Muutokset elämässä - juomisen loputtua

Me Lopettajat
1

[size=150]V[/size]armasti jotain muutoksia tapahtuu, kun tuntee olevansa muutakin kuin tilapäisesti kuivilla tai tauolla
hermomyrkyn ryystämisestä. Miten itse koet konkreettisesti kuukausien tai vuosien aikana muutoksen
raikkaan tuulen puhalluksen arkielämässäsi ?
Kuinka junnaava viikkorytmi on muuntunut tai aamut ja
onko harrasteet tai suhdetoiminta elpyneet parempaan asentoon, entä perheellisen himan ilmapiiri ??

Aihe on laaja, kun oikein ryhtyy pohtimaan, etenkin pitempään tolkuissaan ilman päihteitä heränneillä.

[size=150]K[/size]ertokaa hyvät lopettamon ihmiset kokemuksianne kannustimena empiville ja vielä kaljasammiossa majaileville !!

[size=150]I[/size]tsellä arki on miellyttävää rutiinia, vaikka näkkileiväksi toistuvia tapahtumia kutsunkin, mutta se on verraten helppoa ja mielekästä ja leikkikehäni avoimet raamit ovat turvalliset ja ahdistavia tai pelottavia asioita ei juuri ole, mistä ei selvällä %-vapaalla päällä skulaantuisi. Aamut lehahtavat kahvin voimalla raittiina eteeni ja päivän mittaan saapuvat tapahtumat otan vastaan sellaisenaan. Plinkin ajoittaisesta juopumisesta oisin enempi huolissani, mutta omaan tilanteeseeni olen tyytyväinen, ensi kertaa tämän vallitsevan elämäni aikana ja onnellisuuttakin oon toisinaan pääässyt maistamaan sen “perinteisesti koetussa” merkityksessä. Riippuvuus alkoholiin on koteloitunut, mieltäni ei rienaa himotus kuin nykyiseen menoon, jossa myös tapaa samanhenkisiä ja näkökantoja on sittenkin laajemmin ja

maailma on jännä !

olkaa hyvä, plinkkiläiset - sana on selvästi vapaa ja haluan paljon stooreja ihanasta arjesta !

2

Hyvää huomenta!
Arkisin on mukava herätä arjen touhuihin, viikonloppuisin jaksaa virkeänä nousta sovittuihin harrastuksiin.
Omenankukkaista sunnuntaita!

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

3

Mä olen saanut takaisin kyvyn kokea sellaista iloa jota en silloin juovana enää ymmärtänyt olevan olemassakaan. Ja aika toisenlaista tämä on kaikkinensa mitä silloin 2010 kesällä kuvitteli kun lopetti. Minkälaista raittius on? Siitä pitää itse kunkin itse ottaa selvää. :smiley: Elämä muuttuu jos vain antaa sen muuttua.

4

Hyvä idea 1970! :slight_smile:

Eilen iltalenkillä istahdimme hetkeksi merenrantaan ja koin suurta onnellisuutta. Jo sitä ennen kesäisen ravintolan ohitettuani koin suoranaista iloa ja ylpeyttä ymmärtäessäni, että “jee! MÄ olen tällä puolella!”. Mä kuulun nyt niihin ihmisiin, joka lenkkeilee lapsen kanssa lauantai-iltaisin urheiluvermeet päällä ja raittiinapa tietenkin! Uusissa juoksutrikoissa, mihin oli hyvin varaa, koska alkoholiin ei enää mene viikoittain sitä jotain plus miinus kolmeakymppiä.

Siinä sitten rannalla istuessani huomasin (taas), että jatkuva kiireen ja kärsimättömyyden tunne on tipotiessään. Eihän ole kiire kotiin ei juomaan eikä lepäämään siitä aiheutunutta väsymystä pois. Elämä ei ole enää kärvistelyä ja seuraavan juomakerran suunnittelua ja odotusta!

Olen oppinut vihdoin myös “olemaan”. Ensin opettelin tekemään velvollisuudet mahdollisimman aikaisin, ettei niiden jaksamisen takia tarvinnut juoda. Sitten opettelin luvan kanssa lepäämään. Nyt olen oppinut myös vain olemaan, koska voin niin hyvin ja olen alkanut pitää itsestäni. Ei ole kokoajan pakko olla älyluuri tai tabletti naaman edessä, voin oikeasti vain olla,hengitellä ja katsella elämää ympärilläni. Musta on tullut rento ja joustava. Kodin ilmapiiri on parempi!

Koska lopetin juomisen olen jaksanut muutenkin panostaa elintapoihini ja olen laihtunut 10kiloa, ylikin. Harrastan aika monipuolisesti urheilua -ja jaksan ja rakastan sitä taas! Harrastan muitakin juttuja, koska nyt voin.
Teen asioita taas yhdessä vieraiden ihmisten kanssa; nyt voin koska en inhoa enkä häpeä itseäni! Myös lähi-ihmisiäni tapaan enkä tuota heille pettymyksiä perumalla tai jäämällä aina kotiin (yksin juomaan tai kärsimään krapulasta…). Ihmissuhteita alkaa olla enemmän kuin aikaa, mutta koska voin niin hyvin ja kaiken( plinkissäkin) tekemäni itsepohdiskelun ja kehittymisen jälkeen, olen oppinut rajaamaan ja pitämään paremmin kiinni omista rajoistani. Koska arvostan itseäni, en myöskään enää jatkuvasta syyllisyyden ja huonommuuden sekä velvollisuuden tunteesta ole enää tekemisissä vahingollisten ihmisten kanssa. Muuten, toki mä jännitän uusia tilanteita ja uusia ihmisiä, mutta nykyään se on siedettävää ja jotenkin tiedän selviäväni.

Energiaa on kuin pienessä kylässä; jaksan kaikki ne kotihommat ihan ilman sitä juotavaakin, nykyään paljon enemmänkin! Nautin puuhailusta ja puuhailenkin paljon kaikenlaista ja oma pystyvyyden tunteeni on palaamassa ennalleen, ehkä entistä parempanakin! Elämä juomisen lopettamisen jälkeen ei oikeasti ole tylsää (mitä jostain ihmeen syystä “pelkäsin” :unamused: ), kunhan vain jaksaa ne alun väsymykset ja tunteet, antaa itselleen aikaa levätä ja sitten tekee elämästään itsensä näköisen. Itsestään elämä ei muutu välttämättä mieleiseksi, jos on vältellyt paljon kaikkea, kuten minä juovana aikana tein. Töitä itsensä ja elämänsä eteen kannattaa siis tehdä, mutta lopussa kiitos seisoo :slight_smile:. Tärkeä lisäys vielä; aina en jaksa puuhailla ja sekin on täysin ok, sitten en puuhaile! Nykyään nautin siitä tuntematta huonoa omatuntoa. Ennen pystyin lepäämään vain krapulassa, se oli muka ainoa “oikea” syy sairaana olemisen lisäksi levätä ja olla vaan.

En muuten enää märehdi ja suurentele mahdollisia mokiani ja muita negatiivisia asioita enkä jää kiinni tunteisiin! Asioita toki tapahtuu, mutta kun voin näin hyvin, otan ne sellaisinaan vastaan ja päästän irti ja jatkan eteenpäin. Ahdistus on loppunut kokonaan, pelkoja on vain harvoin ja uskon, että vielä joskus pystyn terveeseen ja tasapainoiseen parisuhteeseenkin.

Voin kaikkiaan paremmin kuin vuosiin. Olen onnellinen. <3

5

Raittius on tuonut mukanaan myös sen että ei tarvitse yrittää olla jotain semmoista mitä ei oikeasti ole, vaan riittää kun on vain se kuka on. Tämmöinenkin asia on joskus ollut aikamoista utopiaa.

On tullut just tuota lintuannan mainitsemaa olemista. Ei tarvi suorittaa ei tarvi todistella kellekään mitään. On niitä hetkiä kun saa vain olla eikä tarvi ansaita olemassa olonsa oikeutusta mitenkään.

Kuitenkin tämä on semmoinen juttu että tarvii opetella. On ainakin itse pitänyt ruveta opettelemaan semmoinen asia kuin lepääminen. Tuo oleminen häviää muuten aika nopeastikin varsinkin töissä, jos ei muista sitä että otetaas nyt ihan rennosti kumminkin. Töissä ollaan toki tekemässä töitä, mutta tarvitseeko sitä tehdä oman hyvinvointinsa kustannuksella? Tuskin. Työn jälkikin on paljon parempaa kun sen tekee rentoutuneesti ja asian kerrallaan ja luottaen hyvään lopputulokseen, kuin kauhealla kiireellä pingottaen. Ja kappas kummaa siitä työstäkin tulee paljon mielekkäämpää, kun on läsnä siinä mitä tekee. Kaiken lisäksi siinä oppiikin paljon enemmän, kun keskittyy oikeasti siihen käsillä olevaan tekemiseen, eikä ole jo mennyt sinne että tämä pitää saada mahdollisimman nopeasti pois alta.

Ei tämä oleminen tietenkään ole semmoista että 24/7 tuolla kulkee jotenkin kuin hattarapilvien päällä, vaan se aina välillä häviää ja joskus vähän pidemmäksikin aikaa, mutta se tulee kumminkin sieltä sitten aina takaisin. Siinähän sitä sitten tässä saa kouliintua.

6

Elämä muuttuu, joi sitten tai ei.
Selvänä voi ainakin paremmin asioistaan huolehtia, luuulisin.
Tässä nyt kun elän jotenkin vähemmän iloista elämänvaihetta, ajoittain hiukan masentavankin oloista, niin onhan minun rehellisesti todettava että hyvä kun pääsin juomisesta eroon.

Kun muutenkin tulee hetkiä jolloin tahtoo tippa silmäkulmaan ilmestyä, niin eipä huvita edes kuvitella millainen olo olisi jos muiden murheiden lisäksi vielä krapula piinaisi, pitäisi yrittää muistella mitä eilisiltana on tullut tehtyä ja sanottua ja tuskailla sitäkin uskaltaako rahapussiinsa vilkaista.

Ei, ei tässä tule mitään mielitekoja juomiseen.

Kovin harvoin nyt jaksan edes tuollaista ajatella, tuntuu siltä että tarpeeksi on isommissakin asioissa. Mutta kun nyt pitkästä aikaa satuin plinkkiäkin selaamaan, niin kerroinpa nyt sitten kuulumiseni.
Jotenkin tuntuu jopa ahdistavalta ajatus semmoisesta että menisinpä ja rojauttaisin persukseni kapakan jakkaralle, alkaisin nielemään kaljaa tai terävämpiä… ei, kyllä se niihin aineisiin suhtautuminen on muuttunut.

Tavoitteenani oli, kun päätin alkoholismistani pesäeron ottaa, se, että alkoholista tulisi minulle aivan yhdentekevä aine. Ja miksei, kai siinä onnistuinkin, mutta nyt vuosien selvänäolon jälkeen huomaan ettei se ehkä ihan pelkä’stään yhdentekevä enää ole -pikemmin vastenmielinen, jotain sellaista joka ei mukavia mielikuvia aivoissani synnytä.

Semmoista. Tässä nyt sitten, kun tiedän tulevaisuudestani vain sen, että muuttuu, ja paljon, mutta millaista se sitten tulee olemaan, sitä en tiedä, menen kuitenkin pienelle kasvimaalleni laittamaan pari riviä lanttua, vähän nauriinsiemeniäkin, hernettä… ja jos keittiön kaapista löytyy jokunut itämään alkanut peruna niin istutan nekin. Olipa se elämä sitten syksyllä mitä tahansa niin kai tässä on parempi kuitenkin elää kuin elämää vielä silloinkin olisi.

7

Voi Metsänreunan mies, mitä sulle on käynyt? Mä jostain viestistä aikanaan luin, että on murheita, mutta en ajatellut niiden olevan näin vakavia. Mikä se juttu onkaan niin toivotan sinulle voimia jaksaa. Onneksi ei viina ole kuvioissa mukana. Voi että mä en tiedä mitä mä sulle sanoisin lohdutukseksi, mutta voimia jaksaa ja olkoon kesä kaunis ja seesteinen.

8

Tervehdys vain ja kovasti tsemppiä.

Sama ajatus on täälläkin - ajatuskin alkoholista on vastenmielinen. Ei siinä sinällään mitään ihmettelemistä ole. Ihminen asettaa asian kuin asian luonnostaan ja puolipakosta asteikolle hyvä/huono. Tämä se taitaa juuri olla se isoin haaste lopettamisessa. Kun on tottunut pitämän alkoholia jotenkin myönteisenä asiana, on aikamoinen haaste kääntää takista nurja puoli näkösälle.

9

Tervetuloo takasin foorumille, Metsänreunan mies. Mukavaa kuulla sinusta.

Meillä on se(kin) yhteinen piirre, että tuo alkoholi on menettänyt sen suuren merkityksensä niistä ajoista, jolloin se oli jokapäiväinen seuralainen. Ehkä me olemme myös niitä harvoja kirjoittajia täällä, jotka miellämme olevamme nimenomaan entisiä alkoholisteja, ei nykyisiä. Vai kuinka?

Itse näkisin sen aineen muuttuneen jotenkin melko neutraaliksi. Vastenmielisyyden tunteita voi herättää jotkut sen aiheuttamat lieveilmiöt ja lisäksi minua inhottaa etenkin oluen maku ja haju, mutta muuten alkoholi on minulle neutraali samalla tavoin kuin tupakka tai vaikkapa suklaapatukat. Joita muuten olen joskus myös ahminut suorastaan holistisella tavalla.

Oluthyllyjen ohi käveleminen kaupassa ei siis aiheuta sen enempää tunteita kuin karkkihyllyn tai keksihyllyn ohi käveleminen.

10

Moi ja Metsänreunaan jaksamisia. suruaika on välttämätön, sanovat ja myös yksinäisesti läpikäytävä tunnematka…

Tiesin saavani tähän hetken mielijohteesta aamustuimaan pystyyn polkemaani ketjuun pontevan alun,
ettekä pettäneet meikää. Kirjoitettu muoto on varmasti paras tähän aiheeseen.
joskus talk is cheap, eikä tätä nykyä oo kelle puhuakaan tästä aiheesta…

Siihen vanhan elämän aikaan tai “ennen vanhaan” mun huulia heilutteli kaljaputelin sisältö ja olin poikkeuksellisen pätevä ja etevä kuulemaan korkatun tölkin vastatuuleenkin n. 5 kilometriä myrskykelillä ja vaikka se joitain huvittaakin, niin mulla on vieläkin tuo refleksi jäljellä, on sitten jollain handussa limsapullo tai mikä vaan siirappipurnukka, niin mun reenattu ja ohjelmoitu kaula kääntää tän mun rohmuisen pään ääntä kohden automatiolla, jota en ehdi tietoisesti pysäyttämään ja analysoin kohteen ainepitoisuuden… ilman himoja.

Aamut ovat muutoksen keskiössä ja tuolloin pahakin uni kaikkoaa melko vikkelään ja meitsi kestää heikkounisuutta tai valvomistakin paremmin. Päivällä ei mene hermo joka asiasta, pinna on pitempi ja suuttuminen on tapahtuessaan paljon rankempaa, mutta palautuminen jouhevaa ja iltasellekin jää
energiaa pohtia tai tehdä asioita ja yleisfiilis ei ole alakuloinen ensinkään tai perusnegatiivinen,
kun tehokkaan masennejuoman runsas sisäinen “nauttiminen” on loppunut.

näitä kohtia on niin paljon, että voisin skriivata kirjasen tai joskus vaikka näppäillä, että miltä musta tuntuu…
mut saattaa olla, että oon sen todistuksen näinä prosessivuosina jo palanssiketjun muodossa tehnytkin :smiley:

Ihmisten kohtaaminen on aidompaa ja oon läsnä oikeesti, mua kiinnostaa syvemmin toisten asiat, järkeväs mitas.

11

Viuna ja öölit ja kaikki alkoholin eri muodoissa olevat litisevät hölsykkeet ovat mulle kaupassa aivan samantekeviä.

Muiden dokaaminen, jota näkee joka päivä puistoissa ja kadulla on niiden elämää, jota en kaipaa, mutta

tärkein asia on, etten itse osta viinaa tai ala sitä missään muodossa kittaamaan ja ristiriitaisena en näitä

kahta asiaa koe - selvät sävelet, joita alkuaikoina korostuneesti toi julki ja paheksui, mutta kyllä mä

ne mansen densot ja möykkäävät kaikenikäiset sekosakit kierrän jatkuvasti, enkä kännisten kaa asioi,

keep it simple. ja voin katsoa hyviä narkki- ja juopotteluaiheisia leffoja ja dokkareita, entiseen malliin.

Niistä ei tule kakomisrefleksiä tai tarvetta esitelmöidä pahasta elämästä tai hinkua itse alkaa moista touhuumaan.

Röökaamisen lopetin yli 10 vuotta sitten ja mua oksettaa se junttien puhaltelema savu, joka tulee nokkaani, yak !

12

Metsänreunan mies!

Anna kyynelten virrata ja sure. Mikään viina ei auta. Turruttaa raskaan prosessin läpikäymisen vain. Kauniit muistot jää mihin on hyvä silloin tällöin palata. Jotkut sanoo, että suru muuttuu kaipaukseksi. Välillä yhden menetyn rakkaan läheiseni kuvaa katson, niin muistot tulee mieleen ja kyyneleet. On oikein itkeä kun itkettää. Voimia ja halaus sinulle sinne!

13

Olen vapaa orjuudesta. Vapaa tekemään ihan mitä vaan ja ihan koska vaan. Siinä kiteytyy oleellinen.

14

mies metsänreunasta kirjoitti

Uskon niitä, jotkat vakuuttavat, että surut, onnettomuudet ja murheet tulee käydä läpi selvin päin. Humalassa sellaisten tilanteiden tunteet vain vääristyvät itsesääliksi ja valitteluksi, että “miks mulle käy näin”.

Voimia sulle tähän päivään ja tuleviin!

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

15

Siinäkö ne sitten teidän mielestä oli ?? ne muutokset ?? vähänpä niitä sitten olikin…

  • ei ole ollenkaan rapulaista tuskailua
  • paniikkihäiriö katosi pysyvästi
  • vapinat ovat menneitä
  • uni laadukkaampaa
  • puheen muodostus selkeää
  • ajatus on kirkastunut juoman saetessa
  • näkö ulkoisesti ja sisäisesti parantunut
  • en hapuile olemattomia, katson silmiin
  • olemus siisti ja edustuksellinen käynti
  • puheet fiksuja ja jutut aina hauskoja
  • tunnen sisäistä eheyttä ja harmonisoin
  • ilo tuntuu ilolta, vitutuskin potkii kunnolla
  • rahaa on miljoonittain, suuret summat arkipäivää
  • naisia pyörii kymmenittäin kainalossa, rumimmat väistän
  • ura politiikassa ois liiankin helppo, pressana vähäiset oikeudet lannistaa
  • muiden parantaminen on helppoa ja tunnen olevani kaikki elollisia parempi
  • totuudellisuus ja todellisuudenhallinta ovat ohjenuorani ja vaatimattomuus on valttini

no ei ihan ehkä kaikkea mainittua, sillä sana kulkee omia poimujaan toisinaan mut vakavammin ja lyhykäisesti:

voin nykyään paremmin ja rakastan enempi elämää ja pidän itsestäni ja löydän uutta opittavaa, enkä luule liikoja ja elämä on oppimisturnee, jossa on oltava varaa olla väärässäkin ja kestettävä se, ettei kaikki vieläkään toimi oman pään mukaan. pyrin oppimaan toisilta ja olemaan aito minä ja on helppoo olla onnellinen ja tyytyy sihen, mikä on. pienistä asioista lähtee isommat muutokset liikkeelle ja jokaisella lienee oma tiensä ja kantamukset myös, eikä kaikki tosiaankaan ole sitä, miltä päälle päin näyttää, mutta en voi liikaa elää toisten kautta, vaan löytää oma väyläni ja tehdä, kuten oma moraalini parhaaksi näkee toisia lokaan vetämättä, pyrkien tasapainoon isommassa mitassa, joup.

16

Jean-Paul Sartre kirjoitti: Jättäkäämme kauniit naiset miehille joilla ei ole mielikuvitusta.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

17

Lisään omaan eilisiltaiseen kommenttiini, vaikka en olekaan ruma nainen:
Meillä vaatimattoman näköisilläkin, jopa rumilla, on mahdollisuus raitistua ja meilläkin on oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

18

Niin tämähän on tosiaan LOPETTAMISEEN tähtäävä palsta. Saldo on selkeä: elämä on kaikin puolin parempaa ilman pisaraakaan alkoholia. Elämäntapahtumista huolimatta.

19

Häpeä rupeaa hellittämään jossain vaiheessa. Maailmaan tulee värit ja toiset ihmiset rupeavat tuntumaan mielenkiintoisilta. Heidän tarinansa ja valintansa. Ei tarvitse enää arvostella niin mielettömän kärkkäästi toisia ihmisiä. Elämä ylipäätänsä rupeaa tuntumaan mielenkiintoiselta.

Hukatut vuodet viinan kanssa ja sen vitutuksen pureskeleminen kun jossain kohtaa se tulee eteen että älyää sen minkälaista haaskausta se viinan kanssa lotraaminen oli. Siitä kun pääsee eteenpäin niin sitten rupeaa toden teolla helpottamaan. Mutta siinä on ens alkuun vähän käsittelemistä.

20

Ja toisaaltaan ei tarvitse arvostella itseään saati verrata vähän väliä itseään muihin. Oppii rakastamaan itseänsä ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Itsekunnioitusta. Ja kun on sinut itsensä kanssa, muiden ihmisten kohtaaminenkin on helpompaa.

Joku, ehkä monikin, vertasi joskus, että juovalla alkoholistilla on aina toinen käsi kiinni pullossa. Raitistuneena on molemmat kädet vapaana. Tää nyt ei tuohon edelliseen varsinaisesti liittynyt, mutta tulipahan mieleen.