Muutosvelvoite auttamisen ehtona: juu vai ei?

Me Lopettajat
21

Matemaattisestihan tuo pohjalla käyminen tarkoittaa sitä kohtaa jossa elämänkaari muuttaa suuntaansa eli käyrän toinen derivaatta muuttuu negatiivisesti positiiviseksi…

Kyllä tuo “pohjalla” termi on aivan kelpo mielestäni. Se on se henkinen tila, joka on juomisella aiheutettu, jossa muutosvastarinta murtuu. Juomisen lopettaminen on kuitenkin suuri muutos elämässä ja sitä kohtaan on vastarintaa kun haluttaisiin pitäytyä entisessä juovassa elämäntavassa.

Pohja on ennen kaikkea henkinen tila. Joku löytää sen kahden lakanan välistä, toinen taas poliisin pidätyssellistä.

Hyvä termi olisi myös Särkynyt sydän - ei kuitenkaan se koristekasvi. :smiley:

22

Aivan! Päihteet tosiaan aiheuttavat väkivaltaa ja erilaisia järjestyshäiriöitä.

Tietääkseni yli 90 % henkirikoksista tehdään päihtyneenä, ja ylipäätään väkivaltarikoksista vielä suurempi osa.

Useimmitenhan päihteenä henki- ja väkivaltarikoksissa on ihan tämä meille tuttu muttei niinkään turvallinen alkoholi.

Huumemaailmaan väkivalta liittyy tietysti myös rikollisuuden kautta, ja siellä väkivalta voi olla myös laskelmoitua ja harkittua (esim. velanperintä).

23

Kannabis"lääke" -debatissa oli keskustelua siitäkin, onko kaikille päihderiippuvaisille ylipäätään mahdollista saavuttaa kaikista päihteistä riippumaton elämä, vai ovatko jotkut tuomitut loppuiäkseen jonkin kemikaalin varaan.

Ajattelimpa siis nostaa pintaan tämän vanhan ketjun, jossa pohdittiin ns. muutosvelvoitteen tarvetta saada apua päihteiden aiheuttamiin ongelmiin.

Eli pitäisikö vaikkapa alkoholistille tai opiaattiriippuvaiselle ensin tarjota lääkkeettömiä toipumiskeinoja vai olisiko määriteltävissä joku vaihe jossa lääkkeeksi voitaisiin alkaa tarjota erilaisia päihdyttäviä korvikkeita, esim. kannabista?

24

Edelleenkin, tämmöisena ihan vapaaehtoispohjalta, kansalaistoimijana, sen paremmin lääketieteen kuin soiaalityönkään ammattitaitoa omaavana käytän näitä rajallisia voimavarojani mieluummin ennaltaehkäisevään työhön.

Siinä pärjää vertaistukea ja rinnallakulkemista, kaveriapua ja kannustusta harrastava tavallinen ihminen paljon vähemmällä ammattitaidolla ja niitä vahingontekemisen mahdollisuuksiakin on hiukan vähemmän.

Ja tekemistä riittäisi, jos vaan mielenkiintoa riittäisi niin ei siinä aika pitkäksi tulisi!

Jotkut asiaa tutkineista jopa väittävät, että ennalta ehkäisevä päihdetyö on pitkän päälle tehokkaampaakin kuin jälkikäteen tapahtuva jälkien siivoaminen ja liian lujassa vauhdissa tehtyjen terveydellisten haittojen ja romahdusten korjailu.

Jos todella niin on, että jonkin aineen käytön lopettaminen aiheuttaa hengenmenon riskin, niin kai siinä sitten on syytä jotenkin se kuoleminen torjua -vaikka jollain lääkkeillä. Mutta sitähän juuri olen mietinyt, että onko se todella joidenkin kohdalla niin, ettei elämä voi jatkua edes en ylimenokauden jälkeen ilman jonkin aineen jatkuvaa käyttöä?

Vai onko mahdollista jäädä henkiin myös lopettamalla kaikki päihteet?

Kunhan nyt tuohon joskus saan selvän ja yksiselitteisen tiedon niin pitänee sitten harkita sitä kantaani.

Mutta, kun tosiaan tämä minun harrastamani vertaistuki ei ulotu lääketieteen puolelle niin ei oo kiirettä, sillä lopullisella kannanmäärittelyllä.

Ihmisen auttaminen, siis ihan konkreettinen auttaminen, silloin kun toinen apua tarvitsee, ei minusta saa olla kiinni siitä onko ihminen päihdeongelmainen vai ei. Eikä siitäkään, onko ihminen apua tarvitessaan jonkun päihteen vaikutuksen alainen vai ei.

Ja sitten taas, jos joku tarvitsee apua nimenomaan päihteen käyttöön, niin - hmm… ehkä sekin on joskus tilanteesta kiinni, mutta yleisesti ottaen en viitsi sellaiseen auttamistoimintaan osallistua. Joskus olen vanhalle sukulaismiehelle alkosta pullon hakenut, ettei hänen tarvinnut lähteä talviliukkaalla seikkailemaan pitkien matkojen päähän. Mutta, nekin auttamiset on kyllä selvänä sovittu, kännissä hänkään ei koskaan edes soittanut että tuopa lisää… en olisi vienyt. Joku rajanveto siis oli siinäkin.

25

Niin, päihdeongelmaisen auttamisesta tässä siis juurikin kyse.

Otsikon kysymyshän sopii vaikkapa ajankohtaiseen asuntola-kysymykseen, että pitäisikö olla enemmän päihteetöntä tuettua asumista sensijaan että on päihteellisiä asuntoloita joissa sitten pahimmassa tapauksessa kuollaan aineisiin.

Päihteettömyyteen sitouttavat (muutosvelvoite) tukiasuntolat voitaisiin sitten puolestaan nähdä yksölönvapauden vastaisina, jos asumisen ehtona on päihteettömyys ja seulan näyttäessä positiivista tai alcometrin promilleja lentää ulos.

Mutta onko yksilönvapauden vastaista myös sijoittaa toipumiseen halukas ihminen päihteelliseen märkään asuntolaan, jossa selvinpäin olo voi olla lähes mahdotonta?

Vahingontekemiseen lähimmäiselle on ihan mahdollisuus vertaispohjalta ja maallikkonakin. Ehkä jopa suurempi mahdollisuus, koska maallikko ei ole juridisesti vastuussa auttamistoimistaan, niinkuin ammattilainen on. :slight_smile:

Muttamutta… onhan tietysti lääkehoito ja korvaushoitokin ammattimaista apua, mutta usein siinä ylöspäin auttamisen sijasta sementoidaankin ihmisen kohtalo: sidotaan lopullisentuntuisesti päihteen ehdoille. Kutsutaanhan haittoja vähentävää korvaushoitoa (metadonilla) käyttäjienkin piirissä “saattohoidoksi”.

26

Aika vaikeita taitavat tosiaan olla raitistujalle ne märät asumisyhteisöt. En tiedä onko muutenkaan järkevää kerätä päihdeongelmaisia asumaan samaan taloon -ne alakulttuurit kun ovat aina isossa joukossa hiukan voimakkaamin sitovia.

Niin, vahingon tekeminen ihmiselle siinä auttamishalun sivutuotteena tosiaan tapahtuu helpommin silloin kun ammattitaitoa ei ole.
Juuri siksi sanonkin ettei minusta ole lääketieteellistä apua antamaan. (jos nyt ei hätäensiapua lasketa, senkin taitaminen voi olla vähän niin ja näin)

Toisaalta sitten, kun kaikki asunnottomat eivät ole päihderiippuvaisia/päihdeongelmaisia, niin silloin kai olkoon oikeus terästää iltateensä jos niin haluaa tai nauttia saunakaljansa. Ja kun asia niinkin on, että oikeus asumiseen kai pitäisi olla vaikkei olisi päihdeongelmaansa pystynytkään ratkaisemaan.

hankala juttu.

Jonkun asuntolatyyppisen, jos sellaista joutuisin itse järjestämäänja ylläpitämään, laittaisin kyllä päihteettömäksi, jo turvallisuussyistäkin. Mutta… kun sitten taas toisaalta… kait siinä vähän tapauskohtaistakin harkintaa tarvittaisiin!

27

Aika monet tarvitsevat toipumisessaan mm. antabusta (minä myös) ja uniongelmiin nukahtamislääkkeitä tai neurolepteja tai masennuslääkkeitä. Jos päihdetoipumisen kannalta kannatetaan vesilinjaa, niin eikös nämäkin ole silloin kiellettyjen listalla?

Pääasia kai on, että toipujan henkinen ja fyysinen tila kohenee, vaikka ihan heti ei kaikkia kemiaalisia apuvälineitä voisi lopettaa. Tuleeko tai voiko apuasaamisen ehtona todella olla kertarysäyksestä kaikkien tukilääkitysten lopettaminen?

28

Kannatan kristillistä ja muutakin pyyteetöntä auttamistyötä, missä ei aleta kyselemään, että
meneekö leivät tai neulat myyntiin, vaan tarjotaan puhtaita neuloja, puhtaita vaatteita ja
ruokaa. Pelkän rahan antaminen on aina vähän ongelmallinen asia. Jollekin tärisevälle juopolle
antaisin 5-20 euroa sen takia, että tiedän mitä helvettiä on kokea pahaa krapulaa.
Mutta sanoisin samalla, että mene AA:han, uskalla hypätä raittiuteen, älä kuole, olet hyvä
mies/nainen pohjimmiltasi.

29

Moikkis ja hyvää huomenta Härmlandiin. Aika monitasoinen juttu käsittelyssä. Heitän hieman abstraktisempaa sisään. Omasta kokemuksestani erotan kaksi suurempaa kokonaisuutta:

  • Aineen hallinnan
  • Elämän hallinnan

Ensimmäinen on perusedellytys jälkimmäiselle. Pitemmän raittiuden saavutin muuttamalla ajattelutapani. Kannatan täydellisen mustavalkoista linjaa päihdeasioissa. Kukaan ei voi olla “hieman raitis”. Addiktilla homma lähtee ennemmin tai myöhemmin pääsääntöisesti kokeilujen myötä aina hanskasta.
Aineen hallintaan minulla meni suunnilleen vuosi. Täältä plinkistä nappasin käsitteen joka miellyttää minua: “Mekaaninen raittius”. Korkin kiinni saaminen ja stabilisointi.
Tämä on ensimäinen isompi askel (ei kirjainkerhon termi!!).
Varsinaiset ongelmat alkavat siinä vaiheessa kun raittiiseen elämään on saatava sisältöä. Entisessä juovassa elämässäni minulla oli selvä päivä- ja viikkorytmitys. Entäs sitten kun jäljelle jää suuri tyhjiö joka pitäisi täyttää? Tässä vaiheessa peliin tuli minulla seurakunnan puitteissa tapahtuva toiminta jolla ei ollut yhtään mitään tekemistä päihdeasioiden kanssa. Joillekin ajattelun muuttamiseen tarvittavaa sisältöä tulee vertaistukiryhmistä. Reittejä on monia ja kaikkea kannattaa kokeilla. Eihän mihinkään tarvitse sitoutua loppuiäkseen. Kunhan käy kurkkaamassa onko joku ajattelu- ja toimintamalli itselleen sopiva. Ovista pääsee sekä sisään että ulos!
Grapen kirjoitukseen viitaten minäkin antaisin jollekin pahassa kunnossa olevalle mahdollisuuden “pelastuskulaukseen”. Tosin nappaisin kaveria samantien korvasta kiinni ja saattaisin henkilökohtaisesti johonkin ryhmään. Yleensä suosittelen täkäläistä omaa päihdeneuvontapistettäni ja annan yhteystiedot. Jokaisen oma asia ottaako yhteyttä tai ei. Jos ei ota, niin minulle on turhaa tulla toistamiseen valittamaan omaa surkeuttaan. Joko- tai eikä mitään siltä väliltä!

30

Heipä hei, arvon kanssaraitistelijat. Minun täytynee nyt olla tarkkana kirjoitteluissani, sillä tämän hetken sijaintini asettaa enemmän kuin alttiiksi tuntemaan itsensä toisten yläpuolella olevaksi. Istun nimittäin lentokoneessa, matkalla taas kerran työkeikalle Helssinkii,.

Näin se raittius muuttaa ihmistä. Metsässä ihmisiä kiroavasta hylkiöstä, yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Paniikinsekaisista peloista, elämään luottavaksi ihmiseksi. Tällaista elämää toivoisin osaltani voivani olla antamassa muillekkin ja sen vuoksi otsikon mukaisesti kertonen sen, mitä itse asiasta olen pohtinut.

Mielestäni ja kokemuksestani puhuen, kaikille pitäisi kotimaassamme olla tarjolla mahdollisimman yksinkertainen ja selkeä hoitopolku, jota sovellettaisiin pienin hienosäädöin erilaisissa riippuvuuksissa.

Esimerkiksi ihmisen ajautuessa kierteeseen, jossa jatkuvasti on asiakkaana päivystyksessä tai lääkärillä helpottamassa riippuvuuden aiheuttamaa tilannettaa, ihminen tulisi saarella pysyvämmän avun piiriin, esimerkiksi säännölliseen hoitosuhteeseen omaa kokemustaan omaavan toipujan kanssa. Tässä samalla laadittaisiin yksi yhteinen, yhtenäinen ja henkilökohtainen hoitosuunnitelma, jokaisen oman motivaation pohjalta. Sen jälkeen erilaisia hoitomuotoja tarjoavia tahoja apuna käyttäen, mahdollistettaisiin ihmiselle, hänen halutessaan, mahdollisuus irroittautua erilaisista riippuvuuksistaan, samalla tukien ja turvaten hänen kehityksensä matkalla takaisin kohti tasapainoisempaa elämää. Tällä mallilla varmasti luotaisiin säästöjä ja resursseja, joilla voitaisiin sitten myös lisätä tuiki tärkeää ennaltaehkäisevää työtä suhteessa erilaisiin riippuvuuksiin.

Itse kun olen rakennellut pienistä palikoista oman elämäni kokonaan uuteen kukoistukseen, uskon vahvasti siihen, että ihmiselle tarjottaessa tarpeeksi laaja alaista tukea, nykyistä useampi haluaisi pois helvetistä ja sieltä myös pois selviäisi.

31

Kaikki on perustavanlaatuisesti pielessä kun kysymyksen perusajatuksena on “mitä meidän pitäisi niille päihdeongelmaisille tehdä”. Päihderiippuvainen on oman elämänsä subjekti, ei Pyhän Auttajan elämän objekti.

On eri asia sanella säännöt oman yhdistyksen tai jonkin yhteiskunnallisen instanssin toimintaperiaatteille, kuin sanella sääntöjä toisten elämälle. Tämän keskustelun sävy on jälkimmäinen; tarkoitus on ennenkaikkea ryhtyä ohjailemaan toisten henkilökohtaista elämää, puuttua toisten asioihin, sanella sääntöjä tietyille ihmisryhmille, koska juuri toisen ihmisen (sen objektisoidun ihmisryhmän) elämän kontrollointi tuo suurta tyydytystä auttajalle itselleen.

Jos Veikko Hursti on aikoinaan perustanut yhdistyksen jonka toimintaperiaatteeksi hän on valinnut periaatteen, että se jakaa avustuksia “niitä tarvitseville”, ei kellään ole siihen nokan koputtamista. Joskus “avustuksia tarvitsevat” ovat päihderiippuvaisia, joskus eivät. Yhtä hyvin joku voisi perustaa yhdistyksen joka jakaa apua vain punapäille eikä kukaan siihen voisi mitään sanoa. Hänen yhdistys, hänen säännöt. Hän ei silloin sanele sääntöjä toisten henkilökohtaisille valinnoille oman elämänsä suhteen, vaan ainoastaan omalle yhdistykselleen.

Neulanvaihdon, neuvontapalveluiden ja majoitusten yms toiminnan tarkoitus on lähinnä haittojen vähentäminen ympäröivälle yhteiskunnalle. Jos ihminen tahtoo tappaa itsensä päihteillä hänellä on siihen täysi oikeus. Em. kaltaisten toimien motiivina lienee haittojen vähentäminen viattomille sivullisille. Miksi pitäisi alkaa sanelemaan ehtoja ja vaatimaan muutosvelvoitteita sille että saa puhtaan neulan likaisen tilalle, tai neuvontaa?

“Muutosvelvoite auttamisen ehtona” yleispätevänä ajatuksena oikein huokuu ylimielisyyttä ja auttajan omaa pätemisentarvetta. “Korjaava päihdetyö”… voi luoja. Ihmisiä korjataan kuin mekaanisia esineitä. Kasvatetaan kuin koiria.

32

No, mun (lähes) rappiorymyäjän mielipide kaikkeen auttamiseen on semmoinen että autetaan henkilöä toimimaan omassa ympäristössään hänen omilla ehdoillaan. Eli jos vaikkapa XXX maistuu niin pidetään huoli että XXX määrä vähenee pikkuhiljaa semmoiselle tasolle ettei käytöstä aiheudu hirveän suurtä haittaa henkilölle itselleen taikka ympäristölle.

33

Auttamista on kans niin monenlaista.

Luettiin kait Ryysyrannan Joosepillekin yhdeksi suurimmista synneistä se, että oli jättänyt auttamatta hukkuvaa. Ja iso synti se minustakin on.

Jos tositilanne eteen tulee, ja jonkun henki minun avustani on kiinni, niin ei siinä kysellä mitä aikoo päihdeongelmansa tai renkkuvan parisuhteensa kanssa tehdä. Autetaan ja annetaan se apui jonka toinen sillä hetkellä tarvitsee.

Ei minulla ole mielestäni oikeutta kysyä edes miten hän suhtautuu hengellisiin asioihin tai onko ajatellut tarkistaa puoluekantaansa…kenenkäs joukoissa sitä oikein seisotaan?

Toisen ihmisen elämäntapojen korjaaminen on sitten kyseenalainen juttu. Jos siinä haluaa apuna olla, niin mikäpä ettei. Monia hyödyllisiä vinkkejä ja ihan konkreettisia konsteja eri ongelmien korjaamiseen voi antaa tällaisella tavllisen ihmisen kokemusperäisellä ja eri lähteistä hankitulla tiedolla, ilman varsinaista ammattikoulutusta asiaan.

Siinäkin sitten jättäisin kaikenlaisen evankelioinnin ja jonkun valmiiden ohjelmien tarjoamisen väliin.

Ja sairaanhoidolliset asiat, lääkinnän ja tohtoroinnin olen katsonut viisaammaksi jättää ammattilaisille, toivon mukaan heillä on pienempi riski tehdä vahinkoa kuin vaikkapa minulla.

Vertaistukena näen hyvänä käytäntönä sen, että autetaan ihmistä auttamaan itse itseään. Annetaan vinkkejä, ok, ja konkreettistakin apua pahimman yli. Ja sitten lujitetaan ihmisen uskoa omiin voimiin, tuetaan ylös sieltä alemmuuden ja osaamattomuuden, kyvyttömyyden tunteesta joka usein on ns uusavuttomuudessakin suurempi syyllinen kuin se itse tietotaidon puute.

34

Ympäristöön liittyen minulla on eroava mielipide ylläoleviin “omiin” ympyröihin. Itselleni oli oleellisen tärkeää irrottautua terapian ajaksi arkielämästäni. Vasta etäisyyden avulla tunnistin ne solmukohdat ja henkilöt jotka altistivat minut juomaan.
Kaaleppisen saariajatushan menee samaan suuntaan.
Klinikalta päästessäni olin jo seuraavana päivänä kaupunkini päihdeneuvonnassa varmistaakseni pehmeämmän laskun arkeen. Kövin myös jonkin aikaa ryhmässä.

35

Komppaan tuossa andantea. Myös itse vasta jonkin etäisyyden päässä olen pystynyt havainnoimaan, mikä sitä ongelmaa on pitänyt yllä. Kuulunee myös siihen sitten se, että myrkylliset ihmiset jäävät pois. Ihmiset, jotka tekevät minut onnettomiksi, ei sellaisten kanssa kannata pyöriä. :open_mouth:

Tuo vaati sitä, että on rohjennut pysäyttämään kaiken muun. Jatkan tuota toteamaasi vielä sen verran, että solmukohdat altistivat juomiselle, niin minulla ne altistivat myös masennukselle.

36

Mitenkäs sitten nämä auttamistavat joista hieman pakinoin jo ketjun avauksessa, että autetaan ihmistä käyttämään päihdettään mahdollisimman haitattomalla tavalla?
Eli siis jaetaan vaikkapa puhtaita piikitysvälineitä narkomaaneille infektio-tautien ehkäisemiseksi?

Onko oikein vai väärin vai sekä että?

Tätä ei kai voi verrata ihan hukkuvan auttamiseen josta MM puhui tai ensiavun antamiseen onnettomuuden uhrille. Mutta ei tässäkään autettavan uskonnollista vakaumusta kysellä, vaikka tällaista auttamista ilman muutosvelvoitetta harrastaa etenkin ns. kristillisyyteen pohjaavat organisaatiot, esim. Hell-sinkin Diakonissalaitos.

37

Mikä siinä olis väärin? Mitä kellään voisi olla tuollaista toimintaa vastaan?

38

No, sehän lisää huumeiden käyttöä ja edistää niiden näkemistä positiivisemmassa valossa eräiden mielestä. Itse en oikein ymmärrä logiikkaa tuon takana, mutta on toki paljon muutakin mitä en tällä foorumilla ymmärrä. Perimmäisenä ajatuksena lienee oman subjektiivisen kokemuksen raittiuden - eli absoluuttisen pidättäytymisen kaikista psykoaktiivisista substansseista (kahvia ja tupakkaa ei luonnollisesti lasketa tässä yhteydessä sellaisiksi) autuudesta ja sen myötä siitä kehäpäätelmästä, että se on se absoluuttisen paras tapa kaikille ihmisille elää elämäänsä. Subjektiivisesta totuudesta tulee objektiivinen totuus ja silleen.

39

Aika laajoja, monia asioita ja pitkälle meneviä tulkintoja olet Grip tehnyt sen perusteella, että jotkut ovat (minä myös) tuon yhden huumeen laillistamista vastaan. Ja mistä ihmeestä olet tuon tulkinnan tehnyt, että ajetaan omaa elämäntapaa kaikille sopivaksi. Todellakin koen tässä, että laitat sanoja ainakin minun suuhuni.

40

No jaaha… että omaa elämäntapaa tässä tyrkytetään :laughing:

Alkoholiongelmasta joskus tänne muistaakseni kirjoitinkin, että jos se on sairaus (kuten monet sen olettavat olevan) niin sen suhteen sitten pätee sama kuin muusakin hoidossa.
Hyvä tavoite on täydellinen paraneminen
mutta se ei vissiin aina onnistu, joillakin hiertää vielä kymmenen vuoden päästä edellisestä ryypystä niin että hoitoa sanovat yhä tarvitsevansa.
ja jos ei onnistu niin hyvä tavoite on myös osittainen paraneminen eli vähemmän sitten sitä päihteen merkitystä elämässä, vissiin… tai minulla olisi osittaista paranemista olluit sekin jos edes välillä olisin selvinnyt.

Ja jos ei onnistu, niin lääkäri voi sairauden kanssa pyrkliä siihenkin että estetään taudin paheneminen eli pidetään ennallaan.

Ja jos tauti niin ärhäkkä on, ettei voida tuotakaan realistisena pitää, niin sitten jarrutetaan taudin pahenemista sekin usein antaa potilaalle elinaikaa, ehkä hyvääkin sellaista.

Ja se viimeinen vaihtoehto on tuskien lievittäminen.

Ja kaikki nuo vaihtoehdot hyväksyn.

Sitä en hyväksy, että ilman perusteellista tutkimusta ja varmaa tietoa julistetaan jollekin että et sinä siitä voi parantua, tuomittu olet kärsimään alati kehittyvän taudin kourissa kunnes kuolema vapauttaa… niitä tuomiopäivänjulistajia tekisi mieli vetää turpiin, niin rauhaarakastava kuin yleensä olenkin. Liian moni uskoo, eikä uskalla parantua…

Ja sen hyvän elämän suhteen sitten, olkoon vaan jokaisella valta ja vapaus määritellä, millainen elämä esim. päihteiden suhteen olisi juuri hänelle se paras tavoite.
Kunhan siihen sisältyy myös vastuu, ettei muille tule harmia ja kuluja siitä että päähenkilö valitsee laulun, soiton ja rillumarein huppelin kera jatkuvana elämäntapana.

Tuosta kaikesta vaihtoehtojen hyväksymisestäni huolimatta en suostu kannattamaan huumeiden levittämisen helpottamista ja yleensäkään päihtymisen mainostamista parempana elämäntapana.