Mua väsyttää mutta muutakaan en osaa

Kiitos kommenteistasi jälleen kerran andante,

Nyt vituttaa niin, ettei veri kierrä :cry: Mä en jaksa enää yhtään mitään :cry: Eipä tässä taida enää raitistuminenkaan auttaa vaikka kaikki varmasti sanottekin, että ongelmat ovat pienempiä raitistumisen jälkeen…

Mä en näköjään edes pysty avautumaan tästä vitutuksesta, arghhhhhhh!!! Kysymys on kuitenkin sen laatuisista rahaongelmista, että en enää tiedä mitä tehdä. Tarttis saada halvempi vuokra-asunto, auto on lähdössä alta ja kaikkea sen kaltaista vähemmän mukavaa PASKAA!!! Hermot on niin huonossa kunnossa, etten edes unta saa ja silmät oon itkenyt turvonneiksi ja punaisiksi, päätä särkee (taas) ja tekis mieli kirkua :smiling_imp:

Ehkäpä kun valvon yön niin huomenna näyttää paremmalta, My ass :imp:

Taidan huomenna lähteä sairaalaan frendiä tapaamaan ja napata lantsarit mukaan, että voin viedä ystäväni suihkuun kun ei siellä näköjään muuten mitään tapahdu… Melkoista hommaa, että lykätään nelikymppinen järjissään oleva ihminen kroonikko-osastolle missä dementoituneet huutavat apua yötäpäivää :unamused: Mulla ei ole mitään vanhuksia vastaan, päinvastoin ja olen kiitollinen siitä, että heitäkin hoidetaan ja autetaan. Raskasta vaan on kuunnella niitä ressukoita :cry:

Elämä on tänään ihan hanurista

Pinkku

ps. pääsisköhän sitä jonnekin hermoparantolaan lepäämään :unamused:

Rakas päiväkirja,

Mikähän siinä on kun herätessä ei tule mieleenkään juoda? Sitä ajattelee, että tämän päivän ja illan vietän kerrankin selvinpäin. Mutta auta armias kun “kotiintuloaika” lähestyy, alkaa silmissä vilkkua siideripullojen kuvat. Ja ah, sitä ensimmäistä kylmää siideriä ja ehkä vielä toistakin mutta kolmatta aloittaessani alkaa jo ahdistus kolkuttelemaan ovella. Oliko tässä nyt mitään järkeä, miks mun taas piti, huomennakin olis “aikainen” herätys ja sitä rataa.

Saamarin alkoholisti, huutaa kroppa ja nykyään taitaa pää huutaa vielä enemmän: Mä en jaksa enää, aivot halkee. Yöllä ei saa unta ja aamulla väsyttää. Noh, tilanteenhan korjaa se, että nukkuu iltapäivään. Ei enää väsytä mutta ai niin: Taas meni kaunis kesäpäivä ohi. Mitä sitten? Mitä mä tuolla yksin olisin muutenkaan tehnyt. Ottanut aurinkoa, no en tykkää ja on liian kuuma. Mennyt uimaan, hyi, kylmä vesi on kauheeta enkä tuskaisilla jaloilla kykene paljain jaloin rantahietikolla kulkemaan. Kirjastoonkaan ei kannata mennä kun just kävin. Mies ja ystävät töissä, vanhemmat mökillä, veli perheineen matkoilla. Fillarilenkille, joo mutta siellähän mä käyn joka päivä muutenkin…

Hei, nyt mä keksin, sairaalaan! Siellä mua sentään kaivataan…

Elämä on yhtä juhlaa

Pinkku

Hei Pinkku1972,

kiva että olet tullut mukaan tänne meidän Lopettajien sakkiin! Lämpimästi tervetuloa!

Luin ketjusi ja olet kyllä todella haasteellisessa elämäntilanteessa. Suorastaan oravanpyörässä, joka pitäisi nyt äkkiä saada pysäytettyä! Satuin nimittäin lukemaan tuolta toisesta ketjusta kuinka paljon juot joka päivä, 8 siideriä ja pullon valkkaria, ja se on kyllä naiselle ihan hurjan paljon. Vähintään 14 annosta (ja ne kaupan siideripullot on yleensä aina vielä sitä isompaa mallia, eli mahdollisesti vielä enemmänkin…). Kerroit ettet kärsi edes krapulasta, mutta olet sellaisessa putkessa, ettei krapulakaan taida ehtiä ikinä pärähtää päälle. Sulla on vaan vuorokausirytmi hiukan erilainen kuin monilla muilla ihmisillä. Noilla määrillä lopettamiseen tarvitsee varmaan jo ammattiapua, että vältyt pahimmilta vieroitusoireilta.

Eli rakas pinkku, pistä nyt itsesi elämässäsi etusijalle ja hanki äkkiä apua! Kukaan meistä ei ole toivoton tapaus, kaikkien on mahdollista raitistua, joten älä anna periksi! Kuten itsekin kirjoitit, juodessa elämä valuu hukkaan ja niin paljon hyvää ja kaunista jää kokematta.

t.syystuuli

Mulla toimii arkisin ennen kotiinlähtöä se, että jätän pankkikortin työpaikalle. Tällöin kotiintullessa ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla pois paheiden tieltä. Kikka toimii erityisen hyvin jos hamstraa viikonloppuna seuraavan viikon arkiruoat, ja sitten mutustelee niitä kun ei kaupastakaan saa mitään lisää. Homma toimii myös siten että jos vaikka arkisin ottaa sen muutaman, niin perjantaina jättää pankkikortin duuniin, ja viikonloppu on sitten pakosti raitis.

Kavereita voi myös hyödyntää mammonan piilottamisessa, eli pyydä sitä sun sairaalatuttua piilottamaan sun pankkikortti (+käteinen) muutamaksi päivää… Toimii erittäin hyvin. Varmista myös ettei kotona ole tyhjiä pulloja joita voisi epätoivon hetkellä pantata rahaksi ja uudeksi juomaksi. (Been there done that :laughing: )

Kiitos vastanneille,

Kirjoittelin tuossa pitkät pätkät mutta onnistuin lähettämään kaiken bittiavaruuteen :frowning:

Nyt lyhyesti: Eilen (siis keskiviikkona) oli selvä päivä (ensimmäinen kahteen vuoteen), mutta klubin ovi ei avautunut vielä, se jännittää liikaa. Yö oli hikoilua, säpsimistä ja unettomuutta mutta selvisin siitä…
tosin yhden napin avulla :frowning: Sen verran pelottaa noi vieroitusoireet, etten ilman uskaltanut yrittää. Toisaalta en uskalla mitään lääkkeitäkään syödä pidemmän päälle, etten vaihda yhtä päihdettä toiseen. Nyt kärvistelen toista yötä ja olo on tietty omaa luokkaansa: Hiki virtaa, sydän hakkaa, ruoka ei ole maistunut jne.

En tiedä, mitä olette mieltä mutta on tämä sentään alku…

Pinkku

Hei Pinkku, onnea raittiistä päivästä! Nyt vain lusikka kauniiseeen käteen ja apua hakemaan rohkeasti, olisiko AA tai A-klinikka, jotain kuitenkin. Uskon että pääset pidempään raittiuteen kiinni hakemalla nyt apua.

Tsemppiä vain toivottelen!

Huomenia Pinkku!

Ja ihan mahtavaa, että olet nyt pistänyt sen korkin kiinni!!! Nyt et sitten enää rupea juomaan, kun olet kerran jo kaksi yötä kärvistellyt vieroitusoireissakin. Ensi yö on varmaan jo helpompi… Ja joka tapauksessa hyvä alku! :slight_smile:

terkuin (samanlaiset oireet joskus kokenut) syystuuli

Kommaan syystuulia, nyt se korkki kiinni, päivä kerrallaan raittiina. Älä edes ajattele huomista tai tulevaa, päätät vaan että tänään olet raittiina. Ja huomenna sama päätös.

Uskon vakaasti että noi sun fiiliksetkin lähtee kohenemaan kun saat raittiutta alle, itselleni on käynyt juuri niin. Vaikka ei mitään ns. sen ihmeellisempää ole tapahtunut kuin että en ole juonut! Duunit sujuu paremmin, nukun hyvin, ajatus juoksee, saa asioita tehtyä, liikunta maistuu hyvältä jne. Nyt vaan kova tsemppi päälle ja jos vaan voit, yritä saada itsesi viikonlopun aikana AA-palaveriin. Jos sinne menee avomin mielin kokemus voi olla todella voimaannuttava, kohtalotovereiden seura on todella arvokasta. Yksin ei kannata pyöritellä asioita mielessään.

Ollaan tänään raittiina, jookos? :wink:

Iso kiitos tuesta kaikille vastanneille :heart:

En mä näköjään osaa… Pari päivää meni ihan hyvin öisistä tuskista ja hikoiluista huolimatta. Ystävänikin kysyi sairaalaan soittaessani, että miks sä oot tähän aikaan hereillä vai puhutko unissasi :laughing: Oli ihanaa herätä “ajoissa” ja saada jotain aikaiseksikin!

Perjantaina miehen tullessa töistä palasin vanhaan kuvioon. Pitäähän sitä nyt loman alkajaisiksi ottaa :open_mouth: Tänään lauantaina ketutti siihen malliin, että ei muuta kuin kauppaan hakemaan illanviettojuomaa :blush:

Noh, ehkä tämä tästä! En ole vielä heittänyt kirvestä kaivoon. Huomenna lähdemme vanhempieni mökille, äitini ruokapatojen ääreen ja siellä on parasta höperehtiä selvää :laughing: Ei siksi, että vanhempani olisivat mitenkään totaalisen alkoholivastaisia vaan siksi, että he tietävät meidän rahatilanteemme, ovat paljon auttaneet rahallisesti ja se jos mikä pistää korkin kiinni kun rahaa ei yksinkertaisesti ole :blush:

Ei muuta kuin saunomaan, syömään ja puita pilkkomaan, siitä on kesä tehty :wink:

Pinkku

ps. Jostain syystä mulla on kohtuuttoman suuri kynnys mennä avautumaan “vieraille” ihmisille esim. Aa:han ja A-klinikka on vaihtoehtona suljettu täysin pois ainakin avokatkaisun osalta :cry:

No huh huh,

Emme päässeet lähtemään mökille hyvistä aikomuksistamme huolimatta. Yllättäen kello oli jo puoli neljä iltapäivällä kun heräilin :blush: Siitä sitten nopeasti sairaalaan ystävää tapaamaan ja kotiuduttuamme ei ollut enää mitään “järkeä” lähteä “yönselkään”

Voi vattu, en paremmin sano :cry: Noh, huomenna (lue: tänään) uusi yritys! Harmittaa vaan tosissaan kun emme veljeni perhettä ehtineet tapaamaan :blush:

Turha selitellä, viina vei voiton :unamused: Ei paljon naurata mutta ei tässä ole naurattanut enää pitkään aikaan :exclamation:

Semmosta tällä kertaa

Pinkku

Tuli vielä mieleen, että tietääkö kukaan Hyvinkään AA:sta mitään? Viikko olis aikaa jos vaikka vieraalla paikkakunnalla onnais paremmin… Fillarin päätin pakata mukaan eli siirtyminen ei olis ongelma…

Pinkku

aakokoukset.net/sanahakutulo … vink%E4%E4

Heippa taas kaikille,

Kiitos Dave infosta, katsellaan aukeaako ovi…

Täällä sitä mökillä ollaan linnunlaulua kuuntelemassa, selvinpäin :slight_smile: Masut on täynnä äidin herkkupatojen antimia ja huomenna on “työpäivä” tiedossa: Pari puuta pitää kaataa ja mökin ikkunat pestä. Eli ei ainakaan toivottavasti tule aika pitkäksi :laughing:

Tämä oli pikapäivitys täältä metsän keskeltä :slight_smile:

Pinkku

Heipsan kaikille,

Juhannus tuli ja meni metsän keskellä aikaa viettäessä. Kivaa oli ja jonkin verran tuli hommiakin tehtyä. Muutama puu kaadettiiin, hoidettiin risusavotta sekä klapien pilkkominen ja pinoaminen. Lisäksi pestiin mökin ikkunat. Aikaa jäi myös fillarointiin ja fillaroinkin itseni mäkisessä maastossa sellaiseen happeen, että insuliiniannosta sai vähentää huimasti. Äidin herkkuruokapatojen ääressä tuli myös syötyä säännöllisemmin ja enemmän kuin yleensä mutta maltillisesti kuitenkin :slight_smile:

Lauantaina alkoi jo kalvaa koti-ikävä ja halu omaan rauhaan. Onhan vanhemmat aivan hurjan rakkaita mutta viikko samassa huushollissa rasitti varmasti meitä kaikkia. Jokaisella on kuitenkin tietyllä tavalla oma ruokailu- ja nukkumisrytmi (mä oon siis pahimman luokan yökyöpeli) ja niitä yhdistellessä olikin oma hommansa. Taisivat vanhemmatkin olla helpottuneita kun pääsivät meistä eroon :unamused:

Kiva oli raitistella ja hengitttää raitista ilmaa kaikkien saunanlämmityssavujen keskellä ja kuunnella naapurimökeiltä kantautuvaa juhannusmusiikkia. Ei häirinnyt ollenkaan :slight_smile:

Kotiutuessamme emme vaan osanneet olla enää raittiita vaan painuimme suoraan kauppaan juomaa ostamaan :open_mouth: Kyllähän alkoholisti aina selityksiä keksii ja meidän selityksemme olikin se, että johan tässä on oltu viikko juomatta :blush:

Huh huh, just tein SADD-testin ja sain tulokseksi 14 eli kohtalainen riippuvuus. Mietin vaan, että onko tässä riippuvuudessa enää mitään kohtalaista…

Semmosia tänään

Pinkku

Tällaisiakin ryhmiä on naisille olemassa:

naistenkartano.com/novat-ryhmat/

Jean Kirkpatrickin kirja, johon Novat-toiminta perustuu, oli itselleni äärettömän tärkeä raittiuteni saavuttamiseksi silloin vuosia sitten.

Ja muistaakseni Valkonauhaliitolla on myös jotain, jos heidän aatteensa ei haittaa.

Muoks: Helsingin Valkonauhaliiton viime vuoden ryhmätoiminnan tiedot löytyivät:

helsinginvalkonauha.fi/toimi … na-ryhm%E4

Ohjaajana olisi psykoterapeutti, mikä kuulostaa hyvältä, mutta kellonaika ei sovi päivätyössä olevalle :frowning:

Melkoista on ihmisen elo…

Väsyttää, ketuttaa, ahdistaa, kiristää ja puristaa. Siinä ainakin alkuun :frowning: Sairastuttiin molemmat semmoiseen hyppykuppaan,(lue flunssaan), ettei paremmasta apua. Pari viikkoa köhittyämme mies meni niin huonoon happeen, että ei muuta kuin uudestaan lääkäriin. Diagnoosina keuhkokuume :frowning: Ei muuta kuin lisää lääkettä kitusiin ja toivo toipumisesta alkoi. Itse onneksi pääsin vähemmällä.

Raha-asiat ovat niin huonossa jamassa, että oksat pois. Niistä myöhemmin tuonnempana. Joka tapauksessa viimeiset rahat 120 euroa menivät miehen lääkkeisiin. Olen leiponut leipää itse, tehnyt perunakeittoa vanhempien tuomista perunoista, pyykkipulveri (halvin mahdollinen) on ollut loppu jo kaksi viikkoa mutta siitä huolimatta on pärjätty. Ei pestä pyykkiä, miehelle ei ole ruoka maistunut sairauden aikana, jauhoja onneksi vielä leipomiseen on mutta nyt alkaa olemaan mitta täysi tätä paskaa!!!

Sossu ei auta! Laskevat vielä heinäkuullekin mun huiman toukokuun lomakorvauksen (200 euroa) riittävän :open_mouth:

En mä enää jaksa, ensimmäisen kerran tuli tässä elämässä mieleen, että onko pakko jos ei tahdo??? Ei mistään apua saa vaikka olis tarve…

Järkytti suunnattomasti sivusilmällä katsottu salkkareiden uusintajakso: Heillä ei ole mitään syytä elää enää, samaa mietin täällä…

Pinkku

Oletkos Pinkku käynyt seurakuntasi/kotipaikkakuntasi Diakoniatyöstä pyytämässä apua? Uskon että siellä tilanteenne ymmärretään. Siellä ei kysellä kuulutko kirkkoon vai et, siellä autetaan tarvitsevia. Jos sinulla on soskusta kirjallinen päätös ota se mukaan, muutenkin kaikki samanlaiset paperit, laskut ja kuitit kuin soskussa asioidessa.
Voimia, asiat järjestyvät.

Hyvä idea! Itseäni juuri paikallinen Diakonia auttoi suuresti maksuvaikeuksissa ja viranomaisasioissa. Voisitko pyytää jotain heidän työntekijäänsä ihan henkilökohtaisesti joskus saattamaan viranomaiskäynneillä? Selustatuki antaa toisenlaisen varmuuden kanssakäymiseen.
Tsemppiä.

Kiitos tuulenviemää ideastasi!

Diakoniatyö ei tullut mieleenikään tässä hässäkässä. Vain sosiaaliviraston kanssa olen asioinut ja ainoastaan kirjeitse. Syksyllä sain sentään ajan henkilökohtaiseen tapaamiseen ja se on aina parempi kuin pelkkä papereiden postittelu puolin ja toisin.

Netistä selvitin oman diakoniatyöntekijän puhelinajat- ja numeron. Nyt tarttis vaan saada akka ylös sängystä aamuyhdeksältä soittelemaan. No, tottakai nousen! On vaan tää vuorokausirytmi ollut vauvasta asti melko erikoinen :open_mouth: Mulla on joku ongelma (Ahaa!) :frowning: Vuosia olen kuitenkin töitä tehnyt kahdeksasta neljään systeemillä mutta koskaan en siihen tottunut: Kahdelta yöllä nukkumaan ja seiskalta ylös…

Mutsi muistelee yhä kuinka mahdotonta mut oli saada nukkumaan ennen puolta yötä ja herätys ennen puoltapäivää oli aivan tuskaa :smiley: Siinä sitä oli mutsilla tekemistä kun rakas pikkuveljeni syntyi. Tyyppi rupes yöunille kuuden aikaan illalla, mä puoliltaöin. Veikka heräs aamuviideltä, mä puoliltapäivin :smiley: Rakas äiti-parka :heart:

Kiitos vielä vinkistä tuulenviemää, ehkä tämä tästä…

Pinkku

Kiitos myös andante

En osannut vastata samaaan aikaan teille molemmille (tuulenviemää ja andante). Kiitän ja kumarran vinkeistänne, eipä tullut itsellä mieleen.

Selustatuki voi joskus olla tarpeen mutta yleensä kykenen selvittämään ja selittämään asiani/asiamme itse. Ei mulla ole lomakekammoa tai liiteongelmaa, päinvastoin.

Saattaahan siitä diakoniatyöntekijästä olla apua muissakin asioissa ja apu ei ole koskaan pahasta :exclamation: Kirkkokaan ei ole mulle ongelma vaikka en niin kovasti sen toimintaan osallistukaan.

Mentiinhän me kirkossa naimisiinkin :wink:

Kiitos

Pinkku