Näitä maallisia juttuja... selvää elämää ja positiivisuutta

Me Lopettajat
801

Se sitten on taas sitä aikaa vuodesta, jolloin yhdistykset pitävät kokouksiaan. Useissa porukoissahan on hyväksi havaittu jakaa ne vuosittaiset päätökset kahteen erilliseen kokoukseen, eli nyt ennen vuodenvaihdetta päätetään ensi vuoden toiminnasta, valitaan vastuuhenkilöt, kuten ne puheenjohtajat ja hallitus jne ja sitten vasta vuodenvaihteen jälkeen tarkistellaan menneen vuodet tilit ja katsellaan onnistuttiinko toimintasuunnitelmia noudattamaan.

Kysyntää taitaa selväpäisille ihmisille olla, jos vaan muuten on jotain järjellisiä mielipiteitä ja jotenkuten tulee muiden ihmisten kanssa toimeen. Ja yhä useammat yhdistykset ovat ihan tietoisesti siivonneet linjaansa, ei sitä kaljan kanssa lotraamista monissakaan kokouksissa enää harrasteta.

Ja ovathan ne sen huomanneet, erilaisisa ryhmissä toimivat ihmiset, että viisaampaa on luottaa sellaisiin jotka todennäköisesti ovat tolpillaan ja ihmistenkatseltavassa kunnossa silloin kun yhteisiä juttuja eteenpäin viedään.

On siinä kyllä sekin puoli, että niitä hommia helposti kasaantuu , ja kun toisaalta ihmisryhmien toiminta on yhä enemmän semmoista verkostoitumista ja yhteistyötä, niin hiukan pitääkin olla monessa mukana, jos yleensä jossain… Mutta entäs kun alkaa itsestä tuntumaan siltä että vois vähän vähentääkin, osallistua vaan kevyemmin ja satunnaisemmin, jättää joissain hallituksissa paikkansa uusille tulokkaille, olla mukana vain vaikka projektiluontoisesti, semmoisissa jutuissa jotka tosiaan omakseen tuntee?

Onko se ihan helppoa?

Itse just tässä olen miettinyt yhtä huomispäivän kokousta, toki paikalle menen, ne vuoden toiminnan suuntaviivat ovat asia joiihin nyt sentään pitää joka jäsenen olla edes valmiina jotain sanomaan, mutta kun kun kumminkin, luulisin, niitä jotain vastuita tyrkyttävät, niin mitenkähän lienee… taitaa riippua ihan siitä miltä asia huomenna tuntuu. Sen sitten taas itsestäni tiedän, että jos jonkun homman vastaan otan, niin kyllä siitä sitten vastuun kannan, ja rekeni vedän.

Olen kyllä jo viime vuosina vähentänyt osallistumisiani, mutta nyt tuntuu siltä että vieläkin karsia voisi. Katsotaan nyt sitten.

802

Sais aamu alkaa valkenemaan,perhana.
Uuteen päivään on herätty, energiaa olis ja kaikenlaista mukavaa nyhvertämistä pihapiirissä. Mutta ei nyt viittis taskulampun kanssa alkaa, eikä sen paremmin vetämään roikkajohtoja ja lamppuja pitkin nurkkia.

No, kun aikani laidasta laitaan loitsuja luen ja taivaanrantaan mulkoilen niin kyllä se möllikkä sieltä nousee. On se joka aamu rukouksiini taipunut ja valaisemaan alkanut.

Niin, ei nyt sitten vieläkään koittanut aika vetäytyä pelkästään omiin asioihin, yhden yhdistyksen vetovastuu luiskahti harteille eilen. Kun kysymyksessä on hiukan ompeluseuraa tai valehtelijoiden klubia isompi toimija, niin sinne sitten mahtuu erilaisia katsomuksia, kinasteluakin niin tavoitteista kuin toimintatavoista. Ja kaikki eivät sitten kaikkia hyväksy, ainakaan irvistelemättä. Ja kun siinä sitten alkoi kuullostamaan siltä että ettei oikein ketään muuta tahdottu kaikkien taholta hyväksyä, niin otinhan minä homman vastaan. Kun olen hiukan niinkin ajatellut, että jos johonkin porukkaan liittyy, niin kyllä siinä sitten on oltava valmiina myös ottamaan vastuuta ja vetämään nimeä papereihin niin tarvittaessa.

Mutta, se siinä muljahti mieleen, että onkohan minusta tullut vanhemmiten kovinkin opportunistinen, kun ihan vastakkaistenkin näkemysten edustajien kanssa tulen sen verran toimeen että pitävät sopivana asioiden käsittelyä johtamaan? Vai voiskohan asiaa kaunistella itselleen ja uskotella että ei se semmoista ole, vaan sitä että tarpeeksi kolhiutuneena ja hioutuneena tässä voi jo suhtautua epäolennaisiin kiistakysymyksiin sen verran välinpitämättömästi ettei lähde joka hommassa inttämään suuntaan eikä toiseen?

Juu.
Kyllä minä taidan tykätä ajatella itsestäni noin. Se on paljon nätimpi ajatus :laughing: :laughing: :laughing:

Mutta tänään nyt ihan vaan näitä omia pieniä tuhertamisia omissa nurkissa. Ellei sitten tilanne muutu…

Mukavaa lauantaita muillekin selville -ja juu, krapulaisille kans, kyllä tekin siitä selviätte.

803

Hyvää isänpäivää, ja mukavaa sunnuntaita muillekin.

Isänä oleminen on yksi elämän ulottuvuuksista, ja semmoinen, ettei siihen virkaan ryhtyessään ehkä ole ihan koko juttua tullut oivaltaneeksi. Kun just sillä hetkellä voi olla mielenkiintoisemman hommat pinnalla.

Oman isänvirkani taisin hoitaa just rimaa hipoen, en siinä niin erinomainen ollut mutta ei niin huonostikaan että olisi ihan lastenhuollon tarvinnut asiaan puuttua. Hyvissä puheväleissä aikoja sitten aikuistuneeseen lapseen edelleen.

Nuorena miehenä oli varmasti joskus hakusessa niin isän kuin yleensä miehenkin rooli. Ehkä minulla oli yhtenä tekijänä itseluottamuksen puute, vähän väliä piti itseä tutkistella ja miettiä olenko nyt sitä tai tätä ja mikä minussa nyt sitten tässä asiassa tekee tätä tai sitä. Nuoruus oli mukavaa mutta oli siinä ne rasitteensakin. huhhuh.

Kuinkas sattuikaan, olin just tilaisuudessa jossa muutama nuorempi mieshenkilö jonkun viitteellisen asiantyngänkin puitteissa kohtasivat toisensa ja kehittelivät keskinäistä vuorovaikutustaan.
Samat oli elkeet. Kovin mielellään puhuivat itsestään, milloin avoimemmin ja milloin peitellymmin tuotiin esille omia tekemisiä, sitä niiin pitkää historiaa ja kokemusten sarjaa jota jokaisella alle nelikymppisellä miehellä riittää… semmoista naamioitua pörhistelyä ja välillä nöyristeleviä alistumiseleitä, oman itsen esilletuomista konstilla jos toisellakin. Ihan kuin itsekin nuorena ja arvostuksenhakuisena.

Oikeastaan nautin tilanteesta. Kun huomasin että ei minun enää tarvitse. Odottelin siinä että kunhan nyt tämä vaihe on ohi, niin päästään me kyllä asiaankin, yhdessä jotain tekemään ja keskittymään asiaan, tähän hetkeen, tässä ja nyt tapahtuvaan vuorovaikutukseen, kohdalla olevaan elämään ja siihen mihin nyt sitten oltais menossa. Ja kun tiesin, että se voi sitten olla ihan kivaakin, niin odottelin rauhassa ja annoin heidän esiintyä.

Ja ihan oikein; kyllä se siitä sitten ihan eläväksi yhdessäoloksi muuttui.

Juu, siinä oltiin selvin päin koko porukka.

Jos se olisi ollut ryyppyporukka, niin olis hyvin voinut käydä niin että se itsensäympärillä pyörimisen vaihe ja itsestä puhuminen olisi voinut kestää vaikka koko illan. Se on yksi viinan ominaisuuksista, jumiuttaa puheen ja ajattelun sinne oman pään sisäisiin asioihin.

804

Tästäkin tulee hyvä päivä.
Näin olen asian ajatellut.

Ei ole tekemisen puutetta työttömälläkään. Moneen tarttis ehtiä ja mieli tekisi, mutta kaikkeen ei aika riitä.
Millä perhanan konstilla ennen ehdin joka päivästä osan uhraamaan juopotteluun ja juopottelun valmisteluun ja siihen kiertelyyn joka siitä seurasi kun juopottelu esti osan tekemisistä -kun kännissä ei juuri mihinkään sopinut mennä soheltamaan.

Valintoja, juu, onnistuihan se eikä se tietysti silloin tuntunut vaikealta, ihan luonnollista elämää se oli olevinaan.

Silti näin jälkikäteen ihmetyttää, että enkö nyt tosiaan tuon vertaa ymmärtänyt.

Mutta se siitä, joka vanhoja kaivaa sitä tikulla silmään, sanoo vanhan kansan viisaus. Mitäpä niitä penkomaan, entisiä ja aikoja sitten hylättyjä mietteitä.

Lupasin poiketa kantamassa selkävaivaisen kaverin keittiöremontissa astianpesukoneen paikasta A paikkaan B kun sen nostelemista eio oma selkänsä salli. Olkoon se sitten tämän päivän päällimmäinen asia pienissä vertaistuen muruissa, joita meidän jokaisen elämään on ripoteltu.

Mutta sitten, täytyy kerätä tarpeellinen romukasa ja lähteä muutamaksi päiväksi opettelemaan uusia asioita. Vertaistukeen liittyvää koulutusta, sekin, joo.
Hieno juttu, että semmoista järjestetään. Asiat ja pykälät ja toimintatavat ja kaiken maailman hallinto- ym menettelyt muuttuvat koko ajan, eikä niissä kyllä oikein tahdo mukana pysyä ellei ihan vartavasten silloin tällöin ota itseään niskasta kiinni ja raahaudu jonnekin opiskelemaan.

Huomasin semmoisenkin, että rakas valtiovaltamme on kovasti vähentämässä tuollaisen järjestöjenkin suosiman aikuisopiskelun, vapaan sivistystyön rahoitusta. Ne opintokeskukset, joiden kautta niin kurssien, seminaarien kuin opintokerhojenkin valtionapu on kanavoitu, joutuvat tulemaan pienemmällä toimeen.

Semmoista se on.
Nämä kun ovat senkaltaista koulutusta, ettei niistä ole suoraan hyötyä ammattitaitoista työvoimaa kaipaavalle elinkeinoelämälle, eikä niillä ole myöskään asemaa siinä titteleihin ja arvoasemiin tähtäävässä koulutusketjussa, niin eipä niitä sitten minkäänarvoisena pidetäkään.

Ne nyt vaan ovat olleet niille ilman edes ylioppilastutkintoa tai ammatillista tutkintoa oleville aikuisille kotonalueskelun lisäksi melkein ainoita vaihtoehtoja tiedonhankintaan, joten ehkä niillä kuitenkin olisi ihmisten hyvinvoinnin kannalta jotain merkitystä ollut?

Jaa… niin… se hyvinvointi… se olikin se paha yhteiskunnassa joka piti purkaa, se kun maksaa. Niinhän se olikin. Se mikä ei voittoa pääomalle tuota on turhaa, sehän se tämän päivän ilosanoma tiivistettynä oli.

Joskus kaipaan yhteiskuntaa joka pyrki lisäämään kansalaisten hyvinvointia.

805

Mutta miksei sitten voisi mennä yleissivistävään tai ammatilliseen koulutukseen, joita aikuisillekin tarjolla on.

Kuka tahansa voi mennä aikuisena aikuislukioon ja hankkia sen valkolakin, tai opiskella siellä vaikkapa joitain yksittäistä ainetta; vaikkapa kieltä.
Ja jos on pelkkä vanha kansakoulupohja, senkin voi päivittää aikuislukiossa peruskoulun muotoon, ja jatkaa vaikka siitä lukioon. Vaikka eläkeläisenä; harrastuksen, vireyden ja sivistyksen ilosta.
Ei ole pääoman kanssa sillä muuta tekemistä, kuin että verorahoilla tätäkin hyvää kustannetaan. :slight_smile:

Ammatillista koulutusta on yllinkyllin kaiken ikäisille. Tietysti eri juttu millä aloilla sitten on työllistymismahdollisuuksia iäkkäälle alanvaihtajalle, mutta kyllä mahdollisuuksia on.

Jos minä olisin vuonna 2008 päättänyt jäädä vain marisemaan asioiden surkeaa tilaa ja valtiovallan keljuutta kun ei kanna minulle hyvinvointia valmiina pöytään, niin taitaisimpa tälläkin hetkellä istua keppanabaarissa tai pussikaljaporukassa sen sijaan että istun kivasti hyvässä työpaikassa omalla pehmeällä toimistotuolilla oppiarvojen sädekehät pääni päällä kimaltaen kivasti.

806

Olen Valtio-miehen kanssa samaa mieltä, ammatillista koulutusta on saatavissa runsaasti.
Samoin tiedän, että aikuislukiot toimivat ja periaatteessa kaikilla on mahdollisuus hankkia koulutusta niiden kautta.

Ja todellakin, aina silloin tällöin joku kansakoulupoihjalle aikoinaan jäänyt suorittaa vielä vanhemmalla iällä nykyisen peruskoulun, ylioopilastutkinnon ja opiskelee korkeakouluissa.

Ja ihan hyvä niin.

Sitten on tällaisia koulunpenkillä viihtymättömiä, eri syistä pitkäaikaisen koulutuksen edellyttämää sisoutuneisuutta kaihtavia, ajan ja resurssien puutteenkin takia noin pitkäjänteisen opiskelun väliin jättäviä. Siis ihan tällaisia laiskansitkeitä moneen muuhun vapaa-aikaansa tuhraavia.

Heille on ollut sopivana just omiin hommiin ja harrastuksiin, vertaistukeen ja kansalaistoimintaan, erilaisiin harrastuksiinkin kohdennettu aikuisopiskelu jota ovat just noihin asioihin toimintansa ja voimavaransa suunnanneet järjestöt toteuttaneet.

Silläkin voi jooskus olla oma hyötynsä ja merkityksensä yhteiskunnan kannalta.

Tuokin juttu, johon nyt osallistun, vuosittain olen käyttänyt jokusen viikon, ja jonkun viikonlopun ja ehkä illan siihen että vertaistuessa tarvitsemani taidot -ihan ne konkreettiset, just siinä hommassa tarvittavat ajantasaiset tiedot- olisivat edes jonkinmoisessa käyttökunnossa. Ja ihan etsimättä on aina jostain ilmestynyt ihmisiä jotka ovat asioidensa hoitamisessa ja eri mahdollisuuksien etsimisessä apua tarvinneet.

Ja tuo touhu sopii minulle. Minua ei huvita lähteä lukemaan peruskoulun oppimäärää jotta voisin edes yrittää ylioppilastutkintoa jotta pääsisin edes pyrkimään johonkin aihetta siivuavaan koulutukseen. Tiedän, etä niin se olisi tehtävä, jos haluaisin johonkin tuohon asiaan liittyvässä hommassa ansiotyötä tehdä, silloin olisi pakko käyttää ne tarvittavat vuodet opiskeluun. Ja se on nuorelle, elämäänsä suunnittelevalle ihmiselle erittäin hyvä tapa asiansa hoitaa.

(jaa että miksen sitten hoitanut kun nuori olin? Joo, minä aloin ryyppäämään, ne elämäntavat eivät tosiaan sopineet opiskelun kanssa yhteen)

No, minä en ehtisi peruskoulua suorittamaan ennen eläkeikääni, eikä se ole nyt suunnitelmissa. Mutta, monet vuodet olen kiittänyt valtiovaltaa siitä että kaikesta perussivistymättömyydestäni huolimatta minulla on ollut mahdollisuus saada tietoa ja opastusta just siten kohdennettuna kuin minusta itsestäni on mm. sen vertaistuen tekemisen kannalta tarpeelliselta tuntunut.

Ja hiukan surettaa se, että noita mahdollisuuksia nyt sitten puretaan. Ainakin yksi suurista opintotukikeskuksista, TSL, on jo ilmoittanut että yhdistysten opintokerhojen tuki heidän kauttaan loppuu kokonaan vuoden alusta. DSL vielä harkitsee, KSL:n OK-opintokeskuksen, Vision päätöksistä en tiedä. Ehkä joku jossain niiden tukemissa yhteisöissä toimiva plinkkiläinen voisi antaa tarkempaa tietoa.

Erilaisten lyhytkurssien, alustussarjojen, viikonloppuseminaarien ym rahoitus ei lopu mutta supistuu ja omavastuut suurenevat.

Säästäähän se, tietysti. Mutta on noilla ihmisten hyvinvointia ja sinänsä terveutä harrastuksia tukevilla pikkujutuilla ollut myönteisäkin merkityksiä.

Eivätkä ne säästöt niin valtavia liene.
Joku opintokerhotukikin ollut pari-kolme euroa tunnilta koko kerholle, ja kun yleensä ne yhdistyksissä kokoontuvat siinä kerran viikossa jotain opiskelemaan pariksi kolmeksi tunniksi, niin ei niillä juuri muuta ole pystytty hankkimaan kuin osa opiskelumateriaalista. Aina siinä opiskelijat ja yhdistykset ovat itse suurimman osan kuluista maksaneet.

Mutta, näillä nipistyksillä sitten tietysti laitetaan jonkin muun tuottavuutta kuntoon, niinhän se on selitetty.

p.s.
Nämä opintokeskusten(yhdessä kansalaisten ryhmien kanssa) tuottamat ja tukemat opinnot ovat antaneet esim. vertaistuessa tarvittavien perustaitojen oppimismahdollisuuden paljon suuremmalle ihmismäärälle kuin yleensä tiedetään, ovathan noiden opintokeskusten piirissä käytännöllisesti katsoen kaikki vertaistukijärjestötkin.
http://www.opintokeskukset.fi/tehtavat/

807

Jo meinasin kirjoittaa “mikä tänään vituttaa”-ketjuun. Kertoa siellä että vituttaa ne jotka repivät riemua ruumiskasoista ja toimivat just kuten terroristit halusivat; lietsovat lisää vihaa ja pelkoa kaikkia “toisia” vastaan. Vaativat jahdattavaksi niitä jotka jo valmiiksi ovat samoja terroristeja paossa. Mutta kun ei se vituta. Surua ja avuttomuuden tunnetta tämä pikemmin on. Kun asia on päälaellaan ja sitä propagandaa pönkittää niin vahva hegemonia että sille vaan ei tässä ja nyt mitään mahda. Jos taas pitemmällä aikavälillä ajatellaan, niin pakkohan ihmiskunnan on päästä irti uskonnoistaan, nationalistisista me vastaan muut- asetelmista, toistensa ei-ihmisiksi luokittelusta -tai sitten tuhota koko sivilisaationsa.

Viikon siinä olin opettelemassa joltain kantilta ihmistenväliseen elämään ja vertaistukeen liittyviä asioita.

Oppimassa sitä miten vähän vähän tiedän, ja miten vähällä tiedolla on pärjättävä. Ja sitä mistä tietoa voi löytää, sitä kun kuitenkin tarvitaan, jos aikoo vertaistukeen sotkeentua. Jaa juu, aina löytyy joku joka sanoo että ei siinä mitään muuta tarvita kuin omia kokemuksia ja puheenlahjoja.
Höpsistä.
Että kyllä se tulehtuneen umpisuolen leikkaa joka on itse sen läpikäynyt ja lisäkkeestään eroon päässyt. Voi olla. Jos sattuu olemaan vaikka kirurgi. Mutta muuten ei ehkä kuitenkaan. Olenhan minäkin ainakin omasta mielestäni kokenut niin konkurssin, nälän ja köyhyyden, viluakin, asunnottomuuden, alkoholismin, petetyksi ja jätetyksi tulemisen, hammas- ja päänsärkyä, monenlaista kiusaa ja vaivaa -mutta eivät ne minusta ole niiden parantajaa tehneet.

Eikä tee nuo satunnaiset kurssitkaan.

Mutta apua niistä ja niiden antamista tiedoista on. Sekä itselle että niille kavereille, vertaisille, kuten myös sanotaan, joille sitten voi tiukan paikan tullen apuna olla kun jotain asiaa elämässä tarttis parempaan malliin laittaa.

Niin… olis asian voinut niinkin ajatella, että muutakin tekemistä olisi tässä ollut, semmoista josta olisi tiukasti itseä ja omaa etua ja omaa hyvinvointia ajatellen ollut paljon enemmän hyötyä. Olisipa tietenkin.

Mutta… kun ei sekään ole aina niin tärkeää. Jokin itsensä kanssa toimeentulemisen tarve laittaa välillä unohtamaan semmoiset asiat kuin oman porkkanpenkin syysmöyhennyksen, ulkonäköäkohottavan ruumiinkulttuurin harjoittamisen, työnteon ja muiden semmoisten bisnesten valmistelut … ja jättämään sikseen ne muutkin jokapäiväiset hommat, osallistuman vaikka tuommoiseen.

Oli muuten ihan mukava viikko.

808

Semmoista tavallista maallisten asioiden pähkäilyä tämä elämä on, alkoholismista parantuneellakin. Asiat ovat pieniä tai suuria, aina riippuen siitä miten niitä katselee.

Tänään jutustelin yhdestä vertaistuen muodosta, semmoisesta jossa mm. jaetaan ylijäämäruokaa tarvitsijoille -siis ihan talkoohommana, yhden yhdistyksen tiloissa. Säännöt on siinäkin, eli vauhdilla on saatava käyttöön, ja syötäväksi. En ollut tullut ajatelleeksi että omat ongelmansa on siinäkin. Omiin astioihin se pitäisi jakaa, ja lähettää sitten ihminen kotiinsa syömään. Mutta… jakajat olivat murheissaan kun joillakin hakijoilla ne astiat olivat niin huonosti pestyjä, pahojen puheiden mukaan jopa ihan siivottomiakin, ettei semmoisiin voi ruokaa kauhoa . Sen takia että jos tuosta jonkun kolibakteerin tai listerian ja mitä heitä nyt on, suoliinsa joku saa, niin pian siinä voidaan syyttää sitä jaettua soppaa, sanotaan että siitä se tuli!

Eikä ole pienillä yhdistyksillä varaa ostella muovikippoja, eikä siinä kiireessä tiskaamaankaan voi ruveta. Aloin siinä miettimään, että silloin kun omat asiani pahimmoillaan olivat, en tainnut edes omistaa yhtään ruuan kuljetukseen sopivaa kippoa… mitenkäs, kun ei ollut missään päin edes astiakaappia jossa semmoinen olisi voinut sijaita.

No, ajat ovat muuttuneet näillä seuduilla, ei ole, kuten jossain isommissa kaupungeissa, juuri yhtään ihan asunnotonta jolle ei kattoa pään päälle löytyisi. Mutta, entäs jo tulee? Ei ole helppoa osallistua edes ruokajonoon, kun ei ole paikkaa minne saaliinsa kantaisi.

Eikä auta yhtään se yhteiskuntamoraalin kukkiva kirjo joka vastaan tulee ennakkoluuloina, analyyseinä että “itse lienet juonut itsesi tuohon jamaan” jne.

Jaa että mitäs minä tuollaisiakin mietin kun eoi itsellä just mitään hätää ole? Enpä tiedä. Mut mietinpä vaan.

Vaikka nyt on taas kaapillinen astioita, kaappejakin, vaikka piironkia valokuvattavaksi ja mietelauseiden taustaksi jos sattuu semmoinen askartelu huvittamaan. Ei tällä kuvalla muuten virkaa ole, ja lienen sen jo näyttänytkin, mutta kun tuli tuolla toisessa ketjussa rupateltua kuvien kanssa leikkimisestä niin laitetaan nyt sit tähän. Ei tule minulle ammattia tuosta kuvaamisesta, ei riitä into eikä lahjakkuus, mutta harrastuksena ainakin parempi kuin ryypiskely.

809

Kaunis on luminen maisema. Just sen verran kävin pihalla katselemassa että pääsin asian todeksi toteamaan. Ja kaunis on ihmisen mieli, kun ei just satu minkäänlaisia murheita kiusana olemaan. Ei harmita, ei pelota, ei ole hetkiin tuntunut minkäänlaista kiukkuakaan ketään kohtaan. On siinä varmasti osansa silläkin ettei ole enää päihde-tms riippuvuuksia kiristelemässä pinnaa.

Niin, juu, kun ei ole tällä hetkellä mitään ansiotyötäkään rasitteena, niin vallan leppoisaa tämä elämä on. Omia pieniä touhujani touhuilen, välillä sitten lähden osallistumaan muiden mukaan semmoisiin juttuihin jotka sattuvat kiinnostamaan. Ja jos jonain päivänä ei kiinnosta, niin aika paljon niitä asioita voi hoidella näillä verkkoyhteyksillä.

Paljon vähemmän on kiirettä ja juoksemista kuin ennen, silloin kun ainoat konstit olivat lähimpään kaupunkiin kulkeva linja-auto ja puhelinkioski osuuskaupan pihassa. Vaan ehtipä sitä silloinkin. Niin siinä hetkesä tukitarpeellislta tuntuneisiin aatteen tai muun menon herätyskokouksiin ja vielä pääteeksi hankkimaan itselleen murheita kaupungin kapakoissa. Paljon oli maailmassa turhuutta, ja saattaa olla vieläkin.

Olen muuten tässä viimeisen kahdeksan tuntia vääntänyt kasaan yhdelle vertaisyhdistykselle nettisivuja. Ihan vaan siksi että pyysivät. Ihan semmoisena vanhan ajan talkootyönä, talkookahvitkin omista jauhoista ja omassa keittiössä.
Ja miksen olisi niitä rakennellutkin, edellisten tekemisestä on taas aikaa ja on tästä se ilo että hiukan saa aivovoimistelua ja voi siinä jotain oppiakin. Eikä sitäkään koskaan tiedä vaikka tuommoisen homman kanssa joskus voisi jonkun kahvin ihan pullan kanssa tienata. Eikä se työ nyt oikein tunnu mitenkään itseltä pois olevan. Tuskin sen järjellisempään hommaan olisin muutenkaan toimertunut.

Siinä sivussa olen sitten käynyt varmistamassa tuolta skeptisyysketjusta miten vittumainen ja maailmaavihaava mies minä oikein olenkaan, kummallisen ideologiani kanssa, kuten siellä on järjenjuoksuani arvioitu.

Oikeastaan on siitäkin mieleni hyvä, että olen saanut annettua jollekin aivan turvallisen vihan kohteen, semmoisen mielikuvan kauheasta terroristista joka kuitenkaan ei näyttöpäätteeltä pääse millään lailla uhkaamaan, onpa vain siellä ihan kuin sitä varten että saavat kunnon ihmiset syljeskellä ohi kulkiessaan.

Sopii se semmoinenkin. Varsinkin kun ei se räkä roisku tuosta minunkaan näytöstäni tännepäin, ihan täällä kuivana naama pysyy.

Ei tämä elämä taitaisi tämän mukavampaa olla oikein mitenkään järjesteltynä. Voishan sitä tietysti joku homma olla paremmin, mutta epäilen että ei ole mitään niin hyvää ettei sitten jotain murhettakin mukana tulisi. Rahaa ja omaisuutta sais vähän olla enemmän, mutta murehtimista ja varjelemista ja m,enettämisen pelkoa sitten olisi niistäkin. Vaikka kyllä minä pienen lottovoiton silti kestäisin…

Menenpä tästä laittamaan pari klapia pesään, ettei pääse vilukaan kiusaamaan.

810

Voisitko kertoa, mistä vertaistukiyhdistyksestä on kyse?

811

:laughing: :laughing: :laughing: no en, jotain pientä intimiteettisuojaa koitan säilyttää. Jos sen kertoisin niin muutama innokkaampi metsänreunan miehelle kiukkuinen kyllä vaivautuisi sen verran että netistä selvittäisi kuka sen yhdistyksen sivuja nyt rakentelee. Netistä kun löytyy arvaamattoman paljon tietoa.

812

Ok. Ei tosiaan kannata välttämättä kaikkea kertoa täällä itsestä. Minä olen noissa ketjuissa kertonut aika paljona ja varmaan joku tuttu voisi tunnistaa tai on jo tunnistanut minut, mutta ei sillä ole mitään väliä. Tietää se lähipiiri ja kaverit muutenkin, että juoppo mikä juoppo.

Hiukan on säälittänyt saamasi kohtelu täällä, mutta se johtuu siitä AA:n arvostelustasi, kun se on monille ollut ja on yhä tärkeä apuväline.

Koeta siis pärjätä raittiilla reitilläsi ja mietiskellä asioita.

813

Onhan täällä foorumilla myös eräitä ihan oikean henkilöllisyyden kanssa esiintulleita, kuten Kaaleppinen. Enkä ole kuullut, että Kaaleppiselle olisi ollut vahinkoa oikean henkilöytensä paljastamisesta täällä.

Tietenkään en tarkoita, että kaikkien pitäisi alkaa oitis avautumaan oikeasta henkilöydestään selfieiden ja henkilötunnusten kera (itse en ainakaan tekisi niin : ) , mutta ei pieni raottaminen joskus ole vaarallista.

Itse olen maininnut nimeltä mm. vain joitain hoitopaikkoja joissa olen ollut asiakkaana (esim. Espoon A-klinikka) , mutta esim. työpaikkaani en kertoisi. Minäkin vain vihjailen siitä. :slight_smile:

814

Näinhän se on.
Ehkä sitä “paljastumista” pelätään ihan turhaankin.
Monessa suhteessa olisi parempi ja vähemmän epäasiallisia mollauksia jos jokainen tietäisi että ne omat sanomiset “täyden poliittisen vastuun” kera sitten säilyvät netissä melkein yhtä kauan kuin ydinjäte luolissaa…valmiina kaivettavaksi esiin kun tarvitaan.

Mutta, kun kerran tämä foorumi on aloitettu tällaisena kasvottomien ja nimettömien maailmana, niin se on näin, ja se siitä.

Hannua, yhtä omana itsenään puhunutta rehellistä julistajaa kans joskus kaipaan.

Niin, kuten Valtio-mies sanoi, pieni raottaminen salaperäisyyden verholle on joskus ihan kiva juttu. Ei minukaan nimettömyyteni aivan ehdoton ole ollut, tokihan täällä jonkun kanssa olen sitten esittäytynytkin. Kai sitä tapahtuu muillekin, mutta uskosin siinä yhden jos toisenkin valikoivan vain niitä asiallisempia kavereita joille sitten voi kasvonsa näyttää jossain muualla netin ihmemaailmassa tai vaikka ihan katukuvassa.

Itse uskoisin kyllä, että tänne kirjoittamani asiat ovat suunnilleen kaikki sellaisia että ne voin esittää vaikka julkisestikin… tarttis silti tarkistaa niitä vanhimpia kirjoituksia ennenkuin ihan asiasta sataprosenttisen varma olisin.

Suurin osa täällä kirjoittavista varmasti ottaa tämänkin vuorovaikutuksen sellaisena että ne sanotut sanat voisi sanoa yhtä hyvin julkisesti, kanssakeskustelijalle vaikka paikallisradion paneelikeskustelussa sukulaisten ja työkaverien istuessa korva kaiuttimissa kiinni. Aika harva kai käyttää hyväkseen sitä ruokottomuuksien puskasta huutelemisen mahdollisuutta joka tottakai sekin olemassa on.

Ja ihan hyvä niin. Mutta, kun tässä lukijakuntana on teoriassa koko maailma, ainakin kaikki maailman lukutaitoiset, niin kunnioitetaan nyt sitten toistemme nimettömyyttä tällä areenalla… ehkäpä tämä olisi hiukan turhan julkinen paikka joissakin tilanteissa.

Se satunnainen osallistumiseni joittenkin yhdistysten ja villienkin ryhmien kansalaistoimintaan on tietysti asia josta aika usein mainitsen, onhan se olennainen osa tätä selväpäistä elämääni ja elämän mielekkyyttä. Eikä se yhdistysten nimien mainitsematta jättäminen aina ole edes sitä että itseäni piilottelisin. Ja ihan varmasti, jos jonkun yhdistyksen tavoitteista ja kannanotoista puhetta tulee, niin sanonkin mitä mielessäni liikkuu. Mutta en minä täällä mitään joukkoliikettä tai pienempääkään vaikuttajaryhmää propagoimassa ole. Eikä se edes kaikkien mielestä olisikaan mainosta jos kertoisin jäsenenä olevani :unamused: .
Niissä hommissa kun pätee ihan se sama kuin muussakin porukalla tehtävässä, eli ketjun vahvuus on aina just sama kuin heikoimman lenkin vahvuus.

Saattaapa olla parempi joskus jonkun yhteisön suuntaviivoista puhuttaessa jättää ihan keskustelun ulkopuolelle se onko itse jäsen vai ei. Voi pysyä keskustelukin asioissa eikä mielikuvia luoda kertojan olemuksen perusteella.

815

Viikonloppua Metsänreunaan!

Itsenäisyyspäivän lähestyessä… Me kun olemme joskus historiastakin paljon keskustelleet, ja historiasta kiinnostuneita kumpikin, niin oletko sattunut katsomaan Yleltä dokumenttia “Hengen asein”, joka kertoo suomalaisesta propagandasta ja mediasta sodan aikaan?
areena.yle.fi/1-2152100

Minusta sarja on kiinnostava, varsinkaan kun en tunne erityistä antipatiaa siinä jutustelevia Lehtistä ja Hovia kohtaan. :slight_smile:

Ja mitä tulee siihen aiempaan kärhämään, niin minullahan on kuitenkin enemmän punaisten kuin valkoisten verta sukurasitteena… Vaikka nykyisin olenkin perinjuurin sinivalkoinen. :slight_smile:

816

Mukavaa kun poikkesit , Valtio-Mies. Jo olen välillä vähän kaivannutkin, kun tahtoo keskustelu luisua asioista ihmisten tuomitsemiseksi.

Joo, ihan sattumalta olikin telkkari auki ja tuota katselin.
Sais tulla näitä historiallisia dokumenttejea enemmänkin.

Onhan tietysti tuota sotaa vatkattu ja kirjoja kirjoitettu hyllykilometreittäin ihan siitä sodasta lähtien, mutta saattaa olla että vasta kun etäisyyttä on saatu, voidaan joskus käsitellä sitä muunakin kuin sankaritarinana.

Lähestymistapoja siihen on monta, ja luulen että kaikkia ei ole vieläkään esiin nostettu.

Siinäkin kun vallitsee sanatonta hegemoniaa joka sitoo niin toimittajia kuin asiasta puhujiakin.

Mutta, joo, ihan mielelläni tuollaisia katselin lisääkin.

817

Niinpä, rakas vasemmistolainen ystäväni. (Saako kutsua vasemmistolaiseksi?)

Tunnemme varmasti molemmat tärkeäksi samoja asioita: rauhaa, demokratiaa, hyvinvointia. Olet joskus maininnut sisällissodan kauheat tapaukset, ja eipä niitä kukaan kiistä. Ne olivat kammottavia aikoja ja rikottiin ihmisoikeuksia. Maailmansota I päättyi, ja seuraavana vuonna “lahtarit” ikävillä toimillaan saivat aikaan että Suomen itsenäisyys oli ja pysyi. Se oli tärkeää aikaa, mutta ikävän unohdettua jokavuotisen “Tuntematon” hegemonian aikana.

Me olemme kansa, joka on sankaritarina. Samalla olemme kansa, jolla on niin paljon kipupisteitä. Talvisosodassa jokainen unohti puoluekantansa ja kävi yhdessä vainolaista vastaan. Se oli oikeutettua, ja kansan yhtenäisyys vasemmalta oikealle vahvisti sen. Itänaapurin vanha “koulukiusaajan asenne” on jatkunut nykypäiviin.
Emme toki syyllistä siitä tavallisia venäläisiä, jotka ovat lupsakkaa väkeä, ja joiden kansakunnan perinteissä elää mainio poliittisten vitsien arkisto. :sunglasses:

818

juu, mikäpä ettei saisi vasemmistolaiseksi kutsua. Lienee nimityksessä perääkin.

Mutta on se vasemmistolaisuuskin semmoinen juttu että jos se ei ota huomioon maailman muuttumista ja kriittisesti suhtaudu myös omiin juttuihinsa niin huonoa on sitäkään kauheasti mainostaa.

Tuli muuten mieleeni jostain nuoruusvuosien banderolleista semmoinen lähjes itseäänpilkkaava iskulause “Marxilaisuus ei ole dogmi vaan toimintaohje…” ei sitä vissiin ihan hymyilemättä saanut silloinkaan katseltua.

Mutta, joteski se muistuttaa kovasti jotain ihan muissa yhteyksissä näkemiäni selityksiä ja silmienummistamisia.

Kaikissa atteissa on naurettavat piirteensä jos ne irtaantuvat todellisesta maailmasta, ei sille mitään voi.

Niinpä sitten en ole kunnallisvaaliehdokkaanakaan ollut kuin kerran neljäkymmentä vuotta sitten. En ole ihan niin tiiviisti sit kai mihinkään porukkaan itseäni sitonut.

Ja jatkan samaa linjaa,.

819

No hei oot minua edellä! Mä aion kunnallisvaaliehdokkaaksi vasta seuraavissa vaaleissa. :smiley: Vihreissä kai,

Olet oikeassa, että vasemmistolaisuus alkaa jäädä jälkeen. Demaritkin ovat tipahtamassa kelkasta, puhumattakaan enemmän vasemmalla olevista. Kommunistista puoluetta ei kukaan voisi ottaa enää vakavasti, ja todennäköisempi voisi olla jopa natsi-puolue, jollaisia varmaan olisi kehitteillä Euroopassa jos ne saisivat hengitysilmaa. Vedän yhtäläisyysmerkit sosialismille ja kansallissosialimille, sillä molemmat ovat demokratian ja vapaan ajattelun vihollisia.

Suomi on hyvä maa, ja se kaikkien jaettavaksi tarkoitettu kakku pitää leipoakin ensin. Koti on, uskonnolla ei ole väliä, isänmaa olkoon kaikkea hyvää mikä mainittu on.

820

Kaikkiin asioihin ei taida ainoita oikeita valmiita vastauksia olla sen paremmin millään vasemmiston kuin oikeistonkaan puolueella.
Demokratiaa on kuitenkin aika mahdotonta toteutaa ellei jotain edustuksellista järjestelmää ole, nimettiin ne asioita miettivät ja yhdessä eteenpäin ajavat ryhmät sitten puoueiksi tai tai annettakoon jokin muu nimitys, kyllä niitä tarvitaan.

Asiassa tietysti on puolueita arvosteltaessa syytä muistaa että poliittinen valta on aivan eri asia kuin taloudellinen valta.

Suomessa on keskimäärin kaikilla asiat aivan hyvin, ja kaikkein heikompiosaisillakin siedettävän hyvin.

Omistamisen -ja sitä kautta taloudellisen vallan- ääripäiden ero tosin on kasvanut, ja näyttää kasvavan edelleen.
Eniten omistava prosenti omistaa kaksi kertaa niin paljon kuin vähemmän omistava 50 prosenttia yhteensä. Joidenkin mielestä se on aivan oikein, ja suunta on paras mahdollinen, pääoman pitääkin kasaantua “parhaimmiston” käsiin.

No, siitä tulee erimielisyyttä olemaan maailmanloppuun asti, joten parempi kai siitä perusasiasta keskustella täällä hiukan rajoitetusti, ja tässäkin kovia tunnekuohuja vältellen ettei taas mene yksityisten henkilön haukkumiseen -jostain syystä se on niin kovin lähellä aina kun asiassa pysyminen tuntuu liian raskaalta.

Tuon taloudellisen ja poliittisen vallan eron esiintuominen oli vain siksi, että muistettaisiin että eivät ne valitsemamme poliitikot aina ihan kaikkeen ole syyllisiä, on niin paljon asioita joihin heillä ei ole minkäänlaisia valtuuksiakaan vaikuttaa.
He voivat päättää ketkä saavat mennä keskenään naimisiin ja mihin kellonaikaan vaikka maitoa ja kissanruokaa saa myydä, mutta jos joku suuryhtiön omistajaporukka päättää sanoa tuhat työntekijäänsä irti ja siirtää rahansa tyynenmeren saarille jossa on just sopiva tehtaanpaikka niin ei sitä voi kieltää mikään vaaleilla valittu edustuslaitos.

Noissa taloudellisen vallankäytön ulkopuolisissa asioissa sitten taas useimmilla puoueista on aivan hyviä tavoitteita, sellaisissakin asioissa jotka koskevat meitä tavallisia kaduntallaajia. Lähes keikkien puolueiden toimijoiden kanssa olen vallan hyvin tullut toimeen kun täällä ruohonjuuritasolla olen pienissä osallistumisissani haahuillut. Joku vihanlietsontaan ja ihmisten eriarvoistamiseen pyrkivä äärioikeistopuolue nyt on semmoinen ettei oikein tahdo yhteisiä etuja löytyä, mutta eiköhän ne liene semmoisia kaikkeenkyrpiintyneiden esiinnostamia tähdenlentoja jotka sitten jonkun vuosikymmenen tähtäimellä painuvat sinne unohduksiin takaisin.

Niin, se tässä on olennaista, että ihan täällä ruohonjuuritasolla, paikallisissa toiminnoissa ja hiukan ylemmäskin vaikuttaen, voi toimia ihan niinkin ettei sitoudu mihinkään puolueeseen. Vaikuttaa voi erilaisten yhdistysten kautta, ja niitä on paljon. Suomessa on yhdistys jokaista viittäkymmentä ihmistä kohden, muistaakseni. Kokonaislukumäärä taisi olla just tällä hetkellä n.135 000 kpl.

Eiköhän sieltä jokainen jotain vaikutuskanavaa itsellenä löydä. Siltikin vaikka osa noista toki on sellaisia että ei vaikuta juuri muuhun kuin kahvileipien hyvin paikalliseen kuluitukseen omassa nurkassaan.

Ja kun noihin sitten jotenkin kontaktia ottaa, niin -nyt voin puhua pitkän harkinnan ja vuosikymmenien kokemuksen pohjalta-, nykyaikana ainoa oikea ja tuloksellinen tapa on ottaa ne silmälaput pois, nähdä muutakin kuin yhden toimijan ja verkostoitua, hyväksyä se että kaikki eivät ole ihan sataprosenttisesti kaikesta aivan pilkulleen samaa mieltä, mutta yhteisiä tavoitteita on kuitenkin niin paljon että yhteistyö, toisiltaan oppiminen, yhdessä tekeminen, tietojen vaihto ja auttaminen puolin ja toisin kannattaa.

Uskokaa pois.