Tästä se paraneminen alkaa. Olet joutunut kannatteleman äitiäsi koko lapsuutesi, vaikka asian olisi pitänyt olla päinvastoin. Minullakin oli sama kokemus. Ei voi sanoa äidille mitään vastaan, hän uhkasi kuolevansa. Kaikki tunteet piti piilottaa, enkä lopulta tiennyt edes, mitä tunnen, paitsi vain nimetöntä ahdistusta ja pahaa oloa.
Monella tavalla olet tullut särjetyksi lapsuudessasi ja rakkautta vaillejääneeksi. Kun siivet ei ole kasvaneet, ei se elämä pysty kantamaan. Tai se kantaa hoivaamaan toista, onnetonta tai hyväksikäyttäjää. Tämä kaikki on myös minun elämänkirjoitustani.
En itse olisi pystynyt nousemaan tästä suosta, jos en olisi saanut ulkopuolista apua. En tiedä, miten vaikea sinun olisi avautua ja mennä jonnekin pyytämään apua. Että saisit puhua kaiken tämän elämän tuskasi auki. Tai jos et pysty muuhun, niin kirjoita tänne, vaikka joka päivä.
Olkoon tämä uusi vuosi sinulle hyvän alku, vapautumisen alku. Että vihdoin voisit elää elämää omilla ehdoillasi.
Ajatukseni ovat kanssasi.
Kiitos rakkaat Sirpasusanna ja rikottu astia ja ihanaa uutta vuotta 2016 teille.
Kamala juttu taas mutta kerron kuitenkin. Juopponi on juonut monta kossupulloa ja poikansa toivat hänelle eilen yhden lisää. Tänään kävi yksi naapuri joka sanoi lahjoittavansa puolikkaan kossun ja Carillon rakkaimmalleni koska halusi itse lopettaa juomisen. Muruseni kysyi että voisitko tuoda ne niin lähinaapuri (n. 500m) sanoi että tule hakemaan. Muru kysyi vielä että haenko minä? Eilisestä päätöksestäni jättää äitini “oman onnensa nojaan” voimaantuneena sanoin että hae itse.
Lähti huterin jaloin. Ei kuulunut puoleen tuntiin mitään. Ajattelin että nyt saa selvitä yksin vaikka mikä olisi. Kaksi naapurin miestä talutti/kantoi hänet kotiin noin tunti sitten. Hävetti vähän?? Sanoivat että elämää tämä on vaan. Ennen kuin sammui, näytti jalkojaan joissa oli komeat verinaarmut ja rystysiään jotka olivat verillä. Oli yrittänyt ryömiä “kotiin”. Oli sanonut missä “asuu” mutta näyttänyt päinvastaiseen suuntaan naapureille. En olisi hakenut vaikka olisi jäänyt sinne makaamaan, nyt joutuu ottamaan vastuun omasta elämästään. Tämä on ensimmäinen askel …
Eitzu
Olen onnellinen puolestasi, että olet jo uskaltanut laittaa rajoja miehellesi. Ja olet uskaltanut puhua äidillesi lapsuuden tapahtumista. Minun oma kokemukseni äidin suhteen oli, että hän ei ymmärtänyt tehneensä mitään väärin. Hän on jo poisnukkunut. Hänen kuolemansa jälkeen nousivat kaikki vaikeat lapsuusmuistot yhä enemmän pintaan. Uskalsin kai ottaa ne esiin, ei tarvinnut enää pelätä, että vahingoittaisin häntä jotenkin.
Ajattelen, että on tämä elämä raadollista. Äitinikin oli osa tuota kaltoinkohtelun ketjua. Minä en saanut lapsia, enkä ole voinut sitä heille siirtää. Onneksi.
Tässä omassa toipumisessa olen huomannut, että ihmeellisen tiukasti sitä pitää kiinni huonosta suhteesta. Vaikka järjellä ymmärtää kaiken, että tämä vain tuhoaa. Tunne-elämä sanoo toista. Ei voi jättää pulaan jne.
Minulla oli viha piilotettuna vuosikausia. Se oli kielletty tunne. Kun sitten uskalsin vihastua, pistin alkoholistin pihalle. Viha ikäänkuin voimaannutti minut. Päästi irti uhrin asemasta.
Yritä, Eitzu. löytää kaikkien tunteidesi alta se viha, mitä pieni tyttö on sinussa kokenut, ja mitä tällä hetkellä on tuota huonosti kohtelevaa miestäsi kohtaan. En tarkoita, että survaiset kirveellä ohimoon. Mutta sen tunnistamisen kautta voit paremmin pitää puoliasi. Löydä ne oikeutesi, mitä sinulla on ihmisenä.
Kaikki ei tule olemaan helppoa. Tunteetkin vaihtelevat. Mutta tien päässä on valo.
Ja vielä, jos siellä on Al Anon, astu siitäkin ovesta sisään ja etsi tukea. Et voi hävitä mitään.
“Rikottu astia” tuntuu että olet kohtalotoverini. Sen verran olen terapiassa käynyt joskus (kun siihen oli varaa) että olen ymmärtänyt että ihmisestä itsestään pitää löytyä se rakkaus jotta voisi oikeasti rakastaa ja tulla rakastetuksi. Me, joita ei olla oikeasti rakastettu lapsina, ei olla sitä rakkautta sisäistetty. Jos ei ole rakkautta saanut ei osaa sitä antaa. Ja nyt puhun siitä OIKEASTA rakkaudesta jota kaikki janoaa.
Eli, jos olen tavannut miehiä joilla on ollut rakkaudellinen lapsuus, ovat he minut hyljänneet koska eivät minusta ole löytäneet rakkautta. Voiko oikeaa rakkautta opetella aikuisena? Jos sitä ei saa ennen kuin osaa itse rakastaa?
Raamatussa löysin määritelmän rakkaudesta:
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan,
ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo,
kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Juuri tämän mukaisesti olen “rakastanut” ja kohdellut alkoholistiani, jonka käytös on joka kohdassa ollut täysin päinvastainen. Kerskuu ja pöyhkeilee, etsii omaa etuaan, katkeroituu ja muistaa KAIKEN kokemansa “vääryyden” ja kostaa sen nautiskellen (joten iloitsee vääryydestä). Totuus on hänen totuutensa jonka on voitettava.
On tunnustanut ettei hän tiedä mitä rakkaus on ja ettei voisi koskaan tunteakaan sellaista NAISTA kohtaan. Ainoastaan lapsiaan kohtaan tuntee rakkautta (vaikkei tiedä mitä se on).
Nyt oon Eitzu99 kun kirjauduin (onnistuin) uusilla tunnuksilla. Kiitos rikottu astia ja muut kannustuksesta kirjoittaa tänne. Viettäisin aikaa täällä enemmänkin ja tutustuisin muiden kirjoituksiin mutta alkoholistini (joka makaa selällään sohvalla koko päivän ja katselee televisiota kun on hereillä) on kertonut minulle että max aika tietokoneella olemiseen per päivä pitäisi olla 15 minuuttia koska sieltä ei voi mitään oppia. Toista on televisio. Noista miesten selviytyjäkaksikko, hengenvaaralliset saaliit ja moottoripyörien/autojen kokoomisohjelmista voi oppia vaikka mitä! (Eikä osaa käyttää tietokonetta tietenkään) 
Rakkaus ei ole niinkään tunne, vaan tekoja. Rakkaudellisia tekoja itseään kohtaan. Itseään voi opetella rakastamaan, vasta sitten voi rakastaa toista.
Raamatun luettelo rakkaudesta on kaunis.Siellä on myös käsky: rakasta toista niinkuin itseäsi. Eli RAKASTA ITSEÄSI. Mutta meidän läheisriippuvaisten pitäisi opetella omia oikeuksiamme.Googlettamalla löydät omien oikeuksien luettelon, kaikkiaan 15 kohtaa. Tässä kolme:
Minulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua.
Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin, joita, en voi tai halua täyttää.
Minulla on oikeus kaivata ja saada omaa aikaa
Nämä oikeudet kirjoitin aikinani jääkaapin oveen ja luin niitä, kun avasin oven. Jotain alkoi mennä perille. Hylätty lapsi elää toisen ehdoilla, ja antaa nämä oikeudet toiselle.
Minulle on ollut apua kirjasta: Kimmo Takanen"tunne lukkosi" Kertoo hyvin kansankielisesti, miten lapsus vaikuttaa meihin aikuisena, ja miten voimme parantua itsellemme vahingollisista ajatuksista, tunteista ja toiminta tavoista.Kyllä tämä elämä on matka, missä voi vielä aikuisenakin kasvaa.
Tiedän, että sinun on vaikea irrottautua kumppanistasi. Mutta on syitä, miksi olet hänet valinnut ja valitset yhä. Lue tuo kirja, vaikka alleviivaa ja tee kaikki testit, mitä siinä on. Saat paljon ymmärrystä itseäsi kohtaan.
Kiitos rikottu astia. Haen nuo oikeudet ja ulkoluen ne. Koitan myös hakea tuon kirjan käsiini. Olen aika paljon lukenut alan kirjallisuutta vuosien varrella mutta tuohon en ole törmännyt. Kiitos vinkistä!
Sinulla on oikeus ja velvollisuus jopa rakastaa itseäsi! Meidät on monet jo lapsena rikottu, laitettu rooliin joka ei lapselle kuulu ja se on muokannu koko persoonan kehittymistä… Koskaan ei ole liian myöhäistä, nyt on juuri oikea hetki. Pitkä tie se on ja vaikea, mutta kannattaa. Sinä ansaitset rakkautta ja hyvää! <3 Et ole vastuussa aikuisesta ihmisestä, omat lapset on aina eri asia.
Voimia kovasti ja jos on mahdollista, hae keskusteluapua! Ajattelutapa ja muu ei muutu hetkessä. Syyllisyys voi kalvaa ja koko mieli on sekaisin. Itse sain tukea omassa eroprosessissa ja koin että siitä oli hyötyä, kun pohdin onko minulla oikeus lähteä ym kun olin ottanut liikaa vastuuta juovasta puolisostani ja ajattelin että on mun vastuulla miten hänelle käy.
No autoin monissa asioissa ja hänellä on asiat nyt ihan suht hyvin, asunto ja on oppinut hoitamaan asioitaan ihan hyvin. Eli maailma ei järkkynyt eikä suistunut radaltaan vaikka järjestin itselleni paremmat olosuhteet elää omaa elämää.