Muutos

Hei vaan
Olen jonkun aikaa lueskellut plinkin keskusteluja niin vähentäjien kuin lopettajien puolella, ja tämä palsta on avannut silmiä ja ajatuksia ja tuonut lohtua etten ole ajatusteni ja kamppailujeni kanssa yksin.

Jotenkin on tarve kurottaa teidän puoleen, koska minulla on se sama ongelma kuin muillakin, juon liikaa ja liian usein ja olen pisteessä jossa haluan tehdä muutoksen. Olen liki neljääkymmentä käyvä nainen jolla ulkopuolisen silmin kaikki on kunnossa. Toistaiseksi siis kukaan ei tiedä kuinka paljon alkoholia olenkaan kuluttanut, juon usein yksin kotona ja työhöni se ei ole vaikuttanut joten kulissit ovat vvielä pystyssä pysyneet.

Olin jotakuinkin absolutisti päälle parikymppiseksi, sitten kokeilin. Juominen pysyi hanskassa, riitti silloin tällöin bailaaminen. Juomiseni on enemmän tai vähemmän kuitenkin ollut humalahakuista aina. Alkuun siihen vaan riitti harvemmat kerrat ja vähempi määrä. Masennusta on aikuisiällä myös podettu ja valitettavasti siihen muun hoidon ohella käytin alkoholin tuomaa turtumusta itsehoitona, siinäpä olikin järkivalinta :unamused: Homma on lähtenyt nyt parin vuoden aikana hanskasta oikeastaan erottuani pitkäaikaisesta parisuhteesta, lapsia ei meille tullut, luulen että jos niitä olisi olisi elämänikin hyvin erilaista myös juomisen suhteen, itsellä se lasinen lapsuus kun ollut… Olo eron jälkeen tuntunut yksinäiseltä ja siihen yksinäisyyteen löytyi loisto kaveri, kuningas alkoholi. Sinänsä minulla on kavereita, mutta heitä näkee harvoin, enemmän viestittelyä, ja yhdellekkään heistä en voi kertoa kamppailustani, nöyryytys olisi liian suuri että minulla nyt tälläinen taistelu. Tuttavilleni elämäni näkyy hyvänä ja he luulevat minun olevan terveyden perikuva. Terveydenhuoltoalalla töissä, liikkuva ihminen ( monikaan ei tiedä että viimeisen vuoden aikana suurin osa jumpasta on kohdistunut etusormen lihaksistoon tölkinaukaisussa sen sijaan että vetelisin salilla entiseen malliin tappotreeneejä) tulevaisuuden suunnitelmia on ja uusi parisuhdekkin jossa toinen osapuoli vaikuttaisi olevan kohtuukäyttäjä, varmasti tämäkin herättänyt miettimään omaa tilannettani etten voi jatkaa näin.

Niin monta kertaa päättänyt laittaa korkin kiinni, yhtä monta kertaa pettänyt lupaukseni vaikka morkkis on ollut välillä henkisesti jäätävä huomatessani kuinka houkutus vie voiton ja fyysisesti olo välillä paska koska huomaan kroppani jo reagoivan. Millaista se mun juominen sitten on, no, keväästä asti mennyt enenevästi. Muutama päivä ilman ja sitten taas tempastaan pullo viiniä tai sixpäkki jotakin lientä, välillä mennyt ylikin ja reippaasti, siihenkin heräsin että toleranssi kasvanut, heräsin ettei tää voi jatkua näin. Ja nyt olen täällä, myöntämässä teille, että juomiseni on salattu taisteluni jonka tahdon voittaa. Niin paljon paskaa on elämässä tullut selätettyä, etten voi uskoa etteikö tämäkin ole voitettavissa, mutten enää jaksa tapella yksin vaan toivon tukeanne. Plinkki toimikoon nyt julkisalaisena peilinä maailmaani jonka en halua hautautuvan viinatsunamin alle.

Tervetuloa Millamaaria, hienoa että löytänyt tänne! Meitä on täällä monia kaltaisiasi ja samalla kuitenkin kaikki yksilöitä.

Hieman jäi epäselväksi oletko aikeissa vähentää vai lopettaa. Pääosin tällä palstalla me olemme vähentäjiä, joskin täältäkin jotkut ovat sitten päätyneet lopettamaan kokonaan. Kysyin lähinnä vaan siksi, että tietää mihin sinua kannustaisimme.

Kiva kun tulit mukaan!

Niin tosiaan se jäi kertomatta, eli vähentäjänä olen aloittamassa ja mikäli vähentäminen ei lähde sujumaan, niin on kohdattava se lopettaminen. Toki mitä enemmän nollapäiviä saan viikkoihini ja annoksia vähenemään niin kaikki kotiinpäin.

On jännä huomata miten jo tällä, että uskalsin tänne kirjoittaa ja sanoittaa tilannettani, on ollut huomattavan huojentava psyykkinen merkitys. Tunne, että nyt en oo yksin tässä ja saanut tämän asiansa sylkäistyä ulos vaikkakin anonyymisti täällä.

Itsellä varmasti tulee haasteita vaatustaa kiusauksia turruttaa oloa ja yksinäisyyttä alkolla. Joku täällä puhuikin kaupanteosta itsensä kanssa, jotenkin löydän itsenikin siitä juupas eipäs kaupanteosta niin usein kun mietin ottaakko vai ei ja jos otan niin miten vastustaa sitä kiusausta ottaa sit kaksin käsin. Mutta jospa jatkossa osaisi alkaa itseään psyykkaamaan paremmin siihen vähentämiseen tai vielä parempi, nollapäivään useammin.

Hei Millamaaria!
Tervetuloa! Et ole yksin. Sinunlaisia, meitä on paljon. Hienoa kun kirjoitit.
On niiiin raskasta esittää jotain muuta kuin on! Tuttu tunne.
Itse juuri pohdiskelen kohtuukäytön rajoja ja etsin omaa suuntani ja tietäni tässä kamppailussa.
Kirjoittele ajatuksiasi!

tervetuloa Millamaaria! kirjoittelen myöhemmin lisää, mutta halusin heti tulla moikkaamaan :smiley:
hienoa että löysit tiesi tänne.

Toimiiko tämä nyt… Jostain syystä en ole saanut kirjotettua palstalle…

Kiitos että olen saanut joukkoonne tulla

Ajattelin, että tämä olkoon paikka jossa olen rehellinen ja avoin kamppailustani. Kielto on ollut vahva, sen kielto että mulla joku alkoholiongelma nyt olisi… No, eilinen jos mikä jälleen osoitti että katin kakkelit, yksin kun juon niin sehän on ihan tolkutonta välillä. Välillä onnistuu ottaa se pari, ja olen itsestäni ylpeä, jokaisesta nollapäivästä olen ylpeä ja eipä ollut eilinen sellainen… En edes kokenut erityistä viinan himoa, mutta suu napsui ja niin sihahteli tölkinkannet. Teen vuorotyötä, joten vapaat on miten sattuu, tänään on vapaa ja niin vaan eilen tuli taas otettua liikaa. Töiden jälkeen ruokakauppaan, sidukat koriin ja muut ostokset, illalla uusi reissu kauppaan hakemaan lisää. Ajatusmaailma on hullu, siinä kun lipittelin, niin sitten tuli vain ajatus että no, mitäs sen on väliä vaikka reippaammin tänään ottaisikin vaikka olin ajatellut etten niin tee. Kaupankäynti itseni kanssa oli melkoista, ja tähän aamuun herätään sitten taas ajatuksella että hohhoijjaa kuin paljon tuli otettua ja olisi voinut olla ottamattakin. Se mistä voi tuntea jotakin onnistumista, on se, etten vetänyt lisäostoksistani kaikkea. Tästä nyt uuteen päivään ja miettimään josko seuraavalla kerralla en niin paljoa ja josko tähän väliin saisi useamman päivän nollana. Jännittää vaan kun tulossa on pikkujoulut ja reissu kamujen kanssa jotka tahkoaa kurkusta alas olutta ja viiniä urakalla. Ei niille ole ongelma jos mä en ota, ei ne tuputa tai ihmettele jos olen juomaton, mutta tiedän sen kaupankäynnin jälleen tulevan itseni kanssa, että no miksipä en ottaisi minäkin.

Olen miettinyt omia sukulaisiani tässä oman juomisen lisäännyttyä. Suvussa on ollut monessa polvessa alkoholisteja, mutta on ollut täysin absolutistejakin. Yksi lähisukulainen pääsi eroon alkosta AA ryhmässä, harmittaa että hän on jo edesmennyt, olisi ollut mukava hänen kanssaan keskustella nyt kun itse joudun toteamaan että promillet nousevat elimistössä liian usein. Olen miettinyt olenko alkoholisti vai mikäkö olen. En osaa itseäni diagnosoida, eikä se ehkä tarpeenkaan ole, minulle riittää että olen herännyt huomaamaan vähentämisen tarpeen. Totta on sekin, että olen totuttanut itseni alkoholiin ja tiettyihin käyttäytymismalleihin, ja niistä poisoppiminen on niin alkon kuin muun elämän suhteen aika helvetin vaikeaa. Ihminenhän tekee mitä vain kun on motivoitunut, missä se mun motivaatio on? Liikkunnallisesta naisesta tuli sohvaperuna ja alkon suurkuluttaja. Ei hyvä yhtälö. Yksinäisyys asettaa raamit sille ettei edes sosiaalista painetta nollalinjaan, liikkumiseen, hyvinvoinnin edistämiseen ole. Työni hoidan ja ulkoisesti hyvin menee, mutta sisäisesti ei. Tästä ei voi kuin päästä ylöspäin, sitä kohti…

Tervetuloa Millamaaria! Tämä on hyvä paikka tämä Plinkki kun täällä saa rauhassa totutella uusille tavoille eikä ole kellekään muulle tilivelvollinen kuin itselleen.

On tosi vaikea neuvoa ketään ja en sitä yleensä teekään (vaikka itse otan hyvällä sydämellä annettuja neuvoja oikein mielelläni vastaan). Jokaisen tilanne, tavoitteet ja motivaatio on omanlaisensa. Tunnistin kuitenkin tuosta kirjoituksestasi joitain yhtymäkohtia omaan elämääni niin sillä innostuin ”neuvomaan”. Minun tilanteeni on myös sellainen että oli/on kotona tissuttelua sekä sosiaalisia tilanteita joissa olisi epämiellyttävää olla kuivin suin kun muut juovat.

Olen ajatellut sen niin että kaikkea en pysty kerralla muuttamaan, täyskäännökset ja totaalikieltäytymiset ovat minun kohdalla tuomittuja epäonnistumaan. On helpompi juurruttaa uusia toimintamalleja yksi kerrallaan ja askel askeleelta. Minulle se ”helppo” oli biletykseen liittyviin tapoihin puuttuminen, ja tämä oli myös se missä eniten itseäni soimasin.

Jos sinun isoin ongelmasi johon keskittyisit on tuo kotona juominen niin mitä jos lopettaisit tässä alkuvaiheessa ystävien tapaamisiin ja pikkujouluihin liittyvästä juomisesta stressaamisen? Sanot itsellesi että niissä tilanteissa saat juoda, nyt opettelen tätä kotikäyttäytymistä. Silloin elämänmuutos ei ole niin kertakaikkinen, ja on jotain kivaa odotettavaa.

Minä olen notkunut täällä vasta kuukauden ja nyt jo huomaan että jopa erittäin hidas ja maltillinen vähentäminen tuottaa tulosta: nollapäivät lisääntyvät, luopumisen tuska lientyy, kontrolli vahvistuu.

Mulla ei kotona juominen ole ikinä mennyt överiksi joten sitä olen suitsenut vasta ihan vähän. Olen antanut sen mennä omalla painollaan. Sen sijaan aloitin siitä että kerta-annosmäärä sosiaalisissa tilanteissa vähenisi ja muu itsekontrolli biletykseen liittyen lisääntyisi. Ja näin onkin pääsääntöisesti käynyt. Itse asiassa en ole kuukauteen juonut niin paljon että seuraavana päivänä olisi paha darra.

Tämä on ollut mielestäni tulosta täsmällisestä tavoitteiden asettamisesta, tarkasta juomapäiväkirjan pitämisestä ja juuri tuosta hienovaraisesta, itseäni kunnioittavasta vähentämisfilosofiasta. Tiedän että olisin epäonnistunut surkeasti jos olisin tehnyt liian dramaattisia päätöksiä heti aluksi.

Siis ehdotan: aloita jostain helposta tavoitteesta ja pitäydy siinä, älä yritä muuttaa kaikkea kerralla.

Mutta siis tämä on toiminut minulla, ei toimi kaikille. Vinkkaan vain että tällaistakin voi kokeilla.

(Edit: Oli niin epäjohdonmukaisesti kirjoitettu että muokkasin tätä että saa jotain selvää mitä yritin sanoa.)

Hei Millamaaria.
Icetea kirjoitti just samoin kuin ajattelin:

Oma tavoite, vankka ennakkopäätös, tänään ei alkolle, on hyvä asettaa. Ajatella, että se on sinua itseäsi varten. Sinulle hyväksi. Silloin kun on selkeä tavoite, on se helpompi toteuttaa. Ja kun tavoitteensa on saavuttanut kokee onnistumisen tunnetta, joka on tässä projektissa tärkeää.

Mulle sopi se, hieman yllättäen itsellenikin, että pidän pidemmän tauon. Ja erityisesti tämä ”sopi maksalleni”, koska arvot olivat ikävästi koholla. On ollut helpompi kieltäytyä kokonaan, kun pohtia milloin ja mitenkä paljon juon. Ja kiitos tämän päätöksen maksa-arvoni ja varmasti moni muukin asia on paremmalla mallilla. Vaikka ei tämä helppoa ole, kukapa sitä muuta väittäisi :unamused:

Mä olen kannustan konkreettiseen tavoitteeseen. Kuuntele itseäsi ja pysähdy pohtimaan. Punnitse haitat ja plussat. Pääsisitkö paremmin alkuun ?

Tervetuloa munkin puolesta tänne mukaan Millamaaria!
Monenlaista tarinaa ja tavoitetta sekä keinoja täältä löytyy, mutta ongelma meillä on se sama. Yksin täällä ei jätetä :slight_smile:

Moi Millamaaria, ihan samoilla mietteillä mennään. Vähentää pitää…ja toki niin myös tehdään! Pysytään linjoilla!

Moikka

Jos mäkin kerron miten mun vähentäminen on edennyt. Kukin toki tyylillään mutta keinoja on monenlaisia. Minä ensin lähdin tavoittelemaan pienempää viikkomäärää. Taisi olla alle 10 viikossa. Tämä oli siis joskus maalis-huhtikuussa 2018. Sitten tuli se, että nollaviikkoja lisää. Mulla ei ollut vuosiin ollut nollaviikkoja! Kesäkuussa karttui sitten niitä. Siitä se ehkä lähti vielä enemmän liikkeelle. Jokainen nollaviikko on helpottanut seuraavia nollaviikkoja. Ja sanottakoon, että nyt tuo 10 viikossa tuntuu paljolta! Toki mulla on ollut kekkereitä ja tissuttelua ajoittain, mutta sitten taas heti ryhtiliikeviikkoja. Mäkin olen sen kannalla, että sellaisia konkreettisia tavoitteita jotka on sulle itselle sen tuntuisia, että tähän pystyn ja tämän haluan tehdä. Sitten voi taas päivittää niitä tavoitteita kun siltä tuntuu.
Tsemppiä!

Pecorino! Ihan mahtava juttu!!
Jospa minäkin voin vielä joskus kertoa samoin!

Kiitos vinkeistä, kommenteista, ne merkitsevät paljon. On mahtavaa kuulla, että vähentäminen on ihmisillä onnistunut ja kaikkien tarinoissa on jotakin näkövinkkeliä itselle. Mulla on varmasti ne konkreettiset tavoitteet usein uupuneet ja niin tässä alkon käytössä kuin elämässä muissakin asioissa olen turhan usein koittanut sellaisia täyskäännöksiä tehdä. Suurin ongelma itsellä on se yksin tissuttelu, porukassa juominen pysyy hillinnässä mutta yksin neljän seinän sisällä pitäisi saada jotakin muutosta. Ajatuksia nyt on, tuntuisi että on tullut aika että motivaatiotakin muutokseen olisi. Toivottavasti toteutuskin ottaa onnistuakseen, koska jos ei, niin hyvä ei minunkaan elossa pitkässä juoksussa heilu.

Tervetulo Millamaaria munkin puolesta mukaan!

Kirjoitat että sulla on vaikeinta hillitä juomista yksin neljän seinän sisällä. Mulla on juuri päinvastoin. Yksin tai vaimon seurassa on kotona helppoa ottaa pari kolme olutta, mutta kun tulee vieraita / mennään kylään tai ravintolaan, niin silloin tarvitaan selkärankaa!
Paljon tsemppiä!

t. Juhani

Kappas Juhani, me ollaan sitten samanlaisia tässä suhteessa! Olen kyllö kirjoituksiasi lukenut mutta tämä tieto mennyt jotenkin ohi.

No niin, samaa tahtiahan se elämä on jatkunut, halu vähentää on, silti liian useasti ja kerralla liian paljon menee… Pari kolme päivää päästään nollissa ja sitten taas napsuu suu. Ajattelin laittaa tälle viikolle tavoitteen, en osta viiniä tai muutakaan ollenkaan. Tiedän, että jossain kohtaa viikkoa tulee taas se olo, että jos nyt pari ottaisin, ja sitten se on se sixpäkki kuitenkin ellei enemmänkin, selvin päin on helpompaa tapella sen ensimmäisen korkkaamista vastaan kuin pikkupierussa neljännen tai viidennen… Katsotaan miten naisen käy. Miesystävän kanssa tärskyt loppuviikosta, toivottavasti hällä ei tee mieli mitään ottaa, niin vahvoilla en välttämättä ole, että ruokaviineistä pystysin kieltäytymään jos hän pullon tuliaisina tuo.

Kyllähän sitä on alkanut pelottaa, että mihin kuntoon olen sisuskaluni jo läträämiselläni saanut, suurempaa kulutusta takana ei ole vuosia ja vuosia, joten toivon että kroppa vielä mukana matkassa. Ja jokainen nollapäivä varmasti keholle hyväksi. joten, tästäpä lähtee, selvä maanantai, tänään ei tee vaikeaa koska työvuoro edessä ja takana valitettavasti kosteahko viikonloppu

No niin, kaksi nollapäivää vietetty ja ok mennyt. Tänäänkin tavoitteena nollat. Olen lukenut pari juttua yksinäisyydestä ja miten se on noiden artikkelien haastateltaviin vaikuttanut. Yksinäisyyden tunne on itsellekin tuttu. Periaatteessa kavereita on, mutta liekö masis vai se että liian usein vapaapäivinä kiinnostanut enemmän tissuttelu, etten aktiivisesti ole niitä muutamaakaan nähnyt. Nuo asiat on oikeestaan ruokkineet toisiaan, ja välillä ei kyllä kiinnostakaan nähdä ketään kun töissä päivät läpeensä on ihmisten kanssa. Yksinäisyyden tunnetta eron jälkeen turrutettu alkolla, alko taas saanut passivoinnin päälle ettei kiinnosta oikeen tehä muuta ja mieluummin ”levännyt ”vapaapäivät kotona liemien äärellä. Ja mitä lepoa se sitten onkaan ollut kun vapaapäivinä joko juot tai toivut, yhtä väsynenä työputkiin kuin niistä vapaalle jäädessä, ja oikein kun väsyttää ja sapettaa niin houkutus ottaa pari on vienyt voiton jos seuraavana päivänä on ollut myöhempi töihinmeno. No, tätä kaikkea koitetaan nyt muuttaa.

Niin kuin itse sanoit jokainen alkoton päivä on elimistölle hyväksi. Siksi hyvä, että niitä joka viikko pyrit keräämään mahdollisimman monta. Ja kun siihen totut niin sitä helpompaa siitä tulee.
Minullakin oli ennen tänne tuloa alkanut homma lipsumaan enemmän ja enemmän siihen, että join arkisinkin jotain. Ja koska toleranssini on ollut jo 15 vuotiaasta asti karmea oli määrätkin helposti suuria. Minäkin huolestuin ennen kaikkea terveydestäni. Päätin aloittaa vähentämisen sillä, että en juo mitään arkisin. En edes silloin kun siihen olisi muka syy. Eli en juo firman juhlissa tai vastaavissa tilanteissa arkisin. Seuraavaksi laajensin arkipäivän kattamaan perjantainkin. Siinäkin olen ollut aika ehdoton, mutta joidenkin tärkeidein bileiden takia siitä antanut itseni lipsua. Kesällä lähti kyllä lipsumaan ihan muutenkin, mutta nyt olen palannut ruotuun. En ole tavallisena arkipäivänä juonut sitten elokuun (muistaakseni). Siihen meni noin 4-5 viikkoa tottua niin, että en enää kauheasti kaivannut arki juopottelua kuin ihan satunnaisesti. Ne mieliteot on ollut melko helppo vastustaa sillä, että en osta mitään kotiin arkena tai jos siellä jotain on niin yritän unohtaa koko asian. Ja syön heti kun menen kotiin, jotta ei tule nälän takia mitään viinan himoja.

Nyt minulla on työn alla sitten tipattomat viikonloput useammin ja se, että en jokaisena lomana joisi joka päivä.

Halusin viestilläni kertoa, että kyllä sinäkin onnistut kun pilkot tavoitteet sopivan kokoisiksi palasiksi ja sitten sitoutat itsesi pitämään niistä kiinni silloinkin kun se tuntuu hetkellisesti epämukavalta. Toistosta tulee sitten tapa, toivon.

Ehkä alkon passivoivan vaikutuksen katoaminen sitten saa aikanaan sinutkin aktiivisemmaksi yksinäisyyttä poistamaan. Sehän kun on sellainen asia, että siihen(kään) ei voi oikein kukaan muu vaikuttaa.

Mä olen päättänyt, että jos en muuhun pysty raittiuden saralla, niin yritän edes roikkua tällä palstalla. Nyt en pysty lupaamaan mitään muuta. Olen yleensä aloittamassa suurella höyryllä milloin minkäkin mittaista tipatonta ja sitten petyn itseeni. Aion nyt aktiivisesti kokeilla jonkun mainitsemaa keinoa, että viinin himon iskiessä lupaa itselleen, että ei juo tänään, mutta huomenna voi juoda jos haluaa. Tsemppiä! Samaa latua kuljetaan.