Olen 50v. niinsanottu iltakännääjämies. Naimisissakin jo 30vuotta vaimoni kanssa ja kaksi aikuista lasta, työn syrjässäkin olen aikuisuuden alusta lähtien ollut kiinni. Eli kaikki päälisinpuolin kunnossa, mutta tuo juominen on jotenki päässyt sekoittamaan kuvioita.
Juuri nyt on takana 6 selvää päivää ja hankaluuksia on tuottanut ne sellaiset juomishimokohtaukset joita voisi ehkä verrata hetkeen jossa orgasmia ei voi enää pidätellä, tai nälkäisen vampyyrin verenhimoon nähdessään sykkivän kaulasuonen.
Kokevatko muut samaa tunnetta juomista kohtaan, mene ja tiedä.
Suurkuluttaja olen ollut lähes koko aikuisikäni rajulla humalahakutyylillä. Matkanvarrella pullon matkustajana on sattunut pääasiassa vain ikäviä asioita. Kerran heräsin jopa teho-osastolla kun olin horjahtanut jostain korkealta. Siltikään en oppinut.
Nykyjuomiselleni on tullut jonkinlainen kaava, aivankuin evoluutio olisi sen muokannut työssäkäyvän arkeen sopivaksi, varsinkin kun työpaikkani on lyhyen polkupyörämatkan päässä.
Normi päivärytmini on herätä 5.30, sitten aamulahvi, aamuripuli, töihin masentuneena miettien etten tänään ainakaan ota, ruokiksen jälkeen alkaakin jo pohtiminen että jäikö kotiin juotavaa vai käynkö kaupan kautta, kotiin päästyäni ensimmäisen puolen tunnin aikana onkin jo n.5tölkkiä juotu tyhjään vatsaan ja siitä sitä paskarataa sitten nukkumaanmenoon saakka kun lisää tekee mieli kokoajan. Seuraavana aamuna taas herään jne. Jne. Jne… viikonlopunna sitten tuleekin otettua enemmän kun työt eivät häiritse. Välillä hiukan kummastuttaa ne määrät mitä menee ja vituttaa kuinka vähät rahat valuvatkaan hukkaan.
Vaikka tilipussi olisikin lähes tyhjä kaupan ohi mennessäni juomishimokohtaus kun yllättää on lähes pakko kurvata ostoksille ja näin sain taas “orgasmini” josta aiemmin selvitin, eli hankinta tuli tehtyä ja juomispäätös on kuin kiveen hakattu.
Tänäkesänä koko touhuun on tullut jostain ikäänkuin seuraava level (ilmeisesti suoritin edellisen tason, heh) kaikki on ollut rankempaa.
Kesä yleensä ei ole tuonut juomiseeni muutoksia niinkuin monille käy, nojoo, juonhan jo valmiiksi maksimaalisen määrän työnohessa mutta jokin on muuttunut. Alkoi pohtiminen juomanirvanan karkoittamisesta.
Pääni ei enää toiminut edes selvänä vakuuttavasti vaan kömpelyys tekemisessä ja tahmeus ajatuksenjuoksussa alkoi seurata toimiani olin sitten juonut tai en, hajamielisyyskin lisääntyi.
Otin yhteyttä työterveyshoitajaani joka jo keväällä maksa-arvojeni tiimoilta lupasi apua jos tarvitsen sitä.
Hän antoi ajan lääkärille joka kirjoitti Naltreksoni reseptin.
Lääkettä en koskaan hakenut vaan pohdin ja pohdin.
3viikkoa takaperin kävin postilaatikolla ja huomasin saaneeni ajokortin uusimismääräyksen, mukana tuli myös kyselykaavake joka oli aika juomapainotteinen ja vaimonikin tuota vilkaisi tuumaten ettei varmasti kannata todellista kulutusta kertoa jos mielii kortin pitää.
Vieläkin pohdin ja pohdin, jatkoin vanhaa rataa ja kelasin kaikkea eestaas ja viikko sitten sunnuntaiaamuna menin autotallia siivoamaan talveksi kuntoon juotuani edellisenä päivänä kaiken pois mitä oli paitsi jallupullon jätin tallin hyllylle kuin testiksi pystynkö. Normisti olisin siivutellut itseni reippaammaksi vaan en tälläkertaa. Kyllä muutaman kerran ajattelin että voihan sitä huomennakin lopettaa ja olin jo menossa ottamaan tuon kiusanhengen käteeni mutta mietin että VITUT!
Päätin että nyt tai ei koskaan on se hetki kun tämä paskakelkka käännetään ennenkuin oikeasti tipahdan pohjalle jossa isänikin päätyi itsemurhaan.
Olen lukenut näitä päihdelinkin toisten kokemia elämäntilanteita sillointällöin jo kesästä asti ja on pakko sanoa että se on avannut mieltäni oikeaan suuntaan todella paljon. Yllätyin kuinka moni on kaltaisessani tilanteessa.
Itselleni on suurin harha ollut, johon moni tuttunikin on vedonnut, ettei ongelmaa ole sillä työni olen hoitanut aina.
Nyt tosiaan vasta kuudes päivä menossa joten homma vasta alussa, 4ensimmäistä olivat hankalia, sellaista vuoristorataa pään sisällä.
Olo on kuitenkin pirteämpi/tarmokkaampi, jonkinlainen rauha mielessä kun kroppa ja pää ei ole jossain ihme hälytystilassa koko ajan, siltä ainakin se tuntui kun nyt sitä miettii, vatsa ja suolisto tosin tuntuu reistaavan vielä yhtä kovin kuin ennenkin.
Nyt tärkein tavoitteeni selvien päivien lisäksi onkin saada luottamus kuntoon perheeni kanssa vaikkei siltä pohjaa koskaan olekkaan lähtenyt mutta rapissut on varmasti, sillä onhan talossamme asunut mörkö jo pidemmän aikaa sekoittamassa asioita.
Kiitän kaikkia jotka ovat kirjoittaneet tänne omista elämäntilanteistaan, sillä se vakuuttaa muitakin tekemään sen tärkeän siirron elämässään minkä jälkeen elämä vasta oikein alkaakin.
Moi, Ekan1.
Tarinassasi on paljon tuttua. Tiedän tunteet mistä kirjoitat. Itse join lopulta lähes jatkuvasti, illat, yöllä parit kolmet, aamulla muutama ennen töiden alkua ja joskus ruokatauolla muutama. Tätä vauhtia kesti pari vuotta.
Paljon meni elämässä rikki, niin omassa elämässä kuin ympärillä.
Voimia taisteluusi.
Tarkoitin että juomisen olet saanut aisoihin ja toivon että elämässä rikki menneet asiat kuten sanoit ovat myös tulleet kuntoon, tämä juominen kun on raskasta ja tuhoisaa koko lähipiirille.
Kiitos,
Kuten tiedät, ei juominen rajoitu pelkästään oman pään sisälle. Juomisen tuhoava voima leviää myös ympärillä oleviin. Alkoholismissa ei ole mitään kaunista.
Olen saanut korjattua elämäni ja ihmissuhteet. On kuitenkin totta ettei kaikkea voi korjata. Teot jotka me teemme, seuraavat mukanamme.
Hei @Ekam1 ja tervetuloa joukkoon. Onko sinun tarkoitus vähentää juomista vai lopettaa kokonaan? Mietin että jos haluat lopettaa niin haluaisitko siirtyä juttelemaan tuonne me lopettajat puolelle☺️
Siellä on keskustelu paljon vilkkaampaa kuin täällä.
Itse olen myös sillä puolella ja nyt kohta 5 viikkoa juomatta. Lähtötilanne on aika karu. Koko aikuisikä juomista ja viimeiset 10 vuotta päivittän. Töissä kävin itsekin ja puitteet oli kunnossa mutta join kuitenkin joka ilta. Arkena litra viiniä ja 6 kaljaa illassa vaikka aamulla oli töihin lähtö. Viikonloppuisin enemmän. Elämä oli aika tahmeaa mutta kaikkeen tottuu.
Minut pysäytti terveys ongelmat. Rasvamaksa, korkeat verenpaineet, sokeritasojen nousu, rytmihäiriöt, refluksi, ruokatorventulehdus, haimatulehdus ja ilmeisesti myös delirium.
Lääkäriin en vuosiin suostunut menemään juurikin siksi että pelkäsin että lääkäri käskee lopettaa juomisen.
Sitten kun uskaltauduin vihdoin lääkärille niin tajusin miten rapakuntoon olin itseni päästänyt. Ja juominen kiellettiin kokonaan kuten aavistinkin. Lääkärissä ei kuitenkaan kehdannut kertoa miten olen juonut, vaikka lääkäri taisikin sen aavistaa. Olen vasta 38 vuotias nainen ja tälläiset terveys vaivat. Toivottavasti suurinosa noista palautuu normaalille tasolle nyt kun lopetin.
Toivotan sinulle kovasti tsemppiä tulevaan.
Hei @Ekam1. Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi. Retkahtamisia sattuu muillekkin. Aina voi yrittää uudestaan.
Eihän se raitistuminen ole helppoa jos toinen yllyttää juomaan. Kuitenkin siltä lähimmäiseltä kaipaisi sitä tukea.
Tsemppiä huomiseen, kyllä se siitä.
Mä olin lukevinani jostain tän keskustelupalstan säännöistä tai ohjeista, ett olisi syytä pysyä poissa näppäimistöltä, jos on ottanut. En tietenkään tähän “hätään” löytänyt sitä kohtaa. Siitä huolimatta olen itse samaa mieltä, ehkei monikaan täällä halua lukea kännikirjoituksia?! No, mä en ainakaan. Sain muutamasta viimeisestä kirjoituksestasi kuvan, ettet ollut selvinpäin.
Minä olen kaikki kommenttini kirjottanut täysin selvänä. Pidän sitä kunnioituksena teitä muita kohtaan. Oletin teidän kaikkien muidenkin tekevän samoin. Olinkohan väärässä?
Joo kyllä ainakin itse kirjoitan vain selvinpäin, se on kunnioitusta muita kohtaan.
Ja onhan tää ny minusta vihonviimeinen palsta, missä ois ok päissään päästellä paineita!
Selvänä olisi tietysti hyvä kirjoitella. Toisaalta muistan kun itse olin matkalla katkolle, en päässyt hoitoon kun minulla oli vielä promilleja. Se sääntö oli lähes kohtalokas, mutta hyvin kuitenkin lopulta kävi.
Ikävää että retkahdit. Mutta sitä sattuu. Palaa kirjoittamaan vaan heti kun voit. Oman kokemuksen kautta suosittelen lopettamista kokonaan. Voisi sanoa, että vähentämisen juna on jo mennyt. Mutta lopettaminen ei ole elämän loppu, vaan uusi alku.
PS. Ei haittaa vaikka juoneena kirjoitit. Hätä ei lue lakia. Älä siitä välitä nyt siis vaan jatka ajatuksiesi jakamista.
Kiitän ohjeistuksestanne. Homma meni puihin ja syyllistyin sääntöjen vastaiseen toimintaan. Olisi pitänyt tajuta että antamani kännikura ei todellakaan kuulu tänne. Pahoitteluni kaikille jotka tämän näkivät. Eikä noita taida poiskaan saada kun kerran on kirjoittanut. Toivotan voimia kaikille raittiuden tiellä jotka täällä keskustelevat vaikeasta aiheesta ja itse menen kokoamaan itseäni uuteen yritykseen. Vaikken enää jatkossa täällä vieraile, olen saanut näkemystä asioiden eteenpäin viemisestä ja kiitän että olen saanut lukea miten muut näitä hankalia asioita ovat käsitelleet.
Moi, Ekam1.
Ehkäpä kirjoituksesi todistivat juurikin sen mitä alkoholin käyttö saa aikaiseksi.
Ps.
Voit editoida myös jälkeenpäin kirjoittamiasi viestejä sillä kynä symboolilla.
@Ekam1 älä ihmeessä lopeta täällä kirjoittelua, meistä ei kukaan kuole siihen, että nyt yhden kerran kirjoitit juoneena. Minä en ainakaan sinua tuomitse. Elämä on yhtä asioiden opettelua ja tämänkin asian voi jälkikäteen oppia. Varmasti alkuun osui arkaan paikkaan ja herätti häpeää, mutta mitään ei ole vielä menetetty, oppia ikä kaikki! Kovasti tsemppiä ja toivon, että palaat vielä kirjoittelemaan!
Mikäs foorumipoliisi sinä olet? Missään Plinkin säännöissä ei sanota, että tänne ei saa kirjoittaa päihtyneenä. Mielenkiintoista olisikin, miten moista valvotaan. Etänä toimivaa promillemittaria tai huumetestiä kun ei tietääkseni ole vielä keksitty ja netissä on helpompaa esittää selvää, kuin livenä, kun mm. viina ei haise. Jos asiaa pääteltäisiin ulosannin perusteella, voisi tulla aika paljon huteja. Kaikkien kirjallinen ulosanti ei ole välttämättä niin soljuvaa ja oikeaoppista ja heilläkin on oikeus kirjoittaa. Tai sitten voi olla vain huono päivä. Esimerkiksi sinun avautumisistasi tuolla toisessa ketjussa voisi halutessaan vetää kaikenlaisia johtopäätöksiä 
.
Toisekseen; tosiasia on, että kun päihdeongelmaiselle iskee motivaatio tehdä ongelmalleen jotakin, siihen on parempi tarttua just silloin. Jos jää odottelemaan seuraavaan viikkoon tai edes seuraavaan päivään, se motivaatio on monesti mennyttä. Tämä tunnustetaan ihan päihdehuollossakin, jos toki sen mukaan ei käytännössä useinkaan toimita(Tähän tietysti vaikuttavat ihan resurssit ym. käytännön asiat pelkän moralisoinnin lisäksi). Plinkin jos minkä nyt pitäisi olla matalan kynnyksen apukanava päihdeongelmaisille. Jos ihmisen päihdeongelma on siinä vaiheessa, että päihtymystila on aikalailla krooninen, eipä se motivaatiokaan voi iskeä, kuin päihtyneenä.
Ihan tuonne lopettajien puolellekin on moni kirjoittanut kännissä. Siis ovat ihan suoraan kertoneet, että en ole nyt selvinpäin. Ei heitäkään yleensä pahemmin teilata. Hyvä niin, vaikka totta kai sen osion tarkoitus on pään selvittäminen, eikä loputtomat jurrijorinat.
En tosin tiedä, onko tällaisista parin rivin itkuviina-avautumisista hirveästi hyötyä kenellekään. Lukijat eivät saa mitään selvää ja kirjoittaja tuskin muistaa niitä jälkeenpäin. Jos muistaakin, on ollut siinä tilassa, ettei itsesääliltään ja promilleiltaan kykene kovinkaan hedelmälliseen ajatustyöhön. Eipä niistä tosin suurta haittaakaan ole, kunhan niitä ei spämmätä kaikkia ketjuja täyteen.
Jos mietitään sitä mitä haluaa tai ei halua lukea, netissä surffatessaan ottaa aina sen riskin, että törmää ei-toivomaansa sisältöön. Vaikka avaisi vain Ylen tai Maikkarin sivut, voi silmille lävähtää jokin ikävä otsikko. Se on sitten ihan lukijan omalla vastuulla haluaako syventää opintojaan sellaisesta aiheesta.
Tässä kävi nyt niinku pelkäsin. Rinza on oikeassa, on reilua pitää tämä kirjoittaminen promilettomana jotta saadaan kunnon keskustelu aikaiseksi ja hommiin oikea suunta. Jokainen täälläolija on varmasti saanut enemmänkuin tarpeeksi känneistä (oli sitten omia tai toisten), en itsekkään tykännyt lukea aikaansaannoksiani kirjoitusvirheineen. Toivon ettei erimielisyyksiä synny tämän takia enempää, olenhan myöntänyt mokani. Toivon ettei tästä keskusteluryhmästä tule ikinä jotain Suomi24 palstaa missä loka lentää. Pidetään homma siistinä asialinjana. Itse palaan ehkä kirjoittamaan uudelleen kunhan on jotain positiivista kerrottavaa, juuri nyt ei kannata. Mutta ketjun alku on selvänä tehty, selvistä päivistä innostuneena päätin astua omalla kokemuksellani mukaan.
Minä olen kirjoitellut tänne muutaman kirjoituksen humalassa ja olen sen maininnut. Ne ovat sillä hetkellä tuntuneet todella tärkeiltä, pyynnöltä että joku näkisi minut ja suon jossa yritän räpistellä eteenpäin. En ole tarkoittanut olla epäkunnioittava toisia kohtaan, en ole edes tullut ajatelleeksi moista koska itseäni ei haittaa oli muiden kirjoitukset tehty missä mielentilassa tahansa.
Sellaisia ihan törkeitä oksennuksia ja raivoamista varten olisi hyvä olla kynä ja paperia, niin voi kirjoittaa sen ylös ja seuraavana päivänä olla ikionnellinen, että käyttikin kynää eikä näppäimistöä.
Reepu. Uskon että olet tekstisi kirjoittanutkin siististi vaikka humalassa olisitkin ollut ja vieläpä maininnutkin asiasta. Hienoa myös että olet saanut tukea kun yksinäisensuossa olet sitä tarvinnut. Täällä porukka tuntuu reilulta ja tuottamani hässäkkä ei kuvioon sovi.
Itselleni siis sääntönä on hyvä etten tarttuisi näppäimmistöön kun olen ottanut. Se mitä kirjoitin olisi tarvinnut juurikin mainitsemaasi kynää ja paperia.
Ilmeisesti joku keskustelun seuraaja olikin jo pahimman ottanut pois ja itse taisin saada loput siitä kurasta, nyt ei ainakaan itsellä näy.
Eikös ole aika hienoa että “virheesi” on poistettu. Mennään vaan eteenpäin ja unohdetaan menneet, kohti uutta elämää.
Kuinka Sinulla tänään menee?
Töissä nyt hitsauskoneen ja pomon nyrkin välissä. Kaava sama ku ennenki, aamumorkkiksesta illanodotteluun. Oon käyny vilkuilemassa tätä alottamaani ketjua. Harmi että pistin pahaa vettä myllyyn törttöilylläni ja oon koittanu ettei sanaharkkaa tulis täällä porukan kesken. Yhteen hiileen puhaltaminenhan on tän jutun kulmakivi.
Nytku hyvä alku tuli pilattua ni on taas hälläväliä olo. Sama on päteny mulla tupakinpolttoon ja muihin juttuihin missä pitää olla lujana ja on epäonnistunu.
Nyt ajattelin että annan mennä hetken omalla painollaan ja katon mitä tuleman pitää. Seuraavaks koitan olla innostumatta liiaks ni ehkei epäonnistumisen jälkeen mee kuppi nurin totaalisesti.
Ajatus oli että tulen tänne uudestaan kun tiedän kuinka jatkaa. Nyt just kun ei oo tavotteita tuntuis etenemisestä kirjottaminen turhalta. Mitä tekstien poistoon tulee, ni hyvä että ne on poissa. Toisaalta nyt ketju on rikki. Tai se oikeestaan kuvaa nyt paremmin sitä mikä oon. Mut tästä tulen jatkamaan kun ensin pistän itekseni homman nippuun.