Muutosta hakemassa

Me Vähentäjät
1

Hei,

olen lueskellut täällä jo useamman vuoden satunnaisesti mutta tein nyt oman ketjun. Olen 30 ja 40 ikävuoden välissä ja alkoholin kanssa on tullut läträttyä viimeisen reilut 10 vuotta sen verran paljon että nyt alkaa riittää. Ehkä huvittavinta tässä on se, että vajaaseen 30 ikävuoteen asti en ollut koskaan juonut alkoholia, mutta hetken mielijohteesta tuli kokeiltua ja heti ensi kerrasta lähtien oli selvää mihin tämä tulee johtamaan, vaikka en sitä silloin vielä itse tajunnutkaan.

Ensimmäiset vuodet juominen tapahtui viikonloppuisin ja viimeisen reilun 5 vuoden ajan käytännössä jokapäiväisesti. Määrät ei tosiaan ole mitään pieniä, vähintään muutama mutta “tilaisuuden” tullen niin monta kuin mahdollista. Aiemmin juomista hillitsi parisuhde, mutta sen loppuessa muutama vuosi sitten määrät on olleet viikottain noin 30-100 annosta. Työt olen hoitanut kaikesta huolimatta, ajoittain lievässä krapulassa ja nyt koronan ja etätöiden aikaan ajoittain myös lievässä humalassa mikä on saanut ajattelemaan ongelmaa vakavammin. Mitään vakavampia terveysongelmia ei ole vielä ollut, mutta tällä menolla kyllä ihan varmasti tulee jossain vaiheessa. Kesällä oli paljon töihin liittyvää turbulenssia, mikä osittain johti lähes älyttömään juomiseen (100+ annosta pari viikkoa putkeen) ja mietin jo vakavasti katkolle menemistä, mutta sain kuitenkin käännettyä kurssin vielä omin voimin. Myös tämä herätti ajattelemaan tilanteen vakavuutta, ensimmäistä kertaa alkoi tuntua ettei homma ole enää omissa käsissä (aamupäivästä pakko juoda kun vieroitusoireet iskee, mikä johti taas aina kontrollin häviämiseen).

Jotain positiivista tässä vuodessa kuitenkin on ollut kun olen alkanut prosessoimaan omaa ongelmaani. Hain Antabus-reseptin ja sen turvin olenkin onnistunut tänä vuonna pitämään 3 raitista jaksoa, kestoiltaan lähes kuukauden jokainen. Ennen tätä vuotta viimeiseen 5 vuoteen selviä päiviä on ollut ehkä 5 per vuosi. Nuo jaksot kyllä avasivat silmiä miten hienoa elämä on kun ei tarvitse jatkuvasti kärsiä krapuloista ja esim. töissä suoriutuminen nousi täysin uudelle tasolle. Olen kaikesta huolimatta myös sm-tason urheilija ja noiden jaksojen aikana kehittynyt selvästi normaalia enemmän minkä nyt ei pitäisi olla mikään yllätys :unamused: Iso ihmetys tässä oikeastaan onkin se, miten tällaisten määrien kanssa on pystynyt urheilemaan tällä tasolla…

Olen miettinyt pitkään, minkä takia tänä vuonna olen onnistunut pitämään 3 raitista jaksoa ja miksi ne on kuitenkin aina loppuneet. Selkeästi syitä näihin on 2, toinen on urheiluun liittyvä kilpailuhalu (nyt tai ei koskaan, kilpailu-uraa ei ole montaa vuotta jäljellä ns. “huipulla”) ja toinen Antabuksen antama tuki. Selkeästi vaikeinta on aina ensimmäiset päivät mutta sen jälkeen olon parantuessa raittius alkaa sujumaan lähes itsekseen positiivisten muutosten voimalla. Miksi sitten joka kerta olen palannut juomiseen? Perinteinen “enköhän minä nyt voi pari ottaa onnistuneen kisan ansioista” ja tästä se sitten taas alkaa lähes joka kerta samalla vanhalla kaavalla.

Lisäksi olen huomannut että perustelen itselleni “muutamaa” usein sillä, että seinään lopettaminen voi olla vaarallista. Valitettavan usein noita muutaman päiviä kestää hetken ja sitten taas löytyy joku syy juoda kunnon humala. Asensin aiemmin tänä vuonna myös puhelimeen laskurin joka laskee mm. säästettyä rahaa juomattomuuden ajalta ja huomasin tämän olevan melko motivoiva keino itselle ja osin tämän takia loin myös tunnuksen myös tänne, ikään kuin ollakseni “tulosvastuussa” myös muille kuin itselleni. Kirjoitan tämän vähentäjien puolelle siksi, että en voi / halua sanoa aikovani kokonaan lopettaa, mutta toistaiseksi kyllä ja miettiä jatkoa myöhemmin. Kai se sitten on vähentämistä :sunglasses:

Olen mielessäni jakanut tämän prosessin muutamaan osaan joista aloittaa. Ensin pitää päästä nollaan päiväannokseen ja sen jälkeen alkaa Antabuksen tuella raittius. Tämän muutaman “helpon” raittiin viikon aikana pitää jo alkaa prosessoimaan sitä miksi olen aina palannut juomaan ja miten vältän tämän tällä kertaa. Miksi en sitten lopeta heti tänään kuin seinään? Yksinkertaisesti pelottaa liikaa ajatella mahdollisia terveysongelmia, sillä takana on taas useamman päivän reippaampi putki. Suunnitelma on tänään hakea pari juomaa kaupasta juuri ennen yhdeksää ettei enempää enää pysty hakemaan myöhemmin ja juoda ne jos olo alkaa käydä liian huonoksi. Huomenna puolikas Antabus ja mahdollisesti pari juomaa varastoon, joita en oletuksena kuitenkaan juo ellei ole aivan pakko. Ylihuomenna kokonainen Antabus ja täysin nollalinjalla. Tästä voi moni olla eri mieltä, mutta tämä on linja mihin voin itse sitoutua ilman jatkuvaa pelkoa.

Laitoin laskurin päälle tästä päivästä. Huolettaa tämä oma tilanne ja miten tämä raitistelu tällä kertaa onnistuu, toivon että saan täältä ratkaisevan tuen ja pääsen ongelmani ratkaisun kanssa eteenpäin. En ole aiemmin käynyt AA-palaverissa, mutta tänään ajattelin kokeilla nettipalaveria ja katsoa onko siitä mitään apua.

2

Moikka vaan!

Meinasin jo kysyä miksi et kirjoita Me Lopettajiin, mutta ymmärrän että se tuntuu liian lopulliselta. Antabus on hyvä lääke. Meillä on vieraita joten kirjoitellaan myöhemmin lisää. Paljon tsemppiä!

t. Juhani

3

Moi!
Ehkäpä tuo kilpailuvietti on myös juomisessa. :unamused:
Antabuksen käytöstä haluan antaa puoltavan lausunnon. Tiedän mistä kirjoitan. Käytin itse Antabusta 1000 päivää. Minun tarkoitus olikin erkaantua alkoholista lopullisesti. Käytin tabletin/päivä. Ei tarvinnut arpoa mahdollisuutta juoda. Join itsekin +100 annosta viikossa viimeiset kaksi vuotta. Välipäiviä ei ollut.
Aloita uusi jakso raitistumiseen ja mieti samalla voitko todella saada juomisen muutettua kohtuukäytöksi?
Mutta asia kerrallaan. Huomaan että Sinulla on kyky suunnitella tekemisiäsi.
Putkis

4

Kiitos vastauksista 0132 ja juhanikari. Molempien teidän viestejä muistan lukeneeni täällä, erityisesti juhanikarin ketjua. Pystyisinpä itse joskus samanlaiseen kohtuukäyttöön. No, jos en pysty niin ratkaisu on sinällään selvä siinä vaiheessa.

Tulin kotiin 1.5 tunnin lenkiltä ja suunnitelman mukaan hain ne pari lonkeroa joiden avulla pystyy nukkumaan tänä yönä. Itsellä tosiaan pahin vieroitusoire on se, että nukkumisesta ei tule mitään vaikka miten väsyttäisi. Tuli tässä samalla mieleen Sylvia, harmi ettei hän enää ole keskuudessamme… Alusta alkaen Sylvian ketjua seurasin ja olen sen useampaankin kertaan lukenut. Jotenkin tunnen saavani uskoa omaan prosessiin näistä onnistujista kuten Sylvia tai juhanikari (ja varmasti moni muu, mutta edellä mainitut on jääneet itselle mieleen selkeimmin).

5

Tässä on kypsynyt nyt ajatus, että ei minusta taida olla enää kohtuukäyttöön. Miksi olisi, sitähän minä olen tavoitellut jo vuosia… Se voi sen yksittäisen kerran tai pari onnistua, mutta harvemmin näin on käynyt kuluneen vuoden aikana. Saattaisi olla vain helpompi laittaa ehdoton stoppi tälle hommalle, päätös josta ei tarvitse alkaa vääntämään enää jatkossa. Aiempien selvien jaksojen aikana on joka kerta alkanut päänsisäinen vääntö ja seuraavan juomakerran petaaminen. Olen aiemminkin “lupaillut” kyllä lopettavani, mutta samalla jo tiedostanut että tämä on vain väliaikainen lopetus kun sisäisesti olen päättänyt vain pitäväni taukoa.

Tästä pitää päästä eroon, joten lopetan kohtuukäytöllä haihattelun ja totean että siirryn lopettajien puolelle.

6

Moikka taas!

Vaikka itse olenkin ainakin vielä tostaiseksi vähentäjä, niin kannustan sua lopettamaan. Itse juon nykyään vain pieniä määriä.

t. Juhani

7

Eipä onnistunut lopettaminen. Vähentely jatkui ja aina oli “hyviä” syitä hakea pari juomaa illalle. Joulukuussa oli muutama täysin selvä päivä mutta tyhmänä en sitten ottanut Antabusta kun ajattelin homman olevan hallussa :unamused: Joulu ja välipäivät meni vanhaan malliin juodessa ja tässä on vain vahvistunut tunne että ei tämä kovin hauskaa touhua enää ole, siitä huolimatta olen vielä tämän viikon juonut pari joka ilta ja eilen enemmän. Antabuksen voimalla alan rakentamaan ensi viikosta ensimmäistä selvää viikkoa useaan kuukauteen. Pelottaa jo ennakkoon mutta olen viimeisen viikon juonut vain pari annosta päivässä eilistä lukuunottamatta joten ehkä kovin suurta vaaraa vakavammista vieroitusoireista ei ole.

Kävin aiemmin tällä viikolla ensimmäisen kerran terapiassa, vaikea sanoa vielä onko siitä hyötyä mutta toivottavasti edes jotain apua. Seuraava kerta joko ensi viikolla tai sitä seuraavalla viikolla. Tämän lisäksi olen alkanut pitää kirjaa omasta juomisesta ja tunteista kalenterissa sekä myös parilla videolla joihin aion palata mikäli juominen alkaa palata vanhalla uralle. Kunhan nyt saisi tämän kuivan jakson alkuun ensin. Hävettää kirjoittaa tänne ja myöntää että edellisen viestin jälkeen ei juuri ole asiat edenneet mutta haluan kuitenkin raportoida myös rehellisesti tänne, josko siitä jotain apua itselle olisi.

Työasioiden suhteen tein ryhtiliikkeen jo viime maanantaina joka olikin yllättävän palkitseva tuntuista kun hommat tuntuu olevan pitkästä aikaa edes jotenkin hallussa. Lisäksi tämä oli aika helppoa kun ei ollut aamulla krapulaa sotkemassa kuvioita vähemmän juomisen takia. Eli ehkä tässä lievää edistystä on tapahtunut. Täytyy yrittää tarrasta kiinni näihin positiivisiin asioihin mitä juomisen vähentämisestä / lopettamisesta tulee, olen huomannut näiden olevan ainakin itselleni paras motivaatiokeino.

8

Ensimmäinen selvä viikonloppu takana aikoihin ja antabus käytössä. Tällä hetkellä on tosi hyvä ja tasapainoinen olo ihan samalla tavalla kuin aiempienkin viime vuonna olleiden selvien jaksojen aikana. Kokemuksesta tiedän että mielitekoja alkaa nousta muutaman viikon päästä, joten täytyy vaan nyt säännöllisesti ottaa tuota antabusta ja käydä terapiassa. Mutta jo tähän tilanteeseen pääsy tuntuu saavutukselta omalla mittapuulla niin halusin senkin tänne kirjoittaa.

9

Edelleen nollilla mennään ilman mielitekoja. Unenlaatu älyttömästi parempaa kuin pitkään aikaan.

10

Viikonloppu selätetty, vai voiko sitä selättämiseksi sanoa kun ei oikeastaan edes käynyt mielessä alkoholi. Baarin ohi kävellessä kävi nopeasti mielessä muutama positiivinen flashback siitä tunnelmasta mutta jatkoin ohi asiaa sen kummemmin miettimättä. Kuten jo aiemmissa viesteissäni kirjoitin niin luulen että tämä etenee näin “helposti” vielä muutamia viikkoja ja pitää vain olla valmiina torjumaan mieliteot, jotka sen jälkeen nousee tilanteiden myötä esille (esim. merkittävä onnistuminen, itsellä triggeröivä tekijä). Mitä sitten tapahtuu pidemmällä aikavälillä on paha sanoa kun en ole 10 vuoteen ollut kuukautta pidempään selvinpäin :unamused:

11

Upeeta edistystä sulla! :slight_smile:. Jatka samaan malliin. Täällä vietetään tipatonta tammikuuta jota jatkan helmikuun puolelle. Paljon tsemppiä meille kummallekin!

t. Juhani

12

Ei tästä tule mitään. Muutama yksittäinen selvä viikko, repsahduksia, isompia ja pienempiä putkia. Edellisen viestin jälkeen teloin itseäni kännissä ja olin sen takia jopa sairaalassa hetken mutta silti tekee mieli juoda. Henkiset krapulat alkaa olla sitä tasoa että en jaksa enää, aamuyöstä laitan itselleni muistutuksia puhelimeen että älä enää juo huomenna ja siitä huolimatta juon.

Antabus auttaa vähän mutta sekin on yhtä laskelmointia koska voi juoda. Pitäisi löytää joku kuka pakottaa sen ottamaan ainakin hetken aikaa. Alkaa tuntumaan että ei tämä elämä enää kauaa näin jatku.

13

Tsemppiä! Luin tarinasi ja samaistuin siihen. Olemme suunnilleen saman ikäisiä ja luonteeseeni kuuluu myös tavoitella aina parasta. Se näkyy sitten juodessakin, että kun juodaan niin se tehdään kunnolla. Nuorena pidin alkoholinkäyttöä typeränä. Ei silloin ollut ketään, jotka eivät olisi käyttäneet. Se, ettei olisi juonut, ei ollut muodikasta, mutta kaikille siitä ei tullut ongelmaa. Nykyään nuoret varmaankin jo osaavat valita toisin, koska on enemmän esimerkkiä siihen suuntaan, että raittiinakin voi elää. Onkin aika ihmeellistä, että minä joka pidin alkoholinkäyttöä typeränä, olen nyt riippuvainen siitä.

Toisaalta tarinasi on hyvä esimerkki siitä, että alkoholi voi alkaa viedä myös 30-vuotiaana ilman aikaisempaa käyttöä. Olen kuullut muitakin vastaavia tapauksia ja aika pohjalle he ovat itsensä nopeasti juoneet, aivan kodittomiksi asti. Se tuntuu niin hurjalta, kun nainen menettää kotinsa juomisen vuoksi. Ei tämä mikään keksitty ongelma ole, vaan todellinen meille, jotka tämän riippuvuuden kanssa taistelevat. Tämä ongelma ei järkipuhetta kuuntele, mutta silti sitä täytyy yrittää.

Täällä lasketaan tunteja ja mietitään sitä samaa mitä sanoit, että pitäisikö tasoittaa vai ei. Toistaiseksi tasoittavat ovat kaapissa. Ajan peluu tarkoittaa yhä huononevaa oloa, mutta toisaalta se on myös hyvä merkki, että alkoholi on kokonaan poistumassa. Ensimmäinen lopetuspäivä on mulle aina se vaikein ja joudun laskemaan tunteja. On niin paljon syitä korkata.

Tsemppiä! Kirjoittele vaikka pahimpaan oloosi tänne ja yritä lopettaa. Oliko siitä AA:sta muuten apua?

14

Viestisi merkkaa todella paljon tässä olotilassa. Viimeiset pari yötä mennyt lähinnä murehtien omaa tilannetta mikä on uusi asia minulle. Aiemmin tätä on tapahtunut vain putkea alas ajaessa mutta nyt joka kerran jälkeen. Eilen piti olla juomatta mutta hain silti juotavaa kun oli niin paha olo henkisesti ja kaikki asiat ahdisti ja itketti vaikka tiesin että olo olisi korjaantunut parissa selvässä päivässä. Tekee vaan mieli itkeä vaikka töitä pitäisi tehdä. Ja sekin stressaa kun sitten ei hoida niitä kunnolla.

Millä ihmeellä tämän saa loppumaan? Mietin jo vakavasti myllyhoitoa. Ehkä se ongelma on siinä että en ole tehnyt riittävästi asioita tämän ongelman korjaamiseksi, pelkästään puhunut. Yritän tälle viikolle vielä saada ajan terapiaan. Hävettää tunnustaa mutta en sitten koskaan osallistunut siihen aa-palaveriin. Nyt on zoom-palaveri katsottuna joka alkaa reilun tunnin päästä. Jos siihen uskaltaisi mennä, ei mikään helppo juttu tässä ahdistuksessa.

Otin aamulla puolikkaan antabuksen. Tiedän että olen selvillä vasta joskus puolen päivän jälkeen mutta en vaan voi olla ottamatta sitä nyt jos tänään sen haluan ottaa. Tiedän kokemuksesta että mulla on vain yksi mahdollisuus ottaa se ja se on aamuisin, iltapäivällä keksin aina tekosyitä miksi nyt ei tarvitsekaan ja otan vasta huomenna. Ja ilman en saa enää selvää jaksoa aluille, juon joka ilta vähintään ne muutamat jos en ota antabusta.

Näiden putkien alas ajaminen on joka kerta vaan älyttömästi vaikeampaa. Sekin rajoittava tekijä (ex, kenen kanssa asutaan yhdessä ja kenestä välitän edelleen todella paljon) joka on ollut ei enää ole rajoitakaan niin paljoa kuin ennen… Aiemmin en kehdannut olla humalassa hänen seurassa, nykyään en enää välitä. Itkettää sekin miksi laitan toisen katsomaan tällaista menoa ja itsensä hautaan juomista. Sitähän tämä on. Tätä on itkettykin yhdessä ja hän on luvannut tukea mutta eihän hän minun puolesta voi asioita tehdä ja alkaa valvomaan 24/7 mitä teen.

Ollaan sovittu että ostan oman kämpän tämän vuoden aikana (ei mikään uusi asia ja hän kyllä tietää mun ongelmista myös) mutta en ole saanut aikaiseksi vielä tänä keväänä. Suoraan sanottuna en oikein luota itseeni että saisin pidettyä hommat kasassa yksin. Muutenkin olen vasta nyt tämän asuntohomman myötä tajunnut miten riippuvainen olen hänestä vaikka ei olla oltu enää yhdessä pariin vuoteen. Luulin että en ole mutta oikeasti olen. Ahdistaa ihan älyttömästi ajatus siitä että toinen menee elämässä eteenpäin ja minä en.

Miksi minä en vaan voi olla kuten muut? Miksi ihmeessä on pakko aina sortua juomaan? No vastaushan on selvä mutta millä ihmeellä minä voin olla juomatta? Ei tämä tahdonvoimalla juomattomuus nyt selkeästi onnistu. Pelottaa älyttömästi mihin tämä johtaa. Mietin tänään aamulla että olen ollut tässä tilanteessa jo vuosia. Mikä saisi minut muuttumaan…

15

Eesia, niin tuttua tekstiä kirjoitat. Ihana kuulla, että viestistäni oli iloa. Eihän alkoholismin tietyssä vaiheessa enää mikään oikeasti merkkaa siihen pohjattomalta tuntuvaan juomishimoon, koska sitä tekee rakkaiden ihmisten edessäkin, eikä välitä. Kun eihän sitä välitä edes itsestään siinä tilassa. Maailma käpertyy sen alkoholin nauttimisen ja saamisen ympärille.

Ymmärrän, että se muutto pelottaa, koska monillehan käy niin, että meno hetkellisesti pahenee, kun kaikki rajoitteet häipyvät, mutta toisaalta olet jo tuossa pisteessä, joten pahenemisen olet jo kokenut. Jos saat raittiuden alkuun, uskon, että selviät raittiina yksin asuessasi vertaistuella! Sinullakin on oikeus mennä elämässäsi eteenpäin. Näin itse ajattelen, jos kuulen, että joku existä on solminut uuden suhteen. Ajattelen vain, että sama oikeus kuuluu myös minulle ja että itsellä on hyvä olla raittiina. (Tosin tämä ei sitten toimi kännissä, koska silloin olen itkuinen, takertuva ja niin edelleen.)

Olen itsekin harkinnut AA:n nettiryhmiä jo kuukausia, mutta sitten todennut, että en ole alkoholisti. Tänään ajatteluni on kuitenkin tässä suhteessa muuttunut. Aion ottaa sen mahdollisuuden käyttöön itsekin, että toipuisin vertaistuella. Jos tämä riippuvuus hoituisi paremmin yhdessä kuin yksinään. Pakko vaan kokeilla, koska tällä tavalla jos jatkan, toipumiselle saa kyllä heittää hyvästit.

16

Ehkä siinä pois muuttamisessa pelottaa enemmän se yksinäisyys. Ja toki myös se mitä mun juomiselle käy siinä samalla. Toisaalta tämä juominen kyllä ruokkii myös aika hyvin tätä surua ja pelkoa että pitää nyt yrittää saada vakavammin eristettyä tätä juomattomuutta ennen kuin tekee johtopäätöksiä.

Olin siis mökillä viime viikon kavereiden ja veljen ja hänen vaimonsa kanssa ja nolasin itseni yhtenä iltana juomisella. Hävettää ihan älyttömästi, aiemmin kun olin heidän silmissään vielä täysin raitis muutama vuosi sitten. Nyt tuntuu että huoneessa on elefantti josta ei kukaan vaan sano mitään ja näytellään että ollaan kuten ennenkin…

Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja ex jo sanoi että itsensä ruoskiminen ei tätä asiaa muuta. Nyt pitää tehdä actioneita millä tähän jamaan ei joudu jatkossa. Toiseen ketjuun jo kirjoitin että loin mielikuvan jossa jätän alkoholin sinne mökille. Oli hauska tuntea mutta ei sovi minulle joten jääköön sinne.

Pitää alkaa aktiivisesti työstää asioita millä voitan juomishimon. Tunnistan että tässä tilanteessa on oltu jo ihan liian monta kertaa ja samat mietteet ollut ennenkin mutta olenko aktiivisesti työstänyt tätä ongelmaa? En. Tai korkeintaan sinä putken alasajopäivänä.

17

Tässä muutamia juttuja, mitä itse kokenut myös eli nuo mokaamiset. Tämänkin juomaputken aikana tuli mokattua, kuten joka kerta jollakin tavalla. Siitäkin vaan täytyy mennä yli. Muuten jatkaa juomista, koska on jo mokannut. Hyvä syy sekin. :laughing:

Tuo jälkimmäinen on kuin omasta kynästä myös. Enhän minäkään oikeastaan työstä tätä asiaa ollenkaan, kun on raitis jakso, elän kuin mitään alkoholiongelmaa ei olisikaan. Olen kuin kuka tahansa ja sitten päädyn siihen juomaputkeen, joka todistaa, että en todellakaan ole kuin kuka tahansa. Minulla on vakava ongelma, jota en hoida tai huomioi arjessani oikeastaan yhtään, vaan yritän elää kuin tämä ongelma ei mitenkään kuuluisi minun elämääni. Sitten ihmettelen, miksi en raitistu tahdonvoimalla, vaan aina mokaan joka ikinen kerta. Juuri niin kuin sanoit, korkeintaan putken alasajopäivinä, asia on esillä, mutta sen jälkeen se ei edes käy mielessä, koska sen ikävän asian vain työntää mielestään jonnekin pois. Kunnes tulee joku tietty päivä ja korkki aukeaa jälleen.

18

No niin. Uskaltauduin sinne zoom-palaveriin ja ainakin tämä oli positiivinen yllätys. Todella vastaanottava tunnelma enkä kokenut itseäni vaivaantuneeksi. Samalla jotenkin alkoi ymmärtämään että ihan samanlaisia ne toisetkin siellä on, toki eri taustoista mutta kaikilla sama ongelma. Tunnin ehdin osallistua ja oli jotenkin helpottavaa huomata että en ole ainoa kuka on tehnyt ties mitä juomisen takia ja yrittänyt lopettamista ties miten. Yhtä lailla oli helpottavaa huomata että siellä oli ihmisiä ketkä olivat olleet pahemmissakin paikoissa ja päässeet ongelman akuutista vaiheesta eroon. Kunpa itsekin voisi joskus todeta olleensa juomatta kuukausia tai vuosia. Ei se mahdotonta ole mutta nyt tämä pitää ottaa tosissaan.

Tuota ryhmää nyt ainakin yritän uudestaan (kunhan töiden osalta ehdin). Nyt pahimmasta krapulasta selvinneenä huomaan jo muutosta miten tätä asiaa pohtii. “Eihän se tilanne nyt ihan noin paha ole kun kirjoitin”. Kyllä se on. Ei saa antaa tämän yrityksen nyt loppua tällä kertaa krapulan loppumisen myötä vaan jatkaa aktiivisesti asioiden työstämistä.

19

Mahtava homma! Onneksi olkoon! Oltiinko siellä yhteydessä videokuvan kanssa vai saiko olla myös pelkästään äänen kautta?

Tunnistan myös tuon jälkimmäisen selittelyn. Siihen saattavat sortua myös läheiset, jotka ylläpitävät ongelmaa vähättelemällä. Itsehän olen vähättelyn mestari myös siinä, ettei mulla mitään ongelmaa ole, olen ihan fine tämän asian kanssa! Ja se vertaaminen johonkin muuhun on tuhoisaa, koska se ylläpitää omaa riippuvuutta.

Mietin vahvasti AA:ta nyt itsekin.

20

Pelkkä ääni riitti. Olisiko tässä ollut muutamalla video koko ajan ja muilla pääosin kun oli vuoro puhua. Mutta mitään painetta ei ollut laittaa videota päälle tai edes puhua. Suosittelen kyllä kokeilemaan avoimin mielin, jos et tykkää niin ainahan sitä voi “kadota” linjoilta etenkin jos siis netin kautta kokeilee. Olin ainoa ensikertalainen ja oli jotenkin koskettavaa se ymmärrys ja huomioon ottaminen mitä siellä sai. Kerrankin tuntui että nyt on ihmisiä ketkä oikeasti tajuaa mistä tässä on kyse. Toki täälläkin on, mutta tekstipohjalta tämä on vähän erilaista.