Kun kirjoittaa niitä hävettäviä tekojaan ylös niin myöhemmin voi ketjua lukemalla päästä takaisin kiinni raitistumismotivaatioon, jos se meinaa unohtua. Ainakin voi ottaa itselleen lisää harkinta-aikaa lukemalla omaa plinkin ketjuaan, jos alkaa juotattaa. Tsemppiä!
2 tykkäystä
Se on totta. Sen aion tehdä. Kiitos!
Perjantai on aina ollut viikon ”vaikein” päivä. En jaksanut edes nuorena odottaa lauantaita, mistä syystä yleensä biletinkin molempina. Eilen oli vaikeaa vain sen hetken, kun olin nälkäinen. Pitää alkaa syödä päivällinen aiemmin. Snäksejä en voi ottaa, koska en pysty lopettamaan vain yhteen tai kahteen. Onpa surkuhupaisaa! 
3 tykkäystä
Minulla on paino vaivihkaa päässyt nousemaan 5 kiloa ja ai että ottaa kupoliin. Ajatus aiempaan painoon pääsystä on nyt ihan paras motivaatio ja ihme kyllä, ei tee mieli viiniä eikä edes ruokaa. Toki syön mutta mielitekoja ei ole tullut kuten monelle alussa. Nekin on parempi kuin retkahtaa eli älä ole itsellesi ankara, vaikka naksuja tms menisikin. Mukavaa lauantaita!
1 tykkäys
Roimasti on paino noussut myös itselläni, mutta odotan, että lähtee piakkoin putoamaan, kun ei ole viini enää vaikuttamassa asiaan. Mukavaa lauantaita myös sinulle!
2 tykkäystä
Huikkasin heipat parhaimmalle viinikaverilleni ja poistin Vivinon puhelimestani. Tuskin hänelle ikävä tulee, vaikka jäi vain 2499 seuraajaa. Ei tule minullekaan: olen tehnyt lähtöä jo monta vuotta. En ole aikoihin edes lukenut muiden arvosteluja. Eilen sen tein ja yllätyin. Olin nimittäin varautunut siihen, että alkaisin haikailla menneitä aikoja, mutta kävikin päinvastoin. Minulle tuli suorastaan ällöttynyt olo. Laatuviinien ihannointi näyttää jääneen taakse paljon nopeammin kuin olin itse tajunnutkaan.
4 tykkäystä
Keskiviikko oli viime viikon vaikein päivä. Jostain syystä viidennen päivän ylittäminen on aina ollut minulle haasteellisin. Vähemmällä silti pääsin kuin viikkoa aiemmin. En siis ollut silloin vielä lopettanut, mutta rajoitin juomiseni vain yhteen päivään. Joka päivä kuitenkin teki mieli…
Kun ensimmäisen kerran kuulin, että lopettaminen on helpompaa kuin vähentäminen, kuuluin vielä vähentäjien leiriin. Arvelin, että se oli vain kateellisten puhetta, kun eivät itse voineet juoda. Otti vuosia tajuta, ettei tilanteessani ollut mitään kadehtimista.
3 tykkäystä
Moi, kirjoituksesi kertoo todella saamankaltaiseta tilanteesta kuin itsellänikin.
Takana lukemattomia lopetus- tai vähentämispäötöksiä. Onneksi suunta on muuttunut hieman parempaan päin.
Toivon kaikkea hyvää ja voimia matkallesi.
1 tykkäys
Olen yllättynyt, miten moni tämän viestiketjun on avannut: lähes 500 ensimmäisen viikon aikana. Itse päädyin Plinkkiin aina, kun morkkis oli pahimmillaan. Uskon, että jokainen tältä sivustolta mieleen jäänyt asia vaikutti omalta osaltaan siihen, että pystyin lopulta aloittamaan uuden elämän. Kuulostaako uusi elämä liian juhlalliselta? Ehkä, mutta sen kynnyksellä koen todella olevani. Kun viime viikolla tallustelin kotipihallani, tunsin yhtä-äkkiä hyvin vahvasti, miten mahtavaa olikaan olla elossa. Milloin niin on käynyt viimeksi? Ei ikinä. Se ei tarkoita, etten olisin koskaan ollut tyytyväinen elämääni, mutta ilmiselvästi edessäni on jotain sellaista, jonka olemassaolosta en ole aiemmin ollut edes tietoinen. Näitä onnen aaltoja on tullut ensimmäisen jälkeen muitakin, joten uskon niiden tulleen jäädäkseen.
10 tykkäystä
Onnen aalto! Miten hyvin tuo selvää elämää kuvaakaan! Noita aaltoja tosiaan aina aika ajoin tulee, ihanaa 
4 tykkäystä
Mä kuulin jossain Sarasvuon jorinoissa käsitteen: onnen hetket on salaman iskuja yössä. Siinä puhuttiin siitä, ettei ihmisen kuulukaan olla alituiseen onnensa kukkuloilla ja hymyillä, kuin haljennut nauris, ne sellaiset todelliset hyvän olon tunteet tulee mitä ihmeellisimmissä tilanteissa ja kestävät vaan korkeintaan sen aallon verran, salaman isku on ehkä vähän turhan hätäinen.
Varmaa on kuitenkin se, etten ole myöskään moisia kokenut sitten lapsuuden. Kyllä se tähän alkon lopettamiseen liittyy: olla nyt onnellinen siitä, että elää, mutta näin se menee, kiitollisuus kaikesta lisääntyy.
Hetkinä jolloin tajuan olevani päihteistä vapaa, olen erityisen onnellinen.
7 tykkäystä
Isäni oli elämäni ensimmäiset 15 vuotta absolutisti. Hän rupesi juomaan suruun, mistä syystä yhdistin alkoholismin aina sisäiseen pahoinvointiin. En todellakaan tiennyt, että riippuvuus voisi syntyä vain siitä, että juo liian usein. Kuulostan tosi tyhmältä, mutta olin niin viinioppaitteni lumoissa, etten osannut enkä halunnut ajatella rationaalisesti.
Kun ensimmäisen kerran istuin lasi toisessa ja viinikirja toisessa kädessä arki-iltana, se tuntui todella oudolta. Kysyin vuosia myöhemmin mieheltäni, miksi hän ei sanonut mitään — katsoi vain ihmeissään. Hän vastasi, että se tapahtui niin yllättäen. Suurempi syy oli epäilemättä se, että hän kaatoi mieluummin lasillisen myös itselleen kuin esti minua juomasta. En kuitenkaan voi syyttää häntä yhtään sen enempää kuin hänkään minua. Aikuinen ihminen vastaa itse omista teoistaan.
Neljä vuotta sitten aloin kirjoittaa päiväkirjaa, jonka nimeksi laitoin ”Vain kerran viikossa”. Se oli silloinen tavoitteeni. Tajusin vasta, kun olin sen saavuttanut, ettei se enää vastannut toiveitani. Vaikka onnistuinkin toisinaan rajoittamaan juomiseni vain yhteen kertaan viikossa, en pystynyt palaamaan aikaan, jolloin en joka päivä haaveillut viinistä. Haaveilla tosin kuulostaa ihan liian miedolta sanalta. Otetaan uusiksi: …en pystynyt palaamaan aikaan, jolloin en joka päivä tuntenut pakonomaista tarvetta juoda.
Enää en edes haluaisi palata aikaan, jolloin join vain viikonloppuisin. Jos en olisi käynyt läpi juomisen ja lopettamisen tuskaa, en todennäköisesti olisi tajunnut ikinä, miten haitallisesti vähäinenkin määrä vaikutti elämääni. Olisi helppo luulla, että olen tietoisesti muuttanut ajattelutapaani, koska minulla ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Miten niin ei muka olisi? En ole optimisti. Olisin hyvin voinut surkutella koko lopun ikäni, etten voi enää juoda. Yllätyin itsekin, kun havahduin toisen viikon alussa, että olin alkanut ajatella itselleni epäominaisesti. Toisaalta ei kai olisi pitänyt yllättyä. Muistatteko, mitä totesin toivosta? Sillä saa ihmeitä aikaan. Olin jo kauan toivonut, että oppisin aidosti sisäistämään ajattelutavan, joka alkoholin koukusta vapaaksi päässeille tuntui olevan itsestään selvä: kyse ei ole siitä ettei voisi juoda, vaan siitä ettei tarvitse juoda — edes viikonloppuisin.
9 tykkäystä
Vaihdoin eilen illalla muutaman sanan toisen rajanaapurimme kanssa. Sillä, että tein sen ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen selvinpäin, oli iso merkitys: pystyin käsittelemään tapahtuneen mielessäni samantien. Aiemmin tuskailin aina seuraavana aamuna, mitä olinkaan tullut tehneeksi. Nyt ei tarvinnut, koska kaikki oli hyvässä järjestyksessä mieleni lokeroissa.
Hän on bitch — ja melko suurella todennäköisyydellä voin sanoa, että hän ajattelee samoin minusta. Tähän asti olen tosin ollut sitä vain jurrissa, mutta näyttää se onnistuvan ihan selvinpäinkin. Enää ei sentään tarvitse pelätä, että jatkaisin sekoilua keskellä yötä. Kerran tein senkin, kun mieleeni pamahti puoliltaöin, että taas se ämmä oli iltasella huudellut jotain aidan takaa. Ponnahdin ylös sängystä ja painelin kumihanskat toisessa ja tikkaat toisessa kädessä takapihalle.
Pelkäsin kaksi päivää, että poliisit tulevat ovelle. Pelkäsin itse asiassa niin paljon, että ihan tärisin — varsinkin sen jälkeen, kun naapurista kuului heti aamutuimaan karmiva huuto. En muista, kauanko olin sen jälkeen juomatta, mutta tuskin pidempään kuin seuraavaan viikonloppuun. Lopettamaan en pystynyt, vaikka ajattelinkin, etten sen alemmas voisi vajota.
2 tykkäystä
Mahtavaa, kun voi aloittaa päivän pirteänä ja hyvinvoivana! Etenkin joka-aamuisissa pihatöissä havahdun yhä uudelleen siihen, ettei minun enää tarvitse pelätä naapureiden tulevan juttusille (muiden naapureiden kanssa jutustelu ei ole yhtä dramaattista kuin hänen, josta kerroin eilen 
). Vaikka yöunen määrä ei ole muuttunut, laatu vaikuttaa niin paljon, että peilistä minua katsoo nykyään nuori tyttö. 
Jossain vaiheessa tähän tottuu, mutta siihen asti iloitsen täysillä kaikista muutoksista.
5 tykkäystä
Moikka!
Itse kerroin lopettamispäätöksestäni kaikille ja jokaisesta retkahduksesta useammalle henkilölle. Koin että omalla kohdallani suurin hyöty oli siitä, että se auttoi purkamaan omaa häpeääni joka asian ympärillä oli, ja sitä myötä kevensi omaa taakkaani. Se esti joskus retkahtamisen kun ajattelin että joudun “tunnustamaan” ja toisaalta on myös johtanut avoimempaan keskusteluun alkoholista yleisesti lähipiirissäni, en ole ainut jolla on ollut haasteita asian kanssa.
Silloin ex-puolisoni oli myös alkoholisti, joka jatkoi juomistaan kun minä lopetin. Päädyimme eroon monista syistä, mutta yksi oli se että sen halunnut enkä jaksanut enää katsella toisen juomista ja sen seurauksia.
Mä oon ollut nyt reilun vuoden raittiina, ja edelleen tulee todella usein onnen aaltoja, siitä ettei tarvitse juoda enää ja toisaalta välillä tulee melkein tuskainen olo kun tulee mieleen niitä aikoja kun join vielä.
8 tykkäystä
Rohkea teko! En usko, että itse pystyisin siihen. Minulle oli alussa vaikea kertoa totuus anonyyminäkin — joskin olen huomannut, että olen hiljalleen alkanut muuttua ihmisenä. Mistäpä sen tietää, vaikka jo vuoden päästä olisin valmis keskustelemaan aiheesta kuin mistä tahansa muustakin.
Kiukku on kadonnut! Luulin, että se oli johtunut väsymyksestä, mutta heräsin tänä aamuna kaikkea muuta kuin pirteänä — silti hyväntuulisena. Olisi pitänyt mennä aikaisemmin nukkumaan, mutta en malttanut jättää jännää elokuvaa kesken. Loppukin jäi mieleen, joten ei ainakaan siitä syystä tarvitse katsoa enää uudelleen.
2 tykkäystä
Aiemmilla kerroilla vain alkuun pääseminen on ollut vaikeaa. Kahden viikon jälkeen ei ole enää ollut muuta haastetta kuin sen ajatuksen vaientaminen, että kohtuukäyttö olisi mahdollista myös minulle. Eilen oli kuitenkin niin raskas päivä, etten meinaa kehdata kertoa. En tiedä, miksi se hävettää — kyllähän te tiedätte, millaista tämä on.
Se alkoi jo ennen neljää ja kesti niin kauan kuin olin hereillä: pahin vaihe onneksi vain vartin, mutta koskaan aiemmin en ole jälkeenpäin harmitellut, kun en avannut pulloa. Nyt on sitten sekin koettu. Aamulla olin järkevämpi, mutta en lähtisi lyömään vetoa onnistumisen puolesta.
Aiemmista kirjoituksistani huolimatta joudun myöntämään, että tässä pelissä vastustaja on minua kovempi. Sen sentään pystyin jo eilen päättämään, että vitkuttelen tämän syksyn vaikka väkisin. Vuoden loppuun mennessä saan valmiiksi tärkeän projektin, jonka julkistamistilaisuudessa on pakko olla täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Toivon, että sen jälkeen olisin jo voiton puolella.
5 tykkäystä
Mutta mikä tärkeintä, et avannut pulloa vaan kestit. Helpottiko olo yhtään tänään iltaa kohti?
1 tykkäys
En tiedä vielä, koska päivä on vasta puolessa. Oletan ja toivon, että pääsen helpommalla kuin eilen. En ole aiemmin ottanut esiin, etten asu Suomessa, koska se ei vaikuta muuhun kuin siihen, että taloa on turha tyhjentää pulloista: viiniä saa ovelle tunnissa. Olen siis todennut, että on parempi pitää cooleri täynnä kuin tehdä tilaus. Mieliteko ei koskaan kestä tuntia, mutta jos maksan kuljetuksesta, minähän juon.
3 tykkäystä