.
^Joo, kyl mä tajusin, hyvin kärjistetty 
.
Mulla itselläni pelkkiä hyviä kokemuksia lepteistä.
Mulla on nyt n. kolme vuotta menny Seroquel prolong 500mg illalla ja 3x 500mg Dprakinena, siihen päälle vielä 130mg metadonia ja tarvittaessa 1-2 mg Rivatril
Olen kokenut tämän lääkityksen todella hyväksi enkä ole aikoihin ollut näin tasapainossa.
Neurolepteillä pitää vain loytää se oikea annos.
AAMEN! Tätä olen myös aina toitottanut kyllästymiseen saakka, ollut jo pitkään ja vieläkin kasvussa oleva lääkärien määräämä “turvallinen” trendi lääke, mitä määrätään aivan muuhun mihin sen on tarkoitus. Alkaa jo melkein arveluttaa kyseinen meininki, että saako ne perkele palkan päällä lisäprovikan jokaisesta määrätystä ja uusitusta ketiapiini reseptistä! Kyllä nyt lääkäreidenkin pitäisi asian vakavuuden tajuta kun koulutettuja ihmisiä on! Kun helvetti tavalliset maalaistollotkin tajuaa sen, ettei ole oikea lääke oireisiin! Eihän sitä bensa autoonkaan dieseliä tai polttoöljyä tankata, tai tekeehän jotkut sitäkin vahingossa… Saisivat laittaa ketiapiiniin jonkun uuden Erikois ison punaisen kolmion (tai vittu keksiä vaikka uuden merkinnän sille), että lääkäritkin havahtuisi edes hieman missä mennään.
Ketiapiinin annostus uniongelmiin on melkolailla, jopa 10-20 kertaa pienempi kuin esim manian tai psykoottisten häiriöiden hoitoon, joten haittavaikutuksetkin ovat ihan eri skaalalla. Itse en sitä ole vielä kenellekkään lääkärinä aloittanut uniongelmiin, mutta olen nähnyt monta ihmistä joilla eri syistä unettomuutta ja 25-50mg ketiapiinia hoitona siihen ja ovat kokeneet erinomaisen hyödylliseksi siihen.
Parasta lääkettä pitempikestoiseen unettomuuteen ei ole olemassakaan, kun ei ole oikeastaan edes hyviä lääkkeitä moiseen. Kaikkiin liittyy enemmän tai vähemmän tottumista ja vaikutuksen heikentymistä tai sitten puhtaasti riippuvuus, puhumattakaan mahdollisista sivuvaikutuksista. Ainut mitä melko varauksetta voi suosittaa on melatoniini, se on niin lähellä luonnollista unilääkettä kuin on saatavilla nykyisin.
Itse aloin syömään näitä unettomuuteen, joka ei edes ollut paha: heräilin parisen kertaa yössä.
Nyt muutaman kuukauden käytön jälkeen olen huomannut tunteiden täydellisen tasoittumisen:
mikään ei oikein tunnu miltään. Leffat ei jaksa kiinnostaa,musiikki ei säväytä, kaikki on tasaista.
Ja eipä tuo 75mg enää edes auta eli annosta pitäisi nostaa.
Siihen en kyllä lähde.Tahdon tunteet takaisin!
Osaako kukaan sanoa miten mun pitäisi pyrkiä alasajamaan lääke? Nyt olen ottanut muutaman päivän ajan 50mg. Sen tiedän,että seinään ei voi katkaista.Siitä tulee aivan hirveä olo.
Itsekin olen muuten sitä mieltä,että härskiä toimintaa lääkeyhtiöiltä kun ovat neuroleptejä (=psykoosilääkkeitä) markkinoineet lekureille tyyliin "nämä auttavat ahistukseen, masennukseen, unettomuuteen jne.).
psykoosilääkkeitä kansalle, varsinkin nuorille- vaivaan kun vaivaan, näin kasvatetaan uus uljas yhteiskunta.
okei, myönnetään, neuroleptejä jos määrätään unettomuuteen se annos voi olla ja onkin alkuksi
kymmeniä kertoja pienempi kun esim. psykoottisilla ihmisillä, mutta jännä juttu kun vaikka nuori
menee kertomaan lääkärille että 50mg ketiapiinia ei enää riitäkään antamaan unta niin lähdetään
tuplaamaan annosta lähes automaattisesti lääkärin toimesta sen kummemmin potilaalta kyselemättä.
silloinhan alkaa jos tunteetkin selvästi latistumaan, kun pari kertaa tuplataan annosta.
sitten ihmetellään nuorten työttömyyttä ja sen kasvua kun ihmiset on niin doupattu neurolepteillä että ei
jaksa enään edes kiinnostaa mikään, siis mikään, masennut kun et tunne, lääkäri määrää vähän masis
lääkkeitä ettei masenna jne. tunnen tapauksia ja tiedän että tollanen on hyvin yleistä, tehdään ihmisistä
tunteettomia. ja lääkefirmat käärii setelit taskuihinsa jos sinne enempää enää mahtuu.
voimia kaikille ketkä taistelee näistä eroon. kyllä jotkut ihmiset näitä tarvitsevat, enkä tuomitse, mutta
ei ny helskutti joka pieneen vaivaan. aina pitäis punnita tarkasti hyöty-haitta suhde. en jaksa ajatella nyt tätä aihetta enempää, sillä muuten joudun ottamaan ylinmääräisen propralin kun käy veri kohiseen.
hommaa niitä 25mg tabletteja, ellet niitä jo syö 3 kertaisena, juurikin noin mitä olet jo tehnyt, että vähentänyt 50mg ja syönyt sitä pari päivää, annoksesi on todella matalalla ja olet vasta vähän aikaa syönyt k.o lääkettä. eli syö vaikka viikko tuolla 50mg annoksella, seuraava viikko 25mg, sitä seuraavalla viikolla joka toinen ilta (jos siis määrätty iltaisin otettavaksi vain) ja näin lyhennät. tai kun olet vaikka syönyt tuon 25mg viikon lopetat lääkkeiden käytön kokonaan (Voit sen kyllä lopettaa ihan seinäänkin vaikka heti), parin päivän päästä krapulantyylisiä oireita tosin pidempi aikasena, ehkä viikon tai kaksi maks. Uni ei varmaan tule, mutta koita sinnitellä unta ilman lääkkeitä jos ei auta niin ota vaikka kokonaan nukkumaton yö ja valvo seuraava päivä niin tulee väkisinkin taas sitten uni (itse teen näin välillä jopa 2 kertaa viikossa, että en nuku yhtenä yönä sekuntiakaan enkä seuraavana päivänä ota torkkuja). Jos muuten perusterve olet ja pystyt kuntoilemaan niin käy lenkillä vaikka illalla ennen nukkumaan menoa ja syö tuhti ateria, mutta älä kumminkaan mitään älyttömän rasvaista ruokaa. Sun tilanteessa oot hyvällä pohjalla, tuo pari kk ei ole vielä paljon ja annoskin pieni, joskus nuo lykkäävät jopa 100mg prolongia unettomuuteen hetikättelyssä, joskus jopa 3 kertaa päivässä syötäväksi… aivan järjetöntä… Joten varaudu pieniin vierotusoireisiin ja muutamiin unettomiin öihin. Moni on helvetin vahvoista lääkkeistä ja isoista annoksista lopettanut seinään ja tärisseet kotona pystymättä tekemään mitään. Onneksi itse huomasit tilanteen missä mennään ja ettei kaikki ole kohdallaan.
Itse lopetin kyseisen lääkkeen seinään ja laihduin sen jälkeen 4kk:n aikana yli 20kiloa tekemättä mitään, myös zombimaisuus katosi. Joten eikun zemppiä sinne ja kiukkusta palautetta lääkärille! (Käykää vaikka jokainen huutamassa ketiapiinista kenelle sitä on määrätty aivan väärään vaivaan, unettomuus jne jne) 
vaikka eipä se niitten ajatusmaailmaa muuta, aina tulee uusia kenelle saadaan kirjoittaa… mutta ompahan meitäkin jo melko monta ketä osaa varautua/tietää mitä ketiapiini tekee ja osaa sanoa lääkärille ei ja myöskin tutuille jos ovat saanet kyseistä lääkettä tai ovat menossa unettomuuden takia lääkäriin, että sanovat ei ketiapiinille. Vaihtoehtoja kyllä on! tosin ehkä koukuttavampia, mutta ei salakavalasti elämän turruttavaksi… joillakin toimii, mutta se on melko pieni murto-osa kenelle ei haittavaikutuksia tule… Neuroleptit niille tarvitseville ei unettomuudesta kärsiville. Suosittelisin melkein kännien juomista sammumispisteeseen joka yö saatika leptejä (Kärjistettynä!)
Ongelma pitkälti on se, että ihmiset vaativat lääkettä jolla parantaa heidän unettomuus. Jos yrittää heitä motivoida lääkkeettömiin ratkaisuihin, kuten keskittyä unihygieniaan, iltarutiineihin ja rauhoittumiseen ja tarvittaessa hoitaa mielialaongelmia jotka taustalla ovat, niin he ramppaavat vastaanotolla kunnes saavat jonkun pillerin jolla taintuvat. Ja sitten pitää valita monesta huonosta vaihtoehdosta.
Ihmisten ongelmat ovat medikalisoituneet, vallalla monasti on kuvitelma, että joka vaivaan ratkaisu on jokin pilleri jota syövät, motivaatio itse tehdä jotakin asian eteen on usein alhainen ja lääkärin pitää ratkaista ongelma 20-30 min vastaanottoajan puitteissa. Jolloin reseptin kirjoittaminen voi olla vain helpoin ratkaisu antaa edes jonkinlaista apua, vaikka joskus jokin lääke voi olla huonoin vaihtoehto, huonompi jopa kuin olla tekemättä mitään.
Lääkärin pitäisi ratkaista ongelma 20-30min vastaanottoajan puitteissa… okei, respan kirjoittaminen on varmaan se helpoin vaihtoehto. MUTTA ÄLÄ JUMALAUTA VÄITÄ PASKAA ETTEIKÖ OLISI MUUTAKUIN NEUROLEPTIT ESIM UNETTOMUUTEEN! Siitä tässä on kyse, miksi helvetti aina leptejä, jos olet valmistunut ja oikein lääkärinä niin vastaa nyt rehellisesti miksi helvetissä aina leptejä??? 4-5 vuotta sitten vielä kirjoitettiin unettomuuteen tenoxia yms hetkelliseen käyttöön, max 2 viikkoa ja sitäkin muutaman kerran viikossa, eikä puolta elämää leptien varaan. jumalauta, pidä tunkkis perkele! 
kiitoksia vastauksista.Semmoinen lisätieto,että meikäläinenhän ei ole lääkäriä edes tavannut unettomuuden tiimoilta,vaan asioinut pelkästään sairaanhoitajien kanssa. Eli nämä sairaanhoitajat ovat kertoneet oireistani -heräilin parisen kertaa aamuyöstä - lekurille ja lekuri sitten kirjoitti ketiapiinia.
Mulla loppu ketipinorin syönti (sen vähän ja muutaman kerran mitä sitä söin n. 100-200mg annoksella) lopullisesti ku alako tuleen semmosia ahinoita iltasin että tuntu että tulee hulluksi. Aluksi ajattelin että kuvittelen vaan mutta sitten huomasin että joka päivä ku olin edellisenä iltana ottanu nii alako tuleen näitä… Ois voinu vaikka rekan alle hypätä oli meinaan semmonen fiilinki. No kaippa se kuolema sitten kuittais nuo univelat? Sama ku lääkäri antais reseptin sijaan katkastun haulikon millä räjäyttää aivot pihalle? 
Ps. Millään tavalla muuten en ole alkuunkaan masentunut/itsetuhoinen ihminen, ainoastaan näitten paskalääkkeitten vaikutuksen alaisena.
Itse menen tässä ehkä hieman offtopic. Mistä johtuu se syy myös ketipiinin kohdalla että niitä tyrkytetän oireeseen kuin oireeseen. Itse sain tuossa lähtiaikoina Doxal trisyklistä masennuslääkettä migreenin estoon ja AHDISTUNEISUUTEEN. Melkein jokaisessa purkissa lukee tuo ahdistuneisuuteen, sama oli ketipinorissa, sama oli joka ikisessä masennuslääkkeessä mitä söin. Jos on tuo vakava-ahdistuneisuushäriö,paniikkihäiriö jne. niin eikö niihin sillon kannata määrätä bentsoja (kaikki diagnisoitu monelta eri taholta kuten mt puolen erikoislääkäri ja samalla varaylilääkäri). Samanlailla bentsoista tulee lopetusoireet (ehkä hieman pidemmät) kuin masennuslääkkeistä ja neurolepteistä. Tähän kysymykseen olen monsesti kysynyt omalta lääkäriltä, mt lääkäriltä, hoitajilta, mutta kukaan ei ole siihen vastannut suoraan vaan kiertämällä aina vastannut.
No hyvä ettet provosoidu ja ryhdy henkilökohtaisiin hyökkäyksiin.
Täsmennä mikä tarkalleen ottaen noin suututti. Mitä useammin luen kommenttisi niin sitä huonommin ymmärrän mihin se viittaa.
Olenko minä väittänyt, ettei ole muita vaihtoehtoja? Kuten aiemminkin sanoin, en itse ole kertaakaan unettomuuten neuroleptejä määrännyt. Tilapäisiin, akuutteihin stressitilanteisiin joista seuraa unettomuus, esim omaisen kuolema tai vastaava määrään yleensä bentsoja. Unettomuusongelmiin jotka eivät ole jatkuvia vaan satunnaisia mutta haittaavat silti saatan määrätä pienen määrän hypnootteja. Jos unettomuus vaikuttaa unirytminsäätelyyn liittyvältä ongelmalta määrään melatoniinia. Jos muuten vaivaa on ollut pitempään yleensä kokeilaan mirtatsapiinia. Jos kipu pitää hereillä niin kipulääkettä.
Jos ensimmäinen kokeiltu lääke ei toimi, kokeillaan jotakin muuta. Ne unettomat, jotka olen nähnyt jotka ketiapiinia asiaan syövät ovat sellaisia joilla on ahdistus- tai mielialaongelmia ja joille on jo monenlaista kokeiltu eikä toivottavaa vaikutusta ole saatu.
Se, että jotkut muut määräävät potilasta näkemättä ketiapiinia, vaikka tekevätkin mielestäni väärin, ei oikeuta tuomitsemaan koko ammattikuntaa sekä koko lääkeryhmää. Jos olette tyytymättömiä saamaanne hoitoon, ottakaa yhteys hoitavaan lääkäriin, ei hän muuten voi tietää, että menee huonosti ja lääke ei toimi tai on huonosti siedetty.
Suurin syy siihen, että bentsoja ei määrätä kuten ennen löytyy lääkkeiden väärinkäyttöpotentiaalista. Ketipinorin väärinkäyttöpotentiaali on olematon ja sillä saadaan kuitenkin hyötyvaikutusta ahdistusoireisiin. Neuroleptit yleisesti ottavat “tasaavat” tunteita, eli leikkaavat molemmista suunnista huiput pois, iloa ei koe tavalliseen tapaan eikä surua, ahdistusta tai vihaa. Usein ihmiset joilla on hankalia ahdistusoireita eivät koe suuresti iloa tavallisessa arkielämässä, mutta reilusti negatiivisia tunteita, joten jos leikkaa huiput pois niin hyöty usein on suurempi kuin haitta.
Kyllä ahdistus- ja paniikkihäiriöihin käytetään edelleen bentsoja. Mutta jos niitä määrää hövelisti tekee potilaalle enemmän haittaa kuin hyötyä, joka on lääkärinetiikan vastaista.
Itsellä menee tällähetkelle tuo 600mg lyricaa, 10 - 30mg diapamia (kaikki reseptilääkkeitä ja oikein käytettyjä) eikä sekään auta. Ihan äskettäin sain paniikkikohtauksen ja vähän siinä paikkojakin hajosi ja ennen tuota kohtausta noin 40min otin diapamin.
Eli ei sekään auta enään vaan on tuo toleranssi vissiin noussut.
Mitä noihin neurolepteihin tulee niin minun mieli on jo ihan lattea. En tunne iloa, surua, vain tuskaa ja vihaa eikä mistään masennuslääkkeestä tai neuroleptistä ole vielä tähänmennessä ollut apua ahdistukseen eikä paniikkihäiriöön vaikka kovasti niistä lupaavat olevan apua.
Valitettavaa mutta totta. 8 eri masennuslääkettä kokeiltu ja mikään ei toiminut, mutta nyt taas tilanne rupeaa olemaan niin toivoton että pyydän jotain masennuslääkettä. Neuroleptit taas on vähän hankalia minulle. Jokainen kerta ne tuo muistiongelmia ja muita sivuoireita kuten kovaa hikoilua niin en paljoa jaksa niitäkään syödä.
PS: jos jollakin on hyviä ideoita masennuslääkityksen suhteen tai ahdistuslääkityksen suhteen niin otan mielelläni vinkkejä vastaan.
^sen kummemmin viestejäsi lukematta, oletko kokeillut esim. mirtazapiinia tai venlafaksiinia?
nehän omaavat SNRI-vaikutus mekanismin toisin kun perinteiset uuden polven lääkkeet (SSRI).
joillakin toi snri=serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä-yhdistelmä on parempi kun pelkkä ssri=serotoniinin takaisinoton estäjä. snri:t ovat siis nk. kaksikanavaisia masarilääkkehitä.
sitten on tietysti vaihtoehtona Trisykliset masennuslääkket, joista ainakaan minulla ei ole mitään
hyvää kerrottavaa. doksepiini lähinnä tuttu, mutta siitä myrkystä sain enemmän haittavaikutuksia
kun mistään muusta vastaavasta lääkkeestä. onhan noita potentiaalisia vaihto ehtoja vaik kuin,
ehkä lääkäri-setä tietää paremmin.
itselläni toimii SNRI:t jostain kumman syystä masennuksen hoidossa tyydyttävästi (joka on jo hyvin, kun tuntuu että oikeaa lääkettä on kovin vaikea löytää ja voi viedä kuukausia ellei jopa vuosia ennenku löytyy oikea lääke… muista lääkkeistä esim. fluoksetiini, sain apua, mutta haittavaiktukset ovat siinäkin huimia, mutta suhteellisen vahva lääkeainehan se on. ja tais olla ainut koko skaalalla ssri:stä joka mulla pelitti masennukseen. enään en syö kun mirtazapiinia 15mg/vrk. en ole enään masentunut, olen turtunut jo kaikkeen, ei jaksa edes masentaa. ainakaa paljoo.
Onhan noita ssri ja snri lääkkeitä tullu kokeiltua. Näin ulkomuistista Doxal, Cymbalta, Venlafaxin actavis, Sepram loppujen nimiä en enää muista. Doxal oli 10mg mutta aiheutti niin kovan väsymyksen etten joinakin päivinä päässyt ylös sängystä kuin vasta illalla, Venlafaxin aiheutti kovia raivokohtauksia. Yhtenä iltana saldo hajottamista tavaroista reilu 700€, Cymbalta nostettiin maksimiin asti eikä mitään vaikutusta, Sepramista en muista mitä tapahtu mutta ei mitään hyvää.
Trisyklisiin lääkkeisiin en enään koske kun ne aiheuttavat liian kovat aloitus ja sivuoireet muiden lääkkeiden yhteisvaikutuksesta.
Tällä hetkellä etin tietoa ja tutkin eri lääkkeiden yhteisvaikutusta, mutta voi olla sukuvika että masennuslääkkeet ei auta. Jos lääke ei tuo piirustusluovuutta ja tekemisen halua 2viikon kuluttua aloituksesta tai aloitusoireet on liian kovat niin lopetan lääkkeen.
Tuo sietokyky ei ole enään kovin hyvä ja stressiä on enemmän kuin tarpeeksi. Eikä oikeastaan ole kuin negatiivisia muistoja/tapaamisia terveyskeskuksessa yms paikoissa ja niistäkin on kantelu menossa ylhäällä portaikossa. Eikä ne lääkäritkään tykkää kun olen liian määrätietoinen ja tiedän lääkkeistä ja muista mahdollisista lääkitykseen ja hoitoon kuuluvista asioista kuin he ylilääkäriin asti.