miten välttää ajautumasta juomaan?saa puhua AAsta

Me Lopettajat
1

keinojahan on miljoona kaiketi ja varmaan jokin toimii yhdelle jokin muu toiselle.

ihan omaa tilannetta mietin. on tapana tippua raitistelun auvoisasta hengestä helposti kun hieman
alun pahimmat pelon vaikutukset helpottaa.

ei kai siinä mitään, asiaan voisi vain tyytyä, muttei se ihan noinkaan ole kun kehitys junnaa paikallaan
jos koko ajan retkahtelee. tai jos ei saa eloon mielekkyyttä vaikka olisikin päihteittä.
jossain vaiheessa ottaa jos se on ihan se ja sama ottaako vai ei.

eli sisältöä olisi hankittava ja sitä ei myydä turhuuden toreilla mulle eikä olisi millä ostaakkaan.
siispä töihinkö hankkimaan tarvittavat valuutat? ei voisi vähempää kiinnostaa, pitäisi kai…
kyse on kohdallani kärsivällisyyden vähyydestä ja mielen heittelystä. alamaissa ollessa ei tahdo
kärsivällisyys olla suurimmillaan ja silloin sitä eniten tarvitsee.

alamaihin kai ajautuu omien valintojen seurauksena. miksi sitten aina valitsee joutua sinne?
eihän kukaan tieten tahtoen halua voida aina huonosti, ellei ole jotenkin vajaa tai rikki?
ja kun on rikki olisi heydyttävä ja siinä on haastetta kai tämän elämän tarpeiksi.

älä ota niin vakavasti, kuuluu kommentti takavasemmalta. just…
kovasti mielelläni voisin hyvin, olisin aina iloinen, auttavainen ja kaikkea kivaa…ei se vaan minulta suju.

harmi jos koette kirjoituksen masentavaksi ja tänne kuulumattomaksi mielenterveystapauksen
tarkoituksettomaksi kirjoitteluksi. jotain on aina vaan yritettävä, jos ei muuta niin laittaa tänne
sekavia ajtuksiaan ja kenties vielä joku päivä tajuta, mitä tehdä, miten toimia, miten oppia elämään
oman näköistä elämää. sovussa itsen kanssa, sovussa elämän kanssa…

SIIS MYÖS AA JA MUUT VASTAAVAT OVAT SALLITTUJA PUHEENAIHEITA JA JOS AIHEET JOTAKIN
ETOVAT VOIVAT VÄLTTÄÄ TÄTÄ KETJUA

2

luupään otsikossa esittämä kysymys on ollut ajankohtainen siitä alkaen, kun ihminen on käyttänyt alkoholia päihdyttääkseen itsensä. Toisen maailmansodan jälkeen Suomeen rantautui eräs kahden amerikkalaisen alkoholistin keino, AA. Se on sopinut muiden muassa minulle. Sinullakin on oikeus käyttää sitä keinoa raitistumiseen.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

3

^ juu, on noita tullu rampattua, vaan alkuinnon jälkeen tahtoo se(innokkuus) lopahtaa.
ei pahaa sanottavaa liiemmin…vain nämä: tahtoo olla sellaista kerhoilua paljolti ja valituskuoroilua.
ei siinä mitään, vaan kun on vaikutteille altis, niin ajautuu itsekkin valittamaan ja se ei mitään auta.

pujeet ja teot ei aina oikein kohtaa noissa ryhmissä- hiukka tekopyhää oman kilven kiillottelua?
ja ne jumala jutut aina vaan…vaukea niitä on nillä, kun alkuun sanotan, että korkeampi voima,
kuten kuki ymmärtää ja sitten höpötetään jumalasta ja hänestä isoilla kirjaimilla, viittaillaan
raamattuun ja sen henkilöihin…hmmm…? kristillisriitaiuutta hiukan musta.

ja tuonkin voin vielä ohittaa, tai nuo, mutta on vaan saamaton menemään ja itsetunnoton pitämään
oman kantansa, eli kun aletaa taas täydelliseksi tuota ohjelmaa väittää, niin silloin se lienee niitä
jumalan tekosia, enkä nyt ihan tuohonkaan osaa uskoa.

juu. eihän käytännössä tarvitse olla kuin omaa mieltä ja vääntää malli käyväksi, vaan kun en osaa olla
aina ihmettelemättä ja ihan ääneen, niin nsitten on hankala noissa piireissä pahemmin pyöriä.
käyn kyllä vieläkin valikoiden vaan matkaa tule ja rahat on aina lopussa.

muuttaa yritin lähemmäs noita ryhmiä lähinnä muista syistä, vaan kela katsoi paremmaksi olla tukematta
muuttoa, kiitos heille.
asunnottomana pyörin nyt taas toisten nurkissa, ilman autoa ja julkiset yhteydet on heikot tänne korpeen, vielä
heikentyvät kun kesälomat koululaisilla alkavat.
polkupyörällä on nuo 50-70 km. matkat aika pitkiä jatkuvasti ja ei ole edes kunnon pyörää. sitäkään ei kela
katsonut tarpeelliseksi minulle kai?

no mitäs sitten?
koettaa pyöriä systeemin rattaissa ja ottaa heiltä sen tuen, minkä antavat. terapiat ja soskun yritykset.
jostain on koetettava kiinni pitää, ettei taas ajautuisi ihan erakoksi, siitä tyskin mitään kovin hyvää omalla kohdalla seuraa.

4

Sitähän me monet alkoholistit olemme, totta kirjoitat.

Päivä kerrallaan

5

^ tai noinhan on kyllä elämässä yleensäkkin. ihmiset puhuu niin paljon enemmän kuin tekevät.
silti noita ryhmiä kaiketi pitää jotenkin erityisinä paikkoina ja niiltä myös odottaa enemmän,
heiltä odottaa jotain ohjelman mukaista toimintaa, jos se niin pyhää tekstiä on ettei mikään
kritiikki ole sallittua.
kun ryhmät ja ryhmäläiset eivät toimi, on juttu suunnilleen sama kuin jokin ompeluseura. kärjistän
kyllä, mutta se nyt on tapanani.
nuo jumala(tai kv. kohdallani)- jutut voisi jättää hieman vähemmälle ja kuuluvaan asemaansa mielestäni.
noille voimille on helppo sysätä vastuu minkään tekemättömyydestä, on vaan tässä omaa napaa kaivelemassa
ja jumala hoidelkoon muut miten parhaaksi katsoo.
ei ole tarvetta minkäänlaiseen todelliseen nuorempien tai ongelmissa olevien tukemiseen ja tuolloin
jos ohjelman pohjalta miettii, ei liene tarvetta käydä koko ryhmissä kuin päteäkseen.
ja auta armias jos nuorempi haluaa innokkana toimia erilalilla kuin on kymmeniä vuosia oltu toimimatta,
niin vastaan saa vanhojen maisterien paheksunnan ryöpyn. on kai jotain pyhää loukkaamassa jos jotain koettaa
touhuta, mitä ohjelmassa ehdotetaan?
ollaan vaan kuin ennenkinn ja ihmetellään kun ei uusia tulokkaita ilmaannu.
kai nyt jokainen melkein mieluummin kirkkoon menee kuin tuollaiseen takapajulaan, joka on jämähtänyt
sadan vuoden takaisiin ameriikan uskonnollisuuden läpilyömiin jorinoihin?

6

Kyllä noissa Luupään arvioissa on perää, kyllä AA-ryhmä voi pahimmillaan olla kuvaamasi kaltainen ja sieltä varsinkin repsahtelijan on vaikea saada riittävää myötätuntoa. Suurin asia mitä siellä kunnioitetaan on pitkä raittius.
Nämä pitkän raittiuden omaavat besserwisserit eivät välttämättä näe arvonsa enää edellyttävän paneutua vaikeuksissa olevan alkoholistin monesti monimutkaisiinkin asioihin, He ajatteleva kyllä ohjelma ja ryhmä auttaa jos ei niin sitten ei ole vielä juonut tarpeeksi ja tavoittanut pohjaansa.
Mutta sitten kun oikein onnistaa voi löytää ryhmän jossa arvot ovat kohdallaan ja tunnet suurta mielihyvää päästessäsi sinne vaihtamaan ajatuksia jo tovin ennen palaveria. Pitää muistaa että ihmisiä alkoholistitkin ovat ja ei heiltäkään voi odottaa ihan mitä tahansa ihmettä.Se on kuitenkin tärkeää vertaistuessa että nämä toiset kuitenkin ymmärtävät mitä alkoholismi on ja sen tähden kun sopivia henkilöitä löytää niin asioita on helpompi jakaa kuin ei alkoholistien kanssa.
Vielä mielestäni kannattaa käyttää AA-ta apuna vaikka kriittinen suhtautuminenkin on aivan ymmärrettävää ja uskon noiden kuvaamiesi fiilisten olevan mahdollista noissa AA-ympyröissäkin.

7

kyllä noissa ryhmäkuvioissa yritän pysyä mukana, mutta jos vanha kaava toistuu ja alan nändä vain kritisoitavaa
ja puutteita, niin parempi olla poissa. itseni ja muiden takia.
sama kyllä vähän kaiken kanssa taas, esim. kelaan suhteet aivan poikki ja päätöksiä tippuu tasaisin välein:
hylätty, poistettu, ei käsitelty ym.
mulla on taipumus tapella tuulimyllyjä vastaan…ei liene parempaa ajankulua. tuulimyllyt vaan aina voittaa.
ja suunnilleen ainut mistä on aihetta olla hieman ylpeä on, että 3kk. ja 25 päivää on mennyt ilman päihteitä.
ei nuo omat taistelut kyllä asiaa helpommaksi tee, päinvastoin ja kai syy tuohonkin löytyy sairaasta nupista:
oma olo on luontevin ja tutuin silloin, kun menee huonosti. useimmiten on tosi outoa ja jopa pelottavaa,
jos menee vähän paremmin, on ihan eksyksissä hyvän kanssa.
ja yksi perussyy toimiin on vain yksinkertainen addiktin halu ottaa jotain, se on minussa tosi tiukassa ja
syvässä.
moni neuvoo, että anna olla hyvä ihminen, hellitä, ole kuin muut.
ja kun en tuohon pysty, miten tämän toiselle selität.
asia on kuitenkin niin, että ennen henki itseltä kuin mitään otan, koska henki tai terveys menee jokatapauksessa jos otan.
noin ollen on kyse lopulta elämänhalusta ja riittääkö sitä vai riittääkö rohkeus toisenlaiseen ratkaisuun.
kerron vaaan omaa juttua ja ei näitä kannata ottaa liian vakavasti. joku voi kelata samoja asioita ja heille lähinnä suuntaan
kirjoitukseni.
toisten keinot ja elämä saattaa olla ihan erilainen ja hyvä niin.

8

Tuulimyyllyt on voittamaton vihollinen, vaan kyllä jokainen raitis päivä on kiitoksen arvoinen.

Tänään et ole yksin

9

Minua on helpottanut paljon se, että olen löytänyt itselleni sopivan ryhmän. Ne kaikki eivät sitä tosiaankaan minulle ole. Toisaalta olen ottanut sellaisenkin asenteen, että jos nyt missään haluan olla tekemisissä ihmisten kanssa, sekaan mahtuu aina kaikenlaista sakkia. No mitä voi odottaa AA:lta kuin sitäkin, että joukossa on 100-prosenttisella varmuudella myös aavistuksen vinoutuneita persoonallisuuksia: siellä tulee vastaan myös aivonsa muusanneita ihmisiä. Mutta annanko sitten heidän häiritä itseäni - tai kuvitelmiani omasta vähemmän-vinoutuneisuudestani? En enää. Samaistun omanhenkisempiin kavereihin ja otan jutuista irti hyviä löytöjä sitä mukaa, kun niitä mieleen osuu. Aina ei osu yksikään juttu, mutta saanpahan tunnin taikka kaksi istua kaltaisteni joukossa. Mitä sitten AA:n KK-juttuihin tulee, niin minä kristittynäkään en niitä aivan sellaisinaan suodata, kun tuntuvat… no, aika amerikkalaisilta. Ja onhan siihen koko hommaan tavallaan sisään kirjoitettuna äärimmilleen tulkittuna aika varma käsitys yksin AA:n totuudesta ja ihmeitä tekevästä vaikutuksesta. Hörhöimmät uskovat sen fundamentilleen, rehellisesti omaan kokemukseeni nojaten väitän silti, että sekin on vain yksi marginaali kokonaisuudessa. Ja vaikka kaikki muut AA-laiset uskoisivat voimakseen sen kuuluisan ovenkahvansa, niin ei minun tarvitse uskoa. Taistelu tuulimyllyjä vastaan voi olla myös taistelua omaa riippuvuuttaan vastaan siinä mielessä, että aivan kuin on voinut olla tapana ulkoistaa juomisen syyt, voi olla tapana ulkoistaa raittiutensa ansiot. Eli että kaikki riippuu aina jostakin muusta kuin itsestäni, asenteistani, siitä, missä itse roikun. Minä näen asian niin, että kaikesta, mistä voi olla itselle apua, kannattaa ottaa kiinni. Ja kaikesta, mikä ei juuri omaa raittiutta edistä, luopua. Samalla oppii hahmottamaan itseäänkin ehkä vähän paremmin, kun tällaisia rajojaan selvittelee.

10

Heippa,

Monesti olen miettinyt että mikä siinä aa:ssa ihmisiä tökkii,itse en mitenkään ole uskovainen ja
vähän kalsahtaa jumala sana mutta kai se ryyppämisen voittaa.

Se on niin kuin vähä asenteista kiinni niin kuin jo mainittiin.

Alkoholistihan voi vaikka kulkea paskat housussa eikä haittaa mitään mutta jos joku vähän puhuu hengellisesti
ni voi sitä kieltämyksen määrää.

Napataan sieltä ne parhaat jutut ja vaihdetaan ryhmää jos naamat ei miellytä,raittiuhan on pääasia ja sen eteen
voi vaikka vähän liirumlaarumia kuunnella.

Ystävällisin terkuin,Zika

11

on se kyllä niin, että oma mstavalkoisuus ei saa estää minua menemästä ja olen antanut itselleni oikeastaan
yhden lupauksen tässä elämässä: niitä ryhmiä et jätä, tyhmä, ja voi v…u jos joku tulee tätä joksikin
mainokseksi väittämään.
noissa ryhmissä on kuitenkin minun heimo, perhe ja luultavimmin ainoa mahdollisuus.
en ketään halua vähätellä joka on joskus auttaa yrittänyt, läheisiä tai ammattiauttajia, mutta todellista
ymmärrystä olen saanut kaltaisiltani.
esim. jokin aika sitten kävin yhdessä ryhmässä haukkumassa koko aa:n, ihmiset niissä, jumalat ja jeesukset.
taisivat olla aika jyvällä tilanteestani, kun ei siellä juuri lähdetty provosoitumaan.
ihme porukkaa :slight_smile: , siis kaikella hyvällä sanottuna.
hiukka eri tilanne, kun on tullut eri hoitopaikoissa noin käyttäydyttyä: niistä on lähinnä annettu lämmintä
kättä ja hyvän onnen toivottelut, jos aina niitäkään. pitäs olla terve voidakseen sairastaa monissa hoidoissa,
ja jos ei ole terve, lääkitään terveeksi, ihminen siihen kuntoon, että käy syömässä ruokansa ja painuu takaisin
lepäilemään.
vaikka on tuolla systeeminkin piirissä toisenlaisiakin auttajia, esim. nykyinen psykologi kannustaa lääkkeetömään
ratkaisuun, vaikkei ehkä ihan ota täysin vakavissaan sitä, että pääsyy ongelmiini on addiktiosairaus.
no se on ymmärrettävää kun ajattelee millä alalla hän on. ja voi kai ainakin miinun tilanteeni nähdä monenlaisen
katsantokannan läpi. joka tapauksessa tosi iso apu ollut hänestä viime aikoina.
itseni on vaan jaksettava atkaa noiden ryhmien kanssa linjaa, etä menen enemmän ja enemmän mukaan
porukoihin, kohtaan pelkoani ja luotan ihmisiin. sama muun elämän kanssa ja ryhmien tyyppien(minien siellä)
olevien kanssa on tuota hyvä opetella.
pääsyy ongelmiini eivät ole aineet sinänsä, vaan syyt ottaa. tietty se että mikään on mahdollista edellyttää aineitta
olemista.
-ps- ärsyttää taas nuo kirj. virheet vaan en jaksa niitä oikoa.

12

Hyvin tulevat ajatuksesi ymmärretyiksi kirovireistä huolimatta, Luupää, ja se on kai pääasia :slight_smile: Mä sain talvella mahdollisuuden osallistua Avomylly-kurssille, jota oma pääni vastusti ensin tiukalla eillä. Sitten tajusin, että ehkä juuri sen takia mun kannattaa mennä sitä kohti, koska se antaisi minulle nyt aivan taatusti joitakin ihan uusia kulmia asioihin ja joka tapauksessa tsäänssin käsitellä ongelmaani intensiivisesti viikkojen ajan. Koska tiesin tarvitsevani jotakin uutta enemmän kuin tehottomiksi jääneitä ja yhtä kehää kiertäviä kelojani, tartuin tähän mahdollisuuteen omista vastusteluistani huolimatta. Siellä törmäsin ajatuksiin, näkökulmiin ja fraaseihin, joita en sellaisinaan usko kokototuuksiksi vieläkään. Mutta toisaalta sain sieltäkin paljon enemmän hyvää ja tarpeellista kuin mitään huonoa. Ihmiset ovat joka tapauksessa erilaisia, niillä on erilaisia kokemuksia ja uskomuksia ja osaamistakin: jokaisella jotakin, mutta kenenkään muun varassa ei raittiuteni ole kuin lopulta minun. Vaikkeivät ammattilaiset ole aina kokemusasiantuntijoita, heillä on paljon sellaista tajua, mitä sitten taas päihdeongelmaisilla tai ongelmistaan selviytyneillä ei ole. En odota korkeampia totuuksia yksiltä ja vääriä toisilta - suhtaudun itse näihin sillä tavoin. Ja se auttaa minua hahmottamaan paremmin myös minua itseäni sekä tietysti vastuutani, jolla on myös aika iso rooli toipumiseni kannalta.

Alkoholistit saattavat olla useinkin minunlaisiani tapauksia, jotka ovat ajan mittaan eristäytyneet muista ja erillisyyden, muihin kuulumattomuuden tunne on vahvaa. Se voi heijastua minun mielestäni myös asenteessa, jolla suhtaudun jo lähtökohtaisesti muihin: tiukkaa ja mustavalkoistavaa rajanvetoa oikeisiin ja vääriin porukoihin, näin väritetysti sanoakseni. Itsessäni on ollut paljon tällaista ja yritän senkin takia harjoittaa myös tuota toisiin luottamiseni taitoa, mistä sinäkin puhut. Se edellyttää tiettyä nöyrtymistä ja siihen liitän nuo odotuksenikin: mikä minä olen vaatimaan, että jossain addiktien vertaisryhmässä pitäisi olla mahdottoman ehjiä, viisaita ja kaikin puolin fiksuja tyyppejä, joiden näkemyksistä riippuu se, kuinka voin heidän kanssaan käsitellä myös omaa riippuvuuttani ja sen kanssa toimeen tulemista. Olen kumminkin kaveri, joka olen tähän astisen puolen elämäni pistänyt myös päihderiippuvuuden kanssa säätämiseen siten, etten ole vuosienkaan raittiuksien jälkeen onnistunut saamaan kiinni raittiudesta, joka kestäisi 2-3 vuotta pidempään. Nyt yritän opetella kiittämään näistä kymmenestä viikosta, jotka olen voinut olla raittiina sen hyvin muistaen, ettei tällainenkaan pätkä minun kohdallani todista ainakaan yksin minun henkilökohtaisesta etevyydestäni vaan lähinnä siitä, että saatuani myös aivan väärässä olevilta ihmisiltä tarvitsemaani tukea olen voinut tämän raittiuden saada ylipäätään jonkinlaiseen alkuun. :smiley:

Jos nyt ajatellaan vaikka noiden AA:n askeleiden valossa, niin siinä lähtökohtaisessa luovuttamisen ideassa on minun mielestäni mukaan kyse hyvin moninaisen luovuttamisen mahdollisuudesta: ei vain se juominen, vaan kaikki sitä ylläpitävä ja siihen pakottava itseriittoisuus, vahvemmuuden luulo ja ylemmyyden tunto yms. saavat luvan mennä. Minulle se on suuri vapautus!

13

hienosti kirjoitat a-looppi.
vastaan myöhemmin, mutta jotain äkkiä.
noissa minne-paikoissa on yritys rakastaa potilas terveeksi, ja idea on hieno.
samaa koetan muistaa tehdä itseni kanssa.
pakottamalla ei oikein mikään mulla ja mulle uppoa.
nyt sulkapalloon hullujen kanssa wou.

14

monen, ellei melkein jokaisen alkoholistin elämä on lopulta, itselläni koko elämä, hyvin yksinäistä.
ja yksinäisyys yksistään pahimmillaan tappaa ihmisiä monin tavoin.
ja kun vielä eristäytyy monesti ulkomaailmasta ja hoitaa pakolliset kaupassakäynnit niin nopeasti
kuin voi, on tilanne helposti hengenvaarallinen.
tuohon soppaan kun lisää päihteet, niin ei voi kuin ihmetellä, jos joku vielä luulee, että tilanteessa
oleva ihminen pääsee jotenkin helpolla. tuohan on silkkaa helvettiä.
ja siihen kroppa ja mieli haluaa aina vaan.
jos tuo ei täytä sairauden kriteerejä, niin on kumma.
suomessahan alkoholismia ei luokitella sairaudeksi, jolla esimerkiksi voisi saada sairauslomaa, puhumattakaan
eläkkeestä.
näin ollen täytyy saada mielenterveys diagnooseja ja tuossa on lähes automaattina jonkinlainen lääkitys.
ja kun on kyse siitä, että ihmisellä on ongelmia juuri aineiden kanssa, niin käyttö jatkuu usein pillerien avulla.
ja lopulta pillerien ja juomisen yhdistelmänä, ellei muita aineita ole mukana. ja nuo ovat jo ihan tarpeeksi.
pillerien avulla moni jaksa juoda kauemmin. saa oloja tasoitettua uutta ryyppäystä varten. saattaa pysyä
työelämässäkin hyvin kauan.
no systeemi hyötyy tavallaan kun moni alkoholisti ja addikti on myös työhullu. tekee ihan älyttömästi
hommia ja kuvittelee, ettei tee niin paljon kuin kuuluisi. ja toisaalta häpeä on paljon mukana ja yrittää
paikata häpeäntunteita huhkimalla kuin hullu.
inhimillisyyden nimissä olisi syytä tajuta virallisen terveydenhuollon piirissä tilanteen tosiasiat.
tiedosta ei ole puute, vaan mistä kaikesta mahtanee johtua, ettei tieto mene perille päättäviin
tahoihin.
onko nykysysteemiä pyörittävillä liian suuri pelko menettää kasvonsa, ettei yllä mainittua voida
tunnustaa. on tehty asiat tietyllä kaavalla ja sen uskotaan olevan totuus, piste.
muualla maailmassa tilanteen olen kuullut sanottavan olevan eri ja alholismi ja addiktiosairaus(huumeista
puhuttaessa) ovat virallisia sairausluokituksia.
onko suomen juoppo eri asia kuin vaikka juoppo keski-euroopan maissa?
itsestäni piti kirjoittaa, mutta karkasi jonnekkin…
no tekevälle sattuu ja mulle vaikken juuri mitään tee…

15

Minä oon nyt alkanut ihan määrätietoisesti järjestämään itselleni sopivan rennossa tahdissa kavereiden tapaamisia, jotta oppisin hissuksiin ulos täältä neljän seinän sisältä. Eristäytymiseeni perhe ja työ ovat olleet minulle hyviä selityksiä, joista vaihtelua hakeakseni olen myös selitellyt joskus juovanikin. Oma valintanihan se on ollut.

Minuunkin pätee tuo työhulluus. Aikoinaan ratkesin kolmen vuoden raittiudesta, kun olin väsyttänyt itseni ihan sikakipeellä työtahdilla. Tein töitä liikaa ja liian hyvin, opiskelin korkeakoulututkintoa, virittelin useampaakin taiteellisluonteista projektia päällekkäin ja lomittain, hyppäsin Saksassa asti seurustelemassa jne. Jälkeenpäin olen tajunnut, että siinä kohdassa minun olisi pitänyt tehdä asioita sen eteen, että olisin oppinut elämään itseni kokoista elämää: kun olin pistänyt aiemmin koko elämäni vaakalaudalle juomisellani, oli jäänyt aika paljon elämää elämättäkin. Oikeastaan koko nuoruus, vaikka se nyt kuulostaa aika mustavalkoiselta näin sanottuna, mutta silloin koin asian niin. Elämänjano oli sitten raittiina ja terveenä niin kova, että aloin päästellä vähän liian isolla liekillä ja kun touhuissani menestyinkin, niin jäin kyllä siihen touhuamiseenikin koukkuun: sain siitä kicksejä, jollaisista en ollut aiemmin voinut edes haaveilla.

Raittiudelta odotan ehkä nyt mahdollisuuksia oppia elämään tuota mainitsemaani itseni kokoista elämää: kohtuullisen täydesti, kohtuullisen säästeliäästi. Ehkä jotenkin noin.

16

meinaa vaa kelan päätökset painaa ja mieli tekisi vaan jatkaa vittuiluviestien lähettämistä jatkaa
niille.
ei ole oikein asiat parantuneet noin toimimalla, vaan tuntuu usein etten anna periksi, en millään.
ennen vaika köyden jatkoksi.
toisinaan tuntuu, että jotkut saavat hyvinkin tukea kaikenlaiseen, omalla kohdallani asia on yksinkertainen:
minulle kuuluu jäädä asumis- ja erveydenhoitomenojen jälkeen käteen n. 480 euroa kuukaudessa.
tai siis ylipäätään.
no onhan tuo rutkasti yli mitä laskin kuluvan joskus kun en anonut mitään tukia. pärjäsin parhaimmillaan
parillakympillä viikon, alle satasella kuukauden.
tuolloin en tosin tehnyt mitään muuta kuin makasin, ruoan sain pääosin läheisiltä. asuin kylmässä mökissä,
jossa sanossa oleva juomavesi jäätyi yöaikaan.
kyllä noinkin saatan taas ajautua tekemään. jään kaikesta, jätän kaikki tuet anomatta ja katson miten kurjan paskiaisen
taas käy.
jos kuitenkin elämässä haluan pysytellä mukana, olisi tietyt tuet varsinkin tässä vaiheessa ehdottoman tärkeitä.
esin. rahan saaminen takuuvuokraan, mahdollisuus muuttaa lähemmäs vertaisryhmiä, mahdollisuus muuttaa lähemmäs paikkakuntaa, missä alkaa aika tiivis terapia.
mutta ei kelaa tällainen tuenta kiinnosta. eri asia varmaan, jos olisi kelan oma kuntoutushöpötysjuttu jossain saatanan
kallissa lomailupaikassa…tai oleminen jossain laitoksessa…ja nuo ne vasta kalliita ovat.
itse jos koettaa suht. edullisia ehdotuksia tehdä mahollistaakseen hoitonsa ja edellytykset jotenkin pärjätä, niin
vastaus on ei…ei kai saisi ajatella itse, sieelä on armaan liuta kallispalkkaisia virkamiehiä suorittamassa
ajatustyön…mitä vittua ne sitten tekisi, jos porukat ajattelee itse paremmin omat juttunsa? imeksisivät
peukkua ja pitäisivät tyhjänpäiväisiä kehittämisseminaareja päivät pitkät.
kai sitä tuohonkih kyllästyy, niin pitää koettaa suitsia ihmisiä nyt ollenkaan järkeviä yrittämästä.viimeisin veto oli, että olivat hylänneet käsittääkseni hamamslääkäri laskun…nyt sitten en liene oikeutettu enää terveyspalveluihin?
voi vittu saatanan perkele…
ja jos joku saatanan parempiähän kommentoi jotain ymmärtävää kelan toimista, niin se on sotatila samalla kertaa.
ei perkele ole enää mitään kohtuutta noiden päätöksillä ja ihan selkeää kyykyttämistä tuo on.
samaa vitun käytöskoulua jota jokapuolella saa osakseen. jos et osaa olla kuten terve, niin otetaan sinulta
kaikki pois, laitetaan laitokseen, pakkopaitaan jos niin katsomme hyväksi.
käyttäydy palikka tai laitetaan käyttäytymään.
sopeudu tai itket ja sopeudut.
vitun lehmiä ne virkailijat,joutas jauhaa minkeille ruoaksi ja tehdä turkkeja silmäätekevien ylipainoisille
ämmille.
vitun vitun vittu…

youtube.com/watch?v=yxvMefTC5iM

17

Moi, itse täällä uusvanhana. Vuosia sitten kirjoittelin jollakin eri nimellä.

Voisihan sitä vaikka uuden ketjunkin aloittaa, mut ajattelin nyt tähän AA:ahan kommentoida eka.

Itse en nyt aikoihin käynyt, varmaan yritän taas jossain vaiheessa ajoittain käydä. Jonkin verran tukea saanut sieltä välillä. Muita hoitomuotoja takana vaikka kuinka.

Korkeammat voimat on tietysti yksi asia. Ei se mua herkauta, jos muut puhuu. Eniten ärsyttää se, että tarjotaan AA:ata ainoana totuutena. Kaikki on yksilöllistä. AA sopii toisille paremmin kuin toisille. Itselleni pieninä annoksina ok.

Kannattaa miettiä ryhmänsä tarkkaan - jos valinnanvaraa. Ahdasmielisyyttä on sielläkin. Itse en monissa ryhmissä pystynyt avoimesti puhumaan - ja on vain ruokkinut juomishaluja sellainen. Että sielläkin pitänyt olla epärehellinen tai ainakin kierrellä totuutta.

18

en halua likaa moittia noita ryhmiä ja toisinaan mulle käy jokainen.
eroja kuitenkin on ja yksi iso se, toimiiko ryhmä vai ei. tarkoitan, että
koetetaanko miettiä askelten ja perinteiden kautta, miten ryhmä toimii ja
mitkä ovat ryhmän pääasialliset tarkoitukset.
eri ihmiset tietysti hakevat ryhmistä hieman eri asioita: joku haluaa lähinnä olla
raittiissa seurassa, toinen koettaa kasvaa pois sairaasta käytöksestä ohjelman avulla…
ja mitä syitä kenellä sitten onkaan…
yksi syy, että jokin ryhmä on itselle mieluisampi, on ihmiset, jotka niissä käyvät.
jos esim. jossain ryhmässä on vain sellaisia, jotka käyvät pelkästään juttelemassa kuulumiset, jää
asia minulle hieman vajaaksi, jotain muutakin kaipaan.
ryhmähän saa perinteiden mukaan toimia niin kuin haluaa, paria rajoitetta lukuunottamatta.
eli koko aa-ta ei tulisi asettaa huonoon valoon ja ulkopuolinen apu tai muu yhteistyö on kielletty,
tai katsottu ei sopivaksi.
kuitenkin on hyvä muistaa, että useat ryhmissä käyvät ovat aika sairaita tyyppejä, kuka huonommalla
kuka paremmalla tavalla.(siis itse olen varmaan ihan sairaimmasta päästä)
ihan uuden tulijan on syytä muistaa hieman katsella, että mikäs mies tai nainen toinen on.alkuun
saattaa saada toisesta hieman väärän kuvan.
no harvinaista mitkään hyväksikäyttö jutut tietääkseni ovat jajos ryhmä toimii, se ei sellaista salli tapahtuvan,
jos sen on se mahdollista estää.
sama tilanne on tietysti muussa elämässä: ihminen voi olla ihan eri kuin alkuun vaikuttaa.
tuota toipumiseen kannustamista olen monilta ryhmiltä enemmän odottanut, mutta syy saattaa
olla itsessä, koska olen huono ollut mihinkään ryhmään sitoutumaan…

19

ai paus, kun tekis mieli ottaa olutta…muutama, ainakin yksi.
en ian eti muista milloin olisi ollut näin so kytö juomaan.
jotain muuta nyt pitäisi tedö ja ei jaksa kovin yvin miettiä mitä.
oliskoan loku auttava puelin, täytyy katsoa.
alakerran kaverilla luultavasti olisi juomaa, tai naapurissa ainakin yksi ensi alkuun.
HALT…
nälkä vään
viainen en oikein tajua olevani
yksinäinen kyllä…ei tosiaan tule mieleen minne soittaisi
väsynyt kovin, vaikka nukuin juuri 3 tuntia.
…
no soitin yhdelle kotalotoverille ja se auttoi hieman.
eli sitten etsin jotain syötävää
ja koetan nukkua taas.

20

Mites meni?

Minulla toimii noihin Miles Davis. Juotatus tuntuu usein olevan kehollinen reaktio, ruumiillinen tunne tai jännitystila, joka sitten kanavoituu juomishimoksi päässä. Siihen auttaa, jos keksii jonkin itseään rauhoittavan konstin. Mulle aika tuore löytö tässä mielessä on juurikin Miles Davis.