Sain vastauksen firmalta, suostuvat tekemään maksusopimuksen, kun maksan sopimuksen teosta 20euroa per vippi, eli sehän tekisi sitten 120euroa, mikä pitää olla maksettu ennen kuin sopimus tehdään. Mistähän mä tähän hätään keksin sellaisen summan… Mulla on kahdeksi viikoksi rahaa just toi 120e ja siitä pitää vielä maksaa 36e laskuja ja ostaa ruokaa… Pitää varmaan laittaa nettiin myyntiin tavaraa, sitä meillä kyllä piisaa, nurkissa kaikki lasten pieneksi jääneet ulkovaatteet, muita vaatteita, luistimia, suksia yms. Nythän olis hyvä aika siivota nurkat ja ehkä tienata jotain.
Kylläpä helpotti kun kirjoitin tänne tuon tekstin. Voin myöntää, että eka ajatus oli kun sain ton sopimusehdotuksen, että jos pelaisin ihan vähän ja voittaisin. Siksi tulinkin tänne, kirjoittaminen auttaa aina.
Koiran kanssa kävin ulkona, hitsi kun oli kaamea myräkkä. Onneksi toi pikkuveijari pakottaa ulos.
Näköjään kirjoitan koko ajan jotain, mutta niin kuin sanoin, itseäni varten tämän keskustelun avasin ja ihanaa jos joku muukin välillä kirjoittelee tänne. Varmaan alussa aika tyypillistä, että tekstiä tulee. Purkaa ainakin mulla ahdistusta hyvin.
Moi Isabelluska
Kiva jos välillä saa jonkun hyvällekkin mielelle 
Se tavaroiden myyminen vois kyllä olla ihan hyvä juttu, mutta pistä töpinäksi.
Mä tulin jo lenkiltä, nuo puuskatuulet meinas lennättää mut pyörineni ojaan, lähdenkin vasta iltapäivällä muutamaks tunniks töihin, tosi pieneks nuo tulot jää mut nyt on tällasta.
Siitä uskomisesta kyselit, mä kyllä uskon Jumalaan, kaikista vaikeuksistani huolimatta, itsekkin sitä joskus ihmettelen, mut jos mä en uskois niin mitä mulle jäis. Tää “kurja” elämä ja piste. EI, siihen en tyydy.
Mulle on tapahtunut niin paljon et jos en uskois tän elämän jälkeen tulevaan parempaan en millään jaksais.
Niin se vaan on.
On lohdullista laittaa illalla kädet ristiin ja rukoilla että pidä kuitenkin Taivaan Isä meidän pikku perhestä huolta.
Vaikkei musta tuntuis miltään.
Monet vetoo just kaikkeen pahaan mitä maailmassa tapahtuu, et sen takia ei usko, mut eihän se paha oo Jumalasta, se on ite perkeleestä jolla on nyt valta täällä aikansa riehua ja eksyttää ihmisiä. Mut kyllä sille loppu tulee.
Että tällasia mietteitä.
Pysytelläänhän me nyt vaan peleistä erossa.
Tinja
Aikamoista tunteiden vuoristorataa koko päivä. Oon käynyt “pieniä” taisteluita mun vanhimman tytön kanssa, on se vaikeaa myös olla 15-vuotias. Olen näistä taisteluista silti iloinen, koska silloin tiedän, että olen läsnä ja epäilen myös, että purkaantuu nyt paha mieli tytöllä muhun juuri siksi. Lapset on niin pienen hetken pieniä, harmittaa kun olen tuhlannut sitä arvokasta aikaa pelaamiseen. Onneksi mulla on vielä mahdollisuus muuttua ja olla äiti 
Päivä 5. Mitä lähemmäs viikonloppu tulee sitä enemmän ahdistaa. Viikonloput on olleet mun parasta peliaikaa, saa valvoa ja pelata koko yön jos huvittaa. Nyt mä murran tän kehän. Tänä perjantaina en pelaa. Tänäänkään en pelaa.
Yritän olla ylpeä itsestäni, viides päivä ilman pelejä, vaikka tilillä on rahaa. Normaalisti olisin jo pelannut loputkin rahat ja luottanut siihen, että asiat järjestyy ja jostain sitä rahaa tulee. Nyt tiedostan, että minun pitää ottaa vastuu itse, omista tekemisistäni.
Niin monta kertaa olen yrittänyt lopettaa, nyt ensimmäistä kertaa tuntuu, että pystyn siihen, päivä kerrallaan, eli tänään en pelaa, vaikka kuinka ahdistaa.
Tänään olikin aika erilainen päivä, kuin ajattelin. Menin käymään äitin luona kahvilla, ja kerroin hänelle peliongelmastani, ja muistakin asioista, ja äitini kertoi minulle, että käsittelee itse vasta nyt asioita 20 vuoden takaa, käy terapiassa yms. Äitini siis on ollut raittiina tuon 20 vuotta. Syvälle haudatut tunteet. Oli todella vapauttava keskustelu, puolin ja toisin. Itse en äitiäni syytä mistään, koitan olla tukena, jos hän vihdoin saisi rauhan itseltään. Ja sanoi äiti minullekin, että olisi hyvä käydä läpi lapsuuden asiat, vaikka psykoterapiassa tai jossain. Jotenkin vain tuntuu helpommalta hengittää, ehkä se elämä voittaa kuitenkin.
Ehkä olisi hyvä selvittää asiat nyt, eikä olla käsittelemättä asioita 20 vuotta. Ehkä mä soitan huomenna sinne lääkärille ja varaan ajan.
Päivä 6, tää on se mun todellinen haaste päivä. Tänään en pelaa, enkä myöskään juo saunaolutta(enkä peliolutta). Tänään vietän aikaa mun nuorimmaisen kanssa, isommat on molemmat yökyläilemässä.
Kovin moni joka ei tätä ole kokenut, peliriippuvuutta, ei ymmärrä kuinka raskas tie tämä on kulkea. Äitini ymmärsi, sanoin että käyn läpi aivan samoja asioita, kuin hän juomisen kanssa. Toivoisin, että peliriippuvuudesta puhuttaisiin enemmän, että ihmiset ymmärtäisivät tämän olevan sairaus, niin kuin alkoholismi. Niin monta kertaa mullekin on sanottu, että kun et vaan pelaa, helppoa eikö?
- Päivä ilman rahan menoa peleihin.
- Päivä ilman morkkista
- Päivä ilman itselleen valehtelua
- Päivä vapautta <3
Moi isabelluska
Voimia sulle viemään tämäkin haastepäivä läpi peleittä ja oluitta.
Hyvä ajatus viettää aikaa lapses kanssa, niin mäkin koitan mut just nyt väsyttää, tulin just lenkiltä ja kyllä teki hyvää.
Kerkiän tossa vähän huilata ennen kun koululainen tulee, silmiä ihan painaa.
Pelitöntä viikonloppua kaikille.
T. Tinja
Kiitos Tinja!
Niin pienestä on kiinni koko ajan. Istuin koneelle, maksamaan nanolainan eräpäivän siirron 10€, ei se muuta tarttenut, läppäri sylissä ja pankin avainlukukortti kädessä. Onneksi olen joko sulkenut pelitilit tai laittanut talletusrajoituksen nollaan kaikissa casinoissa. Tuli niin voimakas halu pelata, se halu kesti sen ehkä max. minuutin, siis se ylitsevuotava, kokonaisvaltainen pelihimo, milloin kaikki järkevät ajatukset sumenee. Pelottava kokemus. Mun onnekseni olin tehnyt jotain asian eteen, tokihan kasinoita tulee kun sieniä sateella, mutta se pahin himo ehti jo mennä pois, koska tietoisesti en halua pelata, joten selvisin.
Vaikka en pelipoikki ohjelman aikana onnistunutkaan pelaamista lopettamaan kokonaan, uskon että siitä sain paljon apua ja keinoja pelaamisen lopettamiseen nyt. Peluuriin oon soittanut kerran, retkahduksen jälkeen ja sekin oli toimiva juttu. Ehkä kaipaisin sellaista chattityylistä paikkaa, mihin voisi mennä kirjottelemaan ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa ja toisessa päässä olisi joku joka kuuntelee ja ymmärtää.
Olen vähän järkyttynyt tuosta pelihimon yhtäkkisyydestä ja voimakkuudesta. Yksi taistelu taas voitettu.
Tekeminen loppuu kesken, tiesin että tää perjantai on vaikea. Päässä pyörii vain pelit. Päivällä pakkasin lapsen ja koiran autoon ja hurautin anopille, en mä epätoivoinen oo 
No kunhan huomiseen päästään niin taas parempi.
Mukavaa ja lämmintä lauantaita kaikille!
Eilen oli tosi huono päivä, istuin jo koneella ja yritin etsiä jotain mihin soittaisin, tuntui että kaikki kaatuu päälle. Vaikka olikin vapauttavaa puhua vähän äidin kanssa menneestä, niin mulle se toi kaikki lapsuusmuistot kerralla päähän, tuntui vaan että murenen palasiksi. Tuntuu, että on liikaa asioita käsiteltävänä yhdelle kerralle.
En ole soittanut sinne lääkärille, tavallaan haluaisin lähetteen sinne psykologille keskustelemaan, mutta en tiedä pystynkö/ jaksanko/ kehtaanko.
Tänään suunnitelmissa siivousta (yök) ja paljon ulkoilua ja aurinkoa. Tekis mieli jättää siivous tekemättä ja karata ulos, mutta kun tänään on pakko, kun tulee vieraita illalla…
Kyllä vaan, kun sen siivouksen aloittaa, niin se on kuitenkin mukavaa ja hyvä mieli kun paikat taas järjestyksessä.
Nyt just mulla on tosi seesteinen olo, sellainen sisäinen rauha. Mutta se on hetki vaan kun saattaa kääntyä olotila. Yritän hetken nauttia tästä. 
Aina tää menee näin, sit kun on liian hyvä olla niin sorrun. Huomenna sit pitäis jostain koota voimaa aloittaa päivästä numero 1. Niin paska fiilis. 60e pelasin. Ei iso summa sinällänsä, mut a) ei olis ollu varaa pelata yhtään b) en pelannut omia rahoja vaan miehen rahoja, koska itsellä ei yhtään pelitiliä auki (tämä voi olla huomenna mun mielestä hyvä, koska mies näkee että olen pelannut) c) hitto mikä tässä on, ei yhtä saamarin viikonloppua voi olla pelaamatta
Ilmeisesti Alkoton ja pelitön pitää yhdistää, siskon kanssa tänään oltiin viihteellä ja näin siinä kävi kun koneelle pääsi kännissä.
Tunnista maniavaihe ja ehkäise jo ennalta.
älä kannattele taskussasi edes euron kolikkoa. saatikka pankkikorttia…
Oh… tämä mania oli amelia aa:lle. sinä tarvisit uuden miehen ja kunnon panon! yksinhuoltajan elämä on varmasti rankkaa ilman peliongelmaakin, sitä tyhjyyttä kai yrität peleillä peittää? enemmän viinaa kaverin kans kun oletta ulkona ja kokeilujen kautta kunnon mies kylkeen jos onnistaa. jos ei niin nauti seikkailusta.
Eli alusta sitten uudestaan. Harmittaa tosi paljon. Nyt yritän miettiä, että mitä ne keinot olisivat, joilla estäisin eilisen tapahtumat ensi viikonloppuna. Varmaan ensimmäinen askel on käydä pitkä keskustelu miehen kanssa. Taidan kysyä voinko sulkea ainakin ne tilit mihin on rekisteröity joku maksukortti, mun mieshän ei pelaa, tilit on tehty joskus aikanaan, mutta ei pelaaminen innostanut mun miestä(onneksi). Ja sitten ajattelin kertoa vielä hänelle, mitkä on ne mun vaaranpaikat. Toivottavasti keskustelu menee hyvin, tarpeeksi monta kertaa kun pettää toisen luottamuksen, pelottaa, että kuinka monta kertaa toinen jaksaa/pystyy antamaan anteeksi.
Ja toinen on varmaan se, että en ota alkoholia ollenkaan. Jotenkin mun aivot yhdistää sen yhdenkin oluen peleihin.
Nyt en masennu, vaan otan tämän sortumisen haasteena. Mä taistelen ja etsin kaikki mahdolliset aseet voittaakseni.
Pää pystyssä kohti uusia pelittömiä päiviä.
Rauhallinen päivä ollut. Ei ole tullut vielä tilaisuutta puhua miehen kanssa, varmaan jää sitten huomiseen. Pelit ei ole olleet mielessä, aika hyvin mä pystyn pitämään ne pois, niin kauan kun ei ole perjantai tai lauantai.
Pää kipeä, väsyttää. Mutta jostain syystä hyvä fiilis. Pitäis olla kauhea morkkis eilisistä peleistä, mut ei oikeastaan ole, harmittaa toki, että mokasin. Nyt on vaan pakko muuttua, en halua menettää perhettä tän takia.
Se on varmaan vaan sitä, että oon niin väsynyt tähän. Tunnen kuinka joka solu mussa huutaa sitä muutoksen kaipuuta. Tiedän, ettei vielä ole liian myöhäistä, tai ainakin toivon. En halua rikkoa enää yhtään lupausta. Raha-asiat järjestyy varmasti jollain tavalla, joko hyvällä tai pahalla, mutta järjestyy. Tärkeintä tällä hetkellä on pitää kiinni siitä hiuksen hienosta langasta, mikä pitää mun perhettä koossa tällä hetkellä.
Sain kuin sainkin puhuttua mieheni kanssa, ja olin aika oikeassa aavistellessani, että nyt on aika muuttua. Mutta sain vielä mahdollisuuden näyttää, että olen se ihminen jonka kanssa mieheni aikanaan naimisiin meni <3
