Pakko sanoa sen verran että tuo “elämän sietämätön keveys” tuntuu olevan minullakin ongelma. Kaikki olisi niin helvetin hyvin jos en pelaisi. Rahat riittäisivät, perhe on rinnalla ja elämä tuntuu muutenkin mielekkäältä. Samankaltaisia ongelmia siis kuin sinulla, varsinkin tuon pokerin kanssa.
Kyllä ne vaan edelleenkin ovat kaksi eri asiaa. Peliriippuvuus/pelihimo ja pokerin peluu taidot.
Vaikka olisi kuinka älykäs ja taitava pokerin pelaaja niin samalla tavalla se addiktio ottaa ihmisestä vallan.
Kannattaa lopettaa ne pelit kun vielä on rahat tallella.
Hei. Olipa sattuma, että olit juuri tänään laittanut viestiä. Pitkästä aikaa tulin lueskelemaan tekstejä. Tänään vaihteeksi taas tappiopäivä, -800 e. Hammasta purren pistin koneet kiinni ja suljin pelitilini pariksi kuukaudeksi eteenpäin. Nyt keskityn muihin asioihin ja katson syksymmällä sitten, josko motivaatio olisi löytynyt. Viimeiset kuukaudet tuo pelaaminen on ollut mitä sattuu. En ole noudattanut hyväksi havaittuja pieniä asioita, kuten kirjanpidon tekemistä, heikompien pelaajien kartoittamista, liikuntaa ja lepoa. Olen pelannut myös onnenpelejä, ei hyvä juttu. Pokeria olen pelannut asenteella: “Ihan sama keitä vastassa, pelaan paremmin”.
Kaikki nuo ovat katastrofin aineksia. Helsingissä pelasin ok pokeria, mutta onnenpeleihin tuli hävittyä useita tuhansia, kun pää ei nyt kestä pokeritappiota. Helsingin reissun jälkeen olen pelannut vain pokeria ja voittanut rahat takaisin ja ylikin. Vituttaa silti aina yhtä paljon hävitä, oli summa sitten 800 e (niin kuin tänään) tai 8000 euroa niin vitutus on saman suuruinen. Isomman tappion jälkeen toki tulee mieleen hetkellisesti koko pelaamisen lopettaminen. Toki feenix-linnun lailla aina jotenkin palaan jaloilleni. Ensin kerään mieleni takaisin ja sitten yritän riskilläkin. Monesti silloin pelaa parhainta peliään, kun tietää että nyt ei ole enää varaa hävitä. Onhan se kyllä stressaavaa, en suosittele.
Rahaa on hyvin vielä (55 k). Toki häät pitää kustantaa ja sen lieveilmiöt eli matkat jne. 
Siinä ainakin rahaa tulee käytettyä hyvään tarkoitukseen. Suurin syy pelaamisen tauottamiseen on nuo häät. Latistaa juhlamieltä kummasti, jos häviää paljon ennen häitä. Samalla on mukava kokeilla elämää ilman pelaamista. Viimeisen vuoden trippi on ollut hieno, hyvät nousut ja sitten laskut. Paljoa ei käteen jääny, mutta kokemuksia. Toki tuonkin istumiseen käytetyn ajan olisi voinut käyttää vaikka liikuntaan. Kokonaistaloudellinen vaikutus olisi varmaan paljon positiivisempi pitkällä aikajänteellä.
Elokuu 2018: Paluu sorvin ääreen.
-Kirjanpidon aloittaminen
-Pokeria vain huonompien seurassa
-Ei onnenpelejä, vaikka olisi tullut tappiosessio
-Tietty tuntimäärä viikossa, jolloin liikunta ja lepo ei kärsi. Tällöin pelaaminen ei muutu pakkopullaksi, eikä addiktion kaltaiseksi
-Pelikassa 20k (max 600 e voi sijoittaa yhteen sessioon, sitten koneet kiinni ja paluu sorvin ääreen jonakin toisena päivänä)
-Kurinalaisesti noudatan teemojani ajatuksella: “Mitä kurinalaisemmin pelaan, sitä todennäköisimmin luonteeltaan heikommat tulevat häviämään rahansa”
-En yritä voittaa väkisin, vaan yritän hyödyntää toisten virheet ja kärsimättömyyden
-Pelin opiskelu ja vastustajien skouttaus. Yritän saada itsestäni paljon irti.
-Max 15 tuntia viikossa. Vuodessa siis max 800 tuntia. Tavoite 20-40k. Uskon, että tämä tulos toteutuu, kun noudatan edellä mainittuja teemoja.
On sitten eri asia, että mihin tarvitsen rahaa ja miksi minun pitää pelata. Töistäkin tulee kuitenkin käteen 2,5k kuussa. Se on varmaa tuloa ja sen päälle ei tarvitsisi kuin tehdä ruokaa, liikkua ja rentoutua. En vain pysty siihen, kaipaan jotakin haastetta. Haluan olla voitollinen pokerinpelaaja vielä vuonna 2019, kun buumi on jo mennyt ja pyyhkäissyt mukanaan monet. Olisi hienoa, jos pystyisi pärjäämään vielä silloin, kun pelien taso on kova. Toki kyllähän raha tuonnekin tulee käytännössä paisteilta eli jostakin syystä ihmiset haluavat pelata pokeria, vaikka ovat mentaalisesti lukossa ja se menee survomiseksi. Eli pelataan miten sattuu ja yritetään “toivotaan toivotaan” -osumia. Eli vaikka pelit on koventuneet, niin kyllä uhkapelaajia silti aina ilmestyy paikalle. Pokerissa se voi johtua osaksi siitä, että siitä on hankala päästää irti. Moni ei halua epäonnistujan leimaa pelissä, jossa kaikki on opeteltavissa. En tiedä, minkä verran luonnetta voi muokata. Häviämisen oppiminen ja sisäisen rauhan löytäminen on varmaan minun suurin haasteeni. Joka päivä ei ole pakko voittaa. Pitää pystyä vaan tasaiseen suorittamiseen ja olla kuin robotti, joka yrittää mahdollisimman hyvin käyttää saadun informaation hyödyksi ja koittaa sitä kautta hyödyntää toisten virheet.
Mutta nyt kokeilen ensin pelitöntä elämää
En nyt oikein ymmärrä, mikä sun pointti on olla tällä sivustolla. Tästä varmaan saa yhden paskamyrskyn aikaiseksi, mutta herätti sen verran ajatuksia kuitenkin tämä sun keskustelu. Kerrot, että sulla on pelikassa 20k. Monella meistä on pelkästään velkaa reippaasti yli tuon. Kerrot, kuinka hävisit 800€ mutta samalla voittoa tulee useampi tonni. Kerrot, että et halua lopettaa pelaamista vaan oot tehny selvän suunnitelman miten se onnistuu ja pysyy “hallinnassa”. Saiteilla on kyllä konsteja tuohon hallintaan, laittaa selvät rajat jne. Sulla tuskin on sitä ongelmaa mitä meillä muilla, että kun yhdelle casinolle laittaa rajoja/eston, niin sitä kaivetaan vaikka väkisin uusi casino esiin ja sinne sulaa sitten kaikki rahat. Jostain syystä tämä sun keskustelu jätti pahan maun kyllä suuhun. Varmaan itsellä on vielä niin suuri katkeruus pelien jättämästä tuhosta niin tällainen kirjoitus laittaa suolaa haavoihin. Ehkä vastaisuudessa kun kirjoittelet tänne olisi hyvä, että jätät nuo summat mainitsematta ja voitot ja tappiot… (kun sun tappiot ei kuitenkaan sun elämää oo vielä tuhoon viemässä, täällä kuitenkin on porukkaa jotka on itsemurhan partaalla velkojensa takia) hae tukea ja neuvoja, mutta itsestä ainakin tuntuu että se kannattaisi tehdä ehkä toisella tavalla… Kiitos ja anteeksi jo etukäteen. Tiedän, että jokaisen tarina on erilainen…mutta tämä nyt vain jotenkin jäi kaihertamaan…
Moikka!
Mä oon edellisen kanssa samaa mieltä, tosi kurja fiilis jää. Mainitset usein, kuinka “pokerissa voitat heikompien rahat” ja “pöydissä on paljon kuollutta rahaa”. Jep! Nimenomaan. Heikompien=riippuvaisten. Riippuvaisten, kenen vertaistukipalsta tää on. Toki aina ei tarvii munkaan kaikkea lukea, mutta en vaan ymmärrä, kuinka paha riippuvuus voi ihmisellä olla, kun tulee vertaistukipalstalle nostamaan itsensä muiden riippuvaisten yläpuolelle?
Miksi?
Addiktio voi olla, vaikka näennäisesti pystyisi pelit pitämään hallussa.
Mä en tarkota olla kulli, tahtoisin vaan, että pystyisit ite miettimään, että miks täällä kirjoitat? Haluutko, et me sanotaan vaan, et jee jatka vaan peliä ja tuu meille kertoo ainakun voitat? Ei. Me ei pelata sun kanssa, niinku en lähtis toipuvana alkoholistanakaan toisen alkoholistin matkaan baariin.
Tsemppiä häihin, toivottavasti saat oikeasti nautittua pelaamattomasta ajasta <3
Saattaa tulla paskaa, mutta tulkoon. Paikkasi ei taida olla tällä sivustolla. Me yritetään ihan hel***in kovasti lopettaa pelaaminen, ja sitten toinen tulee: “Ei tässä mitään, kymmeniä tuhansia voitolla, vähän vitutti hävitä 800, mutta kyllä tämä tästä kunhan saan systeemin toimimaan! Itsekuria kato!”
Mä olen kymmenen vuotta pelannut pokeria tuolla samalla idealla. Kurinalaisesti ja hyvin, kunnes addiktio ottaa täysin vallan ja kaikki menee. Peliriippuvainen EI VOI JÄÄDÄ VOITOLLE.
Sori kun käyn kuumana, mutta olen vähän herkillä. Yritän ihan tosissani olla pelaamatta, mutta aina kun luen tuollaista paskaa, alan väkisin miettiä että “kyllähän minäkin voin saada systeemin toimimaan, kassanhallintaa ja kurinalaisuutta kato!”
En halua ajautua enää ikinä uhkapelien maailmaan. Jos itse haluat olla siellä, ehkei pitäisi kirjoittaa tänne.
EDIT: Käy nyt vielä kirjoittamassa Me Lopettajiin vaikka että" join tuossa pari saunakaljaa, ai että! Kylläpä kruunasi löylyt!"
Tai vaihtoehtoisesti:" Olipa ruoan kanssa hyvää viiniä! Kaverin kanssa juotiin pari lasillista ja olipa todella hauska ilta! Otin maltilla, eikä tehnyt mieli juoda lisää! Tehkää perässä!"
Toki" Me Vähentäjät" on luotu noille kirjoituksille. Tämä on kuitenkin vertaistukifoorumi.
Kirjoitin pitkän viestin, joka deletoitui, kun yritin lisätä sen.
Pyydän anteeksi, kun olette pahoittaneet mielenne. En ole kymmeniätuhansia voitolla, vaan olen tehnyt elämässäni paljon töitä. Pelaamiseen on mennyt enemmän rahaa kuin sieltä on tullut, kun lasketaan viimeiset 10 vuotta.
Mentaalisesti epävakaan ihmisen ei pidä pelata mitään. Epätoivoisena ei pysty tekemään mitään muita kuin huonoja päätöksiä. Epätoivosta on päästävä pois. Joku pääsee siitä pois lopettamalla pelaamisen kokonaan ja toipumalla. Minun pelaamiseni on ongelmallista tappiohetkinä. Yritän päästä siitä pois ja siitä, etten pelaa onnenpelejä.
Heikommilla pelaajilla en tarkoita heikompia tai huonompia ihmisiä. Viihdepelaajat ja uhkapelaajat ovat pokerissa taidoiltaan heikompia pelaajia. Tenniksessä ja golfissakin on maailmanlistat. On tosi asia, että kaikissa asioissa joku toinen on jotain toista parempi. Voiko peliriippuvuuden taustalla olla se, ettei hyväksytä tosielämän seikkoja? Joillain on rahaa enemmän, niin munkin on saatava. Nuorena varsinkin keinot rikastumiseen on pienet, joten pokeribuumi ja nyttemmin kolikkopelibuumi on omiaan aiheuttamaan ongelmia. Pitäisi hyväksyä se tilanne, mikä on. Korkeintaan kannattaa lähteä kovalla työnteolla ja opiskelulla menemään elämässä eteenpäin, jos se kiinnostaa. Itsekin tulen tavallisesta perheestä. Mistään ei ollut koskaan pulaa, mutta ei ollut rikkauksia. En halunnut olla tavallinen. Ehkä se oli syy, miksi aloitin pelaamisen rikastumisen toivossa. Jo alkuvaiheessa huomasin, etten osaa hävitä ja vaivuin epätoivoon. Monesti pelasin kaikki rahani. Jossakin vaiheessa töistä alkoi jäämään jotain käteen, enkä pelannut kaikkea. Epätoivo alkoi hälvetä, mutta tappiosessioiden aikana se edelleen kolkuttelee.
Tämän blogin tarkoituksena on itseni kehittäminen. Haluan olla hyvällä mielellä ja elää hyvää elämää. Haluan pystyä suunnittelemaan elämääni eteenpäin ilman turhia epätoivon pilkahduksia tai muita päähänpistoja. Haluan katsoa sen, että pystynkö kontrolloimaan peliäni vai olenko ongelmapelaaja, jolle totaalistoppi on ainoa vaihtoehto. En todella tiedä vastausta siihen. Tämä on verrattavissa alkoholinkäyttäjään, joka ei tiedä statustaan.
Ihan asiaa kirjoitit mutta…tämä sivusto ei kyllä ole oikea paikka blogin pitämiselle, jossa niin kuin itsekin toteat, sun pelaaminen on ongelmallista vain tappiohetkinä, olet tehnyt suunnitelman jossa sallit itsellesi max. 15h viikossa peliaikaa (muuten parisen tuntia per päivä), ja sulla on pelikassa 20k… ehket sitten oikein ymmärtänyt tuon mun ja muiden kirjoituksen pointtia… jatka toki blogin pitämistä, mutta ehkä jollain muulla sivustolla. on hienoa jos koet, että siitä on apua…niin kuin sanoit, siihen että pelaamisesi pysyy hallinnassa…
Tuo oli tosiaan suunnitelma vasta. Ja tarkoitus ei ole pelata päivittäin, vaan silloin kun on pelejä. Se on lopun alkua, jos päivittäin läiskii.
Monella peliongelmaisella ei varmaan voittaessa tunnu peliongelmaa missään. Hävitessä se kylläkin tuntuu, ainakin minulla. Milloin itse koet oman pelaamisesi olleen ongelmallista?
Nollatoleranssi on joillekin sopiva tavoite. Täällä sivustolla keskustellaan ongelmapelaamisesta. Mielestäni täytän ongelmapelaajan kriteerit, ainakin itsearviointien mukaan. Pakko ei ole lukea, eikä kommentoida.
Niin…tuosta vastauksestasi kävikin ilmi, että oot ihan eri sivulla kuin suurin osa meistä. Se sallittakoon… Mutta tosiaan, nämä sun kirjoitukset kyllä pistää suoraan sanottuna tympäseen enemmän kuin laki sallii niin varmaan paree etten tätä enää luekaan. Ja toivon tosiaan, että et vuosien päästä oo samalla viivalla kuin me muut…silloin ehkä oikeasti ymmärrät, mitä ajoin takaa ja mitä se todellinen ongelmapelaaminen on. Kaikkea hyvää elämässä eteenpäin.
Kiitos samoin.
Se on yksi mahdollisuus joo ja sitä pelkäänkin. Sen takia olen käynyt terapeutilla ja pidän tätä blogia, että pystyisin työstämään itseäni niin, että peliongelmani loppuisi. En tiedä, miksi joillekin on myrkkyä se, että joku osaa pelata pokeria ja jolla silti on peliongelma. Miksi hänet kategorisoidaan peliongelman ulkopuolelle?
Minulla on kaksi vaihtoehtoa: Totaalistoppi tai pelaamisen jatkaminen. Jatkamisella riskeeraan 20k (ehkä enemmänkin, jos pelaaminen karkaa). Jopa sinun mainitsema skenaario on mahdollinen. Fyysinen terveys voi kärsiä ja hyvinvointi. Mahdollinen korvaus tästä voi olla 20k vuodessa, jos pystyn muuttamaan tapani. Parhaassa tapauksessa pelaaminen on vain pieni osa elämääni ja olen hyvässä kunnossa ja voin hyvin ja pelaan elämäni parasta peliä tasaisesti. Siinä voi käydä siis, miten vain. Mun on itse punnittava, että haluanko ottaa sen riskin.
Olet näköjään aikoinaan tullut tänne palstalle nettipokerin takia, joten pysähdy miettimään minkä helvetin takia edes mietit pelaamisen jatkamista.
Kiitos asiallisesta kommentista. Riskin ja odotusarvon käsitteitä on syytä punnita tarkasti. Jos riski vaikuttaa suuremmalta kuin odotettu hyöty, niin se kannattaa jättää tekemättä. Tätähän meistä jokainen tekee alitajuntaisesti joka päivä; mihin haen opiskelemaan, menenkö töihin millä kulkupelillä, minkälaisia vakuutuksia otan. Nykyään on parempi olla, en enää ajattele, että kaikilla muilla on asiat paremmin ja mä oon ihan huono. Nuorempana otin raskaasti sen, kun en pärjännyt ja rahaa oli vain ruokaan ja laskuihin.
Peluri keksii itselleen kaikki syyt jatkaa. Minäkin olisin ollut hyvä pokerin pelaaja, mutta peliriippuvuus aiheutti sen etten voi pelata hyvin. Ymmärrät takuulla itsekin mitä tarkoitan, jos pelaat rahoja onnenpeleihin silloin kun pokeri ei suju.
Tilasi ei tuosta tule muuta kuin pahenemaan, jos et lopeta kokonaan. Tilanteesi on nyt niin hyvä, että sitä suosittelisin. Teet tietysti itse niin kuin haluat, ei muuta kuin onnea matkaan kuitenkin. Anteeksi että laitoin aiemmin ilkeän viestin.
Kortinpeluussa ei pitkällä ajalla ole kuin häviäjiä. Vaikka rahallisesti pysyisikin pinnalla, niin oikeasti varmasti jokaisella elämänlaatu huononee. Kuka haluaa muistella vanhainkodissa elämää, mikä koostui pitkälti pahviläpysköjen numeroiden tuijottelusta ja sen aiheuttamasta henkisestä kuormituksesta jatkuvan epävarmuuden vuoksi.
Saat anteeksi. Minäkin olen edelleen pahoillani aiheuttamastani mielipahasta.
Elokuusta 2017 helmikuulle 2018 en pelannut yhtään onnenpelejä. Toki pokerit kulki hyvin, ehkä heaterin takia. Helmikuussa väsähdin totaalisesti ja aloin pelata huonommin ja onnenpelit tuli mukaan. Pelasin liikaa ja lepo ja liikunta kärsi. Eli pystyn kyllä olemaan pelaamatta niitä, kun sitoudun hommaan huolella. Samalla lopetin kirjanpidon pitämisen, kun eihän kukaan rumaa kirjanpitoa halua nähdä…
Aika guru olet kun omia aivojasi huijaat.
Toki niinkin kauan kuin olet noiden kanssa pelehtinyt eikä mopo ole vielä karannut niin voi olla ettet ole ihan yhtä altis addiktoitumaan kuin jotkut meistä muista.
Se ilmeisesti on vähän yksilöstä kiinni.
Ainakin minusta tuntuu etten pysty välillä tekemään mitään kohtuudella.
Alla tiede.fi kopioitu:
Dopamiini opettaa
Palkitsevat kokemukset ovat parhaita opettajia. Tunneryöpyllä väritetty muistijälki sitoo mielihyvän lujasti sen käynnistäjään. Siksi alamme toistaa tyydytyksen tuonutta käyttäytymistä. Ehdollistuminen on niin tehokasta, että pian jopa palkkion odottaminen käynnistää mielihyväjärjestelmän.
Joo onnistuin viime syksynä huijaamaan aivojani. Tai ehkä se oli vain se heateri, kun tappiopäivät kääntyivät lopulta voitollisiksi. Eli oli hyvää tuuria, ettei tullut sellaista isoa tappiopäivää. Silloin nimittäin menee paljon. Toki sitä voi selittää vireystilakin, syksyllä olin tosi skarppina ja pelasin pelejä, missä pystyin paremmin arvioimaan tasoani suhteessa muihin. Keväällä iski sitten se väsymys ja kaiken huippu oli 15 kilon laittaminen rulettiin varttitunnissa… Silloin kirjoitin tännekin pitkästä aikaa maaliskuun alussa, totaalitilteissä väsyneenä. Onneksi rahat oli suojassa osakkeissa, joita olin ostellut matkan varrella. Mutta joo, ainakaan väsyneenä en pystynyt kontrolloimaan dopamiinijärjestelmääni.
Joka tapauksessa onni selittää viime syksyä paljon. Mutta haluan kokeilla vielä niin, että elämäni palaset ovat kunnossa ja pelaaminen olisi vain osa sitä. Se edellyttää onnenpelien totaalilopetusta ja kalenterin teon. Työt, liikunta ja lepo menee edelle. Sitten katsotaan, mitä tunteja jää jäljelle. Toki tuleva vaimoni ei varmaan tykkää, jos en tee mitään kotitöitä.
Täällä taas… Ja tiedät syyn, isoja häviöitä on tullut. Miten tähän päädyttiin?
Elämä avioituneena alkoi hyvin. Olin liki kuukauden pelaamatta, ei tuottanut edes vaikeuksia, koska olin päättänyt, että aloitan pelit myöhemmin vasta ja pienellä riskillä. Avioliittoni tuntui pienentävän riskinottohaluani.
Talletin 300 euroa ja päätin, että pelaan pari tuntia silloin tällöin ja pidän tarkkaa kirjaa pelaamisestani. Kuukauden päästä olin nostanut tämän summan 18000 euroon. Pisin sessio oli neljä tuntia ja pelipäiviä kertyi 10-15. Eli en hirveästi tuhlannut pelaamiseen aikaakaan. Rahaakin tuli taas ja olotila hyvä, ellei jopa ylpeä. Tarkoituksena oli pienentää riskinottohalua, kun rahaa oli jo noin paljon. Nokkelimmat huomaa, että viestin alussa mainitsemani avioliiton tuoma riskinottohalun pienentyminen ei ole voinut toteutua kovin hyvin, jos alkupääoma on 60-kertaistunut kuukaudessa. Joo myönnän, aika riskillä mentiin. Isoimmat riskit otin kuitenkin vasta lopussa ja silloin hävisin kolmessa sessiossa nämä voitot ja talletin lämmöissäni vielä 2000 euroa eli koko kuukauden saldo lopulta -2300 euroa… Pidin parin päivän tauon hävittyäni ensin puolet noista 18000 euron voitoista. Pelasin liian isoa ja en enää pystynyt pelaamaan parasta peliäni. Ansaitsin nämä häviöt.
Mikä tähän johti?
-Sessiot pitenivät keskimäärin ja niiden frekvenssi kasvoi = iski ahneus
-Vähensin liikuntaa —> mentaalipuolen kestävyys alkoi huonontua
-En levännyt tarpeeksi oman päivätyöni ohella ----> väsymys
-Kuun kurkottaminen taivaalta = Ahneus
Summana siis. Omat virheeni ja ahneus johtivat kuukaudessa 2300 euron häviämiseen. Olin jo 17700 euroa voitolla. Positiivista on se, että osaan pelata. On vain ajan ja rahojen riittävyyden kysymys, että koska aloitan kestävän “lentoni”. Tasainenkin lento kelpaa. Tuo aina perspektiiviä nämä perseilyt omaan tekemiseen.
Suljin pelipaikat varmuuden vuoksi nyt viikoksi, että ehdin liikkua ja levätä ja aloitan seuraavan kerran, kun olen henkisesti ja fyysisesti ehyt kohti tasaisempaa nousua 
Fiilis on jo hyvä muutaman nukutun yön jälkeen. Rahaahan tämä vain on, mutta riskinä on toki kaikkien rahojen häviäminen, jos iskee totaalitiltti. Onneksi olen rakentanut erilaisia turvavälineitä, joilla en pääse kaikkiin rahoihin heti käsiksi. Rahaa on edelleen 50000 euroa.
Ei tämä pelaaminen kuitenkaan ole mikään itseisarvo. Vaimoni huomasi ja kommentoi ystävällisesti, että alkaako jo mennä liian lujaa. Toki tunnustin asian, mutta olemme sopineet ettemme riitele asiasta. Silloin toki kun menee lujaa, niin ajattelen pokeria paljon. Haluaisin vain kovasti tehdä sillä sen verran rahaa, että voisin ostaa sijoitusasunnon ja aloittaa todellisen vaurastumisen. Tuntuu, että palkkatöillä ei pääse rikastumaan. Toki ei pääsekkään, jos palkka menee kuussa pelaamiseen. Rahamäärä pysyy ennallaan, muttei mennä eteenpäin. Ahneus on yksi kompastuskiveni. Haluaisin tehdä sen nopeasti, nopeammin kuin päivätyöt sen vaurastumisen mahdollistaa. Pokeri on tähän vain väline. Minulla ei ole pakonomainen tarve pelata sitä. No ehkä välillä, silloin kun kulkee pelit tosi hyvin. Tai silloin kun menee tosi paskasti ja yrittää kääntää session voitolle. 80 % ajasta kuitenkin sessiot lopetan silloin, kun olen sanonut lopettavani. Tuo ahneus ja lentokelin etsiminen kielii ehkä siitä, että en halua pelata pokeria loppuelämääni. Haluaisin vain sen 100-150k sieltä, jolla saisin sijoituskassan, jolla voisin sitten touhuta muilla sektoreilla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että pikavoittojen löytäminen tuntuu vaikealta. Tällöin vaihtoehtoina on tuntien painaminen sisään pienemmillä tasoilla hakien vakaata tulosta (pystyykö lentokeliä etsivä potentiaalinen ongelmatikko tähän? En tiedä.) tai sitten pelaamisen lopettaminen ja tyytyminen siihen, että hitaasti, mutta vakaasti vaurastun kun kulut ovat pienemmät kuin tulot. Stressitekijöiden määrä olisi pienempi ja elämässä tulisi tilaa joillekin muille asioille. En tiedä, onko vanhana kiva muistella, että pelaaminen ja sen miettiminen vei leijonan osan elämästäni. En toisaalta haluaisi muistella epäonnistumistanikaan: “Pelasin vuosia, enkä onnistunut”. Tämä on aikamoinen dilemma. Toisaalta ajatus voisi vanhana olla: “Pelasin vuosia ja tuhlasin siihen aikaani, mutta ONNISTUIN lopettamaan pelaamisen ja se on suurin onnistumiseni.” Koen ongelmalliseksi tämän asian, että osaan pelata, vaikkakin minussa on havaittavissa peliongelmaisen piirteitä. Jos saisin kanavoitua ongelmapiirteet muualle ja keskittyisin täysillä itse peliin, niin voisin pärjätä siinä.
Sekavaa ajatuksenjuoksua Tiedä sitten, mikä on paras vaihtoehto. Itse on valittava aina risteyksissä suunta.
Jos meinaat vielä pelata nii koeta jollain järkevällä taktiikalla…vaikka ku 100 sisäänostoa plakkarissa niin isompaan peliin ja jos tappiota tulee niin tasoissa alaspäin. Jos tähän pystyt niin uskon että kannattaa yrittää, mutta viestistäsi paistaa samat ongelmat kuin minulla on…loppupeleissä menee kaikki…vaikka hyvin pelaisi niin loppujen lopuksi varianssi korjaa loput jos pelaa liian isoa kassaan nähden. Tsemppiä mitä ikinä teetkin. Tietenkin voi koettaa aggressiivisesti koettaa isompiin peleihin runata ja saada sen 100k mutta jos tössää siellä 50k huitteilla ja kaikki menee niin kestääkö pää? Nämä kysymyksiä myös mitä kannattaa miettiä. Sinulla asiat hyvin, älä pilaa niitä.