Jaahas, huhtikuussa näköjään edellinen päivitys. Silloinkaan ei raittius kovin pitkälle kantanut. Pientä tissuttelua oli kesällä, kerran-pari viikkoon. Kunnon humalassa olen tämän vuoden puolella ollut onneksi ainoastaan kerran.
Eilen tuli täyteen neljä viikkoa juomattomuutta, ja nyt on mennyt kohtalaisen hyvin. Välillä on kylmä olut hiipinyt mieleen, mutta hyvin nopeasti olen saanut muistutettua itseäni että kierre lähtee taas samantien käyntiin.
Jossain toisessa ketjussa oli juttua siitä, että juomisen ja hetken hauskuuden hinta on vaan liian kova. Siitähän tässä itselläkin on kysymys. Valehtelisin jos väittäisin, etten yhtään kaipaa muutaman päivän juopottelua missä huolet unohtuu ja velat muuttuu saataviksi. Mutta ne ajat on takana päin, ei siitä mihinkään pääse.
Jos lopettaa, niin samalla tarjoaa itselleen huomattavan suuria mahdollisuuksia muutokseen ja kehittymiseen monellakin elämän osa-alueella. Jos jatkaa juomista, niin sitten elämä pyörii samaa riippuvuuden sävyttämää rataa kuin aina ennenkin. Joka päivä muistutan itseäni tästä valinnan mahdollisuudesta, ja siitä että se valinta on täysin omissa käsissä.
5 tykkäystä
Se on nimenomaan näin. Luisu jatkuu siitä mihin jäätiin. Ei ole mitään nollaa, josta voisi aloittaa ryypiskelyn ns viattomasti. Se on nyt nähty.
Tsemppiä sinne.
3 tykkäystä
Meillä on vanhojen kavereiden kesken aika iso whatsupp-ryhmä. Säännöllisesti on juttua myös juopottelusta, ja ryhmään tietysti mahtuu alkoholinkäyttäjiä joka lähtöön. Useimmille maistuu reippaasti vähintään silloin tällöin.
Viikonloppuna osa porukkaa oli festareilla viettämässä aikaa ja juopottelemassa. Oli valaisevaa ja suorastaan hauskaa seurata viikonlopun kulkua ryhmään tulleiden viestien välityksellä. Torstaina alkoivat malttamattomat ”huomenna lähtee” -viestit. Perjantaina iltapäivällä kuvia lonkerotölkeistä ja oluttuopeista, ja myöhään illalla pikkaisen sekavampaa viestintää. Lauantaina aamupäivällä ilmeisesti pientä puhaltelua, mutta aika pian uuden nousun fiilistelyä. Illalla taas pikkaisen monimutkaisempia viestejä, ja sunnuntaina krapulan valittelua ja muutaman tasoittavan estotonta ihastelua. Lopullinen sinetti viikonlopulle saatiin maanantain ”melko rapeeta olla hommissa” -tyyppisillä viesteillä.
Noinhan se juopotteluviikonlopun draaman kaari pääpiirteittäin usein menee. Tällä kertaa koin aivan valtavaa tyytyväisyyttä että en ollut mukana juomassa. En olisi halunnut olla selvinpäinkään mukana, vaikka siihen minulla oli toki mahdollisuus. En yhtään enää kaipaa tuollaista kohkaamista elämääni, vaikka aiemmin olen hyvin sujuvasti ollut menossa mukana viimeiseen asti.
4 tykkäystä
