Myöhäisen vaiheen alkoholistin kanssa hukassa

Kotikanava
21

No, nyt se olikin jo pystyssä ja ulkona ja oli tulossa tänne parin tunnin sisään. Veljensä tuo. Sanoi että on niin karmeen näköinen että yrittää tulla mahdollisimman nopeasti sisään ettei kukaan näe.

Aamulla mietin että onko enää elossakaan ja nyt kävelee ja puhuu suht normaalisti. Tää vaan jatkuu ja jatkuu ja pitkittyy ja mä olen hermoheikko jo. Koskenkorva on vissiin onneksi loppu.

Mä vaan huolehdin ja pidän huolta vaikka olen tehnyt hänelle selväksi että en haluaisi olla enää parisuhteessa hänen kanssaan, olisin mielellään yksin koirieni kanssa. Toivon että itte antais mulle armoa ja ei tulis tänne enää kun tietää mun tunteet ja että on vaan rasitteena eikä mitään hyvää tuo mun elämään. Mä vaan suojelen häntä kuin pikkuvauvaa maailman pahuudelta ja pahalta mieleltä.

Aitini sanoi kerran että hän tappaa itsensä kun on noin kamalat kakaratkin, olin 11, pikkusisko 5. Siitä asti koitin huolehtia ettei äiti pahoita mieltään mistään ettei jouduta siskon kanssa lastenkotiin. Isä oli alkoholisti ja kuoli alle viiskymppisenä, erosivat kun olin 6. No mercy in this life?

Jatkuu …

22

Hei,
kuten jossain kirjoitettiin, et voi muuta kuin pelastaa itsesi. Vain ja ainoastaan se on enää vallassasi.

Minun exäni lähestyi myöhäisvaihetta, ja onneksi pääsin irti, kun asunto vihdoin myytiin. Muutettuani vaihdoin puhelinnumeroni salaiseksi. Alkoholi raitistuu vain omasta halustaan, muuten olet vain seuraamassa tuhoa tai jopa sitä jouduttamassa suojelemalla.

Jos kaikki menee ympäriltä, alkoholisti joutuu vihdoin vastaamaan itsestään. Valinta on hänen. Jos hän valitsee tuhon, sen hän tekee. Sinulla on mies ilmeisimmin näin jo valinnut.
Meiltä jokaiselta menee oma aikansa ymmärtää, mikä itselle on parasta ja mikä on mahdotonta taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Toki elämä nyt tuntuu oudon tyhjältä, kun ei tarvitse elää draamassa. Tämä onkin sitä tavallista elämää, jota nyt opetellaan elämää. Ihmeellistä!!!
Jossainhan sinunkin kamelisi selkä taittuu, mutta missä kohdin, se sinun itse päätettävä.
Voimia.

23

Ei se enää hirveästi voi pitkittyä. Ihminen ei yksinkertaisesti elä, kun maksa ei toimi. Jos maksan toiminnasta on kymmenen prosenttia jäljellä, se riittää, mutta kirroosi etenee vääjäämättä nopeasti loppuun saakka, jos juominen ei lopu.

Eikö sinulla ole ketään, joka voisi auttaa? Ehkä veli voisi yrittää puhua miestä hoitoon? Toivon sinulle voimia! Kunpa jaksaisit riuhtaista itsesi irti…

24

Kirjoitit , että olet hermostuneempi, kun mies ei ole kotona, koska et pysty silloin vahtimaan häntä. Se kertoo, kuinka mies on selättänyt sinut henkisesti. Sitten kerroit toivovasi, että mies antaisi sinulle armoa lähtemällä itse. Näet varmasti ristiriidan. Miksi mies lähtisi vapaaehtoisesti, kun hän saa täyden ylläpidon luonasi ? Kun ehdotit hänelle kotiintuloa jos hänen äidilleen olisi tulossa vieraita, ajattelitko muita, vaiko sitä, että haluat hänet kotiin niin pian kuin mahdollista siipiesi suojaan, koska kukaan muu ei osaa huolehtia hänestä niin hyvin, kuin sinä ?
Olet henkisesti täysin uuvuksissa, mutta myös täysin kiinni hänessä. Tarvitsisit nyt todellakin jonkun tukemaan, mutta myös ravistamaan sinut hereille, koska nykytilanteessa et ole valmis laskemaan hänestä irti. Anteeksi, jos vaikutan julmalta, mutta tällaisen kuvan sain kirjoituksestasi. Nyt hän kuitenkin jatkaa juomista ja voi käydä niin, että ilmaantuu äkillisiä komplikaatioita, jossa apu ei enää tavoita häntä, vaan hän kuolee käsiisi. Millaista tuhoa edellämainittu skenaario tekisi jo nyt traumatisoituneeseen mieleesi ? Toivon, että saisit sen verran voimaa, että pääsisit keskustelemaan tilanteestasi lääkärin kanssa. Saisit purkaa itseäsi ja voisit saada tukea irrottautumiseen. Nykyisellä meiningillä ei voi mennä enää kauaa, kun miehesi elimistö pettää.

25

Kirjoitin tämän viestin näköjään ei kirjautuneena joten oli kirjautunut nimelle vieras. Laitan sen nyt omalla nimelläni uudelleen

26

Laitan nyt asiat tähän niin kuin teidän hyvien, järkevien ja valaisevien neuvojen/kommenttien valossa olen asiat nähnyt.

Yksin jouluna kirjoitti “Mielestäni sinun pitää päästä ensin ihan fyysisesti ja konkreettisesti eroon alkoholististasi ja sitten on vasta mahdollisuuksia henkisen eroon pääsemisen työstämiseen. Juu, tiedän että helpommin sanottu kuin tehty”

Totta mutta tämä edellyttää minulta enemmän työtä ja vaivaa mitä juuri nyt jaksaisin tehdä; hae asunto, järjestä muuttoapu (auto), odota ajankohtaa että hän on poissa; sovita nämä kaikki yhteen … kaksi kertaa olen toisaalta sen jo tehnyt, kolmas kerta toden sanoo?

Huolestuttaa kirjoitti "Miten ajattelet sen, että et anna miehelle juomista huonontavan tilannetta?

Tähän vastasin että pelkään juoppohulluuskohtausta, jos menee ihan harhaiseksi esim luulee että yritän tappaa hänet ja tappaa minut sitä ennen. Vaikka onkin heikko niin painaa yli sata kiloa ja tämä on pieni asunto, ei paljon pakoon kirmailla. Toisaalta, en ole tähänkään mennessä pitänyt itsestäni minkäänlaista huolta enkä välittänyt itsestäni(?)

Suruharso kirjoitti" Sillä tavalla olen kokenut maksakirroosi potilaan poislähdön, että oma ukkini kuoli siihen. Myös muussa roolissa kuin omaisen roolissa oman nähnyt saman. Ja se ei ole miellyttävää katsoa."

Depression kirjoitti " voi käydä niin, että ilmaantuu äkillisiä komplikaatioita, jossa apu ei enää tavoita häntä, vaan hän kuolee käsiisi. Millaista tuhoa edellämainittu skenaario tekisi jo nyt traumatisoituneeseen mieleesi ?"

Näin pitkälle en ole asiaa ajatellut. Kiitos. Miten tosiaan voisin sen jälkeen? Olen ajatellut että se olisi helpotus (kun itsekin toivoo sitä) mutta eiköhän se kuolema toisi mukanaan hyvin, hyvin paljon muita ikäviä asioita

Ihan selväjärkisesti jos myönnän kommenttinne todeksi ja ajattelen asiaa niin olen tekemässä (alitajuisesti harkittua?) murhaa.

Ensinkin oma pelkoni hylätä ihminen oman onnensa nojaan on suurempi kuin antaa ihmisen kuolla ja edesauttaa sitä.
Hullua? KYLLÄ.

Mainitsin aiemmin että kaksi viikkoa ennen tätä viimeistä muuttoani hän sanoi että “et pääse minusta eroon muuten kuin tappamalla minut” !!! Sitäkö nyt olen tekemässä.

Voi olla että poliisi ottaa huomenna yhteyttä mutta elossa kaveri on tällä hetkellä ja tuossa kahden metrin päässä niistää nenäänsä.

OLETTE HERÄTTÄNEET MINUSSA TODELLAKIN JOTAKIN. Haluanko olla vastuullisena toisen kuolemaan vai pitäisikö minun TODELLA pikaisesti parantua tästä lapsuuden traumasta jonka nimi on läheisriippuvuus.

27

Koska on mahdotonta parantua läheisriippuvuudesta yht`äkkiä, niin kaikki varmaan jatkuu niinkuin tähänkin asti. Itse olen etsinyt apua läheisriippuvuuteeni vuosia, ja vasta nyt on jotain sisälläni alkanut muuttumaan.
Millaista apua olisit toivonut täällä kirjoittavilta ihmisiltä? Minun mielestä kaikki, mitä pystyy sanomaan, on jo sanottu.
Sinun tulee varmaan kulkea tämä polku loppuun asti. Voimia siihen.

28

Hei! Miten sinulla ja miehelläsi nyt menee? Olette usein ajatuksissani.Toivon, että tilannne on parempi.
Kirjoitit, että halusi hoitaa miestäsi ja edesauttaa hänen kuolemaansa on suurempi kuin hyljätä hänet.
Minun täytyy vielä jatkaa edelliseen kirjoitukseeni, että emme suinkaan halua, että hylkäisit miehesi, vaan että hän pääsisi jollakin tavalla hoitoon. En tiedä, ymmärtääkö hän, miten vakava hänen tilansa on, ja haluaako hän todella kuolla? Onko hän toivonut kuolinapua?
Oletko itse ymmärtänyt, että kuolinapu on Suomessa rikos. Tietysti on tulkinnanvaraista, jos miehesi ei millään suostu lähtemään hoitoon. Toivoisin kovin, että jollain tavoin saisit hänet hoidon piiriin. Kävisit edes puhumassa lääkärille, että on todisteita, että olet sitä yrittänyt. Jos hän kuolee kotiin, seuraa poliisitutkinta ja oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus.Eikö olisi helpompi, että hänen kohdallaan olisi yritetty hoitoa.
Etkö voisi kuitenkin yrittää puhua miehen veljen kanssa, jos yhdessä saatte hänet suostuteltua hoidon piiriin.
En ole kirjoitanut tätä pelotellakseni, vaan siksi, että tiedän tuon käytännön. Ja niin suoraan kirjoitit, että toivot hänen kuolemaansa.
Teille molemmille toivon sitä parasta, mikä tässä tilanteessa on mahdollista.

29

Mitähän eitzulille kuuluu…?

30

PunaineN

31

En päässyt kirjautumaan sisälle millään keinolla. Katsotaan tuleeko tämä perille. Mies ei ole kuollut mutta huonossa hapessa. Lähti perjantai illalla veljensä luo (tosi huonossa kunnossa) kun pakotin. Poikansa tuli hakemaan. Tänään 9.30 tuli takaisin. Elokuusta lähtien on ollut täällä. Ei hetken rauhaa. Googlasin “vastaa pahaan pahalla” niin vastaan tuli kristillisiä nevoja että pahaan ei saa vastata pahalla. Olen yrittänyt tänään miettiä mitä niin pahaa olen elämässäni tehnyt että ansaitsen tämän. Tämä on kestänyt nyt 16 vuotta. Olen kohta 56 vuotias.

Äitini antoi minut ilmaiseksi lehti-ilmoituksella eteenpäin vuonna 1960 kun synnyin. Tuli kuulemma yksi vastaus. En tiedä missä olen ollut mutta äidin äiti (joka synnytti äitini aviottomana lapsena 1940) sai tietää asiasta ja pakotti äitini hakemaan minut takaisin kun olin noin 1v 4 kk. Isäni oli 18v kun synnyin ja hänen vanhempansa eivät minua halunneet. Tosin myöhemmin elämäni parhaimmat muistot ovat heidän luotaan joten todella loppujen lopuksi rakastivat minua.

En ole ollut erityisen hyvä ihminen mutta en ole koskaan tehnyt harkitusti pahaa kenellekään ihmiselle. Koko elämäni olen etsinyt RAKKAUTTA, miehiltä, koska en ole muuta keksinyt. Tämä ihminen haukkuu minua huoraksi, valehtelijaksi ja epäluotettavaksi ihmiseksi vaikka en edes sellainen osaisi olla. Ennemmin olen maksanut seksistä kuin saanut siitä maksua. En juuri ole kellekään velkaa.

Vastoin luonnettani ajattelin olla todella ilkeä ja paha ihminen hänelle koska sellaiseksi hän minua haukkuu. Olen jo ojentanut molemmat poskeni 15 000 kertaa.

32

Kunhan kirjoitin. En usko enää että saan apua mistään. Aloitin koko ketjun kirjoittamisen viimeisenä hätähuutona vaikken silloinkaan uskonut saavani mitään apua enää. Kokeneemmat sen ehkä ymmärsivätkin.

Ehkä tästä on jollekin lukijalle ajatuksen aihetta. Älkää päästäkö hyvät naiset ja miehet tilannetta näin pitkälle. Kaksi kertaa olen muuttanut salaa (vienyt tavaroita etukäteen uuteen asuntoon) ja kaksi kertaa olen ottanut hänet takaisin. Kaksi vuotta on ollut (kiltti) viimeisen muuton jälkeen. Nyt olen taas huora ja paska ihminen. 16 vuoden aikana olen ottanut noin 50.000 euroa velkaa joka on nyt ulosotossa ollut jo pitkään. Hänellä on puhtaat luottotiedot. Ja hän haluaa pitää luottotietonsa kunnossa jotta voisi auttaa kolmea poikaansa (joilla kaikilla luottotiedot menneet jo). Minä osaltani maksoin näiden poikien ajokortit (jotka hän oli ed. vaimolleen luvannut maksaa) ja hevosen kuukausimaksut (josta piti tulla ravikuningas mutta osasi enimmäkseen vain laukata). Hän maksoi omalta tililtään ja minä otin lainaa saman verran viinaan, tupakkaan ja ruokaan.

Sääli, myötätunto, lähimmäisen auttamishalu. Vaikka huoraksi haukutaan …
(En ole erityisen hyvistä oloista enkä rikkaasta perheestä mutta kukaan ei ole minua huoritellut ennen häntä enkä ole sellaista kieltä ennen kuullut. Paha moka oli myös kun kertoi äidilleni puhelimessa että aikoo tulla ja kirveellä hakata pään poikki … kun vähän ärsytti häntä äitini)

33

Hei,

olet tekemisissä sairaan ihmisen kanssa. Alkoholistin loppuvaiheessa olevan kanssa, etkä voi odottaa enää normaalia käytöstä häneltä. Itse olin alkoholistin kanssa viisi vuotta ja oma käytökseni muuttui epäterveeksi. Vieläkin toivuskelen, vaikka suhteen
lopetin vajaa kaksi vuotta sitten ja vaikka toinen osapuoli ei asiaa ymmärräkään.
Tajusin myös, että toisen tilan ihmettely ei auttanut häntä eikä itseäni.
Sinä tunnut olevan hyvin kiinni vielä. Toivon, että saat itsesi ainakin ajatuksen tasolla ajattelemaan omaa hyvinvointiasi. Ja sitä, että miksi et lähde pois sellaisen luota, joka solvaa sinua. Se ei ole rakkautta, vaan sairautta.

Oma exäni on niin pitkällä myös, että sekä fyysisiä että henkisiä muutoksia monta. Tuskin elää kauaa hän. Aivot kutistuneet, jaloissa neuropatia.
Ei voi mitään, kaikki hyvä oli saatavilla, vaan päihteet voittivat.

34

Voi Eitzu, pistää niin vihaksi miehesi käytös! et varmasti ole tuollaista ansainnut! Kunpa saisit itsesi irti tuosta miehenkuvatuksesta. vie hänet poikiensä huoleksi jos hänellä sellaiset on. Tai jätä hänet sosiaalitoimen huoleksi. Saatko mistään keskusteluapua? Sinun on vapautettava itsesi tuosta vastuun tunnosta, sinä et ole miehestä vastuussa.

35

Mä vedän aina ton mun oman hylkäämiskokemuksen tähän. Ajattelen että miten pieni vauva on helppo hylätä kun se ei muista mitään eikä voi olla VIHAINEN. Se ei voi tulla sun perään ja uhkailla sua. Sä jätät sen jollekin joka oletettavasti pitää siitä huolta.

Aikuista ihmistä ei voi lykätä kellekään muulle. Tai voisi muttei kukaan sitä halua. Ei kukaan halua sitä. Se on jäänyt tänne mulle.

Viime perjantaina soitin äidilleni joka aina on haukkunut mua siitä että olen tollaisen hylkiön kanssa. Huutanut ja kysynyt MIKSI? MIKSI? Huusin että herra Jumala, en minä tiedä miksi. Tukea en ole saanut mistään, en ole oppinut pyytämään apua koska äitini oli itsekeskeinen eikä KOSKAAN kysynyt miten minä voin. En ole oppinut puhumaan enkä luota kehenkään.

Onneksi rahat on loppu. Miehellä oli 30 euroa tilillä ja lähti aamulla kävelemään alkoon ja osti 0,7 kossupullon. Pullo on nyt tuolla sohvan takana piilossa kun kielsin sitä tuomasta. Enempää ei ole varaa ostaa. Pohjaa on kolmelta viikolta joten nukkunut koko päivän. Kinkku oli paistettava tänään joten tossa se odottaa hellan päällä osa valmiiksi viipaloituna. Ei sen puoleen. Joulut ovat olleet meillä järjestään järkyttävän kamalia. Silloin vasta haukkumisia on ladellutkin. Joten en ole koristeen koristetta laittanut. Yritän turruttaa itseni Joulun läpi niin ei tule pettymyksiä jos ei iloakaan. Tsemppiä muille samassa tilanteessa oleville …

36

Tunnen niin paljon myötätuntoa sinua kohtaan. Näen sinussa myös itseni. Olen äidin lapsi, joka ei fyysisesti hylännyt, mutta tunnetasolla kyllä ja kovalla fyysisellä kurittamisella. Tämä lapsuuden rakkaudettomuus ja mitätöiminen on vaikuttanut ihan koko elämääni. Olen valinnut toinen toisensa jälkeen huonoja parisuhteita ja yrittänyt etsiä niistä rakkautta. Ihmisiltä, jotka eivät kyenneet rakastamaan. Toivonut vuosi vuoden jälkeen, että kaikki muuttuisi.
Minäkin kysyin aikoinaan, miksi, miksi. Olen nyt ymmärtänyt terapian kautta, että elän uudelleen näissä suhteissani sitä lapsuuden vaillejäämistä, samanlaista kylmää ilmapiiriä. Tahtoisin siihen onnellisen lopun. Mutta se loppu ei yleensä ole onnellinen, koska onnen mahdollisuuksia ei ole.
Tämä meidän murjottu itsetunto pitäisi päästä paranemaan. Kun olen ymmärtänyt tämän kuvion, voin alkaa puhua itselleni rakastavasti. Olen arvokas, vaikka lapsuudessa en ollut.
Vaikka tämä vaikea ihminen elää vierelläsi, etsi itsellesi joka päivä jotain lohtua.
Sytytä nyt jouluna itsellesi kynttilä, ja sano itsellesi, olen arvokas ja rakastettava ihminen.
Kirjoita tänne ja pura tunteitasi. Täällä on monta ymmärtäjää ja myötäeläjää.
Hyvää Joulua sinulle.

37

Moi taas. Täällä Eitzuli. Sisäänkijoittautuminen ei tahdo onnistua mutta ehkä tämä tulee näin.

Äidilläni on iso osuus siihen että olen tässä tilanteessa. Kerroinko jo että hän laittoi Turun Sanomiin ilmoituksen että annetaan tyttölapsi ja siihen tuli yksi vastaus. Hän oli luullut että voisi pitää minut (?) mutta isäni vanhemmat sanoivat ei, joten sairaalasta noutivat nämä jotkut. Äidinäiti kuuli asiasta vuoden päästä kun äitini huonetoveri kirjoitti hänelle ja kertoi kaiken. Tämä isoäiti tuli sitten pohjoiskarjalasta ja pakotti äitini hakemaan minut takaisin. Kyseessähän ei ollut mikään laillinen adoptio (1960) joten alkuperäisillä ottovanhemmilla ei ollut minuun laillisia oikeuksia.

Nämä menivät sitten naimisiinkin. Äitini (20v) ja isäni (18v). Isäni osoittautui sitten alkoholistiksi ja erosivat kun siskoni syntyi (1966). Äiti jäi vieraaksi. En tuntenut saavani rakkautta enkä rakastanut ketään. Äitini ei katsonut selviytyvänsä yksin joten äidinäiti osti meille “hellahuoneen” jossa asuimme kaikki neljä. Äidinäiti oli vaatimaton, pieni ja harmaa olento joka eli tiukasti raamatun mukaan. Ei paha ihminen, teki meille ruokaa ja siivosi jne. mutta ei kertonut satujakaan iltaisin. Oli “hairahtunut” nuoruudessaan antamaan yhdelle taksiautoilijalle. Siitä syntyi äitini. Ei avioliittoja/muita suhteita. Mitä tähänkin voisi sanoa. Vaatimattomampaa elämää en ole nähnyt! Kiitokseksi sai tyttärensä huudot, haukkumiset, ulosheittämiset, potkut ja lyönnit joita siskoni kanssa todistimme. Väkivaltaahan esiintyy monen lapsuudessa mutta harvemmin oma äiti hakkaa omaa äitiään niinkuin meidän tapauksessa. Muistan kun yritin huutaa jos se vaikka auttaisi “mammaa” ja saisi äitini epäröimään potkimistaan. Siskoni seisoi vieressäni ja luotti minuun, kehenkäs muuhunkaan? Surkea ääni tuli kurkusta mutta kai se huutoa muistutti. Tosin sillä ei ollut mitään tehoa.

38

Eitzu jatkaa…

Äiti itki jossain vaiheessa kun olimme kolmin (sisko, minä, äiti) että hän tappaa itsensä kun on tuommoiset kakaratkin. Muistan kun seisottiin tumput suorina siskon kanssa. Minä ajattelin silloin että millaista lastenkodissa mahtaa olla. Äiti varmaan toivoi että olisimme langenneet hänen jalkoihinsa ja lohduttaneet häntä. Hän näytti omat tunteensa silloin mutta me emme olleet siihen oppineet. Meillä ei ollut tunteita ollenkaan. Oltiin vaan ja tuijotettiin. En muista miten tämä tilanne loppui. Luottamus äitiin meni viimeistään silloin. Toisin sanoen; jos olen huono, ilkeä tms. niin seurauksena on äidin itsemurha. Minusta tuli kova ja vahva. Itse olin valmis lähtemään lastenkotiin kyllä mutta en halunnut ottaa vastuuta äitini itsemurhasta.

Muutin 18 vuotiaana pois kotoa. Niin nopeasti kun pääsin. En voinut hyvin aina mutta en osannut hakea apua. Olin kaunis ja hyvä vartaloinen nuori nainen. Janosin miehiltä rakkautta ja annoin seksiä muutamasta kauniista lauseesta, hyväilyistä ja suudelmista. Olin ujo enkä olisi pystynyt suhteeseen vaikka joku olisi halunnutkin.

39

“Onnen mailla”, “paskavaimo” ja “rikottu astia” . Kiitos kirjoituksistanne. Helpottaa aina kun tulee “nähdyksi”! Ymmärrätte varmaan.

Eitzu jatkaa…
Äitini on tullut uskoon 80-luvulla. Hän rukoilee nyt minun puolestani ja hänen uskovat ystävänsä rukoilevat näitä esirukouksia. Kiitos, kaikki otetaan vastaan vaikka itse en ole mitään herätystä kokenut.

Eiliseen asti olen suojellut äitiäni. Eilen ajattelin että äidillenikin hyväksi olisi varmaan kuulla rehellinen totuus, varsinkin jos hänellä nyt on Jumala turvanaan (ja uskovaiset eivät voi tehdä itsemurhaa koska joutuvat helvettiin). Joten soitin ja sanoin että olet aina ollut niin heikko että minun on tarvinnut pitää huolta (henkisesti!) sinusta, siskostani ja itsestäni. Ja että olen aina ollut yksin.

Hän on kuulemma syntinsä saanut anteeksi monta kertaa joten " Jeesus on vapauttanut minut vastuustani". Kiitos siitä.

Alkoholistini olohuoneessa oli tietysti läsnä sohvalla maaten. Sanoin samat sanat hänelle. En vihaa sinua, ei tarvitse lähteä tänään mutta on pakko lähteä. En ole vastuussa enää äitini mielialasta enkä sinun. Koko lapsuuteni olen tuntosarvet päässä kuulostellut kodin ilmapiiriä. Koittanut piristää äitiäni jos on ollut masentunut.

Samaa olen tehnyt viimeiset 16 vuotta. Olen yrittänyt pitää tätä alkoholistia “hyvällä tuulella” kantamalla tälle päivittäin viinaa. Pahin pelko minulla on ollut että minut haukutaan/hakataan syyttä. Siksi olisin NIIN MIELELLÄNI YKSIN kahden koirani kanssa. Haluaisin vaan olla yksin koirieni kanssa!!! Vaikka tekisin jonkin asian “väärin” niin koirani rakastaisivat minua silti. KUKAAN EI HAUKKUISI MINUA

Olin taas niin varma eilen. Nyt olen avannut tämän solmun. Nyt ymmärrän miksi olen sietänyt tätä hullua joka on
TUHONNUT minun elämäni. Silti toin sille tänään taas 0,7 kossun. Silti toivon vieläkin että joku olisi ylitse minun. Ettei minun tarvitsisi olla yksin ongelmien kanssa, että joku auttaisi, ettei tarvitsisi aina tehdä kaikkea itse.

Anteeksi että ruikutan. Pakkohan se on jollain tavalla itse tehdä. Tässä taas yksi askel eteenpäin … huh huh

40

Eitzu hienoa! Onpa upea lukea sinulta tuollaista kirjoitusta! Olet voimaantunut ja nyt vihdoin olet valmis puolustamaan itseäsi ja rajojasi.

Olet vahva ja fiksu nainen ja opit kyllä pikkuhiljaa pitämään puolesi ja pitämään itsestäsi huolta.
Pidä tuosta tunteesta ja ajatuksesta kiinni, Eitzu. Älä anna muiden määrittää ja määrätä sinua.

Nyt on mahdollisuus tehdä vuodesta 2016 käänteentekevä vuosi elämässäsi!