Kun menet ihottuman takia ihotautilääkärille todennäköisesti odotat että lääkäri on kiinnostunut sinun ihottumastasi, eikä henkilöhistoriastasi.
Tai kun menet hammaslääkäriin toivot todennäköisesti että lääkäri ensisijaisesti keskittää huomionsa hampaassasi olevaan reikään eikä siihen millainen henkilöhistoria sinulla on.
Mutta kun ihminen menee psykiatrin pakeille hän usein odottaa päinvastaista; että psykiatri olisi kiinnostunut sinusta henkilönä, henkilöhistoriastasi ja tunne- elämästäsi ym. Tosiasiassa psykiatri tarkkailee sinun käyttäytymistäsi, ajattelustasi ja olemuksestasi ym. samalla tavalla kuin ihotautilääkäri on kiinnostunut ihottumasta. Hän etsii oireita joita voisi sovittaa erilaisiin diagnooseihin. Ja diagnooseja hän sovittaa erilaisiin hoitomuotoihin joista tärkein on lääkehoito.
Lasolin lainaus oli minun kommentistani joka kumpusi sumusuhmuran ihmettelystä miksi psykiatri ei ollut kiinnostunut hänen henkilöhistoriastaan. Sanoin että usein kuvitellaan että kaikki “psyk”- alkuiset ammattiryhmät ovat yhtä ja samaa sielutieteiden sarjaa. Psykiatri lasketaan lääkäriksi ja psykiatriasta on yritetty tehdä yhtä uskottavaa eksaktia tieteenalaa kuin muukin lääketiede on. Psykiatria yrittää jäljitellä muiden lääketieteenalojen toimintatapoja joissa oireeseen x on lääke y. Kun menet ihotautilääkärille saat ihottumaan hoitovoidetta jonka vaikutus on tieteellisin testein todistettu. Kun menet hammaslääkäriin ja saat fluorilakkaa hampaisiisi, sen vaikutus on tieteellisesti todistettu jne. Kun menet psykiatrille saat masennukseen lääkettä jonka vaikutusta ei ole tieteellisin testein todistettu vaikka niin annetaan ymmärtää.