Ne lääkkeet, ne lääkkeet!!

Harhoja siinä mielessä kuin meillä alkoholisteilla yleensäkin, siis kuvitellaan ja pelätään. Pidän omien ongelmien syntyhetkenä sitä, kun ensi humalan join. Siitä alkoi mielikuvitukseni laukata ja valmistaa viinan juomisen tarpeen tyydyttämiseksi urotöitä ja valheita siinä määrin, että pelkoni suorastaan lamautti minut, vaikka en juonutkaan, paitsi söin niitä v…n lääkkeitä. Juovana aikana ne mielen alueen ongelmat oli kuitattu uudella juomisella, mutta kun yritin olla juomatta, niin ei minulla ollut keinoja pysäyttää mieltäni, ajatuksiani, ongelmiani, vaan ne suorastaan hyökkäsi päälle. Yhdestä tunteesta toiseen silmänräpäyksessä. Saatoin esim kävellä kylillä asioillani ihan tyytyväisenä, mutta jokin ihminen, jokin muu asia tai tapahtuma laukaisi yhtäkkisen paniikin, että täältä pois ja nopeasti. Sydän hakkasi kuin riivattu, kun pelkäsin menneisyyttäni, itseäni ja tulevaisuutta. Minä en kertakaikkiaan päässyt tilanteiden herraksi ja lähes kaikkialla minne menin, missä olin, niin olin pelkojeni vankina.

Masentuuhan siitä, ahdistuu, kun minnekään ei voi ja lopulta halua mennä. Erakoiduin täyttä häkää ja kaiken sen lisäksi yritin löytää ratkaisun lääkkeistä, jospa ne parantaisi minut, jotta en tuntisi mitä tunnen.

Juoma-aikaa oli kyllä kaikki se aika jona käytin lääkkeitäkin, kun minulla ei ollut mitään käsitystä siitä mitä raittius oikeastaan on. Varsinkin, kun olin vain juomatta, mutta mikään muutos elämässäni ei ollut muutosta, vaan pakoa todellisuudesta. Masentuuhan sitä, kun kuvittelee itsensä täysin epäonnistuneeksi yksilöksi, avottomaksi.

Onneksi sain juoda itseni pohjalle, jotta pääsin lopulta valheistani eroon ja sitä kautta peloista,…

Tänäänkin on ollut aivan järjettömän upea ja raitis päivä. Kävin vielä ryhmässäkin ja sekin oli mainio. Nyt on mainiota koettaa laittaa simmua kiinni, kun on annettu nukkumisen ihmekin minulle, kun ennen sitä ei todellakaan herunut, kuin pillereillä, jos niilläkään.

Rahvas

Puhut asiaa! :slight_smile:

Itse kokenut täysin saman pelkotiloineen/unettomuuksineen ja olen onnellinen nykyään, että saan nukuttua kunnon yöunia ja pystyn olemaan ihmisten ilmoilla! Jälkimmäinen vie aikaa mutta paremmalla puolella ollaan jo :wink:

KAIKKI lääkkeet kannattaa jättää HETI pois, kun tuntuu että pärjää ilman. Kannattaa tosin lääkärin kanssa ensin jutella asiasta…

runeh

Itse en eväisi kenenkään jo olemassaolevia lääkkeitä, enkä tulevia, mutta oma kokemus kertoo aika hyvin sen, että jos on juonut alkoholistisesti, niin sen tuomiin ongelmiin usein etsitään helpotusta juuri lääkkeistä, kun se on helppo ja näemmä hyväksytympi, kuin mennä esim AAhan. Eihän noita voida verrata, mutta tosiasiahan on se, että ongelmat ovat usein kovin syvällä ja avun hakeminen määrittyy siten miten halutaan itsensä kokea, eikä mikä olisi parasta.

Miksi esim AA on usein listalla se viimeinen paikka johon mennään hakemaan apua, vaan lähes kaikki hakee ensiksi apua lääkäreiltä, ammattilaisilta yms. Asiaan vaikuttaa juuri se, että miten halutaan itsemme kokea, mitkä odotukset olemme itsellemme takoneet. Siten on helpompi olla päästään jotenkin vialloinen, kuin alkoholisti, joka ei voisi juoda enää koskaan, kuten mielessään haluaisi. Toivonkipinä juomisen puolesta on vahvempi, kuin toivonkipinä raitistumisen puolesta. Siihen vaikuttaa oletetut muiden ajatukset itsestämme, omat vääristyneet ajatukset itsestämme ja sen humalan kaikkivoipaisuus. Siksi on niin helppo löytää ratkaisu joka ei vie kuvitelmiamme ja mahdollisuuksiamme, vaan antaa edelleen meidän alkoholismille sitä mitä se haluaa. Se haluaa sitoa ihmisen sairastamaan, ennenkuin hakemaan apua oikeasti.

Eihän ihmisen tarvitse olla alkoholisti, kun joutuu lääkekierteeseen, josta ei aina pääse pois, kuten haluaa. Tuttu vanha ihminen sairastaa vanhuusajan diabetestä ja saa siihen lääkettä, mutta sen lisäksi syö kuutta muuta lääkettä, jotka ovat seurannaislääkkeitä. Diabeteksen hoitoon voisi tehota jo painonlasku, mihin varmasti olisi varaa, mutta ei näemmä halua, tahtoa, eikä enää kykyä, kun lääkkeet on keksitty.

Nyt käsitit varmaan väärin! En minä ole kenenkään lääkkeiden käyttöä vastaan! Käyttää ja vetää kukin mitä haluaa. Sanoin vain että KANNATTAA jättää lääkkeet pois heti kun se on mahdollista. Aina parempihan se on, säästyy rahaa ja mahakin voi paremmin. SIIS tietenkin silloin kun se on mahdollista olla syömättä lääkkeitä. En todellakaan halunnut kommenteillani loukata tai muuta pahaa.

Jep. Kukaan ole toivottavasti loukkaantunut, mutta minä vähiten. Itse voisin lisätä tuohon sen, että ei edes aloiteta niiden lääkkeiden syömistä, jos se on mahdollista.

Törmäsin tänään kaveriin jonka silmät seisoi päässä, puhe sammalsi, kuten minullakin ennen, mutta ei siinä mitään, lähti autoileen, kun ei ollut humalassa omasta mielestään. Ei närästänyt, vaan pikemmin suorastaan vitutti, kun mitään ei ole tehtävissä hänenkään puolesta.

Miten voikaan elämä maistua näin hyvälle, vaikka jotenkin on surullinen muiden puolesta, jotka vielä kärsii. Oma kärsimys on vain mopokuumetta, kun tuli ostettua uusi menopeli keväälle, siis ennenaikojaan suunniteltu ajanviete, jos kevät edes tulee. Huomisen raittius on ainakin lähempänä, kuin milloinkaan, kun tänään tuntuu varmalta, etten ala nauttimaan mitään, joka ei minulle sovi. Nyt lähden perheen pariin nauttimaan kahvia, kun se sentään sopii.

Lääkkeisiin palatakseni en näe vieläkään tarvetta muuttaa kantaani, kun toveri repsahti vahvassa lääkehumalassa ja ottijatuota joutui teholle. Kehukoot kuka tahansa lääkkeiden puolesta mitä tahansa, mutta ei näytä niiden voima muuttuneen mihinkään siitä mitä minä olen kokenut.
Vatsahuuhtelu auttoi toivottavasti pahimmasta ja pohjakokemuskin voipi olla likellä, mutta sen tietää vain toveri itse.

Minä suhtaudun nykyisin keskushermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin erittäin kriittisesti. Mutta rehellisyyden nimissä minun on kuitenkin muutamasta lääkkeestä niiden noin 35kpl joukosta mainittava muutama, joiden vaikutus on oikeasti auttanut minua tavalla tai toisella eri tilanteissa.

-Topimax (mitä ilmeisemmin vei pahimman terän julmetulta alkoholin himolta raittiuteni alkuvaiheessa, ja jos ei vienyt niin ainakin sillä saattoi sitten olla semmoinen placebo vaikutus)
-Opamox ja Tenox (raittiuden alkuvaiheessa olisin mitä todennäisemmin retkahtanut, koska fyysiset ja psyykkiset vieroitusoireeni olivat täysin sietämättömät, tämän jälkeen näitä on käytetty ahdistuneisuuteen ja unettomuuteen. Tehot ovat laskeneet huomattavasti, mutta toimivat silti vielä jotenkin, ikävänä puolena on selkeä riippuvuus vaikka annostus on pieni.
-Lyrica, tämä mitä kummallisempi hermokipulääke poisti ahdistuneisuuttani hyvin aluksi, mutta tehot meni ja jäljelle jäi HIRVITTÄVÄ RIIPPUVUUS, suurinpia virheitä joita olen tehnyt lääkkeiden saralla.
-Antabuksesta olen kokenut olevan apua, se on tavallaan kulkenut raittiuteni ajan tukikeppinä.
-Vahvat kipulääkkeet (Panacod/Ardinex, Tramal ja oksikodoni) ovat toimineet kipuihin eritilanteissa täydellisesti. Minulla on vain tämän lääkeryhmän lääkkeisiin vahva taipumus addiktoitua. Ne euforisoivat minua aivan liikaa. Onneksi olen tiedostanut tämän ja en ole näillä lähtenyt sen enempää leikkimään/vakituisesti syömään.

Kannelmies,
miksi sinä haastat?

Kyseessä on tuiki tavallinen halu tulla ymmärretyksi, vaikkakin asioiden pitäisi olla aivan toisinpäin.

Basilica, nyt en aivan oikeasti tajua mitä ajat takaa. Mitä minä haastan. Riitaako?

Aijemmassa postauksessani lääkkeiden suhteen toin vain lääkekriittisyydestäni huolimatta oman kokemukseni kautta ilmi sen, että joistain lääkkeistä on minulle ollut hyötyä vaikka paljon haittojakin on ilmennyt. Ei tämä ainakaan riidan haastamista oo. Ja jos joku sen sellaisena kokee niin pidän sitä kyllä todella outona.

Sitä paisi kun lukaisin tekstini uudestaan niin vaikkakin olen muutamista lääkkeistä kokenut selkeästi olevan apua niin siilti monet näistä lääkkeistä ovat tuoneet pahoja ongelmia tavalla tai toidella, ei tämä myöskään siis lääkemyönteisyyttä voi olla, jos joku niin tulkitsee…

Ps. Toisen kerran tarkastettua ketjua hieman tarkemmin niin tämä “haastamis” kommenttisi basilica on mitä ilmeisemmin peräisin siitä, että haluasin väitellä Rahvaan kanssa? Ei, tästä ei missään nimessä ole kysysmys. Hän muutenkin kirjoittelee hyvin moniin ketjuihin ja jos aina olisin esittämässä mielipidettä siihen ketjuun jossa hän kirjoittaa niin, olisiko se haastamista. Sitä paitsi meillä Rahvaan kanssa on kummallakin hyvinlääkekriittinen ajattelu tapa, joka kuitenkin jonkun verran eroa toisistaan. Mutta ei tän asian tiimoilta ketään haastaa tarvi, ei ainakaan minun puolestani.

Tätä minä varmaan ajattelin, kun olit juuri keskustellut hänen kanssaan omassa ketjussasi. Minusta vain tuntui päälle liimatulta kommentointisi tähän lääkkeiden vastaiseen ketjuun, mutta kun näin ei ollut tarkoituksesi, niin se siitä ja anteeksi että ääneen sellaista epäilin. :slight_smile:

Eipä tuo mitään Basilica. Kummastelin vain, että mistä tälläinen “ajojahti” Kannelta kohtaan :smiley: Ja tosiaankin päätin vain ilmaista omat näkemykseni tietyistä lääkkeistä alkoholistina. Esitän kyllä vasta argumenttejä Rahvaalle, jos nään sen tarpeelliseksi, mutta meillä kummallakin on tosiaan kova lääkekriittisyys. Ilmeisesti meidän mielipiteissä on vain se erona, että hän kokee omalla kohdallaan tietyt lääkkeet niin vaarallisiksi, että ne uhkaavat hänen raittiuttaan. Ja hyvä niin, silloin hänen pitää pysyä niistä kaukana. Kun taas minä en näe lääkkeitä uhkaksi omalle alkoholismilleni, uhkaksi kyllä omalle hyvinvoinnilleni. Mutta missään nimessä tästä aiheesta on turha sen enepää väitellä :slight_smile:

On pakko kysyä, että miten se sinun lääkekriittisyys on nähtävissä, tai luettavissa?

Lääkekriittisyyteni esiintyy siinä muodossa, että uskon kaikkien keskushermostoon vaikuttavien synteettisten kemikaalien olevan pitemmän päälle minulle haitallisia. Vaikka hetkellisesti ne ovatkin joissakin tilanteissa auttaneet.
Lääkekriittisyyttäni ei myöskään kumoa se oletus, että en koe näiden kemikaalien vaarantavan etanolitonta elämääni.

Kuinka kovaa rautalangasta tämäkin pitää sinulle vääntää? Jos tuo ensimmäinen lauseeni ei ole lääkekriittisyyttä niin mikä sitten?

Auttavatko nämä suoranaisesti kipuun?
Mun kokemus on ettei. Pään pistää sekaisin ettei kivusta välitä, kipuun ei auta.
Eikö kivun ja epämiellyttävien tuntemusten ole tarkoitus hälyttää pysähtymään ja miettimään mikä on hätänä.
Oletko kannellmies kokeillut mitään vaihtoehtoista lääkkeetöntä kivun manipulointia?
Kovin hätäisesti lääkäri määrää lääkitystä ja ihmistä pidetään mahdolisimman pitkään kotona, vahinko vain on seurauksena toisilla sairastamisen kroonistuminen ja syrjäytyminen.
Kumpi sitten loppujenlopuksi tulee halvemmaksi, kerralla paneutuminen kuntoon laittamiseksi vai pitkäaikaissairastaminen?
Onhan tuo vähän samaa kuin alkoholistin hoitaminen, sairaasta sairaammaksi tai loppuiän hyvävointinen.

Hei Hippiäinen.

Minulla tuolla aikaisemmin mainitsemani tietyt opioidi pohjaiset kipulääkkeet ovat auttaneet täydellisesti satunnaisiin kipuihin, joita minulla on ollut. Kuten esim. jalan pohjeluun murtuma, viisauden hampaiden poiston jälkeiset kivut, kädestä leikatun luomen arven tulehtuminen ja hampaiden valkaisun jälkeinen kova vihlonta jne… Minulla siis ei ole kroonisia kipuja.

Olet oikeassa, että kivun tarkoitus on juuri hälyttää ihminen tilaan, jossa noteeraa, että jotain on vialla. En ole kokeillut mitään vaihtoehtoista kivun manipulointia. Ainoastaan kannabis on auttanut joihinkin kipuihin, kuten esim. kovaan päänsärkyyn. Se ei todellakaan auta kaikkiin kivun muotoihin, enkä sitä myöskään kenellekkään suosittele kivun hoitoon vaikka sitä maailmalla siihen yleisesti käytetäänkin. Tälläkin hetkellä Suomessa on noin 12kpl ihmisiä jotka saavat sitä laillisesti Hollannista kroonisiin kipuihin.

Täysin turhina sen sijaan olen pitänyt apteekin käsikauppa kipulääkkeitä ja reseptillä saatavia tiettyjä kipulääkkeitä kuten: Lodine, Arcoxia, Meloxicam, Voltaren Rapid.

Olen käsittänyt että suomalainen lääkekannabis kasvatetaan suomessa eräässä paikassa, tosin en varmasti tiedä, kuulostaa vain hollannista tuotettu hullulta kun täällä sitä kasvatetaankin valvotusti.

Vaikka olenkin huumevastainen soisin kannabiksen käytön valvotusti esim. vakavissa syöpäsairauksissa jo ihan sen ruokahalun takaisin palaamisen vuoksi.
En ole kyllä niin paljon syventynyt huumeisiin alkaakseni niiden haittoja tai hyviä puolia miettimään muuten kuin mitä nähnyt,tapahtunut ja kuullut ja tuo kuulema, tapahtunut ja toisten kokemus ei ole mitenkään auroinkoista.
Silti pistää miettimään lääketehtaiden ja lääkäreiden kasinaismoralismi lääkeasioissa esim, juuri opioidipohjaisten lääkkeiden määräyksissä ja vaikka tämä metadonivieroitus.

Kivun lääkkeettömästä manipuloinnista kysyi vain kun ajattelin sinulla olevan jotain jatkuvaa, en tiedä onko siitä niinkään hyötyä satunnaisiin tapahtumiin.

Toivottavasti saat lääkkeitäsi tiputettua ja kaikkea hyvää jatkossa.

´

Jalkaleikkauksen jälkeen määrättiin panacodeja särkyyn, joka oli kova. Kolmen päivän ohjeen mukaisen käytön jälkeen tuloksena täydellinen sekopäisyyskohtaus ja kontrollin menetys. Keppien kanssa kompurointi baariin, tajuton määrä alkoholia, kaatuilua ympäriinsä, filmi poikki ja jollain ihmeen konstilla hengissä ja ehjänä taksilla kotiin. Ei tule sellaista särkyä, että suuhuni toisten laittaisin.