Mrs.MiddleAge AKA hopeapeili ilmoittautuu joukkoon mukaan

Me Lopettajat
21

Tervehdys Iltaoluet=Rooibos=Clipper, vanha kamu! Ei nimi tai useampikaan naista pahenna! Tunnen ihan jälleennäkemisen riemua, vaikka en ola varma, onko se sopivaa tällä palstalla - tavallaan toivoisi, ettei kenenkään tarvitsisi tänne palata, kun avun on saanut, mutta toisaalta meitä “sarjaraitistujia” on paljon ja ihanaa, kun selvillä vesillä jo seilaavat jaksavat taustalla seurailla alkuvaiheessa (TAAS) olevien horjuvaa taaperrusta ja antaa taustatukea…

Jotta voimia sinulle, tulkitsen viestistäsi, että olet teelinjasta lipsunut sinne kovemman teen puolelle, vain meneekö metsään pahasti…? Aina on aika uudelle raittiudelle ja siihen me yhdessä pyritään kaikin keinoin.

Eikös me sinne keski-ikäiset naiset huhuu -ketjuunkin kirjoiteltu yhdessä, senkin voi kaivaa naftaliinista tai peräti aloittaa uuden ketjun keski-ikäisille naisille, naisenmielisille tai muille “kakkostyypin puberteetista” :unamused: alkoholismin lisäksi kärsiville.

Pidetääs tytöt ja pojat lippu korkealla. Monella meistä voi raittiita vuosikymmeniäkin edessä.

22

Voi sinua Pamela!

On meillä näemmä tosi paljon yhteistä. Kirjoitat, että työuupumus masennuksen takana. Kyllä minulla vahvasti työ- ja työyhteisöpainotteinen tausta on omassa turhautumisessani, joka vuosien myötä johti pahaneviin ahdistuksiin ja masennuskausiin. Nyt käsillä oleva masennus on pahin ja sitkein pikkuhijaa panehevassa mielialaoireilussani. Ja taustatekijöinä toki muutakin varhaislapsuuden traumaa ym. sekava vyyhti, kuten nämä yleensä ovat.

Minä luulen / toivon? / pelkään? / aprikoin, että sairaslomani venyy myöskin, toistaiseksi toipumisen sijaan olen piehtaroinut syyllsyydessä, ja miettinyt, että kaikki on menetetty ja edessä vain musta tulevaisuus. Hiukan kärjistettynä. Eli ei kovin voimia palauttavaa toimintaa. En myöskään ole saanut itseäni kammettua oikein ihmisten pariin ja liikkeelle, vaikka toki tiedän liikunnan, luonnon ja sosiaalisten kontaktien tervehdyttävän vaikutuksen. Joinain hetkinä on valoisampaa. Mutta niinhän sinäkin kerrot, että monta kuukautta meni synkässä fiiliksessä. Myös minä olen lääkinnyt ahdistusta ja työstressiä vuosikaudet alkoholilla. Mietintävaihe on minullakin päällä, juomarin ura saa jäädä ja muutoinkin kaipaan suurta muutosta, en vain oikein hahmota mikä se voisi olla. En vielä ole pystynyt myöntämään itselleni, että ehkä suuriakin muutoksia nimenomaan työrintamalla tarvitaan, jotta pääsen todelliseen tervehtymiseen kiinni.

Kirjoitat ihanasti, ettet tiedä vielä miten työkuviot järjestyy. Mutta luotat siihen, että ne järjestyvät? Minä haluan tässä ottaa sinulta oppia. Ja luottaa siihen, että elämä kantaa. Omalla aktiivisuudellakin voi vaikuttaa asioihin.

Työnkuvaa ja ammattiakin voi vaihtaa aikuisenakin, vaikka sekin on tuntunut minulle aivan mahdottomalta ajatukselta. Jotenkin olen juuttunut siihen ajatukseen, että jos en jaksa / viihdy / pärjää siinä työssä, johon olen kouluttautunut ja pyrkinyt, niin olen täysin epäonnistunut elämässäni.

Pitää katsella elämää ja vaihtoehtoja rohkeasti. Kiitos sinulle rohkaisusta Pamela ja kaikkea hyvää omaan taivallukseesi. :smiley:

23

Olen näemmä kirjoitusfiiliksissä tänään. Suuunnitelmissa on kyllä aampupäiväunet, koska unet keskeytyivät saamuyöstä.

Oli eilen tosi synkissä fiiliksissä, mutta tänään tuntuu vähän paremmalta. Mielialat sahaavat ylös alas, sekin kertonee, että jotakin tärkeää on tapahtumassa. Nyt sairaslomalla olen taas kaivellut kirjahyllyä. Keskittyminen ja lukeminen eivät riitä pitkäjänteiseen kirjan kahlaamiseen alusta loppuun, mutta monet meille alkoholisteille voimaannuttavat kirjat ovatkin sellaisia, että voi lukea pätkissä, ja kohtia, jotka itseä puhuttelevat.

Minullekin on ihan raitistumisraamattu ollut ja edelleen on Jean Kirkpatrickin Täyskäännös / Turnabout. Ja joskun taannoin innoistuin tilaamaan Amazonista myös hänen Goodbye Hangovers - Hello Life (1987) opuksensa, jota olen taas selaillut ja alleviivaillut tärkeitä kohtia. Siinä hän kuvaa osuvasti masennusjaksoa, johon raitistuja (varsinkin nainen) putoaa pitkäksikin aikaa juomisen päätyttyä. Hän kuvaa tätä aikaa ajaksi, jolloin on jälleen päästävä kosketuksiin itsensä kanssa.

Minä olen tämänkertaisissa synkissä pohdinnoissani päätynyt ajattelemaan, että en ehkä koskaan ole itseäni kunnolla edes tuntenut ja alkoholistiesti juovana aikuisenakin olen paennut myös itseeni tutustumista. Olen ollut tyhjä kuori ja täyttänyt tyhjyyttä juomisella. Sisälläni on kuitenkin jokseenkin täyspäinen, lämminsydäminen nainen, jolla olisi annettavaa itselleen ja muille, mutta toipumisvaiheen on annettava kestää sen minkä se kestää. Tämä epätietoisuuskin asioiden kehittymisestä raastaa ja stressaa muutenkin stressaantumiseen taipuvaista mieltä.

Kielteiset tunteen tuhoavat vain itsemme, eivät ketään muuta. Siinäkin yksi J. Kirkpatrickin teeseistä. Suosittelen lämpimästi lukemaan hänen kirjojaan, jos käsiin osuvat.

Raitista päivää kaikille ja kirjojtuksianne on todella voimaannuttavaa lukea. Tämä on huippuyhteisö.

24

Paha paikka. Huomaan juomahalujen palaavan.

En kaipaan juoman makua. En kaipaan juomista seuraavaa syyllisyyttä.

Kaipaan pakoa pahasta olosta ja siihenhän alkoholi on toiminut lyhytvaikutteisena pika-apuna vuosikausia.

Eli en tule toimeen elämän ja itseni kanssa, siitä kai pohjimmiltaan on kyse. Eikö tuo vakava masennuskin juuri seikasta kerro karua kieltään. Nyt ei ole syväanalyysin paikka, halusin kuitenkin tönne kirjoittaa pahan oloni ja saada näkötuntuman laskuriin, joka näyttää että jopa kaksi viikkoa olen ollut raittiina. En halua pilata hyvää alkua.

Käsillä kahvimuki. Raitista viikonloppua ystävät.

Antabus myös käytössä, mutta eihän se juomahaluja poista, kuten konkreettisesti nyt huomaan.

25

Moro hopeapeili.

Tuttuahan tuo on, että mieli menee päivänkin aikana kuin vaunu Linnanmäen vuoristoradassa. Raittiuden jatkuessa helpottaa.
Antabus myös käytössä, mutta eihän se juomahaluja poista, kuten konkreettisesti nyt huomaan

Ota nyt se Antabus! Pääset pahimman yli ja tulee lisää tuumausaikaa.

Voimia sulle.

26

Hyvää raitista huomenta hopeapeili,

itse myös ryyppäsin saadakseni huonoon olotilaani helpotusta :frowning: . Olen ollut raittiina yli 6 viikkoa mutta en todellakaan tuudittaudu siihen uskoon, että en enää ratkeaisi juomaan. Minulla myös Antabus käytössä varmuuden vuoksi. AA-ryhmässä käyn vaikka olisi pää kainalossa :smiley: . Ei tämä kyllä helppoa ole mutta palkinto (raittius) on tavoittelemisen arvoinen :smiley: .

Tuetaan täällä toinen toisiamme ja vietetään raitis viikonvaihde, ihana herätä maanantaina aamulla kun ei ole krapulaa eikä morkkista :smiley:.

Tyyne

27

Itse kirjoitin omassa ketjussani alkoholistin aivojen viinalohkon oveluudesta, kieroudesta, ennustamattomuudesta ja voimasta. Mutta täälläkin on hyviä esimerkkejä siitä, että vaikka tuota lohkoa ei voidaan poistaa esim. lobotomialla, niin tuon lohkon saa hallintaan ja sen kanssa oppii elämään raitista elämää. Kovaa taistelua ja tahdonlujuutta se vaatii ja kaikki soveltuvat apukeinot on otettavat nöyrästi käyttöön.

Uskon, että Hopeapeili, Tyyne ja kumppanit, niin ja minä, pysytään juomatta tämäkin päivä. Ja huomenaamuna ja sunnuntaiaamuna kun tekee saman päätöksen, niin voimme keskittyä hengittämään Raitista ilmaa koko viikonlopun ajan. Maanantaina olemme kaikki voittajia!

28

Kiitos ystävät! Tukenne on todella tärkeää.
Kun tiedän, että ymmärrätte täsmälleen ne fiilikset joiden vallassa olen.

Tupla-antabus on aamupäivän drinkkini. Otettu juuri.

29

Hei Hopeapeili! Kyllä me hyvin samoja asioita pohdimme. Huomenna tulee 6 kk raittiutta täyteen. Kaksi ekaa kuukautta meni aika helposti. Sitten kaatui päälle kaikki se väsymys ja ahdistus jota olin vuosia alkoholilla puuduttanut ja painanut piiloon. Olen sitä mieltä että alkoholismi vie ihmisen kauas todellisesta itsestään, omasta ytimestään. Aidoista tunteistaan, peloistaan ja haaveistaan. Kun ihan pimein masennus on ohi niin alkaa toipuminen eli alkaa pikkuhiljaa löytää itseään uudelleen. Alkaa vähitellen oppia kuuntelemaan itseään. Ja sitä mitä oikeasti haluaa ettei ajautuisi entiseen. Mutta minäkin olen ihan alussa tässä. Kivuliastakin tämä on. Onko sinulla masennus lääke käytössä? Minä en olisi päässyt jaloilleni ilman lääkettä. Toinen tärkeä juttu on aika. Kesäkuun puolivälissä olin sitä mieltä että olen sairaslomalla korkeintaan kaksi viikkoa. Sain sairaslomaa aluksi 2 viikkoa kerrallaan. Oli koko ajan takaraivossa syyllisyys ja pakko että pitäisi jo olla kunnossa ja jaksaa lähteä töihin. Minähän jo olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä masennuksen vuoksi. Syyskuun alussa psykiatri sanoi että jos en jaksa tehdä osa-aikaistakaan on mahdollista hakea kokoaikaista eläkettä. Eihän se ole varmaa että sen saisi. Mutta vasta se antoi minulle luvan levätä! Ok, jos en jaksa niin olkoon, en enää pinnistele ja taistele vastaan. Kun saa luvan olla ihan poikki niin alkaakin elpyä ja toipua pikkuhiljaa. Ihmisiä psyyke on niin kummallinen. Kaikella tällä haluan sano että anna itsellesi riittävästi aikaa! Lääkärin mukaan olen vaativa persoonallisuus. Ankara itseäni kohtaan. On ollut vaikea hyväksyä ettei asiat tapahdu nyt niin nopeasti kuin tahdon. Mutta älä juo. Ole hyvä heikolle itsellesi. Mennään kohti uutta. Tahdon olla uskollinen itselleni, mitä se sitten onkin. En minä maailmaa enää valloita mutta pienetkin askeleet oikeaan suuntaan on tärkeitä. Tänään en juo, kun en ota sitä ensimmäistäkään ryyppyä niin kaikki on hyvin. Voimahalaus sinulle!

30

ONNEA Pamela! Puoli vuotta raittiina! Hienoa :smiley: perässä tullaan. Halaan sinua virtuaalisesti!

Js jotakin hyvää tästä nyt päällä olevasta masennuksesta seuraa, niin raitistuminen on paras mahdollinen asia. Minulla on aiemmillakin masennusjaksoilla ollut Cipralex 10 mg. Olen sen lopetellut, kun olo on alkanut kohentua > virhe.

Nyt hyväksyn, sen, että ehkä loppuelämäni olen masennuslääkkeen käyttäjä. Myös Voxra -nimisestä lääkkeestä on kokemusta. Nyt ei ole sitä määrätty. Ensi psykiatrin tapaamisella lääkityksestäkin varmasti keskustellaan. Tehoa on vaikea arvioida, kun vaikutus tulee hitaasti. Oma tuntumani on, että nykyinen lääkitys ei ole riittävä. Käyn myös terapiassa ja kotona on ns. “kotisohvaterapeutti” apuna myöskin. Eli pelkkien lääkkeiden autuaaksi tekevään voimaan en tuudittaudu, mutta käytän niitä hyvällä mielellä ja olen sivuoireilta välttynyt. Masennuslääkkeistä on montaa mielipidettä, mutta tämä ei nyt ole sen keskustelun paikka.

Haluaisin olla terve ja työkykyinen, mutta nämä eivät ole pelkästään omasta halusta kiinni nämä asiat. Oman masennussairauden hyväksyminen ja sen hyväksyminen, että se vaikuttaa merkittävästi työkykyyn ja toimintakykyyn, ei ole helppoa. Olen (ollut?) hyvin työorientoitunut, opiskellut jatko-opintoja ja pyrkinyt ja päässytkin eteenpäin työelämässä. Nyt, kun en pärjääkään siellä - ainakaan omasta mielestäni - kuten olisin toivonut, on aika avuton ja neuvoton olo… Ainakin juuri tällä hetkellä.

Raitistuminen on joka tapauksessa parasta, mitä tässä parhaillaan tapahtuu. Jos se tulee rankan masennuksen kautta, niin sitten hyväksyn tämänkin asian. Onko vaihtoehtoja?

Valju ja vähäenerginen olo jatkuu… herään aamuisin ja huomaan, että ongelmani eivät ole mihinkään hävinneet yön aikana (alitajuinen toive joka yö?) Hyväksyn senkin.

En ole paennut ongelmiani alkoholiin ja siitä voin olla iloinen. Teistä Plinkkikamuista olen iloinen ja kiitollinen joka päivä.

Aurinkokin kurkistaa pilven takaa ja päivän lehteen voisi kohta perehtyä jaksamisen mukaan.

Hyvää viikonloppua jengi!

31

Onnea Pamelalle puolen vuoden raittiudesta.

32

Väsynyt sunnnuntai. Voimat lopussa. Tänään en jaksa muuta kun tänne vähän kirjoittaa, lukea muiden tarinoita ja levätä.
Raitistumisprosessi ei ole helppo. Olen aivan kesken oman alkoholismini myöntämisessa, tajuan sen. Olen ottanut askeleita oikeaan suuntaan tänä syksynä, tärkeimmät askeleet antabuksen aloittaminen ja psykiatrille sekä työterveyshoitajalle alkoholin ongelmakäytöstä puhuminen. Se on kuitenkin vasta alkua toipumisen tiellä.

Kymmenet retkahdukset ja “kohtuukäyttöön” palaamiset kertovat siitä, että en ole ole tilaani itselleni pystynyt myöntämään.

Raittiina olen pysynyt ja haluan pysyä. Antabus hyvä apu. Plinkki äärimmäisen tärkeä, tänne tulen ensimmäiseksi aamulla ja voimaannun siitä, että en ole yksin. Tänäänkään.

33

Moi hopeapeili,

olen itsekin ihmetellyt saamattomuuttani, ennen kun aloitin “tipattoman” olin täynnä virtaa. No, oli miten oli, olen kiitollinen jokaisesta raittiista päivästä! Kai se mielikin pikku hiljaa reipastuu.

Hyvää raitista sunnuntaita :smiley:

Tyyne

34

Saamaton ja vaisu, masentunut olo jatkuu. Olen ikäänkuin välitilassa. Jotain pitäisi alkaa tapahtua, jotta täältä pohjalta noustaan. Plinkki on jälleen äärimmäisen tärkeä minulle. Monenlaista tarinaa ja elämäntilannetta, hurjia tapahtumia, vakavasti sairautta jollakulla itsellä tai lähipiirissä (siis alkoholismin lisäksi, onhan sekin vakava sairaus…)

Antaa perspektiiviä. Omassa elämässä monta asiaa varsin hyvin. Siitä olen kiitollinen. Luen joitain ketjuja uudestaan ja uudestaan, tuo voimaa.

Antabus otettu ja raittiina aion pysyä viikonloppuun, vaikka houkutuksia on… Ehkö mökkiviikonloppua perheen kanssa. Rauhallista oleilua. Sisäinen levottomuus ei silti anna rauhaa. Hyväksyn senkin.

Rauhallista eloa ja oloa muillekin toivotan ja voimia hankaliin tilanteisiin. Niitähän riittää.

35

Pientä tilannepäivitystä, vaikka mitään maata järisyttävää ei olekaan tapahtunut.

Tuli täyteen 1 kk raittiina. Se on taas aikoihin pisin aika, joten siihen voin olla tyytyväinen. Olen harventanut antabuksen ottokertoja, mutta tärkeä lääke tuo minulle on. En varmasti olisi saanut kuukauden raittiutta ilman sitä. En siis aio antabusta jättää pois, mutta en koe, että ihan päivittäin tarvitsee sitä ottaa. Tämä on tärkeää pohdintaa itselleni, JOS huoman itsessäni merkkejä, että alan laskeskella ja miettiä ottamista, palaan päivittäiseen antabukseeen. Muutoin lopullinen raitistuminen jää jälleen kerran haaveeksi.

Tänään kylään illalla, alkoholia tarjolla ja muut juovat - ehkä reilustikin. Minua ei haittaa, en aio ottaa ja ihmiset ovat minulle tuttuja, ei tarvitse esittää mitään.

Masennuslääkitystä hieman korjattu, toinen lääke otettu rinnalle ja tänä aamuna ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että kenties lääkkeillä on tehoa, olo ei ole täysin voimaton ja lannistunut.

36

Kotona kylästä. Selvin päin, kuinkas muuten. Ottamattomuuteni ei ollut kenellekään ongelma, kyllä sitä juovana aikana on hölmöjä ajatuksia, kun luulee, että on porukan petturi jos ei juo.

Hyvää ruokaa ja mukavaa yhdessäoloa. Alkoholiton olut oli kuvioissa, mutta sen paheen itselleni suon.

Hyvä mieli.

37

Selkeää paranemista mielialaosastolla havaittavissa ja muutkin ovat sen huomanneet. En vielä ole masennuksesta täysin voitolla, mutta eteenpäin mennään.

Myös töihinpaluu sairaslomalta alkaa häämöttää ja sekin tuntuu hyvältä. Raittius on jatkunut ja Antabusta ottelen muutaman päivän välein varmuuden vuoksi.

Muutamia mielitekoja on tullut matkan varrella, voimakkaitakin, mutta kun keskittyy muistelemaan sitä mitä tapahtuu ja miltä tuntuu sen “ihanan” juomisen jälkeen, niin halut haihtuvat.

Valoisia ajatuksia kanssaraitistujille!

38

Olen kokenut jotenkin keinotekoiseksi tämän, että pitäisi keksiä jotain alkoholin tilalle väkisin. Aloittaa himokuntoilu, neulominen, teatterissa ravaaminen, uuden kielen opiskelu tms. Kaikki nuo ovat hienoja harrastuksia, mutta tulevat itsestään ohjelmaan, kun/jos aika on kypsä, ei väen väkisin alkoholin tilalle tungettuna.

Terapeuttini pyysi minua miettimään, mitä tekisin jos en joisi ja en oikein aluksi keksinyt mitään. Sitten tajusin, että lukisin enemmän ja monipuolisemmin kirjoja, jos aikaa, energiaa a keskittyiskykyä alkoholin ryystämiseltä liikenisi. No nyt liikenee, pahin alkukärvistely lienee lusittu ja motivaatio raittiuteen tuntuu vain vahvistuvan. Löin sitten kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja surffailin Amazoniin tilaamaan pari alkoholismi aiheista opusta.

amazon.com/Alcohol-Explaine … B00W4D1YW4

amazon.com/dp/0916856046/ref=rdr_ext_tmb

Tuollaiset. Tulee aktivoitua lukemisharrastus ja samalla vahvistettua raittiuden polulla pysymistä.

Nettitilailussa on riskinsä, mutta kokemukseni Amazonista ovat olleet hyviä. Toimitusaika usein luvattua lyhyempi jopa.

Olen vasta nyt aidosti kypsä ajatukselle, että vietän loppuikäni raitiina ja ajatus tuntuu vapauttavalta, ei lainkaan ahdistavalta.

39

Viikonloppu taas. Ilman krapulaa heräilty ja tähän tottuu.

Juovana aikana esim tavallinen TV-ilta sohvalla on ollut puolivaloilla tuijottelua ja seuraavana päivänä muistikuvat elokuvista aivan hataria - täysin tuhlattua aikaa. TV:n tuijottelu tuntikausia on muutenkin aikalailla tuhlattua aikaa, mutta nyt toipumisvaiheessa energiat ovat aika vähissä, joten tuosta en paineita tai huonoa aomaa tuntoa ota. Tässä taas yksi pohtimisen arvoinen asia: meillä alkoholisteilla on ylikorostunut velvollisuuden tunto ja syyllisyydentunto ja näiden tunteiden kanssa on aika hankalaa tulla toimeen. Juomisen jatkaminenhan siihen usein on sitten ollut pika-apu ja ratkaisu näihin ikäviin tunnetiloihin. Ei enää kiitos.

Tuossa aiemmin tuumailin, että en osaa / halua mitään harrastusta juopottelun tilalle ottaa, mutta se oli vähän hätiköityä ajatusta… Otin itseäni niskasta kiinni tällä viilkolla (tarkemmin sanottuna ystäväni otti lempeän määrätietoisesti minua niskasta kiinni) ja raahasi joogatunnille. Siitä voisi hyvin tulla minulle se alkoholia korvaava palautumiskeino ja uusi harrastus, joka tukee raittiutta.

Töihin paluu pitkähköltä sairaslomalta suunniteltu lähiaikoina ja paluu normaaliarkeen tuntuu mieluisalta. Varmasti siinä on kuitenkin taas potentiaalinen vaaranpaikka, vähän jännittäää, miten kaikki lähtee sujumaan ja pelottaakin, että ajaudunko taas vanhoihin uomiin, joissa lääkitsen paineita, huonommuudentunnetta ja epävarmuutta tuttuakin tutummalla lääkkeellä.

On oltava valppaana, ettei näin käy. Minä varmaankin haluan tänne plinkkiin raportoida, miten tuo töihinpaluu sujuu, omaksi iloksi ja hyädyksi ja ei haittaa, jos havainnoista muillekin on apua / iloa / tulee tunne, että noinhan se itselläkin menee. Vaikka meidän kaikkien polut ovat omanlaiset, niin paljon tässä on samantapaista ongelmien kanssa kompurointia. Jotenkin, se, että osaisi olla itsensä kanssa lempeän hyvissä väleissä ja hyväksyisi itsensä ehdoitta ja tuomitsesematta särkyneenä ruukkuna on avainasioita tässä tervehtymisen polulla.

Huomaankin käyttäväni tervehtyminen termiä raitistumisen sijaan mielelläni, sillä raitistuminen on niin paljon syvempi ja laajempi ja kokonaivaltaisempi muutos kuin vain alkoholin jättäminen. Tuo särkynyt ruukku vertaus lienee Raamatusta, laulaja Jippu sitä käytti taannoin ohjelmassa, jossa hän avoimesti kertoi alkoholismistaan ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään. Se on kaunis vertaus.

Tällaisia mietteitä tänään - voimia ja valoisia ajatuksia kaikille raitistumisen ja tervehtyminen eri vaiheita läpikäyville ystäville täällä.

Muistakaa armollisuus - sortumiset ja kompuroinnit kuuluvat matkaamme.

40

Raittius jatkuu ja masennuksesta määrätyn sairasloman loppu häämöttää. Hyvä suunnitelma töihinpaluusta on, tukea ja hieman kevennetty alku ekoille työviikoille. Työnantajan suhtaumiselle 10+++ Perheasiat kunnossa. Talouskin ihan vakaalla pohjalla.

Kaiken pitäisi siis olla hyvin. Mutta kummallinen valju ja ei-mistään-innostunut mieliala vain vallitsee päivästä toiseen. Vaikea löytää intoa ja aitoa elämäniloa. Olen aina mieltänyt itseni positiiviseksi ja optimistiseksi ihmiseksi ja muiltakin saanut samansuuntaista indoikaatiota, mutta nyt on punainen lanka jotenkin kateissa. Huoli on siitä, jos töissä sitten hommat eivät lähdetään ”oikealla jalalla” käyntiin ja tämä apaattinen mieliala vain jatkuu ja jatkuu… alkaahan se muillekin ihmisille näkyä jossain vaiheessa.

Liekö sitä raitistumisen alkuvaiheen yleismasennusta vai mistä on kyse.

Tällaista pohdin tänään.