Nykytilanne: vatsa turvonnut, luultavasti nestettä vatsassa. Silmänvalkuaiset ja iho kellertää; maksan vajaatoiminta. Kädet vispaa, jalat menee alta (romahti keittiössä yöllä ja jalkapöytä ilmeisesti murtui, ei mennyt lääkäriin). Fyysinen kunto täysin romahtanut. Kävelee pari metriä vessaan äärimmäisen hitaasti, voi kaatua matkalla. Jalat välillä makaroonia ja tutisee. Sohvalla koko päivän, polttaa osittain sisällä (vaikka vuokranantajan kielto) koska ei jaksa mennä ulos. Ei halua mihinkään hoitoon. Ei ymmärrä että alkoholilla voisi olla osuutta nykyiseen kuntoon. Hereillä ja nukkuu, hereillä ja nukkuu. Ei mitään rytmiä. Syö vähän kun jaksaa (laihduttaa kun on vatsaa tullut). Juo viinaa … Juonut päivittäin ainakin 15 vuotta. Tänä aikana yksi 5 päivän selvä jakso ja muutamia viikkoja yhden päivän raittius. Ikä 56 v.
Tapasimme 15 v sitten, sattumalta, baarissa lähikaupungissa jossa siskoni asui miehensä kanssa. Olin pitkään hakenut kumppania, olin 40. En rakastunut mutta miellyin häneen koska hän oli niin miellyttävä ja rauhallinen. Varoituslamppu paloi kyllä (sun pitäisi muuttaa pian mun luo ennenkuin jompikumpi muuttaa mieltään? Koskaan en ole naista lyönyt?? Kaikista asioista täytyy pystyä keskustelemaan, never happened) mutta en piitannut niistä.
Arkipäiväjuominen joka alkoi heti töistä päästyä n. klo 15.00 ihmetytti. En ollut tottunut sellaiseen. Ajattelin että se johtuu työstressistä ja loppuu aikanaan. Itse koitin juoda siideriä seuraksi vaikka se inhottikin. Miedot ei hänelle kelvanneet, piti olla vähintään pari Carilloa tai mieluusti Koskenkorva ja Carillo per ilta.
Noin 3 kuukauden päästä muuttui luonne. Minusta ja tekemisistäni alkoi löytyä vikoja. Ajattelin että hän ei enää rakastakaan minua ja surin sitä mutta ei hän halunnutkaan minusta eroon. Päinvastoin, halusi olla loppuelämänsä minun kanssani. Ensimmäinen lyönti tuli noihin aikoihin. Nyrkillä naamaan. Ohoh. Tuttavapariskunta oli kylässä silloin ja lähdin yöksi heidän mukaan, pakkasin vähän tavaroitakin. (Siinä välissä kopautin häntä puusandaalilla päähän). Vähän liila silmäluomi minulla seuraavana aamuna. Ei kauheasti anteeksipyyntöjä mutta käsky tulla kotiin. Huusin ja raivosin mutta menin takaisin.
Uudella paikkakunnalla tein ensin satunnaisia töitä. Hänen kesälomansa alkoi, ajattelin että nyt loppuu juominen. Luulin ehdottomasti että jokainen ihminen jolla on alkoholi ongelma haluaa lopettaa juomisen. Lomalla selvisi että loma se vasta juomisen aikaa onkin, kun ei tarvii ollenkaan selvitä. Siis olla hetkeäkään selvin päin. Jos huomautin asiasta niin hän kyllästyneellä äänellä että jumalauta, meinaatko sinäkin pilata hänen lomansa (niin kuin edelliset naisystävät).
Sain vakinaisen työpaikan, hänellä oli työsuhdeasunto työpaikkansa välittömässä läheisyydessä joten minä käytin autoa (omaani uutena ostettua ja kokonaan maksettua) työmatkoihin. Luonnollisesti kävin kaupassa ja Alkossa kotiin tullessani. Tällöin olin jo alkanut pelätä hänen luonnettaan joten ostin viinaa pitääkseni hänet hyvällä tuulella. Ostin myös tupakat (hänen pyynnöstään) ja kaikki ruoat.
Olin halunnut alun perin maksaa puolet vuokrasta mutta hän huitaisi sille kättään että mitä turhia (hän maksoi työsuhdeasunnostaan 100 eur/kk), osta vaikka ruoat joku kuukausi? Hän oli hyvin tiukka raha-asioissa ja antoi minulle erittäin niukasti käyttörahaa. Kauhukseni yhtälö ei toiminut mutta hän ei halunnut asiasta puhua. ”Minulla on hyväpalkkainen työ, minulla täytyy olla rahaa”. Piste. Minä otin luottokortteja.
Hänellä oli kolme lasta edellisestä avioliitosta (minulla ei lapsia). Jokaisesta oli maksettava elatusapua sekä muu kuukausittainen avustus (viikkoraha ja harrastukset, ajokortit ja ensimmäinen auto). Näin hän oli luvannut ja oli hyvin tärkeää ex-vaimoa kohtaan säilyttää kasvot. Ex-vaimolle vietiin jopa Joulukukka aina Jouluisin. Minä en saanut.
Ajattelin että minulla on opintovelkaa joten se tasaantuu sillä. (Opintovelka/elatusmaksut). Ei tasaantunut. Opintovelat jäi maksamatta ja käytännössä minä olen maksanut nämä ajokortit (2 kpl, yksi sai kortin armeijassa). Hän luonnollisesti maksoi kortit omalta tililtään, minä otin saman verran velkaa omalle nimelleni.
Ai niin, mies soitti yks ilta ja kysyi paljonko rahaa hänellä on tilillä. Vastasin että tuhannen euroa. Kun hän tuli kotiin oli hän ostanut ravihevosvarsan kaverinsa kanssa: 800 euroa plus ylläpito ja valmennus noin 250eur/kk per nokka. Kilpailemaan tämä pääsi vasta muutaman vuoden päästä mutta olisi paremmin pärjännyt Ameriikassa kun siellä on niitä laukkakilpailuja. Myytiin ratsuksi, onneksi joku hoitaja oli siitä kiinnostunut.
Viidentoista vuoden suhteen aikana olen kaksi kertaa muuttanut salaa. Vuokrannut asunnon. Hekumoinut ajatuksella että saisin päättää itse mitä ohjelmia televisiosta katsoisin, mitä söisin (en uskaltanut syödä juuri mitään kotona koska hänen mielestään olin ylipainoinen ja söin liikaa. Alkoholistithan ei syö juuri mitään).
Vapaus!! Saatoin jo maistaa sen. Ensimmäiseen muuttoon syy oli pahentunut väkivalta (kerran käytiin oikeudessa asti kun kotiin kutsuttu poliisipartio teki omasta aloitteestaan tutkintapyynnön miestä vastaan vaikka minä kielsin) ja mustasukkaisuus, oma lisääntynyt juominen (en halunnut juoda), velkaantuminen siihen pisteeseen etten enää pystynyt maksamaan laskuja (kävin velkaneuvonnassa jossa sanottiin että ”voi voi, eihän sinulla ole edes mitään ulosotossa vielä”). No nyt on.
Jätin kirjeen ja olin poissa kun hän tuli työstä kotiin. Minulla oli vielä auto. Ja työpaikka. Ja olin saanut perinnön jolla ostin uudet huonekalut uuteen asuntoon. Jätin siis hänelle täysin kalustetun (minun huonekaluillani) asunnon.
Kirjeessäni olin maininnut asuinkunnan minne olin muuttanut. (Myöhemmin kuulin että hän oli soittanut kaverilleen jotta he lähtisivät koluamaan katuja ja näin ehkä löytäisivät asuntoni autoni sijainnin perusteella).
Nukuin yhden yön lopen uupuneena uudessa asunnossani puhelin äänettömällä (olin ottanut kaksi viikkoa sairaslomaa elämäntilanteeseeni vedoten). Seuraavana päivänä vastasin puhelimeen. Kahden viikon päästä olin muuttanut takaisin. Mies oli sen verran pelästynyt että olisi suonut minulle jopa hetken ajatusaikaa mutta mitä turhia. Selitin taloudellisen tilanteen ja etten enää pystynyt maksamaan hänen juomistaan koska velkani menee ulosottoon (tyhmyyksissäni olin kyllä osan veloista maksanut perinnöstäni. Olisi ehdottomasti kannattanut lähteä vaikka Honoluluun niilläkin rahoilla).
Jouduin nyt käyttämään hänen Visa korttiaan viinojen ostamiseen koska palkkani ei siihen riittänyt ulosoton jälkeen. Uusi auto oli hankittu hänen nimellään. (Oma autoni meni käsimaksuun). Auton osamaksut maksoin ja vakuutuksen ja verot ja ruoat mutta viinaan ei tosiaan enää jäänyt rahaa.
Jouduin työttömäksi taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Ansiosidonnaista sain aikani. Tein pimeitä siivoustöitä siinä lomassa joten tulin toimeen.
Seuraava muutto oli edessä kun Visan raja 6000 eur tuli täyteen enkä uskaltanut sanoa että enää en pysty sitä viinaa sinulle tuomaan. Tähän oli mennyt 13 vuotta. Sama juttu taas. Vuokrasin asunnon, muutin salaa, en tainnut ehtiä laittaa edes kirjettä kun oli vähän tiukka tuo aikataulu. Puhelin äänettömälle. (Olin käynyt tässä välissä kunnan perheklinikalla jonkinmoisessa terapiassa josta hieman apua). Puhelin edelleen äänettömällä mutta latausjohto seinässä ja se soi (Nokia). Jostain syystä se soi äänettömällä? Vastasin. Nyt en enää suostunut muuttamaan takaisin mutta otin hänet jonkin ajan päästä vierailemaan luokseni.
(Ai niin. Kaksi viikkoa ennen muuttoa hän sanoi että ”et pääse minusta eroon muuta kuin tappamalla minut”. Sekin vaihtoehto on käynyt mielessä mutta minulla on kaksi koiraa joita ei käsittääkseni saa vankilaan mukaan. Muuten vankilassa olokin tuntuisi siedettävämmältä kuin nykyinen elämäni.)
Tässä vaiheessa hänet oli työn puolesta ohjattu hoitoon josta hän valitsi kaikkein keveimmän vaihtoehdon; viikon avohoidon, vaikka olisi päässyt 4 viikoksi kuntoutukseen. Aluksi kaikki meni hyvin. Hän toi vieraillessaan mukanaan ruokaa, oli huomaavainen eikä juonut paljoakaan. Lähti aamulla autolla töihin jne. Noin vuoden päästä tästä hän jäi kuitenkin kiinni työssä juopuneena olosta sillä seurauksella että lähti sekä työpaikka että asunto.
No minnekäs hän muutti? Kirjoille en suostunut häntä ottamaan tähän joten on edelleen kahden vuoden jälkeen kirjoilla edellisessä asunnossaan. Poste restanteen tulee posti. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus oli hyvä koska hänellä oli kovapalkkainen työ. Siitä pystyi maksamaan autolainaa. Autolla hän kävi osan viikosta veljensä maatilalla oman psyykensä (ja minun) takia töissä ja juomassa koskenkorvaa koska en suostunut koskenkorvahumalassa hänen kanssaan täällä olemaan.
Nyt olemme molemmat peruspäivärahalla. Työtä olen tehnyt 18 vuotiaasta saakka (kuin myös hän) ja olisin hakenut ja varmaan päässytkin töihin vielä viisi vuotta sitten mutta en näe siinä enää mitään mieltä niin kauan kuin joudun elättämään tätä miestä. Olen lopussa ja luovuttanut.
Auto on mennyt, edelleen haen viinaa päivittäin kyytiä kerjäten koska en halua ostaa kahden päivän annosta kerralla koska ne menee sitten yön aikana. Nukkuminen hänellä on kahden tunnin jaksoissa milloin tahansa vuorokauden aikaan.
Edelleen käy veljensä luona (joka erittäin ärtynyt tilanteesta), nyt joka toinen viikko noin 3 päivää kerralla kun saa kyydin. Juo koskenkorvaa ja makaa siellä yläkerrassa, ei pysty enää töihin. Eilen kuulemma meni puolitoista tuntia kun meni alakerrasta yläkertaan portaita. Kusiämpäri on vuoteen vierellä ettei tarvitse mennä vessaan alakertaan. Yleensä soittaa viisi kertaa päivässä hölynpöly puheluita kun ei mitään asiaa mutta tänään soittanut vain kerran viiden maissa että kunto on huono …