Mä kävin paristakin pilvestä menneiden marraskuitten kuvia läpi, mutta en löytänyt mitään sopivaa kuvamuisteloa jaettavaks.
Jollain (sairaalla) tavalla tykkään marraskuisista säistä. Märkä ja pimee ja kolee on mul ihan ok. Jokainen aamu, jolloin autosta ei tartte skrapata laseja, on ihana yllätys.
Joskus varhaisella 2000-luvulla marraskuut oli mukavia siks, että viikonloppuna ei tarttenu valosaan aikaan olla liikenteessä ollenkaan. Pitkät illat baarissa ja päivät lepotilassa.
Uusia muistoja tuli minun marraskuulle. Pidin siivouspäivän ja palkitsin siitä sitten itseni. Laitoin oikein suorat housut jalkaan ja sileän paidan ylle. Suuntasin sitten paikalliseen ravintolaan. No Halloveenia siellä juhlittiin ja väkeä olikin ihan kivasti. Seurailin aamuneljään asti meininkiä. Pari kaveria oli ihan tööt kunnossa mutta enimmäkseen oli ihmiset asiallisessa kunnossa. Oli oikein mukava reissu. Parit kokikset ja kahvin tulin ostaneeksi. Hieman mietitytti kun kokista jäillä otin että jos tarjoilijalla kiireessä olis lipsahtanut väärä juoma meikäläiselle. No kyllähän sen viinan olisin kait maistanut ettei Antabus ongelmiin olis joutunut. Eikä yhtään tehnyt mieli juoda mitään väkevämpää.
Ehkäpä poikkean siellä taas vaikka vuodenvaihteessa.
KapteeniKoukku kirjoitti:
[img] Ihmiset vaan haluaisivat kinata jostain pikkujutuista tyyliin “mikä aa:ssa oikein/väärin” . Toinen politiikka-usonto-jne -ketju. Siellä eräs oikein kaipaa tappelukaveria. Niissä vipinää.
Sen sijaan, kun yksi tiimiläinen kertoi tappavansa itsensä retkahduksen takia, oli naru kaulassa, eipä näiltä palstan tuhannen viestin kirjoittajilta mitään empatiaa herunut. So sad
Pitää itse olla tarkka ja pysyä erossa tietyistä fanaatikoista. Itsellä ainakin siten mieli parempi.[/img]
Minä olen suosiolla jättänyt nämä fanaatikkojen ketjut lukematta, niissä ei mikään muutu. Joskus kelaan pikakelauksella läpi katsoen onko uusia kommentoijia ilmestynyt, useimmiten en avaa koko ketjuja.
Toivottoman juttu veti vakavaksi. Miten yhden ihmisen elämässä (tai koko perheen tietenkin) voikin sattua noin paljon vastoinkäymisiä. Siinä vaaditaan voimaa selviytymiseen. Toivon vain että he kaikki nyt pääsisivät paremmille vesille ja voisivat aidosti nauttia elämästä. Täällä netissä kun ovat auttamisenkin keinot niin vähissä.
Samat ajatukset toivottomasta, toivotaan hänen/heidän elämän järjestyvän.
Ihan turha tosiaan mennä mieltään pahoittamaan jankkauksiin.
Voi hypätä yli nuo ketjut.
On tämä ottanut tuulta alleen tämmösellä vähentäjälläkin. En vaan voi ilmoittautua mukaan kun en tässä kuussa olis 100% mukana.
Mutta omalla tavallani siis olen mukana
Nuo niskajumit on kamalia. Been there done that. Toivottavasti löytyy helpotusta.
Vilmasto, ei tähän ketjuun tarvitse erityisesti ilmoittautua. Kirjoittaa voi vaikkei 100 prosenttisesti pysykään mukana. Toivon vain etteivät trollaajat tule tänne sotkemaan tai juomistilaisuuksia täällä ihastella. Muuten voi muistella ja kirjoitella ihan vapaasti.
Otsikon innostamana yritin miettiä mitä muistoja minulla olisi joltain marraskuulta… eikä mitään tule mieleen! Mikäköhän siinä on? Ei vaan tule yhtään tapahtumaa mieleen minkä osaisin ajoittaa marraskuulle. Varmasti esim monia pikkujouluja on ollut marraskuussa, mutta mitään niistä en juuri tuohon kuukauteen yhdistä mielessäni.
Marraskuu ei millään tavalla kuulu suosikkeihini. Inhoan pimeää, märkää, kylmää ja tuulta joten tämä kuukausi ei varmaan siksikään herätä mitään mukavia muistoja. Mutta ei edes mitään ikäväkään. Tai itseasiassa kun oikein muistelen niin äitini hautajaiset ovat olleet marraskuussa. Mutta jotenkin hänen kuolemakin tulee enemmän mieleen lokakuussa koska silloin se tapahtui. No nyt sekin palasi mieleeni, että muutama vuosi sitten laitoin pimeän kauden valoja paikalleen marraskuussa ja liukastuin autotallin rappusissa niin, että luulin reisiluuni murtuvan. Oli onneksi sen verran tätä omaa pehmustetta, että tuli “vain” kämmenen kokoinen pikimusta mustelma.
Ei siis äkkiseltään tullut mitään mukavaa mieleen marraskuusta. Nyt pitää tehdä jotain tänä vuonna joka jättää hyvä ja mieluisan muistijäljen marraskuusta. Täytyy suhtautua mukaviin asioihin niin, että painan mieleeni niiden tapahtuneen juuri marraskuussa niin ensi vuonna voin sitten muistella, että jotain hyvää tässäkin kuukaudessa .
Mä olen aina tykännyt marraskuusta. Aikoinaan se oli rahakasta aikaa baaritiskin takana. Niin kauan kuin olin niissä töissä niin en sitten joulusta tykännyt koska olin ihan jo kyllästynyt koko hommaan. Nykyään on toisin. Rakastan joulua niin marraskuusta alkaa se virittäytyminen siihen.
Marraskuun hämäryys on jotenkin lohdullista vaikka väsyttää se valon puute. Aika usein olen viikon tai pari jossakin etelässä kerännyt valoenergiaa. Tänä vuonna sitä en tee. Mutta jotenkin tämä on just semmosta hämärässä hyssyttelyä kynttilänvalon avulla
Musta on ihana iltasin käydä kävelyllä pimeässä ja katsella talojen valaistuja ikkunoita. Vaan en nyt sentään mikään tirkistelijä ole
Uusia muistoja totisesti olen nyt keräämässä vaikken ihan 100% sitä tee!
Mun on pakko hehkuttaa eilistä. Koska alkoa on tullut juotua vuosia viikonloppuisin, niin moni meno on jäänyt.
Nyt olen tietoisesti sijoittanut juomarahani elämyksiin erityisesti tyttäreni kanssa. Oltiin luistelukilpailuja ja showta katsomassa. Istuttiin vierekkäin. Esityksistä välittyvät kaikenmoiset tunteet vyöryivät ylitse ja läpi. Voittaja teki upean esityksen ja hurraa -huudot räjäyttivät areenan. Energia virtasi päästä varpaisiin.
Siinä istuin liikuttuneena ja ajattelin, että tämä on sitä parhautta. Saa kokea elävänsä. Ja tytär vierellä oli yhtä pöyristynyt kuin minäkin. Tämä yhteinen marraskuinen muisto jää aivan varmasti muistoihimme.
Fyssarilla käynti helpotti olemista ja elämistä hurjasti. Kylläpä sieltä nahan alta löytyikin kipeää myhkyrää ja kiristävää mohkuraa. Välillä piti jopa pyytää fyssaria keventämään otetta ettei menisi kidutuksen puolelle.
Miksi sitä pitääkin odottaa aina viimetinkaan ennenkuin menee käsiteltäväksi? Tämänkin pahoinvoinnin olisi voinut hoitaa pari kuukautta aiemmin niin ei olisi päässyt näin pahaksi kivuksi. No, viikon päästä jatketaan kaivelemista ja pehmittämistä. Ehkä minusta tulee vielä ihan yleiskelpoinen ihminen.
Kannattaa pitää huolta itsestään ! Ja nostella tavaroita oikeaoppisesti selkää hajottamatta.
Meikän seuraava hierontakerta on jo ensi viikon tiistaina ja silloin tällöin bäkki alkaa
oirehtimaan vuorokautta tai kahta aikaisemmin, riippumatta mille kohtaa
kalenteria varaan ajan. Perin kummallista ja ehkä jopa okkultismia.
Reilu viikko myöhässä ilmoittaudun tähän marraskuiseen teemaan,
Mulla tänään ärtyneempi perjantai-ilta. Mies juo viiniä keittiössä. Tänään sitä on hankalampi sivuuttaa. Mä vetäydyin toiseen huoneeseen. Keitän kohta teetä. Kiitos tästä ryhmästä ja että saan tänne kirjoittaa tästä tunteesta. Saan voimia pysyä päätöksessäni. Marraskuussa minulla jo monta upeaa muistoa ja monta vielä edessä! Ilman alkoa.
Tulipas jäätävän kylmää vettä niskaan kauppareissulla. Muutenkin on jaksanut sataa monta päivää, lauantainakohan se oli semmosta lumensekaista tihkua. Saisi pikkuhiljaa mennä pakkasen puolelle, ei tuo kurakeli oikein miellytä.
Huomenna taas fyssarille pehmitettäväksi.
Selvänä pysytelty.
Viikonloppu meni sukulaisvierailussa, enpäs ole vuosiin ollut yötä poissa kotoa. Mukavaahan se oli mutta hyvä oli tulla kotiin. Raittiina reissasin, ei näissä sukulaisissa kiusauksia asetettukaan.
Mä liityn muisteloihin mukaan… Marraskuuta on vielä monta pitkää päivää.
Joskus viisi vuotta sitten työmatkalla lentokoneesta viisaana ostin korvavalon. Intercontinental lennoillahan on ihan katossa sellainen nappi, josta painamalla voi pyytää vaikka pähkinöitä, että sellainen matka.