Naimisissa alkoholistin kanssako?

Mieheni alkoholinkäyttö, tai lähinnä tissuttelu, on alkanut ärsyttämään toden teolla.
Olen melko varma, että mieheni on alkoholisti, tai ainakin hänellä on ongelmia alkoholinkäytön kanssa.
Vähän taustaa:
Meillä on 2 pientä lasta, 5- ja 1-vuotias. Ulospäin kulissit näyttävät ihan hyvältä, elämme tavallista perhe-elämää ja molemmilla on ihan työ. Tapasimme 10 vuotta sitten ja olimme molemmat nuoria. Alkoholia meni silloin joka viikonloppu, mutta sehän kuuluu nuoruuteen, ajattelin, kyllä tämä elämä rauhoittuu sitten kun tulee lapsia. Noh, minä rauhotuin, mieheni ei. Vuosi vuodelta hänen juomisensa on vain lisääntynyt. Hän on ma-pe töissä, työnsä hoitaa ihan hyvin pääasiassa, mutta joka ilta töiden menee 3-4 olutta. Viikonloppuisin sitten meneekin helposti 10-20/päivässä, usein enemmänkin, varsinkin lauantaisin kun korkkia aukeaa jo aamulla.
Harvemmin on kuitenkaan silmin nähden humalassa, yleensä olenkin jo nukkumassa kun hän tulee kotiin viikonloppuna. Arkipäivisin tissuttelee kotona lasten nähden.
Pääasissa hän hoitaa lapset ihan hyvin, viettää paljon aikaa varsinkin vanhemman lapsen kanssa. Pitää useimmiten lupauksensa, tosin aina kotiintulo viivästyy muutamalla tunnilla, kun pitää juoda olutta kavereiden kanssa. Rakastaa kyllä lapsiaan.
Vanhempi lapsi sanoo usein ”isi juo paljon olutta”. Hänkin on sen huomannut.
Minua on alkanut tämä tissuttelu ja ainainen juominen ärsyttämään. Kuivia kausia miehelläni ei ole koskaan ollut. En muista milloin hän viimeksi olisi ollut päivääkään juomatta, joka päivä pitää vähintään muutama saada.
Olen monesti miettinyt eroa. Samalla tuntuisi pahalta riistää lapsilta isä, sillä hakisin yksinhuoltajuutta (mikäli sen edes saisin). Toki isä saisi tavata lapsiaan, mutta muutto omalle kotipaikkakunnalleni on mielessä jatkuvasti. En halua tähän kaupunkiin jäädä, ja kotipaikkakunnalleni on matkaa melkein 400 km. Ylireagoinko miehen alkoholinkäyttöön? Mielestäni päivittäinen juominen ei kuulu lapsiperheen elämään, vaikka pystyykin pääosin huolehtimaan lapsista. (Esikoisen ruokailut tuppaavat unohtumaan, sillä mies harvemmin syö päivän aikana, saa energiaa oluesta joten ei muista antaa esikoisellekaan ruokaa. Yleensä pelkkää karkkia…) itse juon yhden tai kaksi olutta viikossa, kun lapset onvat nukkumassa.
Olisiko paras lähteä? Rakastan miestäni edelleen, mutta en vain jaksa enää.

Ja lisäyksenä vielä, mistä ihmeestä rohkeutta lähteä? Mitä jos kadun lähtemistä jälkeenpäin?
Mielestäni olen kaikki kortit kääntänyt, pyytänyt miestä lopettamaan ja hakemaan apua, mutta mies ei itse tunnusta ongelmaa… en näe muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä.
Milloin ja miten? Entäs lapset? Mistä löydän rohkeutta?

Hei. Et ylireagoi. Ei ole normaalia juoda joka päivä. Eikä ole missään tapauksessa oikein juoda lapsiperheessä. Alkoholi vie miestä. Hän on alkoholisti. Se, ettei ole silminnähden humalassa, johtuu toleransseista. Annosmäärät voi olla huimia ennen kunnon humalaa. Jos suuntaa ei saa käännettyä, se vain pahenee. Tulee rattijuopumuksia ym. Mitä jos te muut olettekin kyydissä? Tuollainen 20 annosta vaatinee jo jotain lähemmäs vuorokauden palaa pois.

Rohkeutta sinulle.

Hei Hukassa,

Et ole yksin. Itseäni kuormittaa suuresti puolison juominen, ja eroajatukset ovat enenevässä määrin mielessäni. Tutulta kuulostaa lisääntynyt juominen ja ongelman kieltäminen.

Meillä ei ole lapsia, mutta yhteistä eloa on takana 13,5 vuotta. Puolisoni on ollut ehdottomasti elämäni rakkaus ja paras ystäväni. Tätä puolta en vain enää näe kovin usein, alko pitää siitä huolen.

Kiitos vastauksista ja vertaistuesta.
Käytiin tänään päivällisellä ystävällämme, ja oikein yllätyin, kun mies ei juonut olutta ruon kanssa. (Myös ystäväpiirissä on monta suurkuluttajaa). Ruoan jälkeen kävin vessassa, ja näin vaan sen jälkeen miehelleni oli ilmestynyt olut jostakin. Nyt hän lähti pihahommii ja näin hänen taas juovan.
Hänen on pakko saada joka juotua päivä. En jaksa enää. En ikinä anna itselleni anteeksi, jos en saa rohkeutta lähteä ja lapsille tapahtuisi jotain miehen ollessa heistä vastuussa.
Auttaisikohan lastensuojelu, jos olen heihin yhteydessä? Vai ovatko he mieheen heti yhteydessä? Sitten minulla tuleekin tukalat paikat täällä kotona, pitäisi löytää joku asunto ainakin ensin, mihin paeta lasten kanssa… Olisikohan järkevämpää hankkia se asunto ensin salaa mieheltä? Mies osaa suutuksissaan olla todella ilkeä, enkä halua saman katon alle jäädä siinä vaiheessa, kun ero tulee.

Olenko maailman huonoin vaimo, jos lähden antamatta miehelle vielä mahdollisuutta?
Olen toistuvasti pyytänyt häntä lopettamaan. Apua hän ei suostu hakemaan, sanoo että ”keskustelu ei auta”.
En jaksaisi enää antaa uusia mahdollisuuksia, en usko että mikään muuttuu. Ja jos muuttuu, niin en tiedä jaksanko enää sitäkään. Tuntuu, että kaikki luottamus on jo menetetty, ollut niin monta tyhjää lupausta juomisen vähentämisestä.

Hei Hukassa,

Et ole maailman huonoin vaimo, toiveenasihan on hyvä perhe-elämä teille kaikille. Sen toteuttaminen vailla puolison tukea ja kyvyttömyyttä nähdä omaa riippuvuuttaan on vain hankalaa, ehkä mahdotontakin?

Juomisen lopettaminen yksistään ei puolisoasi auta, sillä raitistuminen edellyttää ensiksi ongelman myöntämistä, halua raitistua sekä muutosta ajattelussa ja toiminnassa. Vaikuttaa siltä, että puolisosi ei ole tähän valmis.

Ymmärrän hyvin tunteesi siitä, että petetyt lupaukset vesittävät luottamuksen ja oman jaksamisen. Ja uskon tulevaisuuteen ja muutokseen.

En osaa sanoa lastensuojelusta, mutta käsittääkseni ilmoituksen pystyisi tekemään nimettömänäkin. Mutta, jos jollakin tasolla pelkäät puolisoasi ja hänen reaktioitaan, suosittelen varovaisuutta. Lähisuhdeväkivaltaan tai sen uhkaan tarjoaa apua Nollalinja, josta voisi kysellä apuja. Jos he vaikka tietäisivät lastensuojelustakin.
Tässä linkki: https://nollalinja.fi/

Tänään laitoin asuntohakemuksen menemään kaupungin asuntoihin. En tiedä yhtään, kuinka pitkä jono niihin on, mutta onpahan ensimmäinen askel otettu.
Mies ei tiedä aikeistani vielä mitään, ja varmaan onkin parempi niin.
Asuntohakemusta täyttäessä iski melkein paniikki että onko tämä nyt sittenkään oikea päätös. Tiedän kuitenkin, että on. Silti surettaa ja ahdistaa.

Olen väsynyt hoitamaan kolmea lasta. Kahden oikean lapsen lisäksi mies on suurimman osan ajasta kuin pieni lapsi. Ei siivoa jälkiään, sotkee, kaljatölkkejä lojuu kaikkialla ja kaikki muutkin tavarat. Kaupassa sentään käy. Varmaan sen takia että voi ostaa olutta samalla, kun tietää etten minä osta. Ei edes pulloja vie kauppaan.

Tunteesi heittelevät nyt varmasti laidasta laitaan, se on ihan ymmärrettävää. Olet kuitenkin ottanut ison askelen.

Pohdin täällä kotona myös tuota “mieslapsi”-asiaa. Olen myös väsynyt pitämään huushollin lankoja käsissä. Toiselle ilmeisesti riittää kun käy töissä ja dokaa ja valittaa arjen kurjuutta ja muiden ihmisten typeryyttä. Aina saan erikseen pyytää, jos jotain normaalia kotiaskaretta pitäisi tehdä, oma-aloitteisesti ei tee mitään.

Niin hirveältä kuin se kuulostaakin, alkoholistia voi myös auttaa jättämällä tämän. Läheinen voi huomaamattaan mahdollistaa juomisen, ja silloin alkoholisti ei koskaan joudu kantamaan vastuuta mistään. Karpalo kirjoittikin tuossa selvän esimerkin. Väillä alkoholistiin voi jokin tarmonpuuskakin iskeä, mutta touhukkuudella ja hyvittelyllä pedataan itselleen mahdollisuutta jatkaa juomista. Plussapisteitä niin sanotusti. Oman kokemuksen mukaan tätä tapahtui varsinkin alkuviikosta.

Alkoholisti on kuitenkin aikuinen ihminen. Kyllä se pärjää, kun on pakko pärjätä. Ja jos ei pärjää niin omaa syytä. Ykkösenä pitää olla oma ja lasten hyvinvointi.

1 tykkäys

Tuo “mahdollistamisen” käsite on itselleni jotenkin vaikea mieltää. Tavallaan ymmärrän mistä on kyse, mutta sitten toisaalta en, kun en kuitenkaan kanna toiselle juotavaa tai salaile hänen juomistaan. Toisaalta en kyllä sitä mainostakaan, huokaus. Ehkä se on juurikin sitten sitä, että huomaamatta mahdollistan juomisen, kun pyöritän arjen toisen tötöilystä huolimatta. Toisaalta, sanonpa tai teen mitä hyvänså, niin sillä ei ole korkin kiinni laittamiseen mitään vaikutusta.

Itse en kuitenkaan ole miehen pärjäämisestä huolissani, jos eroamme. Ihan kuin olisin jossain välitilassa: Mitta täynnä juomaria, mutta en kuitenkaan meinaa sisäistää että hän todella juo liikaa, vaikka oma pahoinvointini ja juodun alkon määrä toista todistaisivat. Toisaalta kaipaan alkotonta miestäni ja sitä hyvää joka meillä ainakin on ollut. Jälkimmäinen seikka minua tässä varmaankin sitten pidättelee.

Itsekin miettinyt useasti, että minähän olen mahdollistanut miehen juomista. Siivoan hänen jälkensä ja keräilin kaljatölkkejä pois lojumasta. Minä maksan myös ruokaostoksista suuremman osan(yhteinen ruokatili) ja siitä rahastahan meneekin sitten iso osa kaljaan ja tupakkaan.

Luulen että jonkinlaista läheisriippuuvuutta minulla myös on. Ennen ajattelin, että en voi lähteä, sillä ei mies ei pärjää ilman ja kävi sääliksi häntä. Tänään myös veljeni sanoi minulle, kun kerroin hakeneeni asuntoa että ”miehesi ei annan ikinä sinulle anteeksi, jos haet yksinhuoltajuutta”.
Ei ehkä annakaan, mutta en näe tilanteessa muutakaan vaihtoehtoa. En uskalla luottaa lapsia isän luo ilman valvontaa. Nyt sentään voin itse kotona valvoa.

Työpäivätkin menee kaikki tilannetta pohtien ja päätös lähtemisestä on nyt tehty. Asunnon saannista riippuen en tiedä vielä, että milloin. Pelottaa ja jännittää, miten mies ja lähipiiri suhtautuvat. Osittain olen myös peitellyt miehen alkoholinkäyttöä läheisille, mikä on tietenkin ollut väärin, mutta tehty mikä tehty.

Ja Karpalon kommenttiin vielä lisäyksenä, että voin samaistua tuohon että vaikea sisäistää, että miehellä on ongelma. Jotenkin olen yrittänyt kieltää asiaa jopa itseltäni ja ajatella että ongelma ei ole niin paha.
Samalla myös yrittänyt takaisin sinne suhteen alkuaikoihin. Mutta sitä miestä ei enää ole.

Jos mies sanoo, että “keskustelu ei auta”, oletko kysynyt, mikä hänen ajatuksensa on, mikä ehkä auttaisi? Mitä pitäisi tehdä/tapahtua, että hän lopettaisi päivittäisen juomisen? Koska eihän päivittäinen juominen ole ok.

Vai ajatteleeko hän niin, että hänellä on oikeus juoda eikä se kuulu kenellekään?

Vähän mustakin tuntuu, että mies tavallaan tyytyy siihen, että voi juoda ja arki hoituu, kun sinä olet sitä hoitamassa. Asiat ovat hänelle riittävän hyvin.

Toivon sinulle voimia ja rohkeutta. Omat siirrot voivat epäilyttää ja pelottaa etukäteen, mutta ne voivat olla tarpeen, jotta tilanne liikahtaisi eteenpäin siitä mikä se on nyt.

Mieheni ajattelee että hänen juomisensa on kyllä hallussa, ja kun hän kuitenkin pääosin työnsä hoitaa niin hänellä ei ole ongelmaa. Hän ajattelee myös, että hänen päivittäinen juominen ei kuulu kenellekään. Hänen isänsä on asiasta useasti maininnut hänelle, että hän juo liikaa, silloin mies suuttuu ja sanoo isälleen että hänen ei pitäisi puuttua asioihin, jotka eivät hänelle kuulu.

Minulle tuli sähköpostiin asuntotarjous. Kävi jännittämään, aionko minä nyt oikeasti tehdä tämän ja uskaltaa erota?

Hei kaikki.
En ole oikein varma, että kannattaako minun jakaa neuvoja tai kokemuksia. Mutta jos on apua niin kiva kyllä.

Sitä saattaa sanoa, että keskustelu ei auta, koska sitä sisimmässään häpeää myöntää alkoholiongelmaansa. Kun join liikaa, tunnistin, että juon liikaa. Tiesin, että tämä ei ole normaalia. Tiesin, että tässä ei ole mitään järkeä; en vain halunnut myöntää sitä. Kellekään. Ongelma on siis se, että on sairas. Oman sairauden myöntäminen – hyväksyminen, voisi auttaa. Joku voi myös herätä, kun tulee haimatulehdus. Joku voi herätä, kun työpaikalta puututaan. Joku voi yksinkertaisesti vain juoda mittansa täyteen. Varmaan tärkein asia on hyväksyä se, että on sairas, jotta toipuminen on mahdollista edes alkaa.

Verikokeilla selviää helposti juoko liikaa. Maksa-arvot esim. ja varmaan selkein pitkäaikaisen käytön mittari on MCV arvo. Tämä arvo ei laske nenänvalkaisuviikolla. Esimerkiksi työterveyden tarkastuksissa tämä arvo otetaan. Verikokeet saa otettua myös kunnallisella tai yksityisillä. Jos joku haluaa todistaa, ettei juo liikaa, niin MCV arvoilla pääsee jäljille. En tässä kyllä ota lukuun sitä, että pari kaljaa päivässäkin on liikaa jos niin sovitaan. Mutta korkea arvo kertoo yleensä alkoholismista.

Mahdollistamisesta sen verran, että toinen voi mahdollistaa juomisen ihan vain olemalla samassa taloudessa; sitä pysyy edes jotenkin kiinni lipsuvissa rajoissa. Sitä pystyy menemään töihin. Sitä miettii, että kukaan ei tiedä, koska on puolisokin. Pysyy kulissit kunnossa. Niin oman pään sisäinen kuin ulosnäkyvä. Juomarille on tärkeää tuo oman pään sisäinen kuvitelma, että kaikki kunnossa. On koti, puoliso yms.

Onnea asunnosta! Toivottavasti kaikki menee hyvin. Iso askel ja varmasti jännittää.

Hei Historia,
Näkökulmasi ovat hyviä ja antaa hyvää perspektiiviä asioihin. Kiitos siitä.

Ehkäpä myös jossain mieheni myös tietää alkoholin olevan ongelma, mutta niin kauan kuin kulissit pysyvät niin ei näe tarvetta tehdä asialle mitään. Välillä hän sanoo ”lopetan juomisen arkena” ja pyytää minua ostamaan hänelle alkoholitonta olutta kaupasta. Tällaisia päiviä on kuitenki todella todella harvoin.
Ajattelen niin, että kun hän kuitenkin sanoo lopettavansa juomisen arkena, ja huomaa ettei pystykään, niin ymmärtää varmaan että hänellä on ongelma. Ei kuitenkaan myönnä sitä, vaan ryhtyy hyvin puolustuskannalle mikäli asian ottaa puheeksi.

Tänään meillä on ollut tosi kiva iltapäivä töiden jälkeen. Molemmat leikittiin yhdessä lasten kanssa ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Näin vilauksen siitä miehestä, johon aikoinaan rakastuin. Sitten mies taas katosi ”pihahommiin” eli varmasti kaljalla. Tekee siis toki pihahommia myös, mutta juo samalla olutta, koska ilman olutta ei voi pihahommia tai mitään muutakaan tehdä.

Kun on kivoja hetkiä perheen kesken niin mietin, että ehkä tilanne olekaan ei olekaan niin paha ja jään. Sitten iskee taas todellisuus ja mies alkaa juomaan. Joka päivä.

“Kun on kivoja hetkiä perheen kesken niin mietin, että ehkä tilanne olekaan ei olekaan niin paha ja jään. Sitten iskee taas todellisuus ja mies alkaa juomaan.”

Tämä. Ymmärrän täysin. Ja senkin, kun näkee vilauksenkin siitä miehestä, johon rakastui. :pensive:

Ekana ei kande välttämättä miettiä lähtöä vaan sitä miten saat miehesi lopettamaan juomisen. Ei normaali ihminen tarvitse alkoholia joka päivä joten huolesi on täysin oikeutettua. Kumminkin mies on työssäkäyvä ja isä ja jos parisuhteessa ei muuten ole ongelmia niin ensimmäisenä en suosittele eroa vaan nimenomaan sitä , että mies pitäisi saada havahtumaan. Kerro miehellesi ajatuksistasi, että olet väsynyt siihen juomiseen ja että olet pohtinut eroa. Tarjoa kuitenkin hänelle mahdollisuus muutokseen. Ehdota että mies hakeutuisivat esimerkiksi aa-ryhmiin ja yrittäisi lopettaa juomisensa ja tee tämä kannustaen äläkä syyllistäen. ( meille alkoholisteille syyllistämisestä ei ole mitään hyötyä vaan päinvastoin ). Kerro että olet valmis tukemaan häntä matkalla raittiuteen ja että rakastat häntä ja sano , että ollaksesi onnellinen asiat eivät kuitenkaan voi jatkua samalla tolalla. Pohdi myös itse oletko sinä valmis tukemaan häntä ? Tie raitistumiseen ei nimittäin ole helppo , mutta pitkällä tähtäimellä raitistuminen ja ryhmät tekevät valtavasti hyvää. Ihmisellä itsellään pitää kumminkin olla halu muuttua ja ymmärrys, että on ongelma . Ketään ei voi väkisin muuttaa eikä auttaa… voimia <3

Hei Effy,

Kiitos näkökulmasta. Ongelmana on myös se, että asumme todella pienellä paikkakunnalla (alle 1000 asukkaan kylässä) ja olemme ympäröineet itsemme ihmisillä, jotka myöskin ovat alkoholin suurkuluttajia. Kaikki toki työssäkäyviä, mutta alkoa menee reilusti lähes kaikilla. Luulen että mies myös sen takia normalisoi juomistaan, koska muutkin.
En usko, että mies pystyy lopettamaan mikäli emme muuta pois täältä. Haluisin itse pois, en viihdy täällä eikä minulla ole hyviä ystäviä vaikka 10 vuotta täällä olen asunut. Ainoat kontaktit on se kaveriporukka joiden kanssa vietetään aikaa, ja hekin juovat ihan päivittäin.
Olen sanonut miehelle useasti että muutetaan pois täältä johonkin muualle. Hän ei halua, on sanonut ettei koskaan muuta pois. Mies siis kotoisin täältä. Ja minä en halua lasteni kasvavan tälläisess ympäristössä. En oikeastaan näe oikein muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä.
Kaveripiirissämme minä olen se kontrollifriikki muiden mielestä, joka nipottaa kaikkien juomisesta. Kukaan heistä ei halua tunnustaa ongelmaa. Olen yrittänyt että tehtäisiin asioita ilman alkoholia, mutta se ei tunnu keneltäkään onnistuvan.