Tiesit varmaan että se maltillinen pelaaminen on luultavasti sulle addiktoituvaa tekemistä kuitenkin, joka päätyy addiktillta lopuksi huonoihin päätöksiin vaikka osan aikaa meneekin oikein kivasti. Näitä esimerkkejä löytyy tältä forumilta ja forumin ulkopuolelta. Miettisin sinuna kuitenkin pelaamisen lopetusta, mutta jos sinusta tuntuu ettei se ole ratkaisu niin ainahan sitä voi törkkiä ampiais pesää kepillä. Arvostan jos siihen pystyt, minä en ja en edes halua enään kokeilla.
Jotenkin vaikea uskoa tarinaasi todeksi. Olen pelannut netissä yli kymmenen vuotta ja kertomasi heaterit ovat erittäin harvinaisia. Taso on lisäksi nykyisin niin kova, että muutamien superpaistien lisäksi ilmaista rahaa ei oikein ole tarjolla. Tuo on silti tapa, jolla peliriippuvainen voisi pärjätä, jos nostaa agressiivisesti tasoja, koska pidemmän päälle peliriippuvaisuuden haittapuolet tulevat ilmi ja kaikki menee. Todennäköisesti sulla on käynyt jo alle 1% tuurit kun olet saanut 50 kiloa kerättyä, joten pidä ne äläkä pelaa enää koskaan. Nettipokerissa on lukuisia tarinoita muutamasta eurosta sataan tuhanteen ja sitten nolliin ja pitkälle miinukselle joutuneista, joiden heater kestää hetken ja sitten voitot hävitään muutaman tonnin talletuksissa takaisin. Miksi tämä ei toimi kun aikaisemmin toimi? Uusi talletus. Ja uusi ja uusi…
Hei NuoriPelaaja,
olet selvästikin väärässä foorumissa.
Tällä kokoontuu sellaiset, joilla on todellinen ongelma ja halu päästä eroon peleistä.
Tänne ei tarvitse tulla kenenkään isottelemaan rahoillaan, kuinka hyvä pelaaja on ja kuinka haluaa tienata pelaamalla.
Hienoa, jos pystyt tienaamaan pelaamalla, mutta ole hyvä ja etsi toinen foorumi - ehkä jokin nettikasinoiden HighRoller -sivustoista.
Peliongelmaiset eivät halua tuollaisia posteja lukea…
Samaa sanon, kuin aikaisemminkin ja muutkin.
Tämä on vertaissivu henkilöille, jotka eivät enää jaksa pelimaailmaa, tahdomme kuiville. Musta siis tosi mautonta tulla tänne puhumaan, kuinka paljon oot voitolla.
Toivon todella, että tajuat pyytää apua ennenkuin tuore aviovaimosi ei enää jaksa peluria välissänne. Kerro ens kerralla kuulumiset ilman plussarahoista puhumista, ehkä tuki, jonka saat on erillainen. Koska tukea kyllä saat, jos sitä oikeasti haluat.
<3
Suljin nyt viikonloppuna pelipaikat puoleksi vuodeksi. Tein taas hyvät nousut kahdella tonnilla, mutta lopputulos jälleen se -2000 euroa. Ja vastauksena Helmelle, että pelaamisesta en ole mitään voitolla 
Säästöt ovat kertyneet 10 vuoden aikana töistä. Säästöt olisivat tuplasti isommat, jos en olisi pelannut ikinä. Olen ollut aina kova tekemään töitä ja opiskelemaan.
Syitä lopettamiselle:
-Todennäköisyys tehdä isot rahat on häilyvän pieni
-Ennustettavampi arki tuo turvaa perheelle ja kummankin osapuolen turha stressitaso laskee
-Elämä on rajallista. Moni asia elämässä on siirtynyt eteenpäin pelaamisen takia. Voisin olla hyvin jo perheenisä tällä hetkellä, jos en olisi pelaillut. Aika on arvokasta. Sitä kannattaa antaa läheisille ja ystäville.
-Olin hiljakkoin hautajaisissa, joissa muisteluissa kävi ilmi että vainaja oli vasta myöhemmällä iällä ymmärtänyt perhearvojen merkityksen. Hänellä oli alkoholiriippuvuus, mutta hän lopetti juomisen oman päätöksen myötä. Se pisti ajattelemaan, että nyt olisi hyvä aika minunkin lopettaa pelaaminen.
-Jos lapsia siunaantuu, niin olisin silloin lopettanut pelaamisen joka tapauksessa. Miksei siis kannata lopettaa jo nyt. Vaimonkin stressitaso laskee ja sekin voi auttaa asiassa. Itselläkin on jokin muu mielessä useammin silloin kun ei tarvitse miettiä pelaamista. Toivotaan, että meille lapsi siunaantuu jossakin vaiheessa <3
-Vakaa pelaamaton elämä ja sen aikaansaama säästäminen tuo turvaa myös taloudelliselle puolelle. Jossakin vaiheessa voi ostaa asunnon ja tehdä hankintoja ennakoiden. Lainankin uskaltanee ottaa, kun tietää että rahat menevät sen lyhentämiseen.
-Voin käyttää aikaani enemmän liikuntaan ja rentouttavaan toimintaan. Viime vuosina olen turhaan pitänyt itseäni liian kireällä, kun olen elätellyt toiveita rikastumisesta kahta työtä tekemällä. Toisena työnä on ollut tuo pokeri, joka todellisuudessa on vienyt rahaa, eikä ole sitä tuonut.
En odota, että lopettaminen on helppoa. Pelitilien sulkeminen on hyvä apukeino alussa pelaamattomuuden tukemiseen. Tärkeintä on kuitenkin oma päätös lopettamisesta. Tällä hetkellä itselläni on hyvä luottamus itseeni. Aiemmin olen itkuisena ja epätoivoisena miettinyt lopettamista. Syyn lopettamiselle on silloin tuonut epätoivo. Nyt syyn lopettamiselle tuo luottamus itseeni ja tulevaisuuden haaveet: Minä pystyn lopettamaan ja kun mietin elämääni, niin pelaamattomuus tuo mukanaan paljon hyviä asioita. Sain aikoinaan terapeutiltani hyviä eväitä (pari vuotta sitten): Itseluottamukseni parantui ja hoksasin, että olen hyvä ja fiksu ihminen, joka voi vaikuttaa merkittävästi omaan toimintaansa ja hallita tekemisiään. Emme silloin tähdänneet totaalilopettamiseen, koska silloin vielä halusin yrittää poistaa peliongelmaiset osat itsestäni. Siinä vaiheessa loppui se, että en enää hävinnyt kaikkia rahojani ja pelannut epätoivoisena. Koskaan en kuitenkaan oppinut hallitsemaan täysin pelaamistani. Jos lupasin vaimolleni, että pelaan max 2 tuntia ja tappioraja on 1000 euroa. Usein hävitessäni pelasin 5 tuntia ja hävisin 2500 euroa. Ei ole siis ihme, ettei vaimoni ole tuntenut oloaan kovin turvalliseksi.
Tästä päästään kuitenkin hyvin siihen, että vaikka pelaamista en pelatessani täysin hallitse. Niin minulla on itseluottamusta ja keinoja siihen, että voin hallita omaa toimintaani. Minä pystyn hallitsemaan itseni kaikissa muissa asioissa. Fiksu ja järkevä ihminen muuttaa silloin toimintaansa niin, että eliminoi sen riskikäyttäytymisen. Kun en pelaamisen aikana hallitse itseäni, niin silloin se kannattaa lopettaa. Uskon vahvasti, että pystyn hallitsemaan omaa käyttäytymistä siten, että en pelaa ollenkaan. Tällöin kaikki asiat sujuvat paremmin
Kirjoittelen tänne jotakin silloin tällöin ja seurailen edistymistäni. Olo on hyvin levollinen ja rauhaisa. Tuo terapeutilla käynti ja elämäni muutenkin tähän saakka on tainnut suoda minulle ne eväät, millä pystyn pelaamisen lopettamaan. En katso taakseni murehtien. Hyväksyn menneen, se on osa minua ja polkuani. Paljon on hyviä asioita tapahtunut elämässäni pelaamisestani huolimatta. Olen löytänyt ihanan vaimon <3 Olen käynyt kouluja ja tehnyt töitä, mistä olen pitänyt. Välit vanhempiini ovat edelleen hyvät, toki välit varmasti paranevat kun alan käymään useammin lapsuudenkodissani. Olen aikuistunut ja ottanut vastuuta elämästäni lennettyäni pois kotipesästä. Tämän viimeisen kappaleen kohdalla aloin herkistymään. Onnenkyyneleitä. Kiitos.
Moi!
Vitsi miten iloiseksi tulin tosta sun viimesimmästä viestistä!! Aikaisemmin ollut jotenkin ns ylimielinen sävy kirjoittaessa, nyt avasit hyvin ja paljon enemmän.
Jes sinä, kun suljit tilit.
Jes jes jes !!
Parin vuoden kirjoittelutauon jälkeen voi kai hieman päivitellä.
Heikko olisi tehnyt uuden tilin ja aloittanut uuden päiväkirjan. Vahvempi jatkaa vanhaa päiväkirjaansa, vaikkakin osa aiemmista kirjoituksista herättää myötähäpeää. Pääasiassa kirjoitukset on itselle omistettuja, joten parempi näin, että pysyy itsekin oikeassa tarinassa. Aika kultaa liian usein pelurin muistot. Vahvemmasta on vielä useamman kilometrin matka vahvaan.
Oma tilanteeni nyt: Osakkeet myytiin jo reilu vuosi sitten. Säästöt ja palkat on pelattu parin vuoden ajalta. Lainaa 17k (=10k korkeakorkoista ja 7k korotonta läheiselle). Eli juna puksuttaa vaan eteenpäin. 12 vuotta olen pelannut, rahaa on mennyt tolkuttomasti. Kavereilla on omakotitalot jne. Näin pohjalla en ole vielä ollut. Jos jatkan, niin menen vain syvemmälle. Nyt olisi järkevä hetki lopettaa. Myöskin oikea hetki.
Saan yllättävästä suunnasta 100k:n perinnön. Moni ajattelisi sen olevan pelastus, minä vain pelkään pahinta. Perintöverojen ja velkojen jälkeen siitä jää 60k suunnilleen. Sen voi hävitä peleissä nopeaan. Tai sitten hitaasti. Varmaa on, että jos pelaa, niin sen häviää.
Minulla on edelleen hyvä työ, vaimo, harrastuksia, kavereita ja sukulaiset. Tervekin olen ollut. Tai olisin varmaan vielä terveempi, kun en pelaisi. Muutamalle läheiselle olen kertonut pelaamisestani. Siitä ei ole seurannut kuin enemmän pelaamista. Olen purkanut heihin pahaa oloani ja he ovat kääntäneet minulle selkänsä. En minäkään jaksaisi lukea läheisen paskaviestejä. Jotenkin vain kaikki tuntuu niin epäreilulta. Miksi juuri minä aloin pelaamaan? Miksi toiset saa isompia perintöjä? Jonkun ei tarvi yrittää elämässään mitään erikoisempaa ja hän saa kaiken. Aika onnellisessa asemassa minäkin olen, kun oikein mietin. Pelaaminen vain sekoittaa ajatuksiani ja samoin kuin toiveet isoista voitoista.
Eilen otin viimeisen pelilainani 6k ja hävisin sen isossa pokeripelissä. Sain merkit sisään flipissä eli 50-50 tilanteessa, ei tullut potti kotiin.
Pieni ihminen nukkuu nyt tuossa vieressä. Pelottaa oikein ajatella, että jos jatkan pelaamista toiset 12 vuotta, niin hän on silloin jo lähes teini. Aika menee niin tosi nopeasti lopulta. Elämäni tähän saakka on ollut eräänlaista ajelehtimista, jonka varakapteenina on ollut läsnä pelipiru. Jossakin määrin olen kapteenina pitänyt paatin pinnalla, koska olen elämän monilla osa-alueilla onnistunut ja saanut kokea onnen hetkiä. Varakapteeni on kuitenkin noussut liian usein puikkoihin ja tuntuu, että hän kärkkyy liikaa paikkaani.
Tämä on niin kova taistelu, että kyllä itsemurhakin on usein alkanut käydä mielessä. En tiedä, miksi. Moni on huonommassa jamassa rahallisesti, mutta minä olen henkisesti aika loppu. Lukemattomat epäonnistumiset syö jaksamista. Haluan vain voittaa tämän taistelun ja hengähtää. Luottaa tulevaan ja suunnitella elämää siten, että minun ei tarvitse pelätä suuria tappioita ja epäonnistumisia. Minulla on ollut pitkään haave miljoonasta nuorena. Enää ei ole kovin nuori, niin tuonkin voi unohtaa. Miljoona ehtii vielä tulla tämän elämän aikana, jos terveyttä ja elonpäiviä suodaan. Toki ei se elämää lopulta kauheasti muuta. Ei silloinkaan voi täysin toimeton olla. Surullista on, että raha on edelleen minulle ykkösasia ja perhe vasta toinen. Pelaamisen lopettamisella rahan arvotus muuttuu. Silloin tajuaa, kuinka pienillä kuluilla sitä pärjää. Tiedän, että normaalilla elämälläkin pystyn lapselleni kaiken tarvittavan suomaan.
Etenen päivä kerralla onnellisuutta etsien ja seuraten lapseni kehitystä. Hänen touhujensa katselu tuo hymyn huulilleni. Kyllä tämä tästä vielä pelaamattomuudeksi kääntyy Tsemppiä, voimia ja hyvää mieltä kaikille saman sairauden kanssa painiville.
Se on kyllä ärsyttävän harmillista, että kompuroi monen monituista kertaa samojen asioiden äärellä. Itsellä se tahtoo olla tuo alkolla tissuttelu, eikä pää tajua vieläkään, kuinka tyhmää se on. Se on kuitenkin hyvä muistaa ja tehdä itselle entistä selvemmäksi, ettei kyse ole heikkoudesta tai selkärangattomuudesta, vaan riippuvuudesta 
Moro! Lukaisin blogisi ekaa kertaa läpi, löydän paljon samankaltaisuuksia oman taipaleeni kanssa.
Oot selvästi fiksu kaveri, koitat kulkea samantyyppistä reittiä läpi ku minä. Laitan alle pari oletusta, pahoittelut jos ei osu maaliin.
Pokeri on perhanan koukuttava peli meidänlaisille, jotka koittaa todistaa omaa fiksuuttaan itselle/maailmalle. Kriittinen ongelma on siinä, että pelkkä A-pelin taso ei riitä pokerissa pärjäämiselle, B ja C-tasojen täytyy tuottaa vähemmän tappiota ku A-pelin voitot (eikä edes C-päivänä saa koskaan pelata -ev pelejä).
Pelaat pokeria liikaa tunteella ja kokonais(ja päivä)-voitot kiikarissa, niinkuin minäkin tein. Rahan tienaamisen ja häviämisen tunneryöpyt syö pelistä riittävän objektiivisen itseanalyysin → et pysy kehityksessä mukana. Oikeasti pokerissa menestyvät keskittyvät ainoastaan oman pelinsä kehittämiseen, tulokset ovat vasta alemmalla prioriteetilla, monet parhaimmista katselevat saldoja vain kerran kuukaudessa tms.
Itse pelasin ~15v pokeria, ja uskottelin olevani “oikea” pokeriammattilainen eläen samalla valheessa, jossa A-pelillä tehtiin rahaa ja viimeistään C-pelipäivinä koitettiin jahdata tappiot takaisin liian isoista peleistä ja muista -ev peleistä. Tämä reitti lähes tappoi minut, toi velkaa ja söi ihan liian paljon aikaa, jonka oisin voinut käyttää “normaaliin” urakehitykseen.
Suurin osa oikeista menestyvistä pokeriammattilaisista eivät loista A-pelillään, mut kokonaispaketti ja tasaisuus tekee heistä menestyjiä. Hyvänä esimerkkinä Suomipokerin kummisetä A. Pyysing, toinen vastaava foorumeilta tuttu PikkuPro, molemmat tahkoavat miljonääreinä Helsingin Casinolla kassan nähden olemattomilla panoksilla vuodesta toiseen, ilman haikailuja pelin koon kasvattamisesta. Kumpikaan ei ole todellakaan kovin hai juuri missään ringissä, mut osaavat valita pelinsä ja pelaavat sitä ihailtavalla tasaisuudella. Mikäli olisimme J. Kyllösiä tai P. Antoniuksia (jotka murskaavat A-pelillä ja hyvällä kokonaispaketilla), niin emme tahkoaisi vuosikausia näiden mietteiden ja tulosten kanssa. Suuri osa tapetilla nähdyistä “menestyjistä” ovat Ziigmundeja ja Karhupingviinejä, jotka hyvänä päivänä murskaavat kaikki, mut lopulta tulevat oman elämänhallintansa murskaamiksi (ja unohdetuiksi).
Minulla ei olisi hyvänä päivänäkään realistisia saumoja kuin korkeintaan tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Peliriippuvaisuuteni ja sitä kautta huono pelin- ja elämänhallintani pelatessa estää pokerissa menestymisen ikuisesti, sen hyväksyttyäni olen päättänyt lopettaa pelaamisen kokonaan. Ikävä pokeriin on kova, mutta peliriippuvuudeteni voittaminen älyllisesti ja muilla elämänalueilla pärjääminen saa riittää mulle jatkossa.
Toivon että löytäisit elämääsi muita mielenkiintoisia haasteita, joissa et voi tuhota omaa ja perheesi tulevaisuutta yhtä helposti kuin pokerissa. Riskin suhde hyötyyn on meidän oddseilla liian huono.
-Tuumailija
Moi, tosi harmi, että kävi niin kuin silloin epäilin, eli kaikki menee takaisin. Ei ne nopeat nousut tapahdu ilman suurta riskiä. Riskin otto on siihen asti ok, kun on varaa hävitä ja se ei ole muusta elämästä pois (tietenkin raha on aina jostain pois ellei ole miljoonääri, mutta ainakin ajankäyttö on pois). Nyt olet ottanut lainaa pelaamista tai elämistä varten, joten ollaan siirrytty askel tai kaksi eteenpäin ongelmassa. Perintö pelastaa sinut, mutta käytä jäljelle jääneet rahat johonkin, josta et voi niitä nostaa.
Kiitoksia viesteistä. Hyviä vinkkejä ja kyllä siellä 254ilija oli tehnyt täysin oikeita olettamuksia, allekirjoitan nuo täysin. Perintörahoja ei ole vara hävitä. Edesmennyt ihminen on tehnyt kovan työn niiden eteen, ja olisi häväistys laittaa ne peleihin. R.i.p.
Muistan edelleen, kuinka aloin pelaamaan kaverin kanssa leikkirahalla. Siitä sitten freerolleja oikeilla sivustoilla ja joskus tuli se muutama euro. Niillä oli hienoa pelata joku aito turnaus. Silloin harmittelin, että kyllä täältä on vaikea nousta. Olin lahjakas ja päätin, että kouluttaudun hyvin. Sillä oletuksella toki, että silloin myös tienaa hyvin. Ja silloinhan on pelikassaa. Vai onko? Peliriippuvaiselle löytyy niin isoja pelejä, että niihin ei kenenkään palkkatyöstä saadut tulot riitä. Tuskin olisin mennyt poikki, jos olisin pysynyt niissä peliuran alun muutaman euron turnauksissa. Niin, noista isoista peleistä vielä. Joku voi toki eläkesäästöt hassata parilla täsmäiskulla isoon pöytään. Ikävämpi juttu sekin, jos työura on takana ja häviää sitten isosti.
En tiedä, mihin minusta olisi ollut ilman pelaamista. Lahjakkuudella läpäisin lukion ok-papereilla. Olisin pystynyt parempaan ilman pelaamista. Olisiko alavalinta ollut erilainen ilman pelaamista. Tämä on toki ainaista jossittelua, mikä ei johda mihinkään.
Tällä hetkellä tuntuu, että pelaaminen on syönyt minua paljon. Henkisesti ja fyysisesti olen aika väsynyt. Ensi viikon vedän henkeä ja alan liikkumaan pikku hiljaa. Sitä kautta ajatukset alkavat varmasti kirkastua. Kumpa en olisi ikinä sekaantunut pelaamiseen. Toki olisin saattanut pelata helvetinkoneisiin paljon ilman pokeria, koska niitä pelasin nuorena paljon. Sitten löytyi pokeri. Toki rullaan ja bläkäriin on uponnut “paikkauspäivinä” reilusti pitkävetoja unohtamatta.
Jollakin tasolla minun on hyväksyttävä menneet. Mikäli en näin pysty tekemään, kummittelee pelaaminen edessä väistämättä. Tyynenä pitää ottaa vastaan se, mikä on ollutta. Tyynenä pitää tulevaisuudessa muistaa tämä kryptoniitti. Päivä kerrallaan pitää hyväksyä itsensä sellaisena kun on. Peliriippuvuus on yksi osa minua, eikä sen pidä toki antaa värittää koko elämää. Jos pelaamista pelkää koko elämän, niin kyllä elämä menee sitten pelätessä. Tällä hetkellä pelottaa kyllä paljon. Pelottaa, että häviän elämäni ja olen joku päivä katuojassa. Pelaamisen päättyminen on tapahtunut niin hetki sitten, että odottelen ensi viikon, että ajatukset alkaa kirkastua. Raha on olennainen väline elämässä ja siihen törmää jatkuvasti. Siihen on keksittävä jotain, ettei kateus johda pelaamiseen. Ainakin nyt tuntuu siltä, että jonkun suuret rahat voisi toimia kimmokkeena pelaamiseen. Toki maailmasta löytyy aina rikkaampia kyllä, että tuokin on loputon tie. Parempi vain keskittyä omaan elämään. Some vain tuo kaikkea eteen, ja näkee toisten elämää. Toki se on vain jäävuoren huippu, mikä siellä näytetään. Sinänsä minua ei mikään estä somettamisen lopettamista. Voisi olla jopa viisasta satsata vain itseensä ja perheeseensä.
Pelko tulevaisuudesta. Onko elämä jo pilattu? Kuinka hallitsen ajatukseni ja pidän pelaamisen loitolla? Mistä löytyy onnellisuus? Elänkö harmaudessa aina? Mitä hyötyä minusta on perheelleni? Kuinka olen ollut näin tyhmä? Luottaako kukaan enää koskaan minuun? Pystynkö mitenkään hyvittämään aiheuttamaani tuskaa ja surua? Tässä tiivistettynä joitakin ajatuksia, mitä pyöritän päässäni. Toivottavasti voin viikon päästä jo kirjoitella muunlaisiakin ajatuksia. Kyllä tästä selvitään jotenkin, olen vielä elossa ja vaikeista paikoista on selvitty. Tällä kertaa minä selviydyn, mutta varakapteeni vaihdetaan.
Gamban on onneksi nyt kaikissa laitteissa rouvan asentamana.
Jos pelaa velaksi on AINA kilometrin jopa naapurin mummoa perässä :mrgreen: 
.
Liian isoissa peleissä saa AINA Mustan Pekan käteen.
Sulla oli parivuotta sitten 50k euroa omaisuutta ja nyt olet tuhonnut ne, 17k velkaa päälle ja osan palkkatuloista kahdelta vuodelta. Peleissä on siis tultu alaspäin lähelle satatuhatta euroa. Kyllä niiden takaisin saamisen yrittäminen johtaa katastrofiin ja ulosottoon päätymiseen, joten pelit kannattaa jättää taakse. Et sinä pysty mitään euron pelejä pelailemaan tuolla taustalla ja käytösmallilla. Sanotaan, että saat nousut niistä pikkupeleistä ja pelikassassa on paritonnia. Sitten häviät yhdessä sessiossa neljäsosan tai enemmän tuosta, mitä tapahtuu? Menet heti isoimpaa pöytään hakemaan tappioita takaisin… Sen miettimiselle mitä olet tehnyt ja mihin haaskannut aikaa ja rahaa ei kannata antaa liian suurta osaa elämässä, vaan pyrkiä vain eteenpäin ja tekemään parempia valintoja tulevaisuudessa. Et ole lopullisessa kusessa vielä velkojen suhteen, asia kannattaa pitää sellaisena. Olet tehnyt huonoja valintoja sijoitusten suhteen, joten omaisuutta ei ole kertynyt, mutta olet vieläkin kohtuullisen nuori ja sinulla on pitkä ura edessä ja aikaa kartuttaa omaisuuutta.
Samat sanat kuin Pokerilla ja ruletilla viestinsä alussa. Luovuta jo. Tosta ei tuu yhtään mitään, tai tuleehan siitä ja pelkkää pahaa.
Osaat selvästi analysoida paljon, mutta käytäntö on kaikkea muuta. Oikeastaan täysin päinvastaista kuin sun analysoinnit. Tuntuu että et oo vieläkään hyväksynyt että pelaaminen pitää lopettaa täysin. Nollatoleranssi! Nyt nöyränä hattu käteen ja kaiken maailman turhat itsetunnon nostattelut pois. Vasta sitten sulla noi oikeasti alkaa muutos. Mäkin kuvittelin lapsesta saakka jo, että pelaamalla tuun saamaan enemmän ja kaiken mitä halua. Ei. Vasta kun lopetin täysin, olen ekaa kertaa ollut rikas, henkisestä rikkaudesta puhumattakaan.
Koitin nyt puhua suoraan. Mulle ei aikoinaan muu auttanut. Eka kiukutti, mut sit tajus että vittu näin se on…
En ole sanallakaan puhunut pelaamisen jatkamisesta kahdessa viestissäni. Ottakaa kiitos lainauksia eteeni, jos olen näin sanonut. Ja malttakaa lukea koko kappale loppuun, ettette tee iltalehti-tyyppisiä lausepoimintoja irrotettuna asiayhteydestä.
Saitteko kenties jollakin kierolla tavalla nautintoa noista viesteistä? Kieltämättä kannattaa vältellä ulosottoa, jos se katkeroittaa noin pahasti ihmismielen.
Sä oot aloittanut tän ketjun kuusi vuotta sitten ja aina palannut. Ja yhdessä vaiheessa useammankin mielestä kävit kehuskelemassa voitoilla jotka kumminkin hävisit. Ja nyt olet taas täällä koska pelkäät pelaavasi perintösi. Mistä se kertoo? Sä ihan vahingossa oot tullut peliongelmaisten palstalle kirjottelemaan? Ei täällä kukaan vittuile, addikteja ollaan kaikki eri vaiheissa vain.
En tarkoittanut viestiäni loukkaavaksi. Anteeksi, jos siitä sai sellaisen kuvan. Ehkä yritin jotenkin tsempata karummalla tavalla. Toivon vilpittömästi, että saat pelaamisen hallintaan tulevaisuudessa. Eihän se ole helppoa kellekään, joka on pidempään pelien parissa pyörinyt. Muistan muutamien vuosien takaa yhden pelisession kassulta, kun poistuin pöydästä totaalisessa tiltissä ja rahat ohivetoihin hävinneenä. Baaritiskillä tuli viereen pöydässä käynyt eläkeläismies. Hän kysyi, että miten meni ja sanoin, että paskasti kaikki rahat meni. Sitten hän kysyi, että oletko hävinnyt paljon peleihin? Ja kerroin totuuden, että jonkun verran, mutta en mitään elämää mullistavaa. Hän kertoi itse oman tarinansa miten on pelannut koko aikuisiän ja laittanut kahden asunnon verran vähintää peleihin. Tehtyt kahta työtä ja kaikki mennyt. Mitään ei ollut jäljellä kuin eläke. Ja senkin ilmeisesti käy vetämässä sileäksi aina tilipäivänä.
Turha tänne näköjään on mitään pidempiä pätkiä kirjoitella, kun ymmärretään aivan väärin. Itsetunnon nostattelua ja halua pelata kahdessa viimeisessä viestissäni paluun jälkeen? En halua pelata.
Joo. Nöyrimmät pahoittelut käytöksestäni MsDreamerille. Tässä alkuvaiheessa on niin herkillä, että menee kuppi nurin vähän liiankin äkkiä.
Olen tänään katsellut dokumentteja huumeidenkäyttäjistä sekä vankilasta vapautuneista. Yllättävän paljon tässä peliriippuvuudessa on yhtymäkohtia huumeidenkäyttöönkin. Palkan saapuminen on varmaan rinnastettavissa huumeiden ostoon sovitun tapaamisen järkkääntymiseen. Tulee sellanen hyvä kutkuttava tunne, että kohta lähdetään kohti miljoonia / kohti taivasta. Yllättävän vahvassa oli tarinoissa huumeiden, rikosten tai alkoholin vetovoima. Kun linnasta päästiin, niin aika äkkiä opitut asiat alkoi toistumaan. Vähän sama kuin meillä rahattomuuden loppuminen tai pelitilien aukeaminen tauon jälkeen. Siinä lähdetään pikku hiljaa tai nopeasti uppoutumaan pelimaailmaan. Toki dokumentin henkilöillä ei ollut useammalla mitään vankilan ulkopuolella. Peliriippuvaisella voi olla perhe, työ, ystävät, harrastuksia jne. Sinänsä siis voisi ajatella, että pelaamisen lopettaminen on helpompaa kuin huumeidenkäytön lopettaminen. Toisaalta pelaaminen tapahtuu arjessa muun ohessa ja pelihistorian pituudesta riippuen sille rakennetaan erilaisia tilaisuuksia, paikkoja ja ratkaisuja. Itsellä paljon pelanneena on varmasti monia niin automatisoituja toimintoja pelaamisen mahdollistamiseen, etten niitä nyt pystyisi edes tunnistamaan/luettelemaan. Olisiko maisemanvaihdos paikallaan? Toinen asunto tai toinen kaupunki, jossa saisi aloittaa samalla puhtaalta pöydältä. Vähentäisi ehkä joitakin muistoja/kipupisteitä. Toisaalta se voisi vaan lakaista ongelmaa uuden Welcome home-maton alle. Kai tämä on vain kohdattava kaikessa kammottavuudessaan näillä elinsijoilla.
Balanssi elämään. Parhaiten vankilatyypeistä selvisi herra 42 v, istuttuaan 24 vuotta elinkautista. Hänellä oli jo vankilassa alkanut muodostua balanssi tekemiseen ja sitä hän jatkoi vapauduttuaan. Harrasti liikuntaa, löytyi töitä ja tyttöystävä. Välit äitiinkin löytyi taas. Jotenkin jo ohjelman alussa aisti hänessä tietynlaisen rauhan, vaikka puheissaan hän osaltaan toki pelkäsi tulevaa. Ymmärtäähän sen, kun periaatteessa hän oli yhteiskunnassa elämisen suhteen 18-vuotiaan jengiläisen tasolla. On hyvä alkaa tekemään enemmän kuin ajattelemaan. Siten varmaan löytäisin parhaiten balanssia.
Nyt hei sitten, rauhotu hyvä ihminen. Kuten sanottua, tällä palstalla on kaikilla sama ongelma ja syy miksi tänne on alunperin alettu kirjoittamaan, myös sulla.
Pelkkä tsemppaus ei useinkaan auta, joskus pitää sanoa suoraan että ihminen itse havahtuisi, vaikka se ikävältä kuulostaisikin. Tarkoitus ei varmasti kellään ole loukata sua. Oon täysin samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa ja jos luet itse omat tekstisi uudelleen, ehkä ymmärrät miksi. Vuosien peliongelma takana, helppoa ei tule jatkossakaan olemaan joten kannattaa ottaa kaikki vinkit vastaan ja lopettaa toisten mollaus. Pahoittelut Msdreamerille ovatkin paikallaan!