Mua väsyttää mutta muutakaan en osaa

Heippa kaikille!

Nelikymppinen lapseton nainen ihmettelee, mitä tehdä kun juominen on lähtenyt täysin lapasesta? A-Klinikalla tuli pari vuotta sitten käytyä aktiivisesti puolen vuoden ajan mutta kas kummaa: Tässä ollaan taas :frowning: Joka ikinen päivä ja aivan liian paljon… Kaikki sovitut asiat jäävät yleensä hoitamatta… “Onneksi” en ole työelämässä tällä hetkellä…

Tänään suoriuduin kuitenkin omiin tutkimuksiini ja siitä sitten ystävää sairaalaan katsomaan. Kyllä hiljaiseksi vetää katsoa rakasta nelikymppistä ystäväänsä jalat amputoituna diabeteksen takia (jota itsekin sairastan). MUTTA kotiin tullessani kävin tietysti kaupan kautta ostamassa “rentoutussiiderit” kun en ilmankaan osaa olla :frowning: WTF???

Nyt tarttis tehrä jotain ennen kuin olen itse samassa tilanteessa kuin ystäväni. Olisin jo aiemmin halunnut uudelleen ottaa yhteyttä A-Klinikkaan mutta meillä se muuttui niin, että tervarin kautta saa ajan! No, en totisesti halua omalääkärin tietävän tästä asiasta vaikka en täysin tiedäkään miksi…

Vertaistukea ja rupattelua lopettamisesta kaipaan. En taida tuonne vähentäjien puolellekaan oikein sopia :frowning:

Kaikkea hyvää

Pinkku

AA:n palavereihin ei tarvitse varata mistään aikaa. Sen kuin vaan menee ja ottaa vastaan sen antaman avun.
Rohkeutta sinulle avata ovi ja luopua alkoholista!

Samaa mieltä lomamuiston kanssa!

Itsekin koen saavani suurimman avun vertaisiltani. Etsi lähin AA kerho ja mene rohkeasti mukaan! Itselleni aukeni aivan uskomattomalla tavalla uutta voimaa taistelussa alkoholismiani vastaan. Ensi kokemus oli se, että minua ymmärrettiin ja hyväksyttiin, eikä minua tuomittu mistään vaikka kerroin kaikesta paskasta mitä juominen on tullessaan tuonut. Kaikki samassa veneessä niin sanotusti. Toinen kokemus on luonnollisesti se, etten ole yksin ongelmani kanssa.

Ammattiapuakin alkoholismia vastaan taistelussa vaaditaan, mutta se on vain yksi keino hoitaa tätä sairautta. Itse näen kyllä vertaistuen kaikista tärkeimpänä, ammattilaisten kanssa kommunikaatio on enemmän sitä että löpisen kuulumisiani mutten koe silti tulevani ymmärretyksi. Silti se on tärkeää sillä he määrittävät lääkitykseni ja osaavat suositella oikeita kuntoutusmuotoja ja hoitovaihtoehtoja.

Tsemppiä, kyllä sinä pärjäät!

Sydämellinen kiitos tuesta lomamuisto ja Horsma87 :slight_smile:

Neuvonne olivat hyviä ja täytyy lähteä työstämään ajatusta. AA:ssa avautuminen ei kuulosta omalta jutulta mutta kokemus ammattilaisista taas jätti jotenkin kylmäksi… Huoh, en tiedä…

Olen jotenkin niin jumissa, että minä joka olen pitänyt itseäni hyvänä kirjoittajana, en saa nyt mitään tekstiä aikaiseksi. Vai olisko niin, että omista asioista avautuminen ihan kirjoittamallakin on askel kohti sitä, että totaalinen totuus on myönnettävä :frowning:

Kyllähän alkoholisti (joka minä siis olen) aina selityksiä keksii mutta jotenkin ystävän jalkojen amputoinnin ja jokapäiväisen sairaalassa käymisen lisäksi en vaan nyt jaksa yhtään mitään…

Väsyttää

Pinkku

Huomenta Pinkku!
Palavereihin voit mennä rauhassa, ei siellä vaadita ketään puhumaan. Saat apua ja ajattelemisen aihetta jo kuuntelemalla toisten kokemuksia. Ja niin kuin Horsma87 kirjoitti: rohkeasti mukaan, pelko karisee kun tapaat kohtalotovereita.

Hei lomamuisto ja kiitos jälleen :slight_smile:

Eilen selvittelin noita A-klubin tapaamisia tässä lähistöllä ja huomasin, että lähin on tuossa 200 metrin päässä :open_mouth: eli en ainakaan voi väittää, että matka olisi ongelma. Mietin vain, että kehtaanko sinne mennä kun vasta pohdiskelen tätä juomisen lopettamista??? En siis tietenkään humalassa ole sinne menossa, tarkoitan vaan, että en ole vielä ollut esim. viikkoa tai kahta juomatta…

Yt. Pinkku

ei tuonne aa-han tarvi olla ollu juomatta kun yhden päivän ja ihan ensikerralla
katsotaan joskus läpi sormien vaikka ottaisi pienen rohkaisutujun lähtiessä…
toive olisi tietty, että olisi selvänä…
ja sinne tulleet on olleet kai jokainen samassa tilanteessa, että jännittää ihan
pirusti ja siitä ei kyllä kukaan ilku, päinvastoin…
onhan ihan luonnollistakin olla hämillään, kun ei yhtään tiedä mitä siellä tapahtuu
ja millaista se on.
rohkeasti vaan mukaan, kokeilemaan…ja pois voi lähteä milloin tahansa…meneminen
ja tuleminen on täysin vapaaehtoista, voi puhua tai olla puhumatta…
kokouksen jälkeen voi jäädä juttelemaan jonkun kanssa halutessaan, jos siihen nyt joku
jää. tai voi poistua heti, jos niin haluaa.
kukaan ei velvoita mihinkään, kukaan ei valvo mitenkään, mitään maksuja tai uskonkappaleita
ei ole, mihinkään ei kirjata käymistäsi, mikään viranomainen ei valvo eikä saa tietoa käynnistä.
ei siinå ainakaan mitään mielestäni menetä, jos käy katsomassa olisiko tuo sinun tai kenen tahnsa
juttu…rohkeasti vaan, olen varma että sinutkin yritetään toivottaa mahdollisimman lämpimästi
tervetulleeksi…(yulikohan paljon kirj.virh.:tä,en jaksa katsoa,yuliko juu)
-tsemppiä…varmemmin ne omat jalat pysyy, kun sulkee korkin ihan kokonaan, ei sillä
ettei se nyt muutenkin olisi ainut järkevä vaihtoehto holistille,yksin vaan se on monelle liian
vaikeaa.

Hei foo ja kiitos vastauksestasi,

Kyllä helpotti tietää, että voin mennä kuunteluoppilaaksi vaikka edellisenä iltana olisin ottanutkin. Rohkaisua tuskin tarvitsen enkä kehtaisikaan ottaa. Totta kai se jännittää kun siellä on täysin vieraita ihmisiä mutta pyysin ystävääni mukaan heti kun olen valmis lähtemään ja hän ilosta hihkuen lupasi lähteä. On tietystin jo vuosia ollut huolissaan :frowning:

En tiedä, miksi pelkkä ajatuskin siitä, että tulisin merkityksi johonkin “rekisteriin” on kauheista kauhein :frowning:
En totisesti halua esim. kymmenen vuoden päästä terveysasemalle mennessäni kuulla kysymystä: Mites se alkoholiongelma?) Kai se johtuu siitä, että kulissit pitää säilyttää… Siksi on hyvä tietää (tosin kyllähän sen jo tiesinkin), että AA:ssa tavataan edelleen anonyymisti :slight_smile: Entäs jos törmää johonkin tuttuun?

Viime yö meni valvoessa kun nukuin edeltävän päivän ja yö ei totisesti ollut mukava :frowning: Koko ajan vahvistuu ajatus, että tämän on loputtava!

Kiitos kun jaksatte vastailla, huomenna eli tänään taas jalat amputoitua ystävää sairaalaan katsomaan. Pyysi tuomaan nikotiini-imeskelytabletteja kun ei ihonsiirron jälkeen muutamaan (lue: 5-10) päivään pääse sängystä edes pyörätuoliin. Nöyräksi vetää… Ja tupakka tappaa… Omalle kohdalle kun vastaavaa tilannetta miettii niin tupakka tai pari päivässä on tuskin ihan kauhean pahasta…

Semmosta tänään ja toivon, että tästä suosta vielä noustaan

Hyvää yötä kaikille

Pinkku

Huomenta Pinkku. Tuskinpa mitään rekistereitä on olemassakaan. Eikä niitä ainakaan voi käyttää ilman suostumustasi jos johonkin jotain kirjataan. AA:n suhteen olisin huoleti. Ryhmissä on vaitiolovelvollisuus. Ja mitä niihin mahdollisiin tuttuihin tulee: Samasta syystä hekin siellä ovat! :mrgreen:

Hei Pinkku,
Minulle tuli lämmin tunne, kun sain tavata tutun ihmisen jo ensimmäisessä palaverissani. Myöhemmin on tullut muutamia muitakin, ja ennen kaikkea olen saanut uusia tuttuja, ystäviä ja myös perhetuttuja.
Parvessa on hyvä lentää.

Heippa kaikille,

Oli jotenkin rankka päivä tänään. Heräsin aikaisin (lue: ennen puolta päivää) asioita hoitamaan. Omat asiani hoidettuani matkustin sairaalaan ystävääni tapaamaan. Eilen valmistelin läjän valtakirjoja joilla saan toivottavasti hänen asioitaan hoidettua. On esim. turha maksaa matkalipusta suoraveloituksena kuukausittain jos ei kuukausiin pysty julkisia kulkuvälineitä käyttämään.

Kotiin tullessani avasin koneen ja aloin hoitaa ystävän asioita parhaan kykyni mukaan. Mies olisi tietysti halunnut seuraa, äiti ja pari ystävää soittivat (ystävät pitkästä aikaa) ja velikin olisi tarvinnut apua. Delegoin osan puheluista seuraa kaipaavalle miehelleni mutta muille jotka olisivat halunneet vain jutella lupasin soitella huomenna.

Koko päivänä en ehtinyt syömään ja päänsärky on Buranasta huolimatta omaa luokkaansa joten nyt kun on Pinkku taas kaikkensa antanut, on suihkun vuoro ja sitten yöpalan jälkeen Masaa moikkaamaan :wink:

Väsynyt Pinkku

ps. Tämän ei ollut tarkoitus olla valitusvirsi. Eikös ne viisaat sano, että kirjoittaminen helpottaa :slight_smile:

Huomenta Pinkku. Oletko varma, ettet ylikuormita itseäsi ystäväsi edunhoitajana? Pakostakin kannat hänenkin huoliaan hartioillasi - juoksevien asioden hoitamisen ajantarpeesta puhumattakaan. IRasittaa sinua ehkä enemmän kuin tällä hetkellä huomaatkaan? Itsesuojeluegoismin paikka?

Kiitos jälleen andante,

Ja kyllä, olet oikeassa. Ylikuormitusta totisesti on ja ystävän huolet ovat myös omilla harteillani :frowning: On vain tuskaisen vaikeaa viettää edes yhtä “ystävävapaata” kun ajattelen, mitä toinen kokee parhaillaan. Tänään en tosin mennyt sairaalaan vaan sen sijaan fillarilenkille kauniissa säässä :slight_smile: Koko ajan huono omatunto kolkutteli kuitenkin ovella kun en ollut ystävän viestiinkään vastannut. Jotenkin vain tarvitsin pienen hengähdystauon tähän lähes kuukauden kestäneeseen tilanteeseen :blush:

Meillä onkin mielenkiintoinen yhtälö ystäväni kanssa: Minä, joka selvästi olen läheisriippuvainen enkä osaa sanoa kenellekään ei, olen löytänyt ystäväkseni ihmisen joka ei tule toimeen oikein kenenkään kanssa… Olen ainoa ystävä joka hänellä on jäljellä. Luojan kiitos hänellä kuitenkin on lapset, vanhemmat ja veli, etten ihan yksin ole häntä tukemassa :smiley:

Se siitä ja huomenna taas sairaalaan :laughing:

Fillarilenkki oli kuitenkin ihana: Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja mieli keveni. Joskus on hyvä lähteä luontoonkin :slight_smile:

Terkuin

Pinkku joka ei ole tänään ihan niin väsynyt

PS. Meinasin ihan unohtaa miksi tänne plinkkiin rekisteröidyin alunperin: Pitihän sitä lenkkijuomaksi käydä ostamassa pullo viiniä. Voi kun sais edes tämän päihdeongelman haudattua kauas, kauas pois :imp: Tämän ongelman selvittely vaatii kuitenkin niin paljon voimia, että miten mahtaa eukon käydä :question:

Kokeiles ensi kerralla ostaa vissyä! Ai että, sellainen on ihana sihauttaa auki liikunnan jälkeen, jääkylmä vissy! Ja siitä tulee hyvä olo pöhnäisen sijaan :mrgreen:

Kiitos Silent kommentistasi :slight_smile:

Oikeassa olet, on paras vaihtaa lenkkijuoma johonkin muuhun kuin viiniin tai siideriin! Tänään en siihen vielä kuitenkaan pystynyt vaikka lenkkini olikin lähinnä pysäkiltä toiselle juoksemista :frowning: Taas särkee päätä mutta päätin sinnitellä ilman buranaa, ettei vaan vatsahaavaa tulisi :unamused:

Nyt taas itkettää ja väsyttää. Ihan kaikki. Serkkuni laittoi juuri viestiä, että onpa ihanaa kun ystävälläni on minun kaltainen ihminen tukemassa, wtf??? Siis eivätkö kaikki teekään kaikkea ystäviensä eteen??? Onks mulla joku ongelma??? Ai niin, on!!! Alkoholiongelma mutta vieläkö jotain muutakin :open_mouth:

En siis mitenkään pahoittanut mieltäni serkkuni sanoista, jäin vain miettimään tätä maailmaa :cry:

Kotikin on kuin täällä asuisi sikoja pellossa :frowning: Tiskipöytä vyöryy tiskejä, lakanat pitäisi vaihtaa ja pestä pyykkiä, kylppäri pestä, pitäisi imuroida ja pyyhkiä pölyt. Nyt on kuitenkin voimat niin vähissä, että ehkä tiskit jaksan tänään vielä hoitaa mutta muut saa olla…

Pinkku

Hei taas kaikille,

Tänään on ollut erittäin huono päivä. Heti herätessäni tunsin oloni todella omituiseksi, päässä humisi, kädet tuntuivat voimattomilta, kieli puutuneelta, sydän hakkasi ja rintaa puristi. Hetken oloa ihmeteltyäni, tunnistin tilan. Vanha antiystäväni paniikkihäiriöhän se siinä puhuu :frowning:

Sairastuin paniikkihäiriöön yli kaksikymmentä vuotta sitten ja silloin se vei työkyvyn ja melkein kyvyn elääkin :frowning: Lopulta sain sopivat lääkkeet (SSRI) joita olen pieniä taukoja lukuunottamatta joutunut siitä asti syömään. Pää ei vaan kestä ilman :unamused:

Vuosiin ei ole ollut mitään oireita kurlaamisesta huolimatta ja siksi mietinkin, että miksi tänään? Miksi ihmeessä???

Puhuin asiasta miehelleni ja äidilleni ja molemmat tuumivat, että kyse taitaa olla liiasta stressistä. No okei, on tässä tullut juostua pää kolmantena jalkana jo viikkoja mutta mielestäni suurin huoli ja pelko alkaa olla takana, nyt vain käytännön järjestelyjä ystävän eteen enää. Siksi ihmettelenkin tätä ahdistuksen määrää :frowning: Luulisi, että paniikinpirulainen olisi hyökännyt kimppuun jo viikkoja sitten, silloin kun oli ystävästäni todella huolissani, jopa niin, etten saanut öisinkään nukutuksi. Miksi siis nyt kun tilanne on jo vakiintumaan päin???

Koko ilta on mennyt ihan hukkaan. Olo on ollut ihan kauhea :frowning: En muistanutkaan kuinka hirvittävä riesa paniikkihäiriö voi pahimmillaan olla. Onko teillä kellään ollut vastaavaa riesaa???

Jos huomenna on yhtä kauhea olo niin mitä mä sitten teen :question: Pitäis sinne sairaalaankin taas mennä…

Nyyh,
Pinkku

Täällä taas,

Viikonloppu meni mukavasti ja saimme miehen kanssa sen verran aikaiseksi, että luuttusimme huushollin. Nyt pystyy taas paremmin hengittämään :wink: Kyllä kummasti piristää mieltä kun ei tarvitse “paskan” keskellä asustaa :laughing: Siitä itsestään tulikin mieleen, että parvekkeella istuessamme huomasimme kun naapuritalon alkoholisoitunut ( :blush: ) setä vaappui kotiaan kohti. Ei ihan rappuun asti päässyt kun lurahti huonot housuun. Siinä katsellessamme (enemmän ja vähemmän) setä veti housut nilkkoihin ja rupesti kädellään kaapimaan tavaraa nurmikolle, voi taivas varjele :open_mouth: Kyllä alkoi mietityttämään, että missä me oikein asutaan :unamused:

No shit happens, kuten tavataan sanoa :laughing:

Hellettä pukkaa mutta muuten menee mukavasti :smiley: Loppuviikon paniikkikohtaukset on selätetty ja nyt vaan etsimään sitä rohkeuden siementä minkä avulla avautuisi A-Klubin ovi. Tää on niin nähty :blush:

Näihin tunnelmiin

Pinkku

Huomenta Pinkku. Valoisaltahan viestisi kuulostaa- naapurin isännän töppäystä ei ainakaan itsellesi tapahtunut. Säälittävää touhua tollanen- varsinkin kun itsellekin tuttua. :open_mouth:
Kokeile sitä klubia sitten kun tunnet olevasi siihen valmis. Jos sinua arveluuttaa paniikkikohtaus, niin kerro ennen kokouksen alkua vetäjälle vaikeudestasi. Kukaan ei tykkää kyttyrää jos joudut poistumaan ennenaikaisesti. Klubista voi hyvinkin tulla sun juttusi. Hyvää viikkoa. :smiley:

Kiitos jälleen andante,

Naapurin isännän töppäys ei ollut täältäkään kaukana aikoinaan, tosin tilanne oli sikäli erilainen (n. 8 v. sitten), että baarissa miehen kanssa ollessani tuli huomattavan huono olo ja lähdin toilettiin. Siellä pirjot heittäessäni tuli pissat housuun enkä kehdannut poistua koko toiletista ennen kuin soitin miehelleni, että tuo pitkän takkini toiletin ovelle :unamused: Siinä sitä oli miehellä ollut portsarille selittämistä :blush: Viime vuodet olen säästynyt mokitta mutta silti…

Ystäväni siirrettiin akuuttisairaalasta toiseen sairaalaan toipumaan ja onhan se “mukavaa” katsella välillä muitakin seiniä kuin tähän asti :slight_smile: Upeaa päivää vietimme sairaalan aurinkoisella sisäpihalla mukavia jutellen. Ystävän “toipuminen” on lähtenyt käyntiin hurjan hienosti ja kuukauden parin sisällä pääsee jo jalkaproteesilla harjoittelemaan. Kyllä nostaa mieltä ystävän reipas ote asioihin ja tietty nää hienot kelit vaikka hikeä pukkaakin päivin ja öin :wink:

Päivittäin tulee tätä Plinkkiä luettua vaikka aina ei jaksa kirjoittaakaan. Olette kaikki tarinoinenne tukemassa ja helpottamassa päätöstäni hakea apua. Melkein joka ilta tarkistan seuraavan A-klubin kokouksen ajan ja paikan mutta vielä tässä arvon…

Uskallusta odotellen

Pinkku

Enpäs pitänytkään näppejäni plinkistä erossa- aikeista huolimatta. Tai pidän oikeastaan. Sulle Pinkku kuitenkin sen verran, että yritäpä hinata itsesi lähiaikana jotain kokousta pälyilemään. Tsemppiä sulle ja jo ennakkoon hyvää viikonloppua!