Navigointia

Hei
Kohta kolme kuukautta sitten etsin Google kohtuukäyttö. Hakuun osu Päihdelinkki ja Sitruunapippuri. Tämän jälkeen olen tutustunut moneen kirjoituksiin sekä Vähentäjät että Lopettajat sivuilla.
Lonkkakivun vuoksi kävin lääkärillä toukokuun alussa ja ohjeistettiin kuukaudeksi Burana ja Panacod kuuri. Toinen lääke rikkoo vatsaa ja toinen maksaa. Aloitin alkoholi nollauksen äitienpäivänä ilman sen kummempaa ajatusta ajasta, vähän vahingossa olin kuukauden.

Varhais seniorina olen ehtinyt dokata paljon ja usein sen jälkeen kun lapset aloittivat oman elämänsä, dokasin ennenkin mutta harkitummin.
En usko että olen ollut ilman alkoholia näin kauan ainakaan viiteentoista vuoteen. Nopeasti korjaantui yöunien pituus vaikka nukuin pitkät päikkärit. Kova väsymys jatkuu edelleen. Kuukausi jatkui toiseksi kuukaudekksi. Noin kuuden viikon kohdalla tuli ensimmäiset vahvat mieliteot juoda kuohuviiniä ja sitä jatkui monta päivää ja sitten se meni ohi.

Olen yksin kotona dokaaja, lähinnä olutta. Kun harvakseltaan olen kuoharia ostanut niin niitä pitää olla ainakin kaksi ja olutta lisäksi ettei kesken lopu. Juon kaiken mitä on saatavilla kunnes sammun. Juhlissa, ystävien tai perheen kanssa olen osannut olla hallitusti, toistaiseksi. Lähipiirini on 2-3 annoksen nauttivia, se riittää heille, joten se on ollut pakko riittää myös minulle. Tietenkin olen silloin varautunut että kotona on millä jatkaa dokaamista.

Plinkin kirjoituksista olen napannut muutaman lauseen itselleni.
-aamulla ei harmita illan juomattomuus
-nollapäivät ei katoa minnekkään vaikka retkahtaisi juomaan
Erityisesti tämä ajatus on lempeä ja kannustaa jatkamaan nollapäiviä tai hyvin vähäistä alkoholin käyttöä.

Eilen tuli 11 viikkoa siitä kun aloitin lääkekuurin ja nollasin alkoholin kuukaudeksi. Sen jälkeen olen kaksi kertaa olen istunut iltaa ystävien kanssa ja join 3 lasia kuoharia molempina kertoina, kodin olin tietoisesti jättänyt tyhjäksi kiusauksista. Juhannus aattona nautin yhden lasillisen kuoharia ja juhannus päivänä brunsilla yhden lasillisen. Mökillä olen juonut ykkösolutta 1 / päivä. Alkoholiton olut on alkanut maistua siedettävälle jääkylmänä, olen varmaan unohtanut miltä olut maistuu.

11 viikkoa olen ollut ajokunnossa 24/7 heti tai puolen tunnin päästä, paitsi nämä kaksi kertaa. Hyvä, oikein hyvä!

Elämäni on tällä hetkellä helppoa ja ongelmatonta. Kesäaika, aurinko paistaa, nukun hyvin ja voimaantunut olo.
Ajattelen että nyt on se aika milloin olisi hyvä vahvistaa itsensä tulevalle.Tuleva syksy lienee tavanomainen, pimeetä, märkää ja tylsää.

Tänne plinkkiin tuleminen on ensimmäinen askel.

hei Ginni ja tervetuloa!
sulla on hyvä meininki päällä ja onnea raittista viikoista. tuosta sun on hyvä jatkaa vähentämistä edelleen ja toivon että viihdyt täällä Plinkissä kaltaistesi joukossa. täällä meitä on paljon keski-ikäisiä tai keski-iän jo hieman ylittäneitäkin (itse oon 56) jäsentelemässä elämäänsä ja tavoitteitaan. menneisyyteeni on kuulunut alko pikkutytöstä lähtien, nykyisin meno on rauhoittunut huomattavasti.
nollapäivien keräilyyn jää ikään kuin koukkuun, eikö vain. ja mitä harvemmin juo, sitä harvemmin myös kiusaus juoda yllättää. mutta kyllähän niitä kiusauksia riittää ja piisaa, siitä ei kahta sanaa.
kaikki me ollaan erilaisia erilaisin tavoittein ja juomatapoinemme. ongelma ja huoli on kuitenkin yhteinen.
tämä Plinkki muodostui itselleni nopeasti ikään kuin harrastukseksi, hyväki sellaiseksi, ja nyt voisin sanoa että plinkkailu on yksi elämäntapoihini kuuluva juttu. kirjoittelen lähes päivittäin.
juttelemme täällä lukemattomista muistakin asioista kuin juomisesta. se on ainakin itselleni mieluista. täällä on positiivinen ja kannustava henki ja kertakaikkisen hienoja immeisiä.
vielä kerran tervetuloa! :stuck_out_tongue:

Hyviä sanontoja sulla. Juu, selvät päivät eivät katoa mihinkään, vaikka joskus joisitkin. Maksasi kiittää niistä jokaisesta aina täältä ikuisuuteen. Jokainen raitis päivä on rahaa pankkiin. Jos inhorealistisesti sanotaan, niin jokainen raitis päivä antaa aina mahdollisuuden juoda myöhemmin. Raittius on nautinnon viivyttämistä :mrgreen: , minkä katsotaan psykologiassa olevan hyväksi ihmiselle.
Joo niitä Panacodeja älä ota samana äläkä edes rinnakkaisina päivinä alkoholin kanssa. Täyttä tuhoa maksalle. Parasetamolin nauttiminen jo yksinään vastaa kovaa alkoholinkäyttöä maksan näkökulmasta. Parasetamoli on kova myrkky. Viinaan et kuole, vaikka muutaman kerran vetäisit tunnissa tajun kankaalle elämässäsi suorilta jaloilta. Opiaatit eivät rasita maksaa ollenkaan. Parasetamolia kun otat kerran yliannostuksen, niin olet vainaa, akuutti maksamyrkytys. Eikä parasetamoli ole edes mikään tehokas särkylääke. Minusta se kodeiini joutaisi olla erikseen kuten ennen ja Virossa vielä 90-luvulla, ja sitten Buranat päälle erikseen jos tarttee.

Yksin dokaaja mnäkin olen aina ollut. Tykkään olla yksinään juodessani. Kännissä musta ei ole sosiaalisesti mihinkään.

Tervetuloa Ginni minunkin puolesta! Tuttua tarinaa! Ja aamulla ei ole vielä tähän mennessä koskaan harmittanut, että illalla ei tullut ryypättyä :smiley: minäkin keräilen nollapäiviä. Tälle viikolle tavoitteena seitsemän. Tsemppiä meille ja nautitaan kesästä.

Kiitos viestistä Sylvia, seuraan sinun ketjua ja odotin niin kun monet muutkin lomalta paluutasi ja kuulumisia.
Kiitos Boheemi, noin tarkkaan en tiennyt panacodin vaikutuksesta, onneksi aloitin samalla nollaa kun söin noita lääkkeitä.
Hei Onneli, kiitos viestistä ja kannustamisesta!

Otsikkoni kertoo ehkä siitä etten ole oiken ollut kartalla ja en ole oikein edes keksinyt miten sinne tulla vaikka olen ollut tietoinen liiasta alkoholinkäytöstäni. Päämäärä on selvä, en kuitenkaan tunne vielä karikoita ja viittoja.

Aloitin vähentämisen marraskuussa -15. En siksi että halusin vaan ei ollut vaihtoehtoja. Loukkasin kantapääni ja maksin kotona jalka ylöspäin melkein kolme kuukautta. Minulle tuotiin ruokaa kotiin viikoksi ja armollisesti myös sixpac. Kivut olivat aika kovat enkä erottanut onko mulla vieroitusoiireita vai vaan kipuja. Nyt tiedän että oli myös vieroitusoireita mutta ne taisin nukkua pois. Kun taas pääsin liikkeelle en jatkanut samaan mallin vaan olin jo tottunut vähempään mutta mielestäni join vielä liikaa. Näitä “pahapaha” eli 2 peräkkäistä juomapäivää päiviä oli vuoden aikana kolme kertaa.

Toistaseksi viimeinen pahapaha oli lokakuussa 17. Kaksi päivää alkoholia ja viikon krapula. Siitä alkoi todellinen vähentäminen ja ilman suurempaa kompurointia. Tämä mennyt 11 viikkoa on ollut hyvä, olen lukenut monta ketjua ja myös kirjallisuuta jota täällä on ehdotettu.

Nyt aika näyttää olenko myöhässä vai ehdinkö vielä siirtymään hyvin vähäiseen alkoholin juhlakäyttöön.Se on jo aivan selvä etten kotona voi pitää alkoholia enkä ostaa tänne yhtään mitään, se on liian suuri riski. Toistaiseksi aijon pysyä ajokunnossa.

Hienosti olet Ginni jo vähentänyt, jatka sitä. Ja jos sitten jossain kohtaa tuntuu, että se ei riitä niin ainahan voi lopettaa. Vaihtoehtoja on, mutta töitä ne vaatii jokainen, luulisin.

Kiva kun tulit tänne meidän joukkoon kirjoittelemaan.

Kiitos Vilma.
Olin eilen picnic kutsuilla, autolla mutta se ei sinäänsä olisi ollut este nauttia kuohuviinilasillista. Mutta se juoma ei viekotellut eilen millään lailla. Ehkä sää oli syynä koska moni muukin jätti väliin.

Tällä hetkellä kaikki tuntuu todella helpolta. Ihanaa kun elämä on helppoa ja soljuvaa. Laitan kompassin tämän suunnan ja seuraan sitä.

Tervetuloa joukkoon Ginni minunkin puolesta! hyvän suunnan olet kompassillesi löytänyt ja nyt vain pidät suunnan oikeana. Tosi hienosti sinulla on lähtenyt käyntiin vähentäminen :slight_smile:
Tsemppiä jatkoonkin!

12 viikkoa ilman jokapäiväistä olutta, viinilasillista ruuan kanssa, no sellaista ei ole mun kartalla, se on pullo tai enemmän itsekseni.
Olut on ollut ykkönen tai alkoholiton, nyt viikon pelkästään holiton. Viime viikolla kahdet juhlat, toinen täysin holiton ja toinen yhdellä lasilisella roseviiniä.
Tämä viimeinen oli tyttöjen ilta ja pähkäilin etukäteen mitä minä teen ja olinkin antanut itselleni hiljaisen luvan sille kolmelle lasiliselle. Ystäväni ovat hyvin maltillisia ja tämä kolme on yleinen käytöntö. Viime hetkellä ennen lähtöä valitsin mennä autolla, olin aika nuutunut ja bussimatka tuntui ylivoimaiselta vaikka olisin voinut juoda viiniä.
Maanataina oli omenapuidn oksien harventaminen, ihan hirveän iso työ ja illalla tuli voimakas ajatus punaviinistä. Kellokin oli sen puolella että alkoon vaan. Pystyin vastustamaan mutta aamulla oli ärtyisä olo, tuli hankala päivä ja karkkia teki mieli lohdutukseksi.

Nyt vasta keskiviikko aamuna olen tyytyväinen maanantai illan päätökseen olla juomatta. Yököttää ajatus krapulasta ja olen aika varma että olisin eilen käynyt ostamassa olutta. En viitsi ajatella mikä olo tänään olisi.
Sen huomasin että viikolla 6, n 40 päivän aikoihin oli voimakkaat mieliteot, olin vaan liian laiska toteuttamaan alkoon menoa. Nyt, viikolla 13 oli vielä voimakaampi inpulssi juoda. Muistissa on varmaan että väsyneenä ison työn jälkeen punaviini on paikallaan palkinnoksi.
Selvisin ja pysyin ajokunnossa, tänään on 08.08- 18 ja olen ollut ajokunnossa 88 päivää. Tätä en ollut ajatellut kun aloitin lääkekuurin ja jätin alkoholin pois siksi aikaa. Tänään tuntuu hyvältä ja oikealta.

erittäin upeasti on navigointisi pysynyt kartalla. valtavasti onnea! mahtavaa lukea onnistumisista :smiley:

Kiitos Sylvia !

Kompurointia
Puutarhassa jossa mökki sijaitsee on tänään juhlat- illallinen taivaan alla- tapahtumaan liittyen. En ollut reagoinut aikaisemmin ja eilen se tuli tietooni. Nopsaan suunnittelin mukaan otettavaa ruokaa ja mietin että roseviini passaisi hyvin. Ennen kun ehdin ajatella minulla oli jo auton avaimet kädessa ja olin menossa ostoksille.
Tajusin STOP, ei näin. Lysähdin tuolille, oli itku lähellä. Kompassi pyöri ympyrää ja en saanut mistään ajatuksesta kiinni.
Hiljalleen joku taju palasi ja ymmärsin että nyt ei ole aika tehdä yhtään mitään päätöstä.
Illalla vuoteessa neuvottelin itseni kanssa, ok ei koko pullo, entäs se pieni pullo? Toinen puoli itsessäni kertoi että mökillä on sama kun kotona, se ei riitä. Juu, tiedän, lisäksi nolla päivien keräily. Huoh. Vanhan tavan mukainen toiminta on todella vahvasti päällä nyt.

Rakastan alkoholia, sitä ihanaa makuyhdistelmää ruuan kanssa, todellisuudessa se on hyvin harvoin kun se onnistuu niin hyvin että suu hämmästyy- olipa hyvää. Silti rakastan alkoholia.
Alkoholi haluaa minut, minun rahat, terveyden ja lopuksi se tappaa minut. Petollinen rakastaja!

Alkoholi on ollut lepotilassa kohta kolme kuukautta ja se ei ole sitä haitannut, kuiskutellut vähäsen välillä pieniä houkutuksia. Eilen se nosti päätään kunnolla mutta ei karjaissut, vielä.
Tänään minulla on täysin selvä miten illalla juhlin, täysin selvänä ja ajokunnossa.

Alkoholi, petollinen rakastajani, käännän selkäni sinulle enkä puhu sanaakaan, tänään enkä huomenna.

Ei minusta tuo ole kompurointia vaan todella mahtavaa vuoropuhelua itsensä kanssa ja tsemppaamista pysymään kokonaane rossa viinistä! oikein kunnon selkärangan kehittämistä jo! 12 viikkoa tipattomalla on minun mittakaavassa kova juttu :slight_smile: vähentäjiä kun ollaan.
Mutta iso peukku tästä sinulle Ginni!

Kiitos vilmasto!
Kolme kuukautta, ensi viikolla 100 päivää…
Viime viiko oli aavistuksen kummallinen, jokin meni ajatuksissa ja melkein toiminnassa vanhan kaavan mukaan, viiniä väsymykseen ja ilotteluun. Aika haurasta, huomasin miten helposti menisin takaisin jokapäiväiseen juomiseen. Ehkä osaan paremmin varautua yllättäviin tilanteisiin, luultavasti en osaa vielä, liian lyhyt aika ja hatarat päätökset.
Pidän tästä olotilasta, krapulattomat aamut ja päivät, ajokunnossa kaiken aikaa. Uni vahvistaa paremmin, mieliala on tasaisemipi ja spontaani ilo on astunut kuvioon. Selkeäasti jaksan enemmän puuhata kotona ja mökillä… Alkopöhötystä ei enään ole, viinarypyt varmaan jää.
Luin että ykkösolut on polku takaisin jokapäiväiseen ryyppäämiseen, varmaan onkin, tämä on kuitenkin estänyt viinanhimoa kasvamasta niin suureksi että olisi ihan pakko käydä ostamassa jotain vahvempaa juomaa.
Olen vielä jonkinlaisessa kuplassa, terassilla en ole käynyt, en hakeutunut ihmisten ilmoille, tuttujen juhlissa ainoastaan, turvallinen ympäristö toistaiseksi. Jossain vaihessa ehkä hakeudun, jos se on tarpeellista, en ole ollenkaan varma onko se enää edes kivaa?

Ginni, paa ihmeessä laskuri päälle. jos sen siis voi aloittaa satasesta. voiko? upean lukeman näkeminen tsemppaa lisää!

Siihen voi laittaa aloituspäivän takautuvastin. Eli saat todellisen tilanteen näkyviin ja me päästään sitten hurramaan kun 100 menee rikki.

Kiitos vinkistä, laitoin laskurin päälle, miinustin kaksi päivää jolloin olen tieoisesti juonut kolme lasillista viiniä ystävien seurassa.
Mieli jekkuillee minun kanssani, se nappaa kiinni nyt tosi usein vanhoista tottumuksista ja tavoista jolloin olen ennen juonut olutta rentoutukseksi tai palkinnoksi tai muuten vaan huvikseni. Ei se tahdo päästää irti vanhasta ja minä en tahdo päästää irti tästä uudesta hyvästä olosta.
Tonicvesi jäisillä mustaherukolla on kivan näköistä lasissa, aika hapokasta mutta hyvää. Aurinkoista viikonvaihdetta!

Olipa hyvin sanottu! Tämän aion painaa kallooni!

Onnittelut sinulle Ginni! Olen vähän kateellinen, kun itse vielä rimpuilen täällä joopas-eipäs - osastolla enkä vielä halua näköjään päästää irti alkoholista. Alkaa vaan tuntua yhä enemmän, että sitä oikeasti haluan tavoitella.

100-päivän aatto.

Olin aikeissa olla nollapävillä lääkekuurin ajan sen yhden kuukauden, jatkoin koska se tuntui oikealta ja hyvältä.
Hyvän olon tuntemukset on lisäntyneet koko ajan. Tolkuton väsymys jatkui pitkään, nyt tuntuu että herään aamuisin virkeämpänä kuin moneen vuoteen. Mieli on levollisempi ja keho rennompi. Nyt on alkanut luontainen halu liikkua ulkona puutarha hommien lisäksi. Lonkka kipuilee mutta kyllä se sillekin hyvää tekee, sopivina annoksia.

Pieniin ja vähän suurempiin alko- mielitekoihin olin varautunut mutta automaattiohjauksella alkoon, se tuli ihan puskista ja yllätti todella, pelästytti minut. Hyvä niin, tämä vaatii aikaa ja tajuan että kolme kuukautta on lyhyt aika muuttaa toimintatapoja.

Suunta on selvä, selvänä etenpäin elämässä. Tämä koti-kalja- illalla-yksin tapa on jäänyt tai jäissä, tällä hetkellä tuntuu ettei minulla ole juomatonta olutta. Arvostan sitä että olen ajokunnossa koko ajan.

Kuoharista en ole ihan varma. Tulevina viikonloppuina on vielä kolme juhlaa, josta yhdet on häät.
Kaikkein paihinta mitä voi tapahtua on että juon liikaa, jatkan baariin ja aloitan aamun kipittämällä kauppaan olutta ostamaan, jatkaisin siitä mihin viime vuoden lokakuussa jäin. Ihan kamalla ajatus, hyi.
Jo tämän kauhuskenarion kirjoittaminen vahvistaa ajatusta miten haluan juhlia.

Arvelen että olen juonut viistitoista vuotta, silloin kolme kuukautta juomatta tai hyvin pienellä alkoholimäärällä on erinomainen alku. Viisitoista kuukautta, kuukausi per vuosi, olisiko keho silloin toipunut pahoinpitelystä jonka olen sille tehnyt? Mieli kulkee omaa tahtiaan ja sahailee edestakaisin mutta se on kyllä juonessa mukana vaikka vähän protestoikin, joskus tosissaan ja joskus huvikseen.

Päivä kerrallaan ajokunnossa, tuntuu hyvältä ajatukselta, erityisesti nyt kun mietin sitä toista vaihtoehtoa joka voi olla hyvinkin todellinen, johon voisin ajautua ajatelematta niin kuin olen tähän astisessa elämässä tehnyt. Olisi ihan hirveän pirullista katsoa itsensä peiliin ja pyytää anteeksi,mitä hemmetti menin tekemään? Hetken mielijohteesta, oliko ihan pakko?
Otan laskurin pois ja palautan sen kun siinä lukee- ollut juomatta 5 kuukautta ja 29 päivää.

Päätös - en koskaan enää- tuntuu ajatuksena liian suurelta. Päätös, en juo tänään enkä huomenna tuntuu hyvältä. Mitään kohtuukäyttö suuntaa ei ole kompassissa.

Hei!

Olen lukenut teidän kirjoituksia ja käynyt myös kotikanavan puolella. Hui, siellä on kovia juttuja parisuihteista jossa toinen juo paljon ja usein. Se on mun entistä elämää, sitä aikaa kun vielä join vain vähän ja harvoin, oli lapset. Olen haudannut yhden ex miehen joka oli kuollessaan 39 v elimistö paloi loppuun alkoholista.

Niin, kumpi oli ensin masennus vai alkoholi? Alkoholi oli mulla kyllä kuvioissa mukana viikonloppuisin joskus arkenakin kun kävelin seinään ja kaikki toiminta työrintamalla ja muulallakin loppui totaalisesti mutta varsinainen dokaaminen alkoi vasta sairauslomalla. Se turrutti, väsytti ja rauhoitti. Jonkun aikaa. Se vaihde jäi päälle.

Elokuun juhlinnat juhlittu, himoitsemaani kuohuviinia olen juonut laisillisen per juhla. Häissä meni kyllä vielä lasilliset valkkaria ja punkkua. Lisäksi ostin yhden siiderin, sellaisen oikein hyvän pienen lasipullon en ollut ennnen maistanutkaan. Löysin sellaisen kaupasta, itsenäisyyspäivänä tarjoilen itselleni sellaisen. Sunnuntaina väsytti, en jaksa kulkea enään yötä myöten juhissa. Pohdiskelin ja tunnistelin ja tulin siihen tulokseen että sekä punkku että valkkari oli ihan turha juoda, sen sijaan kuohari ja siideri toi hyvän maun ja mielen.

Tämä vähentäminen tai nollapäivät taitaa olla trendikästä? Juhlissa todella monta joi hyvin vähän ja loput maltillisesti. Vai onko tämä vaan mennyt minulta ohi että näin ihmiset juovat normaalisti koska olen itse skarpannut etten joisi liikaa? Yhdet rapujuhlat vielä ja sitten onkin hiljainen syksy ellei joku keksi jotakin.

Mökillä liikaa omenaa, on mehua, pakkasessa palasia ja kaverit käyneet keräämässä. On siinäkin hommaa kun on hyvä omenavuosi, pukaradioon ilmoitan seuraavaksi että saan kaikki menemään. On kyllä kivaa puuhaa korjata satoa.

Kummallisen helposti reilu kolme kuukautta meni hyvin pienellä alkomäärällä ja nollapäivillä. Aina ajokunnossa kantoi aikansa.

Samettinen elokuun viimeinen ilta, kaveri ja viinitonkka. Meni lasillinen, toinen, kolmas ja lisää.
Ei se sen kummosemmalta tuntunut, oli oikein kiva jutusteluilta. Lauantai meni ok, lepäilessä kun ei jaksanut mitään, pieni krapula
muttei paha. En kipittänyt kauppaan ostamaan olutta, jos sitä olisi ollut kotona en tiedä olisinko juonut ne janooni? Sunnuntai oli kyllä vielä aavistuksen hutera, ei normaali olo. Maanantaina iski alkoahdistus, tosi huono tunnelma ja ajatukset harmaan mustat.
Muistin että juodessa tulee krapula, saamaton olo ja väsymystä. Alkoholiahdistuksen olin unohtanut, se on vielä kamalampi kun krapula. Nyt ei enään unohdu.

Onneksi oivalsin jo vähentämisen alussa että juomattomat ajat eivät kumoudu, ne rakentaa parempaa oloa tulevaisuuteen. Tämä yksi dokaaminen ei pura sitä rakennelmaa. Aavistuksen harmittaa muttei paljon, hyvä muistutus siitä miten asiani oli ennen ja miksi olut maistui kotona itsekseni.

Selvinpäin syyskuu.