Koska jotenkin tuntuu, että olen taas jäänyt jumittamaan liikaa miehen tekemisiin ja sanomisiin. (Siis hän on muun muassa puhunut naimisiin menosta ja yhteen palaamisesta). Niin laitan tähän löytämäni tekstin. Ihan jotta muistaisin liikkua eteen enkä taakse:
Vahingollisen suhteen synnyttämät menetykset
Heikko itsetunto. Sinun itsetuntosi on heikoilla. Tulet suhteesta jossa olet kulkenut emotionaalisella vuoristoradalla, jonka käyttövoimana on ollut kumppanisi ovela kyky antaa toisella kädellä ja vastaavasti ottaa toisella kädellä. Nyt ei ole oikea aika etsiä sellaisia rakkaussuhteita joiden kokisit antavan sinulle voimaa. Vietä aikaa yksin ja hyvien ystävien ja perheen kanssa. Nyt on aika olla hyvä itsellesi ja rakastaa itse itseäsi rakentavasti. Ala esimerkiksi pitää huolta kunnostasi. Hanki se puku jota olet aina ihaillut. Rakentavassa itsestäsi huolehtimisessa on kyse kohtuullisuudesta. Kohtuullisuus erottaa itsesi ilahduttamisen mukavalla ostoksella ja tuhoavan tuhlaamisen.
Todella hyvä; todella paha. Sinun kumppanisi tiesi täsmälleen, miten murtaa sinut yhdellä katseella, ja miten saada sinut lentämään kaikkein korkeimmalla. Sinä todennäköisesti kaipaat sitä, kuinka valtavan hyväksi kumppanisi sai sinut tuntemaan olosi. Älä unohda, että hänen piti - korvatakseen kaiken sen pahan! Me muistamme hyvän, mutta unohdamme pahan. Älä tee tätä virhettä. Joka kerran, kun suruissasi kutsut esiin ihanan muiston, kutsu esiin myös yksi joka satutti. Tai vielä paremmin, kutsu esiin kaksi.
Teot merkitsevät enemmän kuin sanat. Sinun kumppanisi tiesi täsmälleen mitä halusit kuulla, ja sanoi sen suoraan tai epäsuorasti. Ajattele: tämä henkilö väitti rakastavansa sinua. Käyttäytyikö hän rakastavasti? Käyttäydytkö sinä rakastamiasi ihmisiä kohtaan samoin kuin kumppanisi?
Lupauksia, lupauksia. Kumppanisi saattaa tulla takaisin ja luvata sinulle koko maailman. Hän tarkoittaa sitä todella, todella! Hän tarkoittaa sitä todella niin kauan kuin sinun luottamuksesi takaisin saaminen vaatii. Heti kun alat kokea olosi suhteessa mukavaksi, kumppanisi tekee jotakin, joka pilaa kaiken. Hän ei voi sille mitään. Hän kaipaa läheisyyttä, mutta pelkää sitä paljon enemmän. Ei ole yhtään mitään, mitä voisit tälle tehdä, muuta kuin säästää itsesi siltä.
Todellisuuden vai fantasian menetys? Menetitkö jotakin sellaista, jota sinulla todella oli? Vai menetitkö lupauksen joka ei koskaan aivan toteutunut? Menetitkö onnellisen elämän, vai lupauksen onnellisesta elämästä? Kuinka suuren osan ajasta todella olit onnellinen? Hyvin todennäköisesti sinä suret unelmaa siitä mitä olisi voinut olla, sen sijaan että surisit sen todellisuutta mikä oli. Tarkista ajatuksesi.
Neuvoja. Tee mitä ikinä voit selvitäksesi ensimmäisten päivien tai viikkojen yli, tai niin kauan kuin se on tarpeen. Kuuntele vaistojasi - erityisesti silloin kun et pidä siitä mitä sinun on sanottava! Kuuntele omia neuvojasi. Älä luovuta! Omien neuvojesi noudattaminen auttaa sinua itsekunnioituksesi palauttamisessa. Masennuslääkkeet auttavat usein pysymään tiellä ja tekemään tarpeelliset asiat tämän raskaan vaiheen aikana.
Jos tiedät, että tämä suhde ei ole sinulle hyväksi, pidä aseesi esillä. Mitä tahansa lupauksia saatkin, kaikki ne rikotaan. Älä anna toiveajattelusi, syyllisyytesi, surusi tai empatiasi johtaa sinua uudelleen umpikujaan. Ihmiset eivät muutu yhdessä yössä. Ellet itse ole oppinut uusia taitoja, tai ellei sinun kumppanisi ole todella nähnyt vaivaa terapiassa, palatessasi vahingollisen kumppanisi luokse, on vain ajan kysymys ennen kuin suhde on uudelleen vanhassa jamassa tai entistä huonommassa jamassa. Tiedä, että yhtenä aamuna sinä heräät ja löydät itsesi samasta kuopasta kuin tänäänkin, mutta syvemmältä. Jos kuuntelet päätäsi etkä sydäntäsi, sinä muutut vahvemmaksi, viisaammaksi ja itseesi luottavaksi.
Nyt on aika oppia omista virheistäsi. Ennen kaikkea, opi kuuntelemaan itseäsi ja noudattamaan omia hyviä neuvojasi.
Mun mielest tuo sun teksti oli tosi hyvä, pätee elämään muutenkin. Jos on vaikeeta, pitää muistaa hemmotella itseään jotta kestäis taas. Mun mielest tuo pätee myös oikeasti lopettamiseen, mä sallin itseni olla kipeä joinakin päivinä mut toisinaa shoppailin tai laitoin itteäni kuntoo enkä tehny mitää tärkeää. Muutenkin jos mä tahtoisin retkahtaa tai on tosi masentun/ahistunu fiilis ku on niin vaikeaa (mul siis päihteet ja läheisil läheisriippuvuus) ni tuun paljo paremmalle fiilikselle ku käyn ostamas kalliin herkku-capuccinon ja luen IS:n joko yksin tai frendin kans. Joskus alessa shoppailen myös turhan impulsiivisesti mut silloinkin ajattelen et "koska mä nykyää pystyn maksaa laskut ja harvemmin rahaa lainaan (palautan myös jos lainaan), ni kyl mä ansaitsen silloin tällöin laittaa rahani johonkin muuhun asiaan joka aiheuttaa mielihyvää ku päihdyttävät asiat. Tiedän ite et läheisyydenkaipuu on eri asia tunteen tasol ainakii osittan (molemmist saa tosi hyvän mielen enivei), ni kyl muistutus et itseään voi hemmotella ihan itsekin ilman muita, auttaa.
Mä oon käyny parin pv:n aikana exäl sellaset vajaa 5min. kyläs varmaa 2 vuotee. Edellee paskasta, edellee sama luukku joka oikeesti järkyttävän likanen, työtön eikä taho opiskella, 30v ja mikää muu ku kitara ja unelma et elämä ois parempaa vaa kiinnostaa. On sanonu jo yli 10v ajavansa kortin, korjaavansa auton, hankkivansa töitä ja perheen yms. Kama ei oo ongelma ollu koskaan ja ei tajua miten mä en tajunu kuinka me muka kuuluttais yhtee 
. Mikää oo muuttunu ja sit valittaa mulle et “ku sä et muuttun ni me ei voida olla yhes”. Samoin valittan vuosia et “se pomo lupas palkata parhaat ja ajoin sinne kukonlaulun aikaa aamul pyöräl mut ei palkankaa ketää ja ois jo omakotitalo muuten” juttuja. Ehkä mä en muuttun mut mä aloin muuttumaan kuitenkin jo useampi vuos sit. Mä näin 3v:n aikana et se ihminen ei tahdo muuttua ja ajattelin et mä en voi muuttua myöskään sen seurassa. Tiesin myös että olis vaikea erota mut se oli ainoa ratkaisu. En ollu ajatellu löydänkö jonkun vai en mut oon onnellinen todella paljon et mä lähdin. Mä olisin samas jamas vieläkii, tai paljo pahemmassa jos olisin jääny. Huvittavinta on et mä osittain ratkaisin päätöksen jatkuvan pilvenpolton takia. Mua ei kiinnostan vaa jumittaa aamust iltaa ja kattoa paskast kämppää, riidellä tai olla raha-ongelmis… Se syyttää aina et mä en oo kasvan aikuiseks ja et mä oon pärjän koska mul on mun mies mut mä tahdoin itse muuttua… Se et mul on mun avokki on kovan tuloksen työtä eikä onnistuis jos eläisin ku elo pellos. Varmasti pärjäisin myös yksin tarvittaessa ja tiedän et pitkäkään suhde ei välttämättä toimi jos halutaan eri asioita. Uskon myös et on parempi elää yksin ku huonos seuras, siinäkin on mahollisuus löytää joku tekee paljon onnellisemmaks…
Tärkeintä on uskoa itseensä et vaikka vastoinkäymisiä tulee elämäs ni aina pärjään. Joillekin helpompaa ku toisille mut onneks sille asialle et onko tyytyväinen muihin asioihin elämässään (ku on työ, opiskelu, ystävät, vapaa-aika, parisuhde, harrastukset jne) ja jos joku asia puuttuu ni toivoo sen järjestyvän ellei sitä itse voi järjestää ja jos on rahalla hankittavissa ni sit säästää siihen vaikka vaa 10€ kuussa ja extra-massit. Ikävää tuossa on se et jokaisella on omat prioriteetit elämälle ja sairaalla ne eivät oo kovin hääppöset ni muita ei voi pelastaa, itsensä voi. Mä oon laskenu irti monista entisistä hyvistä ystävistä kaman takia. Ihania ihmisiä joita tahtoisin auttaa ja jotka tosi ihania, mut jos tahdon itse voida hyvin ni mun pitää viettää aikaa eri seurassa. Jos he päättää muuttaa elämäänsä ja ottavat yhteyttä ni sit voidaa olla ystäviä mut niin kauan ku jatkaa valitsemallaan tiellä se ei onnistu… Tää asia on tietenkin sitä vaikeampaa mitä läheisemmät ihmiset ovat kyseessä eikä kaikessa voi onnistua mut voi yrittää…
Tsemppiä paljon Dahlia, sä kyl vaikutat kasvaneen ihmisenä paljon lyhyessä ajassa! 
Niin tosiaan. Kyllä näitä ohjeita voi soveltaa vaikka mihin! 
Hyvä, että sinäkin mietit, mihin suntaan elämä kulkee ja kenen kanssa. Pikku hiljaa se olo muuttuu, kun täällä asioita pyöritellään ja kieritellään.
Kiitos! En taida itsekään tajuta, mitä on tapahtunut, mutta höyryveturin lailla puuskutan eteenpäin. 
Oli aika hyvä veto tulla tänne puolelle kirjoittamaan, vaikka se ensin tuntui vaikealta ja suorastaan ahdistavalta. En uskonut, että pystyisin lukemaan teidän tekstejänne. Tuolla kotikanavan alkoholistien läheisten keskellä oli turvaisampaa. Kuitenkin nyt huomaan, miten tärkeää oli kohdata tuo ahdistus ja ei se niin hirveää ollutkaan. Kieltämättä ensimmäisen kuukauden aikana alkoi unissa pyöriä taas huumeita.
Hei Dahlia,
Juuri komppasin sinua, kun vastasit UT:lle. Ja nyt luin sinun kirjoituksesi.
Löytämäsi teksti oli todella hyvin kiteytetty. Se kannattaa ihan printata ja lukaista silloin tällöin, kun miettii suhteen jatkamista tai siihen palaamista. Yksi asia, minkä lisäisin: ne vuodet, jotka menevät elämästä hukkaan noihin kuoppiin tippuessa ja niistä ylös ryömiessä. Kerta toisensa jälkeen.
Kyllä vaan ja miten mukavan rauhoittavaa sitä onkaan lukea vihreänä! 
Tuo teksti “Vahingollisen suhteen synnyttämät menetykset” on todella hyvä! Tai siis kuulostaa pahalta, haluaisin kieltää kaiken pahan, mutta kuitenkin niin totta. Täytyy tulostaa tuo ja laittaa päiväkirjan väliin ja palata siihen aina tarvittaessa. Huomaan itsestäni, että omat tunteeni heilahtelevat helpoosti sekakäyttäjän ailahtelevuuden mukana, hyvänä päivänä olen kuin pilvissä (kuten nyt katkon aikana) ja huonoina päivinä taas niin pohjalla, etten pysty keskittymään mihinkään omiin töihini ja asioihini, mitkä pitäisi hoitaa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, toivottavasti osaat olla lastesi isälle juuri niin jyrkkä kuin sinun pitää ja ennen kaikkea, toivottavasti lastesi isä joskus ymmärtää, millainen lahja on saada lapsia ja osaa käyttäytyä sen mukaan.
Tässä on vielä linkki tekstin lähteeseen: healingeagle.net/Fin/Irene/s … buser.html
Näiltä sivuilta löytyy paljon muitakin hyviä jutuja. Jo tuo, että tajuaa olevansa vahingollisessa suhteessa, on hyvä ja auttava juttu.
Kaikea hyvää myös sinulle Jenni. Kannattaa tosiaan työstää tuota “riippuvuutta” mieheen ja tunnevuoristorataan. On helpompaa nyt, kuin teillä ei ole lapsia.
Tosi kurjaa Dahlia, kun jossain vaiheessa sai sellaisen käsityksen että exäsi ihan oikeasti yrittäisi kuiville.
Mutta noin se yleensä taitaa mennä, pitkänkin suhteellisen selvän jakson jälkeen tulee tipahdus. Tämä on nyt kuitenkin miehesi todellisuutta, joten pysy tiukkana.
Kiitti Dahlia tuosta nettivinkistä 
Minulla on englantilainen asiakas, joka eronnut 6kk sitten alko-väkivalta miehestään. Syyllistää itseään ja on selvästi läheisriippuvainen. Isä alkoholisti, joka syyllisti lapsensa ja kaksi samanlaista aviopuolisoa. Pohdin tuossa juuri eilen, että mistä saisi apua hänelle täällä eteläisellä pallon puoliskolla.Tuosta on hänelle varmaan suurta apua. Ja minulle myös, kun on enkun kieliset sivut, mihin voin apua tarvitsevia ei suomalaisia ohjata
Niin, miehellä on aina eniten ongelmia näin talviaikaan. Sitten tulee keväthuuma, joka päättyy suht selvään kesään ja syksyyn. Nyt hän tsemppasi erityisesti varmaankin eron tuoman järkytyksen takia. Tilanne on nyt ns. tasaantunut, joten kokeilee vissiin taas rajojaan.
Mutta, mulla on taskussa vielä yksi ässä. Kerron myöhemmin lisää… 
Onnea on taas, kun lapset saavat leikkiä selvän isän kanssa. Eilen kuuntelin, miten mies lauloi pienimmälle. Hyvin tuli uni silmään. Hassua, että näin taas kaikki toimii ja on niin kuin ei mitään ongelmia olisikaan. Kuitenkin takaraivossa muistan kaiken…
Nyt nautin tästä ja annan murheiden ja huolten odottaa huomiseen.
Moi!
Hyvä että on parempi hetki luulen, että on ihan tervettä siellä takaraivossa pitää mielessä todellisuus.
Mun on todella vaikea pitää se nyt exäni suhteen, kun emme näe vaikka muuten olemmekin kontaktissa (kuten sanoin, meillä on yhteinen harrastus ja jossain vaiheessa väkisinkin nähdään monta kertaa viikossa, jos se pääsee tolpilleen jotenkin- ja pääseekin, kun nyt käy töissä).
Moro UT!
Joo kyllä tää todellisuus on aikahyvin tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana takaraivoon syöpynyt. Sun kannattaa tehdä lista totuuksista, jotta saat oman ajatuksesi pysymään kurissa. Olen huomannut, että itseään on helppo huijata. Päässään keksii vaikka minkälaisia selityksiä sille, miksi toiselle pitäisi antaa vielä mahdollisuus. Sitten myös vääristelee totuutta. Hyvät ajat tuntuvat erityisen hyviltä ja pahat ajat “unohtuvat”.
Mulla on taas olo kuin tyhjällä ilmapallolla. Mies on nyt sitten päättänyt hakeutua hoitoon ja reseptit on menossa revittäviksi. Siis nyt pitäisi kai olla iloinen ja olenkin, mutta oon totaalisen väsähtänyt. 
Olen kerännyt tarmoa kiukusta ja ollut tiukkana ja nyt kun ei tarvitsekaan tehdä sitä niin plaah… Oon niin lepoloman tarpeessa. 
Tässä jo vähän mietin, josko hakeutuisi ihan johonkin läheisten tukiryhmään.
No katsotaan, miten miehen “katko” sitten lähtee käyntiin… En edes tiedä millaisia apuja on ihmiselle, jolle ei tule mitään fyysisiä oireita ja henkisenkin kanssa on vähän niin ja näin. Tarvitsisi tukea selvänä pysymiselle. Siinä kaikki.
Tuo väsymys on varmaan ihan luonteva reaktio. Jos mies aloittaa hoidon, antaa se sulle hetken päästää irti vastuun tunteesta, jota tällaisia miehiä kohtaan väkisinkin tuntee.
Ja luulen, että sekin että pahat hetket unohtuu on normaalia. Eihän meistä kukaan halua uskoa läheisestä ihmisestä pahoja juttuja vaan toivoo että kaikki olisi parhain päin. Sehän on tavallaan ihanan inhimillinen usko
Dahlia, kertoisitko, mitä tapahtui?