Heippa! Voin tällähetkellä vähän paremmin, vaikken siltikään pysty olemaan ilman alkoholia pitkiä aikoja. Syyspuolella oli vaihe, kun mietin päivittäin näitä kokemiani vääryyksiä, muuallakin kuin päihdehuollossa. Se korvensi mua sisältä. Todella tuskallista. Syöpä jonka varalta pyysin tutkimuksia 2014 kesällä ensimmäisen kerran ja ei ole edelleenkään suostuttu tutkimaan, alkoi viime kesänä aiheuttaa kipuja. Se ollut sitten mielenpäällä. Olen päätynyt tietynlauseen luovuttamiseen, yhteiskunnan ja toisten ihmisten suhteen. En itseni. Mutta yhteiskunnan suhteen olen menettänyt kaiken luottamukseni. Ihmiset on raadollisia ja joukossa tyhmyys vielä tiivistyy. Muistan, kun olin teini ja asuin kotona. Meille tuli sanomalehti ja mielipideosasto oli yksi mieleisimmistä sivuista minun lukea. Yhdessä kirjoituksessa varoiteltiin kovista arvoista yhteiskunnassa, jotka vaikuttavat nuorten elämän “vaihtoehdottomuuteen”. Pelättiin sellaisen voivan syöstä nuoret elinikäiseen nihilismiin. En ehkä tuolloin vielä tiennyt, mitä koko sana nihilismi tarkoittaa, mutta tänä päivänä tähän on tultu…
On totta se, ettei muiden ihmisten toimintaan voi juuri vaikuttaa. On parempi keskittyä vain siihen, miten itse suhtautuu. Teinkin uudenvuodenlupauksen vähän positiivisemmasta asenteesta, ja jo nyt tuntuu siltä, että se toimii:)