Kukin tosiaan taaplaa tyylillään. Aika paljonhan on näitäkin, joille suuri ongelma on muiden AA:ssa käyminen. Ikäänkuin se uhkaisi heidän… jotain. 
Reppu ja keppi ei paljonkaan esim. avaudu omasta ongelmastaan, tai onko hänellä koskaan ollutkaan mitään ongelmaa, vaan keskeistä on nähdä muiden “elinikäiset päihdeongelmat”.
Onko oma elämä kenties tyhjää, vai täyttä. Who knows?
Lääketiede ottaa kannan, että alkoholiriippuvuuden kehityttyä mahdollisuus oppia/palata kohtuukäyttöön on hyvin vähäinen. Tämän vuoksi hoidon tavoitteen tulisi olla täysraittius. (Duodecim 2010)
Minusta lääketieteen kanta on jyrkempi kuin AA:n, josta voi lähteä juomaan ja palata takaisin miten huvittaa.
Ihan samalla lailla ei toimi enää viralliset hoitokoneistot nykyaikana, joita säätelevät raha ja sosiaalipoliittiset linjaukset.
Mutta jos lääketieteen kanta alkoholismiin kiinnostaa, suosittelen vaikkapa Duodecimin kirjaa “Alkoholiriippuvuus” vuodelta 2010.
Miten muuten arvelet, jos sos. terveysalan asiakastietojörjestelmään pistetään tuo mainittu F-alkuinen diagnoosi päihderiippuvuus, niin saako sen sieltä pois?
See? Sä et suostu juurikaan nielemään muiden elämänkatsomuksia, mutta pahoitat mielesi jos joku poikkeaa omasta elämänkatsomuksestasi.
Ja ketjun aloittajalle: ilman AA:ta voi lopettaa vaikkapa ottamalla itseään niskasta kiinni ja tsemppaamalla vähän.
Ja samat sanat kaikille ylipainosille, yksinäisille, kuka minkäkin ongelman kanssa tuskaileville ja valittaville.
Get a grip, man! 
Ei suinkaan ole elinikäinen päihdeongelma. Itse olen toipunut alkoholismista jo ajat sitten. Toipunut mutta en parantunut eli en edelleenkään voi käyttää alkoholia.
AA-ohjelmassa , 12 askeleessa ja 12 perinteessä, puhutaan itse asiassa hyvin vähän alkoholista. Itse asiassa vain ensimmäisessä askeleessa on sana alkoholi. Muuten ohjelma on vain tie tasapainon ja mielenrauhan löytämiseen eli sitä samaa mitä niin kiivaasti yhteiskunnassa tavoitellaan kaikenmoisten mindfulness ym. kurssien kautta. Selasin juuri syksyn opistojen kurssitarjontaa ja noita siellä näytti riittävän.
AA perustuu vapaaehtoisuuteen ja omavaraisuuteen joten meillä itse alkoholiongelmasta jo toipuneillakin on tehtävää yllin kyllin koko tämän baletin pyörittämisessä. Esim. Helsingissä kokoontuu tänään arviolta 20 - 30 ryhmää ja kaikkiin tarvitaan tiettyjä niukkoja järjestelyjä. Ne eivät ilmesty sinne siis itsestään.
Itse olen lähdössä juuri yhteen tuollaisista ryhmistä. Olen kiitollinen että saan osallistua toimintaan ja elämääni hieman enemmän laaja-alaisemmaksi kuin moni muu. Minulla on aivan oikeita face-to-face ystäviä ja tovereita eikä vain pelkkiä virtuaalipeukuttajia !
Tavoitteetkin kun ovat erilaisia, niin vertailu on aina hiukan ongelmallista.
Tuo kaksitoista askelta on tosiaan melkoisen kaikenkattava, ja jo sillä koko homman alistamisella “korkeamman voiman” asiaksi se tekee pakolliseksi tietynlaisen filosofisen sitoutumisen.
Mutta, kun omat tavoitteet ovat samat kuin siinä ohjelmassa esiintuodut näkymät eri askeleiden kohdalla, niin se on varmasti erittäin toimiva, elämää ohjaksiin laittava monin tavoin.
Tavoitteenasettelua pidän itse aika tarpeellisena, motivaatiokin kun usein on suoraan verrannollinen siihen tunteeko suunnan omakseen ja omien ajatusten mukaiseksi.
Ja uskon lujasti, että sillä on merkitystä tuloksen kannalta. Jotenkin järkeni mukaan sillä, mihin suuntaan lähtee kulkemaan, on jotain tekemistä sen kanssa, mihin päätyy. Etelään pyrkivän ei kannata seurata kompassinsa pohjoisnuolta, vaikka se niin selkeä punaisena ja fosforoituna olisikin.
On se niinkin, että sillekin on aikansa. Jos nyt on juonut vuosikymmenet joka päivä kuten minäkin, on parempi ensin laittaa poikki se juominen, antaa pahimpien höyryjen haihtua ja vasta sitten hiukan kun pönttö lakkaa viheltämästä, harkita niitä mahdollisia tulevasisuudenskenaarioita.
Lopettaa nimittäin voi ihan semmoisena kuin sattuu olemaan. Krapulaisena, rahattomana, paskaisena, ilkeänä, jumalattomana, pahansisuisena… tai jos paremmin on käynyt, varakkaana, kauniina ja kirkon jäsenenä virrenpätkää hymistellen… tai ihan tämmöisenä tavallisena äijänä joka ei oikein ole sen erikoisempi mihinkään suuntaan.
Kun sitten on hiukan saanut päänsä selväksi ja jaksaa ajatella, eikäole niin toisten johdateltavissakaan, voi vaikka miettiä miten tästä eteenpäin halaisi elää, ja mihin suuntaan kantsii lähteä.
Tai voipa olla että ei viitsikään, eleleepä kuin ennenkin mutta selvin päin, ei sekään kiellettyä ole.
Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä.
Ja tavoitteiden pitää olla minun mielestäni konkreettisia eli selkeästi mitattavia eikä mitään ympäripyöreää liirumlaarumia.
Tavoite voi olla vaikkapa lopettaa päihteenkäyttö tai vähentää sitä. Jos vähentää, niin tulee myös määritellä mistä mihin määriin.
Joku ympäripyöreä “katellaan nyt fiiliksen mukaan” -haihattelu ei yleensä johda tuloksiin, jos haluaa eroon oikeasta ongelmasta.
Asiaa on helppo havainnollistaa taas vaikkapa vanhalla kunnolla laihdutusvertauksella. Jos ihmisen vyötärönympärys on massiiviset 110 cm ja hän haluaa oikeasti tästä laardista eroon, asialle on tosissaan ruvettava tekemään jotain ja asetettava sille selkeä tavoite: 90 cm, 85 cm tms. Tai jos tykkää enemmän vaa’asta kuin mittanauhasta, niin jokin kilomäärä. Välitavoite kerrallaan on hyvä mutta niidenkin kannattaa olla selkeitä. Muuten yleensä pysyy lyllerönä, vaikka uskottelisi itselleen mässyjen ja kaikenmaailman naposteltavien muuttuneen itselleen kerrassaan merkityksettömiksi.
Syöppö, kuten juoppokin, on taitava huijaamaan itseään.
Tavoitteeseen pääsemiseen käytetyt apukeinot, asenteet ja tukikeinot ovat välineitä päästä tavoitteeseen, eivät itse tavoite. Välineet kukin voi valita makunsa ja oman tilanteensa mukaan.
Siksi onkin joutavaa tämä vänkkääminen ihmisten apukeinoista, jotka ovat vain apukeinoja tavoitteeseen pääsemiseksi. Tavoitteeseen joka voi olla vaikkapa raittius.
Jos 12 askelta pahoittaa mielen tai saa hengästymään, älä turhaan askella vaan ota mopo ja mene sillä. 
Mä otan askelia vaikka 12 000, ja mulla onkin hyvät kengät. : )
Heeei! Valtavan paljon kiitoksia siitä, että jaoit ton. Laitoin kirjainmerkkeihin ja ajattelin lukea sitä myöhemmin.
Eilen kävin akupunktiohoidoissa, joihin myös sitouduin viikoksi menemään. Lopettamiseen liittyy niin palojn oireita , joidenka kanssa on hankalampi pysyä päätöksessään. Tarkoitus olisi myös parin ystävän kanssa aloittaa Qi Gong Li…
Hyvä olla suunnitelmia, mutta kyllä mulla myös jalat maassa on… aivan todella masentava ajatus, etten ole ollut kun vasta muutaman päivän juomatta. Enkä todellakaan väitä, etteikö himoja nousisi esiin… Eilen sain päähäni, että haluan ganjaa ja ikään kuin kuulin ajatuksen “Ei se nyt yhtä paha olisi kuin juominen.”
Mielenkiintoista, miten mieli toimii…
Huomenna on todella tärkeä päivä töissä, joten luonnollisesti en ota tänään. Mitään.
/D
