nimetön,niitä haluja tulee tietenkin muutenki. Meil kaikil, et sä ainakaan siin asias ole yksin. Parempi turvautuu vaik tänne tai ihin mihkä hyvään, tai ainaski edistävään asiaan eka. Siirtää. Voimakas mieliteko v o i mennä ohi. Täs voi käyttää mitä keinoja vaan, no ehkei m i t ä vaan. Mut kun olen huomannu, et uskoa tarvitaan ja. Uskoa i t s e e n, jota mä täs keski-ikäisenä rakennan edelleen. Et selviän. Tsemppistä!
Ihan huono olo…Tekee mieli…Paeta tätä oloa. Ku jaksais uskoa, että voi mennä ohi. Otin aamuannoksen n.klo 9, ehkä jeesaa ihan pikkupikkuriikkisen. Kun on sietokyky korkea, ei mikään kummmosesti helpota. Heräsin jo 7, singahdin sängystä ja aloin puuhaileen…ja stoppi, lysähdin takas tänne sängynpohjal ja olen vaan kuunnellu musaa enkä jaksais mitää, pahimpaan ahistukseen itken, oikein k u n n o l l a, mitään pikkuvetistelyjä, härregyyd, vaan kunnon vollotusta 
. Vetäskö vaik rullaverhot ylös… noi ens alkuun 
. . Okei, kun vetelin oxamineja mitäsattuumääriä, olo oli kyl huono, mut oli edes ratkaisun illuusio… Sori mahdollisille/tunnustaneille ( 
) lukijoille, ny o mieli musta, enkä jaksa leikkiä iloista pitääkseni jotakuta muuta hyväl tuulel. Marisen ja rutisen ja valitan niin paljo ku lystään… ja niin kauan ku lystään 
. Ny melkeen alkaa jo naurattaa tämä elon suunnaton traagisuus… 
. V*ttu mää lähen ainaski kävelyl ja kauppaan. Onhan se t e k o. Kun ei tee mitään, tunteet, yök, rynnistää kimppuun ku no ei pommikonelaivue se on käytetty… No rynnii kimppuun. Jos siel o joku joka tajuu, mitä tää on, arvostaisin, jos sanois, että sä v o i t selvitä, sus on enemmän voimaa ku uskot… No ehkä mä täs synkäs yksinpuhelussain sanon se itte ittelleni. Hei hei vaan. Helpotti vähän… 
.
Pitkästä aikaa linjoilla Elä pölönen heitä kirvestä kaivoon kun ymmärtääkseni sulla on hyvin mennyt kuitenkin tuon pudotuksen suhteen! Tuossa vaiheessa pitää vaan osata olla itsekäs ja ajatella sitä omaa päihteettömyyttä ja tulevaisuutta. Itse en ole yhteydessä juuri kehenkään käyttäjä “kaveriin” just tuon takia, pakko saada ittensä kuntoon ennenkuin voi auttaa muita eikä se senkään jälkeen ole helppoa kun houkutuksia tuleepi varmasti eteen. 
Mutta kovasti tsemppiä sulle ja koita unohtaa kaveris kiukuttelut, tuskin hän on kovin oma itsensä jos on pakkohoitoon laitettu ja katkaistu kovat lääkkeet/aineet…
Erittäin myöhästyneet kiitokset, amppari . En todellakaan lopeta vieroitusta, olen avohoidos. Annosten välil tulee kyl niin voimakas ahistus, että vollotan ihan missä tahansa. Mut kun muistan aikoinaan Xanor-ahdistukseen: mun pitkäs bentsohistorias mikään ei ole ollut niin kamalaa… En nostanut annosta, joten aloin oleen käyttäessäni vieroitusoireis ja olo oli tuskallinen jatkuvasti… Sitä e i ole . Mut todella tsemppiä tarvitaan… Kun ajattelen, että joku päivä olen ilman, tuntuu mahdottomalta, mut ei ole. Muutkin on pystyneet! Tsemppiä siis kaikille!!!