Miten päästä eroon katkeruudesta?

Kun menet ihottuman takia ihotautilääkärille todennäköisesti odotat että lääkäri on kiinnostunut sinun ihottumastasi, eikä henkilöhistoriastasi.
Tai kun menet hammaslääkäriin toivot todennäköisesti että lääkäri ensisijaisesti keskittää huomionsa hampaassasi olevaan reikään eikä siihen millainen henkilöhistoria sinulla on.
Mutta kun ihminen menee psykiatrin pakeille hän usein odottaa päinvastaista; että psykiatri olisi kiinnostunut sinusta henkilönä, henkilöhistoriastasi ja tunne- elämästäsi ym. Tosiasiassa psykiatri tarkkailee sinun käyttäytymistäsi, ajattelustasi ja olemuksestasi ym. samalla tavalla kuin ihotautilääkäri on kiinnostunut ihottumasta. Hän etsii oireita joita voisi sovittaa erilaisiin diagnooseihin. Ja diagnooseja hän sovittaa erilaisiin hoitomuotoihin joista tärkein on lääkehoito.

Lasolin lainaus oli minun kommentistani joka kumpusi sumusuhmuran ihmettelystä miksi psykiatri ei ollut kiinnostunut hänen henkilöhistoriastaan. Sanoin että usein kuvitellaan että kaikki “psyk”- alkuiset ammattiryhmät ovat yhtä ja samaa sielutieteiden sarjaa. Psykiatri lasketaan lääkäriksi ja psykiatriasta on yritetty tehdä yhtä uskottavaa eksaktia tieteenalaa kuin muukin lääketiede on. Psykiatria yrittää jäljitellä muiden lääketieteenalojen toimintatapoja joissa oireeseen x on lääke y. Kun menet ihotautilääkärille saat ihottumaan hoitovoidetta jonka vaikutus on tieteellisin testein todistettu. Kun menet hammaslääkäriin ja saat fluorilakkaa hampaisiisi, sen vaikutus on tieteellisesti todistettu jne. Kun menet psykiatrille saat masennukseen lääkettä jonka vaikutusta ei ole tieteellisin testein todistettu vaikka niin annetaan ymmärtää.

^ Höpsis. Lääkkeiden teho todellakin on testattu tieteellisesti, koska muuten niitä ei saisi edes nimetä lääkkeiksi. Se ei tietenkään tarkoita, että jokainen ihminen saisi samasta lääkkeestä samanlaisen hyödyn, koska lääkkeiden vaikutus meihin on yksilöllinen. Mutta lääkeaine siis on vaikuttava, jos sille on annettu lääkkeen arvonimi.
Rohdokset, luontaistuotteet ynnä muut joiden tehoa ei ole tieteellisesti todettu, eivät saa nimetä itseään lääkkeeksi.

Psykiatria on eksakti tieteenala, ja psykiatriset diagnoosit ovat olemassaolevia sairauksia ja oireyhtymiä. Näkemys, että lääketiete tarkoittaisi vain sitä että oireeseen x on lääke y, on aika kapea ja kärjistetty.

Tiedän paljon ihmisiä joille oikean lääkkeen saaminen psykiatriseen vaivaansa on ollut tärkeä pelastusrengas.

Jos psykiatri pohtii diagnoosin mahdollisuutta tavatessaan potilaan, se ei liene paha rike. Itse asiassa olisi rike, jos hän ei pohtisi sitä ollenkaan.
Jotkut psykiatriset ongelmat ovat vieläpä siitä mielenkiintoisia, etteivät ne näy päälle kovinkaan selvästi. Voi olla, että ihmistä joutuu kuuntelemaan ja tutkimaan aika pitkään, ennenkuin selviää etteivät kaikki hänen kokemuksensa ja tuntemuksensa perustukaan ihan olemassaolevaan todellisuuteen.

Mitä tulee masennukseen, niin siihen suositellaan muitakin hoitotapoja kuin vain lääkehoitoa, varmasti myös psykiatrien ja psykologien toimesta.

Aika monet asiantuntevat tahot väittävät toisin psyykenlääkkeiden osalta. Lääkkeiden “teho” on “todistettu” vain ihmiskokein (annettu koeryhmälle kemikaalia ja kysytty miltä tuntuu), ei tieteellisin menetelmin. Tieteellsten testien vaikutus pitäisi todistaa selvin näytöin joissa on selvät faktat siitä että tämä kemikaali vaikuttaa tällä tavalla aivojen neuronien toimintaan yms. Näin ei ole läheskään kaikkien “psyyken lääkkeiden” laita. Tosiasiassa iso osa psyk lääkkeistä on ollut kautta aikain pelkkää hakuammuntaa.

Kun kävin - vastentahtoisesti- psyk.sairaanhoitajan kanssa keskustelemassa, hänen näkökulmansa ongelmiini oli, että juon, koska olen ahdistunut ja masentunut. Lääkehoitoa myös tarjottiin, useamman kerran
Oma ajatukseni oli ja on vieläkin, että masennus ja ahdistus johtui juomisesta. Olen mielestäni oikeassa, sillä kun olen juomatta, masennus katoaa.Nut on raitista aikaa viimeisestä pikkujouluvkonlopusta 6 viikkoa.En oo masentunut enkä ahdistunut, paitsi hetkittäin ahdistaa menneiden vuosien hölmöilyt.
Työskemtelen lääkkeiden parissa enkä ole ollenkaan lääkekielteinen, mutta en halunnut koukuttua lääkkeisiin, vaan päätin kestää kaikki paskamaiset olot ja unettomuudet raakana. Sopi mulle.
Nyt olen käynyt psykoterapeutilla ja se on ollut oikea ratkaisu.Olo tuntuu hyvältä ja asioita olen oppinut pohtimaan ihan eri näkökohdista.
Ensimmäisyä kertaa tämän n. viiden vuoden aikana, kun olen tässä räpistellyt, juomattomuus ei ole ollut hampaiden kiristelyä ja pakkopullaa, vaan tuntuu oikeasti omalta ja hyvältä valinnalta.
Tietenkään en voi tietää, miten asiat ovat huomenna.Elämässäni on muutama suuri riskitekijä, joita pelkään…mutta niinhän se on meillä kaikilla.Tänään on kuitenkin näin.

Heippa hei! Täällä taas. Nimimerkin salasanat ryyppyreissujen varrelle unehtuneena uus nimmari. Viinanjuonti ei ole vieläkään pysyvästi jäänyt vaikka taukoja on ollut. Lääkkeiden tutkittuudesta on sanottava vielä se, että näiden SSRI-llääkkeiden, eli yleisimmin määrättyjen masennuslääkkeiden pakkausselosteessahan jo lukee “Lääkkeen vaikutusmekanismia ei täysin tunneta”. Kummallista, että noita tutkimattomia kuitenkin tyrkytetään joka flunssaan… Kannabista kun on käytetty vuosituhansia, niin sitä ei voi määrätä “kun ei ole tutkittu”.

Itkevistä lähihoitajaopiskelijoista on sanottava vielä se, että on nähty myös n. 50v. päihdehoitajan itkevän, koska itäeurooppalaistaustainen päihdelääkäri kyseli minulta kaikkea muuta, paitsi paitsi ongelmiini liittyvää asiaa. Ja ns. “vittuili”. Tämä plääkäri kun pääsi siihen kohtaan, että mistä vanhempani ocvat kotoisin, niin hän oli sitä mieltä, että koska he ovat molemmat siitä ja siitä kunnasta, niin minua ei hyväjä kuntouttaa: on niin vahvat geenit, että alan kuitenkin juoda uudestaan. Myöhemmin kun mainitsin tälle itkevälle päihdetyöntekijälle lääkärin käytöksestä ja hänen itkemisestään, tämä sanoi “Ei se mitään tarkoittanut, sillä on vaan semmoinen tyyli”. Ilmeisesti päihdehoitajat niinkuin muutkin hoitajat pitävät näitä lääkäreitä niin ylittämättömässä esimiesasemassa sitten. Tai tietävät minkälaisia psykopaatteja ovat, eivätkä uskalla vastustaa. Kun kerroin poikaystäväleni lääkäristä, hän ei ihmetellyt. Hän oli aiemmin kuullut erään huumeriippuvaisen tuttavansa keskustelleen saman lääkärin kanssa. Nainen oli todennut; “Niin, Sinä määräsit sitä minulle, kun minut oli raiskattu”. Lääkäri alkoi nauramaan.

Ammattiapua ei siis näillänäkymin pyydetä, saada, eikä oteta vastaan. Mutta välillä on selviä päiviä ja yritetään minimoida kaikki tunnereaktiot. Mm. en käy fyysisten vaivojeni kanssa lääkärissä, koska sieltä useimmiten saa huonoa kohtelua ja en pidä yhteyttä riidanhaluisiin tuttaviin.

Kyllähän lääkäreitä koskevat samat säädökset kuin muitakin ammattilaisia, eivätkä he yleensä ole esimiesasemassa hoitajiin nähden. Hoitajien esimies on yleensä ylihoitaja tai osastonhoitaja, eikä lääkäri. Sosiaalialan ammattilaisten esimies puolestaan on johtava sosiaalityöntekijä.

Lääkärillä on tosin valta päättää asiakkaan lääkelinjauksista, koska vain lääkäri saa määrätä lääkettä.

Tunnen kaksi Venäjältä kotoisin olevaa päihdelääkäriä, joten aloin heti miettimään voisiko kyseessä olla jompikumpi.

Töissä itkeminen asiakkaan nähden ei kyllä ole sopivaa minkän sortin ammattilaiselle.

Terve Sumuasuhmurassa,

Minäpä en ole aikaisemmin ketjuasi lukenut, joten aloitin aivan alusta. Tuo ensimmäinen kirjoitus ketjussa, sai minut ihmettelemään, että minkälaisessa laitoksessa olet oikein yrittänyt kuntoutua? - Sinun onneksesi ymmärsit häipyä sieltä neljän päivän kulttua, sillä ties minkälaiseen kuntoon olisivat sinut siellä kuntouttaneet, vaikuttais lääkityksestä päätellen, että oli tarkoitus saada sinusta pysyvä laitosasukki sinne.

Olipa omituista soutaa-huopaa-menttalitteettia hoitopuolenhenkilöstöllä. Tuo on sitä tyypillistä ämmämäistä idiotismia, jota inhoan yli kaiken. Sitä esiintyy valitettavasti paljon juuri hoitohenkilöstöllä, kun työporukassa on mukana vain vähän miehiä. Miehet eivät yleensä moista sekoilua hyväksy.

Oliko tuo kuntoutuspaikka kenties jonkun mielisairaalan akuutinosaston sivutoimipiste?

Sinähän menit kuntoutukseen, etkä lusimaan mitään kakkua mihinkään vankilaan!

Kuullut olen, että nykyisin kun kaikki on siiretty yksityisille hoitotahoille erilaisiin kuntoutus- ja hoitokoteihin, on näiden laitosten taso sangen vaihteleva. Toiminnan valvontapuoli tiemmä unohdettu kokonaan!

Kunta kun antaa maksusitoumuksen johonkin noista laitoksista, niin siinä palaa pitkä eurojono veronmaksajien rahoja. Vaikea se on saada tietoa noista laitoksista, ellei haastattele niissä oleskelleita.

Mä olen ainakin sitä mieltä, että minkään maailman kuntoutus ei pysty sitä juomista sinulta lopettamaan, jos sitä omaa vakaata halua raitistumiseen ei ole, joten turha olla siinä mielessä katkera millekkään taholle.

Minäkin luin nyt uudelleen avausviestin, ja huomasin että siinä ei lainkaan kerrota millaista hoitoa ja kuntoutusta ketjun aloittaja meni hakemaan, ja saiko sitä.

Mikä oli siis hoidon sisältö, mitä hoidettiin ja millä keinoin?
Nyt tuli selväksi vain että sääntöihin sopeutumisessa oli haasteita, mutta entä itse hoidon sisältö?

Hoitopaikoissa tosiaan joutuu olemaan tietynlaiset säännöt, ja ymmärrän hyvin että joku lähihoitajaopiskelija, joka joutuu paimentamaan koko toipujien porukkaa, voi olla vähän helisemässä.
Yksi haluaa poimia marjoja, toinen haluaa kiivetä puuhun, kolmas haluaa heitellä kiviä, neljäs haluaa pomia sieniä, viides on menossa uimaan… näin kärjistetysti kuviteltuna.

Laitoksiin tulee kuitenkin helposti päihteitä sisälle, ja ulkoiluretket on tyypillisiä ajankohtia napata jostakin hyvin jemmattu mömmöpaketti.
Ja kun hoitolaitoksiin tulee kamaa sisälle, niin ei ole hoidolla enää merkitystä, vaikka olo voi aineet saanella helpottuakin.

Vapaa-ajalla, hoitojen ulkopuolella, voi kuitenkin poimia marjoja ja tehdä mitä haluaa niin paljon kuin haluaa, ilman rajoittavia sääntöjä ja aikatauluja.

No, nyt kun kaikkia mielenterveys- ja päihdehoitoja ollaan ajamassa alas, niin ei kukaan joudu huonoihin hoitoihin, kun mitään hoitoja ei enää ole.

No onhan näitä hoitoja tarjolla erilaisissa “hoitokodeissa”, jotka ovat yksityisiä. Ja juuri näiden valvonta on jätetty varmaan täysin retuperälle. Kyllähän varmaan kunnat tutustuvat noihin mestoihin tutustumiskäynneillä ja joku varmaan ainakin toiminnan alussa hyväksyy puljun johonkin hyväksyttyjen hoitomestojen listaan.

Ainakin päihdepuolella on olemassa lukuisia mestoja, jotka käyttävät AA:n ohjelmaa toiminnassaan, koska joku perustajista vain sattuu olemaan AA-lainen. Varsinaista ammattitaitoa ei edes tarvitse olla kunhan vain joku henkilökunnasta omaa riittävän koulutuksen. Tästä ilmiöstä en oikein diggaa!

Mun mielestä pelkkä AA:n jäsenyys ei tuota pätevyyttä minkään valtakunnan päihdehoitohuoltolan pitämiseen.

noinkohan lähetteitä annetaan paikkoihin, joissa hoitohenkilöt ovat vain aa:n jäseniä?
todellakin uskon tuon.
ja sitten vadelmamunkin usko kaiken hoidon ylimaalliseen hyvyyteen.
aina on potilaan syy jos jotain uskaltaa valittaa.
ei lääkkeitä turhaan syötetä ikinä missään ja ei turhaa lääkettä voi olla ollenkaan olemassa.

täälläkin kirjoittelee yhä ihmisiä, jotka popsivat rauhoittavia, kun viinan juonnista on tullut paha mieli.
voihan vidura. ja kuka nuo pillerit lie määrännyt? joku random-aa:lainen kaiketi?

tällä tavalla kun kaikki yleistetään, niin eipä tarvitse miettiä ellei hoidot tehoa.
ja sama virsi taas: hoitotahoilla ei virallisesti oikeastaan ole käsitettä päihderiippuva, on vaan psyykkisesti
sairaita, näitä vadelmamunkin mainitsemia harhaisia. ja niille sitten pillereitä enenevissä määrin.
niitä todella tutkittuja ja turvallisa mielipidepilleroisia.
jee, ja maailma on pelastettu.
helppoa ja yksinkertaista, halpaa ja tuottavaa. ja saataanan lyhytnäköistä mukahoitoa säästöjen vuoksi.
monessa tapauksessa puhdasta puoskarointia, koska pitempiaikaista tutkimusta ei mielipidelääkkeiden
hyvyydestä ja huonoudesta ole, ei ainakaan puolueetonta. ja kaikki erilaiseen tulokseen tulevat tutkimukset
ja tutkijat leimataan huuhaa porukaksi…ja kenenhän toimesta?

Olkinukeilla keskustelu on aina niin rakentavaa. Tehtaillaan toisen mielipiteestä oikein muheva kärjistys eli laitetaan toisen suuhun sanoja joita hän ei ole sanonut tyyliin “ylimaallinen hyvyys”, niin a vot, ajatuksenvaihto toimii.

En usko ylimaallisiin asioihin. Uskon ihan vaan maallisiin asioihin. Ja valittaa saa jos on aihetta. Se on vain saatanan kumma, että kenenkään valitusta ei saisi kommentoida tai kysyä tarkentavia lisäkysymyksiä saamatta paskaa tuulettimeen.


Uskaltaa valittaa?
Mitä muutakaan oireileva, edelleen pämppäävä tai aineita käyttävä addikti muuta tekeekään kuin uskaltaa valittaa? Aina on vika jossain muussa kuin itsessä: yhteiskunta on paska, hoidot on paskoja, nitkun nitkun nitkun pakkohan se on vetää sitten. Aina sama MINÄMINÄMINÄ mullekaikkiheti perkele.

Jumalauta, mun faija keksi dokata siksi kun minä pärjäsin niin huonosti koulussa kasilla ja ysillä! Ei ollut sillonkaan sen vika vaan mun vika, uskalsipahan äijä valittaa, sanoa oikein kovan sanan.
Ei tullut mieleen äijälle että olikohan syy-seuraus sen pämppäämisessä ja mun koulumenestyksessä ehkä toisin päoin.

Kaikissa hoitopaikoissa on varmaan oman kokemuksen omaavia ammattilaisia, ja niin AA:ssa kuin NA:ssakin käyviä.

Jumalaita, MINÄKIN olen entinen AA:lainen. Kävin siellä jo yli 10 vuotta sitten. Sellaista päihdehoitopaikkaa ei ole vastaani tullut, jossa jollakulla ei omaa kokemusta olisi, sen verran yleinen tuo etenkin alkoholismi maassamme on.

Psykiatrinen hoito ja päihdehoito ovat eri asioita, eikä niitä kannata sekoittaa toisiinsa etenkään vetämällä mutkia suoraksi.
Päihdehoidossa ei hoideta kaksisuuntaista, ei skitsofreniaa, ei päihteistä johtumatonta masennusta. Niissä hoidetaan päihderiippuvuutta.

Niissä ei syötetä bentsoja, ja bentsot lasketaan päihdehoidossa yhdeksi päihteeksi muiden joukossa.

Se mikä minua vituttaa, on tosiasoiden vääristely, ja itsekeskeisyys. Jos jostakin lääkkeestä ei ole ollut apua itselle, ei siitä saa olla apua kenellekään! Ilmeisesti ei paljon hetkauta, jos jotkut kokevat masennuslääkkeen pelastaneen heidän henkensä.
yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/1 … a-vielakin

Mutta kuten sanottua, niitä “ylimaallisia” hoitoja ollaan ajamassa alas, eikä niihin kukaan kohta enää joudu. Jokainen saa sitten hoitaa itse itsensä niinkuin parhaaksi näkee, marjoja poimimalla, kannabista polttelemalla tai vaikka itkuviinaa juomalla.
Ja kaikkea marinaa ja natkutusta vuosikausia kuunnelleena alkaa tuntua yhä enemmän, että hyvä niin!

PÄIHDEHOITO JA PSYKIATRINEN HOITO ON IHAN ERI ASIOITA! EI NIITÄ HOIDETA EDES SAMOISSA HOITOPAIKOISSA!

PÄIHDEHOIDOSSA HOIDETAAN NIMENOMAAN PÄIHDERIIPPUVUUTTA. PSYYKKISESTI SAIRAITA HOIDETAAN IHAN ERI PAIKOISSA!

Niin, tuosta ketjun ensimmäisestä kirjoituksesta käy kyllä selväksi, että valitettavaahan ainakin tuosta hoitomestakokeilusta löytyy ja aivan aiheesta. Se ei vain kirjoituksesta selviä, että onko tuo kuntoutuspaikka tarkoitettu sitten päihdehoitoon vai mielenterveyspuolen kuntoutukseen.

  • Ja ei sillä väliä kummaksi paikaksi se on tarkoitettu kun kysymyksessähän ei ole mikään SULJETTUJEN OVIEN LAITOS. Eli tuon henkilökunnan pelleilyä noiden lenkillä vietettyjen aikojen kanssa en ollenkaan ymmärrä. Ja lopuksi kielletään vielä lenkillä käymästä.

  • Myös kummalliselta vaikuttaa asianomaisen itsensä ohittaminen keskusteltaessa häntä koskevista asioista.

  • Kannabiksesta sitten kuntaa laskuttivat, vaikka alkoholin takia kuntoutukseen hakeutui ihminen. Ja että oikein oli kannabiksen vieroitusoireita sitten henkilökunta pannut merkille.

Aivan keskiaikaista toimintaa. Mikäli henkilökunta ei ymmärrä rakentaa luottamuksellisia välejä asiakkaaseen, niin aivan on turhaa koko hoitotoiminta. Mutta hoitoalalle hakeutuu usein tuollaisia vallanhaluisia ämmänkutaleita, jotka nauttivat asiakkaan nöyryyttämisestä. - Ikävää mutta totta vielä tänäkin päivänä.

Vadelmamunkki raahaa isänsä raatoa mukanaan joka kuvioon mukaan. Antais äijäparan edes mädätä rauhassa. Toisilla on aina olkinukke mukana, mutta VM:llä on äijän raato.

^ Jos haluaa vain lenkkeillä, niin miksi mennä mihinkään hoitoon. Hoidoissa olematta saa lenkkeillä ihan rauhassa niin paljon kuin haluaa. Marjojakin voi poimia vapaasti.

Lillukanvarsista keskustelun sijaan halusin kysyä, millainen se hoidon sisältö oikeasti oli, mutta siihen ei ole vastausta tullut.

Ja jos ihminen haluaa jatkaa päihteiden käyttöä, niin aivan taatusti löytyy hoitopaikoista vikoja yllin kyllin. Silloin hoidot vasta huonoja ovatkin.

Käytetty päihde ei vaikuta hoidon laskutukseen, vaan hoidon pituus.

Itse asiassa aika vähän hakeutuu moisen kaltaisia. Kyllä esim. persoonallisuushäiriöt ja tuollainen ilkeämielinen henkilöön käyminen jota sinäkin minulle osoitat, on yleisempää asiakkaiden puolella.
Se varmaan on totta, että mätiä hedelmiä eksyy joskus puhtaiden joukkoon, mutta se on harvinaista.

Suurin osa hoitohenkilökunnasta välittää asiakkaistaan, on tunnollisia ja empaattisia. Siksi myös moni uupuu, ja kuormittuu liikaa.
Osa tosin on jopa nuoria ja kauniita. Sekin voi jostakusta tuntua vääryydeltä. Reipas, hyväntuulinen ja hyvinvoivan oloinen hoitaja voi herättää katkeroituneessa asiakkaassa jopa vihamielisyyttä. Miespuoliset asiakkaat tosin usein jopa tykkäävät tämän kaltaisista naispuolisista hoitajista.

Harvinaisen kipeää juttua sinulta pitkästä aikaa. En ihmettele että sinäkin olet lyhyessä ajassa kerännyt bannin jos toisenkin.

Minä saan puhua lapsuudestani ja isästäni niin paljon kuin haluan, eikä sinulla ole siihen nokan koputtamista. Varsinkaan noin inhottavalla tavalla.

Zelena kirjoitti

Saattaisi vertaistuesta sinulle olla apua raittiuden ylläpitoon ja tunnekäyrän tasoittumiseen.

Tänään et ole yksin

Heippa!

On totta, ettei hoitopaikat ole vastuussa siitä, että paranen. Tuntuu silti pahalta, että tuommoiseen toimintaan saavat yhteiskunnalta avustusta sillä verukkeella, että “auttavat”. He autttavat lähinnä junan alle, voi sanoa, mutta itse en sinne suostunut enkä suostu vaan siihen tarvittaisiin muutamia ammattilaispainijoita luulisin. Ainakin hoitoon saamiseen tarvittiin 3-4 yli satakiloista äijää, vaikka itse kylä halusin ja pyysin hoitoon, mutta kun sinne “ei päässyt”.Piiti käyä sen kautta, että muutaman kerran soitellaan vuorotellen ambulanssia ja poliisia. Lopullinen kyyti kun tuli niin se neljäs, vanhin ja fyysisiltä voimiltaan heikoin yli satakiloinen (olemme erittäin hyvissä väleissä, Jumalalle kiitos ystävistä!) poliiseille: “Tulkaa äkkiä! Pojilla on hätä!”. Pojilla, joita rakastan. Joista yksi on jo siirtynyt rajan taa, yksi on päässyt korvaushoitoon ja kolmannesta on kova huloli. He pitelivät minua keittiön lattialla kiinni, että en karkaa ennen lähtöä hoitoon, jota olen pyytänyt ja anonut, etten peru.

Turhaanpa pitelivät- Neljä päivää kesti se lysti. Olin kyllä silloinkin onnessaan; “Nyt loppuu minun juominen :slight_smile:” Luulin, että pitäisivät minua siellä suojassa sen aikaa, että pääsen pahimmista viekkareista ja mielihaluista. Väärinpä luulin. En ehtinyt niihin mielihaluihinkaan asti.

^ Mutta siis: käytätkö päihteitä edelleen? Ja jos käytät, niin mikä siihen auttaisi? Vai tarvitseeko siihen minkään auttaa?

Minä ainakin olen vertaistuen puolelta löytänyt avun alkoholiongelmaani. Siellä on ihmiset, jotka itse henkilökohtaisesti ovat kokeneet raskaita elämässään, ymmärtävät kärsivää lähimmäistään paljon paremmin kuin ihmiset, jotka kirjoista ovat asioista lukeneet. Tietysti tällaisellekkin ihmiselle kokemuksen myötä kasvaa ymmärrys, vaikka ei itse moisia olisikaan kokenut. Ja sitten on joukossa niitä mätiä omenoita, jotka eivät koskaan tule tuntemaan minkäänlaista empatiaa kärsivää ihmistä kohtaan kun leipänsä tarvitsee sitten kuitenkin jollain lailla hankkia, eikä tämä hoitopuolen homma nyt sitten kuitenkaan ollut niin ylevää kuin ammattia hankkiessa tuli ajatelleeksi.

Hei Vadelmamunkki! Valitettavasti yhä käytän. Ihan niinkuin antaisin siimaa niille tahoille, joiden piti auttaa minua lopettamaan, kun en ominpäin lopeta. Tai siis kyllä minä lopetan, vähän väliä. Että ei sais antaa valtaa tahoille, ejotka haluaa sun kuolemaa /antaa sen tapahtua. Niin peilaan, että enhän saa antaa sen masentaa. Ja se peilaaminen on todella tärkeää. Että joku siellä esittää kysymyksen, johon yritän vastata. Oikeasti olin miettiny näitä kuukausitolkulla, muttako ei ollu ketään, joka ois kysymy mitään; en päässy eteenpäin. Lovely peopple ootta <3

"Suurin osa hoitohenkilökunnasta välittää asiakkaistaan, on tunnollisia ja empaattisia. Siksi myös moni uupuu, ja kuormittuu liikaa.
Osa tosin on jopa nuoria ja kauniita. Sekin voi jostakusta tuntua vääryydeltä. Reipas, hyväntuulinen ja hyvinvoivan oloinen hoitaja voi herättää katkeroituneessa asiakkaassa jopa vihamielisyyttä. Miespuoliset asiakkaat tosin usein jopa tykkäävät tämän kaltaisista naispuolisista hoitajista. "

Oksettaa vaikken olekaan prostituution vastustaja. Miksette tekisi asioita a) oikeilla nimillä b) oikeita asioita c) tavalliseen hintaan eikä alennuksella?