hei Ginni hyvä,
siis onko multa mennyt kokonaan ohi tuo että oot joutunut hautaamaan exäsi alkoholin takia. osanottoni.
tai jos olenkin lukenut sen, en ole ns rekisteröinyt sitä. pyörinyt taas vain omien ongelmieni syövereissä (sen kuuluisan oman navan ympärillä).
noin raju kokemus vaikuttaa koko loppuelämän, tietenkin. hienosti tunnut pärjäävän. ihmiset selviytyvät ihan uskomattomista tragedioista.
minäkin lueskelen Kotikanavaa. huolestuneena oon tosin pannut merkille, että kun siellä on niin tavattoman rankkoja kohtaloita taikka elämäntilanteita, niin rupean vähän (huonolla tavalla) vähättelemään esim oman ukkelin ongelmajuomista ja alkoholismia. kerran jos toisenkin olen joutunut “korjaamaan” semmoisia tuntemuksia että ei meillä sentään tuommoista ole.
valtavasti voimaa tavoitteillesi jatkossakin!
Hei, luen teidän kirjoituksia mutta en oikein osaa vielä tarttua kynään. Olen vielä alokas, ihan omassa kuplassani oleilen ja opiskelen muiden kokemuksista missä ja milloin ne tavallisimmat ” heikot hetket” ovat jotka johtavat takaisin vanhoihin juomatapoihin.
En ole vielä millään tavalla oppinut yhtään mitään joten syyskuu saa olla selvä nolla ettei minun tarvitse sitä sen enempää miettiä. Näköpiirissä ei ole mitään toisten järjestämiä houkutuksia, minun pitää ne itse järjestää jos haluan kompuroida. Ostamalla vaikka kuohuviiniä kotiin ja katsoa kuinka kauan se siellä säilyy, tai lähteä aurinkoisena syyspäivänä päiväreissuun Tallinnaan ja ihmetellä hilpeässä huppelissa miten tässä nyt näin kävi vaikka minulla piti olla 0 päivä.
Nyt kun tämän kirjoitin tajuan että tälläiseen kokeiluun " liha on heikko" jotta pysyisin 0 / yhden lasillisen linjalla.
Hei!
Täältä luin että voi siirtyä kohtuukäyttöön jos sitä haluaa. Hyvin sanottu ja olenkin miettinyt mitä minä nyt todella haluan.
Tällä hetkekellä en halua lopettaa enkä olla kohtuukäyttäjä. Haluan olla iloinen juhlija, kun menen juhliin voin nauttia kuoharin ja toisenkin, kun käyn ulkona syömässä tilaan viinin kun tuntuu siltä. Muina aikoin haluan olla juomatta, ihan kokonaan.
Voin oikein helposti luvata tämän, juhlia ei ole lähikuukausina eikä ulkonasyöminen tapahdu kun kerran kaksi vuodessa.
Olen ensin syyskuun kokonaan juomatta ja jatkan kunnes tulee juhlia, käyn syömässä tai rakastun.
Aloitin tämän vähentämisen äitienpäivänä, syyskuu 14 pv. tuli aloitukseta 4 kuukautta joka meni minulta ihan ohi.
Tein pienen tilannetarkistuksen ja laskin yhteen juomat. Näin se meni : 2x 3 lasillista tyttöjen illoissa, 4x 1 lasillienen juhlissa, 1x4 lasillista häissä ja sitten tämä viimeinen repäisy 31.8 1x en tiedä kuinka monta lasillista, arvio vaikka pullo viiniä ja 2 olutta = n 8 annosta. Yhteensä olen juonut 22 annosta ajalla 15.6 – 31.8. En ollut asettanut muuta tavoitetta kun ajokunnossa joten hienosti on vähentäminen sujunut.
Tämä repäisy palautti mieleeni miten monta päivää menee huonosti kun on juonut, ahdistaa, nukkuun huonosti, paha olo ja harmittaa. Tätä en tahdo enään ollenkaan.
Kiitos rohkaisusta!
Te kirjoitatte niin elävästi, tuntuu että tiedän teidät. Moni on usein ajatuksissa en vaan ole saanut aikaiseksi tulla mukaan keskusteluihin, kirjoitan tikulle ensin,mutta tässä puuttuu toiminto- oikeinkirjoitus ja huomautuksia lauseen muodostamisesta.
Luin kohta puolitoista vuotta sitten tunnelukkoja käsitteleviä Kimmo Takasen kirjoja. Enimmäinen
oli, sinkku kun olen Tunne sydämesi. Tässä aukesi monta asiaa, ei niin puolison haussa vaan lapsuuden perheestä josta olen ollut vihanen monta vuotta.
Kasvoin 18 vuotiaaksi tiukassa suljetussa uskonnollisessa lahkossa, tarkemmin kerrottuna olin tynnyrissä kasvanut. Erottuani lahkosta pieni osa perheestä karttaa minua ja meitä muita perheen jäseniä uskonnollisista sytistä.
En tehnyt kirjassa olevia harjoituksia mutta lukiessa vatsaa väänti ja itkin. Joitakin oivalluksia tein. Luin saman kirjan myöhemmin ja nyt en enään reagoinut ollenkaan.
Kirjoissa käsitellään vähän myös pakeneminen päihteisiin jotta ei tarvitse tuntea niitä vaikeita ja surullisia menneitä asioita.
Uskonnollisista syistä en voi mennä esimerkiksi AA n, olen saanut yliannostuksen kaikesta sellaisesta, voin pahoin kun ajattelen asiaa ja näen pikkulapsia siitä samasta lahkosta, voin vain arvata milta heistä tuntuu.
Olen monesti ihmetellyt miten tämä alkoholin vähentäminen on mennyt niin helposti kun ajattelen aikaisempia kokeiluja, voisiko olla niin etten pakene joitakin tunteita enää? Olen miettiessäni lapsuuttani yrittänyt pysyä tapahtuneissa faktoissa, asialinjalla ensiksi sen jälkeen vasta miettinyt mitä minä muistan ja tunsin silloin. Tiertyt tapahatumat on niin kuin ne on ja lapsena ajattelin niin kuin lapsi ajattelee. Nämä asioiden selkeyttäminen on auttanut minua ymmärtämään että olen nyt 61 v ja voin ihan itse päättää mitä haluan jatkossa ajatella ja tehdä.
Voisi olla terapian paikka, en vaan keksi mistä löytäisin terapeutin joka ymmärtää näitä suljettujen uskonlahkojen juttuja ja miten jumissa ihminen voi olla vanhojen uskomuksiensa takia. En myöskään halua käyttää enää yhtään omaa rahaa terapiaan, turhan takia en myöskään aikaa enkä bussilippuja. UUT sta saan vertaistukea ja niitäkin tarinoita on joskus liian vaikeaa lukea ja kuunnella.
Kummalisen paljon aika ilman alkoholia ja mielialalääkkeiden suojaa nostaa muistoja ja ajatuksia. On myös herännyt iloa ja eloa. Aikamoista tasapainoilua, navigointia selvemmille väylille.
Aurinkoista päivää!
moi Ginni,
kuten tosiaan totesin tuolla mun ketjussa kirjoitat aivan ymmärrettävästi eikä tekstisi ole vaikeaselkoista. hyvä Ginni! 
ja monet eläköön huudot Sulle onnistuneesta vähentämisestä. olet löytänyt itsellesi just sopivan tavan juoda tai olla juomatta.
“Olen monesti ihmetellyt miten tämä alkoholin vähentäminen on mennyt niin helposti kun ajattelen aikaisempia kokeiluja, voisiko olla niin etten pakene joitakin tunteita enää”? minä uskon tuohon! itsekin koen olevani eritoten “tunnejuoppo”. juominen alkoi nuorena juuri sen takia että pakenin vaikeita tunteita ja sietämätöntä ahdistustani. näin jälkikäteen ajateltuna voisinkin sanoa, että osaaminen käsitellä mitään mitä tunsin oli selkeä nolla.
kolmivuotinen terapia auttoi ja sen myötä juominen väheni. mutta toisin kuin ehkä sulla, mulle oli selkeästi ehtinyt kehittyä riippuvuus. ajatukset pyöri alkoholissa jatkuvasti ja päivittäin joutui kärvistelemään jos halusi raittiin päivän. tänään on onneksi toisin.
en osaa kuvitellakaan millaiselta kuvaamasi uskonlahkon suljetussa paineessa eläminen tuntuu. olen todella, todella onnellinen puolestasi että olet päässyt lahkosta irti. uskallan sanoa, että pelastit elämäsi.
jatketaan kirjoittelua!
ja aurinkoista päivää sulle myös
Moikkelis!
Nollapäivät jatkuvat. Ei ole ollut syytä muuttaa tilannetta. Vointini on kohentunut entisestään ja samalla on tullut into puuhasteluun ja tekemiseen. Olen kokeillut sellaisia juttuja joista pidin 20 vuotta sitten mutta jotkut asiat on jääneet taakse esimerkiksi shoppailu ja sisäkirppikset. Uutena on tullut kirjoittaminen, tavallaan päiväkirjaa mutta ei kuitenkaan sitä. Kirjoitan sikin sokin ( en välitä kirjoitus virheistä) ajatuksistani, menneisyydestäni ja toiveistani. Uutta tässä on että minulle on tullut toiveita ja haaveita. Vielä vuosi sitten ei ollut minkäänlaista näkymää tuleville vuosille. Samalla kun olen aktivoitunut toiminnoissani niin FB on jäänyt, samoin plinkki ja jotkut muut jutut mitä tehdään netissä. Aikaa olisi kyllä mutta mielenkiinto on hiipunut. Plinkki ehkä siksi että siinä ajatukset pysyvät kiinni alkoholissa. En poistu mutta irrottaudun ja varmasti käyn välillä lukemssa, erityisesti jos motivaatio heikkenee.
Tuntuu siltä että olen astunut ulos kuplasta ja siirtynyt varovasti elämään oikeaa elämää, sellaista missä on muita ihmisiä ympärillä…
Kerran tässä muutama viikko sitten olin äkäisellä tuulella. Kysyin hiljaa itseltäni mikä mättää?
Ei vastausta ja jatkoin äksyilyä itseni kanssa. Keksin kysyä viiniäkö tahtoisit? Juu, tuli hento vastaus.
Selvä, sellaista tiedostamatonta halua.
En enään muista kuka haastoi 3 kk nollapäiviä, olen mukana ja jatkan toistaiseksi.
Ihanaa syksyä ihan kaikille!
moi Ginni!
juuri näitä asioita minäkin olen pohdiskellut.
Samalla kun olen aktivoitunut toiminnoissani niin FB on jäänyt, samoin plinkki ja jotkut muut jutut mitä tehdään netissä. Aikaa olisi kyllä mutta mielenkiinto on hiipunut. Plinkki ehkä siksi että siinä ajatukset pysyvät kiinni alkoholissa. En poistu mutta irrottaudun ja varmasti käyn välillä lukemssa, erityisesti jos motivaatio heikkenee.
tai pikemminkin niin, että toivoisin itselleni muutakin kuin päivittäistä netissä roikkumista. en tosin koe, että Plinkin takia ajatukseni pyörisivät alkoholissa sen enempää ehkä kuin muutoinkaan, mutta oma liiallinen asioiden vatvominen omassa ketjussani alkaa olla ilmiselvä haittatekijä mielialoilleni. en olisi ikinä uskonut, että minä päädyn jonkinmoiseksi nettiriippuvaiseksi. ennen Plinkkiä en harrastanut minkäänlaista nettikirjoittelua. en koskaan. Fb:hen liityin aikana kun sen sivut olivat vielä pelkästään englanniksi ja silloisen naapurini saattelemana. hän minut sinne kirjasi, itse en olisi sitä varmasti osannut tehdäkään. vuosia kului, mutten postannut sinne mitään ja välillä en kuukausiin edes muistanut koko sivuston olemassa oloa.
nykyisin käyn Fb:ssä lähes päivittäin sillä kuulun syöpäsairaiden suljettuun ryhmään. yleiselle puolelle kirjoitan vain harvakseltaan.
tämän lisäksi kirjoitan syöpäyhdistyksen sivuille. reippaasti eniten kuitenkin Plinkkiin. ja nyt nämä kaikki yhdessä on alkanut tökkiä pahasti. eli tämä nettiriippuvuus 
ihanaa lukea että Sulla Ginni asiat sujuu! olen iloinen puolestasi
Moikkelis
Puoli vuotta äitienpäivästä isänpäivään , vähentämistä.
Kolme ja puoli kuukautta täysin raitis ja kaksi ja puoli kuukkautta hyvin maltillista alkoholinkäyttöä.
Hetkittäin tappavan tylsää elämää, yksinäisyyden tunteet, ristiriiaiset ajatukset ja tekemisen puutetta. Elämässäni on ollut helppo ja soljuva ajanjakso, mitään murheellista eikä mitään mullistavaa ole tapahtunut. Ei ole ollut syytä hukuttaa mitään tunteita alkholiin.
Vaikeita on ollut löytää ideaa siille ajalle kun ennen käytin dokamiseen ja krapulaan, todellisuudessa hyvin paljon aikaa. Kuusikymppisenä ei olikein kiinnosta enään samat asiat kun kolme- neljäkymppisenä. Hiljainen oleskelu ja ajan ottaminen oman tulevaisuuden miettimiseen on joskus jopa tuskaista, en vielä tiedä mitä tahdon ja ei oikein ole ilmaantunut ajatuksia mistään unelmista. Lienee sopeutumisvaikeuksia.
Ihaninta on ollut huomattavasti parantunut olotila, aina ajokunnossa ja voimien palautuminen.
Olen pähkäillyt ja miettinyt miten jatkan elämäni. Perus kohtuukäyttö on minulle liian paljon alkoholia, kotini täytyy olla alkoholivapaa alue kun olen itsekseni.
Muutaman jutun haluaisin säilyttää elämässäni, ne ihan ihanimmat hetket.
- juhannuspäivän brunssilla se kuohuviinilasillinen
- kun sataa ensimmäisen kerran lunta, sellaisia isoja lempeitä hiutaleita ja maailma muttuu hiljaiseksi, olen juonut lasillisen sherryä ja katsonut ikkunasta ulos
- kun uuden sadon taatelit tulevat, niitä, pähkinöitä ja juustoa sekä portviiniä
- kun kaikki muut työt on tehty ja joulukinkku on leivottu ruiskuoreen ja työnetty uuniin myöhään illalla, se hetki, silloin olen kiittänyt itseäni hyvästä työstä ja juonut konjakkia kristallilasista.
Tänä vuonna en uskalla toteuttaa nämä loppuvuoden ” herkut”.
Mietsiskelin, teen uuden tradition ensilumelle, vaikka oikein hyvää tonicia , karpaloita ja rosmariinin oksa, jotakin erilaista. Taatelit ja portviinin siirrän ehkä jouluaterian jälkkäriksi, silloin en ole yksin kotona. Kinkku on hyvä saada uuniin mutta paistan sen vasta jouluaatto aamuna, silloin tilanne on erilainen ja aamulla ei ole konjakin aika.
Kahdet juhlat tulossa, toinen sellainen perus jossa puolilämmintä laatikkoviiniä. Ei ainakaan nyt houkuttele mitenkään. Toinen, arvokas, pukeutumissäännöt, uskon että nautin lasillisen shampanjaa onnittlumaljana.Nyt kun luen tämän läpi huomaan että jatkan hyvin vähäisellä alkoholin käytöllä, olematta absolutisti.
Suurin motivaatio ja ymmärrys on tullut kun luen miten muut tomivat, oman itsetuntemuksen kasvaminen kirjoituksissa, vähentääkö vaiko loppetaa kokonaan. Onnistuneet vähentämiset, isot tai pienet kompuroinnit ja tavallista elämää, joskin ei kenenkään elämä ihan tavallista ole vaikka niitä samoja asioita tehdään.
Ihanaa viikonloppua kaikille.
Suurin motivaatio ja ymmärrys on tullut kun luen miten muut tomivat, oman itsetuntemuksen kasvaminen kirjoituksissa, vähentääkö vaiko loppetaa kokonaan. Onnistuneet vähentämiset, isot tai pienet kompuroinnit ja tavallista elämää, joskin ei kenenkään elämä ihan tavallista ole vaikka niitä samoja asioita tehdään.
Kiva kuulla Ginni kuulumisiasi ja että hyvin on mennyt! allekirjoitan nuo sinun ajatukset motivaatiosta ja ymmärryksestä 
Hei Ginni,
Minä olen löytänyt itseni pohdiskelemasta samantyyppisiä asioita kun sinä.
Ajatus kokonaan lopettamisesta tuntuu vaikealle, mutta en tiedä mikä on minun kohtuukäyttönikään… siksi olen päättänyt olla ilman ainakin tämän marraskuun ja sitten katson tulevaa joulua. Sitäkin toki olen jo pohtinut, pikkuhiljaa.
Luenpa uudelleen ajan kanssa kuinka sinä olet “päätynyt” tämänhetkiseen ajatteluusi.
Moi teille!
Yli puoli vuotta vähentämistä josta alkottomia kuukausia neljä.
Olin antanut itselleni luvan nauttia onnittelumaljaa juhlissa joulukuun alussa. Nautin kaksi. Lisäksi olin luvannut itselleni siiderin itsenäisyyspäiväksi ja sen luvan peruutin koska olin jo juonut muutamaa päivää aikaisemmin nämä onnittelujuomat.
Siitä alkoi pirullinen ja paskamainen taistelu yli viikon ajaksi… Jos se on kisa, niin voitin pitkin hampain ja laiskuuttani. Mieleni oli vihainen, huijattu, se kehitti suuttumusta, minäparka-ajatuksia, kaikkea tapahtumaa, todellista ja epätodellista siihen että olisin ollut oikeutettu juomaan itsenäisyyspäivänä lupauksen mukaisesti. Arvelen että retkahdus, vanhoihin tapoihin palaminen, heti tai myöhemmin oli todella lähellä. Kokemus alkottomasta elämästä oli kuitenkin vahvempi.
Omaksi onnekseni tunnistin yritykseni huijata itseni, en heti mutta miettimällä asioitani ja seurauksia. Olen siis astunut ulos kuplastani ja oikeaan maailmaan.
Kotini on ja pysyy alkoholittomana, en anna lupaa edes suunnitella lasillista onnittelumaljaa. Soutaa huopaa, jatkan ilman alkoholia, helpoin tie.
Onneksi olkoon Ginni! Olet tehnyt työt ja edistynyt hienosti vähentämisessä ja holittomassa elämässä. Jatka samaan malliin!
HYVÄ GINNI!
Upeeta Ginni!
Olen ns hyvällä tavalla kateellinen sinulle. Itse kun en (ainakaan vielä) saa itsestäni samaa irti. Mutta aivan mahtavaa että sinä olet saanut ja saat jatkossakin 