Näitä maallisia juttuja... selvää elämää ja positiivisuutta

[size=200]5 VUOTTA !! JEEEEE !! ONNEA !![/size]

Ite just viitisen vuotta sitten myös lopetin ja tulin tänne lopettamoon, mutta en vain vielä tiennyt lopettaneeni.
Kolmet retkahdukset on pitänyt käydä läpi, sillä mulla oli sellainen soppari tästä nykyisestä tilastani.
Koska oma raitistukseni on näin pätkittäinen, niin iloitsen sitten toisten omistakin, kun ne on melkein
omalta tuntuvia ilolla siveltyjä onnistumisia, keinoja kaihtamatta tai mitä niillä on nyt niinkään väliä.
ja “lopputulostahan” ei tarvii liikaa kelata sen kummemmin, kun on vakiinnuttanut tänään tilanteensa :smiley:
Säähän oot tollanen metsänmörkö, joka on varmasti mukava äijä ja eittämättä tulisin toimeen siviilissä.
Toki jääräpäinen saatat olla, mutta eihän se hyvästä ihmisestä pahaa tee, :laughing: ==> rauhaa böndelle.

[size=150]Onnea 5 selvästä vuodesta![/size] :smiley: t. Punatulkku

Tänne omaan ketjuun myös onnea ja iloa Metsämökin miehelle viisivuotisesta raittiina olosta! En usko, että se kovin merkityksetön asia on. Juominenhan olisi voinut myös jatkua nämä viisi vuotta ja kun se kohdallasi päivittäistä oli, niin kyllä se saattaisi ikäsikin huomioon ottaen tuntua olossa ja elossa melkoisesti. Uskoisin, että voit paremmin nyt viisi vuotta raittiina ollleena kuin jos olisit sen saman pätkän läträämistä jatkanut. Monet asiat olisi varmaan myös jäänyt tekemättä, ne joista tääällä nyt kertoilet ja joita mielelläsi tunnut tekevän. Näin ulkoa päin raittius näyttäisi tuoneen elämääsi paljon hyvää ja vaalimisen arvoista. Viisi vuotta… jestas, kun aika juoksee! :smiley:

Onneksi olkoon viidestä vuodesta!

Ja toivottavasti voimme jatkaa myös antoisia ja kiintoisia, vaikka joskus kiperiä, keskustelujammekin tällä foorumilla, vaikka seuraavinakin vuosina. Hyvässä hengessä toki aina. :slight_smile:

Hieno, MM :smiley: Meillä ei kovin montaa päivää olekaan eroa tässä raittiissa ajassa . Viisi vuotta on jo semmoinen aika, että siinä on puolensa kyllä jo valinnut. Valinta on tehty raittiin elämäntavan puolesta. Arvosteluahan toisen elämäntavoista on helppo esittää. Jokainen meistä elää ja on , just silleen raittiina kuin haluaa tai sitten ei ole. Elämä on valintoja täynnä.Raitis elämäntapa on yksi parhaimpia valintoja :smiley:

Mukavia kalastusilmoja toivottelen.

Joo siis vielä kerran - Raittiutta, raittiutta, raittiutta vaan … punainen tupa ja perunamaa …

[size=150]Onneksi olkoon viidestä vuodesta MM![/size]

Onnittelut! Mukava että kirjoitat täällä, juttujasi on kiva lukea.

Onnittelut minultakin!

Joskus oli juttua että pitäisi treenata tarinankerrontataitoja. Se ei tainnut tällä sivustolla toteutua.
Täällä voi treenata: kirjoittaja.fi

Onnittelut myös Andantelandiasta! Metsänreuna edustaa sellaista rauhallista pysyvyyttä tällä joskus aika levottomalla ja tapahtumarikkaalla palstalla. Jatketaan samaan verkkaiseen tahtiin eli “andante”. :smiley:

Jaaha… kiitoksia vaan, ystävät, monenlaisista onnentoivotuksista.

Tosiaan, silloin viitisen vuotta sitten täällä aloitteli lopettaneen elämää isompikin joukko. Ja melkoinen osa siitä porukasta on edelleen mukana -kuka aktiivisemmin ja kuka sitten taas harvemmin pistäytyvänä.

Ehkä se on yksi syy siihen, että keskustelussa mukana roikun. Jos ei nyt ihan kaikki aiheet kiinnostakaan, niin aika usein kuitenkin joku heittää esiin niin mielenkiintoisia ajatuksia että aivoille askartelua syntyy.

Kaikki muuttuu -vaan ei itsestään. Kai me, keskustelijat, muutumme , asioiden tärkeysjärjestykset muuttuvat, ongelmat poistuvat mutta voipa tulla toisia tilalle. Ja joskus käy näin mukavasti kuin minulle; eihän tämä elämä ongelmattomaksi ole muuttunut, mutta tuntuu siltä että ei minulla enää niin suuria ongelmia ole kuin joskus nuorempana. Elämä on jopa voittopuolisesti mukavaa. Tai sitten en vaan ota kaikkea enää niin vakavasti…

Tänäänkään ei tainnut olla mitään ongelmaa minkään asian kanssa. Tai en sit vaan viitsinyt etsiä tarpeeksi ahkerasti, kai jonkun murheen olisin elämästäni löytänyt. Menköön nyt näin, kyllä tämä elämä minulle kelpaa.

Samat sanat, oli mukava palata palstalle parin päivän tauon jälkeen.
Toivotan sinulle lisää hyvää raittiutta, mitä kaikkea siihen sitten sisältyykään!

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Isot onnittelut viidestä vuodesta :slight_smile:

Semmoinen sadepäivä, taas kerran.
Miksei se hyväkin ole. Tulipa tuossa vaivattua päänuppia ihan semmoisilla tarpeellisilla mutta onistuneesti aina huomiseen tai ylihuomiseen lykätyillä asioilla jotka eivät niin mielenkiintoisilta ole tuntuneet.
Selvittelin nimittäin noita erilaisia satunnaisten työsuoritusten laskuttamismahdollisuuksia - kun tahtoo jäädä aina joskus joku homma väliinkin sen takia että mahdolliset teettäjät eivät ole innostuneita työnantajavelvollisuuksista paperisotkuineen, ja minä taas en oikein millään viitsisi enää yhtä yritystä perustaa. Kun olen semmoisten paperisodosta kans eroon päässyt.

No, onhan noita mahdollisuuksia. Osuuskuntia ja kevytyrittäjyyttä ja laskutusfirmoja… Niitäpä selvittelin ja parin kanssa puhelimessa neuvottelinkin. Katsotaan nyt. Työtä ei tietysti nyt liikaa jaossa ole, sitä palkattua työtä. Mutta uskonpa, että aina jotain sentään etsivä löytää , ja kait sitä väkisinkin aina joskus osuu kohdalle joku joka jotain työsuoritusta tarttis…

Kun ei sit vissiin vielä ole ihan aika siirtyä vanhuuden lepoonkaan, ja ne semmoiset pimät työt -hyi, hyi, eihän nyt semmoisia kukaan, tietenkään…

Mutta aikaa siinä meni, yhden päivän verran, kun noita mahdollisuuksia selvittelin ja vertailin.

Ja miksei olisi saanut m,ennä, kun ilmakin oli peräti onkimiseen ja muuhun rannikkokalastukseen sopimaton. Makaronilaatikon siinä tein välihommina, jos vaikka tuosta jäisi huomiseksi evääksi kun sinne kalanpyydystykseen lähden.

Ja kun sitä vettä vaan tuli, niin ajattelin sitten, että otanpa nyt yhden kuvan noista pihan rehottavista puskista märkänäkin. Ihan semmoisia rauhallisen ja elämänmyönteisen näköisiä ne ovat kaatosateessakin. Hiukan kuvan kanssa askartelin, että kehtaisin sen teille esittää.
Olkaapa hyvä.

Aikaisin aamulla nousin haistelemaan tuulia, keittelemään kahvia termospulloon ja sullomaan evästä ja vaatetta reppuun -ja sitten liikkeelle. Ei se niin yksinkertaista ole. Kas kun kalliimpiin menopeleihin ei ole varaa -jos ei sitten ajo-oikeuttakaan- niin mopolla semmoinen tunnin matka meren rantaan ja laituripaikalle. Ja siitä sitten minne huvittaa.

Tänään siellä ihan itseni kanssa tuulia ja aaltoja kuuntelin. Välillä on veneessä seuraa, toisinaan ei. Siinä lienee yksi olennainen ero niihin repaleisimpiin elämänvaiheisiin. Ei silloin jaksanut itseään sietää, ei ainakaan kovin pitkään. Jonnekin porukkaan oli päästävä, pakoon omia ajatuksia. Eikä paljon väliä millaista porukkaa se oli -kunhan kuuntelivat hölötyksiäni ja pursusivat itse samaan malliin.

Aikansa kutakin, on taas kerran todettava.

Mutta mukavaa on tulla takaisinkin. Kun aikansa on istunut antaen luonnon ja omien ajatusten kuljeskella , äänten ja tuntemusten soljua sovinnossa oman elämisen kanssa, on ihan mukavaa myös hiljalleen suunnistaa kotiinpäin. Jos sitten tykkään siitäkin, että voin niin halutessani katsella yötäkin luonnossa ihan läheltä, yöpyä vaikka veneessä tai sattumoisin löytyneessä laavussa…teltta tai pressunpalakin välttää.

Tänään näin, illan tullen kotia kohti. Rauhallisin mielin, kiirehtimättä, nauttien myös matkasta.

Kuva ei ole lainkaan tekstiä huonompi tapa ajatustensa esittämiseen -ja kulkeehan se pieni kamera taskussa tai repun pohjalla. Näitä reissuja varten minulla on vanha taskukamera, pikselimäärä niin pieni ettei sellaisia enää kait edes valmisteta. Ja sitttenkin, miksei se riittäisi? Olisinko tästäkään kuvasta saanut asiaa enempää kertovaa vaikka olisin laukullisen järkkäriin kuuluvia romppeita mukanani kantanut? Enpä usko.

Tässä siis yksi hetki tästä päivästä -ja sen hetken ajatukseni. Hyvää illanjatkoa!

Lainaus Basin puheenvuorosta naapuriketjussa:
[i]"Känninormatiivisuus ei tarkoita sitä, että mitään rinnakkaisia normeja ei olisi, mutta vahva ja näkyvä se on. Sen voi jokainen käydä näkemässä ja aistimassa vaikkapa juur nyt piipahtamalla kaupungissa, baarissa, kesätapahtumassa, festareilla jne.

Alkoholinormatiivisuus taas on alkoholin ylitsepursuava tarjonta ja esillä olo tilaisuukisissa ja tapahtumissa. Kaljateltta koristaa joka ikistä niemeä ja notkelmaa. Alkoholia tarjoillaan lapsen ristiäisistä kissan ristiäisiin."
[/i]
(Nappasin lainauksen tänne, kun en nyt niinkään keskity sen ketjun aiheeseen, hoidollisuuteen, ja ehkä lainaus , mielivaltaisesti irrotettu pätkä, ei ole nyt pahasta, kun en sitä rääpiäkseni irrotellut…)

Tätä se minunkin mielestäni on.
Tällä viikolla SuomiAreenan tietoiskussa Ehty ry:n “biletohtori” Antti Maunu puhui alkoholista osana tapahtumia. En paikalle viitsinyt lähteä, joten en ihan tarkkaan tiedä mitä hän sanoi, mutta lehtijuttujen ingresseissä korostettiin sitä että “alkoholi on osa suomalaista juhlakulttuuria” . Eli toisin sanoen, Ilo (Suomessa) ilman viinaa on teskentelyä!

Samassa ingressissä korostettiin myös juomisessa satsattavaan laatuun.

Siis että älkää nyt hyvät ihmiset olko niin sivistymättömiä että juotte halpaa huonoa alkoholia, vaan ostakaa sitä kalliista hyvää alkoholia. Älkääkä tietenkään sitäkään viinakaupasta ostako, vaan ostakaa se kapakoitsijalta joka osaa tehdä siitä vielä hiukan sivistyneempää hinnoittelemalla sen viisinkertaiseksi.

Suomalaiseen juhlakulttuuriin siis eivät sovi alkoholia käyttämättömät?

Joidenkin “asiantuntijoiden” mielestä annetaan sitten erivapauksia -jos on hyvä selitys.
Päästiin siis taas siihen että ilman hyvää syytä ei pidä olla ihan selvänä juhlissa!

Raskaana olo,rajumpi lääkekuuri sitkeään sankkeriin, just auton rattiin siirtyminen (vaikkei olisi sen paremmin autoa kuin edes ajokorttiakaan) , jokin tuollainen voi kelvata.

Ja sitten, se vinkein juttu.

Selitys että kun minä olen alkoholisti (merkitsevän ja salaviisaan katseen saattelemana) ja perään “tietoisku” jossa todetaan että alkoholisti on sellainen joka hetikohta pienenkin ryypyn otettuaan muuttuu hulluksi, juo kaiken omistamansa, tappaa ja mukiloi vastaantulijoita, rääkkää eläimiä, sytyttää sotia, ryöstää ja raiskaa, kaahaa autollaan yli jalankulkijoiden ja kananpoikien, häpäisee vanhempansa ja kieltää lapsensa, syö naapurin kakarat, repii vaatteensa ja huutaa yötä päivää pitäen naapurit hereillä kilometrien säteellä kunnes jättäytyy yhteiskunnan hoidettavaksi ja holhottavaksi tai vankilassa elätettäväksi lopuiksi elinvuosikseen…

Ei siinä oikein ujompi viinaaottamaton tiedä minkä noista valitsisi -hiukan noloja juttuja kaikki, ellei sitten tosiaan satu vaikka olemaan oikeasti raskaana.

Mutta ei ne oikein tämmöistä vanhaa äijää usko jos niin väittää.

Joskus tekis mieli sanoa että vittuako se sulle kuuluu jos en ota.

Hih. :slight_smile: Täällä paheellisessa Helsingissä on muuten Alppipuiston kesä -niminen tapahtumasarja, joka on tietääkseni päihteetön sillä tavoin, että mitään anniskelua siellä ei tarjolla ole. Huomenna Alppipuistossa rokataan taas, kenties jopa ilman kaljatelttaa.

Alppipuiston kesäänhän kuului myös taannoinen Kalliola rock.

Mitä juhlakulttuuriin kuitenkin tulee, niin alkoholi on osa aika monenkin maan juhlakulttuuria, halusimme sitä tai emme. Ja nimenomaan juhlakulttuuria, sillä tarkoitushan on erottaa juhla ja arki toisistaan liittämällä juhlaan sellaisia asioita jotka eivät kuulu arkeen.

Jos koko elämästä tulee pelkkää juhlaa, kuten meille kaikille tällä foorumilla on joskus käynyt, se ei tosiaan ole enää mitään juhlaa. Silloin juhlasta tuleekin kovaa työtä, ihan pahuksenmoista raatamista. :slight_smile:

Ai hitokseen kun nauratti…
Joo, se on kyllä niin mustavalkoista miten tuo juoppous mielletään raitistuneen kohdalla. Nanosekunnissa näkee sen ihmettelijän päässä pyörivän koko tuon kauhukimaran ja sitten ymmärtävä katse “aivan, ymmärrän.” Ja sehän on hauskinta, kun ihmettelijä saattaa olla itse huomattavasti kovempi tinaaja kuin itse on ollut milloinkaan. Kerran sanoin eräälle tutuhkolle ihmettelijälle, että olin ihan samanlainen juoja kuin hän ja itse asiassa vähän kesympi,mutta mulle riitti ja se siitä.
Elämä on aika paljon monisyisempää kuon tuollainen turmiolan tommi skenaario. Mokailtu on ja ylpee ei kaikesta voi olla, mutta eihän se elämä pelkkää alkoholiongelmaa todellakaan ollut. Omalla kohdalla siitä olisi tuskin edes koskaan kokonaan sitä tullut. Ennemminkin sellaista hidasta puuduttavaa saman toistoa hamaan hautaan.

Tähän alkoholinomomomo… joku hieno sana se oli. No kumminkin tähän liittyy varmaan semmoinenkin juttu että ihmisiä monesti huolestuttaa kovasti se että mitä muut ihmiset ajattelee itsestä ja minkälaisen imagon itsestään luo. Mikä on se kuva jonka minä toisille ihmisille luon itsestäni? Niin jos se itsetunto on jotenkin kovin hauras, eikä ole syystä tai toisesta sisäistänyt sitä että tämä kallisarvoinen elämä on parempi elää, kuin kuluttaa sen miettimiseen että mitä toiset ihmiset minusta ajattelee, niin siellä porukoissa on helpompi olla suojassa. Sitten on näitä kaikenlaisia “asiantuntijoita” milloin miltäkin helkkarin hilavitkutin alalta, jotka omasta mielestään tietävät miten minun pitää ajatella. :laughing:

Voisko ehkä olla niin että tämä ikään kuin alkoholin ymmärtäminen Suomessa jonkinlaiseksi elämän välttämättömyydeksi liittyy jollain lailla tähän ajatukseen? Ihmisiähän on helppo ohjata ajattelemaan asioista jollain tietyllä tavalla, kun panoksena on esimerkiksi jonkin lauman jäseneksi pääseminen ja “hyväksynnän” saaminen.

Muistan itsekin että kamppailin tosi paljon näiden ajatusten kanssa ihan silloin ekoina aikoina, kun se alkoholi jäi. Ei se ihan tuosta noin vaan jakeluun mennyt, että ei se alkoholi ole mikään täysipainoiseen elämään välttämättömästi kuuluva asia. Koska niin syvälle se mun päähäni oli upotettu, että ihminen on jotenkin mukamas vajaa tai outo silloin jos se ei ota yhtään viinaa.

Veijarimaista, mutta tuo velmuilu kompastuu siihen, että jokaisella on jo ainoa oikea tieto siitä millainen ihminen on alkoholisti. Selitykset ja perustelut valuvat hiekkaan kuin vesi hanhen selästä. (Ja se ainoa oikea mielipide on itse kullakin omanlaisensa.)

Suosittelen olemaan hermostumatta jos joku tivaa miksi joku ei juo. Sensijaan suosittelen kommenttia “Ei huvita.”
(Muistuu mieleen kohtaus Raidista. Komisario Jansson joutui kanden nuoren konstaapelin tarkastukseen, kädet konepellille, jalat levälleen ja silleen. Myöhemmin konstaapelit saivat tietää, että kyseessä oli poliisikomisario, ja he ihmettelivät miksei tämä kertonut asiaa. “Ei huvittanu.”)