^ ja mä eläny täällä ennenkin ja nyt ja ollu kokonaan olemassa, hengitelly happea äsken ! jey.
juonu myös ykkösolutta isossa ja rankassa rentturemppaajien riemukkaassa raikuliringissä, wittuwau.
==> Ihan vitusti kaikenlaista paskaa, jota on sisältä tullut pahoinvoineena addiktinistinä ja tekoina, kun ei tiennyt kuka on ja mihin haluaa mennä ja mitä muuta voisi tehdä kuin mokapanikoida aina vaan uudestaan ja mieluiten ikuisesti ja ne jutut ovat räiskiytyneet lähiympäristöön aikana 1984 - 2010, mutta oon niistä itselleni tehnyt tiliä ja joitain tuonut julkikin, mutta ei tämä bittitila riitä kaiken läpitunkevan hardcoren puimiseen.
Entä jos vähän vaan laittais niitä kevyimpiä esille ? Miksi ? Ketä varten ? Vertailun vuoksiko ? Ollakseni kovin luu ?
Määää oon suurin kusipää, mitä maalla ja merellä on koskaan ollut tähän mokailutopikkiin liittyen.
Eikös ne jutut kasva jo sammalta ja niiden vanhojen häpeällisten ja jo sataan kertaan pöyhittyjen sekoilumokien
uudelleen raaputtaminen aamunvaloon ole outoa itsensä piiskaamista ja säälinhakuviettiä.
Mutku se on tärkeää, sanotaan. Ei se voi olla toipumisen ollessa valmis. eiku mentyämme roimasti eteenpäin.
Valmistahan ei tule, mutta tämä urakka vaatii luonteeni huomioonottaen niin ison kaivuuoperaation,
etten jaksa tänä aamuna, kun ei oo halui digata.
Mut - on mulla yksi juttu - kerran kaadoin yhden kokonaisen elämän vessasta alas ja vedin sen loppukäsittelylaitokseen ja vuosi oli 1992 keväällä ja kesällä !
Olen kontannut siitä asti niin kauaksi, ja niin kauan, että mä voin tehdä mitä vaan ja asun siellä, missä nään
puiston ja melkein merelle asti. ja sinne kakkalaitokselle menin kyselemään pahasti ryvettynyttä elämääni vasta 2010.
2015 määää oon (ajoittain oikein häpi ja pitkin päivää ainakin liki) onnellinen ja edistynyt raittiusteemassa, vaikken
koskaan voinut uskoa muuta tai mitään muuta kohdalleni tulevan, kun sen ihan kelvollisen nuoren ja salskean ja hyvän ja kiltin nuoren miehen tulevaisuuden ja sen hetkisen seesteisen elämän sinne paskaliejuun dumppasin luullen olevani oikein vitun kova jätkä ja etten ketään koskaan tarvitse.
mutta olen huomannut viime vuosinani, että ne kaikkein kovimmat tyypit ovat entisiä elossaolevia nistei ja juoppoi ja sekakäyttäjii ja umpihörhöiksi leimattuja ja täyspäisyyteen palanneita gimmoi ja jäbiä.
ja luonnejutut on sit erikseen, hä. ei kaikkien kanssa tarvitse tai pidä tulla toimeen, jotkut luulevat niin, mutta mua ärsyttää ihan vitusti moni tyyppi, enkä niiden kanssa halua olla tekemisissä. miksi pitäisi, siis livenä varsinkin, tä ? mut opin mä toki niistäkin ja niiden näkökannoista. tunnevammaisena oon todella vaikea ja muita koetteleva luonne ja ei oikeesti kannata tutustua. mutta se tästä. oon mennyt sisältä rikki siellä putkistossa kelluessani liian kauan. mut nuppihan leikkaa ihan vitun hyvin ja moraalini on tullut bäk. tai osa siitä, ne oleellisimmat kohdat pienestä kokonaisuudesta.
==> kaikki on kiinni vain omasta itsestä, sillä kelle vaan voi käydä miten vaan.
mut on niitä mokia hyvä kelata jossain vaiheessa tarkemminkin. ja hyvä ajatus se on. ja hyvä ketju. ja kuuluu eittämättä koko riippuvuusteemaan kiinteesti kuin pottunenä pyttikseen. ja minä en ole syytön, vieläkään
ja oon paha, jota sittenkin hyvänä voi pitää - hetken aikaa ja mokaksi se ei ole vielä paljastunut, vielä tai enää. Vastaan itsestäni ja omista sanoistani ja kirjoituksistani - mutta vain niistä. ja muut voi painua minne tykkäävät, kehotan harrastamaan itselle mieluisia asioita, jotta on muutakin kuin mokailujen miettimien, ja onhan sitä. kaiketi.
ja nyt, juuri tänään parempaa mokattomuutta, ne loppuu kun päättyy alholistinen sekoilu ja selvinpäin mokailu kasvattaa itsetuntoa terveesti ja kukaan ei oo täydellinen ja mikään ei oo pyhää paitsi sunnuntai ja mun koirani, joka jelppas mut löytämään sen elämän sieltä liejuisen loppukäsittelylaitoksen viemäriverkostohelvetistä,
ja asia on kohdaltani ehdottomasti ja vailla kysymyksiä tai epäilyjä ja totaalisesti melkein loppuun käsitelty, moro.
ja muistetaan kosketella niitä kosketusnäyttöjen sijasta myös muiden herkkiä osia, if possible, ei oo paha moka.
Onneksi olin tänään AA:ssa ja huomenna herään selvänä. Aamulla heti puolikas antabus naamariin.
Ei enää ikinä! 
, suosittelen lukemaan.