Nyt on antabus otettu kolmena aamuna peräkkäin. Eilen ei enää muita vieroitusoireita kuin tosi masentunut ja lievästi ahdistunut olo illalla… Nyt aamulla parempi olo mutta niin oli eilenkin. Töissä lähes jatkuvat 50h+ viikot ilman eri korvausta ei kyllä auta tässä (miljoona asiaa tekemättä ja 5-10h palavereissa joka päivä josta tulee vaan lisää tekemistä). Ehkä se tästä. Unenlaatu kyllä paranee todella nopeasti kun on edes pari päivää selvänä.
Viikko edellisestä päivityksestä ja nollalinjalla mennään. Ei ole juuri ollut koko asia edes mielessä mutta antabuksen silti ottanut lähes joka aamu kun olen muistanut. Tällä mennään nyt toistaiseksi.
Hei! Onko mennyt yhtä hyvällä tsempillä viikonloppukin? Vieläkö olet “käynyt” AA:ssa?
Joo viikonloppu meni ongelmitta, pari kertaa kävi mielessä miten olut olisi hyvää mutta ei kyllä oikeasti joutunut taistelemaan asian kanssa. Totesin vain mielessäni että antaapa olla ja koko asia unohtui minuutissa. Tätä olen aiemminkin ihmetellyt että kun selvän putken saa alkuun niin miten helposti sitä pysyy tällä linjalla kunnes aina jostain on tullut se ihan älytön himo juoda. Mutta aina se on tähän asti tullut jostain. Eikä siinä varmaan mitään jos tosiaan pystyisi jättämään siihen yhteen kertaan. Tuntuu olevan täysin on/off kytkimellä varustettu juttu 
Joka tapauksessa noin pari viikkoa nyt takana, enkä aktiivisesti yritä edes laskea päiviä kun ei tässä mihinkään tiettyyn rajapyykkiin pyritä. Toki ohimennen mietin näitä tämän vuoden selviä pätkiä ja sitä että tänä vuonna on takana jo moninkertaisesti enemmän selviä päiviä kuin aiempina vuosina.
AA:ssa en ole käynyt kun tämän ryhmän palaverit on päiväsaikaan ja töiden ohessa aika hankalia järjestää. Katsellaan jos sinne jossain välissä menisi taas.
Tämän viikon jälkeen 4 viikkoa lomaa mutta en kyllä usko että sillä juomiseen / juomattomuuteen on väliä. Eli hyvin menee nyt toistaiseksi mutta menköön.
Kuulostaa hyvältä! Onnea tästä ajasta! Jos tekee tiukkaa niin niillä on myös netissä iltaryhmiä, joista valita. Ehkä omia tavoitteitaan on hyvä jossain vaiheessa myös miettiä, ettei havahdu vasta sitten kun olut on jo huulilla.
Hei! Miten kesä on sujunut?
Riippuu mihin vertaa. Nollalinjalla ei olla oltu mutta määriä leikattu ja mukana selviä viikkoja ja viikonloppuja. Toki enemmänkin olisi saanut ollut selviä viikonloppuja. Jos aiemmin juominen oli päivittäistä niin nyt voidaan rehellisesti puhua ehkä kahdesti viikossa keskiarvosta ja nämä kerrat pääosin muutamia annoksia, toisinaan enemmän mutta yhtä kertaa lukuunottamatta ei ole ollut “övereitä” jota olisi pitänyt tasoitella. Eli paljon paremmin kuin esim. viime kesä ja talvi mutta toisaalta ei tässä vielä tyytyväinen voi olla. Olen yrittänyt nyt pääosin lopettaa “tapajuomista” iltaisin eli joisi vain jos oikeasti on sellainen tilaisuus (esim mökkireissu, yhden suoritin omasta mielestäni melko hyvin) jossa on aiemmin kokenut siitä olevan lisäarvoa ja silloin keskittyä määriin. Antabusta olen ottanut toisinaan, esim ennen viime viikonloppua kun ei ollut mitään menoja ja halusin varmistaa selvän viikonlopun.
Onhan tämä vähän taiteilua ehkä mutta mietin että jos edistystä rehellisesti tapahtuu niin hyvä niin. Viime vuosiin verrattuna kokonaismäärän leikkaaminen on kuitenkin melko huomattavaa. Tämän kuun puolella on 2 päivää eri viikonloppuina jolloin ajattelin juoda mutta molempina seuraavina päivinä pitää olla ajokunnossa joten määrät tulee olemaan maltillisia. Siitä seuraava kerta kun olen antanut itselleni luvan ottaa on elokuun puolen välin jälkeen. Näiden välissä sitten mahdollisimman vähällä ja sehän onnistuu parhaiten kun ei juo ollenkaan 
Edit. Tällä hetkellä tuntuu olevan yksi suurimpia tekijöitä arkijuomisen lopettamiseen se, että olen tänä vuonna vasta tajunnut miten paljon juominen hidastaa palautumista ja huonontaa unta. Normaalina iltana ei ole tosiaan juuri ollut mitään haluja juoda ja jos on niin ne on aika hyvin onnistunut tuota miettimällä lopettamaan. Jännä ettei tätä aiemmin ole tajunnut (no ei varmaan jos on juonut sen 360 päivää vuodessa joka ilta edes muutaman )
Mahtava homma! Pidä tuo linja, koska olet pystynyt vähentämään reilusti! Huomattavaa edistystä siihen aikaisempaan, kun kirjoitettiin. 
Ei hyvin mene ei. Välissä oli tosiaan useita viikkoja täysin juomatta mutta nyt viimeinen viikko onkin ollut taas juomista. Eilen piti jo vähentää mutta eihän se päätös pysynyt. Hain uuden purkin antabusta ja nyt pitäisi saada putki poikki että voi taas sen ottaa. Eilen olin jo iltapäivästä selvinpäin mutta “tasoittavat” olikin lopulta 15+ annosta. Jos ei muuten onnistu niin pakko ottaa naltreksoni mistä taas tulee niin paha olo kahdeksi päiväksi ettei tosikaan.
Olen uskomattoman surullinen tästä omasta tilanteesta, jotain pitäisi tehdä mutta en vaan saa aikaiseksi muutosta. Yritän tänään saada sen antabuksen otettua töiden jälkeen…
Tuo on paha tilanne. Kun säännöllisesti ryyppää, haluaa säännöllisesti vetää, vaikka järki sanoo mitä. “Motivaatio hukassa” on tuttu tilanne. Yli 15 annosta on jo raskasta ryyppäystä. Itselläni oli tuota samaa, enkä uskonut enää kykeneväni raitistumaan, mutta jostain keinot taas löytyivät. Älä anna periksi. Tsemppiä!
Välissä oli vähän raittiimpi pätkä, sitten vajaa viikko totaalisen pihalla ja nyt olen viikonloppuna Antabuksen saanut aloitettua ja selvinpäin. En voi sanoa että mikään olisi muuttunut välttämättä, mutta ehkä jotain. Tämä edellinen muutaman päivän putki oli sen verran rankka ettei mitään rajaa. Yleensähän en siis tiukkoja juo, mutta sattui olemaan kotona joten kaikkihan ne tuli juotua ja lopputulos oli kyllä aivan hirveä. En muista syöneeni juuri mitään 2-3 päivään ja sekin mitä söin oli pakolla ehkä kerran päivässä. Edellispäivien juomien jälkeen tuntui vielä seuraavana aamupäivänä ettei pysty kävelemään kun on niin humalassa. Ei tämä tästä kyllä enää paljoa pahemmaksi voi enää mennä ennen kuin henki lähtee ryyppyputken seurauksena. 3 päivää kesti tasoitella nollille, juomalasia ei kehdannut seurassa edes pitää kädessä kun kädet tärisi niin paljon ja pahinta oli lautapelien pelaaminen kun ei nappuloita pystynyt siirtämään.
Juttelin sitten exän kanssa tilanteesta ja sain häneltä nyt sellaista tukea ja evästystä etten ole aiemmin saanut. Sovittiin yhdessä että listaan ihan käytännön stepit mitä aion tälle asialle tehdä, tämän pohjalta mm. on uutta terapiaa varattu, Antabus nyt otettu ja muitakin asioita listattu. Kaikesta huolimatta en tiedä mitä tämän asian kanssa nyt tapahtuu seuraavana. Yritän nyt iskostaa sitä itselleni että juominen ei ole vaihtoehto ja liian usein se minulla johtaa ei pelkästään kaksin käsin juomiseen vaan useamman päivän putkeen. Mieli on suhteellisen tasainen asian suhteen mutta lähinnä koen huolta siitä, miten päästä yli mieliteoista. Antabuksella tietenkin mutta eihän se nyt voi olla loppuelämän ratkaisu? Ja vaikka olisikin niin onko sillä niin väliä? Toisaalta sen voi helposti jättää ottamatta jos juomatilaisuuden tietää liian kauan aikaa aiemmin…
En tiedä. Yritän tässä jäsentää nyt asioita entistä paremmin itselleni, listata ihan käytännön steppejä ja pitää päiväkirjaa (itselleni, en tänne) joka päivä. Jotain erilaista ja sellaista mitä en olisi jo aiemmin tehnyt, koska on selvää että se mitä olen aiemmin tehnyt ei ole toiminut. Muutaman viikon päästä gastroskopia, tiedän jo että todennäköisesti sieltä löytyy siis ruokatorven haavaumaa osin juomisen ja oksentelun (loput syyt muualla) takia. Sinällään tuo on tuttu operaatio eikä siinä mitään.
Edit: Laitoin laskurinkin päälle. Nyt otetaan kaikki pienetkin keinot käyttöön tämän homman kanssa.
Hienoa että aloitit antabuksen. Kyllä sitä kannattaa varmasti nyt käyttää jonkin aikaa, et kuitenkaan varmaankaan oikeasti halua ns. mennä putkeen enää. Tsemppiä
Reilu viikko kuivilla ja kyllähän se hyvältä tuntuu kun asiat on ns. kunnossa ja on saanut tekemättä jääneet hommat tehtyä. Eikä ole oikein tehnyt mielikään juoda vaan näinhän tuo usein ennenkin tässä vaiheessa on ollut. Pitää jatkaa asioiden käsittelyä, terapia perjantaina.
Päivitystä tilanteeseen. Alkuvuoteen on mahtunut joitain juomiskertoja ja pari parin päivän putkea, mutta ei niin pahoja kuin viime vuonna. Olen varovaisen positiivinen tapahtuneista asioista. Siinä missä viime vuosina totaaliset nollapäivät oli poikkeus, nyt menee nollilla 2-4 viikon jaksoja lähes itsekseen. Näiden välissä sitten se muutama päivä juomista.
En minä edelleenkään kohtuukayttaja ole kun juon, mutta nykyinen tilanne on jo selkeästi aiempaa parempi ja olen onnistunut jättämään juomisen selkeästi enemmän niihin tilanteisiin mistä siitä luopuminen tuntui alunperinkin vaikeimmalta eli esim. ulkomaanmatkat. Sanomattakin on selvää että nyt ei saa lipsahtaa takaisin vanhoille raiteille ja tämän asian työstöä pitää jatkaa. Ehkä isoin motivaatiotekijä tämän muutoksen takana on ollut kun on ihan käytännössä huomannut miten paljon mukavampia monet asiat on selvinpäin ja olen myös alkanut kysyä itseltäni haluanko ottaa sen hetken nousuhumalan tämän tilalle. Useimmiten en.
Tuli vähän tajunnanvirtaa mutta ajattelin postata kuitenkin ettei pääse jäämään kokonaan tämä paikka.
2kk juomatta. Edellisen viestin jälkeen samaa jojoilua asian kanssa kuin aikaisemminkin, kunnes tässä syksyllä päätin kokeilla toistamiseen paikallista mielenterveys ja päihdepalvelussa juttelemassa käymistä. AA ei ole minulla toiminut muutaman kokeilun perusteella. Onneksi tuota kautta järjestyi aika terapeutillle, jonka luona kävin 4 kertaa parin viikon välein.
Jotenkin asioista puhuminen tuntui ratkaisevan jotain, en vaan osaa oikein kuvailla mitä. Tein mm selkeän päätöksen ottaa antabus joka aamu heti ensimmäisenä asiana ja näin olen tehnytkin nyt 2kk. Aiemmilla kerroilla olen ottanut parin päivän välein ja tämä on aina johtanut siihen että lopulta jää ottamatta kokonaan. Heti aamusta ottamalla on myös helppo tehdä se päätös että selvällä linjalla mennään. Muistan miten Marko Jantunen jossain haastattelussa kertoi aiemmin vieläkin joka aamu tekevänsä tietoisesti päätöksen että kyseinen päivä menee selvänä ja otin itsekin kokeiluun. Antabuksen kanssa näyttää toimivan.
Mitä tulee mielitekoihin, niin niitä ei oikeastaan ole ollut. Ollenkaan. Ehkä 30s ajan on pari kertaa tullut mieleen että olisipa kiva juoda muutama ja harmittanut kun ei pysty, mutta sitten se on mennyt ohi kokonaan kun on vaan todennut että ei pysty eikä kyllä kannatakaan tällä historialla. Kaikkiaan uskomattoman helppoa verrattuna aikaisempiin kertoihin verrattuna, missä mieli teki lähes joka päivä. En tiedä laittaisiko tätä nyt terapian vai antabuksen piikkiin vai olisiko tässä vihdoinkin alkanut jotain muuttumaan aivoissa parempaan suuntaan…
Olen käynyt työ- ja lomareissussa kuten ennenkin mutta selvinpäin ja mielestäni ihan yhtä kivaa on ollut kuin aiemminkin. Eikä niiden yhteydessä ole edes tehnyt mieli juoda sen kummemmin. Ensi viikolla taas työreissu ulkomaille ja Antabus otetaan kuten tähänkin asti joka aamu. Sen osalta olen nyt tehnyt päätöksen, että pyrin siihen että ottaisin ainakin nyt vuoden verran antabusta joka päivä.
Pelkkä antabus ei tätä ongelmaa ratkaise, kun on 10v juonut niin pitää oppia elämään juomatta. Kokea ja tehdä niitä samoja asioita mitä tykkää tehdä mutta ilman viinaa. Uskon, että tämä on tärkeä askel oikeasti raittiiseen ja hyvään elämään. Ja koska tällä kertaa haluan onnistua, niin käytän antabusta tukena mieluummin riittävän kauan kuin liian vähän. Tilanne varmasti olisi eri jos juomatta oleminen olisi jotenkin vaikeampaa tai jatkuvaa taistelua, mutta tällä kertaa se ei sitä minulle ole ollut.
Eli nyt menee paremmin kuin 10 vuoteen, joten ajattelin tännekin kirjoittaa aiheesta. Tulevasta ei tiedä, mutta sitä ei tartte nyt murehtia jos siihen ei voi vaikuttaa. Sen tiedän että antabuksen otan huomennakin aamulla.
Reilu 3kk takana ilman mitään vaikeuksia. Joulu, uusivuosi, ystävän valmistujaiset, useammat työreissut takana. Antabusta otan edelleen kuten suunnittelinkin vaikkei mielitekoja olekaan.
Nollalinjalla mennään edelleen, Antabusta ottaen kuten oli suunnitelmakin. Kaikkiaan tasapainoinen olo ollut viime kuukaudet eikä mielestäni ole ollut yhtään vaikeaa hetkeä jolloin olisi tehnyt oikeasti mieli juoda. Enemmänkin sellaisia yksittäisiä hyviä muistoja menneistä tilanteista joihin on kuulunut juominen, joiden yhteydessä olen aina kyllä myös muistanut itseäni muistuttaa että sellaiseksi saavat jäädäkin. Siis juomisen osalta menneisyyden asioiksi. Muilta osin kaikki osa-alueet elämässä on vähintään yhtä hyvin kuin ennenkin enkä mistään koe jääväni paitsi. Tämän myötä on vahvistunut ajatus että kyllä minä olen nyt sen lopullisen päätöksen tehnyt ja sisäistänyt. Enkä kyllä uskalla riskeerata sitä kauanko (viikkoja, kuukausia, vuosia?) taas menee että pääsen tähän tilanteeseen jos jossain vaiheessa kokeilisin juoda uudelleen.
Viime viikonloppuna suorastaan havahduin ajatukseen, että kohta lähestytään kevättä ja keväällä tulee jo puoli vuotta selvinpäin. No, ei mennä asioiden edelle mutta en olisi vielä viime kesänä uskonut että tilanne on tämä tässä vaiheessa.
Eiköhän tässä taas ollut tällä erää, lueskelen täällä satunnaisesti ketjuja vaikka en juuri postailekaan. Tämä ketju voisi nykyään olla ihan yhtä hyvin lopettajien puolella mutta olkoon, en jaksa tehdä sinne uutta kun täällä on taustat ja tarinat jo kerrottu kertaalleen.
Suunnilleen puoli vuotta. Tarkkaa päivää en edes enää muista, mutta on se viime vuoden kalenterissa merkittynä. Aika uskomatonta miettiä että noin kauan on jo kulunut aikaa lopettamisesta. Aikanaan mietin että “on se kyllä tosi pitkä aika jos joku on ollut vaikka puoli vuotta tai vuoden juomatta, millähän tempulla nuo sen tekee” 
Ei ole tehnyt mieli juoda enkä ole asian kanssa joutunut vääntämään. Rehellisesti sanottuna olen välillä ihmetellyt miten tämä nyt näin helposti on mennyt, tuliko vaan oma pohja vastaan vai mitä. Näin jälkikäteen ajatellen tilanne oli kyllä paljon pahempi esim. vuosi sitten kuin itselleni myönsin. Jos ei henki olisi mennyt niin vähintään jotain muuta vakavaa olisi tapahtunut muutaman vuoden sisällä. Elämä on nyt kaikin puolin parempaa ilman alkoholia ja tiedostan että tällä historialla on parempi jättää “edes se yksi” välistä loppuiäkseen. Tämän tiedostaminen ja sisäisesti hyväksyminen että juomiset on omalta osalta ohi on varmaan ollut yksi merkittävimpiä asioita tähän tilanteeseen pääsemiseksi.
Antabusta otan edelleen kun ei siitä haittaakaan ole. Tämän asian kanssa kun en enää ala riskeeraamaan että homma alkaisi lipsua vaikka nyt onkin mennyt hyvin jo jonkin aikaa. En tiedä lukeeko näitä postauksia kukaan mutta jos lukee niin toivottavasti tämä antaa jollekin uskoa että muutos voi todella tapahtua. Pitää vaan jaksaa tarttua niihin mahdollisuuksiin joita annetaan eikä pelätä pyytää apua.
Kyllä näitä luetaan. Aivan mahtavaa kuulla, että olet onnistunut lopettamaan! Se on niin upea saavutus! Hyvää matkaa tästä eteenpäinkin! ? Mielelläni luen jatkossakin, mitä sinulle kuuluu ja millaiselta elämä raittiina näyttää.
Pitkästä aikaa vähän kurkin tälle puolelle ja täällähän on hienoja uutisia. Huikeasti onnea, pikkuisen perässä tullaan!
Paljon samoja mietteitä. Aluksi jo muutama kuukausi tuntui ihan absurdilta ajalta olla ilman. En välillä oikein edes halunnut lukea sellaisesta, kun se tuntui niin kaukaiselta. Mutta niin vain olen kuin varkain suunnannut katseeni uteliaana vuosiakin raittiina olleiden elämään. Sellaiseen oikein hyvään ja täyteen elämään.
Tsemppiä jatkoon!