Harhoja siinä mielessä kuin meillä alkoholisteilla yleensäkin, siis kuvitellaan ja pelätään. Pidän omien ongelmien syntyhetkenä sitä, kun ensi humalan join. Siitä alkoi mielikuvitukseni laukata ja valmistaa viinan juomisen tarpeen tyydyttämiseksi urotöitä ja valheita siinä määrin, että pelkoni suorastaan lamautti minut, vaikka en juonutkaan, paitsi söin niitä v…n lääkkeitä. Juovana aikana ne mielen alueen ongelmat oli kuitattu uudella juomisella, mutta kun yritin olla juomatta, niin ei minulla ollut keinoja pysäyttää mieltäni, ajatuksiani, ongelmiani, vaan ne suorastaan hyökkäsi päälle. Yhdestä tunteesta toiseen silmänräpäyksessä. Saatoin esim kävellä kylillä asioillani ihan tyytyväisenä, mutta jokin ihminen, jokin muu asia tai tapahtuma laukaisi yhtäkkisen paniikin, että täältä pois ja nopeasti. Sydän hakkasi kuin riivattu, kun pelkäsin menneisyyttäni, itseäni ja tulevaisuutta. Minä en kertakaikkiaan päässyt tilanteiden herraksi ja lähes kaikkialla minne menin, missä olin, niin olin pelkojeni vankina.
Masentuuhan siitä, ahdistuu, kun minnekään ei voi ja lopulta halua mennä. Erakoiduin täyttä häkää ja kaiken sen lisäksi yritin löytää ratkaisun lääkkeistä, jospa ne parantaisi minut, jotta en tuntisi mitä tunnen.
Juoma-aikaa oli kyllä kaikki se aika jona käytin lääkkeitäkin, kun minulla ei ollut mitään käsitystä siitä mitä raittius oikeastaan on. Varsinkin, kun olin vain juomatta, mutta mikään muutos elämässäni ei ollut muutosta, vaan pakoa todellisuudesta. Masentuuhan sitä, kun kuvittelee itsensä täysin epäonnistuneeksi yksilöksi, avottomaksi.
Onneksi sain juoda itseni pohjalle, jotta pääsin lopulta valheistani eroon ja sitä kautta peloista,…
Tänäänkin on ollut aivan järjettömän upea ja raitis päivä. Kävin vielä ryhmässäkin ja sekin oli mainio. Nyt on mainiota koettaa laittaa simmua kiinni, kun on annettu nukkumisen ihmekin minulle, kun ennen sitä ei todellakaan herunut, kuin pillereillä, jos niilläkään.