Niin raivona että punaista näin...

Vilpola
401

Ulkopuolisten on niin helppo kritisoida ja neuvoa, mutta käytännössä tilanne on ihan erilainen. Ymmärrän hyvin, ettei oman lapsen halua kärsivän, vaikka tietäisikin ainakin osan rahoista menevän päihteisiin. Toisaalta jos sinulla on taloudellisesti mahdollista häntä auttaa ja teidän välit sillä paranevat, ei kenelläkään pitäisi olla siihen mitään sanomista! Kyllähän monet auttavat taloudellisesti sellaisiakin aikuisia lapsia, joilla ei ole päihdeongelmaa. Tiedän jopa tapauksen, jossa vanhemmat maksavat aikuisen miehen vastikkeita ja esim. sähkölaskuja, vaikka mies käy töissä ja laskennallisesti tulisi tuloillaan toimeen. Elintaso vain olisi matalampi ilman vanhempien “apua”, ja nykyään usein kuulee etenkin 50+ vanhempien sanovan, että haluavat aikuisillekin lapsilleen taata sellaisen elämän, jota eivät itse saaneet ja tukea taloudellisesti, koska se on mahdollista. Niin kauan kuin kaikki ovat järjestelyihin tyytyväisiä, muiden ei pitäisi niihin puuttua!

Mukava siis kuulla, että jonkinlaista mielenrauhaa olet ilmeisesti saavuttanut tai ainakin saavuttamassa!

402

Hei vaan kaikille!
Tuo rahan antaminen (vaikka tietää että menee päihteisiin) on jokaisen vanhemman oma ratkaisu. Joka asiassa tässä elämässä on niitä jotka ovat kärkkäitä neuvomaan miten häätyy elää. Kyllähän mieki tiesin aikoinaan kun avustin poikaa maksamalla vuokria, sakkoja, laittamalla “ruokarahaa” että se ei auta poikaa kuin hetkellisesti. Itse sain hetken rauhan tilanteeseen, välit paranivat seuraavaan pyyntöön asti. Totuus kuitenki on se että huumeiden rahoittaminen / mahdollistaminen omalle lapselle on loputon suo. Ja tuohon suohon en aio upota kun poika vapautuu vankilasta, enemmin laitan välit täysin poikki poikaani. Tai sitten toinen vaihtoehto on se että miun maallinen taivallus päättyy. Mie en vain enää yksinkertaisesti jaksa :neutral_face:
Jotenki on vahvistunut nykyään tunne, että poikani ei ole henkisesti terve. (Vuosien ajan olen aina välillä miettinyt hänen mielenterveyttään) Hän kertoo uskostaan ja hetken kuluttua päästää suustaan asioita joita Jumalaan uskova ihminen ei todellakaan voi sanoa. Kaikesta tulee niin ahistunut ja surullinen olo. Usein mietityttää että muuttaako vankilassa olo poikaani kuitenkaan mitenkään, mutta pakko on rukoilla ja uskoa parempaan tulevaisuuteen.
Mie kuitenki vietän lomaa tämän viikon koiruuden kans, ulkoilen ja ties vaikka viiniäkin maistelen.
Työkaveri kyseli tuossa taannoin että enkö ole kohdannut ketään mukavaa miestä koiruuden kans ulkoillessani. Vastasin että juu: Molemmat pysyivät turvallisen välimatkan päässä ja kysyivät että onko koiruus vihainen ja onko koskaan purrut ketään. Kuin he nyt tuollaista edes ajattelevat miun omasta doopermannista :laughing:
Aurinkoisia kevätpäiviä meille kaikille :smiley:

403

Hyvää pääsiäistä täältä pohjoisesta!
Pääsiäinen menee ihan töiden merkeissä, ihan mukavalta tuntuu. Olen tainut olla koko hoitajan urani aikana joka pääsiäinen töissä, saas nähdä jatkuuko tahti eläkkeelle asti :laughing:
Poijan kans ollaan yhteydessä muutaman kerran viikossa, sellaisia tosi lyhkäsiä puheluita soittelee. Lapselleen aikoi myös soitella nyt pääsiäisen aikaan.
Varsinkin iltaisin pakkaa olemaan surullinen ja yksinäinen olo. Tuntuu että en osaa enää lähteä minnekkään, paitsi tuon koiruuden kans.
Jospa kevät toisi piristystä meidän kaikkien elämään.

404

Pääsiäisiloa etelärannikoltakin. Tulin eilen sisämaan kaupungista, missä olin 5 pv murkkuvahtina. Murkkukaan, pojan poikani, ei ole ongelmilta välttynyt, huumeet tuskin ovat kuvioissa kuitenkaan. Nuuska on. Kiltisti tuo käyttäytyi, tuli iltaisin sovittuina aikoina kotiin. Älykäs poika, mutta mitä tekee älyllä jos ei sitä käytä. Viimeinen vuosi peruskoulua menossa ja hyvä, jos päästötodistuksen saa. Laiskuus vaivaa ja lintsaustakin on ollut. Äitinsä kanssa aina sukset ristissä. Normaalia tuossa iässä tietysti. Kunpa hänellä menisi elämä paremmin kuin isällään. Isänsä tosin oli tuossa iässä vielä ongelmaton, huumerumbakin alkoi vasta armeijan aikana.

Rentouttavia pyhäpäiviä ja työniloa töissä oleville. Tulee se pääsiäinen sairaaloihinkin, ehkä syvällisempänäkin kuin tänne “ulkomaailmaan”.

405

Räntäsateista päivää täältä pohjoisesta!
Koiruuden kans treenailtu kaikkea mahdollista ja häätyy sanoa että nopea on oppimaan (kun tietää että saa palkinnon)
Tässä miettinyt että ottaisko koiruudelle kaverin, aikuisen kissa-neidin joka sairastaa nivelrikkoa. On asunut koko ikänsä Eläinsuojeuyhdistyksen kissatalossa. Koiruus kyllä tulee toimeen myös kissojen kans, mutta mikä on tämän kissa-neidin tilanne :slight_smile:
Poika soittelee edelleen lyhkäsiä puheluita vankilasta. Sanoi että säästää puheaikaa, hänellä nainen kuvioissa mukana… :wink: Ei ole muuta kertonut kuin kirjoittelevat ja soittelevat.
Poika on myös soitellut lapsellensa, suunnittelee tapaamista alkukesään.
Itsellä edelleen tilanne että tunteet vaihtelevat laidasta laitaan. Välillä niin surullinen ja yksinäinen olo, ikävä sellaista normaalia perhe-elämää. Mutta näillä mennään vielä muutama vuosi.
Voimia ja auringonpaistetta meille kaikille.

406

Ihanan aurinkoista ja lämmintä iltaa täältä pohjoisesta!
Huhtikuun loppupäivät ja toukokuun alkupäivät ovat menneet ihan töiden merkeissä, ja nyt muutama päivä vapaata. Pikkasen on väsynyt olo, aamulla peräti oli kärttynen :imp:
Poika ei ole soittanut viikkoon. Tiedän että uusi nainen on hänen ajatuksissa nyt ja se aiheuttaa minussa erilaisia tunteita tyytyväisyydestä pettymykseen. Onnellinen oon tavallaan poijan puolesta mutta samalla loukkaantunut siitä miten “hylkäsi” minut. Tunnen että oon hänelle tärkeä silloin kun hän tarvitsee apua tai rahaa.
Poika kertoi että hänen uudella ystävällään on ehdoton EI kaikkien päihteiden suhteen. En ymmärrä että miksi en ihan usko sitä.
Koiruuden kans vietetään vapaata ihan rennosti, ulkoillaan ja taidampa nauttia muutaman lasillisen viiniä myös :laughing: Ihanan aurinkoista kevättä meille kaikille!!

407

Aurinkoista iltaa pääkaupunkiseudulta.

On ollut tarkoitus kirjoittaa, mutta meillä muuttohommat, josta iloitsen syystä jota tässä ei ole tarpeen selostaa. Hienoa Sydän, että sulla on koiruus. Mulla on toi puolisko, hyvä sekin. Kahden lesken aika pikä avioliitto ja nyt päästään vihdoin asumaan kahdestaan. Puoliskon aikuinen poika lähtee samalla omaan kämppään.

Oma poikani ei saanut linnatuomiota vieläkään. Oikeudet käyty, kolme ehdollista nyt menossa. Mutta nyt en ole kauheasti toivonut vankilaa, kun poika on järkevämässä kunnossa. Mitään ihmeparanemista ei tosin ole tapahtunut.

Olen edelleen opetellut elämään omaa elämääni ja mieli ja kroppa on askaroiineet muuttohommissa. Eläkeläiselle tavallaan terapiaa, että on pakko touhuta.

Sorry jos on painovirheitä, nautittiin viiniä pihalla ilta-auringossa. Ei jaksa raittiudessa kilvoitella.koko ajan. Eikä jasettu Vappunakaan.

terkut teille kohtalotovereille ja kevään valoa kaikille!

408

Hei vaan!
Minua niin nauratti mutsin sanonta " Mulla on toi puolisko, hyvä sekin" :laughing: Mulla on koiruus ja hällä puolisko :laughing:

409

Iltaa täältä pohjoisesta!
Täällä ei ole vielä kesästä tietoakaan, autossa häätyy olla talvirenkaat kun ei tiiä mitä tuolta taivaalta sataa :cry:
Poijalta tuli kirje tänään, rahaa oli vailla. Surullinen olo, ei mene asiat kuin mie haluaisin. En tiedä mitä touhuaa vankilassa ja en halua tietääkkään. Rahaa en hänelle laita… piste.
Mutsi, mukava kuulla että saatte kohta olla puoliskon kans kahdestaan. Eihän elämässä mene niin että lapset asuvat kotona koko ikänsä, kaikkien meidän on häätynyt itsenäistyä jossakin vaiheessa.
Vapaapäivää tänään viettänyt, koiruuden kans ulkoiltu ja treenattu tottelevaisuutta :slight_smile: Nyt meinaan lämmittää saunan ja juua viiniä koko pullon.
Lämpeneviä päiviä meille kaikille!

410

Tervehdys ja hyvää Äitien päivää meille kaikille!

Narkkarien äidit on sankareita siinä kuin muutkin. Olen toivonut, että joskus jopa palkittaisiin joku äiti, joka on tsempannut lapsensa ongelmien kanssa. Tukenut ja ollut tukematta. Syyllistetty molemmista vaihtoehdoista. Itselleni en palkintoa halua, mutta olisi hyvä muistuttaa porukoita, että tälläkin tavalla erilaisia äitejä on. Isiä myös. Ja että tää on rankkaa.

Oma narkkarini on ollut aika rauhallinen. Eilen se oli sekavampi ja niinpä sen kämpässä olikin käyneet velkojat rikkomassa vähäistä kalustoa. Kämppä ei kai vaurioitunut, mutta pelkään, että naapurit voi ruveta vaatimaan häätöä pesäpallomailaryskeen jälkeen. No, poika soitti ja tahtoisi tulla huomenna mutsia moikkaamaan. Toivotin tervetulleeks, ruokaa saa, karjalanpaisti tekeillä. Kuohuviini jääköön väliin. Sen voin nauttia puoliskon kanssa etukäteen tänään…tai ehkä sherryä.

Ihanaa, että Särkynyt sydän on rentoutunut saunan ja viinipullollisen kanssa. Tuli hyvä mieli meikäläisellekin.

Porskutellaan taas!

411

Iltaa täältä pohjoisesta!
Miten meni mutsilla äitienpäivä? Mie olin töissä ja poijalta sain muutaman päivän kuluttua kirjeen jossa oli äitieinpäivä kortti (itse tehty) ja poijan lapsesta muutama kuva jotka oli otettu kerhossa. Olin iloisesti yllättynyt :slight_smile:
Taas on alakulo vaivannut kun on ollut aikaa miettiä omaa elämää. Mie niin haluasin olla poijan lapselle oikea mummo. Lapsi täyttää kohta kolme vuotta ja kolme kertaa olen hänet tavannut… surullinen on olo.
Taloudelliseti ei vain ole mahdollista reissata pitkää matkaa tapaamaan poikaa vankilaan ja poijan lasta sijaisperheeseen. Vielä vuosia menee maksellessa ulosottoonn.
Sanonki tässä kaikella rakkaudella: Älkää alkako kustantamaan lapsenne huumeidenkäyttöä esim. maksamalla vuokria, takuuvuokria, huumevelkoja… se on loputon suo ja ainakin minut se vei ulosottoon :cry:
Mutta kaikille lämpöisiä ja aurinkoisia päiviä!

412

Aurinkoista ja ihanan lämmintä iltaa täältä pohjoisesta!
Koiruuden kans meinataan lähteä tuonne lahen rannalle katteleen lintuja. Koiruuden lempipuuhaa, ei aiheuta mitään saalistusviettiä hänessä, tykkää vain katella ja kuulostella.
Poijasta ei ole kuulunut kirjeen jälkeen mitäään, luulen että säästää soittonsa naisellensa. Äiti on jäänyt unholaan kun ei saa rahallista tukea. Välillä suorastaan vituttaa kun ajattelen miten lähdin vuosikausia mukaan hänen juttuihinsa, ja aina oli kyseessä huumeet. :cry:
Aina välillä on surullinen ja yksinäinen olo. Tulee kaipuu toiseen aikuiseen ihmiseen, joka olisi mukana arjessa. Mutta vaikeaa on ajatella ketään joka vapaaehtoisesti hyppäisi miun kelkkaan. :laughing:
Lämpimiä ajatuksia ja lämpimiä päiviä meille kaikille :slight_smile:

413

Tervehdys pitkästä aikaa. On ollut muuttopuuhat ja ne on vieneet kaiken energian. Nyt on kaks yötä nukuttu uudessa kodissa, olohuone täynnä muuttolaatikoita edelleen, mutta kyllä tää alkaa selkiytyä. Ja olen onnellinen, koska nyt ollaan vihdoin kahdestaan. Pystyn rentoutumasn, kun ei piolison aikuinen poika Ole nurkissa tekemässä havaintoja kulloisesrakin mielialastani ja touhuamassa keittiössä omine tapoineen.

Oma hulttioni oli äitienpäivänä meillä syömässä ja löysi lähtöä tehdessään repun pohjalta noin 10 nuukahtanutta valkovuokkoa, jotka oli poiminut. Sain noin seitsemän niistä virkoamaan. Alkoi naurattaa ja toisaalta olin liikuttunut. Tuntui jo välillä, että kaikki on paranemaan päin, mutta eipä taida olla. Työllistämiskokeilu on tosin menossa.

Uskon, että pojan ns parempi kunto johtuu itsehoidosta subulla. Muuttopuuhissa löysin vierashuoneen sohvan pehmusteiden alta neulan suojatuubissaan. Varmaan maaliskuulta, jolloin hän majaili meillä poikansa talviloman aikana. Aikanaan metadonihoidossa ollessaan hän oli aivan normaalin oloinen ihminen ja niin on hetkittäin ollut nytkin. Mutta rikollisuuttahan aineiden saanti vaatii sen lisäksi, että jo itsessäänkin on rikollista. Tänään sanoin puhelimessa pojalle, että olen pettynyt jaettä hän voisi lopettaa olosuhteiden syyttelyn ja ottaa vastuun elämästään. Ja että kukaan muu ei voi ratkaisua tehdä hänen puolestaan. Tyhmyyksissäni olen tietysti antanut rahaa, tosin pieniä määriä kerralla, lähinnä ruokaan ja tupakkaan. Jostain hän sitten vääntää lisää huumeisiin. Tätä saamarin suota tää tuntuu olevan jatkuvasti. Tosin en enää anna sen vallita elämääni läheskään niin paljon kuin ennen.

Hieno ilta täällä. Asutaan nyt korkealla ja tervapääskyjen lentelyä olen katsellut parvekkeella.

Myötätuntoa Sydämelle ja tsemppiä muillekin!

414

Hei täältä pohjoisesta!
Kiitos mutsille myötätunnosta, niin lämmittää mieltä.
Täällä ollaan taas pettyneitä koko elämään. Poika soitteli pari päivää sitten vankilasta, oli ollut eristyksessä muutaman päivän. Omien sanojensa mukaan syyttömänä, mutta mulla on ollut jo pitemmän aikaa sellainen tunne että touhuaa vankilassa jotain. Ja yleensä nämä miun tuntemukset ovat osuneet oikeaan. :frowning: Ja kuulemma vielä yksi oikeudenkäynti tulossa lähipäivinä…
Huomenna alkais loma, mitään en pysty suunnittelemaan kun en tiedä poijan tilannetta. Ja tällä tarkoitan sitä että miten kauan kestää oikeudenkäyntireissu toiseen kaupunkiin. Saattaa mennä parikin viikkoa.
Olen tietoisesti eristäytynyt tänne kotiin, on ollut sellainen olo etten “jaksa” ystävien ja työkavereiden kertomuksia lapsistaan, heidän tekemisistään. Olen huomannut olevani kateellinen ja surullinen ja usein ajattelen että minulla, paskalla äidillä on paska lapsi. :blush:
Päivä kerraallan mennään, jospa se aurinko vielä joskus paistais tännekki, risukasaan…

415

Hei sydän karrella, mutsi ja kaikki muutkin

Terveiset täältä meiltäkin. Historiallisen kolea kevät, nyt kuitenkin on lumet sulaneet :mrgreen: ja huomenna lämpenee…

Surulliset on tunnelmasi, sydän karrella. Älä kuitenkaan syyllistä itseäsi, kyllä poikasi on omat valintansa tehnyt elämässään.
Kova on taakka historiastaan raitistuneellakin käyttäjällä ja tietysti myös läheisillä. Olimme lomalla etelässä, kaikkiaan 14 henkilöä, minä myös ja nuori parimme lapsensa kanssa. Sattui tosi ikävä tilanne, kun eräs perhe ei sattunut, viimeistä aamiaista lukuun ottamatta, koskaan ruokailemaan kanssamme, yhteensä 19 ateriaa. Pienet kielet lauloivat, että kun poltamme tupakkaa, ei kanssamme voi seurustella, koska heidän lapsensa saastuvat. Luulen, että taustalla on muitakin pelkoja :mrgreen: . Päätin, etten missään tilanteessa, koskaan halua edes nähdä heitä. En muuten nähnyt kenenkään tupakoivan ruokailutilassa, joka oli avoin terassi vain purjekankailla katettu.

Pojalla oli, kieltämättä, kova hinku viinabuffetin äärelle ja niinpä hän yhtenä iltana joi itsensä känniin. Selvisi kuitenkin huoneeseen ja sammui lattialle ja kusikin siihen. Seuraavana päivänä aivan kamala krapula ja oksenteli iltaan asti.Yritin saarnata viinankiroista ja ettei se ole sen arvoista, kun ei pysty juomaan kohtuudella. Kevään aikana on ollut tilanne, että vielä kännissä ollessaan (aamulla) on ajanut autoa. Täysin vastuuttomasti on riskeerannut kaiken,perheensä, asumisen, hoitonsa, harjoittelu/opiskelupaikkansa jne. Puhuttiin porukalla, että pojankin on alettava selvitteleen, että mikä siellä taustalla riivaa, mitkä syyt aiheuttaa vastuutonta käyttäytymistä. Ja niin rankalla päihdehistorialla luulis haluavan pysyä myös alkoholista erillään. Tyttö on pitkään käynyt asioitaan ja ongelmiaan läpi tukihenkilönsä kanssa ja suhde tukihenkilöönsä jatkuu ainakin seuraavat 6 kuukautta. Hän kertoi, että näinä korvaushoitovuosinaan ei kertaakaan ole tehnyt mieli muita aineita. Hänellä alkaa kohta C-hepatiittihoito ja aikoo hoidon loputtua suunnitella korvaushoidon vähentämistä. Ilman syvällistä, perimmäisten syiden läpikäyntiä, vähentäminen tai lopettaminen ei varmasti onnistu keneltäkään.

Mutsin pojan toivoisin löytävän uudelleen korvaushoidon pariin. Vähentäähän se laittomia toimia, kun saa päivittäisen annoksen hoitopaikassaan. Ja olishan siellä paljon mahdollisuuksia muuhunkin toipumiseen.

Luulen, että meille “ulkopuolisille” on täysin käsittämätön käyttäjien riippuvuus kavereistaan ja huume-elämäntavoista. Vaikka olis tavallaan kuivillakin, täytyy jalka pitää ovenraossa esim.jättämällä karsimatta facebookista käyttäjäkavereitaan. Ihme tirkistelyä ja onko mahdollista varmistusta, että jos tarvisi aineita :mrgreen: Nykyään joka työnantaja tarkistaa, mitä mahdollisesta työntekijästä löytyy netistä.

Kyllä itsellänikin on pohjavireenä syvä suru ja pettymys elämässäni, Vaikka viime vuodet ovat olleet rauhallisiakin, en usko, että pystyisin koskaan unohtamaan surullisia asioita, En ole, mielestäni kovin katkera ja kaunainen, mutta monesti alakuloinen.
Kevättalvella ymmärsin, kuinka hauras elämä voi olla, kuinka hetkessä loppua. Hyvin läheinen ja tärkeä ihminen kuoli yllättäen, kesken lempiharrastuksensa kaatui kuolleena maahan. Luulimme kaikki, että hän on huippukuntoinen ja eikä taatusti riippuvainen päihteistä tms. Täysin käsittämätöntä… nämä ovat niitä elämän suuria mysteereitä…

Toivon sinulle, sydän karrella, lämpimiä lomapäiviä ja virkistäviä lenkkejä koirasi kanssa! Ja mutsin ja sinun pojillesi voimia löytää toipumisentie!

Hyvää alkukesää kaikille :smiley:

416

Kiitos kannustuksesta särkynytsydän!

Toipumisen tie löytyi aikanaan, mutta sitähän seurasi entistä synkempi eksyminen syrjäpoluille. Nyt on tuntunut vähän seesteisemmältä, mutta kuten kirjoitin, seesteisyys johtunee itse annostellusta subusta. Mukana rikollisuus jossain muodossa jatkuvahsti. Työkokeilu on ollut käynnissä pari viikkoa kuitenkin. Tiistaina olisi vihdoin ollut lääkäri, kun pojalla on kasvua kiihdyttänyt patti silmän alla, nenän vieressä ja se olis kai leikattu samalla. No tietysti poika myöhästyi 10 minuuttia ja homma siirtyi seuraavaan aamuun. Lääkärissä käynnin sijaan oli ollut sekoilua, josta poika totesi, etten tahdo kuulla siitä tarkemmin, mutta kaikki hyvin taas. Enkä todella tahtonut kuulla. Eilen sitten pojasta ei kuulunut mitään enkä soitellut kysyäkseni Operaatiosta. En Muutenkaan halua kuulla hänestä päivittäin. Tänään tuli soitto numerosta, joka ei näkynyt. Arvasin oikein, poika oli poliisin hoivissa. Kertoi tulleensa otetuksi talteen matkalla lääkäriin. vanhat sakot 400€ Meni muuntoon eli varmaan kolmisen viikkoa istumista. Sai soittaa poliisilta lyhyesti ja anoi minua lunastajaksi. Sanoin vahvasti EI. Jätkä kerjäsi ja selitti. Nyt menettää työn ja tänään piti olla sossussa erityistyöntekijän tapaaminen. Kaikki menee nyt pieleen. Eikä tule asumistukikaan ja menettää kämpän. Sanoin maksavani vuokran, mutta en sakkoja. Hänen mielestään minun tietysti olisi edullisempaa maksaa sakot kuin vuokra. Ja hänhän kyllä maksaisi mulle takaisin. Pah. Sanoin, että menkööt työt ja muut, olkoon opiksi ja asia on loppuun käsitelty. Kämppää maksan, koska en kestä ajatusta hänestä asunnottomana. Vuoden kokemus on siitäkin.

Mutta tautista tämä on. Liikaa olen auttanut ja mielestäni tein oikein, kun nyt en ns pelasta. Hänen sakkojaan en ole maksanut pitkään aikaan. Vaan äidin sydäntä tää kaikki taas kirvelee. Tiedätte tunteen liiankin hyvin. Onneks ei enää tartte asua piolison skitson pojan kanssa. Siltäkin tuli mulle viikko sitten aivan idioottimainen, suorastaan vainoharhainen viesti. Perusteetonta syyttelyä. Tuntuu olevan liikkeellä tuota, että kaikkeen on aina syyllinen joku muu. Oon sanonut, että mua on siunattu omalla narkomaanilla ja puolison narsistilla. Tuntuu, että vähän liikaa yhdelle mummelille.

Kesäinen sade meillä ropisee. Ihana vihreys ja lintujen liverrys.
Tsemppiä meille kaikille!

417

Ihanan lämmintä iltaa täältä pohjoisesta!
Käytiin koiruuden kans iltalenkillä ja kotiin palatessa naapurin vanha rouva oli ovenraossa. Koiruus kirmaisi tervehtimään iloisesti ja rouva päivitteli että yölläkö pikkuinen koira on vielä hereillä. Kerroin että on ilta ja rouvan häätyisi laittaa nukkumaan. Rouva katteli koiruutta ja sanoi että ettekö tuukkaan hänen luo yötä. :slight_smile: Ja kun koiruus on doopermanni… verikoira. taistelukoira, tappajakoira…
Oli mukavaa kuulla särkynytsydän ja mutsi teidän kuulumisia, vaikka ne eivät olleetkaan kaikin tavoin iloisia. Itse olen kyllä nauttinut lämpimistä päivistä, ei ole kiirettä minnekkään.

418

Huomenta täältäkin yksi äiti kirjoittelee. Luin teidän kertomuksia jonkun verran ja voin samaistua kyllä aika paljon. Tosin lapseni ei ole sieltä pahimmasta päästä, ainakaan vielä, koska en tiedä minkälaisia aineita käyttää, vaiko vain alkoholia. Asuu kaukana minusta. Menneisyys on aika ristiriitaista ja surullista myös minulla lapsen suhteen. Syyllisyys kova. Ja oikeastaan se tunne että olen huono ihminen, huono äiti sai minut kirjoittamaan tänne. Se tunne taitaa olla meillä äideillä yleistä. Kun lapsi ei toimikkaan niinkuin muiden lapset niin liian helposti etsimme syytä itsestä.
Tuo että ei kehtaa enää mennä muiden mukaan kaikenlaisiin rientoihin on kyllä minunkin kohdalla tosi-asia. Ei jaksa kuunnella muiden hehkutuksia lapsiensa onnesta ja ilosta. Kateus. Sekö se on? Vai suru ja huoli joka sumentaa mielen? Isossa kirjassakin taidetaan sanoa niin että sure surevien luona. Ja suru on kova kun lapsi joutuu huonoille teille. Sen minä ainakin tajuan ettei kukaan ihan hyvillä mielin ja tahallaan valitse sitä tietä. Ehkä lapsellinen kokeilu saa lapsen koukkuun tiettyyn elmäntapaan eikä osaa siitä sitten irtaantua. Kun ei ole muuta. Täydellinen elämäntavan muutoshan siinä olisi paikallaan.
Samoin taitaa olla minullekkin se sama asia paikallaan. Täydellinen elämäntavan muutos. Lopettaa tämä itsensä syyttely. Vuosien suruharson silmillä pito.
“Sydän karrella” nimimerkille, että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Minäkin olin ihan varma etten koskaan enää löydä ketään joka voisi minun kanssa olla ja näitä kiemuroita katsella. Mutta niinpä vuosien yksinolon jälkeen tanssipaikalla täysin raitis mies minut pongasi ja sen jälkeen ollaan yhtä pidetty ja hän on ollut suurena tukena taistelussa siinä etten ala lapseni rahoittajaksi ja auttajaksi, vaan hänen on itse haluttava apua ja myös sitä haettava muualta kuin äidiltä, joka ei ole se paras auttaja, koska en minä ainakaan voi kovettaa itseäni niin paljon kuin tarvitaan. Raha on kirous lapselleni, heti kun on ylimääräistä, juo ja rellestää. Äääh… kun alkaa ahdistaa kun ajatteleekin koko asiaa. Joten en enää ajattele sitä. Alan ajattelemaan kaikesta hyvää, vaikka pakolla ja menen muiden ihmisten joukkoon. No, en tosin sukulaisia näe kovin usein, onneksi. Kateus minunkin mieleen iskee heti ja paha olo. Mutta asun suuressa kaupungissa ja täällä on paljon paikkoja mihin mennä, eikä kukaan minua tunne, enkä aio kertoa kenellekään mitään menneisyydestä.
Tsemppiä teille äidit!

419

Kolkkapoutaista Jussia täältä pohjoisesta!
Vieraalle iso kiitos, mukava oli lukea että elämässä voi mennä hyvinki miesasioissa. Olen todella miettinyt että kuka mies edes haluaa tutustua tällaiseen, jonka elämä on mennyt täysin päin persettä (anteeksi ruma kielenkäyttöni)
Koiruuden kans olemma pikkasen siivonneet Juhannusta varten. Tuntuu kummalliselta että miten tuo koiruus helpottaa oloa kun olen yksinäinen ja surullinen. Illalla meinataan lähteä katteleen kokkoa ja ties vaikka siellä tulis vastaan joku toinen yksinäinen :wink:
Poika soitteli tänään ja toivotti hyvää Juhannusta. Hänen uusi naisystävänsä käy tiuhaan tahtiin tapaamassa, ihastumista kuulemma ilmassa. Tämä naisystävä ei ole mikään “eilisen teeren poika”, tuli sellainen tunne poijan puheista että vankilamaailma on naisystävällä tuttua.
Mukavaa Juhannusta meille kaikille, sen me olemme ansainneet :slight_smile:

420

Juhannusta myös täältä kolealta Saimaan rannalta. Mökillä ollaan kahdestaan ton toisen vanhuksen kanssa. Sauna lämmitti. Vihdankin tein.

Poika oli 2 vk vankilassa, muuntosakot. Sen jälkeen on ollut kaikki päin peetä. Ja äidin pitäis kuunnella ja antaa rahaa. Vaan kun ei jaksa. Mutta tähän on totuttu ja aina välillä paistaa päivä risukasaankin.

Renttoutumista kaikille!