Ja oonhan koukeroisen matkani varrella oppinut onneksi senkin että millään maailman materialla taiks statuksella ei loppuviimein ole mitään merkitystä. Onhan mulla ollut kokemus niistäkin. Vain ihmisyydellä, inhimillisyydellä on merkitys. On mulla ollut se käsitys varmaan aina jossain pohjalla. Nyt vaan ihan kaikki muu on pikkuhiljaa ympäriltä tippunut matkalla veks. Käyköhän kaikille iän myötä niin. No, koskaan ei liene liian myöhäistä.
Ihan taivaantosi on se että jos sulla on älyttömän kivaa ja hauskaa baariseurassa, kyllähän se houkuttelee sua sinne. Päivästä toiseen. Tai illasta toiseen. Oli tavallaan älyttömän surullista nähdä, mitä niille osalle tutuista on näköjään käynyt.
Melko ankea viikko takana. Jostain luin (taas) että tärkeintä on elää tässä ja nyt. Siis tässä hetkessä. Ajatukset tuppaavat seilaamaan sekä siinä menneessä että tulevassa. Pysäytettävähän sellainen on.
Jaa, nyt vasta taisin löytää ketjusi, kun en ole pahemmin Vähentäjiä lukenut! Ja saan samalla jonkin käsityksen siitä, miksi tutkaat narsistisia piirteitä niin herkästi. Jäänpä linjallesi!
Ok. Niin, jonkinlaista monologia tää. Sopii mulle älyttömän hyvin.
Tää maailma on ihan kahjo paikka. Mulla aamurutiineihin kuuluu kaikenlaisten uutisten seuraaminen. Pöyristyä sai siis tänäkin aamuna.
Urheiluhulluissa Niko Vuorinen vieraana. Kiva kombo, filosofi ja liki maailman terävimmällä huipulla oleva miekkailija joka lajinsa perässä vaihtanut kotipaikakseen Unkarin. Näitä tälläisia kuunnellessa pääsee mielikuvitusmatkoille. Ja haastateltavan pään sisällekin hieman kurkistamaan.
Mä muistan kun puolisen vuotta tupakoinnin lopettamisen jälkeen, mä aloin taiks havahduin kysymään itseltäni, miksi mä olen aiemmin tupakoinut. Mun on sitä hirveän vaikea ollut oikeastaan käsittää koska myönsin ja tajusin, että enhä mä tarvitse tupakkaa…miksi mä tarvitsisin sitä.
Nyt viime yön taas melko vähien unien jälkeen, mä huomasin kysyväni itseltäni, miksi mä oikein olen juonut. Eihän mun tarvitse juoda…enhän mä edes tarvitse alkoholia. Tämä tunne on tosi hyvä.
Älyttömän kevyt ja hyvä mieli… Hyvä päivä edessä.
Mietin juuri juomiseni syitä tässä hiljattain itsekin. Minulle se on ollut ainakin viimeisinä aikoina keino hioa vaikeat tunteet hiljaisiksi, kun en ole stressiltäni osannut jäädä niitä käsittelemään. Kesän retkahduksiani edelsi aina jokin hyvin kiihtynyt tunnetila, jota en tunnistanut, tiedostanut tai osannut nimetä, ratkaista mitenkään. Tällöin oli tavallaan automaattista ”vaihtaa kanavaa”. Alkoholissa itsessään, minun tapauksessani oluessa, ei ole mitään sellaista, mitä erityisesti kaipaisin. En ole koskaan ollut mikään ruokaviini- tai saunakaljakaveri: kyse on ollut sisäistämästäni tavasta lääkitä tunteitani.
Nyt vältän kaikkia mahdollisia ”järkytyksiä”. Huomaan, että kauheiden tunneailahtelujen loputtua minä todella kestän omat tunteeni. Seneca on sanonut aikanaan, että kärsimme enemmän omassa mielikuvituksessamme kuin todellisuudessa ja tämä oivallus puhuttelee minua omassa tilanteessani. Juomiseni syyt perustuvat osaltaan erilaisiin uskomuksiin itsestäni, esim. kuvitelmaan siitä, etten pärjää yksin tai etten osaa käsitellä tunteitani. Mistä lie ovat peräisin tällaiset sisäiset hokemat, ne ovat valheellisia luuloja itsestäni. Olen juonut omiin valheisiini, joilla taatusti on kuitenkin jokin sosiaalinen lähtökohta, jokin elämäni suhteissa omaksumani harha itsestäni. Saatan kantaa tällaista kuvitelmaa jo lapsuudenkodistani asti.
Mutta nyt on täälläkin hyvä päivä, minä teen siitä sellaisen! Keep on rockin’ in the free World!
“Kärsimme enemmän omassa mielikuvituksessamme kuin todellisuudessa”.
Täähän on siis niin taivaantosi. Mä tuun tätä kantamaan kyllä omassa mielessä. Ja tarpeentullen tuun jakamaan tarvitseville…heitä kyllä on. Aika mahtava!
Oma pää on se isoin ansa ja pahin loukku.
Olen aivan samaa mieltä ja tämä vaihe tuntuisi olevan aika paljastavaa itselle juuri siltä osin, kun se jättää kiinni vähän väliä aivan käsittämättömistä uskomuksista ihan siitä alkaen, että johonkin tilanteeseen, tunteeseen tai suhteeseen KUULUU alkoholi. Minulla on fiilis, että ensimmäinen luku tätä lajia on otsikoitu ”Tarkkaile ajatuksiasi”.
Joo. Ei kuulu. Mihinkään.
Normaalia on kohdata elämä.
Kaurismäen nyt jo isoimmillekin estradeille ehdollekin asetettu “Kuolleet lehdet” täytyy varmastikin käydä katsomassa. Tarina alkoholismista jossa kuitenkin onnellinen loppu?
Elokuvassa esiintyvästä Maustetytöt-duosta povasin jo muutama vuosi sitten ilmiötä. Oikeesti.
Elokuvassa heidän kappaleestaan yksi lause jäi ainaskin mieleen “…tuskin jaksan edes hautaan asti…”
Taitavasti tehty elokuva voi muuttaa elämäsi?
Yritän ehtiä huomenna sen katsomaan, mutta saa nähdä, ehdinkö metsästä suihkun kautta teatteriin. Sunnuntaina sitten, jollen huomenna ehdi.
Joo. Ensi-ilta huomenna. Ainakin Helsingissä lippuja vielä hyvin saatavilla pitkin päivää.
Stadiin ehtisin kyllä myöhemmin illalla, jollen kotikylälle. Täytyykin pitää mielessä myös se vaihtoehto.
Tavalla jos toisellakin, tässä nykytilanteessa itsensä pitää kiireisenä myös tämä ihminen täällä?
Hyvää tätäpäivää.
Hyvä päivä takana. Äärimmäisen kiivasta työrintamalla, lähinnä palautteen antamisessa ylöspäin. Hyvä ydinporukka meitä työssä on…arvostusta toisiamme ja osaamistamme kohtaan. Jospa pikkuhiljaa opimme mekin puoliamme oikeesti pitämään. Rakastin tänään visiointia ja puolestamme puhumista?nyt jaksaa kun ei virvokkeista väsymistä kamalasti oo.
Jep, jaksamisen perässä tulee tosi nopeasti tekemisen ilo, ja se on sitten jo paljon enemmän se!
Erään kirjoittajan tekstejä täällä luin ja mua nauratti eräs hänen toteamuksensa… “Tosi nainen juo niin että Norja näkyy” ja että alle 10 olutta päivässä on kehno suoritus…surullinenhan asia on mutta tavallaan hauskasti asia esitetty. Jäin sitten miettimään, olenko itselleni kaunistellut omia tekemisiäni. Todennäköisesti olen. Kyllä varmasti oon.