Tänään on maanantai, päivä 3. En pystynyt kirjoittamaan aiemmin, kun tili oli holdissa. Eilen huomasin, että alkoi jo kaduttaa koko juttu. Ajattelin, ettei kukaan tiedä lopetusaikeistani, joten ei haittaisi, vaikka en pääsisi alkua pidemmälle. Nyt te tiedätte.
Astuin rajan yli yhdeksän vuotta sitten. Siihen asti olin juonut vain viikonloppuisin — joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta en kokenut sitä ongelmaksi. Keväällä 2017 ostin ensimmäisen viinikirjani ja aloitin samantien tutustumisen mahdollisimman moniin eri rypälelajikkeisiin päivittäisellä ”maistelulla”.
Aluksi en meinannut aina muistaa kehittää makuani. Kerrankin olin jo menossa nukkumaan, kun tajusin, etten ollut vielä avannut päivän viiniä. Silloin kävi mielessä, ettei kannattaisi juoda joka päivä, mutta se jäi vain ajatukseksi. En välttämättä olisi edes pystynyt enää kääntymään ympäri.
Uppouduin täysin viinien maailmaan: kävin kursseilla, kiersin viinitiloilla ja harkitsin jopa, että suorittaisin alan tutkinnon. Meni vuosia ennen kuin huomasin, ettei mikään enää tuntunut samalta kuin ennen. Miehessäni olin huomannut muutoksen jo aiemmin: kun tarjosin hänelle lasillisen, hän otti siitä samantien ensimmäisen siemauksen. Tokaisin ärtyneenä, että hänhän juo viiniä kuin vettä, mutta ei mennyt kauaa, kun aloin itse tehdä samoin.
Vuosia istuimme lähes joka ilta kotipihamme terassilla yli pyoleenyöhön. Aamut aloitin päätäni pidellen ja hokien: ”Ei koskaan enää.” Lopulta onnistuin katkaisemaan kierteen ja vähentämään kahdestatoista annoksesta kolmeen. Sen päälle otin vielä oluen. Koska en pysty juomaan olutta yhtä enempää, ilta päättyi pitkään omalla kohdallani aina siihen — neljään annokseen. Viime aikoina olen kuitenkin toisinaan avannut loppuillasta vielä toisen viinin, vaikka oluen jälkeen sekään ei enää maistuisi. En tosin juo siitä kuin kaksi annosta, mutta sekin on minulle nykyään liikaa. Neljän annoksen jälkeen olen nimittäin alkanut menettää sekä tolkun että osittain myös muistin. Perjantaina arvostelin mieheni käytöstä niin kovin sanoin, että hävetti koko seuraava päivä. En ikinä käyttäytyisi niin selvin päin. Meillä on takana 40 vuotta kestänyt onnellinen liitto.
Mieheni ei pysty tukemaan minua lopettamisaikeissani, koska hän on tässä suossa yhtä syvällä kuin minä. Hän ei kuitenkaan juo, ellen minä juo, mistä syystä en voi syyttää häntä edes osittain epäonnistumisistani. Kaikkien näiden vuosien aikana olen yrittänyt lopettaa niin monta kertaa, etten ole pystynyt laskuissa perässä. Kerran aiemmin aloitin viestiketjunkin tällä samalla nimellä. Pahoittelen, etten koskaan vastannut teille, jotka kommentoitte vuodatustani. Hävetti, kun en vakaista aikeistani huolimatta pysynyt montaa päivää päätöksessäni. Tällä kertaa olen kuitenkin tullut jäädäkseni, vaikka mikään ei viittaakaan siihen, että onnistuisin yhtään aiempaa paremmin. Jatkan kuitenkin kirjoittamista kävi miten kävi.
Aggressiivisuuteni hävetti ja hirvitti. Se on aiemmin näyttäytynyt vain puheissa, mutta tällä kertaa meni vielä pidemmälle. Tähän on korkein aika lopettaa, kun en kerran aiemmin ole siihen pystynyt.