Ajattelin ruveta kirjoittelemaan tänne, ehkä lähinnä oman pääni selvittämiseksi ja vertaistuen/avun saamiseksi. Pikainen eka postaus, jossa selvitän vähän tilannetta.
Mä oon siis peliriippuvainen, pelannut nelisen vuotta, pelipoikki-ohjelman läpi käynyt, ja pahasti velkaantunut pikavippien yms. takia. Viime yönä makasin sängyssä, mietin kaikkia velkoja ja pelaamista, ajattelin vain että olisi parempi kuolla pois. En vain jaksaisi enää tätä. Yön pimeinä tunteina usein epätoivo valtaa. Mutta pakko yrittää, siksi olen täällä. Mulla ihanat lapset ja ihana mies, itse vain olen tällainen vähemmän ihana…
Vippejä siis on, vajaa 2000. (Pikavippi.fi n.600, ege n. 650, nanolaina 150, ja Euroloan 200, reissuluotto 200 ja herttavippi 100) Sekä ulosottoon mennyt 2500 euron kulutusluotto. Ulosotosta ei vielä kuulunut mitään. Mieheltä sain aikanaan lainaksi 3000 euroa, millä olisi pitänyt maksaa suurin osa veloista pois, mutta huonostihan siinä kävi, kun pelinarkille annetaan tuollainen summa rahaa tilille, miehelle lyhennän tätä velkaa 150e/kk ja tästä en tingi, se on maksettava. Pikavippifirmojen velat kasaantuu, monessa paikassa päällekkäisiä vippejä (esim.egessä 6 pikkuvippiä
Jotka pitäis lyhentää samaan aikaan) Joka tapauksessa en osaa veloista pysty maksamaan, vaikka kuinka haluaisin.
Olen tällä hetkellä työtön, joten tulot todella pienet. En tiedä miten tästä suosta nousen, kaikki neuvot ovat tervetulleita!
Sinulla on todella hyvä perhe, jonka edestä kannattaa nähdä vaivaa eli päästä irti tastä kirotusta riippuvuudesta! Ilmeisesti miehesi on perillä rahatilanteestasi. Minulle tuotti suunnatomia vaikeuksia paljastaa totuus raha-asoista miehelleni, vaikka vastaankin pääosin perheen taloudesta.
Riippuvuudesta irti pääsy on todella vaikeaa. Sen tiedän lähes kuuden vuoden kokemuksesta. Voinkin sanoa kokeilleeni kaikkea mahdollista, mutta en onnistunut. Nyt käyn Päihdeklinikalla ja yritän saada selville tekijöitä, jota ovat johtaneet kohdallani tähän kierteeseen. Syyt ovat syvemmällä ja moniulotteisia. Uskoisin ajanoloon pääseväni myös tästä riippuvuudesta, bulimiastahahan jo pääsin.
Oletko ajatellut mahdollisuutta hakeutua face to face-kontaktiin riippuvuuksiin perehtyneen ammattihenkilön kanssa? Kynnys mielenterveyspalveluihin saattaa tuntua korkeallta aluksi, mutta sen esteen voittaminen varmasti kannattaa jo perheesi ja titysti itsesikin vuoksi. Lisää omasta tilanteestani on “Suutarin lapsella…”-ketjussa.
Hei isabelluska, älä nyt kuitenkaan vaivu epätoivoon! Jos tuossa on kaikki pelivelkasi, niin ne ovat vielä verrattain pieniä ja hoidettavissa! Ja kyllä perheesi haluaa sinut pitää, raha on vain rahaa. Nyt ois tietty vain tärkeetä saada sun pelaaminen jonkinlaiseen hallintaan. Kannattaisi kertoa rehellisesti miehellesi miten kävi, ettei hän myöskään jatkossa antaisi sinulle suoraan rahaa vaan mieluummin esim maksaisi suoraan lainaa pois, jos haluaa niin auttaa. Riuku jo ehdottelikin, mutta minä suosittelen myös ulkopuolisen avun hakemista. Peliriippuvuudesta on todella vaikea päästä eroon, joten kannattaa siihen hakea apua.
Olen miettinyt tuota psykologi/aa- tai vastaavaa. Koen sen todella vaikeaksi, kun asun niin pienellä paikkakunnalla, jotenkin vain ahdistaa, että kaikki saisivat tietää. Toisaalta, jos peleistä en irti pääse, nöyrtyminen on ainoa vaihtoehto.
Ajattelin nyt kokeilla tätä tänne kirjoittelua ja muiden tekstien lukemista, ja syvää katumusta peliputken jälkeen, josko ne auttaisivat mua pysymään pinnalla. Kokemuksesta kyllä tiedän, ettei pelimorkkis yleensä kovin kauaa kestä.
Mieheltäni en enää voi pyytää rahaa, joten veloista on selvittävä itse. Mieheni tietää
Peliongelmasta, mutta ei tästä viimeisimmästä sortumisesta. Niin monta kertaa olen luvannut, että en enää pelaa. Se loukkaantuminen, mikä näkyy toisen katsoessa, kun kertoo, että on sortunut taas, se särkee mun sydämeni… Luulisi sen ajattelemisesta olevan jo tarpeeksi kannustusta lopettamiseen. Mutta se on vain sekunti, kun päähän tulee se ajatus, mitä jos pelaisin kympin, ja tietokone on aina lähellä, eikä se ikinä siihen yhteen kymppiin jää. Kaikki pelitilit on taas suljettu, ilmoitettu että mulla on peliongelma, mutta eihän se mikään lopullinen ratkaisu ole, koska aina tulee uusia sivustoja.
Mutta tämä, kun saa purkaa omia ajatuksia ja kuinka iloiseksi aamulla tulokkaan, kun olitte kommentoineet:)
Ehkä tämä on se uusi alku. Ehkä minusta tulee taas se äiti, jonka lapset ansaitsevat ja se vaimo, jota mieheni kaipaa. Se ihminen kuka haluan olla ja kuka olin kauan sitten, se ihminen ketä pystyn katsomaan silmiin, ilman häpeää ja inhoa. Sen minä haluan takaisin!
Nyt vielä pisteenä i:n päälle tuli, kun menin sähköpostiini, euroloanin viesti, luottotilin jäädyttämisestä, sekä eräpäivä muistutus egeltä. Täytyy varmaan nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja kirjoittaa paperille ylös kaikki velat ja eräpäivät, ja mietin myös soittoa velkaneuvojalle, josko sieltä jotain apua saisi. Haluaisin niin kovasti maksaa velkani pois, mutta nyt kun olen työttömänä, summat tuntuvat isoilta. Ehkä laskelmien tekeminen selvittää vähän tilannetta. Summathan eivät loppupelissä ole isoja, joten elättelen haaveita, että jotenkin selviän näistä, ilman että ulosottoon menee lisää velkaa.
No, itse asiassa rahallahan pelaamisen aiheuttamista ongelmista selviää. Noista mielenterveyspalveluista on sitten vasta konkreettista apua kun velka- ja elämäntilanne on jollakin tavalla selvinnyt.
On tää hankala riippuvuus, esim. alkoholiin verrattuna, tosin moni parantunut alkoholisti alkaa pelaamaan.
Kiitos vieras kommentista. Sepäs se, rahalla selviää veloista. Kommenttiasi miettiessä, iski vasta tajuntaan, että velkaongelma on vain jäävuoren huippu. Muut ongelmat onkin sitten oma lukunsa. Mulla, niin kuin monella muullakin pelinarkilla kenet tiedän, peliongelma juontaa juurensa varmasti paljon kauempaa. Olen lapsesta asti oppinut valehtelemaan, salailemaan, oppinut ettei omia tunteitaan saa näyttää, aina pitää olla vahva ja iloinen. Alkoholisti perheessä siis olen kasvanut, viinan ja väkivallan ja hyväksikäytön keskellä. Ylpeä olen siitä, että omassa elämässäni olen selvinnyt näinkin hyvin, mutta aika ajoin oireilen eri tavoin. On ollut masennusta, alkoholiakin jossain vaiheessa kokeilin, mutta sitä elämää en lapsilleni halunnut tarjota. Enkä myöskään tätä elämää, mitä peliongelmaisen läheiset saavat kokea.
Eli, pelaamisen on loputtava. Raha-asiat on saatava kuntoon. Omasta itsestään on huolehdittava, jotta voi pitää huolta perheestään. Tässä asiat mitä minä näen nyt tärkeinä ja ymmärrän etten yksin tähän pysty.
Huomenna soitan velkaneuvojalle ja toivon saavani sieltä jonkunlaista apua raha-asioiden järjestelyyn. Ajattelen myös, että voisin pian varata ajan lääkärille, sieltä varmaan ohjaavat eteenpäin.
Ja mä tiedän, että tämä ei ole helppo tie. Helppo tie olis vaan antaa kaiken mennä, luovuttaa. Tällä hetkellä on menossa vielä morkkisvaihe, se milloin vannon etten ikinä enää pelaa, toinen pelitön päivä. Ihme kyllä tämä vaihe tuli tällä kertaa ennen kuin rahat loppuivat tililtä, yleensä se tulee vasta kun kaikki on mennyt. Miksei tätä olotilaa pysty pitämään, miksi se “joku” aina alkaa kuiskutella “pelaa kymppi, voitat varmaan rahat velkojen maksuun”? Tässä mielentilassa mikä on nyt, on helppo olla pelaamatta, pelkään koska se menee ohi. Mä toivon vain, että nyt onnistun, haluan sitä niin kovasti…
Moi
Just noinhan se menee, kun morkkisvaihe on ohitettu pelipiru alkaa kuiskutteleen .
Mullakin on tänään näytön paikka ittelle kun lähen kaupungille, olen menossa kampaamoon joka on täyspotin vieressä, apua. Mut kyllä mun jotenkin tarttee oppii selviytymään
Tinja
Tsemppiä Tinja:) Kuljet nenä pystyssä potin ohi ja heilautat uusia upeita hiuksia mennessäsi!!
Jännä miten mielialat heittelee, toisena hetkenä täynnä toivoa ja toisena hetkenä epätoivon syövereissä. Ahdistaa, selviääkö tästä hengissä. Kolmas päivä, tänään pelitön päivä. Eilen ahkeroin keksiessäni itselleni tekemistä koko päiväksi, nyt just ei jaksa ajatella, parempi pysyä kiireisenä. Masentaa.
Niin tein ja selvisin On hyvä mieli. Mullakin ne mielialat kyllä heittelee, tiiä sitte millon mistäkin syystä
Näin tullessa aika vakavan autokolarin, ehkä ei selvitty hengissä, tollanen kyllä pysäyttää
Autosta irrotettiin katto et se ihminen saatiin sieltä pois, harvoin tollasta näkee, onneks.
No, mun taistelut jatkuu, perjantaina tulee 4 viikkoo pelaamattomuutta, pakko tulla.
Tsemppiä, mun tarttee lähtee muutamaks tunniks töihin.
Tinja
Mun peliongelmani ei ole vielä niin paha että olisin velkaantunut, mutta on selvästi olemassa. RAY:n pelit ovat liian houkuttelevia ja niiden ääreen tulee jumiuduttua. Helposti menee esim. 50 euroa kerralla automaattiin. Se, miksi en ole velkaantunut, johtuu hyvästä tulotasostani.
Huomaan itsessäni myös piirteitä muunlaisiin addiktioihin kuten alkoholiin. Tupakasta olen päässyt reilu vuosi sitten eroon. Kaikki nämä addiktiot ovat aivan järjettömiä, enkä tiedä, miksi aina lankean niihin.
Ajattelin, että keskustelemalla täällä voisin päästä eroon järjettömästä toiminnastani. On ehkä lohdullista nähdä, että minunlaisia on muitakin ja suora kontakti teihin peliongelmaisiin voisi ehkä auttaa.
Todennäköisesti olen laittanut elämäni aikana rahapeleihin, alkoholiin ja tupakkaan kymmeniä tuhansia euroja, ehkäpä jopa omakotitalon hinnan.
En oikeasti uskalla laskea menojani rahapeleihin ja alkoholiin, mutta kyllä esim. tänä vuonna lähennellään paria tonnia.
Hienoa Tinja Noi kolarit ja muut onnettomuudet koskettaa, usein mietin niiden jälkeen minkälaisen elämän mä haluan elää, koska joka päivä voi olla viimeinen…
Pekka kiva kun kävit kommentoimassa, ole varovainen, vaikka tulot olisivat mitä, pelit voi viedä mennessään, viimeiseen lanttiin saakka.
Mä sain soitettua velkaneuvontaan. Pitkitin soittoa viime hetkeen asti, mutta mukava nainen siellä oli. Aikaa en saanut(tai aikoja olisi ollut kesäkuussa) mutta keskusteltiin pitkään ja sain vaihtoehtoja. Joko yritän sopia velkojien kanssa pienempiä maksueriä (tämä käytännössä vaikeaa kun on monta) tai jätän kylmästi jonkun isommista veloista maksamatta ja hoidan muut, jolloin ei mene kuin yksi ulosottoon, jolloin kulut pienemmät, kuin että menisi monta pienempää. Argh, mä niin haluisin vaan maksaa ne pois kaikki. Mutta ei mulla ole mitään mahdollisuutta enää saada isompaa lainaa millä ne maksaisin eikä lainata keltään. Jotenki tämä rahasta huolehtiminen vie kaiken energian:(
Jos olet nyt työtön, niin sulle tulee varattomuusmerkintä. En nyt kyllä ymmärrä, mikset voi puhua asiastasi miehesi kanssa? Eikö avioliitossa pitäisi olla toisen tukena myötä- ja vastoinkäymisissäkin?
Kyllä mä vielä miehelleni puhun, kun oikea hetki tulee. Hänellä itsellään nyt vaikea elämäntilanne muista asioista ja tuntuu väärältä kaataa tätä kaikkea siihen päälle. Ja olen vähän itsekäs myös, en halua nyt myöskään käsitellä itse sitä pettymystä, minkä tuotan tällä. Monet taistelut ja surut ollaan yhdessä käyty yhdessä läpi, teini-ikäisenä alettiin yhdessä pyöriä, vajaa 20 vuotta yhdessä oltu. Rakastan miestäni todella paljon ja ottaa koville, että olen tällaiseen tilanteeseen meidät saattanut. Mieheni on kuitenkin hyvä mies, töissä käy ja firmaa pyörittää, lapsille mahtava isä
Mul on jotenkin tosi tyhjä olo, miten te muut olette korvanneet peleistä jäävän tyhjiön, niin kauan kun muistan, mun perjantaihin on kuulunut pari olutta ja slotteja. Muihinkin päiviin toki, välillä oon pelannut tunnin, välillä läpi yön. Nyt vaan tuntuu tyhjältä. Pari kertaa pelit käynyt mielessä, pelata ei oo vielä tehnyt mieli.
Etkö osaa olla itsesi kanssa yksin? Itse olen erakkoluonne, niin vaikea antaa neuvoja. Minkä tyhjiön pelien pois jättäminen sitten tuo? Alun perin pelasin niitä vain “lisärahan” toivossa, kun aloittelijan tuurilla voittoa tuli. On ollut viime aikoina niin kylmää kyytiä, että jo valmiiksi harmittaa jos alan pelaamaan. Sitä tyhjiötä ei nyt kannata alkaa ainakaan täyttämään shoppailulla. Minulle tuottaa suurta tyydytystä se kun ei pelaa ja yrittää olla mahdollsimman nuuka.
En mä tiedä itsekään, mikä tää tyhjä olo on, ehkä se on vain sitä tavasta eroon pääsemistä, kun ennen kun oli tylsää, niin istuin koneelle ja pelasin. Mä viihdyn kyllä yksin omienkin ajatusten kanssa, nyt vaan pelottaa ehkä just ne peliajatukset, asutaan maalla ja täällä on mukavaa ja hiljaista. Ajattelin aloittaa tyhjiön poistamista heti huomenna ja lähden tapaamaan kaveria. Kaverisuhteet mulla kärsi jonkun verran tässä pelaamisen aikana, kun useesti tuli valittua pelit…
Moi Isabelluska
Mulla sama ton “puoliskon” kanssa. Yhdessä lähes lapsesta saakka, monet kolhut yhdessä käyty, toisinaan toinen ei jaksa ja silloin toisen on yritettävä olla urhea vaikka ois ittelläkin vaikeaa. Toisen niskaan ei tosiaankaan voi kaikkea kaataa.
Joku Jaskanen jos joskus menet naimisiin sitten tiedät ettei rakkauskaan ole ruusuilla tanssimista.
Aamulla mieheni kysyi et mikä on sun rahatilanne ja työns jonkun satasen kouraan, meinas tippa tulla silmään, sanoin et kyllä pärjään, pärjäänkin kun en pelaa ja katson muutenkin tarkempaan mihin ne rahani nyt laitan.
Kampaaja maksoi tosiaan 98 euroo, hirvittää, mut kyllähän naisen tarttee sen verran huolehtia ulkonäöstään.
Sitä paitsi täyspotille se ei ois riittäny alkuunkaan.
Niin niitä mieheni antamia rahoja katsellessa ajattelin että nämä ei pelikoneisiin mene, eikä mene.
Ai te asutte maalla, kesällä siellä varmaan on hyvä mut mulle ajatuskin talvesta jossain korvessa on kauhistus, no mistä kukakin tykkää, ne on makuasioita.
Muuten sen eilisen pahan kolarin aiheutti rattijuoppo joka itse ei tietenkään loukkaantunut vaan syytön osapuoli, näinhän se monasti menee.
Tänään teen pitkän lenkin ja katselen ihmisten menoa ja maailman menoa, siinä mulla yks harrastus ettei tulis pelit mieleen.
Tinja
Kiitos Tinja viestistä, tulen aina hyvälle mielelle sun viesteistä
Uskotteko te johonkin suurempaan voimaan tai kohtaloon? Välillä tuntuu, kun lukee näitä “rattijuoppo tappoi viattomia ihmisiä”-juttuja, että miksi jos on joku jumala tai muu, miksi tällaista tapahtuisi. Itse olen aika skeptinen, ja useimmiten uskon että jokainen luo oman kohtalonsa.
Maalla on kiva asua, aikaisemmin asuttiin melkein ydinkeskustassa ja vuosi sitten muutettiin tänne. Eikä mekään nyt keskellä ei mitään asuta, 20km lähimpään taajamaan. Eka talvi meni hyvin täällä, tosin iltalenkkeily jäi, kun en arkajalkana uskalla tonne pimeään lähteä kävelemään. Toki kesällä munkin mielestä täällä on mahtavaa, uimista, kasvihuoneessa touhuamista, koiran kanssa pitkiä lenkkejä yms.
Maksoin laskuja, siitä on tullut oikea kauhun paikka pelien myötä. Pahimmassa peliputkessa en edes uskaltanut avata laskuja, työnsin ne vaan kaappiin. Laitoin yhteen pikavippifirmaan myös mailia, josko ne suostuisivat tekemään sopimuksen, jos ne siihen suostuvat, niin olen todella positiivisella mielellä sen suhteen, että näistä veloista selviän. Mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että en pelaa senttiäkään enää.
Pelitön päivä numero 4 käyntiin näillä ajatuksilla.Muutaman kerran ohi mennen päässä käynyt ajatus peleistä, mutta olen sen haudannut hyvin nopeasti. Lenkille tekis mieli lähteä, mutta toi tuuli
.
On hyvä mieli. Mullakin ne mielialat kyllä heittelee, tiiä sitte millon mistäkin syystä 
