N Y T tarvitaan tsemppiä!!!

Kuivaushuone
1

Laitan tän topicin, joka eilen unohtui. Eli, kun on mieliteko, retkahdushetki lähenee, tähän voipi laittaa tukipyynnön. Jos joku sattuu silloin olemaan kuulolla, tai lähiaikana, voi koittaa tsempata, ja jutskata. Yksi keino lisää, kenties. :slight_smile:

Mä selvisin eilisistä jahkailuistani pillereittenhaun kanssa, mutta ensi viikolla on lekuriaika. Mun olisi parempi olla kokonaan ilman. Monet niistä asioista, joita mielestäni m u n on niin mahdotonta kohdata yksin, itse, on ihan sellaisia, joita ihmisen elämään kuuluu… Ja sit jos ne ei ole, kyllä maailmasta löytyy paljon muitakin ihmisiä, joita ne asiat ahdistavat, pelottavat, enkä oikeastaan ole ollenkaan yksin niitä kohtaamassa. Sitä paitsi en ole yksin, niin kuin joskus ennen muinoin olin tosi, tosi yksin. Eli: uhkavan vaarallinen lääkäriaikani lähestyy, ennen sitä kenties pari kannustuksenhuutoa joltain suunnalta… :mrgreen: Että eipä lässytetä sitten lekurille yhtikäs mittää, koska lääkärin tehtävä joka tapauksessa on auttaa potilasta, ja jos asian esittää niin, että minen sitten muuten pärjää mitenkään tässä elämässä ilman bentsoja, kyllä se jonkun ressun laittaa…Ja en kuitenkaan pysty kontrolloimaan käyttöä, jolloin olo tulee taas entistä kurjemmaksi. Voi herramajee tätä jahkausta, huh. :unamused:

2

Tää on muuten hyvä topic PP, kiitti :wink:

Mä en nyt suoranaisest tarvi tsemppiä tai tarvin, mut tilanne on mulle sekava ja oon sopin asioit jotka ei aivan kriittisiä ole, mut jotka ilm. ei voi tarkottaa kovin hyvää mun “raittiuden” kannalta.

Oon polttan savuu äskee ja ainakii eilee, muistaakseni toissapäivänä (eiku silloin vedin bubre-vedot, mies tietää retkahuksest ei et löysin vermet) ja aika usein lähiaikoina tot savuu tullu poltettua, pieniä määriä alkoa otettua ja sit jyviä välil vähä liikaa… Maanantain ja Tiistain sekoilin jyvien kans, en ees muista kunnol.

Tänää oon kuitenkii ollu ilman vermei, kolme sitä aiempaa päivää valitettavast en. Olin melkee 4vkoa ilman vermei, sit piikitin 3-4pv ja sit lopetin n. 5 päiväks. 5 tänää arttua ottan, samoin eilen, mut en lainkaa tramboi ottan. Silti liian iso annos, tiiän.

Nyt sit asiaa, mä ihan vakavissani eilen sanoin et voin ostaa subutexiä tänää. Kaikki tietää et mä en rahal osta, olikii osittain vaihtamisest kyse eli piuhalle osittain ottaisin (=syön sit ens viiko lääkkeit jo nyt kuormast) Eli pitäis tulla soitto tänää. Samoin tein huomen xonen kans. Ööö, täs on vaa sellanen ongelma et mä aikasemmin jo retkahin. Ku piti olla ilman. Oon ilm. handlan et töis voi olla sekasinkii ja pistää kaiken pölöttämisen adhd:n piikkii kunhan on ajois ja muuta sellast.

Voisko joku kirjottaa jotain järkeviä perusteluita et miten mä asian hoidan, laitan luurin kii ettei mulle voi soittaa?? Ei mun kannattais retkahtaa, mut nyt en lääkevähennyksis ja muutenki liikaa ollu pää sekasin. Menee taas koko parisuhdekii pilalle ja just ku koitin miehelle soittaa et “oon muuten sopinu et vedän tänää JA ainakii huomen bubree, (kaks kh-potilast on tarjoutun antaa mulle huomen bubree, joten vois riittää jokskuu aikaa) et kait se käy sulle?” ni meil on taas parisuhde koetuksel… Mä en taaskaan oo miettiny asioit ja niiden seurauksia… PRKL ja oven taakse voi tulla ja oon nostan oikee setelinkii pankki-automaatilt ettei tarvii lähtee kävelee jos saa tekkeniä tänää. En siis oikeestaa enää todellakaa taho ottaa, must ei oo vaa yksinää välttämättä tosi paikan tullen sanoo sit. Eli toisinsanoen oon aika kuses, jos en osaa sanoo “EI” sekä huomen kahelle tyypille et tänää yhelle… Ei kiva :frowning:

Sanokaa te vanhemmat ja fiksummat jotaa järkevää ja mil kieltäytyy, tarviiks siihe verukkeita? Entä jos huomen ei oo sellanen fiilis et tahtois kieltäytyy, mä ku tuppaan välil unohtaa et oon lopettaas? Onneks huomen pääsen sentää klinikalle, omahoitaja vaa on lomil :frowning:

Tuo tavoitehan mul on et ei ainakaa piikitettäis eikä otettais bubrea, vaik onki nyt tullu sekoiltuu jyvienkii kans enemmän ku kerta viikos kuten oli puhe. Samoin savua kulunu huomattavast enemmän…

Sori et kirjotan kuivauksee vaik en oo täysin selvä:o

3

Hyvä topic.
Miten on malibu, eikös sitä voi suoraan sanoa? Kuitenkin se ei tee muuta kuin vahvistaa sinua? Miksi turhaan selitellä eri verukkeilla?
Jos ei ole fiiliksiä kieltätyä? Niin mitä sitten voisi tehdä? Antaa sen tunteen viedä? Voisiko ajatella, että vaikka fiilikset ovat toisenlaiset niin toimisit tässä asiassa noitten fiilisten vastaisesti? Ikään kuin järkiperäisesti? Tähän voisi kommnentoida mielestäni myös muut! Eli onnistuuko tämän tyyppinen tunteiden säätely?

4

Mä olen vanhempi, mut viisaudesta en mene vannomaan :wink: Mä tiedän ton ristiriidan, se repii repii. Ja kun nyt mäkin kamppailen ton nollatoleranssi vs.lääkekäyttö välillä, en pysty n e u v o m a a n, meinaan siis mestaroimaan, että sun pitää tai täytyy tai jotain, kun v e r t a i s i a ollaan. Oisko sul mahista mennä karkuun jonku sellasen kaverin tai omaisen luo, minkä oven taakse ei voi tulla. Ja sä v o i t laittaa puhelimen kii: siihen mäkin joku päivä sit pystyin. Tai puh ei ollu kii, mut soitto tuli ja se soi pärkkeles noi puoli tuntia ja mä tiedän, tasan tarkkaan, mitä siellä tarjottiin. M u t mä en vastannu ja mul oli kamu kylässä, joka sanoi, että hyvä! Äh sä taisit kirjottaa ton tekstin jo aiemmin…Yks juttu on se, että, miltä sit jälkeen päin tuntuu…Ei kandee syyttää itseään, vaan todeta, että jos retkahdin, niin se ei määrää mun tulevaisuutta, eli miettiä, onks jatkos joku paikka, mihin vois mennä. Mä tiedän, että jotkut ihmiset on mennyt ainaski täs kaupungis katkolle jossain tosi pahas retkahdusvaaras vaan ikään kuin kriisipaikalle suojaan, vaiks vaan päiväks tai kahdes…Siis e n n e n käyttöä. Se aina riippuu siitä, minkälainen tyyppi siel on langanpääs, että päästääkse. Eli mun idis on, että jos yksin ei pysty kieltäytyyn, joskus voi, jos on joku paikka, mihin voi mennä, että menee sinne suojaan, että tavallaan se kontrolli silloin on toisil, mut itse sen päätöksen sinne menosta on kuitenkin tehnyt, koska haluu suojaa…N.A.-numeroihin voi soittaa ja pyytää tukea. Se on hermoillekäyvää kampailua, mutta voi kokeilla jokaista keinoa, joka auttaa hetken eteenpäin.

En tiedä olisk tästä mitään apua, mut voimia ja rutkasti! :slight_smile:

5

Tarjous tuli…kääk…N y t on vaikia kieltäytyä… :frowning:

6

Yritä kovast PP olla ilman. Miks ees tarvisit ku oot tähänkii ast pärjän ilman. Mä ite istuin tänää frendil pari tuntii kattoos leffaa ja sen jälkee yllättäen vaihettii niin et sain bubree. Riitaaha siit tuli miehenkaa, mä oon vaa siivon tänää et ainoo positiivinen puoli on, et kevätsiivouksest on enää muutama keittiön laatikko, ikkunat, lattiat, matot ja miehen osuus + yks helppo kolmen laatikosto ja osa papereist lajittelematta. Oon siis sen kolmisen viikkoo siivon ja parvekkeest alakerran kellarii kaiken siivon alust loppuu. Nyt tilantees sit jos ollaa jo erillee muuttaas (tosin mä porukoille ku ne on pois reilun kk:den, mut silti), ja kaikki vaa siks et mä käytän!

Miten ois jos vaik kokeilisit sit maalaamist tai urheiluu, vaik nyt onki yö? Myönsit itekii et ku ajatukset saa vallan, se on vaikeet miettii mitää muuta mut jos saisit ajatusket pois. Koita jaksaa, tsemppiä; mä uskon et jos vaa pystyt olee nyt ilman, oot taas koht yhtä kokemust vahvempi. Ja huominen on yleensä aina hiukan helpompi nukutun yön jälkee ellei sit koko yön oo nähny mitää unia lääkkeist tai jostaa muust.

7

Kiitos malibu tsempistä, mut kuten tuosta “sori-hei tosi paljon” topikista ehkä olet lukenut, mä olen valehdellu. Kaks päivää meni vetäessä, lekurin kuukaudeksi kirjottama annos… Aamul kun heräsin oli sellanen tunne, että nyt jos ois ase, tiedän kehen sen suuntaisin… Mut ei ollu. Kuuntelin lohduttavaa, kannustavaa musaa, pyykkituvan avain tuli postiluukusta, vein pyykit pyöriin ja tulin tänne. Nyt pukkaa hikeä, mut työ on tehtävä, sitä mä en perrrrrrkele pakene… Miksi mä t ä n n e valehtelin, sitä mä en tajua. Pitäishän mun tässä voida kertoa totuus. Sen mä tajuan, että on o i k e i n, että mä en kerro mun vanhoille ja sairaille vanhemmille huolistani mitään,ja vaik valehtelenkin niil, niil on omat pelkonsa nyt, mun pitäis kyetä oleen tukena, mut saakeli kun tää elämä ei kysy olenksmä valmis johki, mikä vaan tulee, ja sit mä pakenen ja inhoan itseäni…

Tarjouksesta ensin kieltäydyin, sit jo anelin, mut onneksi se meni sivu suun. Musta tuntuu, että mä jakaudun kahtia tän asian kans… :frowning: Mutta kiitos kovasti kun tsemppasit, malibu!!! Jos se soitto viel tulee, mä en vastaa, vaikka olo on kaamee… Mä koitan keskittyä siihen duuniin. Tää paikkaki menee pian kii, nii en voi jäädä tähänkään. Joskus se elämä on kohdattava ja siihen kuuluva vastuu, luojan tähden… Vapaus ja vastuu on yhdessä, ei vaan jotku raskaat velvollisuudet… Myös vapaus…

8

Nyt tarvis henkistä tsemppiä. Eilen hyvin, tänään tosi paska olo. Mul on noi ketipinoreita, siis leptejä, ja voi luoja ne laskee verenpainet, joka muutenki on alhainen,yleensä alle sata yläpaine. Aamul menin taas mukkelis makkelis lattialle, konttasin veskiin ja k.komeroon. Aamiainen ja kahvi jeesas vähän, mut kun on ollu hengittäeski kipua, tilasin ajan TK:hon. Ja peruutin sen… On nii masentunut olo, et ajattelin, et samantekevää… Ja kun ne näkee mun tiedoist lääkitykset-> “masentuneena sitä nyt on kaikenmoisia tuntemuksia pälä pälä” No, jos jatkuu kai mä sit tilaan ajan kun ei kai se normaalia ole et hengittäminen sattuu. Ja se prkln ketinipor saa luvan poistua kokonaan. Ny en jaksa tehdä muuta ku maata, vaik nimenomaan pitäs liikkua. Kui voi muuttua olo yhdes yös toiveikkaasta toivottamaks… Ehkä tää ois sopinu paremmin purnaustopikkiin… Mä makaan ja kuuntelen ny Round Midnightia, sopii fiiliksiin :frowning:

9

Siis, noi ei kyllä sitten sinulle sovi, mitenkään, kun tulee tuommoiset olot. Onko musa auttanut henkiseen olotilaan?

10

Joo, mä kuuntelin rauhallista musaa, ja nukahdin armolliseen uneen, kun olin niin uuvuksis. Ystäväkin kävi kyläs, ja sekin oli jees. Josko huomenna ois jo parempi olla, ei nytkään enää syvä masennus ole, väsyttää vaan. Huomen jatkan työtä :slight_smile: Ja ketipinoria en ota, prkle!

11

Yöl tuli tarjous. Sadoittain. Ei olis menos eteenpäin, vaan mun kurkusta alas. Koitanpa Tuomon neuvoa noudattaa. JÄRKI KÄTEE PÖLHÖPÄÄ! Mitä sen jälkee? Olo entist huonompi, syyllisyydet, ahdistukset. Sängyn pohjal rojahdus. Ja kun olen viä ollu toiveikas viime päivinä. Valittavana 1. Tanssitunnit (sain rahaa lainaks) 2. Bentsot ja totaalinen, ja itse asias vaarallinenki vaihtoehto, kun määrä on suuri. Kaatuilu ON vaarallist ja myrkytysraja se bentsoiski on. Eli? Enköhän mä jo valinnu. Hyvä minä! :slight_smile:

12

Upeaa PP! Tosi hienoa ettet ottanut tarjousta vastaan. Mä tiedän sen perusteella mitä täältä oon lukenu et ensin häviät täältä ja sit tuut takasin tosi masentuneena ja et edes muista oletko kirjoittanut tänne jotain ja jos olet, niin luulet suututtaneesi kaikki! Mä oon tosi ilonen sun puolest et pystyit kieltäytämään, tiedän ite kuinka vaikeaa se on. :unamused:

Voisitko vaihtaa numeroasi vai oletko vielä siinä vaiheessa et tarvit ne numerot ikäänkuin selustaksi, et olo tuntuu turvallisemmalta. Ku ajattelin vain sitä, et ite ku vaihdoin numeroni, ni on mulla toinen numero tallella. On jopa puhelinkin siihen; se vain on kokoajan kiinni. Mut jos tarvin jotain numeroa, tiedän et se löytyy sieltä! En ole siitä huolimatta edes avannut koko puhelinta varmaan pariin kk:teen.

Joko sä sait sen kääntötyön valmiiksi? Jos sulla on se kesken ni eihän siitä tuu mitää bentsoissaan kääntää! Ja tuo palkitseminen itsensä tanssitunneilla kuulostaa paljon paremmalta ku bentsoilla palkitseminen… :slight_smile:

Ja oot ihan oikees siin et jos saa käsiinsä usemman sata nappia ni ei siinä mene ku viikko ku alkaa ihmettelee et minne en kaikki on hävinny. Onko ne jemmattu jonnekin vai missä ne on ja lopult käykin vain ilmi et on itse syönyt kaiken ja hirveet morkkikset ku saa kuulla muilta mitä on sekoillu. Tosi hyvä päätös ettet ostanut niitä… :slight_smile: Nostan sulle hattua… :wink:

13

Huh. Säikytit pahasti PP :confused: . Sä oot niin tommosen typerän älypääkuosailun yläpuolella. Just niin, teet asioita niinkun teetkin, etkä sekoile ja häpäise itseäsi nainen :slight_smile: !

Jännitys tiivistyi. sattuikin olemaan päivä jolloin kerrankin olen koneella niin paljon kuin huvittaa :slight_smile: .

14

Kyllä näin, että järki käteen!

15

Taidat tuntea mut jo aika hyvin, malibu ja kiitos!.. Ja sori säikytykset! Käännöstyö on viittä vaille valmis, yöl kenties vielä villkuilen ja korjailen jotai, mut huomen lähetän! Ja olen tosi tyytyväinen tähän päätökseen! Ei siit ole mitään hyötyä, pelkkää haittaa!!! Mä aion päästä eteenpäin psyykkisesti tänä vuonna! Kun joku mt- hoitsu joskus ilmaisi mielipiteensä, että sairaus on henkisen kasvun keskenjäämistä (mistä hän myös sanoi, ettei se ihmisen omaa syytä ole, ja syyllisten etsiminen, no jaa, ehkä siinäkin on yks askel henkises kehitykses, ettei kaivele menneitä niin kovin, kun mun vanhemmatkin ikäihmisinä jo pikkuhiljaa hiipuvat… :frowning: ), niin jos se henkinen kasvu auttaa päihdeasias, miksei vaiks sairaudessakin, kun se nyt kuitenkaan ei ole vakavinta laatua…
Operaattori on jurnuttanut siitä numeronvaihdost jotai, kun sitouduin johki tarjoukseeen, että olen kaksi vuotta sen operaattorin asiakas, mut käyn mä kyl sitä kysymäs, en pidä hätävarana, tietääkseni.

Voimia edelleen kaikille. :smiley:

16

Ja juuri kun kerroin Saunan puolel, et olen hallinnu lääkkeen käytön-olen siis ottanu kyl Risolidia, mut en kertaakaan ylittäny annosta, ja tietenkin pyrin sen myös alittamaan- sattu jotai kurjaa ja surullista. Mun tosi kipeä kaveri on hoidos, eikä ota mua enää vierailul ja vain raivoaa ja syyttää mm.minua, kun en ole vain keskittynyt nyt hoitamaan hänen asioitaan. Mä ymmärrän kyl vihan kun laitetaan lukkojen taa, mut on täs ny muilki ollu vaikeuksia. Ok. Minulla on ymmärrys, hän on ymmärrystä vailla, ja saan olla kotona, ei pienintäkään uhkaa pakkohoidosta, todellakaan, joten mun t ä y t y y sitä ymmärrystä käyttää. Tuli vaan semmonen tärinä laitoksen ovelta poistues, et eka ajatus oli, et kun meen kotiin, otan lääkkeitä. M i t e n ne tätä tilannetta muka muuttais? EI MITENKÄÄN! Hän on edelleen siel ja vihaa minua. Ja joku vieras tyyppi on tullu useita kertoja haukkumaan mua kadul, enkä ole huomannu sen tekevän sitä muil. Mä pyysin jättään mut rauhaan. Perkele! Mieli tekis, mut perkele en ota. En kiusallakaan. Ei se muuta ulkopuolisia asioita. Joo. En! En! Olen päättäny, helvetti vieköön. Kyl täs tekemistä keksii, ja illal tulee kaveri kylään. Et sillai. Ärsyttää ku menee energiaa tähän vatvomiseen. Mut e i tänään, vaik kaapis on kymmenittäin. JEP JEP!

17

Onneksi sinulle tulee kaveri kylään! Näinhän se on, että ei ne lääkkeet tätä tilannetta sinänsä ratkaise. Tsemppiä PP!

18

[size=85]Mulle ei tarvii sattua mitään kurjaa eikä surullista, kun voi niin sanotusti puun takaa tulla tunne, että nyt vois ottaa ihan mitä vaan ja vaikka sekaisinkin (lääkkeitä) :open_mouth: Vaikka itse olettaa kaiken menevän parempaan suuntaan… Tämäkin päivä menny tapellessa sitä ajatusta vastaan, että en ota mitään ylimäärästä enkä tiedä mitä tuleman pitää :unamused: [/size]

19

Eli tästä kuitenkin selvisit, nimetön? Siis tuosta tunteesta. Mitä olet mieltä, onko tuo tunne siis himo lääkkeisiin, vai onko se pakoa esim.ahdistuksesta? Vai voiko niitä edes eritellä?

20

[size=85]Selvisin tällä kertaa :unamused: Kävin katsomassa sitä live-keskustelua ja sattui sopiva aihekin tänään olemaan :blush: Ajatus lääkkeitten ylimääräisestä ottamisesta hiipui, joka olis tarkottanu minun kohdalla pakoa tästä olosta. [/size]