Mrs.MiddleAge AKA hopeapeili ilmoittautuu joukkoon mukaan

Iltaa alkoholista eroon pyrkivät ystävät. Naiset miehet ihmiset, raitistujat. Siskot, veljet, sukupuolettomat.

Kuten otsikosta voi päätellä, ei meikäläisen 3-4 vuotta sitten “raitistuminen” ole mennyt ihan putkeen.

Täällä jälleen siis ja entiset kumppanit olalla: Ahdistus, masennus, huonommuudentunne, ulkopuolisuuden tunne omassa elämässä. Alkoholiongelma. Nyt ja aina. ?

Nyt sairaslomalla. Kaksi viikkoa ilman alkoholia antabus apuna.

Näemmä Sorb, jonka kanssa yhtä matkaa tallattiinkin joskus, olet haimatulehduksen kokenut ja muutakin elämänmuutosta sinulla ollut. Tervehdystä vaan ja rauhallista iltaa - ja voimia eloosi ja oloosi.

Pieni-Lintu, Tyyne, Sinisilmä, Pamela, moni muu, jotka tänne kirjoitatte, ihanaa, että olette olemassa. Ja toivon hyvää poluillenne.

Nöyränä liityn joukkoon. Täällä olen kotona. Keski-ikäinen liikaa alkoholia vuosikaudet käyttänyt nainen, jonka masennuksen ja ahdistuksen pohjasyynä lienee alkoholin liikakäyttö.

Tuossapa tuo vanha ketjuni, hyvin sieltä ajatukseni ja fiilikseni tunnistan - harmi vain, että en ole oppinut juuri mitään.

Puhtaalta pöydältä. Raitista viikonloppua kaikille!
viewtopic.php?f=42&t=34713&hilit=Mrs.MiddleAge&start=375

Tervetuloa mrs.hopeapeili!

Sulla on arvokkaita kokemuksia ja toivon, että ne muodostavat lujan pohjan raittiudellesi.

Tänään et ole yksin

Tervetuloa mukaan :slight_smile:

Samoihin aikoihin syksyllä 2014 ollaan näköjään tänne rekattu itsemme - ja alkutaipaleella taas. Mutta hienoa, että periksi ei anneta. Kun tarpeeksi monta kertaa ja kauan yrittää niin joku kerta on pakko onnistua. Eiks vaan? Muistan, että taisit kirjoittella joskus siihen Keski-ikäiset naiset -ketjuun? Silloin oli mukana myös mm Thuja ja Rooibois.
Antabus apuna sain 3,5kk raittiutta viime keväänä mutta antabus piti lopettaa kun ei sopinut minulle (maksa-arvot pilvissä ja lisäksi järkky olo). A-klinikalla käynyt kuukausittain kohta kaksi vuotta, sieltä sain tuon antabuksen ja Ketipinorin nukkumisen avuksi. Nyt olen käynyt AA:ssa heinäkuun lopusta asti ja sen ajan ollut (yllättävänkin helposti) juomatta. AA:sta saan apua omien ajatusten muokkaamiseen, että en olisi niin negatiivinen enkä hätäinen, oppisin elämään tätä päivää päivä kerralla huolehtimatta tulevasta ja märehtimättä menneitä. Oppisin olemaan stressaamatta asioista joille en voi mitään. Olen niin juonut tunteisiin ja paennut elämää. Kun saisin mielenrauhaa ja tyyneyttä niin en “tarvitse” alkoholia

Tervetuloa mukaan! Täällä meitä on uusia ja vanhoja. Minulla tavoitteena täysraittius ja yksin lopettaminen ei aiemmin ole onnistunut. Nyt käytössä reilun kuukauden tämä Päihdelinkki ja myös A-klinikka.

Positiiviset vaikutukset ovat näkyneet jo kuukaudessa. Olen löytänyt myös syitä juomiselle, oikeita ja niitä kuuluisia tekosyitä. Huomannut, että syytkään eivät ole pysyviä. Luulin vuosia juovani yksinäisyyteen, mutta lopettamisen myötä en enää tunnekaan sitä laisinkaan. Paniikkihäiriö on enemmänkin lähellä todellista syytä juoda. Mutta nyt kestän sitäkin erittäin hyvin selvinpäin, enkä enää siihenkään lähtisi alkoholia käyttämään. Onnittelen itseäni jokaisesta selvästä päivästä ja vaikeista hetkistä, jotka elän läpi ilman alkoholia. Onnea Hopeapeilille hyvästä ratkaisusta lopettaa ja myötätuulta raittiuden edetessä, myös Kerttulille ja Lomapuistolle! Kirjoitellaan!

Hei Missus!
Kun näin otsikkosi niin ensimmäisenä tuli mieleen että kiva kuulla sinusta! Vaikka en tiedä sopiiko tämän palstan yhteydessä olla iloinen, kun joku palaa tänne… Mutta tykkäsin lukea kommenttejasi. Tietystikään ei ole mukava kuulla että et voi hyvin eikä raittius kantanutkaan. Mutta oletkin nyt alkanut taas kirjoitella ja ottanut Antabuksen käyttöön, sinulla on kaikki mahdollisuudet aloittaa uudestaan juomaton elämä.
Minä olen sahannut edestakaisin – juonut ja ollut juomatta. Neljä vuotta jo ollut täällä Plinkissä kirjoilla, niin kuin monet meistä. Sitä ennen jo pyristelin irti alkoholista lukien täällä siinä onnistuneiden juttuja. Nyt tuntuu että jotain on erilailla, olen ollut vähän yli puoli vuotta juomatta, eikä tee mieli juoda. No, tulee niitä juomishimon häivähdyksiä säännöllisesti kyllä, mutta ei voimakkaina. Jonkinlaista etäisyyttä alkoholiin siis on, mutta se vaara on pidettävä mielessä koko ajan kuitenkin.
Toivotan sinulle tsemppiä, mielenrauhaa ja lepoa! Pienin askelin eteenpäin.

Lämpimästi tervetuloa tänne Hopeapeili :smiley: ,

ja kiitos jos olemme onnistuneet tsemppaamaan sinua :smiley: . Olen itsekin kiitollinen näistä kanssaraitistuvista.

Tyyne

Moi Kerttuli,

Antabuksesta sen verran, että minulla ko. lääke ei nostanut maksa-arvoja mutta olen kärsinyt jatkuvasta krapulaisesta, saamattomasta olosta. Lääkärini kanssa sovimmekin, että kokeilen ottaa Antabusta voin kolme kertaa viikossa. Toivottavasti siitä on apua!

Tyyne

Tervetuloa. Uusi yritys vain, kyllä se onnistuu.
Minä olen ollut kauan jo raittiina mutta silti olen kiinnostunut ja mielelläni luen sekä kirjoittelen millaista oli juopon elämä ja millaista nyt raitis elämä. tsemppiä

Moi Mrs. MiddleAge,

hienoa, että olet tehnyt paluun tänne. Ikävää tieteysti kuulla, että hyvän alun jälkeen homma ei sinulla(kaan) onnistunut.
Täältä saat varmasti edelleen tukea uuteen yritykseen. Ei ole kauaa, kun mietin mitä sinulle mahtaa kuulua?
Nyt vaan iso tsemppi päälle ja lisää raittiita päiviä entisten lisäksi. Toivon todella, että onnistut tällä kertaa!
Pitkän matkaa yhdessä aiemmin kuljettiin, jatketaan nyt siitä mihin jäätiin.
Voimia, kirjoittelehan kuulumisiasi mahdollisimman usein!

-Sorb

Tervehdystä aamutuimaan.

Moi Sorb , voimia edelleen sinulle, kosketti kun luin ketjuasi ja miten rankkoja kokemuksia on elämä tarjoillut. Alive and kicking olet kuitenkin ja silloin on toivoa. :slight_smile:

Tuo nimimerkkini häilyminen johtuu siitä, että oli vähän kirjautumisen kanssa pulmia… Luin jostain ohjeista, että nimimerkkiä voi vaihtaakin, mutta en ainakaan vielä sitä osaa, joten Hopeapeili21 olen nykyään ja sama eukko kuin Mrs.MiddleAge. Ei nimi naista pahenna.

Asiaan.

Olen tosiann sairaslomalla lähinnä masennusdiagnoosin takia, mutta kyllähän me tiedämme, että ei se masennus ainakaan alkoholilla parane, vaikka yrityksen puutteesta ei voi minuakaan syyttää. Ahdistus on myös päivittäinen ja yöllinen seuralainen, nukkuminen lääkkeillä ja ahdistukseenkin on lääkäri droppia antanut. Auttaa kyllä pahimman yli…

Heräsin jälleen aikaisin, mutta tällä kertaa pitkästä aikaa tunteeseen, että ehkä oivalsin jotakin tärkeäää. Paitsi, että olen alkoholilla hoitanut epämääräistä ahdistusta, niin olen sillä yrittänyt saavuttaa jonkinlaista hallinnan tunnetta elämässäni. Olen yrittänyt alkoholin avulla vaimentaa päänsisäisen kaaoksen ja ajatusten holtittoman poukkoilun ja ongelmien vatvomisen, joka on todella kuluttavaa. Aiemminkin olen kirjoittanut pahasta työstressistäni, eikä se ole helpottanut, päinvastoin, tehtäväni on nykyään entistä vaativampi (omasta halustani vieläpä) ja tämä sitten kupsauttikin kupin nurin tänä syksynä, vaikka aikomukseni oli löytää työssä - ja elämässä - aivan uusi mielenkiintoinen, haastava mutta palkitseva vaihde.

Kompastuin alkumetreillä ja putosin masennuskuoppaan, josta nyt yritän rämpiä ylös, toistaiseksi laihoin tuloksin, mutta toivoa menettämättä. Tässä jää ajatus nyt kesken, mutta palailen tuonnempana.

Rauhallista ja raitista keskiviikkoa kaikille toivotan sydämestäni.

Lainaustoiminnon käyttökin unohtunut, täytyy treenata…

Uusi päivä. Uusi raitis päivä tarkemmin sanottuna.

Kun aiemmin olen ollut “tosissani” tämän raitistumisen kanssa, on Plinkki ollut minulle äärimmäisen tärkeä voimanlähde ja vertaisyhteisö. Suorastaan toinen perhe.

Nyt huomaan saman tunteen, eilisen päivän luin tarinoita ja ketjuja, joitain uudestaan ja uudestaan. Plinkki tuntuu jälleen pelastuslautalta, johon tartun ja jossa haluan pysyä kiinni. Kiitos kaikille kirjoittajille. Esim. Mies Metsänreunasta, Mirabelle, Lomapuisto, 1970, Sorb, monet nimimerkit ovat tuttuja vuosienkin takaa. On hienoa, että kirjoitatte edelleen ja toimitte mentoreina meille vielä kisällivaiheessa oleville. (Raitistumisen oppisopimuskoulutus :laughing: )

Joka kerta aiemmin, kun olen päättänyt “raitistua lopullisesti” olen sortunut jossain vaiheessa uudelleen juomaan. Ja joka kerta olen jälkeenpäin pohtinut, missä meni mönkään. Niin taas. Olen myös aiemmilla kerroilla päättänyt, että “tällä kertaa onnistun” ja silti epäonnistunut. Siksikin olen nyt herkkänä ja nöyränä lopullisesti raitistumassa jälleen.

Konkreettinen asia, joka nyt on ensi kertaa toisin, on tuo antabuksen käyttö. On ollut mielessäni vuosikausia, mutta häpeä on estänyt sen pyytämisen lääkäriltä Säälittävää, tajuan nyt.

Tedän, että Antabus yksin ei ketään raitista, mutta kiinnostaisi kuulla kokemuksia käyttäjiltä. Itse suunnittelen / haaveilen tilanteesta, että minulla olisi Antabusta aina saatavilla, mutta en ottaisi päivittäin. Kun kiusaus tulee, silloin otan Antabusta alkon sijaan. Jos tiedän etukäteen tulossa olevan esim. viikonlopun kosteassa seurassa, pohjustan jo etukäteen antabuksella sen, että en ota.

Voi olla, että tämä on epärealistinen ajatus, kertokaa antabusta pidempään käyttäneet, miten olette sen kokeneet.

Kuten johonkin aiemmin totesin minun kaksi vaihtoehtoa loppuelämälle ovat tässä:

A. lopetan alkoholinkäytön kokonaan ja elän raitistuneena alkoholistina (toiveeni)

B. kompuroin raitistumisyritysten ja juomakausien vuorottelevassa hetteikössä loppuikäni epäonnistuen ja ahdistuen ja masentuen yhä uudestaan ja uudestaan.

Eihän noista rasti ruutuun -menetelmällä ole vaikea valita, kumpi on paremi ja viisaampi valinta.

Olisipa se niin helppoa…

Päättäväisellä mielellä tänään - kiitollisena Plinkistä ja Plinkkikamujen olemassaolosta. Voimia kaikille.

Torstai on toivoa täynnä. Tänäänkin.

Huomenta Plinkkikamut ja raitista perjantaita!

Eilen kävin illalla läpi omia mietteitäni ja kirjoituksiani muutaman vuoden takaa ja aivan samoissa fiiliksissä olen myös nyt. Olen silloin jo ymmärtänyt, että lopullinen raitistuminen on oikea tie ja juomatauot sekä kohtuukäytön opettelu pelkkää itsepetosta.

Näin se on ystävät: Juomatauot ja kohtuuköytön opettelu ovat vain ja ainoastaan itsepetosta.

Olen kypsä tuon asian nyt sisäistämään aidosti. Ja tekee kipeää. Toisaalta - voiko tuohon suhtautua suurena helpotuksena? Ei tarvitse arpoa juomataukojen pituutta ja koska voisi taas “vähäsen” ottaa…? Ei tarvitse stressata ja jännittää, onnistunko tällä kertaa pysymään kohtuuden rajoissa jne.

Ei tarvitse, koska EI VOI. On hyvöksyttävä se, että kohtuukäyttö on saavuttamaton utopia ja siksi siitä on luovuttava. Täysin. Ehdoitta. Kokonaan.

Tässä on kaikessa yksinkertaisuudessaan avain raitistumiseen. ja samalla se vaikein ja haastavin asia.

Vaikuttaa helpolta, mutta on kaikkea muuta. :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth:

En ole aiemmin ollut valmis näitä tosiseikkoja aidosti ja kokonaan hyväksymään, siksi olen sortunut…? Uudestaan ja uudestaan…?

Hyväksyn sen, että raitistuminen on raskas prosessi, jossa ei pikapalkintoja jaeta. Hyvöksyn sen, että ahdistaa ja masentaa. Kuuluu taudinkuvaan. Aiemmilla (harvoila pidemmillä raittiuskausilla) vasta noin 3 kk kuluttua on mielialassa tapahtunut liikettä valoon päin…

Nytkin on oltava kärsivällinen. Kärsivällisyyttä ja uskoa tulevaisuuteen toivotan kaikille tänään.

Hyvää raitista huomenta myös sinulle hopeapeili :smiley: ,

hyvä kirjoitus ja niin totta kuin olla ja voi! Ei alkoholistin kannata haaveilla mistään vähentämisestä, pelkkää itsensä kiduttamista; asetat itsellesi rajoja, silloin ja silloin voin ottaa niin ja niin monta paukkua. Kuitenkin enemmin tai myöhemmin huomaat olevasi samassa jamassa, kaatokännissä tai ryyppyputkessa. Pettyneenä itseesi ja armottoman morkkiksen kourissa :blush: . Ei hyvä!

Tyyne

Heih, emmä tiedä kannattaako mun näin ekakertalaisena kauheasti huudella, mutta siis toihan se ratkaseva asia just on, että yksinkertasesti vaan luovuttaa kohtuukäytön suhteen.

Mulla kävi vielä niin onnellisesti, että jossain vaiheessa tajusin, että jos on näin humalahakuinen kuin minä, ei kohtuukäyttö ole/olisi/voi olla edes kivaa. Aina vaan hävettävät överit tai nihkeet vajarit, vaikka jatkuvasti oli haaveissa ne ihanat hyvät kännit.

Suuri helpotus, kyllä, mutta vei se jonkun aikaa.

Kuivaa viikonloppua!

Mä niin tykkään tuosta ilmaisusta “nihkeet vajarit” :laughing: . Kuvaava silloin kun osuu kohdalle.

Huomenna Plinkkitupaan.

Kirjoittelen tänne näemmä vähän päiväkirjanomaisesti juttuja, jotta itse pysyisin kartalla, että mitä mulle oikein on tässä tapahtumassa… Saapi näitä juttuja lukea tai olla lukematta jos meikäläisen pölinät ei kiinnosta.

Nyt pienellä mökkiviikonlopun tapaisella perheen kanssa. Ja takana on rauhallinen yöuni. No, lääkkeen avulla toistaiseksi nukkuminen onnistuu, mutta ajatus on nukahtamisdropeista päästä eroon, vaan ei tässä hosua kannata. - First things first - eli ei kiitos alkoholille. Ei ole ollut kiusauksia vielä, mutta vastahan tätä raitistelua on 10 päivää takana.

Oisko kuinkin pikkiriikkisen juhlan aihe, 10 päivää alkotta on useimmiten aikuiselämässä ollut aivan mahdoton ajatuskin, saati että sellaista ”hulluutta” lähtisi toteuttaamaan. Siinähän ois mennyt monta hyvää ryyppäyspäivää aivan hukkaan :open_mouth:

Nyt aamukahvit, sitten jatkan turinoita.

Yksi havainto on, että juuri tänä aamuna ei ahdista. Olo on rauhallinen ja jopa myönteisen olotilan pilkahdusta huomaan, kun käännän katseeni sisäänpäin.

Pikkuharjoitus tarjoutui eilen illalla. Naapurista huhuiltiin, että olisi iltadrinksua tarjolla, tervetuloa. ”Kiitos, mutta ei kiitos tällä kertaa” sanat tupsahtivat suustani ennenkuin ehdin miettiä mitään. Oikeastaan mainio kokemus ja pieni onnistuminen, joka ruokkii samankaltaista reagointia, kun noita tilanteita ennen pitkää kuitenkin on edessä.

Muutoin tekee mieli lähinnä olla vain itsekseen ja kerätä voimia. Sairaslomahan minulla on vielä muutamat viikot edessä ja sitten olisi tarkoitus palata ihan ihmisten elämään töineen kaikkineen. Ehkä jopa selviän. Mutta päivä kerrallaan ja nyt on nyt. Joitain työhön hiukan liittyviä juttuja olen luvannut hoitaa ja sekin tuntuu hyvältä, ikäänkuin madaltaa kynnystä sitten, kun tositoimeen on aika tarttua.

Eilinen nimimerkki Hauraan tarinan lukeminen ja siihen eläytyminen oli minulle merkittävä asia. Samoin AA-ryhmissä ensi kertoja käyneiden kokemusten lukemisella on merkitystä minulle paljon. Olen kiitollinen kaikille, jotka tällä forumilla jakavat tarinaansa ja kokemuksiaan, sillä on iso merkitys. Minä olen AA-ryhmän oven avaamassa tänä syksynä, en vain tarkkaan tiedä, koska oikea hetki koittaa.

Aiemmillakin raitiustumisyrityksillä olen ajatellut, että aito, todellinen raitistuminen on merkittävin asia, joka minulle aikuiselämän aikana voi tapahtua. Unohtamatta tietenkään ihmissuhteisiin liittyviä merkkipaaluja kuten parisuhde, jälkikasvun ilmaantuminen ym. mutta noin yksilönä ja sisäisenä kokemuksena ei mikään yllä lähimainkaan samanlaiseen muutokseen ja merkitykseen. Tämän kaiken totean vailla varmuutta siitä, että onnistuuko tällä kertaa. Lähden ajatuksesta, että onnistun.

Antabus tukena ja tänä aamuna otin sen oikein juhlalllisin seremonion, lääkkeen ottamisella tuntuu olevan iso symbolinenkin merkitys minulle. Se kertoo siitä, olen tosimielellä liikkeellä.

Ahdistusta ja masennusta tulee varmasti, mutta juuri nyt nautin rauhallisesta ja seesteisestä olosta.

Toivon raitista ja raitistumista eteenpäin vievää päivää kaikille plinkkikamuille.

Ja iso kiitos tuestanne ja myötäelämisestä.

Tilannepäivitystä aamutuimaan:

Alkoholiton linja pitänyt. Se tuntuu hyvältä. Antabus otettu lähes päivittäin, ei sivuoireita. Eilen kokeilin eka kertaa ottaa illalla, kun tuolla antabus -ketjussa oli maiintaa sen (mahdollisesti) väsyttävästä vaikutuksesta.

Eilen oli aivan järkyttävän ahdistunut olo koko päivän. Itkua, Mustaa mielialaa, kaiken menettämisen tunne ja täydellinen toivottomuus. Energiaa ei mihinkään. Pakko oli ottaa illalla kotona lääkettä ahdostukseen, joka auttoikin. Eihän se juurisyytä poista tietenkään.

Tänään aikaisin liikkeellä, pakollinen meno, vaikka s.lomalla olenkin. Olo parempi kuin eilen. Suorastaan hiukan toiveikas… josko tästä uusi elämänvaihe olisi käynnistymässä kuitenkin ja ahdistukset jossain vaiheessa jäisivät historiaan…

Hyvin hämmentävältä tuntuu tämä mielialan sahaaminen ylös alas todella voimakkaasti. Kuulunee raitistumisen hauraaseen alkuvaiheeseen.

Pakko älähtää, kun entinen" Missis" löytyi täältä. Täällä minä, ent. Iltaoluet, ent. Rooibos. Siksi täällä välillä käyn vilkuilemassa, koska eihän tämä ole teenjuonniksi muuttunut :frowning: . Täytyy palailla linjoille hiljalleen…

Hei Hopeapeili! En ole vähään aikaan käynyt plinkissä mutta luin juuri ketjusi. Minulle tulee 6.10 puoli vuotta raittiina. Ja olen ollut masennuksen vuoksi sairaslomalla kolme kuukautta, olen edelleen. Työuupumus masennuksen takana. Mutta masennus diagnoosi minulla oli jo ennenkuin aloin käyttää alkoholia. Kolme kuukautta on ollut aika pimeää, nyt alkaa helpottaa. Olen alkanut liikkua päivittää, sauvakävelyä ja pyöräilyä. Olen myös opetellut olemaan hiljaa. Kuuntelemaan mitä minä oikeasti tunnen ja tahdon. Työn ja töihinpaluun suhteen. Alkoholi auttoi minua jaksamaan töissä. En aio enää tehdä työtä sillä hinnalla että alkoholisoidun, syön koko ajan masennuslääkkeitä ja nukun unilääkkeillä. Se on liian kallis hinta. Mietintä vaihe päällä. Raitistuminen on ollut paljon suurempi ja syvempi muutos kuin alkuun luulin. Minullekin on selvää ettei kohtuukäyttöön ole paluuta. Ainoa keino on olla ottamatta sitä ensimmäistä ryyppyä koskaan. Päivä kerrallaan. Tämä raittius on tärkeintä nyt. En tiedä vielä miten työkuviot järjestyy. Mutta voimahalaus sinulle ja onnea matkaan tämän raittiuden alkutaipaleella. Sinä onnistut kyllä!