Miten näin kävi juuri minulle - Matka kohti muutosta alkaa

[Sofia]

Hei kaikille!
Täällä kirjoittelee 34-vuotias nainen, joka otsikon mukaisesti ei olisi koskaan voinut uskoa löytävänsä itseään tilanteesta, jossa joudun hakemaan vertaistukea alkoholin vähentämiseen. Miten tämä oikein tapahtui…

Aiemmin join ainoastaan sosiaalisissa tilanteissa ja aina en välttämättä silloinkaan etenkin keväisin, jolloin aloitin valmistautumisen toukokuun puolimaratonille. Muistan joutuneeni jopa kaatamaan siidereitä ja lonkeroita alas viemäristä sen takia, että ne olivat menneet vanhoiksi ja täysin juomakelvottomiksi (!!?!?!). Asia, joka tuntuu TODELLA absurdilta tällä hetkellä!

Muutos on tapahtunut nopeasti eli viime vuoden alussa huomasin, että aloin hakea työviikon jälkeistä rentoutumista siten, että katsoin jotain nostalgisia teinileffoja samalla, kun humallutin itseäni pääasiassa hard seltzereillä. Oli jotenkin koukuttavaa tavallaan palata lapsuuden huolettomuuteen, mutta kuitenkin omassa ihanassa kodissa ja aikuisen ihmisen vapaudesta nauttien.

Huhti-toukokuussa huomasin, että aloin selvästi olla janoisempi kuin seuralaiseni. Olin porukasta yleensä ainoa, joka joi kaikki juomansa tai jos muut joivat kaikki omansa niin usein he totesivat kotimatkalla olevansa iloisia siitä, että pieni hiprakka tulisi pian laskemaan. Minä sen sijaan suunnistin heti ruokakauppaan hakemaan lisää juotavaa sen jälkeen, kun olin hyvästellyt seuraiseni.

Tuolloin keväällä ja myös kesällä juominen tuntui siltä, että se pidensi päiviä, joiden en halunnut päättyvän ja etenkin sunnuntait olivat suosikkidokauspäiviäni, koska en halunnut työviikon vielä alkavan. Niinpä minulla saattoi olla sunnuntaisin klo 21 aikaan vielä pari litraa alkoholia, jonka vedin kitusiini yleensä puoleenyöhön mennessä.

Aluksi en häpeillyt juomista julkisella paikalla ja ostinkin aina yhden “matkaseuralaisen”, jonka korkkasin auki heti ruokakaupasta poistuttuani. Jossain vaiheessa kuitenkin aloin keräillä erilaisia limupulloja ihan vain sen takia, että sain eri väriset juomani laitettua niihin, jolloin näytti siltä, että join vain esim. kivennäisvettä tai Jaffa lemonadea. Otin nämä pullot usein mukaan kävelyille ja siemailin holia pitkin matkaa.

Olen todella pitkään pitänyt tätä koko asiaa ei-niin-huolestuttavana, sillä minulla ei ole yleensä käynyt edes mielessä juoda esim. arkipäivinä ja usein viikonloppuisinkin juomiseni välissä on yksi holiton päivä. Maanantaista torstaihin elän hyvin askeettisesti: syön terveellisesti, urheilen ja nukun riittävästi. Mutta sitten perjantaina töiden jälkeen ruokakaupasta lähtee aina litra siideriä ja pari seltzeriä, joiden päälle saattaa tulla vielä litra lonkeroa ja kaksi seltzeriä lisää.

Sitten lauantaina väsyneenä herättyäni totean, että ei kiitos ja usein olenkin koko lauantain juomatta, mutta sunnuntaina toistan tuon perjantaisen rundin. Olen ollut ilman alkoholia viimeisen 8 kk aikana vain yhden viikonlopun. Lisäksi nykyään olen tilanteessa, jossa kirjaimellisesti juon aivan kaikki juomat, jotka ystäväni jättävät luokseni. Olen joutunut ostamaan ystäväni jättämät lonkerot uudestaan nyt kolme kertaa ja arvatkaapa vedinkö ne taas eilen kurkusta alas…

Aiemmin minä olin se, joka toivoi holittomuutta ystäväporukkaani ja perheen yhteisiin juhlapäiviin. Olin se, joka joi oikeasti vain yhden lasillisen ja se siitä. Nyt en ole enää vuoteen laskenut alkoholin kulutustani lasillisissa tai annoksissa vaan litroissa. Kukaan läheiseni ei tiedä tästä, mutta minä näen ja huomaan vaikutukset:

• -Hiukseni ovat ohentuneet
• -Olen joutunut olemaan rautalisällä jo jonkun aikaa, koska alkoholi on heikentänyt raudan imeytymistä niin paljon
• -Olen usein väsynyt ja palautumiseni on heikkoa
• -Treenini kärsivät ja esimerkiksi ensi kuussa en taaskaan pysty osallistumaan Helsinki City Running Day:hin, koska alkoholinkäyttö on pilannut treeniputkeni jo toisena peräkkäisenä vuotena
• -En ole pystynyt hoitamaan työtehtäviäni niin tehokkaasti kuin olisi pitänyt, koska olen ollut niin väsynyt alkuviikosta
• -Kotitöitä jää tekemättä, samoin kaikenlaisia pieniä hemmottelujuttuja, kuten jalkakylpyjä jne.
• -Aterioita jää välistä, koska alkoholi vie nykyään minulta kokonaan pois ruokahalun. Pahimmillaan olen syönyt vain aamupalan ja loppupäivän muut kalorit tulevat alkoholista

Lisäksi muina “vierailevina oireina” on kasvojen ja etenkin kaulan imusolmukkeiden kivulias turpoaminen, ajoittainen lievä paineen tunne ja/tai kipu palleassa ja mahaongelmat.

Tiedän, että minun on tehtävä muutos nyt, sillä en halua heittää terveyttäni ja elämääni hukkaan. En voi enää piilotella ongelmaani sen takana, että hei, en mä nyt NIIN paljoa juo kuin mitä jotkut juovat. Kyllä, se on ihan totta, että en juo 1-2 pulloa viiniä joka päivä, mutta kehoni tuntuu jo nykyisellä juomamäärällä hiljalleen romuttuvan ja pettävän, joten ei sillä ole mitään väliä, miten paljon muut juovat. Lisäksi pelkään, että alkoholin liikakäytön takia en voi koskaan saada lapsia.

Joten tästä se lähtee. Tavoitteeni on paluu tilanteeseen, jossa voin juoda pari lasia juhlapäivinä, mutta muuten alkoholi ei ole osa elämääni ja etenkään arkeani. Samalla kuitenkin tiedostan sen mahdollisuuden, että suhteeni alkoholiin on saattanut muuttua lopullisesti tavalla, jossa en enää yksinkertaisesti pysty kohtuukäyttöön ja minun täytyy lopettaa alkoholi kokonaan. Jos näin on niin otan sen vastaan ja teen, mitä täytyy!

En halua menettää enää yhtäkään arvokasta hetkeä ja päivää alkoholin takia. Eli täällä ollaan ja toivottavasti tulen tutustumaan mahtaviin ihmisiin tällä foorumilla ja pystyn myös tukemaan muita! Toivottavasti myös vielä joskus voin toimia jonkun inspiraationa…

Ps. Pahoittelut super pitkästä aloitustekstistä! :')

[Miu]

Hei @Sofia ja lämpimästi tervetuloa! On jo iso askel, että uskallat tarkastella ja sanoittaa näitä asioita, itsellesi sekä meille. Olet tullut oikeaan paikkaan!

Mielelläni vastaisin pidemmin, mutta juuri tällä hetkellä ei ikävä kyllä ole aikaa. Koitan palata pohdintoihisi tarkemmin paremmalla ajalla!

[Riikinkukko]

Päivä kerrallaan ja tervetuloa joukkoon. Itse täällä myös tuore tulokas eli viikko nyt takana. Täältä tulet saamaan vertaistukea, joka ainakin minua on auttanut ja tsempannut. Kerrankin paikka, jossa voi häpeilemättä sanoittaa ajatuksiaan alkoholista.

[Räpistelijä]

@ Sofia Hei ja tervetuloa! Kiitos rehellisestä aloituksestasi, se oli juuri sopivan pituinen! Tutulta kuulostaa tuo ymmärryksesi siitä, että nyt saattaa olla tarvetta lopettaa kokonaan. Olet tekemässä hyvää päätöstä!

Meitä ihan vastikään (minulla nyt päivä 9 ja ensimmäinen ihan oikea lopettamisyritys meneillään) saman päätöksen tehneitä on täällä linjoilla useita, mikä on tosi lohdullista, ja jo nyt tuntuu että konkareiden (eli pidempään raittiina olleiden) tuki täällä on ollut ihan kullan arvoista. Tulet ihan varmasti saamaan lohtua ja tukea täällä sinäkin!

Kokemuksen syvä rintaääni kantaa minulla tosiaan vain 9 päivän taa, mutta silti uskaltaisin jo sanoa että ihan ensimmäiset päivät ovat hankalimpia. Älä silti luovuta! Alussa varmasti väsyttää ja voi olla surkea tai surullinen olo, mutta väsymys alkaa kyllä väistyä.

Jo viikon kohdalla on paljon parempi olo ja jokainen aamu, jona ei herääkään krapulassa, nostaa itsekunnioitusta piirun verran.

Et ole tämän homman kanssa yksin. Ihan sama on käynyt meille kaikille muillekin. Se voi käydä kelle vain. Tsemppiä!

[Sofia]

Kiitos paljon ja anteeksi, kun vastaan näin pahasti myöhässä! Olisi mukava kuulla lisääkin ajatuksiasi, jos haluat jakaa niitä.

Ihanaa kevättä!

[Sofia]

Hei ja tervetuloa sullekin! Pitää muistaa käydä täällä useammin! Ihanaa, kun oot löytänyt kohtalotovereita ja se on tosi tärkeää pystyä sensuroimatta kertomaan suhteestaan alkoholiin ja kaikista siihen alhoon liittyvistä ajatuksista, peloista, toiveista jne.

Mukavaa kevään jatkoa sulle!

[Sofia]

Hei ja kiitos sanoistasi! Mukavaa myös kuulla sultakin, että täällä on hyvä meininki ja tukea! Oon myös tosi iloinen, että säkin olet löytänyt tänne ja etenkin se, että olet uskaltanut ottaa askeleen ihan uudenlaiseen elämään!

Mulla ekat kaksi päivää oli aika pahoja ja masentavia, oli vähän pahaolokin. Mutta sen jälkeen on ollut onneksi ihan normaali olo ja oli jopa tosi mukavaa ja virkistävää shoppailla tänään vaan moktaileja! Tosi paljon valikoimaa nykyään!

Toivottavasti sulla on jatkunut askeleet uuteen terveempään elämään ja oot myös nauttinut keväästä!

[Räpistelijä]

@Sofia Kiva kuulla että olosi on alkupäiviä parempi! Minulla päivä 13, kaikenlaiset tunteet tulevat ja menevät mutta nyt on lakannut väsyttämästä.

Tämä päätös ei kaduta eikä edelleenkään tee mieli juoda. Joka aamu on niin ihana herätä siihen, ettei enää tarvitse olla morkkis eilisestä - eikä ole paha olo.

Mukavaa lauantai-iltaa!

[Sofia]

Aivan mahtavaa, kohta tasan kaksi viikkoa takana sulla!! Hyvä, että väsymys alkaa väistyä ja on kieltämättä todella ihanaa herätä hyvään oloon! Vähän etäisyyttä saatuaan tuntuu tosi typerältä ja oudolta aiheuttamalla aiheuttaa itselleen niin huonoa oloa ihan jatkuvasti. Mutta itsesabotointi on varmasti pahinta, mitä on olemassa… Itseään kun ei pääse pakoon vaikka muuttaisi toiselle puolelle maapalloa.

Onneksi kuitenkin toivoa on ja ihminen voi oppia vaikka mitä uusia toiminta- ja ajattelumalleja sekä työkaluja, joita käyttää alkoholin tai muiden päihteiden sijaan. Me pystytään tähän kyllä!

[Naava]

Hei, olipa hienoa löytää aloituksesi täällä.
Olen 4-kymppinen oluen suurkuluttaja ja pyrin lopettamaan kokonaan.
Parista en saisi mitään irti ja määrä, jonka useampana iltana viikossa juon, on liikaa. Itselläni haasteena on se, että olut auttoi aluksi pidentämään päiviä, että sai enemmän aikaan (siivous ym.). Olen selkeästi tunnollinen suorittaja, joka tekee enemmän kuin jaksaisi. Tai jaksaisi sitä varmaan, jos ei huonontaisi oloaan, absurdi ja kipeä kehä.
Muutama päivä menee ihanasti ilman olutta, sitten tulee jokin “hälläväliä” ja kaupan kautta kotiin.
Inhoan itseäni erityisesti niinä maanantaina kun viikonloppuna on juonut. Maanantaihan on perinteisesti “muutoksentekopäivä”, ja silloin on vaikeampi valehdella itselleen, että no nyt loppui.
Tänään onkin perjantai. Aion aloittaa viettämällä kokonaisen viikonlopun raittiina.
Note to myself: jaksat aamulla kun et “lainaa” seuraavan päivän voimia ja hyvää oloa edellisenä iltana.
Voimia meille <3

[Sofia]

Toivottavasti oot pysyt raittiina viikonloppuna ja oot saanut oikeasti levätä ja rentoutua! Toi sun tekstin lopussa ollut “muistutus” oli tosi hyvin sanottu ja juuri noinhan se on.

Mulla valitettavasti ensi viikko tulee alkamaan taas uuden alun kanssa, koska eilen tuli vedettyä aivan hirveä känni ja nukkumaan menin vasta aamuyöllä…

[Naava]

Perjantaina ei onnistunut hyvästä aikomuksesta huolimatta, mutta lauantaista asti nyt ollut juomatta <3 Ei ole ollut vaikeaa, mutta ei sellaista ilontäyteistä myöskään. On huolia ja stressiä sekä kotona että töissä, asioita joihin en voi juurikaan vaikuttaa. Onneksi tölkki ei ole “lohduttajan” roolissa, muuten olisi ollut vaikeita päiviä. Enemmän se on tosiaan joku suorittamiseen sparraaja, mikä tosiaan ei toimi enää, jos koskaan on oikeasti toiminutkaan.
Eihän sillä ole väliä, onko uusi alku maanantai vai muu päivä, itselläni se maanantai vaan on alkanut olla sellainen, että syyttää itseään jo valmiiksi valehtelijaksi, jos viikonloppu on ollut märkä.
Kaikki tsempit sinulle (ja muille) uuteen viikkoon, tämähän alkaa olla jo pitkällä <3

[Sofia]

Toi on jo super iso juttu ja kohtahan on jo uusi viikonloppu! Tosiaan siinä alkoholisumussa, kun on niin helposti ajattelee, että tämä on se, mikä helpottaa. Mutta jossain kohtaa tulee se tajuaminen, että tämä vain vaikeuttaa jo valmiiksi vaikeita asioita.

Päivä kerrallaan! Ja toivon, että asiat sun elämässä laantuu ja pääset vähän seesteisempään arkeen pian.

[Olga]

Moi @Sofia ja muut, onpa mukavaa saada lisää keskustelua tänne Vähentäjien puolelle! Semppiä kovasti kaikille.

Omat kokemukset vähentämisestä olleet todella hyviä. Ehkä itselläni aika oli viimein kypsä muutokselle. En ole luopunut alkosta kokonaan, mutta vähentänyt merkittävästi. Elämään tullut lisää mukavia sävyjä. Samalla olen iloinen monista iloisista ja vauhdikkaista muistoista alkoviihteen parissa. Aikansa kaikella. Onneksi huomasin vaaran merkit ajoissa.

[Sofia]

Heippa kaikille!
Minä sitten tein klassisen “katoamistempun” toukokuussa, mutta tuli mieleen tulla kertomaan hieman kuulumisia.

Minulla on ketju myös lopettajissa ja siirryin tosiaan kirjoittelemaan sinne silloin, kun olin vielä aktiivinen täällä. Mutta tuolloin toukokuussa kipuilin paljon sen kanssa, että en ehkä kuitenkaan haluaisi olla kokonaan ilman alkoholia ja toivoin, että saisin vain vähennettyä juomista. Tuo ajatus herätti tietenkin paljon ristiriitoja minussa itsessäni:

Onko tämä vain tekosyy sille, että saan luvan antaa kaiken taas karata käsistä? Onko minusta koskaan vähentämään vai onko menty jo liian pitkälle ja suhteeni alkoholiin lopullisesti vinossa?

Nyt elokuun ihanaa oranssia auringonlaskua (selvinpäin) katsellessani saan todeta, että minusta on kuin onkin tullut alkoholin ihan “tavallinen” kuluttaja. Kun käyn syömässä, otan max pari 12 cl lasillista viiniä, ystäviä tavatessa en välttämättä juo ollenkaan mitään alkoholipitoista ja joskus taas saatan ottaa lasillisen viiniä ja se siitä.

Olen käynyt viinibaareissakin sekä Suomessa että Etelä-Euroopassa, mutta homma ei silti ole karannut käsistä. Ja kyllähän olen toki helteillä sihauttanut auki parit jääkylmät lonkerot, mutta en esimerkiksi ole juonut enää ollenkaan yksin ja sekoittelin holillisia ja holittomia juomia niin, että esim. 2/3 juomistani saattoivat olla kokonaan holittomia.

Ylipäätään tuntuu, että olen saanut elämääni niin paljon kaikkea muuta positiivista mietittävää ja tehtävää, että alkoholille ei vain yksinkertaisesti ole ollut aikaa.

Onko se vain kesä vai joku ihan kunnon palasten paikoilleen loksahtaminen? Uskon, että jälkimmäinen, sillä nimenomaan kesä oli esimerkiksi viime vuonna sitä pahinta aikaa. Kun taas nyt esim. liikunnan ja ruokavalion suhteen sekä myös tulevaisuuden asumisen ja työpaikan osalta olen pistänyt tuulemaan oikein kunnolla!!

Olen toki edelleen todella alussa tämän kanssa, mutta tuntuu hyvältä yhtäkkiä huomata, että kaikki ne “minä olen x ja y” mantrat ovat oikeasti tulleet todeksi.

Mieli on positiivinen ja iloinen ja tuntuu ihanalta, että viikon kohokohta ei ole enää perjantai ja se, että tuolloin saa jättää päivällisen syömättä ja kulauttaa kurkusta alas pari litraa alkoholia. Samoin sunnuntait olen ollut täysin selvinpäin ja hoitanut kotityöni ilman nousuja.

Katsotaan jatkanko tänne kirjoittelua! Varmasti siitä voisi olla jonkinlaista motivaatiota monille. Nyt kuitenkin olen treenien ja aktiivisen päivän jäljiltä niin kaput, että taidan jo painua hiljalleen pehkuihin.

Ihanaa sunnuntaita kaikille ja miettikääpä: kohta alkaa taas seitsemän uskomattoman upeaa päivää, jolloin jokainen meistä voi ylittää itsensä ja tehdä elämästään juuri sellaisen kuin mitä toivoo!! 🩷

[Sofia]

Pientä päivitystä taas piiiiitkästä aikaa!

En ole täällä kovin aktiivisesti käynyt, mutta tuli mieleen käytä lueskelemassa “tuttujen” kuulumisia pitkästä aikaa ja päätinpä sitten itsekin jotain kirjoitella.

Tällä hetkellä mennään jo kolmatta kokonaan alkoholitonta kuukautta, koska ei vain ole tuntunut siltä, että “tarvitsisi” juoda alkoholia. Jos olen juonut jotain niin sitten ihan vaan 0% lonkeroa tai 0% kaljaa pari annosta. Perinteinen joulusangriakin tehtiin koko perheen voimilla holittomaan punkkuun.

Olen pohtinut paljon sitä, oliko nuo viime vuosien totaaliset käsistä repeytymiset osittain ihan vain sitä(kin), että en ole koskaan elänyt mitään “villiä teininuoruutta”. Monet kun käyvät läpi sen vaiheen, jossa “biletetään” ja sitten siihen vain kyllästyy.

Toki mun “bilettäminen” ei ollut missään ulkona baareissa riekkumista, mutta silti. Tuntuu nimittäin juurikin siltä, että olen vain yksinkertaisesti kyllästynyt dokaamiseen. Aika aikansa kai sitten kutakin…

Juomiseen kyllästymisen jälkeen isoin paikoilleen loksahtanut asia on ollut se sama kuin mikä ruokailujuttujenkin kanssa: minulle näistä asioista jatkuvasti lukeminen ja niiden pohtiminen ja pyörittely kai loppujen lopuksi ylläpitivät ongelmaa. Kaikki eivät ole yhtä herkkiä tällaiselle, mutta omalla kohdallani olen huomannut, että täytyy jopa välillä ihan tahalteen sulkea korvat ja silmät tietyiltä asioilta.

Kun kiinnitän johonkin asiaan liikaa huomiota, se alkaa paisua ja tällä en tarkoita sitä, etteikö minulla olisi ollut ongelmaa. Voi luoja, todellakin on ollut! Mutta mitä tarkoitan on se, että en ehkä ole osannut nähdä elämääni ilman tuota ongelmaa, koska arkeni rutiinit ovat olleet niin sidoksissa tuohon.

Kun kävin täällä päivittäin tai viikottain, asetin itselleni sellaisen henkilön identiteetin, jolla on ongelmia alkoholin kanssa ja tätä kautta huomasin myös käyttäytyväni tuon identiteetin kautta. Kun olen jättänyt alkoholin käytön miettimisen minimiin, olen täyttänyt lähes huomaamatta pääni kaikenlaisella muulla ja se on se, mikä on ohjannut käyttäytymistäni.

Kuitenkin näiden sanojen jälkeen on pakko todeta se, että en ihan suoraan sanottuna olisi koskaan uskonut alkoholin minimaalisen käytön ja nyt aikalailla käytön lopettamisen olevan jotain, mitä voisin saada aikaiseksi! Tämä on jotain mistä olen todella, todella helpottunut ja ylpeä!

Tällä hetkellä kaapissa on kaverin 4/5 täynnä oleva ginipullo ja pelkkä ajatus siitä, että lähtisin hakemaan kaupasta tonicia ja tekisin itselleni muutamat (plus yhdet ja toiset yhdet) drinksut saa aikaan kakomista…. Kiitos ei! Katselen tässä just elokuvan loppuun, sitten sänkyyn kirjaa lukemaan, ajoissa nukkumaan ja kunnon levolliset yöunet kiitos niin, että jaksan huomenna heti aamusta lähteä salille pumppaamaan rautaa.

Tietenkin takaraivossa on sellainen pieni huomio siitä, että muista tarkkailla tunteita ja tapoja. Ihan samalla tavalla kuin mitä tulee vaikka ruokavalioon: vanhat tavat saattavat hiipiä huomaamatta takaisin etenkin stressaavina kausina.

Stressistä puheen ollen: sekin on varmasti auttanut paljon, että olen tämän vuoden alussa aloittanut paljon vähemmän vaativammassa työtehtävässä! Kyllä, kuukausipalkka tippui noin 500 eurolla, mutta tuo määrä rahaa upposi helposti alkoholiin ja siihen vielä terveysongelmat päälle. Ja ne jos mitkä ei pitkällä tähtäimellä todellakaan ole halpoja…. Joten ei tuota palkan tippumista ole oikeastaan edes tullut huomattua. Ihan hullua!!!

Tällä hetkellä siis onnellinen, rauhallinen ja tasapainoinen olo. Vielä on totta kai tavoitteita saavuttamatta, mm. elämän ensimmäinen puolimaraton olisi kiva juosta ja muutenkin parantaa fyysistä kuntoa ja ehkä kokeilla jotain uusia harrastuksia tänä vuonna. Mutta tuo kaikki on niin paljon helpompaa, kun ei ole dokaamista sekoittamassa pakkaa!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

[Winston]

@Sofia

asetin itselleni sellaisen henkilön identiteetin, jolla on ongelmia alkoholin kanssa ja tätä kautta huomasin myös käyttäytyväni tuon identiteetin kautta.

Tämä on mielenkiintoinen ja tärkeä aihe. Usein tuntuu, että riippuvaisen tai jollakin tapaa ongelmaisen tai sairaan identiteetti pitää ihmiset tiukasti kiinni ongelmassaan. Toki ongelman myöntäminen tai sairaudentunto on paikallaan akuutissa tilanteessa, mutta kun se on ratkaistu(Ja monesti ne ratkaisut voivat olla hyvinkin helppoja, jos niihin vain tahtoo tarttua), ei mielestäni ole mielekästä kroonistaa ongelmaa itselleen elämän sisällöksi ja identiteetiksi.

Itselläni tulee keväällä täyteen 10 vuotta, kun lopetin 15 vuotta kestäneen opioidien käytön. Yksinkertaisesti kyllästyin olemaan nisti ja lopetus kävikin sitten varsin iisisti. Totta kai vieroitusoireita tuli, mutta ne lusittiin ja sitten jatkettiin elämässä eteenpäin. Jokainen tietenkin tyylillään, mutta minä en osaa samastua näihin tyyppeihin, jotka vuosien ja vuosikymmenien kuivilla olon jälkeen joka aamu herätessään tekevät päätöksen, että tänään en vedä ja illalla nukkumaan käydessään kiittelevät putsista päivästä. Mahdollisesti laukkaavat NA:ssa hokemassa olevansa addikteja. Minulla ei ole ollut mitään mielenkiintoa opioideja kohtaan sen jälkeen, kun lopetin ja se käy ihan luonnostaan ja ilman päätöksiä ja asian ajattelemista, että en tietenkään vedä. Ihan samalla tavalla automaattisesti tapahtuva elämänvalinta, kuin vaikkapa se, että en osta meetwurstia. En minä sitäkään asiaa kauppaan mennessäni päätä tai muutoinkaan aktiivisesti mieti. Tuskin edes muistan, että kaupassa myydään meetwurstia, jos en nyt suoraan hyllyä päin törmää. En myöskään ymmärrä, miten voin olla addikti aineisiin, joita en ole käyttänyt vuosiin ja joita en halua käyttää. Minulla todellakin oli ongelma ja olin riippuvainen, mutta ongelmaa ja riippuvuutta ei ole enää aikoihin ollut.

Entäpä sitten toinen riippuvuuteni, joka elää ja voi oikein paksusti, eli nikotiini. Perinteisen tupakan vaihdoin sähköiseen versioon jo yli 10 vuotta sitten. Ehkä se on vähemmän haitallista(No, ainakaan se ei haise), mutta riippuvuus on ihan sama. En kykene edes mielikuvittelemaan, että lopettaisin. Fysiologinen riippuvuus tietysti on, mutta se olisi hyvin yksinkertaisesti ratkaistu lätkäisemällä laastarilappu nahkaan viikoksi ja homma olisi siinä. Ongelma on nimenomaan erittäin vahva tupakoitsijan/nikotinistin identiteetti. Se vapen lussuttaminen on vain asia, joka kuuluu joka tilanteeseen: ekana aamulla, vikana illalla, ruoan jälkeen, kahvin päälle, jos sain hyviä uutisia, jos sain huonoja uutisia, jos on murhetta ja stressiä, jos on tosi hyvä mieli… Ja tietysti tämä sosiaalinen homma, kun ollaan jossakin kokoontumisajoissa ja me tupakoisijat menemme tupakkapaikalle savuamaan/höyryämään ja tunnemme yhteisöllisyyttä, kun olemme sellaista paariaporukkaa . Kaiken lisäksi vielä suunnilleen turhin mahdollinen riippuvuus. Viinan juomisen ja huumeiden käytön voin ihan hyvin ymmärtää. Pärähtävät päähän ja useimmille niistä on ainakin joskus tullut hyvä olo. Nikotiinista ei saa irti mitään muuta, kuin vieroitusoireiden poistumisen, sekä ilmeisesti sen, että kovasti se rituaali rauhoittaa, mutta voisihan sitä olla jokin ihan muu ja terveellisempi rituaalikin, jolla kruunata tilanne, kuin tilanne. Ehkä aivoni jonakin päivänä naksahtavat tilaan, jossa kyllästyn olemaan nikotinisti, mutta toistaiseksi tuo identiteetti istuu niin tiukassa, ettei mitään toivoa.

[Sofia]

Kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi! Todella mahtavaa, että olet saanut opiootit pois elämästäsi!

Ja samaistun TODELLA paljon juurikin tuohon, että se uuden identiteetin omaksuminen ei onnistukaan ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Mulla on sama ruokajuttujen kanssa. Liikaa tunteiden ja muistojen kerrostumia luonnollisesti ihan vauvasta alkaen… Ja toisaalta sitten tulee sellainen kiukku, että miten tää on muka näin vaikeaa? Et miksi asioista myös tekee itse niin kamalan vaikeita ja jotenkin jää mässäilemään ja nysväämään siihen identiteettiin, jota ei edes halua tai koe enää omakseen.

Mutta vaikea muutos ei toki tarkoita mahdotonta! Ja täällä, jos jossain tiedetään se, että niin kauan, kun aamulla herää uuteen päivään on aina toivoa!

Aurinkoista kevään jatkoa sulle ja anteeksi, kun kesti näin pitkään vastata!

[Sofia]

Vähän rehellisiä ajatuksia kauniina kevätiltana….

Mitään varsinaista repsahtamista ei siis ole tapahtunut, mutta en ole enää ole ihan 100% holiton ja se on musta ihan ok! Toissa viikonloppuna tuli siis juotua sellainen noin viisi annosta 9 tunnin aikana ja päähuomio oli ystävien kanssa ajan viettämisessä.

En tosiaan ole halunnut identifioida itseäni kokonaan absolutistiksi, koska parhaiten pysyn “kurissa” sillä, että kun tulee niiden 80% hyvin menneiden päivien jälkeen se 20% ei niin hyvin menneitä päivä niin meen mahdollisimman nopeasti vaan eteenpäin enkä jää jumiin siihen, mikä ei mennyt täydellisesti.

Syömisten kanssa huomaan, et aina jos oon sellaisessa mielentilassa, että “äh, kaikki meni eilen ihan pieleen, laskuri nollantui, oon tosi pettynyt” niin aika suurella todennäköisyydellä jatkan huonosti syömistä myös seuraavana päivänä. Sen sijaan, että vaan suoraan jatkamaan normaaleja rutiineita eikä mitään kompensointiyrityksiä.

Myönnän, että oon aurinkoisten kevätpäivien aikana välillä miettinyt miltä kylmä juoma maistuisi ja pieni nousu humala tuntuisi. Miten kivaa olis istua muiden kanssa ulkona puistossa ja juoda kuplivaa. Huomasin, että jostain tuolta kaukaa alkoi nousta se monelle varmasti tuttu “eikö nyt edes vähän vois”……

Vaikka ei tuossa toissaviikkoisessa ollut mitään sen ihmeempää ja nautin siitä, että pääsin nukkumaan selvänä. Ja hauskaahan on se, että tälläkin hetkellä mulla itse asiassa on kaksi lasipulloa jääkaappikylmää siideriä eikä mun oikeasti tee mieli juoda niitä!

Selvästi siis kaipaan oikeasti ihan jotain muuta kuin sitä itse alkoholia. Vapauden tunnetta, sitä, että kenelläkään ei ole kiire minnekään, kevään tuoksuja, pilvetöntä ihanaa taivasta….. Ehkä jotain sellaista lapsuuden huolettomuutta, jollaista on niin vaikeeta nykyään saada enää taiottua esiin.

Tuon tajuaminen toi ihanaa rauhaa, sillä en todellakaan halua enää ikinä palata juomaan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Noiden kaipuun tunteiden noustessa ylös mua alkoi nimittäin vähän hermostuttaa, et nytkö se “viinapiru” sieltä nousee ja alkaa taistelu. Mutta ei onneksi!

Tällaisia hetkiä tulee varmasti jatkossakin, mutta ainakin nyt tuntuu edelleen helpolta jatkaa matkaa pääasiassa holittomalla linjalla! Ihanaa kevättä kaikille!

[Brenda]

Sama juttu. Vedän pään täyteen noin 100 päivän välein. Siinä on 99 päivää sinnittelyä ilman alkoholia. Olen elänyt näin 7 vuotta. (+ 1- 2 rauhoittavaa lääkettä päivässä lääkärin määräämänä alkoholin tilalle. Noiden kanssa on kyllä kauhea pelaaminen koko ajan, ettei määrä nouse. En suosittele.)

Hyvä että olet rehellinen!