Edit: kone temppuilee…
Vielä tuli mieleen lisää mokia:
-junassa muovipussiin oksentaminen [i]menomatkalla[i] festareille 16-vuotiaana (Piti ottaa vähän pohjia ennen reissua, eli juoda pari pulloa viiniä ja mennä sitten kotiin humalassa yöllä pakkaamaan festarikamoja herättäen koko perheen.)
-toisella festarireissulla parikymppisenä harhailin pitkin kaupunkia yksinäni ymmärtämättä ollenkaan missä olen ja lähdin ties kenen matkaan autolla - ihme kyllä päätyen kavereideni luokse leirintäalueelle (Juopon tuuria!)
-nuorempana Lepakossa erään bändin keikalla niin humalassa, että minut melkein heitettiin sieltä pois, kun häiritsin bändiä örvellykselläni.
Mokailuja onkin kertynyt viidentoista viime vuoden aikana melkoisesti. Tässä alkaa huomaamaan, miten humalahakuista juomiseni on ollut jo n. 15-vuotiaasta alkaen. Huh huh, puolet tähänastisesta elämästä on ollut enemmän tai vähemmän alkoholinhuuruista. 
^ Mä oon yöpynyt kerran teininä Lepakon aulassa olevalla sohvalla. 
Ne oli Lepakon loppuaikoja jo. Olin illan bileissä sammahtanut kai siihen eikä kaverit sen enempää kuin järkkäritkään kai saaneet mua siitä tolpilleni.
Ehkä ne oli sitten aatellu että turvallisempaa antaa mun lojua siinä kuin lähteä roudaamaan yön selkään siinä kunnossa.
Oli muuten aamulla aikamoinen “WTF missä mä oon?!” -fiilis herätä siinä tyjässä aulassa eikä mitään ketään missään. 
Voi miten yllättävä tutkimustulos…kännimokat johtuu siitä, että marinaadissa olevat aivot eivät varoita vaaroista ja viheistä. 
-pissannut housuun
-pissannut julkisille paikoille ilman mitään näkösuojaa
-harrastanut seksiä julkisella paikalla
-pahoinpidellyt sekä tuttuja että tuntemattomia ihmisiä 
-tuhonnut paljon niin yksityistä kuin julkistakin omaisuutta
-lyönyt poliisia 
-joutunut putkaan monta kertaa
-joutunut sairaalaan monta kertaa, kun olen kolhinut tai tarkoituksella vahingoittanut itseäni
-ajanut varastetulla autolla
-käyttänyt muiden ihmisten likaisia värkkejä. En onneksi saanut mitään tartuntoja.
-oksentanut mieheni ja kaverini päälle
-tanssinut baareissa pöydillä
-laulanut karaokessa jotain aivan kammottavan kuuloista
-uhkaillut baarin portsareita
-heitellyt tuoleja ja tuoppeja baarissa
-tietenkin lentänyt ulos useammastakin juottolasta ja saanut porttikiellon
-vittuillut, huutanut ja rähjännyt
-eksynyt vieraalla paikkakunnalla
-oksentanut bussissa
-juossut monta korttelin väliä puukon kanssa yhden tyypin perässä syystä, jota en itsekään oikein tiedä
-soitellut lukuisia helvetin typeriä puheluita ties kenelle, sama juttu tekstiviestien kanssa
-hukannut tavaroita
-menettänyt muistini täysin monen monituista kertaa
-jättänyt sovittuja juttuja väliin humalan tai krapulan vuoksi
-saanut turpiini monta kertaa ja usein ihan syystä
Tällaisia tuli äkkiseltään mieleen. Joissain noissa on ollut mukana kyllä muitakin aineita, lähinnä niitä surullisen kuuluisia ryynejä, mutta alko on siis ollut vahvasti vaikuttamassa.
Täytyy muistutella itseään viinan kiroista, kun viinapiru kutsuu ja nyt olen yllättävän pitkään onnistunut olemaan selvinpäin, tai siis tarkemmin sanottuna ilman alkoholia.
Mahtavuutta, täällä on tällainen! Lukeminen on vielä kesken, mutta nyt kun mieleen tulee niin pitääpä heti laittaa. Voihan tätä täydentää sitten vielä. Aloitetaan pahimmasta (ja vahingossa kirjoitin alkoitetaan 
)
-Alaikäisenä ryhmäseksiä omassa sängyssä, vanhemmat tulivat kotiin. Äiti: “Ne on alasti siellä”, isä: “Pistä se ovi vain kiinni”.
-1 rattijuopumus. Ylisuuri viskipaukku ja rattiin. Luulin vain käveleväni kotiin, mutta jouduin putkaan. Tarkkuusalkometri ei toiminut, sairaalaan verikokeeseen. Alkoi olla jo yö, poliisit sanoivat soittavansa minut kuulusteluun myöhemmin. Sanoin muuttavani seuraavana aamuna ulkomaille (totta siis), joten minut kuulusteltiin silloin. Taisi olla aamuyötä kun pääsin kotiin, ja seuraavana aamuna lento.
-Ainakin 1 kerran sen jälkeen ajo selkeästi promilleja veressä, 1 kerta piripäissä
-housuihin paskominen
-ihana huviajelu veneellä Porvooseen muuntui krapulaiseksi oksenteluksi kannella keskellä keskustaa ihanana kesäpäivänä muiden turistien ihmetellessä. En voinut mennä kannen alle kun siellä olivat kaikki muut. Yritin saada yhtä kaljaa alas ja oksensin sitä ulos uudestaan ja uudestaan. Lopulta tuli ukkonen niskaan, minä pelkäsin ja oksensin. Ja häpesin. Loppupäivän nukuin. Ihana venereissu.
-Olen mennyt ainakin neljälle eri työpaikalle humalassa. Ainakin kolmella olen juonut kesken työpäivän. Kerran kuuntelin vierestä kun siivojaa haukuttiin huonosta vessan lattian siivouksesta, totuus oli että olin itse sen sotkenut saman päivän aikana siiderillä.
-Yhden kaverin luona tapasin aina istua päissäni ikkunalaudalla ulkopuolella. Ikkunalaudan leveys n.20cm, pudotus 8 kerrosta.
Bonuksena yksi huumejuttu: Lensin kerran Suomeen niin, että taskuuni oli unohtunut pikkuisen kannabista. Kova kiire ehtiä viimeisen bussiin. Kävelin kovaa vauhtia ja katsoin nopeasti “jaahas, mikä kiva koira se siinä…” Lopun arvaattekin.
-Ai niin. Nyt tuli mieleen kaksi, jotka eivät enää ole mitään pikkumokia, vaan oikeasti kaksi hävettävää tapahtumaa, jotka saavat vieläkin kyyneleet silmiin. Ensimmäinen vaaaanha vaaanha juttu: paha paha olo, krapula henkinen ja fyysinen. Purin sitä kissaani. Jostain syystä painoin sen päätä veden alle, itkin ja lopetin onneksi. Annoin sen kissan heti pois enkä moneen vuoteen hankkinut mitään eläintä. Hävettää vieläkin. Sittemmin ei ole eläimiin tarvinnut onneksi pahaa oloaan purkaa, mutta yhden koiristani tiputin pentuna vahingossa sylistä kännissä asfaltille.
Onhan näitä. 
Monesti on tullut mietittyä, että mitähän tapahtuisi jos ei olisi lopettanut? Koska rysähtäisi oikein kunnolla jotain? En usko, että jokin uskomaton tuuri kävisi minun kohdallani, että säästyisin joltain todelliselta kaaokselta.
Krapulassa töissä
Krapulan takia saikulla
Aamusta asti juomista ja pitkiä puheluita sellaisille tahoille minne ei humalassa sopisi tunteja puhua
Baareista uloslentämisiä
Tuoppeja seiniin baarissa
Housuihin paskantaminen
Miehen pettäminen, onneksi ei seksiä koskaan
Vieraan miehen raahaaminen kotio, onneks tulin järkiini ja heitin samantien ulos ja maksoin sille taksin kunhan häipyy
Päälleen oksentaminen useasti
Pitkin seiniä ja takseja oksentelu
Miljoonat riidat tuttujen kanssa
Yksinjääminen kaupunkiin pilkun jälkeen kun en suostu lähteen kotiin muiden kanssa
Kännipuhelut porukoille herättäen ne keskellä yötä
Miljoonat menojen perumiset kännin tai krapulan takia
Miljoonasti häpäisty itsensä mm naapureiden edessä
Kännissä ajettu monen monta kertaa jäämättä kii, onneksi silti vaan pienissä, yleensä kun haettu klo 20.55 lisää juomaa
Sellasia vittuiluja ihmisille että ei kehtaa edes miettiä
Rikottu ja hukattu tavaroita läjäpäin
Tyhjiä lupauksia
Siinähän sitä alkuun
HYI SAATANA!!! Tuo sai minut voimaan pahoin, todella surulliseksi ja raivon partaalle 
. Mä en todellakaan ole mikään pyhimys; alkoholisti, narkomaani ja pilleristi, sekä vielä täysi mielipuoli jo pikkulapsesta lähtien, tuomittu myös useammasta pahoinpitelystä, mutta KOSKAAN, missään tilassa, mulle ei ole tullut mieleenkään vahingoittaa eläimiä tai lapsia. Joskus kännipäissäni olen täysin vahingossa kompastellut omiin kissoihini, jotka onneksi vikkelinä eläiminä ehtivät alta pois, eikä mitään vakavampaa sattunut, mutta noistakin kannan jo todella huonoa omatuntoa.
Joo… Mä muistin tuon jutun vasta puolisen vuotta sitten. Saman ajan olen miettinyt, uskallanko kertoa sen täällä vai tuomitaanko minut alimpaan helvettiin. Mutta rehelliselle linjalle olen lähtenyt täällä, ja sillä aion pysyä. Hävettää. Sietääkin.
Äh, ajattelin että kirjoitan sen tänne ja sitten annan vihdoin itselleni anteeksi. Jäi tekemättä se jälkimmäinen osuus tuon Winstonin kommentin jälkeen. Ahdistaa.
Kun näitä lukee ja toki olisi itselläkin vastaavaa esitettävää, niin tulee vaan taas mieleen tuo ihmisten valitus siitä, että elämä on tasaista ja tylsää kun ei dokaa.
Edelläkuvatun laista vaihteluako ja jännitystä sitä silloin kaivataan ?
Niinpä, kyllähän tuo ajatteleen laittaa. Toki eihän sitä koskaan paria juodessaan ajattele että mitään tuollaista voisi käydä, mutta aika hyvin ainakin minulle on alkanut uppoamaan tieto siitä, että kohdallani ei liiemmin sitä paria ole. Oikeastihan se menee niin, että jos päätän nyt ottaa yhden, voin melko varmasti tulla tähän ketjuun jatkamaan listaani 
Et sä, Iiris, mun sanomisteni tai kenenkään muunkaan sanomisten kautta syntejäsi sovita. Käytän nyt tuollaista ilmaisua, vaikken mitenkään uskovainen olekaan. Vaikka olenkin päihdeongelmainen sekopää, mulla on tiettyja asioita, joihin vedän rajan ja yksi on tuo täysin viattomien ja heikompiensa kimppuun käyminen. Mun mielestäni kertomasi oli aikas järkyttävää ja mulla on oikeus siitä mielipiteeni esittää. Ahdistaa taatusti tuollainen, mutta itse sun on se mietittävä, annatko itsellesi moisen anteeksi vai et.
Mokailtu on. Turha niitä on lähteä arvottamaan ja kiviä toistemme päälle heittämään. Raskain, yhtäaikaa sekä voimia että nöyryyttä vaativa, sovitustyö on jokaisella kuitenkin ihan keskenään oman itsensä kanssa. Armoa, sitä kaipaamme kaikki. Ei maksa vaivaa antaa sitä myös lähimmäiselle.
Hyvä nosto minusta tämän topikin nostaminen taas ylös.
Syvennyin oikein lukemaan tätä kiinnostuneena, mitä ei useimpien vanhojen ketjujen kohalla tapahdu. Tokalla sivulla on minusta mielenkiintoinen keskustelu sukupuoli-identiteetistä versus rappeuttava päihderiippuvuus
Omatkin heti ekalla sivulla tunnustetut mokat oli hyvä palauttaa mieleen. Osa mokista lähes naurattaa nykyisin (etenkin se bändistä eroaminen kesken keikan), osa ei naurata yhtään vaan lähestulkoon itkettää. Kuitenkin niistä kaikista tuli jotenkin turvallinen olo, koska:
onneksi ei enää tarvitse ! 
PS. Oho, hitsi kun mulla onkin ollut paljon sanottavaa tässä(kin) ketjussa! Moka! Selvinpäinmoka!
Iiris sai ankaraa palautetta kissan käsittelystä. Ymmärrän hyvin, omakin ensireaktioni oli inho ja tyrmistys. Mutta Iiris kirjoittikin ettei enää ollut kysymys pikkumokasta ja hävettää vieläkin. Se on varmaan painanut mieltäsi paljon. Hyvä asia oli että ymmärsit lopettaa tarpeeksi ajoissa ja että annoit kissan turvallisempaan kotiin. Tapaus kertoo vain siitä kuinka kauheita asioita viina saa meidät tekemään.
Älä jätä palstailua palautteen ja tapahtuman takia. Sinulla on paljon hyvää sanottavaa kanssakulkijoille. Minulta ainakin saat anteeksi, ja tärkeintähän on että pystyt antamaan itsellesi anteeksi. Lohduttaako yhtään että uusi kissakaverini sai nimekseen Iiris? Nimen annoin jo ennen tarinaasi, mutta en aio muuttaa sitä.
Lämpimiä haleja sinulle.
<3 
Oi kiitos Tuulis! Ja Basi! (Ja Mirtillo)
Ja kyllä Winstonillakin oli pointtinsa. Tapahtumasta on jo pitkä aika, pyysin kissaltakin heti anteeksi tapahtuman jälkeen. (Kissa on varmaan jo aikoja sitten kuollut vanhuuteen.) Se oli lyhyt tapahtuma ja mielenhäiriö, josta toivuin nopeasti ja olin kyllä jo silloin todella järkyttynyt itsekin omasta toiminnastani. No, ei siitä sen enempää. Toivoin että koko ketju hautautuisi jonnekin, mutta niin nyt ei näytä käyvän. Itse voin ehkä vielä muutaman valvotun yön jälkeen antaa asian mennä yli, ihan hyvä toisaalta että tästä tuli vielä tällainen juttu. Ja hyvä senkin takia, että muistaa välillä että kirjoittelee todella henkilökohtaisia tuskia yleiselle nettipalstalle. Välillä voisi jotain pitää itselläänkin, tapanani on olla vähän turhan ylirehellinen. Ja tosiaan vaikka ei saisi arvottaa, niin voipa muilla mokilla ja alkoholistin käytöksellä olla kierommin havaittavissa olevia mutta paljon vakavampia seuraamuksia, vaikka itse teot eivät välttämättä vaikuttaisi yhtä…julmilta? Mutta tosiaan, tämä tästä. En aio enempää asiaa kommentoida.
Arvatkaapa, mikä kyseisen kissan nimi oli? Iiris.
Minusta olisi hyvä, että jokainen keskittyy vain sen oman likakaivonsa inventaarioon ja jättää kaverin likakaivon tonkimisen sikseen kunnes oma on selvitetty ja tarkka inventaario tehty. Menneet mokat kun on menneitä, ja sikäli muuttuneet jo tekijänsä “yksityisomaisuudeksi”.
Rehellinen saa mielellään ollakin, niin rehellinen kuin vain kantti kestää. Siitäkin haluan antaa hyvää palautetta Iirikselle, kuten muillekin tähän avautuneille.
Ihan jokainen meistä on tasan varmasti aiheuttanut harmia ja henkistä tai fyysistä kipua jollekulle syyttömälle, kun olemme hörhöilleet päihdeaddiktion alaisuudessa tai päihtyneenä. Emme me silloin pysty aina “vetämään rajoja” teoillemme, vaan saatamme olla täysin rajattomia.
Sorry Iiris kun tulin eilen nostaneeksi tämän ketjun taas ylös. Olin kai niin vaikuttunut, kun aloin lukemaan tätä heti alusta lähtien.
Mitäköhän kaikkea sitä onkaan tullut spedeiltyä… Kahdet rillit oon hukannut ja kolmannet mystisesti hajottanut festareilla nukkuessani (?!). Heittänyt fillarilla monet lipat, seurauksena aivotärähdystä, vekkejä, oikean käden olkapään lihaspussin tulehdusta ja muuta mukavaa. Kiivennyt aidan yli kännipäissäni josta seurauksena avohaava oikeaan etusormeen ja 10 tikkiä. Aukonut päätäni ihmiselle jonka seurauksena sain ihan ansaitusti ns. tarpeeksi pataani ja murtuneen sormen. Saanut varoituksen työpaikalla humalassa olosta (promillet työterveyshuollossa 1,5). Herännyt juoppoputkasta kerran (tästä ei mitään muistikuvaa…). Menettänyt erään hyvin läheisen ihmissuhteen. Sekä aiheuttanut äärettömän määrän huolta, mielipahaa ja kärsimystä läheisilleni. Riittäisköhän noi tälle eliniälle?
No niin. Reagoin vahvasti ja impulsiivisesti, koska mulle nuo eläimiin ja lapsiin kohdistuvat julmuudet ja rikokset ovat jotakin niin järkyttävää ja ahdistavaa, etten pysty sanoin kuvailemaan. Eipä noissa mun omissa kännimokailuissakaan pahemmin puolusteltavaa, saatika mitään hienoa ole. En tarkoita mitään housuun pissaamisia, jotka ovat enimmäkseen vain noloja ja joille voi nauraa jälkeenpäin, tai tavaroiden hukkaamisia, joista koituu harmia lähinnä itselleni, mutta jos puhutaan vaikka noista pahoinpitelyistä tai kännissä ajelemisista, niin menevät kyllä jo pahoiksi, ainakin mun mittapuulla. Kännissä ajamisessa nyt ei ollut minkäänlaista tarkoitusta vahingoittaa ketään, vaan päästä siirtymään paikasta A paikkaan B, mutta tiedostan kyllä vallan hyvin, että siinä olisi voinut käydä todella pahasti ja vieläpä monelle ihmiselle. Pahoinpitelyistäni olen osan sovittanut yhteiskunnalle, toivon, että ne uhrini myös antavat mulle joskus anteeksi, mutta se oma sovitustyö on vielä pahasti kesken, enkä tiedä tuleeko se edes koskaan elämäni aikana päätökseen. Tekisi mieli sanoa, että enhän mä edes ole väkivaltainen ihminen, mutta olenhan mä, jos olen väkivaltaa käyttänyt ja ihan muuten, kuin itsepuolustustarkoituksessa, vaikka taustalla sitten vaikuttikin Kuningas Alkoholi+mahdolliset muut substanssit.