Olin itse ollut kerran kolme kuukautta juomatta, ja sain siitä oikein sellaisen AA:n “mitalinkin” AA:n kevätpäivillä, kun alokkaiden paltsussa vetäjä kysyi että onko täällä ketään joka ois ollu tasan 3 kk juomatta.
Oli vissiin Amerikasta oikein tuotu mitali, ja mulla on se tallella työpöydän laatikossa vieläki. Kiva muisto jäi mieleen.
Ameriikan AA:ssa kuulemma jaellaan nuita mitaleja viikon, ja kuukauden juomattomuudestakin. No joo, high funcioning: varmaan politiikoissa ja isoissa bisnesmiehissä on paljon näitä hf-alkoholisteja.
Naapurimaassakin oli Jeltsin aikoinaan. Ameriikan presidenttinä on ollut alkkiksia enemmänkin; sekä juovia että raittiita.
Kun oma juomiseni oli huipussaan ja elämäni kosteimmillaan neljä, viisi vuotta sitten, olin kyllä erittäin low functioning alcoholic. Kykenin juuri ja juuri käymään siivoustyössä päivisin, siitäkin sain lintsailtua aika hyvin flirttailemalla pomolle.
Täysipäiväisen juoppouden aika oli vetelää alisuorittamisen aikaa, ja se jatkui joitain vuosia.
Mutta niin meitä on moneksi; sekä ylisuorittavia että alisuorittavia juoppoja. Molemmille mahdollisuus raittiuteen ja toipumiseen on kuitenkin yhtäläinen.
Jeah: löysin sitten jo eilen yllättäen Lilli Loiri-Sepän kirjan “Selviämistarinoita”. Siinä toipumisestaan kertoo joukko hyvin erilaisia tai siis erilaisista lähtökohdista ponnistaneita alkoholisteja. Vaikuttaa hyvältä kirjalta, ja aion lukea sen vaikka en muuten yleensä lue muuta kuin sarjakuvia.
Raitista ja hyvää loppuviikkoa varsinkin High F:lle, mutta myös meille kaikille muille!
PS. Julia Tukiaisen rehellisyys ja rohkeus on myönteisellä tavalla silmiinpistävää näiden päivien keltaisessa lehdistössä etenkin Tukiaisen suvun tiimoilta. Respect!
Höpötänpä minäkin tänne, vaikka tuntuu jo runsauden pula aloittajan ketjua vaivaavan.
Älä anna levelin, jolla toimit hämätä itseäsi. Se, että pärjää, on koulutusta ja hoitelee hommat voi muodostua suurimmaksi esteeksi raitistumiselle.
Itselläni on tästä vuosikausien kokemus. Enhän minä nyt alkoholisti ole, kun… ja ympäristö säesti mukavasti mukana.
Meitä ihmisiä on erilaisia, kuten myös juoppoja, mutta raitistumisessa me olemme samalla viivalla. Tottakai tuohi taskussa auttaa palvelujen saamisessa, katto pään päällä helpottaa kummasti alkuun pääsyä ja kyky hankkia tietoa auttaa älyllisessä ymmärtämisessä, mutta…
Nöyryys, rehellisyys ja rohkeus, ne eivät ole ostettavissa eivätkä ne ole myöskään titteleihin tai oppiarvoihin sidottuja ominaisuuksia. Joskus voi olla niin, että alkoholisti joka lähtee nousemaan sieltä sillan alta pääsee käsiksi noihin ominaisuuksiin nopeammin, kuin esim. tälläinen “pullamössöjuoppo” kuin itse olin.
EDIT: Itse olin niin ylpeä ja jäykkäniskainen, että vasta kun kävelin AA;n ovesta sisään sain sitä niskaani taivutettua sen verran etten lyönyt otsaani oven kamaraan. Vasta AA:ssa sain lopulta täysin ja kokonaan, ilman mitään selityksiä, myönnettyä itselleni, että olen alkoholisti. Siitä lähti oma toipumiseni liikkeelle, nöyrtymisestä.
Mulla meni useampi kuukausi vissycolan voimin. Sitten se tarve lipitellä vaan lopahti. Olen sen jälkeen miettinyt, että miksei enemmän nosteta ruokaohjelmissa (ja elävässäkin elämässä) viinin ja oluen rinnalle (jos ei nyt sentään ihan tilalle) raikkaita muunlaisia juomia, hedelmä- ja marjatuoremehuja, vesiä ja vaikka maitoa (henk. koht. yöks), joita Suomessa kyllä riittäisi monenlaisia. Sponsorin puuteko estää?
Tuo oli mielenkiintoinen havainto, joten hieman googlasin asiaa. Kyseisen kirjan pohjalta löysin The New York Timesin artikkelin: nytimes.com/2009/05/05/health/05brod.html
^heh, itseä varten lueskellut, niin kuin monet täällä ja taisit sinäkin alussa ahnehtia tieoa aiheesta.
Sen sijaan joku voisi tehdä gradun näistä plinkin tarinoista. Minkä tyyppisiä raitistumistarinoita vertaistukipalstalla rakentuu…liekö jo joku tehnytkin, kutkuttavaa materiaalia pullollaan.
Tulihan sitä hätäänsä jonkun verran luettua. Kyllähän täällä melkoinen aineisto on kasassa, jos kaikki linkit selaa läpi. Lisäksi jokaisen henkilökohtaiset “toimintatutkimukset” alkoholin vaikutuksista, joita ei vielä ole tänne julkaistu. Monesti ihan hätkähdyttää tällä palstalla (vai plinkkikö tämä on) miten avoimesti, rohkeasti ja syvällisesti ihmiset kirjoittavat asioistaan. Jotenkin tulee siitä sellainen hiljainen kunnioitus. Välillä on pidettävä pieniä taukoja lukemisessa ja kirjoittamisessa. Silmät lukisi ja sormet kirjoittaisi, mutta kun ei kestä heikko pää
Kyllä se kolmen kuukauden juttu pitää ehdottomasti paikkansa. Itselläni tuli just viime viikolla ko. aika täyteen ja olin vihainen/toimeton/kiukkunen jne. Mutta nyt pikkasen helpottaa; raitis päivä numero 103.
Mihin sinä katosit high functioning?
En tiedä onko korrektia plinkki-etiketin mukaan kysellä kadonneiden perään, mutta itse huomaan ainakin kaipaavani monia mielenkiintoisia nimimerkkejä. Sitä elää hengessä mukana ja sitten kuulumiset loppuvat.
Hienoa, että kirjoitat ja kerrot suoraan, miltä tuntuu. Lähde siitä ajatuksesta, että pärjäät tämän illan ilman viiniä. Sinun ei tarvitse ajatella, että olisit loppuelämäsi ilman viiniä. Jos siihen ajatukseen joskus tulet, ettet joisikaan viiniä enää koskaan, hanki tilalle joku yhtä suurta nautintoa tuottava asia.
Päivä kerrallaan, vain yksi päivä, huomisesta ei kukaan tiedä. Ja anna niiden tunteiden tulla. Kirjoita vaikka tänne, vaikka kirosanat, anna tulla vaan. Avaa kaapin ovet ja anna luurankojen hyppiä nenäsi edessä. Kohtaa se kaikki paska, mitä alko on sinussa aiheuttanut.
Alko on helppo korvata Nuorempana minä sanoin " elämän A ja O keskellä L ja K " Nyt minusta tuntuu, että kyllä elämä on ihanaa ilman viinaakin, kun sen oikein oivaltaa. En tahdo enää tainnuttaa aivotoimintaani kemiallisesti ja elää sitä valheellista paska elämää. Se on yhtä itsepetosta koko ajan.
Itse olen 40v. äiti ja raitis alkoholisti. Takana on 2,5 vuotta raittiutta. Tätä raittiutta en vaihtaisi mihinkään, en varsinkaan siihen itseinhoon, masennukseen yms.
Vaikka tällä hetkelläkin joudun ponnistelemaan. Erosin miehestäni oltuani 2 vuotta raittiina. Tämä muutos… ero, muutto ja uusi alku … maistuishan tässä pari huurteista hyvältä. Mutta se ei ole sen arvoista. Ihan itsekkin yllätyin, kun olin jo unohtanut alkoholin. Miten se on taas nostanut päätään. Tässä muutoksessa, jossa psyyke tekee kovasti töitä… Liitto mieheni kanssa kesti 16 vuotta…tässä muutoksessa kroppani muistaa, miten ennen hoidettiin tällaiset tilanteet. Nollattiin tilanne vetämällä pää täyteen. Opittu malli. Ongelmat ratkaistaan viinalla
Ketjun aloittajalle; et tule pärjäämään ilman viiniä loppuelämääsi. Todennäköisesti sitten kun muistisi ei enää toimi eli et tunnista läheisiäsi ulkonäön tai nimen perusteella, et tiedä miksi pitää käydä kaupassa tai huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta juot aina vain enemmän ja enemmän koska et muuta enää osaa. Ja mikäs tuohon muu paremmin auttaisikaan kuin pullollinen punkkua. Siitä se lähtee.
annanpa ennustuksen:tulet pärjäämään loistavasti loppuelämäsi
ilman viiniä, jahka huomaat, että viini on einiinviisasten juoma.
viinipäissään ihmiset kuvittelevat olevansa jotain arkiminäänsä
suurempaa, vaikka ovatkin tosiasiassa pelkureita, jotka eivät
uskalla olla omia itsejään ilman viinejä,mömmöjä,viivoja, ym,ym,ym
jonakin päivänä luultavasti/toivottavasti huomaat ainakin hetkellisesti
miten ihanan vapauttavaa on olla ja elää ilman päihteitä.olla vaan
ja hengittää syvään: vittu kun on hienoa olla olemassa ja se siitä…
pakko lisätä tuohon tämä:Ella Fitzgerald and Louis Armstrong - Summertime:…:
ja kommentti:::How to cure racism.
JUHUU! Täällä minä taas olen! Näen järkyttäviä kännipainajaisia, mutta olen pysynyt päätöksessäni. On ollut niin haipakkaa, etten ole kerennyt täälläkään käymään. Kaikki hyvin, ihanat!
Jippii! Kiva että olet vielä kärryillä, ehdin jo huolestua. Kerrohan tuntemuksia/kuulumisia kun kerkiät. Se on hassua miten täällä plinkissä saattaa “kiintyä” johonkin nimimerkkiin ja tsemppata tuntemattomana heidän puolestaan.
Kesää! Mökillä on oikein mukavaa täysraittiina, kunhan alkuoutoudesta toipuu. Voisin vannoa, että täällä on lintuja ja perhosiakin enemmän kuin ennen…
Tunnelmat on hyvät. Olen ollut täysin raittiina koko ajan. Mitä enemmän aika kuluu, sitä helpommaksi tämä tuntuu käyvän. VIELÄ ei ole tullut sellaista “kyllähän minä voisin kokeilla kohtuukäyttämistä”-itsepetosta. Tai itse asiassa on, mutta koska minä muistan liian hyvin, mitä siitä seuraa, olen pysynyt lujana.
Taisin mainitakin, että näen ihan hirveitä kännipainajaisia. Eli mokailen niin kuin vain alkoholisoitunut perheenäiti voi - ryssin/nussin/sössin urani, perheeni, sukuni ja herään hirvittävän ahdistuneena. Tunne on sama kun herää kamalan ryyppäysaamun jälkeen ja koettaa muistaa, mitä kauheuksia on tehnyt ja näkee miehen loukkaantuneen ilmeen ja lapsen katseen. Mutta sitten tajuaa, että se oli hei vain painajaista ja että minä olen omassa kodissa, en ole juonut pisaraakaan ja että voin ponkaista tästä punkasta pystyyn niin reippaasti kuin liian alhaisella verenpaineella voi. Jos huippaa, se ei johdu viinasta. Voin mennä keittämään kahvia ja lukemaan lehteä. Voin lukea lapsille. Mies on tyytyväinen, kun vaimolla on energiaa ja että vaimo on paikalla. Ja oma itsekunnioitus on ihan toisella tasolla. Mutta painajaiset, helvetti että ne on toden tuntuisia.
Tämä mun ajatus ei taida ihan oppikirjan mukaan mennä.Mutta,jos ajattelee,että alitajunta työskentelee aina ihmisen parhaaksi,niin nuo megapainajaiset muistuttaa ja kertoo mitä ei kannata tehdä .
Näin mäkin olen ajatellut koko sillä asiantuntemuksella, mikä minulla on psykologiasta (yksi kurssi lukiossa 20+ vuotta sitten). Että alitajunta se työstää. Olen tolkuttanut en verran syvälle tämän raittiuteni, että pitää oikein laittaa alitajunta hommiin. Kiva kiva, ihan kuin joku olisi ladannut minulle jonkun Turmiolan Tommi-softan päähän, jota sitten katselen pitkin öitä.
Basilicalla alkaa olla jo gradun lähteet kasassa, milloinka meinasit julkaista? 