Myös peliongelmainen

Valtti
1

Terve! En halua mennä puhumaan pelaamisestani kasvokkain ja ajattelin kirjoittaa tänne siitä. Toivottavasti tämän palstan kirjoittaminen auttaisi tässä pelaamisen lopettamisessa. Aion kirjoittaa tänne viikon - kahden viikon välein jonkinlaisen tilannepäivityksen. Voin käsitellä omia tunteitani ja samalla toivottavasti seurata sitä, kuinka pelit jäävät historiaan.

Itselleni pahin mörkö on ollut nettipokeri. Olen pelannut sitä säännöllisen epäsäännöllisesti noin 5-6 vuotta. Sivussa olen tehnyt veikkauksia, pelannut blackjackia ja rulettia. Vanhempani ja tyttöystäväni ovat eläneet tämän ajan rinnallani ja tienneet ongelmasta. Ongelman laajuus ei varmasti ole ollut heillä tiedossa. Positiivista on kuitenkin se, että ikinä en ole lainaa ottanut pelaamiseen. Toki vanhempani ovat huolehtineet opiskeluaikana kuluistani ja töistä tulleet rahat on sitten laitettu kokolailla peleihin. Minulle tuon rahan merkitys on kasvanut liian suureksi. Halusin kovasti rikastua ja luulin, että pokeri olisi siihen hyvä keino.

Olen pystynyt opiskeluni hoitamaan hyvin ja olemaan töissä. Kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta sisimmässäni epäonnistuminen harmittaa aika v…n paljon. Panostin tähän niin paljon aikaa ja rahaa. Sen takia olen jättänyt monta asiaa tekemättä. Sen takia olen valehdellut läheisilleni ja käyttäytynyt varsinkin tyttöystävääni kohtaan välillä todella huonosti. Onneksi hän on kestänyt rinnallani. Usein hän on vaatinut minua lopettamaan ja vasta nyt näen itsekin sen, että itselläni ei taidot riitä voitokkaaseen pelaamiseen.

Pelaamiseni alkoi liian nuorena kolikkopelien muodossa ja lukiossa tein jonkin verran vetoja. Vakava loukkaantuminen päätti liikuntaharrastukseni ja aloin täyttää pokerilla tyhjiötä elämässäni. Luin kirjoja, opiskelin asiaa ja käytin siihen tuhottomasti aikaa. Jälkeenpäin ihmettelen, että miksi sain pelata pelejä lapsena. Miksi vanhempani eivät puuttuneet asiaan? Miksi loukkaantumiseen ei puututtu paremmin? Olin kai hyvin itsepäinen, mutta itse vanhempana olisin puuttunut asiaan enemmän. Tästä en varmasti ikinä pysty vanhempieni kanssa puhumaan. Itse olen kuitenkin monessa tiehaarassa ollut ja olen niissä väärän valinnan tehnyt. Itse olen suurin syntipukki tähän tilanteeseen.

Haluan lopettaa pelaamisen, jotta parisuhteeni voi kehittyä ja mahdollisesti joku päivä pystyn korvaamaan kumppanilleni kaiken sen, minkä hän on joutunut kokemaan. Vanhemmatkin ovat varmasti huolehtineet, mutta eivät kai ole pitäneet ongelmaa tarpeeksi vakavana, kun velkoja ei ole. Tärkeä syy on myös oma jaksaminen. Ei tälläistä elämää jaksa pitkään, jossa on kauhea epävarmuus koko ajan päällä.

Kaikki nettipelisivut on suljettu ja katsomme kuukausittain tyttöystävän kanssa tilien tapahtumat läpi. Toivottavasti tämä olisi käännekohta elämässäni.

2

Rahaa on onneksi elämiseen, mutta epäonnistumisen tunne painaa kovasti ja häpeä. Voisinpa kääntää kalenteria muutaman vuoden taaksepäin. Liian paljon asioita olen uhrannut pelaamisen takia. Ainoastaan tyttöystäväni tietää, miltä sisimmässäni todella tuntuu. Vanhemmilleni olen kertonut kyllä, mutta he vähättelevät asiaa.

En tiedä, pitäisikö tästä mennä todella puhumaan ulkopuoliselle. Kaippa alkuvaiheeseen jonkinlainen ahdistus kuuluukin. Toivottavasti paluu arkeen helpottaa asiaa ja mieleen tulee muitakin asioita.

3

Hei! Jos pääset käymään Tiltissä Helsingin keskustassa niin käy ihmeessä. Siellä on myös vertaisia joille keskustella. Tai soita Peluuriin ja keskustele puhelimessa asiasta. Järkytyksesi on suuri, koska olet käyttänyt paljon aikaa johonkin mikä ei sitten kantanutkaan hedelmää odotetunlaisesti.

Varmasti olosi on myös helpottunut? Nyt on pelit pelattu ja sillä selvä. Yritit kaikkesi ja nyt ei onnannut tässä tilanteessa. Mieti niitä tuhansia jääkiekkoa tai fudista pelaavia nuoria pelkästään Suomen kokoisessa maassa jotka joutuvat myöntämään lukio-iässä tai aiemmin, että hei! En pärjännyt mutta ainakin yritin.

4

Moi!

Löysin tämän kirjoitukseni vuosien takaa. Tämä herättää minussa kovasti tunteita, itkettää kovasti ja kirjoittamisen aloittaminen tuntuu vaikealta. :neutral_face:

Pelaaminen on jatkunut säännöllisen epäsäännöllisenä. Olen käynyt läpi Peli poikki-ohjelman vuonna 2014. Psykologilla kävin vuonna 2017 useita kertoja. Emme pyrkineet täyteen pelaamattomuuteen, pokeri on ollut minulle tärkeä harrastus. Olen pärjännytkin pokerissa hyvin psykologilla käyntien jälkeen. Luulin jo jonkin aikaa, että hallitsen pelaamiseni. Tämän vuoden aloitin 40 000 euron voitoilla, jotka sulivat kolmessa viikossa. Tämä satutti nuorempana enemmän, nykyään sitä ymmärtää, että se leikin kestäköön, joka leikkiin lähtee. Raha-asiat ovat hyvin, ei ole lainoja.

Elämä muuten vaan on niin epävarmaa ja turvatonta sekä stressaavaa. Minulla on edelleen sama kumppani, joka on minun rinnallani kulkenut jo 10 vuotta :slight_smile: Olen hänelle niin paljon kiitollinen kaikesta, etten tiedä miten sen voisin hänelle osoittaa. Häätkin on sovittu kesälle jo viime vuonna. Kumppaniani kuitenkin stressaa kovasti pokerin tuomat ylä- ja alamäet. Se vaikuttaa yöuniin, lisää molempien syömistä, itsekin olen ollut enemmän kipeänä kuin aikoihin. Mitä järkeä on yrittää elää tätä elämää niin vaikean kautta? Se on sama onko rahaa 10k, 100k, 300k tai 1 m. Pääasia, että toimeen tulee. Onneksi Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa pidetään huolta myös heistä, jotka ovat ajautuneet velkoihin pelaamisen tai konkurssin myötä.

Hyväpalkkainen työni on mahdollistanut pokerin pelaamisen. Olen kestänyt huonoimmat jaksot ja aina on leipä saatu pöytään. Välillä toki kumppanini palkalla. Vuosien mittaan toki tappioiden sietäminen on parantunut, se ei herätä minussa tunteita. Ikävä on silti katsoa vierestä sitä, mitä se tekee kumppanilleni ja meidän parisuhteelle. Tunteita kyllä herättää esim. tämän keskusteluketjun avaaminen. Olen monta vuotta elämästäni heittänyt hukkaan ja ollut masentunut pokerin takia, koska pitkän aikaa koin epäonnistuneeni siinä. Olin todella rikki, enkä nähnyt metsää puilta. Jaksoin kuitenkin käydä koulun ja sain hyvän työpaikan. Sosiaalisia kontakteja kartoin, koska ajattelin pokerissa epäonnistumisen takia olevani huonompi kuin muut. Jälkeenpäin ajateltuna otin vain liian suuria riskejä kassaani nähden ja olisi pitänyt silloin ajatella asiaa kuin yrittäjä. Kaikki yritykset eivät onnistu :slight_smile: Kummaksun kovasti sitä, miten pärjääminen pokerissa väritti silloista maailmankuvaani noin vahvasti. Mutta palataan nykyhetkeen; parisuhteemme voi huonoiten, vaikka rahaa on enemmän kuin koskaan on ollut. Raha ei todellakaan tuo onnea.

Pokerin miinukset:
-Valvominen
-Yöunet kärsivät
-Lepo kärsii
-Liikunta kärsii
-Parisuhde kärsii
-Voittojen ja tappioiden swingit stressaa
-Terveys kärsii
-Muu elämä kärsii (näen perhettäni harvoin)
-Kumppanini kokee turvattomuutta, eikä halua perustaa perhettä epävarmoihin olosuhteisiin

Plussiakin toki on. Älyllinen haaste, kilpailu, mahdollisuus tehdä paljon rahaa. Mahdollisuus myös hävitä paljon.

10 vuotta kuitenkin olen elämästäni tälle pelille uhrannut. Nyt on aika siirtyö eteenpäin ja keskittyä elämässä tärkeisiin asioihin. En halua tulla tänne blogiin 4 vuoden päästä taas tokaisten, että 4 vuotta mennyt taas eteenpäin, enkä ole mitään oikeasti tärkeää saavuttanut elämässä.

Omistan tämän kirjoituksen rakkaalleni. Rakastan sinua todella paljon. Haluan antaa sinulle turvaisan kodin ja elää tätä elämää yhdessä. Viime aikoina emme ole eläneet tätä elämää, vaan kumpikin on tehnyt omalla sarallaan asioita.

Päivittelen jatkossa ketjua aktiivisemmin kuin kerran neljässä vuodessa. Toivon silti, että voin tämän kirjoituksen neljän vuoden päästä nostaa esille ja olla ylpeä saavutuksestani. :slight_smile: Toivon myös teille kaikille muille pelaamisen lopettamiseen tähtääville menestystä valitsemallenne tiellä. Yritetään yhdessä muistaa elämän tärkeät asiat. <3

5

Ymmärrän että pokeri on sinulle tärkeä ja hienoa jos olet pystynyt pelaamaan noin pitkään ilman, että olet koskenut velkaan. Itse olen pelannut vedonlyöntiä, casinoja, pokeria yms. enemmänkin dopamiini räjäytyksien takia, eli jännityksen hakuisuutta. Voisiko se itselläsi olevan sama, koska jos kuitenkin voitot valuvat takaisin. Onko mahdollista että voisit löytää toisen harrastuksen, mikä voisi antaa samantyyppisen tunteen ilman negatiivisa vaikutuksia.

Itse olen kokeillut mm. laitesukellusta, laskovarjohyppyä yms. Kartingia haluaisin ajaa, harmi vaan että olisinpa nuorempana aloittanut. Ajattelin tänä kesänä kuitenkin käydä ajelemassa täysitehoisilla vehkeillä, koska saan siitä älyttömät vibat.

En välttämättä kehita lopettamaan, mutta suurinosa täällä koittaa nimenomaan lopettaa kokonaan pelaamisen. Itse olen voittanut isoja summia, mutta aina nee on mennyt takaisin ja samanlainen summa on tullut velkaa. Viimeisen 1,5v aikana homma lähti kokonaan käsistä ja nyt käsisässä 60-80k velat. Miten nee nyt laskee ja missä ajassa saan nee pois.

Hienoa kuulla, että olet selviytynyt hyvin ja ylpeä tosiaan siitä ettei velkaa ole tullut. Mutta harkitse näitä asioita, viekö se liikaa aikaa sinulta ja esim. suhteelta. Itse menetin suhteen, koska olin liian pelien lumoissa ja muutuin flegmaattiseksi suhteessa. En panostanut siihen, vaan peleihin. En tiedä miten itse toimit näitten asioitten suhteen.

Kiva että kirjoitit pitkän ajan jälkeen.

6

Kiitos viestistäsi jeikou! Lopettamiseen tähtään. Olen huolestunut näistä tappioista ja en halua enää ikinä kokea sitä, että olen puilla paljailla. Onni on, että olen laittanut rahaa säästöön osakkeisiin. Minulla on korkea kynnys osakkeiden myyntiin ja ikinä en olekaan niitä myynyt pelien rahoittamiseen, muutenkin sijoitusfilosofiani tähtää pitkäaikaiseen tuottoon, eikä pikavoittojen etsintään. Pyrin vain pitämään niitä ja ostamaan silloin tällöin lisää. Se on jännä, että pörssissä en ole hakenut mitään “dopamiinikiksejä”, vaan ostanut niitä maltillisesti, enkä ole muuvaillut niillä. Olen ollut puilla paljailla monta kertaa pokerin ja vedonlyönnin takia, ehkä se on opettanut sen.

Menetän rakkaani, jos jatkan pelaamista. Ei hän ole suoranaisesti uhannut tehdä näin, mutta näen pokerin jäljet parisuhteessamme. Se ei ole voinut näin huonosti pitkiin aikoihin ja minä ja minun pelaamiseni on siihen syy. Tuntuu, että tällä maailmalla on minullekin enemmän annettavaa - tällä hetkellä sisältö on ollut pääasiallisesti tuo korttipeli ja sen ajattelu.

Luin blogiasi. Olet kanssa nuori mies. Ikävä kuulla, että olet velkaantunut pelien takia. Olemme silti samassa veneessä, vaikka tilanteemme sen osalta on erilainen. Pelaaminen on kuitenkin meille molemmille haitallista. Niin kuin monelle muullekin tällä foorumilla. Yritä päästä tuosta häpeän tunteesta eroon, se on varmasti tärkeä lähtökohta toipumiseen. Suosittelen ulkopuolista ammattiauttajaa, hän voi auttaa asian työstämisessä. Loppupeleissä kyse on vain rahasta, turha sitä on hävetä. Olet kokeillut sen tien ja siinä kävi näin. Suunta eteenpäin ja tee pitkän tähtäimen suunnitelma velan hoitamiseksi. Kykenet siihen varmasti :slight_smile: Ajatuksen voima on tärkeä. Ajatuksemme määrittävät pitkälti onnistumisen. I can do it, you can do it.

7

Toi on hienoa, että olet onnistunut sijoittamaan. Itse olen itseasiassa aloitellut sijoittamaan kryptovaluuttaan ja tämä veikin ennen tuota viimeistä tilttiä paljon kiinnostusta. Noh, löysin paikan missä pystyi sitte niilläkin pelata samassa sumpussa ja sinnehän nee meni. Nyt en oikeastaan tähtää edes säästämiseen seuraavaan vuoteen. Budjetti maksuun on siten, että kaikki muu menee paitsi 200e/2vk jätän käyttöön rahaan. Suurin häpeä vaikka isoin päätös itsellä on ollut se että luovuin omasta asunnosta ja muutin äitini luokse. Mitä nyt 28 vuotias komea miehen alku laarittelee treffeillä, kun kerrot että 60-80tonttua velkaa ja mutsin nurkissa pyörin. Toisaalta pitäisi olla ylpeä, että tein tuon päätöksen ja aion hoitaa tuon pois. Se vaan ajaa ehkä monta ehdokasta pois, koska tulevaisuuden suunnitelmat seuraaville vuosille itsellä on lähinnä velkojen maksu. Jos pakotan itseni asumaan äitini luona 3 vuotta, olen tuloillani kuivilla vesillä, joten olen tyhmä jos en sitä tee. Vaikka se iso summa onkn, niin en mä tähän suostu kaatumaan. Mulla on vielä hitosti elämää edessä ja pelaamisen lopettamalla terveitä vuosia. Ehkä… :smiley:

Tietenkään ei sen kaiken pitäis sen rahan ympärillä pyöriä, jotenkin vaan tuo ajatus ottaa koville. Joudun kuitenkin jotain kertomaan, miksi asun tuon ikäisenä äitini asunnossa. Kyllä tuolla rahalla nyt jotain kaikkea pientä kivaa aina silloin tällöin pystyisi tekemään.

Mä tsemppaan sua kyl ehdottomasti panostamaan suhteeseen, antamaan aikaan ja jättämään tosiaan hetkeksi nuo pelit. Olemaan läsnä ja kuuntelemaan. Veikkaan partnerisikin huomaa tämän. Pelaaminen aiheuttaa niin kovat tunneradat, että silloin sen vaistoo toinenkin. Läsnä olo ja pelaamattomuus voisi tuossa olla se oikea lääke omasta mielestä. En tiedä mitä tehtäviä olet tämän suhteen tehnyt, mutta kannattaa ehkä tuoda ihan perus arkeen se. Ei pelkkään, että vie johkin reissuun tai muuta silloin tällöin. Istuu siihen sohvalle, juttelee kuulumiset ja katsoo vaikka tv:tä yhdessä. Ei sen aina tartte olla sen ihmeempää tekemistä. Nimenomaan se että palaudut sellaiseksi ihmiseksi mihin hän joskus ihastui, ei se stressaava ja omissa oloissa pyörivä uhkapelaaja.

Mulla meni pelit kaiken edelle ja sitten kun piti pelata salaa, niin menin parhaimmillaan naapuriin alakertaan pelaamaan. Kuinka sairasta sitä voi tehdä kun haluaa pelata. Jälkeenpäin jo naurattaa. :laughing:

En tiedä kuulostaako nämä ajatukset sun päässä samalta tai yhtenevätkö ajatuksiin. Jokaisella on erinlainen ongelma pelaamisen kanssa. Toisilla velkaa/toisilla ei. Silti ongelma on yhtenäinen, jos se vaikuttaa etenkin mieleen.

8

Pelaamattomuuden edistämiseksi olen sulkenut pelisivustot pysyvästi. Osassa toki max sulkuaika on vuosi ja se on minun mielestä jokseenkin epäeettistä. No ei auta kuin laittaa ylös päivät kun ne aukeaa ja sitten sulkee ne taas yhdessä kumppanini kanssa. Tärkeintä musta on, että se on läpinäkyvää.

Nettipokerissa on tullut ne suurimmat upit ja suurimmat kuopat. Lieveilmiöinä vedonlyönti ja rulla, niihinkin voi kuopata isosti. Onneksi pokerissa olen pärjännyt siten, että nenäni on pysynyt pinnalla. Isolla riskillä toki on menty ja olen ollut onnekas. Rajansa kuitenkin kaikella. Itseään ei kannata kiusata liian isoilla peleillä, varsinkin jos kynnys niihin osallistumiseen on matala. Tällä päätöksellä pienennän poikkimenon riskiä huomattavasti ja parannan toivon mukaan kummankin elämänlaatua.

Likviditeetin kanssa minulla on aina ollut ongelmia. Kun rahaa on ja sen määrä lisääntyy, kasvaa riskin otto eksponentiaalisesti. Pyrin sijoittamaan säästöön jääviä kuukausituloja osakkeisiin ja johonkin erilliselle säästötilille, mistä rahaa ei voi ottaa. Näin ollen riski jakaantuu ja on rahaa myös ns. pahan päivän varalle. On liian riskialtista survaista kaikkea pörssiin, vaan mieluummin allokoi resursseja useampaan koriin. Käyttötilillä olevan rahan kanssa tulee olla tarkkana. Satsaan jatkossa vain livepokeriin, ei olisi huono idea pistää vaikka 200 e / kk sivuun ja tehdä kerran parissa vuodessa joku ulkomaan reissu ja pelaisi siellä jonkun turnauksen. Vanhojen muistojen kunniaksi. Livekasinot eivät ole minulle tuottaneet ongelmia; ruletti ja vedonlyönti eivät houkuta ja setelinipun vieminen pokeripöytään tuntuu erilaiselta kuin ruudulla numeroiden siirtely. Tuntuu suunnilleen ekvivalentilta ottaa 500 e livepöytään ja 5000 e nettipöytään. Ehkä tuo nettipelaamisen sudenkuoppa on tuo kasvottomuus. Voit kotona pelata väsyneenä ja suuttuneena, viskoa tavaroita ja silti kylmästi ladata 5000 euroa pelipöytään. Mutta tietenkin myös livepelaamisen suhteen tulee tarkasti tarkkailla itseään. Jos vastaan tulisi nettipelaamisen kaltaista ilmiötä, niin sille on laitettava täysstoppi. Suhtaudun tällä hetkellä kuitenkin luottavaisesti siihen, että hallitsen homman reaalimaailmassa. Toki voi olla, että elämä hymyilee nettipelaamisen lopettamisen jälkeen niin paljon, ettei tee mieli pelata ollenkaan :slight_smile:

Ensisijainen tavoite on nyt toipua tästä eräänlaisesta pettymyksestä. Hain isolla riskillä voittoa, joka kosahti nilkoille. Toisaalta tässä ei mennyt hukkaan kuin kahden kuukauden työ, mitä sen eteen tein pokeripöydissä. Aloitan kävelylenkit ja liikutaan yhdessä kihlatun kanssa. Aletaan tehdä yhdessä terveelliset eväät työmaalle. Menen ajoissa nukkumaan. Kaikki tämä edistää toipumista ja luulen, että kuukauden päästäkin on jo havaittavissa positiivisia muutoksia. Häitäkin pitää suunnitella, yritän olla siinäkin jotenkin avuksi. :smiley:

Suhtaudun kokonaisuutena tilanteeseeni positiivisestii. Vedin käsijarrusta oikeaan aikaan, toki aiemminkin niin olisi voinut tehdä. Tilanne on kuitenkin paljon parempi kuin silloin, kun olen hävinnyt kaikki rahani. Se suru ja ahdistus on jäänyt mieleeni, en mielellään koe sitä uudestaan. Olen myös pystynyt kehittymään ihmisenä ja pystyn analysoimaan tilannettani. Kaikesta on selvitty ja niin selvitään tästäkin. Tämä on kuitenkin hyvä ratkaisu, kun ajattelee asioita (parisuhdetta, terveyttä, onnellisuutta ja rahaa) pitkällä tähtäimellä.

Ymmärrän sua jeikou. Onhan tuo hankalaa kertoa treffikumppanille tai orastavalle ihastukselle. Tärkeintä olisi ensin hyväksyä se itse ja saada pelaaminen loppumaan. Toki eihän sitä voi ajatella niinkään, että olen nyt pelaamatta kaksi vuotta ja sillä todistan itselleni ja muille etten pelaa enää. Onhan se hieno saavutus, mutta ei se lopulta kerro mitään. Joku voi olla pelaamatta 10 vuottakin ja silti voi retkahtaa. Pitää vaan olla niin luja itseluottamus ja halu hoitaa asiat kuntoon. Minusta voisit kertoa naiselle rehellisesti asian ja sanoa, että kyseessä oli nuoruuden töppäily. “Nyt en ole pelannut puoleen vuoteen ja asiat ovat paljon paremmin. Päivä kerrallaan mennään ja hoidan asiat kuntoon. Pelaaminen on taakse jäänyttä”. Esim. tollei voi varmaan sanoa, jos sitä oikeasti sisimmässään tarkoittaa. Se voi jonkun naisen säikäyttää, mutta teistä ei olisi muutenkaan tullut paria. Kannatan rehellisyyttä, ei meistä kukaan ole täydellinen ja varmasti kaikilla on joitain kipeitä asioita kannettavanaan. Kaikki kyllä varmasti tulee aikanaan. :slight_smile: Tsemppiä!

Joo kyllä mullekin tuli usein maanisia pelijaksoja, jolloin en pystynyt pitämään lupauksiani. “Huomenna en pelaa.” Silti olin koneella heti töistä tultuani tai pelasin jo kännykällä kotimatkalla tai työpaikalla päivän jälkeen.

9

Työpäivä on ohi. Tuntuu oudolta, miten kauan taas pitää tehdä päivätöitä, että ollaan ATH. Toki eihän elämä voi olla jatkuvaa kasvua ja aina ennätysten rikkomista, vaan välillä vastaan tulee suvantoja. 40 000 euron tekeminen palkkatöistä vaatinee kuitenkin käytännössä 2 vuotta. Rahantaju sumentui kyllä vuosien saatossa ja viimeisen nettiupittelun myötä erityisen pahasti alle vuodessa. Tuntui, että rahaa on tosi paljon ja voi tehdä mitä vaan. Oli hyvin voittamaton olo.

Olen aina mitannut ihmisen älykkyyttä sillä mitalla, että kuinka paljon hilloa se pystyy vuoleen. Nimittäin tyhmät ihmiset eivät perusta menestyksekkäitä yrityksiä. Perustamisen lisäksi se vaatii äärettömän paljon työtä, jotta se yritys kasvaa. Älykäs ihminen voi myös perustaa yhden ihmisen yrityksen, jonka menestys perustuu yrittäjähenkisyyteen. Teet pitkäaikaista säästämistyötä ja tunkaiset rahaa oikeilla hetkillä oikeisiin kohteisiin. Teet laadukkaampia päätöksiä kuin 90 prosenttia muista ihmisistä. Sijoitat rahaa kiinni laman aikaan ja elelet pienillä kuluilla tietäen, että joku päivä ollaan taas kasvun tiellä ja silloin voin realisoida odotusarvon. Suurempi tlipäivä voi koittaa esim. kerran kymmenessä vuodessa, kun esim. myyt halvalla ostetun asunnon hyvällä hintaa eteenpäin.

Itse olen niin kärsimätön ihminen, että se on varmaan suurin este vaurastumiselle. Ihailen silti juttuja, joissa monien kymmenien vuosien säästäväisyys on tuottanut merkittävän omaisuuden. Välillä näitä juttuja lukiessa miettii, että kuinka onnellisia nämä ihmiset ovat olleet ja ovatko he uskaltaneet elää tätä elämää ja nauttia siitä. Kärsimättömyyteni johtuu osaltaan siitä, että mitä minä sillä rahalla teen 50-vuotiaana.

Olen kuitenkin vuosien saatossa onnistunut monissa asioissa ja pystynyt kehittämään itseäni. Pitkäjänteisyys on seuraava tavoitteeni. Alan säästämään vielä tiukemmalla otteella, enkä pelaa rahoillani. Opin katsomaan vuosien päähän ja tekemään viisaita päätöksiä. En kaihda riskin ottoa, mutta pelaamalla riskin ottaminen on ollut liian riskipitoista. Ei kannata antaa yhtään ylimääräistä siimaa poikkimenolle. Siinä kun moni onnistuu, vaikka ei pelaisikaan. Syitä poikkimenoille on monia, eikä kaikki älykkäätkään ihmiset pysty käyttämään kaikkea potentiaalisuuttaan optimilla tavalla. Tämä johtunee luonteen heikkoudesta ja myös tuurista. Ihmisen elämä on kuitenkin loppupeleissä lyhyt, jolloin tuuri näyttelee risteyksissä suurta osaa. “Lähdenkö vasemmalle vai oikealle?” En silti jaksa uskoa sitä, että kaikki olisi vain tuurista kiinni. Älykäs ihminen osaa tehdä laadukkaita päätöksiä, jotka realisoituu ennemmin tai myöhemmin.

Nyt pitää tehdä kovasti töitä ja olla myös mukana, kun kasvu todella käynnistyy. Samalla pitää kuitenkin osata varautua seuraavaan lamaan ja silloin yrittää reagoida mahdollisimman viisaasti, kun valtaosalla ihmisistä tulee vilu puseroon. Vaurastumisen suurin este on pelaaminen. En ole niin hyvä siinä, että vaurastumista kannattaisi vaarantaa sillä. Toki jossakin seurassa olen voittava pelaaja, mutta se vaatisi erillisen pelikassan.

Nettovarallisuuteni nyt 50k. Osakkeissa kiinni 30k ja 20k rahaa. Olen tähän tyytyväinen, koska lähtöpiste on ollut nolla, eikä mitään ole tullut tarjottimella. Pärjääminen elämässä on kiinni itsestäni, ei muista. Haluan myös osoittaa älykkyyteni vaurastumalla omatoimisesti (ilman esim. perintöä). Mikäli en pelaa enää yhtään, saavuttaisin 200 kilon rajapyykin 35-vuotiaana. Minun ei tarvitse tehdä sen viisaampaa päätöstä ja pääsen jo siihen. Miten pääsen puoleen megaan, on sitten jo vaikeampi kysymys. Se vaatii jo älyä, en tiedä onko minulla sitä riittävästi. On hullua ajatella, että peluri voi hävitä viikossa vuoden nettopalkan. Kun pohtii säästämistä ja vaurastumista, niin silloin sen tajuaa. Peluri seotessaan voi hävitä ihan vitusti rahaa. Mistä tämä kaikki riskinotto kumpuaa? Se on jo epätoivoa, en tiedä voiko silloin puhua enää riskinotosta. Ei se ole riskinottoa, vaan silkkaa hulluutta. Pystynkö saamaan tilanteeni sellaiseksi, että varallisuuteni jakautuu tasaisesti eri sijoitusmuotojen suhteen. Sijoitusasunto, osakkeet, rahasto, pankkitili ja pelikassa. Haluaisin hoitaa asiat siten, että voisin pitää murot näissä kulhoissa. Pelikassan ylläpito vain vaatii sen viileyden, että on kilpailukykyä ja luonnetta pärjätä livepokerissa. Pelit voivat koventua niin paljon esim. seuraavan 10 vuoden aikana, että sen varaan ei kannata laskea mitään. Lisäksi pelien saatavuus on heikkoa, jolloin tarvittavan volyymin sisäänajo on haastavaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että joko pelaat harrastukseksi pienillä panoksilla, etkä voi saavuttaa mitään merkittävää tulonmuodostusta pokerilla. Tai sitten pelaat isompia pelejä, jolloin riskikin on suurempi, mutta myös tulot ovat suuremmat, jos pärjäät kilpailussa. Tämä edellyttäisi sen, että muut murot kulhossa tuottavat, jolloin voit ottaa käytännön freerollin pokeriin ja keskittyä vain peliin. Pokerissa edelleen moni ajattelee liikaa itse rahaa, jolloin he pelaavat väärin. He eivät pelaa peliä, vaan he tuijottavat rahaa ja tekevät sitä kautta vääriä päätöksiä. Haaveeni on saada elämäni tälle mallille, että voisin ilman stressiä keskittyä pokeriin. Olenko tarpeeksi älykäs… En todellakaan tiedä. Miten onnistun sisällyttämään elämääni kaiken sen minkä haluan siihen kuuluvan. En ehkä mitenkään, vaan valintojakin on tehtävä. “Kääntyäkö vasemmalle vai oikealle?” Olenko tarpeeksi älykäs tekemään oikeita päätöksiä? Olen taas kirjoituksen lähtöpisteessä…

10

Hyvin olet muutamassa vuodessa? saanut rahoja kerrytettyä vaikka peliongelma on taustalla. Pokeri on itselleni erittäin tuttu peli ja olen siinä tahkonnut päätäni seinään jo 10+ vuotta. Toisaalta minulla olisi ominaisuuksia, jotka mahdollistavat menestykse sekä netissä, että livenä, mutta toisaalta pelin tuurielementtiä on vaikea kestää, kun tulee niitä huonoja jaksoja. En suosittele pokeria kenellekään jolla on vähänkään taipumusta peliriippuvuuteen, koska menestyminen on niin vaikeaa, mutta toisaalta olen varma, että iso osa menestyistä on enemmän tai vähemmän peliriippuvaisia, koska samat ominaisuudet, jotka ovat haitallisia ovat tietyllä tavalla hyödyksi. Se maanisuus hyvän putken aikana on posiitiivinen asia ja se, että jahtaa sitä pottia, vaikka altapäin, jos sillä tavoin saa vastustajat tiltattua. Tavalliset, ei riippuvaiset pelaavat tiukasti ja rahasta, kun taas menestyvät pelaajat ja peliriippuvaiset pystyvät paremmin irtaantumaan rahan merkitystä ja pelaavat vain merkeistä. Yritän itsekin lopettaa netissä pelaamisen, mutta sallin satunnaiset livepelit rahatilanten salliessa. Sanomasi seikat stressin ym. kautta ovat suuri haitta ja jos palkinto ei ole riittävän iso, niin ei mitään järkeä pelata muutamien eurojen vuoksi.

11

Olipa pokeri_ja_ruletti sinulta kerrassaan mainio viesti. Olit tiivistänyt kaiken olennaisen pokerista yhteen viestiin. Tuota minäkin olen yrittänyt tavoitella, että löytäisin pokerissa näkökannan merkkeihin enkä rahaan. Hyvien uppien aikana se onnistuu helposti, mutta kuoppauksen aikana alkaa kummasti ajatteleen rahaa rahana ja menee todella kipsiin ja alkaa tilttailemaan ja olemaan epätoivoinen. Varmaan pokerissa parhaiten pärjää ne, jotka sietävät huonot päivät paremmin ja jotka onnistuvat hävitessään häviämään vähemmän kuin valtaosa kanssapelureista. Olen monesti kyllä miettinyt, että kuinka pieniä pelejä pitäisi pelata, jotta osaisi sietää sen tappion. Ongelmapelaaja ei kestä tappiota ja se on ollut minun suurin kompastuskiveni. Lähden ains hakemaan isommasta pöydästä tappioita takaisin, enkä ymmärrä sitä, että pelit ovat olemassa huomennakin. Joka päivä ei voi kukaan voittaa. Jotain on selvästi päässä vialla, kun ei osaa hävitä.

Tästä päästään siihen, että todellisuudessa pitäisi pelata äärimmäisen pieniä pelejä harrastusmielessä. Tällöin voisi osata hävitäkin, itsestäni en kyllä mene sanomaan. Silloin toisaalta kyllä pelissä mahdollisesti voitettavat summatkin on niin pieniä, että oman ajan arvostus tulee siinä eteen. Elämä on liian lyhyt mikropeleihin. Kolikon toinen puoli on se, että pelaisi isompia pelejä vakavassa harrastusmielessä. Silloin ajalle voisi saada jo korvauksen ja tie voisi johtaa rikkauksiin. Mutta häviämisen oppiminen voi tulla kalliiksi. Nimittäin jos lähtötaso pelien suhteen on jo korkea, niin silloin tappioputken alkaessa jälki voi olla rumaa. Tässä tapauksessa riski on aikamoinen ellei jopa suuri. Kilpailu on äärimmäisen kovaa, pelkkä häviämisen jalo taito ei riitä siihen, että biittaat pelikaverit. Siihen tarvitaan tekninen ja psykologinen osaaminen. Kaikki tämä vaatisi julmetusti aikaa ja resursseja. Mikä on sen ajan arvo valuutassa mitattuna? Haluanko jättää parisuhteeni, terveyteni, sosiaaliset kontaktini, perheen perustamisen jonkun yksinkertaisen korttipelin takia? En. Olen intohimoinen ihminen ja en pysty kuvittelemaan tilannetta, että pelaisin harrastukseksi ilman tavoitteita. Seuraava pelikerta tai pelimatka pitäisi siintää kirkkaana mielessä. Mahdollisen menestyksen hinta taitaa olla minulle liian kova. Häviämisen oppiminen ei ole mahdotonta, mutta matka siihen voi olla kivikkoinen ja vaatia jopa poikkimenon. Onko kiva todeta sillan alla, etten oppinutkaan häviämään? Rationaalinen ihminen ei halua ottaa tälläisiä riskejä yhden korttipelin takia. Hänelle riittää normityö klo 8-16, omakotitalo, auto ja velat, jotka lyhenevät tasaiseen tahtiin.

Häviämisen oppiminen. Jos pelikassa olisi 50k, pelikerralla voisi riskeerata 1 prosentin eli 500. Käytännössä tämä edellyttäisi, että pelaisi pientä pöytää johon minimisisäänosto on 100 e. Tällöin voisit hävitä 5 x 100 e ja todeta, että nyt ei ollut sinun päiväsi. Siis, jos pystyt siihen. Vai hyppäätkö vain kenties isompaan pöytään? Jos isompaa peliä ei ole tarjolla, menetkö rulettipöytään hakemaan mustalta tuplat? Vastaavasti jos kassani olisi 100k niin pelikertaan sijoitettava summa voisi olla 1k. Tuo tilanne olisi jo sellainen, että silloin ajalle saisi jonkun tuotonkin. 50 kilonkin pelikassan raapiminen on työlästä. Sen lisäksi kun pitäisi olla talousrahat ja sijoitukset pahan päivän varalle. Käytännössä siis varmasti saman verran pitäisi olla sivussa. Eli 50k + 50k. Tai 100k + 100k. Kyllähän tämä toki mahdollista olisi kolmen - kahdeksan vuoden kuluessa. Aika menee kuitenkin loppupeleissä todella nopeaa. Kyllä minulla edelleen olisi halu osoittaa itselleni, että pystyn siihen. Pystynkö siihen muun elämän kärsimättä? En tiedä. Hyvä välillä “ääneen” pohtia näitä omia ajatuksia.

12

Olet kyllä oikeilla jäljillä. On tietenkin pelaajia (tiedän itsekin muutaman), joiden menestys on perustut hirveään tuuriputkeen taidon lisäksi. Tämä on mahdollistanut nopean tasojen nousun ja pelikassan kasvamisen, mutta valtaosa on tappiollisia ja ehkä 1/4 omillaan ja pienempi osuus tästä voitollisia.

Periaatteessa pelikassassa voi turvallisesti sijoittaa 10% yhteen sessioon, mutta pitää miettiä etukäteen, että kestääkö pää, jos 10 000 euron kassasta katoaa 1000 euroa yhdessä illassa. Sitten seuraavana iltana voi sijoittaa enää 900 euroa jne. Tekisin enemmin niin, että avaisin 10 000 euron kassalla 3-4 100/200 euron pöytää ja ottaisin stop-loss käyttöön jos 600-700 euroa menee alaspäin. Siitä vähintään yöunet välissä ennenkuin pelaa uudestaan. Monet niistä, jotka ovat nopeasti nousseet tasoja ovat ottaneet 20-30% pelikassasta yhteen sessioon. Tämä voi tarkoittaa kassan puolitusta kahdessa päivässä. Siinä vaaditaan sitä nupin kestävyyttä.

Jos haluaa pelata silloin tällöin ja on varaa hävitä (sekä uskoo olevansa keskivertoa parempi pelaaja), niin voi sitä yrittää, että sallii jonain iltana pelit ja sitten päätös, että kävi miten kävi, niin pelit eivät jatku seuraavana päivänä, vaan kerran tai kaksi kuussa. Ainakin vahinko ajan käytön kannalta on minimaalinen ja pelaamisesta ei tule sellaista maanista. En tosin suosittele mitään rahapelia, jos tunnistaa itsessään peliriippuvaisia piirteitä, koska riski lopullliselle katkimenolle on hyvin suuri. On lukuisi esimerkkejä miljoonia tiennanneista, jotka menevät lopulta katki, koska ovat peliriippuvaisia. Vaikka he pelaavat 1% huippujen tasolla, niin heidän pienet luonteen heikkoudet eivät mahdollista pitkäkestoista voitollista pelaamista. Joskus tulee se pahin sessio ja tilttaaminen, jolloin iso osa kassasta menee tappioiden jahtaamisessa ja sitten loput menevät huonoja päätöksiä tehdessä.

13

Kieltämättä tuo sinun kassanhallinta kuullostaa aika liberaalilta. “Manian” aikana tuo voi toimia siihen asti, kun kaikki onnistuu. Sitten huonon jakson alkaessa tulee kyllä nopeasti vetää käsijarrusta, tai poikkimeno on varmaa.

Kirjoitan tänään siitä, mitä ajattelen rahasta. Pelaaminen on varmasti muuttanut käsityksiäni sitä kohtaan merkittävästi. Katson hattu kourassa henkilöitä, jotka ovat nuukia ja tarkkoja rahojensa suhteen. Se on viisautta, toki siinäkin pitää olla järki kädessä. Äärimmäinen penninvenytys on jo elämänlaatua heikentävä tekijä. Ilman pelaamisen aloittamista olisin alle 30-vuotiaana jo erittäin varakas. Kova työntekoni nuoresta saakka olisi nostanut minut muutaman tuhannen euron lähtöpisteestä varmasti yli 100 000 euroon. Mikäli olisin myös aloittanut sijoittamisen siinä vaiheessa kun siihen olisi ollut varaa, tuo summa ei alkaisi numerolla 1. Tämä kaikki on toki suurta jossittelua. Kun huomioidaan vielä pelaamiseen käytetty aika, niin alkaa jo kauhistuttamaan. Kuinka paljon helpommalla olisin elämässäni päässyt, kun olisin vain keskittynyt työntekoon ja tarkkuuteen rahan kanssa. Olisin pelaamiseen kuluneen ajan voinut hyödyntää opiskelijakemuihin, sosialisoitumiseen, kokemuksiin, matkailuun ym. Olen onnellinen siitä, että pelaamisesta huolimatta minulla on muutama hyvä ystävä. Perhe on myös aina ollut tukenani ja mieltä lämmittää se, että monien pettymystenkään jälkeen he eivät ole menettäneet uskoaan minuun. Pitävät minua järkevänä poikana, jolla vain on tämä yksi heikko kohta. Pelaamiseen kulutetun ajan lisäksi on tarkasteltava masentuneisuuden aikaa. Arvelisin, että enemmän aikaa olen ollut masentunut tai potenut alemmuudentunnetta kuin mitä olen varsinaisesti pelaamiseen käyttänyt. Toki tämä yhdistyy nuoren ihmisen epävarmuuteen, mutta joka toisaalta on osaltaan pelaamisen lieveilmiö. Monesti olin epätoivoinen, että olen jo näin paljon takamatkalla muihin nähden, jotka eivät ole pelanneet ollenkaan. Kaikki muuttui paremmaksi, kun en enää ajatellut näin. Aloin keskittymään omaan elämääni.

Olen jo nuoresta pitäen halunnut omistaa paljon rahaa ja olla rikas. Ikinä en ole kyllä tarkemmin miettinyt, että mitä sillä rahalla tekisin. Olen kuitenkin pelaamista lukuunottamatta tarkka rahojeni suhteen. Kulutan rahaa pakollisten kulujen lisäksi liikuntaan, urheilun seuraamiseen ja hyvään ruokaan. En usko, että ostaisin rikkauksista huolimatta hienoa autoa. Tavallinen sellainen kelpaa mainiosti. Talokin olisi loppupeleissä tavallinen, koska hienossa talossa on kuitenkin myös isot asumismenot. Toki sijoitusnäkökulmasta kiva kerrostaloasunto isossa kaupungissa olisi odotusarvollisesti ihan jees juttu. Siihen toki on varaa, astelee pankkiin ja ottaa lainan kun pesämuna on kuitenkin olemassa. Rikkaudet jakaantuisi sijoituksiin, asuntoon, säästöihin ja pelikassaan. Aina jo nuorempanakin haaveillessa rikkauksista kuului pelaaminen siihen silti jollakin tapaa. Miksi tarvitsisi enää pelata, jos olisi rikas? Jostain syystä minulla varmaan siihen olisi tarve. En tiedä, mistä se johtuu. Kilpailuvietti sen kai selittänee tai sitten vain olen vuosien saatossa kehittänyt itselleni sellaisen riippuvuuden, joka on saanut minusta vahvan otteen. Pelkään kovasti, että mahdollisesti tulevat jälkeläiseni muistavat minut miehenä, joka teki töitä ja kierteli maailmalla pelaamassa, eikä ollut koskaan todella läsnä. Mielenkiintoista nähdä se, kuinka kykenen olemaan läsnä ja keskittymään toisten elämään. Ei se lämmitä, vaikka minkälaisen omaisuuden tekisi, jos jälkipolvi kärsii. Ikävintä olisi kiikkustuolissa katsoa, jos läsnäolon puute aiheuttaisi joitain ongelmia heidän elämissään. Siinä on silloin varmasti hyvin voimaton olo. Toisaalta ei se jatkuva paapominenkaan varmasti ole hyväksi. Ehkä oma elämäntarinani toimii jonkinlaisena johdattajana tulevaisuudessa. “Kaikesta selvitään” on varmasti yksi tärkeä ohjenuorani. Kannustan riskinottoon ja yritän ohjata sijoittamiseen ja yrittämiseen ja tarkkuuteen rahan kanssa. Kerron myös liiallisesta ja tyhmästä riskinotosta, jota itse nuorena harrastin. Niin ja mikäli haluavat valita “tavallisen” elämän, duunarityön, pankkitilin ilman arvo-osuustiliä, omakotitalon ja asuntolainan, niin olen erittäin onnellinen myös siitä. Tällöin ei tarvitsisi huolehtia heidän asioistaan niin kuin omistaan on joutunut huolehtimaan. Ja hyvä olisi, jos pelaaminen rajoittuisi lottokupongin ostamiseen kauppareissulla. Future’s dreams :slight_smile:

14

Viimeisestä kirjoituksesta on muutama viikko aikaa. Elämä on sujunut pääasiassa hyvin (olen nähnyt kavereita, liikkunut enemmän, levännyt paremmin). Viimeisin tiltti mistä kirjoitin aiheutui osaltaan jonkinlaisesta liekin sammumisesta. Olin fyysisesti ja henkisesti liian väsynyt. Koko alkuvuosi oli pyörinyt pokerin parissa ja tein käytännössä 6-päiväistä viikkoa, kun lasketaan työ ja pokeri yhteen. Ei ihme siis, että painelin lopuksi 20 minuutissa 15k rulettiin. Tämä tapahtui maaliskuun alussa, siitä kirjoitinkin tänne postauksen pitkästä aikaa. Koko alkuvuoden voitot sulivat alle kahdessa viikossa ja tuo “kliimaksi” oli vielä todellinen pohjanoteeraus.

Peluri on monesti kovan pettymyksen ja äärimmäisen hädän keskellä kovin luottavainen siihen, että nyt pelit loppuu, en halua tätä enää. Tännekin tehdään postauksia niissä fiiliksissä 80 prosenttia ajasta. Onneksi on myös niitä lopettajia, jotka onnistuvat ja jatkavat tarinaansa täällä. Se antaa voimia meille kaikille. Minusta sekin on jo hyvä, että epätoivon hetkellä eksyy tänne. Pelurilla vain monesti aika kultaa muistot ja muistellaan niitä onnistumisen hetkiä. Kuvitellaan, että peli on meille jotakin velkaa, koska siihen on hävinnyt. Näinhän se ei ole. Jokainen pelisessio on uniikki, muussa kuin pokerissa odotusarvo on pakolla aina negatiivinen. Sitä se on myös pokerissa, jos ei osaa (=tekninen ja psykologinen osaaminen) ja yläpää pettää vaikka vain 5 prosenttia ajasta. Sen yläpään pettämisen aikana kun voi hävitä kovalla työllä tehdyt tulokset vaikka 20 minuutissa rulettiin.

Nykyhetkestä: Olen pelannut. Olen pelannut hyvin. Valitettavasti myös rulettia ja slotteja yht 10 minuuttia, niihin meni 600 e. Olen pelannut myös aika riskillä pokeria, pelin koko ollut hetkellisesti aivan liian suurta. Esim Viidessä sessiossa tein yhteensä 5k. Tunteja tähän kului 50 h, eli 10 h per sessio keskimäärin. Sitten kun eka tappiosessio oli tulossa. Olin 1500 tappiolla, niin enkö toki lataa 3500 pöytään ja mene isoimpaan mitään löytyy. Päässäni kävi ajatus kyllä siitä, että onko järkeä, kovalla työllä ansaitut rahat joutuu vaaraan ja mahdollisesti taas paluu lähtöruutuun. Olen ostanut osakkeita lisää turvatakseni tilannetta, parempi pitää likviditeetti pienenä niin ei ainakaan häviä rulettiin 20 minuutissa 15 kiloa. Mutta paluu tuohon pokerisessioon. 3500 meni. Ollaan maaliskuun lähtöpisteessä ja päivän kuoppa 5k. Pelasin kyllä paskastikin eli nyt puhutaan siitä, kun yläpää pettää. Päätän laittaa vielä 4,5k pelitilille ja yrittää tiukentaa peliäni. Sujuukin alkuun hyvin, mutta sitten palaan taas alkustäkkiin eli tuohon 4,5 kiloon. Turhauduin ja survaisin 4,5 kiloa keskelle aika huonoilla ja kaverilla vielä vastassa se paras käsi, luulin jo hetkellisesti että reipas korotukseni saa hänet luopumaan kädestään. Saan rahat sisään reilusti altavastaajana, hänellä 70 % ja minulla 30 %. Satun osumaan ja vetämään ohi. Lähellä oli siis melkein 10 kilon tappiopäivä. Olen kuitenkin jotenkin turta näille, hetkellisesti sattuu, mutta yöuniin ei vaikuta, eikä työssä suoriutumiseen. Tai sitten vain olen sokea sille itse. Monesti synkän tappion hetkellä nukkuu tosi hyvin, kun ei oo stressiä siitä, että mitäs nyt seuraavaksi, eikä raha polttele pelitilillä eikä paljoa pankkitililläkään. Osakesijoittaminen on ollut onneni. Tiltin hetkellä niitä ei voi myydä ja näköjään osakkeet sopivat luonteelleni paremmin kuin pokeri. En panikoi vaikka pörssissä välillä päivässä “häviäisi” 500 e, kun kurssit nousee ja laskee. Tiedostan sen, että sijoittaminen on pitkän aikavälin prosessi. Pokerissa taas päivä on joskus saatava kääntyyn plussamerkkiseksi keinolla millä tahansa. Onneksi nykyään on vähän oppinu sitä, että jossain vaiheessa luovuttaa ja ymmärtää, että jatkan toinen päivä, että jos nyt en hölmöile, niin vuosi jää kyllä plussalle. Yläpään pettäminen tulee kyllä tunnistaa paremmin ja aikaisemmin. Niin, ja palataan taas tuohon sessioon. Pelailin vielä hetken, että saan päivän plussalle… Ja sainkin. 1k plussaa. Tämän jälkeen oon pelannu pienemmällä riskillä, kun en ole eksynyt isoihin pöytiin. Maaliskuussa pelitunteja noin 60 h (tuon rullatiltin jälkeen siis) ja tulos 9000 e. Toki tuosta täytyy vähentää tuo 600 euron rulla- ja slotti"sessio". Pelottavan paljon voi hävitä rulettiin ja slotteihin, kun toi 600 e meni kymmenessä minuutissa. Toki pokeriinkin voi mennä, mutta olen ollut “oikeilla” hetkillä onnekas. Tulos nimittäin voisi olla pakkasellakin tuon yläpään pettämisen jälkeen. Osaan kuitenkin pelata ja tuosta tuloksesta suurin osa on tehty kovalla työllä.

Nyt aion keskittyä parisuhteeseen, ystäviin, liikuntaan, terveelliseen ruokaan. Yläpään sietokyky varmasti paranee, kun saa elämää parempaan balanssiin. Päivitän blogia täällä silloin tällöin. Toivottavasti kukaan ei katso tätä “kieroon”, totaali pelaamattomuus ei ole minun tavoitteeni. Koen silti, että tämä kirjoitteluni tukee elämänhallintaani ja sitä, että pysyn erossa muista peleistä. Niin kuin nimimerkki pokeri_ja_ruletti kirjoitti, en minäkään suosittele pokeria kellekään jolla taipumuksia peliongelmaan. Pelaan sitä sen aikaa kun pärjään siinä ja onnistun sen avulla kasvattamaan sijoitussalkkuani. Olen nähnyt pokerin spektrin, enkä usko että lopettaminen aiheuttaa ongelmia, mikäli en enää jossakin vaiheessa pärjää. Pidän tätä toki epätodennäköisenä, koska työmoraalini ja ajatuksenjuoksuni pelissä on korkealla tasolla. Suurin riski on yläpään pettäminen, mutta osakkeet pienentää riskiä sille. Toki elämä voi tuoda eteen jotakin esim. perhettä, niin silloin toki pokeri jää taka-alalle, vaikka siinä vielä pärjäisi. Asiat taas tärkeysjärjestykseen :slight_smile: Tavoittelen vähän niin kuin kuuta taivaalta, vaikka käyn töissä. Ei aika riitä kaikkeen. Elämä on valintoja :slight_smile: Toki ajankäyttöä pystyy optimoimaan. Oon kyllä aika laiska (työtä, pokeria ja liikuntaa lukuunottamatta), että makoilusta voisi hyvin ottaa tunteja johonkin hyödyllisempään.

15

Huh. Hurjilla panoksilla pelailet, mutta koska olet pidempään pelannut voitollisesti, niin osaat pelin keskivertoa paremmin. Pelin psykologian kestäminen on kuitenkin osa peliä ja nuo kuittausjutut tulevat vielä tulevaisuudessa kostautumaan kunnolla ja silloin menee koko pelitili nollalle. Jos pystyt kontrolloimaan sitä rahan häviämistä pitämällä kaiken ylimääräisen sijoituksissa, joita ei saa hetkessä vaihdettua pelimerkkeihin, niin tappiot voi minimoida. Ellet sitten lähde tilteissä kortti ja lainarahalla hakemaan hyvitystä.

16

Mä vähän katson kieroon, kun et aio lopettaa pelaamista kokonaan :smiley:. En siis mitenkään pahalla tavalla, enkä pidä sinua huonona ihmisenä sen takia, minulla vain on itselläni nettipokerin kanssa niin kova ongelma, että minun on vaikea hyväksyä sitä, että joku toinen voisi sitä vielä pelata voitollisesti.

Olen itsekin pelannut pokeria siis hyvin paljon, en aivan noin suurilla panoksilla, mutta kuitenkin. Olisin voittava pelaaja, jos pääni kestäisi pelata. Sehän kestäisi jos en olisi peliriippuvainen. Riippuvuuden takia pystyn vähän aikaa pelaamaan optimaalisesti, mutta aina lopulta pistän kaikki rahat menemään, koska en kestä oloa jonka pelaaminen aiheuttaa.

Tappiot on aina kuitattava jotenkin takaisin, vaikka sitten casinopeleissä. Ei onnistu usein, voin kertoa. Vaikka olisinkin voitolla, en kestä montaa viikkoa (en edes päiviä) sitä oloa kun ajattelen pelaamista koko ajan. En pysty sulkemaan sitä mielestäni, jos pelitilillä on rahaa. Lopulta minun on pakko pelata kaikki, jotta voin sulkea tilin ja lopettaa.

En nyt oikeasti tarkoita mitään pahaa kun sanon tämän, mutta luulen että sinulla on jossain määrin sama ongelma. Vaikka pystyt keskittymään ajoittain muihin asioihin, pokeri pysyy silti keskiössä. Mikään ei lopulta riitä siinä hommassa.

Päivittele tänne toki kuulumisia, toivon että saat asiasi kuntoon, lopetit pokerin tai et!

17

Mahtava kuukausi taas takana. Voitollisia päiviä huomattavasti enemmän kuin tappiollisia. Olin vielä eilen illalla 8 k voitolla tältä kuulta. Pitkästä aikaa tuli ensimmäinen tappiosessio ja 6.8 kilon monttupäivä. Pelasin kokonaisuutena hyvin, mutta eksyin “voittamattomana” liian isoihin pöytiin ja siellä meni 4 sisäänostoa hyvissä tilanteissa sisään. Kerran 90 prosenttina suosikkina, kaksi kertaa 70 prosenttisena ja kerran käytännön flipissä.

Harmittaa eniten se, etten pysy suunnitelmassa, että pelaisin vain silloin, kun näen pöydässä minua heikomman vastustajan. “Voittamattomana” tulee mentyä sitten liiankin koviin pöytiin katsomatta, että onko siellä ns. heikkoa lenkkiä paikalla.

Sitä saa mitä tilaa… Tasaisuuden kun löytäisin niin tekisin jonkinlaista tulosta. Se vaatisi tarkan kirjanpidon, aikataulun ja elämänrytmin. Häät on kesällä ja katson syksymmällä sitten, koska aloitan ristiretkeni. Joka tapauksessa pokeri tulee olemaan pienemmässä osassa elämääni. Avioliitto ja mahdollinen perheen perustaminen vähentävät riskinottohaluja ja haluan antaa aikaani rakkaille ihmisille. 10 h viikossa on max aikani pokerille.

Ihminen vain on luonteeltaan niin ahne, että ei haluaisi lopettaa, kun peleissä vielä pyörii ns. kuollutta rahaa, kun osa ei ymmärrä pelistä mitään, mutta yrittävät oppia.

Josko sitä kävisi Veikkauksen kioskilla tekemässä pitkävedon. 1k panos ja kaksi tasapeliä miesten kakkosen liigapelistä. Näyttäisi tasurien kertoimet olevan hieman markkinoita korkeammat. 1k:lla tulisi palautuksia 14k. Nyt en muista joukkueiden nimiä, mutta kaksi kakkosen peliä tänään on vain. Toivotaan, että käy hyvät. Muuten kuukausi jää break-eveniin.

18

Hyvä jos homma pysyy hanskassa sulla. :slight_smile:

Silti hieman välttäisin tällä sivustolla esim. lausahduksia: voitollisia päiviä enemmän.

Tai, en kertoisi että aion sijoittaa 1000e veikkaukseen ja kertoa kuinka suuri kerroin sillä on.

Tää sivusto on peliriippuvaisia täynnä ja ns. positiiviset viestit peleihin liittyen voi saada jonkun repsahtamaan. Tai vaikkapa ajatus: tuokin aikoo sijoittaa 1000€ peleihin, mitä jos itse kokeilisin ihan vaan satasella.

Onnea naimisiinmenosta jo etukäteen. :slight_smile: Ja mukavaa kesää muutenkin!

19

Joo tarkoitin sillä, että lukumäärällisesti voitollisia päiviä enemmän, mutta tappiopäivät ovat yleensä 2-8 x kokoluokaltaan eli sekin on ongelmallista. Eli pelaamiseni on myös ongelmallista, koska en osaa hävitä. Koneet pitäisi pystyä laittamaan kiinni aiemmin huonoina päivinä. Saa nähdä, että opinko sen vielä.

Jätin pitkävetolapun tekemättä, kun ajattelin asioita. Luin blogeja ja katsoin Puhallus Ahvenanmaalla -dokumentin. Sillä rahalla voi tehdä muutakin kuin hakea tuollaista onnenkantamoista, jonka todennäköisyys on äärimmäisen pieni. Pelaaminen tuo monelle ihmiselle kaikkea pahaa elämään. On se sitä tuonut myös minulle, vaikka olen onnistunut pitämään nenäni pinnalla. Useamman kerran olen ollut puilla paljailla.

En kannusta ketään pelaamaan mitään ja omia lapsiani (mikäli niitä siunaantuu) aion suojella tältä. Kerron rehellisesti, kuinka vaikeaa minulla on ollut ja että kannattaa miettiä kaksi kertaa, jos pelaamista haluaa kokeilla edes hauskanpidon muodossa.

20

Palatakseni tuohon otsikkoon, miksi muutin sen. Ihmettelen kovasti sitä, että miksi minun tulee pelata. Onko syynä tämä elämisen keveys / kepeys? Eilen laskeskelin, että mainiosti pärjäisin, vaikka en pelaisi ollenkaan. On rakas rinnalla, hyvä työpaikka, mukava asunto, harrastuksia, hyvät välit perheeseen (onneksi, kaiken jälkeen), ystäviä ja on hyvä olla. Aina kun tekee jotain muiden ihmisten kanssa ja puuhastelee, niin pelit unohtuu. Onko siis niin, että elämän palasten ollessa kohdallaankin nykyihmisellä on liikaa ärsykkeitä pollalleen.

“Jos kuitenkin rikastun nopeammin, kun raadan kovasti pokerissa.”
“Taas päättyi pelit tappioputkeen hyvin alkaneen nousun jälkeen, ehkä mä opin vielä.”
“Pelissä on niin paljon tyhmää rahaa, että se kannattaa hakea pois.”
“Mulla on aikaa kyllä pelata ja odottaa paisteja, otan sen ajan pois tv:n katselusta.”

Tappioputkien aikana ei pää kestä odotella paisteja, vaan omilleen on päästävä keinolla millä tahansa. Onneksi nykyään ei ole tarvetta mennä nollille, mutta ikävä silti menettää ote peliin ja hävitä kovalla työllä ansaitut voitot.

Olisin tosi hyvä pokerinpelaaja, kun saisin pääni kestämään väistämättömät tappiosessiot ja bad beatit. Mitä sillä saisin aikaan? Pystyisin vuodessa hankkimaan perheelleni 10 000 euroa lisää. Mistä se olisi poissa? Unesta, liikunnasta, ihmissuhteista… Onko se sen väärti? Alan uskoa, että ei se ole. Jos keskityn vain elämäni hyviin asioihin, mitkä alussa mainitsin. Ja laitan niihin enemmän aikaani, jolloin minun ei tarvitse suunnata ajatuksia pokeriin.

En tiedä, mitä olen menettänyt 10 vuoden aikana, kun olen pelannut. Olin useamman vuoden hyvin antisosiaalinen. Murehdin vain elämääni ja sitä, kun en pärjännyt pokerissa ja sijoitin siihen käytännön kaiket. Menetettyä rahaa en murehdi, vaan sitä menetettyä elämää ja kokemuksia. Liian paljon elämääni olen viettänyt yksin murehtien. Rakkaani on kyllä aina ollut rinnallani ja perheeni myös, vaikkakin välillä välimatka on ollut pitkä.

Kaikesta tästä huolimatta joku minut taas vetää ensi viikolla Helsinkiin pelaamaan pokeria. “Hyvin pelatessani pelaan erinomaista pokeria ja ehkä nyt on minun vuoroni loistaa.” Se joku, mikä minut pokeriin nytkäisee, on mysteeri. Vai onko se nimenomaan tämä elämän sietämätön keveys.