päihteiden käytön aloittaneen kehitys loppuisi siihen ikään. Suhtaudun tuohon hieman varauksella, mutta kyllä siinä tuntuu edes pieni totuuden siemen olevan ainakin omalla kohdallani. Eli vaikka poikasi on 37-vuotias, ei hän välttämättä ole “henkisesti sen ikäinen”.

64

Kiitos kaikille myötätunnosta ja kiitos nasaalistille (vai kuinka se taipuu, nasaalille?) hyödyllisistä tiedoista.

Meidän 37-vuotias aloitti huumeuransa vasta19-vuotiaana. Mutta eihän nuori silloinkaan vielä valmis ole, poika varsinkaan :slight_smile: . Eikä tässä valmiiksi tunnu tulevan nainenkaan edes 68-vuotiaana.

Oli kahden vuorokauden hiljaisuus pojan taholta. Ihan pieni toivon pilke jo heräsi, että oiskohan tuo päässyt suoraan katkolle. Mutta katin kontit. Tänään soitti ja pyysi satasta. Ei ollut “saanut raahatuksi itseään katkolle”. En antanut satasta.

Se selitti, että nyt on kaikki hyvin. On asunto ja kohta tulee kamalasti palkkaa, antaa sitten rahaa meillekin. On jotain bisnestä, jolla rikastuu. Mutta ennen sitä tarttee satasen, että saa printattua papereita bisnestään varten. Ja lupaa ettei karkaa vankilasta, kun/jos sinne joutuu. Kun kieltäydyin antamasta, hän kysyi, että tahdonko, että ei olla enää missään tekemisissä keskenämme. Vastasin “tahdon”. No, sitten se kiitti (ei kuulostanut ironiselta vaan ihan aidolta), että oltiin aikanaan adoptoitu hänet vauvana ja oli ollut hyvä lapsuus ja toisti vielä, että tämä oli viimeinen yhteytemme. Ja sanoi sitten kauniit päätössanat “Painu vittuun!”. Myöhemmin tuli viesti, jossa hän totesi, että ei voi mennä katkolle, kun on velkaa ja yrittää saada ulkomailta lainaa 10 000 000 €. Liekö sormi unohtunut nollan päälle.

Tiedän, että noista jutuista ei kannata välittää ja on ehkä tyhmää laittaa niitä tännekin. Mutta jos mulla ois valta, laittaisin jätkän pakkohoitoon. Pojalla on ollut aina hyvä mielikuvitus ja ilmaisutaito, haaveili aikanaan käsikirjoittajan urasta. Siihen näyttää taipumukset viittaavan edelleen.

En ole kovin hermostunut, vähän surettaa kuitenkin. Koko touhu olis jäänyt lyhytaikaisemmaksi, jos olisin jättänyt tilisiirrot tekemättä alun alkaen tai viimeistään tämän uuden laskun alkaessa 2-3 vuotta sitten. Rahaa saadakseen hänen olisi pitänyt tehdä rikoksia (varmaan on jotain tehnytkin) ja olis jo “turvallisesti” linnassa. Toivon, että pystyisin nyt vihdoin pysymään lujana.

Mielenrauhaa teille kaikille ja kestämistä
t. mutsi :confused:

65

Hei mutsi

Kun on kerran pysynyt lujana, on jatkossa helpompaa toimia samoin. Se mitä läheiset usein pelkäävät on että käyttäjä katkaisee välit heihin, harvoin niin kuitenkaan käy.
Niin kuin ei käynyt teidänkään tapauksessa vaikka kuinka poikasi uhkailee.
Jos hän soittaa vain pyytääkseen rahaa, voit mielestäni aivan hyvin ilmoittaa hänelle ettet keskustele rahan antamisesta, muusta kyllä. Selkeät rajat asetat sinä ei hän. Aikuinen mies kestää jos hänelle sanoo ei, kun
sen kestää 5 vuotiaskin joka ei saa karkkipussia kaupassa.
Luin aikaisemman kirjoituksesi kuinka olit raivostunut pojallesi ja antanut tulla tuutin täydeltä. Ihan hyvä. Kannattaa muuten lukea kirjoja Läheisriippuvuudesta. Tuolla kirjallisuusvinkeissä taitaa olla muutama kirja aiheesta.

Terv. Ohjaaja Kerttu

66

Kiitos Kertulle!

Absurdi tragikomediani jatkuu. Aamulla viesti: Oikeesti tarttis 60. Kuulosti niin kohtuulliselta, että melkein lankesin.
En laittanut. Seuraava viesti: “Tarttis 250 ja 190, Ranskassa on just nyt pankissa katko, mutta sieltä on tulossa lainaa 25 000 ja 5000, kun maksaa nuo käsittelykulut. Asia hoidettava heti. Maksan sulle iltapäivällä tonnin.” En vastannut enkä laittanut.

Sitten tuli multimedia, jossa oli mukamas lainakaavakkeen kuva. Zoomailtiin sitä puoliskon kanssa ja se oli jonkin ranskalaispankin toimilupa vuodelta 2007. EUn hyväksymä. En ole vastannut mihinkään puheluun enkä viestiin. Viesteissä ilmoitettiin, että olen estänyt häntä saamasta 25 000 e. Puolisko oli vastannut yhteen puheluun, joka tuli jostain muusta kuin pojan vakkarinumerosta. Siinä poika pyysi häntä ilmoittamaan minulle,että olen nyt sitten vienyt häneltä 30 000 e. Pikkuhiljaa alkaa naurattaa. Perjantai on aina hänellä hullu päivä ja 250 € on toistuva maaginen luku. Varmaan parin päivän kokaiinit.

Mutta oikeesti. tietääkö kukaan, mistä tietää, koska onkin kysymys todellisesta mielen järkkymisestä? Poikani käytös viittaa sekä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön että skitsofreniaan. Eli onko kysymyksessä pelkkä nousu- ja laskuhumala ja viekkarit vai oiskohan jotain jo vialla muutenkin. Vaikka samapa tuo. Minä en sille mitään voi. Kävin salilla ja sen jälkeen capuccinolla ja croisantilla. Pitää hemmotella itseään. Ja illalla tehdään hyvää wokkia ja otetaan pari lasillista valkoviiniä.

Ainakin pieniä nautinnollisia hetkiä toivon teillekin kaikille.

67

Hei kaikille! Mulle sanoi yksi entinen työkaveri tässä taannoin, että miksi mie aina kerron hänelle kuinka paljon olen joutunut poikaa avittamaan rahallisesti hänen elämänsä karikoissa. Minun kohdalla syy on se että pojan huumesekoilut ovat sekoittaneet oman taloudellisen tilanteen ihan täysin. Öisin makaan valveilla ja mietin kuin saan maksettua kaikki lainani ja niitä ei ole ihan vähän. Olen saanut sellaisen kasvatuksen että velat on maksettava. Itse olen miettinyt että miten olen päätynyt tähän tilanteeseen ja tullut siihen tulokseen että kaikki juontaa siihen että aikoinaan pyrin lohduttamaan poikaa antamalla hänelle periksi liian monessa asiassa. Pojan isä oli alkoholisti ja tuotti pettymyksiä pettymysten jälkeen katteettomilla lupauksillaan. Ennen vankilaan joutumistaan poika tahtoi aina rahaa “lainaan” ja hänellä oli aina selvät sävelet että koska maksaa takaisin :smiley: Poika vapautuu ensi kuussa odottamaan tuomioitaan ja minun mielestä se on aivan väärin. Hänen kontollaan on useita välivaltarikoksia ja en voi ymmärtää että miksi tuomioita ei voi panna käytäntöön heti. Poika on itsekkin samaa mieltä kanssani, sitten kun tuomiot on istuttu niin hän voisi jatkaa puhtaalta pöydältä. Ja jotenki tuntuu että poika olisi nyt siinä tilanteessa että hänen ei tarvitsisi olla vankilassa “kova linnakundi” vaan hän voisi ottaa apua vastaan ja keskittyä ajattelemaan lastaan. Sinulle “mutsi” sanon että olet sie sinnikäs äiti, ja olet varmasti onnellinen että rinnallasi on ymmärtäväinen puoliso :slight_smile: Minän olen reilut 10v. murehtinut yksin näitä asioita, kerran olen käynyt juttelemassa kriisityöntekijän kans. Tämä palsta on kyllä aivan ihana ja “särkynyt sydän” on saanut minut nauramaan läpi kyyneleiden :smiley: Onneksi mulla on tuo koiruus joka makaa jalkojeni päällä ja päästelee haisevia rupsuja :laughing:

68

ihan vaan pikavastaus.

Minuakin on aina ihmetyttänyt tuomiot, jotka pannaan käytäntöön myöhemmin. Niistä kärsii sekä tuomittu että ympäristö.

69

Suomen oikeuslaitos toimii ihan fukkkin liian hitaasti.

En sano, että hätäisiä päätöksiä pitäis tehdä, mutta (kun nyt ollaan täällä päihdefoorumilla) yleensä esim. kaupparyöstöt, apteekkiryöstöt, omaisuusrikokset ylipäänsä, liittyy päihteiden väärinkäyttöön ja mua ärsyttää kun käsitellään niin hitaalla vauhdilla. Yleensä em.- rikoksista tuomittu saa sakkoja, harvemmassa on vapausrangaistukset ja niistäkin ehdollista. Ja niitä päätöksiä ootellessa tehtaillaan useampia…

Tosi leimii, en keksiny muuta sanaa. Leimii. Lötköilyy…pötköilyy…lisää samaa…?

SÄHKÖSHOKKEJA koko kansallle!!! Just kidding. Tietääkö joku viksumpi, vaikka saunan puolelta, voiko tuomiolla vaikuttaa ihmisen p-käyttöön? Ja jos voi, voiko nopeampi käsittelyaika oikeudessa olla parempi?

Ja joo, ajattelen kyllä ehdollistamisperiaatetta. Miksi rikollista ei voida rangaista samantein tai edes ilmoittaa henkilölle, että teillä on tietty aika/ajat viranomaisen kanssa klo 9.00.

Hmmm…piiras

70

Hei! Oman poikani aikaisempi (ensimmäinen) vankilatuomio ei vaikuttanut hänen päihteidenkäyttöön yhtään vähentävästi. Hän hakeutui vankilassa sellaisten porukkaan että loppujen lopuksi maksoin tuhansia euroja hänen peli- ja ym… velkoja :frowning: Nyt hänen jouduttuaan toisen kerran vankilaan sanoin että en aio maksaa enää yhtään mitään ja olen ollut sanani mittainen.

71

Hei sydän karrella,

Olen pahoillani tilanteestasi ja tiedän kyllä, että vankila on monelle se “korkeakoulu”. Näin käy monessa perheessä, eikä vankila ole se ratkaisu mihinkään, mua vaan harmittaa, että systeemi jauhaa niin hitaasti. Mur.

Mun mielipide: älä anna enää euroakaan. Mutta se on mielipide, sä teet mitä haluat.

-piiras

72

Mutsi tuolla jossain viestissä mietti, onkohan pojallaan kyse jostain “todellisesta” mielenjärkkymisestä, skitsofreniasta, jne.
Ja niin minäkin aikoinani mietin, sillä ne tapahtumat monesti olivat kuin jotain elokuvakäsikirjoituksen filmaamista. Joten päättelin, että pojan aivot tuottavat hänelle todellisia valveunia, valvetapahtumia . Tyttöystävä,jonka siis minä näin ihan tavallisena tyttönä, muuttui pienen matkan aikana pojan omalle asunnolle joksikin kovan jengin edustajaksi , joka aikoi tehdä hänelle ties mitä kahdenkesken. Poika suputteli puhelimeen pelkoaan tytön läsnäollessa. Minä ihmettelemään. Joskus lähdettiin polleana lentokentälle taksilla, tarkoituksena lähteä ulkomaille bisneksen tekoon. Matkalippua en nähnyt, ja rahaakaan ei tiettävästi ollut. Kentältä sitten soiteltiin, että ei saakaan nostettua rahaa…eikä näy sitä lippuakaan missään. Siellä poika päällisteli yön kentällä ja välillä soitti, että vartijat ajavat häntä takaa. Sen kyllä uskon, että seurasivat tilannetta. Ja paljon, paljon samanlaisia tapahtumia, jotka olivat selvästi harhoja. Joskus oli lähdetty hyvien kaverien kanssa matkaan ja yöllä kun muut nukkuivat kaikessa rauhassa, poikani soitti, että joku haluaa tappaa hänet… taksimaksulla siitä pelosta onneksi selvittiin. Ja joskus poika sanoikin suoraan, että hänellä on kummallisia pakkomielteitä.
Osalle ihmisistä kannabis tosiaankin laukaisee skitsofrenian, sehän onkin todettu.

73

Moi!

Kävin aamulla tekemässä lähestymiskieltoanomuksen pojalleni. Täytin lomakkeet eilen kotona. Menin ensin poliisille, joka oli tosi hyvä tyyppi. Neuvoi ja kannusti ja ymmärsi. Sanoinkin hänelle, että käynti kävi terapiasta. Siitä siirryin hakemuksineni käräjäoikeuden kansliaan. Olin ymmärtänyt, että sielläkin saa tehtyä väliaikaisen lähestymiskiellon, joka tulee voimaan miltei heti. Oli kyllä myös ilmoitettu, että poliisikin tekee niitä. Me lähdemme vajaan 2 viikon kuluttua Espanjaan, tuttuun tavalliseen kaupunkiin (ei Aurinkorannikko) 7 viikoksi. Käräjäoikeuden kanslian täti sanoi, että kielto saadaan voimaan vasta, kun olemme palanneet huhtikuun lopulla. Mutta me olemme olleet jatkuvan puhelinterrorin kohteena, tänään tuli puolisolleni tunnissa 33 viestiä/puhelua (kun minä en vastannut). Tappouhkauksia mm. ja talomme ja automme poltetaan jne. Näitä on tullut viikonloppunakin. Vetosin tilanteen kestämättömyyteen ja terveyteni luhistumiseen, jos ei saada lähestymiskieltoa heti. No, se pantiin kiireelliseksi, kun melkein itkin ja sieltä kuulemma sihteeri soittaa minulle tänään tai huomenna.

Asia sai kuitenkin uuden käänteen, joka todella edistää kiellon voimaantuloa. Poikani tuli portaallemme, syytti minua talousrikoksista itseään kohtaan ja uhkasi jäädä siihen mittaamattomaksi ajaksi. Oli kuulemma spriikeitinkin mukana. Päätettiin puolison kanssa soittaa poliisit paikalle ja soitin 112. Poliisit tuli 10 minuutissa. Poika haukkui heidät sioiksi ja sanoi, että ei lähde kuin raahaamalla kunnes yhtäkkiä sanoi lähtevänsä mielellään tekemään meistä petossyytettä. Tonttimme alalaidassa poliisiauton luona oli kuitenkin sitten ollut painiottelu poika vastaan poliisi. Toinen poliiseista tuli meille sisään selvittämään yleistilannetta. Tämän kertaisesta pojan käynnistä tulee rikossyyte, vaikka lähestymiskielto ei ole vielä voimassa ja lähestymiskielto nyt sitten käsitellään pikaisena jonkun ylemmän poliisivirkamiehen toimesta. Raskauttavana tekijänä varmaan virkavallan vastustus ja juuri ennen poliisien tuloa puolisolleni portaaltamme laitettu tappouhkaus. Hurraa! Putkassa ei kuitenkaan yli vuorokautta pidetä, joten huomenna sieltä voi tulla vihainen narkkari. Mutta olen iloinen, että poliisi todella näki, missä mennään. Puh. Kaikesta sitä oppii iloitsemaan.

Itsestäni olen tällä hetkellä ylpeä, vaikka henkisesti aivan uupunut. En ole antanut vaadittuja satasia ja tuhansia ja olen tehnyt niin kuin olen uhannut. Lähestymiskielto ja poliisit paikalle tarvittaessa. Kyllähän poika olis lähtenyt vapaaehtoisesti pois, jos olis saanut 5000 €. Luulee kai että tommosen summan voi taikoa hokkus pokkus vaan. Vaikka huumehistoria pojallani on pitkä, näin dramaattista vaihetta ei vielä ole ollut. Olen onnellinen, että hänen 13.vuotias poikansa ei ollut meillä talvilomaa viettämässä tällä erää.

Toivottavasti tämä absurdi elämä joskus kääntyy edes lähelle normaalia. Samaa toivon teille muille! Ja toivottavasti lapsemmekin vielä pääsisivät kiinni normaaliin elämään. Nyt ei ainakaan mun ja puoliskon tartte tänään katsoa poliisisarjaa telkkarista.

terveisin
Nääntynyt, mutta itseensä tyytyväinen mutsi
Sorry, jos tää on sekava juttu, mutta päivä on ollut voimia vievä

74

Ikäviä käänteitä teille on tullut, mut toisaalta hyvä, että saatte toivottavasti jatkossa olla rauhassa pojaltasi! Jos se vihdoin herättäisi hänetkin!

Hyvä sentään, että poliisit näkivät tilanteen ja myös se, että olette lähdössä pidemmäksi aikaa pois Suomesta! Varaudu kuitenkin siihen, että poikasi voi tulla huomenna tai ylihuomenna hyvinkin vihaisena paikalle, tai sitten ei. Mutta jos tulee, niin soittakaa poliisit paikalle vaikka jokaikinen kerta, kunnes lähestymiskielto on voimassa tai poika tajuaa pysyä poissa!

Itse pitäisin tuollaista tapahtumaa niin nöyryyttävänä (jos siis olisin poikasi), etten kehtaisi näyttäytyä pitkään aikaan! Onneksi ei itselle tuollaisia tapahtunut, vaan välit vanhempiin ovat ihan hyvät, enkä heiltä rahaa ole kerjännyt… (Ehkä juuri siksi ne välitkin ovat kunnossa)

75

Olin joskus tosi ihmeissäni, kun narkomaanin vanhempi sanoi minulle, ettei hänen lapsensa ole koskaan varastanut tai ollut väkivaltainen. Mun tytär ainakin oli tosi pelottava ja väkivaltainenkin ennen kuolemaansa. Aika oli ihan hirveää, pelkäsin, että tyttäreni tappaa jonkun, tappoikin sitten itsensä. Yhä mietin, että ehkä niin on parempi, nyt ei ainakaan kuolleen äiti syytä minua. Voin syyttää vain itseäni…

76

Kyllä meitä tällaisiakin (ex)-narkkeja on, mut ilmeisesti ollaan vähemmistössä. Tai mun kaltaisten vanhemmat eivät koskaan siitä lapsensa päihteiden käytöstä kenellekään kerro. Ehkä ennemmin niin.

77

Moi!

Minäkin luulin jo muutaman vuoden poikaani x-narkkariksi. Nyt, 2 v sitten homma uusiutui, mutta ehkä toivoa on vieläkin. Uskon kyllä hänen tulevan putkasta vihaisena, niin kuin Nasaalisti arveli. Pohjimmiltaan hän on kuitenkin niin empaattinen ja pehmo tyyppi, että mikäli vielä selville vesille pääsee, häpeää nykyistä käytöstään, jos siitä jotain muistaa.

Nyt kärsivät muutkin, myös hänen toisessa kaupungissa asuva poikansa, 13 v ja tietysti minä ja nykyinen puolisoni, parisuhteemme, kaikki. Aikaisemmin narkatessaan hän oli itsetuhoinen, nyt näköjään ei. En halua tunkea tänne uskonnollisuutta, mutta yritän jättää homman korkeemman käteen. Ja poliisit ovat olleet enkeleitä :slight_smile: .

Huomasin tänä iltana miltä tuntuu, kun ei tarvitse jännittää puhelinta eikä olla huolissaan siitä missä poika saa yösijan ja iltapalan. Huojentavaa. Olen ilmeisesti jännittänyt pitkäänkin ja tottunut siihen. Ja lähestymiskielto tulee sitomaan minuakin. en voi 3 kuukauteen olla yhteydessä rakkaaseen narkomaaniini. Eihän hän mielestä häviä tietenkään.

Öitä
mutsi

78

Voi sentään, Mutsi, noita teidänkin kokemuksia. Niin kai se on, ettei näille käyttäjille löydy helpolla rajoja. Monesti se oli poliisit meilläkin, jotka hetkeksi rauhoitti pojan. Luulen, että jotkut tietyt aineet sai hänet agressiiviseksi, olikohan ne rauhoittavat (bentsot?), siis subuteksin lisäksi.

Mielestäni lähestymiskiellon hakeminen oli ainut viisas tekoni pojan huumeuran aikana. Jälkeen päin hän on itse kertonut, että se sai hänet pysähtymään ja miettimään huumeilun kannattavuutta. Että hänellä ei ole enää ketään tai mitään, jos jatkaa narkkaamistaan.

Toivon kovasti, että tämä pysäyttäisi poikasi. Hänellehän on apua tarjoavat paikat ja systeemit tiedossa. Nostan sinulle hattuani tosi korkealle, että olet ollut jämäkkä ja näytät pojallesi, että tietyt normit ja säännöt koskevat myös narkomaaneja!

Kyllä meillä ainakin on se kokemus, että nämä käyttäjät ovat kieroja, valehtelevia ja varastavia sekä valmiita manipuloimaan, uhkaamaan, kiristämään ja tekemään kauheita asioita, että saavat tarvitsemansa mömmön! Toiset ovat arkoja tekemään tosi rikoksia, ryöstöjä, murtoja jne. mutta läheisiä uhkaillaan hyvinkin sujuvasti. Toiset kulkevat murtovälineet mukanaan, jos sattuisi sopiva kohde kohdalle.

Mielestäni ei ole viisasta olla kertomatta läheisilleen, että nuoremme on sortunut huumeisiin, kun he usein jo siitä tietävätkin. Näkeehän naapuritkin ja tutut, että eivät kulje selvinpäin. Kun kerrot avoimesti asiasta, niin sydämeltäsi putoaa raskas taakka ja oma olosi helpottuu.

Nämä huumeongelmathan eivät ole kenenkään syy, ihminen vain ajautuu käyttäjäksi, tuskin kukaan valitsee sitä tietoisesti. Ja siitä huolimatta, he eivät voi käyttäytyä törkeästi läheisiään, eikä ketään muitakaan kohtaan.

Muuten, meillä soviteltiin, lähestymiskieltoon liittyvää kotirauhanhäirintää ja laitonta uhkausta tammikuussa, lähes kaksi vuotta tapahtumista. Pääsimme sovintoon ja syytteistä luovuttiin, siis viranomaiset, ja meillä ei ollut korvausvaatimuksia. Taitaa olla poliisilla ja syyttäjillä jutturuuhkaa, itse en enää hyvin muistanut koko tilannetta.

Toivon sinulle, Mutsi ja puolisosi, oikein hyvää ja voimaannuttavaa lomaa ja pojallesi tilaisuutta luopua huumeista!

79

Poliisisarja jatkuu

Kiitos särkynyt sydän! Seuraamme polkujasi näköjään. Aamulla klo 9.30 soi puhelin ja meidät kutsuttiin poliisilaitokselle. Meitä kuultiin ja heti voimaan tuleva lähestymiskielto oli luvassa. Poika oli kuulemma putkassa edelleen ja hyvin hermostunut ja syytänyt tappouhkauksia nuorella naispoliisille, joka asiaa hoiti. Meistä molemmista, siis puolisostani ja minusta tehtiin kuulustelupöytäkirjat. Minun piti sitten ratkaista, tehdäänkö rikossyyte laittomasta uhkailusta. Eilen nimittäin poika laittoi puolisolleni viestin, jossa uhkasi tappaa tämän ja polttaa talomme ja automme ja lähettää portaallemme jonkun muun istumaan puolestaan, jos hänet viedään. Mietin aikani ja päädyin tekemään rikosilmoituksenkin. Senhän voi perua, jos jätkä hakeutuu hoitoon ja asettuu.

Poika pääsee putkasta, kun asia on käsitelty poliisissa ja silloin pitäisi olla lähestymiskielto voimassa. Käytiin läpi myös asiat, joista poika meitä syyttää. eli että olen ottanut hänen rahojaan ja velvollinen maksamaan hänelle. Minullahan on dokumentitkin, mutta kyllä siinä tuli ilmankin selväksi kuka on velkaa ja kenelle. Kiva. kun elättää aikuista poikaa ja tämä sitten syyttää talousrikollisuudesta ja petoksesta. Jäänee omaan arvoonsa.

Vähän pelottaa, että mitä sitten, kun jätkä vapautuu. Jos ja kun kokaiinin tai amfetamiinin tai sekakäytön aiheuttama olotila vierotusoireineen jatkuu, veikkaan, että meillä käy poliisit jokusen kerran. Sanoisin, että lapseni ei tällä hetkellä ole se, mikä hän oikeesti on. Hän on aineiden ja mahdollisesti rahaa kärkkyvien rikollistenkin sekoittama raunio.

Mutta pärjäillään!

80

Moi! Luin tätä ketjua ja oli pakko vaan kirjoittaa, miten tilanteenne koskettavat mua, viimeisimpänä sinun tarinasi käänteet nimimerkku mutsi. Todella raskasta elämää sinulla, pojallasi myös. Ei mulla siihen mitään neuvoa ole tietenkään, mutta uskon ja toivon että jonkin ajan päästä tilanteesi on helpompi ja voit katsoa taaksepäin näihin nykyisiin juttuihin ja ajatella että onneksu noin ei ole enää. Toivon että itsekin jaksat uskoa niin. Niin ja uskon että olet tehnyt tosi oikein suojellessasi itseäsi poikasi “käyttäjäpersoonalta”. omaa poikaasihan et siinä torju vaan sen, mitä huumeet hänestä tejevät. Kaikkea hyvää ja teille muille äideille myös. Itsekin olen äiti, lapset tosin vielä pieniä enkä tiedä mitä elämä heidän eteensä heittää.