Miten lopettaa ilman AA:n apua?

Ok, Kiitän rakkaudesta ja tuestasi.

Otan sanasi tosissaan, älä luule, että elän illuusiossa minkään suhteen… En vaan nyt näe mitään järkeä panikoimisessa.

Vilkasin päivemmällä uudemman kerran noita sivuja ja kyseessä on myös vertaistuki ohjelma. Tottakai kaikki, mikä tapahtuu kasvotusten on tavallaan parempi. Kunhan sanoin, että on myös olemassa vaihtoehto - jonkin tyyppiset chatti-istunnot jos muistan oikein. Asun itse maassa, jossa noita SMART kokouksia kyllä pidetään, mutta Suomessa niitä ei valitettavasti ole.

Jos katsoo sen viedopätkän siinä etusivulla niin siinä järjestön puheenjohtaja (tai jotain) painottaa, että SMART voi olla osa-tukena myös niille, jotka käyttävät muita keinoja raittiina pysymiseen. Pidän sellaisesta avoimuudesta kaikessa - Minkään, joka auttaa ei kuuluisi jyrkästi tuomita tai pois-sulkea muita vaihtoehtoja tai saarnata, että oma keino on se ainoa oikea…

Onneksi olkoon 25 vuoden raittudesta! Hieno juttu.

/D

Mene mukaan noihin kokouksiin ja perehdy toimintaan hyvin. Kun saat raittiudesta kiinni ja tarmoa elämään niin voit katsoa miten tuota toimintaa saisi tuotua Suomeen.Ruotsissakin näyttää homma olevan vasta lähtötelineissään.

Ota tuosta missio elämääsi niin saat muutakin toimintaa kuin nuohota niiden kämppisten kanssa.

En tiedä oletko jenkeissä va UK:ssa mutta ainakin jenkkilä on tämänkaltaisten yhdistysten luvattu maa. Siellä on itse AA:stakin väännetty vaikka minkämoista versiota kuten esim. AA Agnostigot…ktes. linkki

aaagnostica.org/

On tuota ollut yritystä Suomessakin joskus mutta ei ole oikein saaneet kriittistä massaa mukaan jotta toiminta alkaisi rullaamaan.

Minulla oli vajaan vuoden ajan tiivis - käytännössä päivittäinen - chatti yhden plinkkiläisen kanssa. Koin tämän erittäin hyväksi muodoksi pitää asiat mielessä ja tukea toisiaan hyvin paljon privemmällä tasolla kuin esim. täällä. Samaan hengenvetoon lisään, että plinkki on minulle myös erittäin tärkeä. Etuna ryhmiin verrattuna on se, että saan esittää joskus aika vaativiakin kysymyksiä laajemmalle joukolle. Tämä ei ollut itseapuryhmissä mahdollista. Ensinnäkin ajanpuutteen takia ja siksikin, että siellä jonkun akuutissa hädässä olevan ongelmat ovat etusijalla - luonnollisesti. Keskustelujen yleiseen tasoon en viitsi sanoa mitään, sen verran vain, että ristin kerhot mielessäni piparkakkukerhoiksi. Reseptien vaihtaminenkin kun kuului ohjelmaan. No- voi olla jollekin suuri juttu leipoa kakkuja etc., mutta minua se ja muut banaliteetit eivät jaksaneet kiinnostaa.
Riippuen vähän omasta raittiuden kestosta elävät ryhmät ovat kontrollifunktionsa takia parempi vaihtoehto kuin nettituki. On mentävä ainakin kerran viikossa selvin päin johonkin. Auttaa rytmityksessä. Ja voi sieltä toki löytyä porukkaa jonka kanssa muutenkin haluaa viettää aikaansa. Eivätkä nämä vaihtoehdot sulje toisiaan pois- voivat täydentääkin. Kaikkea kannattaa kokeilla.

Suomessa on esim. A-klinikoilla vertaistukeen perustuvia keskusteluryhmiä, joissa ohjaajana toimii klinikan työntekijä.
Niissäkin tyyli ja ryhmän ilmapiiri vaihtelee suuresti. Joskus on tarkoituksena käsitellä nimenomaan päihdeongelmaan ja siitä toipumiseen liittyviä asioita, toisinaan taas teemana voi olla mikä vaan: vaikka lemmikkieläimet tai ruuanlaitto.

Ja jakaa mielipiteitä paljon, kummanlaiset on parempia. Useimmat kyllä haluavat että päihdetoipujien kesken käsitellään sitä miksi sinne klinikallekin on alunperin tultu, mutta piparkakku-ryhmilläkin on puoltajansa. :slight_smile:

Mutta yleensä siis aikuisten oikeesti: päihderiippuvuus on sen verran heavy ongelma, että sen käsittely vaatii ns. mukavuusalueelta pois uskaltautumista. KIpua kohti, siis.

Miksi jotkut hoitopaikat ei tehoa? Niissä on liian mukavaa, niissä pysytään mukavuusalueella. Niissä on mukava valkaista nenää kunnes kuntoutus päättyy ja pääsee sieltä taas uusin voimin radalle.

Jeps. Keton viimeiseen vielä pikku heitto. Jotkut laitokset ovat niinkin mukavia, että niihin oikein laitostuu ja haluaa uudellenkin. Näitäkin tapauksia tiedän olevan. Varsinkin jos kotiolojaan ei saa kuntoon, voi houkutus olla vain yhden ryypyn päässä. :confused:

Hmm…

Niin siis kaikkea todellakin kannattaa kokeilla. Enkä minä ole mitenkään täysin AA:n vastainen - missään nimessä.

Kai kyse on siitä, että haluan uudelleen rakentaa elämän. En halua täyttää elämääni ongelmalla (En edes sen peilikuvalla)- vaain päin vastoin. Ymmärrän täysin ongelmani vakavuuden ja toki jollain tapaa on löydettävä sellainen terveellinen välimaasto, missä muistuttaa itseään aika ajoin, mistä päin on tulossa. Enemmän haluan kuitenkin keskittyä siihen mihin päin olen menossa.

Tässä vaiheessa voisin jakaa, että kiitos luojan minulla on jo sellainen tavoite, jota kohti olen kulkenut jo jokusen vuotta. Opiskelen yhtä vaihtoehtoishoitomuotoa vapaa-ajalla ja minulla on haave, joka liittyy siihen. Minun on mahdotonta toimia terapeuttina (jos minkäänlaisena tukena toiselle) jos juon. Se on ollut minulle kauan jo selkeää.

Olen käyttänyt alkoholia lääkkeenä hyvin rankkojen kokemusten sietämiseksi. Se on ollut huono keino ja olen jatkanut sitä tarpeettoman pitään. Häpeän vastuuttomuuttani, mutta en liiaksi, jotten voisi antaa itselleni anteeksi. Ymmärrän itseäni ja annan itselleni anteeksi. Muistutan itseäni joka hetki siitä, miten paljon itseäni rakastan - tässäkin tilanteessa. Nyt on vain ohjattava katse eteenpäin.

En tiedä miksi AA on minulle jotenkin vastenimielinen ajatus. Menneisyydessä se on syystä taikka toisesta osoittautunut minulle tehottomaksi keinoksi - En sano, etteikö asiat voisi muuttaua, mutten yksinkertaisesti näe mitään syytä sille, että laulaisin jossain lammaskerhossa vuosi toisensa jälkeen, että; “Alkoholi on kunigas ja, että minulla on ongelma.”

Hyvän tähden sentään jos DNAmme koko ajan uusiutuu ja solumuistikin TÄYSIN jo n. 7 vuodessa niin sellaiselle ei ole tarvetta.

Kuitenkin. Ihan maadottavia ajatuksia teillä ja toki. Saatan jopa tällä viikolla pistäytyä kokouksessa ja ellei siellä hypi kaikkien demonit silmille niin saatan mennä jopa toistamiseen.

Nyt elämäntilanteeni on kuitenkin sellainen, että päivä kerrallaan kaverit. Tänään en ole juonut, ei ole edes tehnyt mieli ja huomisen aloitan aamumeditoinnilla. Ja jälleen kerran rukoilulla.

/D

Kun sanoin että virtuaalituki ei välttämättä riitä sinulle niin en tarkoittanut vaihtoehtona mitää ryhmiäkään.Tarkoitin että sun olisi hyvä hakeutua aivan ammattihmisen juttusille esim. päihdeterapeutti tms. ja avata niitä syitä miksi olet juonut. Sopivia ryhmiä voi sitten valkata myöhemminkin ja niiden avulla yllä pitää sitä jo saavutettua raittiutta.

Olen huolissani sinusta vaikka en sinua tunnekaan. Ylipäätään olen aina hieman enemmän huolissani naisten alkoholisoitumisesta kuin miesten. Siksi kai koska olen elämässäni nähnyt että jos oikein syvälle sukelletaan niin miesten paluutie on kuitenkin hivenen todennäköisempi.

Mutta hyviä öitä ! :smiley:

Ja sinä jotenkin pelotat minua… En osaa ehkä ottaa kaikkea kerralla, vaikka aistinkin sinussa halun auttaa…

Olen nainen, jollekka psykiatri 22-vuotaana tarjosi sairaseläketta. Päätin 6 vuoden terapia (lue aivopesu/pompottelu) helvetin jälkeen, että nyt voi jokainen kallonkutistaja painua hiiteen.

En tiedä miten, mutta olen sen jälkeen hankkinut itselleni ammatin, oppinut 2 uutta kieltä ja menestynyt alalla, jota en olisi kuuna päivänä uskonut.

Olen nainen, joka selvisi kuin ihmeen kaupalla psykoosista reilu pari vuotta sitten pitkälti omin voimin ja rukoilun avulla. Minulla on jo sen verran kokemusta emotionaalisesta tuskasta, että selvisin, vaikka siinä menikin n. 6 kk.

Olen siis nainen, joka on nähnty helvetin muussakin mielessä kuin alkoholin läträyksen seurauksena.

Enköhän minä kuule tästäkin selviä. Kuten sanoin; keskittymällä yhteen hetkeen kerrallaan, ottamalla kaikki tuki vastaan, pyytämällä apua sitä tarvittaessa ja itkemällä silloin kuin itkettävä on.

Kiitos lämpimistä sanoista, mutta lopeta se stressaaminen/huolehtiminen! Sinusta on näemmä tullut vanha!
:wink:

/D

Hitsi, eiköhän vaihdeta puheenaihetta takaisin KEINOIHIN??

/D

EDIT: Tämä on siis viittaus DNA:n ja solumuistin uusiutumisaiheeseen.

Moi ja sorry mutta ei se ihan noin mene. Kun olet tietyn rajan päihteiden käytössäsi ylittänyt, ei keskushermostosi palaudu enää koskaan entiselleen. Siksi alkoholistista ei 99,xx% todennäköisyydellä voi tulla kohtuukäyttäjää. Sille on olemassa tautiluokitukset ja kaikki, niitä en muista, mutta nimi on riippuvuusoireyhtymä. Sille ei ole mitään tunnettua parannuskeinoa.

Asiaan, eli sairaudesta toipumiseen. Koska sairaus on krooninen ja monien mielestä progressiivinenkin, vertaisryhmät, kuten AA ja NA, perustuvat paljolti asioiden toistolle ja " tuoreena " pitämiselle. Siksi oletusarvona on, että vertaistuen piirissä pysytään lopun elämää.

Minä tiedän ja tunnen monia raitistuvia ja raitistuneita, jotka eivät elämässään ole käyneet niin minkään valtakunnan vertaisryhmissä. Yhteistä heille taitaa kuitenkin olla se, että he enemmän tai vähemmän tunnustavat lopullisen häviönsä taistelussaan päihderiippuvuutta vastaan ja etteivät he voi enää lainkaan käyttää, tai että heidän olisi paras olla käyttämättä minkäänlaisia päihdyttäviä aineita. Jonkinlaiseen terapiaan on päätynyt heistä lähes jokainen.

Oma kokemukseni aiheesta perustuu Minnesota-mallin kuntoutukselle Myllyhoidossa Kalliolan klinikoilla, jossa sain ja jouduin käymään juurta jaksain läpi riippuvuuttani, tunnustamaan ja tunnistamaan sen sairaudeksi. Minulla ei luonnollisesti ole omaa kokemusta suurempaa viisaten kiveä keskusteluun heittää, mutta en mitenkään osaa kuvitella muuta keinoa päästä toipumisessa alkuun ja eteenpäin, kuin ensin työskennellä asian kimpussa kädet olkapäitä myöten paskassa. On asioita, jotka on käytävä läpi ennen kuin mikään muutos on mahdollinen.

En halua profiloitua miksikään Minnesota / AA / NA / 12-askeleen ohjelma -fundamentalistiksi, enkä sellainen oikein koe olevanikaan. Uskon kuitenkin vertaistuen yleensä olevan ensisijaisen toimiva hoitomuoto riippuvuusongelmiin ja -sairauteen.

Luulen vahvasti että AA ja NA tulevat jatkossa tavalla tai toisella yhdistymään, rajan vetämiselle alkoholismiin / muihin kemiallisiin riippuvuuksiin kun on lähinnä historiallisia ja juridisia perusteita. Toivon lisäksi että muitakin vertaistukimuotoja kehitetään ja löydetään! Itselleni tämä päihdelinkkikin on ollut kovin, kovin tärkeä.

Tämmöinen avautuminen, kunnioittavimmin, R-R.

Niin ja sorry, viittasin siihen DNA, solumuisti yms. aiheeseen.

Tämä on just sitä elämänkatsomustietoa jota en suostu nielemään.

Olin alkoholin edessä aika matalana, mutta selviytyminen perustui siihen että en suostunut enempää rähmälleni menemään. En tunnustamaan alkoholia miksikään henkimaailmaa edustavaksi kuninkaaksi, en nöyrtymään enää pätkääkään tuon asian edessä, vaan toimin ihan päinvastoin.

Eikä nyt, kolme vuotta selvinpäin oltuani ole todellakaan hiukkaakaan sellainen olo että olisi tarvetta “tunnustaa lopullinen häviöni”.

Ja ihan elävään elämään, tunnen todellakin paljon ihmisiä jotka ovat menetelleet samoin, kieltäyneet heittäytymästä rähmälleen ja kieltäytyneet myös ohjelmoimasta itseään loppuiäksi kiinni päihdeongelmaan.

Elämään voi lähteä mukaan ja jättää päihdeongelman taakseen, sopi se sitten AA-ideologiaan tai ei.

Eivät nuo ikuisen tuomion julistukset ainakaan tulevaisuudenuskoa kenellekään tuo, pikemmin ne alistavat ihmisiä uskomaan ettei heistä ole edes juomista lopettamaan.

Vai lopulliseen häviöön tässä on jouduttu… :laughing: :laughing: :laughing:

Kukin taaplaa tyylillään.
AA on elämäntapa monelle, ja sen sisältö on elinikäinen päihdeongelma. So what? Kun joku haluaa niin miksei noin saa olla? Se antaa sisältöä elämään. Monen elämä olisi tyhjää ilman ongelmaa jota pitää yllä. Parempi istua AA:ssa kuin paskat housuissa päissään pusikossa, vai mitä?

Reppu ja keppi - nimimerkin tekstin luettuani istun tässä hiljaa mietiskellen, että “aivan.” Olet kyllä muuten aika oikeassa ja osut ytimeen sen suhteen, että miksi olen pitänyt kiinni ongelmasta niin pitkään.

Ellen minä ole vajaavainen, sairas ja ellei minulla ole repullinen ongelmia niin kuka minä sitten muka olisin? Kuka minusta silloin välittäisi? Mitä ihmettä teen elämälläni?

Se, että läträän alkoholilla ei kuitenkaan määrittele minua. En ole yhtä kuin se himo, joka saattaa iskeä…

Niin ja olen kyllä lukenut tämän hetken tieteelliset tutkimukset alkoholikulutuksien vaikutuksesta kehoon. Tiedän mitä tämä maailma meille syöttää, enkä usko siihen.


Ajattelin tänään harrastaa mahd. paljon itsehoitoa. Aamumediointi jo takana ja nyt keittämään sitä teetä…

/D

F10.2 Alkoholiriippuvuus

* Diagnostiset kriteerit: Vähintään kolme seuraavista on todettu yhtäaikaisesti vähintään kuukauden ajan tai, mikäli yhtämittaiset jaksot kuukautta lyhyempiä, toistuvasti viimeisen vuoden aikana:
     1. voimakas halu tai pakonomainen tarve käyttää alkoholia
     2. heikentynyt kyky kontrolloida aloittamista ja lopettamista sekä käyttöannoksia
     3. vieroitusoireyhtymä (F10.3 ja F10.4) aineen käytön vähentyessä tai lopetuksen yhteydessä
     4. osoitus sietokyvyn (toleranssi) kasvusta
     5. keskittyminen alkoholinkäyttöön niin, että muut mielihyvän lähteet ja kiinnostuksen kohteet jäävät sivuun ja aika kuluu alkoholinkäyttöön ja vaikutuksista toipumiseen
     6. alkoholin jatkuva käyttö haitoista huolimatta.
* Viidennellä merkillä (F10.2x) kuvataan tarkemmin riippuvuuden vaihetta ja luonnetta. Jos tähän ei voida tai haluta ottaa tarkempaa kantaa, tulee käyttää desimaalia 9 (F10.29):
      o F10.20 alkoholiriippuvuus, vieroittunut
      o F10.21 alkoholiriippuvuus, ei käytä rajoittavassa ympäristössä
      o F10.22 alkoholiriippuvuus (valvotulla ylläpito- tai korvauslääkityksellä, kontrolloitu riippuvuus)
      o F10.23 alkoholiriippuvuus, aversio- tai estolääkityksellä
      o F10.24 aktiivinen alkoholiriippuvuus
      o F10.25 alkoholiriippuvuus, jatkuva käyttö (hoitamaton tila)
      o F10.26 alkoholiriippuvuus, jaksottainen käyttö (tuurijuoppous)
      o F10.29 tarkemmin määrittämätön alkoholiriippuvuus.

terveyskirjasto.fi/terveyski … i=nix00353

“Alkoholin jatkuva käyttö aiheuttaa alkoholismiin perinnöllisesti alttiilla henkilöillä muutoksen aivojen toiminnassa, jotka monien kohdalla tekevät alkoholin hallitun tai pienimuotoisen käytön lähes mahdottomaksi. Tällöin ainoa keino on usein täysraittius vähintään usean viikon ajan, usein ainakin 3–6 kuukauden ajan, ja monien kohdalla myös pysyvästi.”
terveyskirjasto.fi/terveyski … i=dlk00196

AA on tehnyt alkoholismin määrittelystään aukottoman: jos AA:lainen palaa alkoholinkäyttäjäksi ja onnistuu pysymään kohtuudessa, niin hänestä sanotaan, ettei hän koskaan alkoholisti ollutkaan. Lääketiede ei ota niin jyrkkää kantaa.

@ Mies Metsänreunasta: Kuten kirjoitin, minulla ei ole mitään tarvetta profiloitua miksikään AA-fundamentalistiksi, ei AA ole mikään ainoa oikea tapa raitistua ja mielestäni AA:n ohjelma kyllä kaipaa monilta osin päivitystä. Puhun tuossa kuitenkin " häviöstä " suhteessa päihderiippuvuuteen, en elämään noin yleensä. Vakavasti päihderiippuvaisella kun tuppaa ne päihteiden ulkopuoliset asiat jäämään kakkoseksi, että se voitonriemuinen elämä ei sen päihteen kanssa oikein ole mahdollinen. Jos raitistumiseen liittyy ehtoja ja fantasioita päihteiden suhteen, että kyllähän minä sitten joskus ihan ruoan kanssa lasillisen, niin tahtoo se odotekin yleensä olla aika heikko.

Lopettaa voi AAn kera tai ilman AAta ja loputuloskin voi olla silti ihan sama; ongelmakeskeinen elämäntapa tai voimavarakeskeinen elämäntapa tai jotakin niiden väliltä. Enemmänkin se lopputulos on kiini siitä, miten sen välineen (esim. AA) mieltää ja miten sitä käyttää. Itse koen päässeeni vapauteen ja kohti valoisempaa maailmankatsomusta juuri AAn ohjelman avulla. En koe olevani ongelmakimppu, voimaton tai muuteenkaan sen vähäisempi (tai ylhäisempi), kuin kukaan muukaan. Oma raittius on minulle niin tärkeä ja iloinen asia, että se miten muut raitistuvat on toissijaista, mutta toki hieno juttu aina kun raitistuvat. Tavalla tai toisella. :smiley:

Jos keskitytään viimeiseen vuoteen niin olen pitänyt viikkoen taukoa aika ajoin. Muistaakseni 3 vkoa, 2vkoa ja viimeisin oli myös 2 vkoa. Muuten olen keskimäärin juonut 1-2 kertaa viikossa. Kerran viikossa on tupannu sitä humalahakuisuutta olleen…
Testien mukaan olen kyllä vahvasti riskialuella - ja siis nythän puhun vain tästä kuluneesta vuodesta. Menneisyydessä on ollut pahempia aikoja ja kemiallisten aineidenkin käyttöä, puhumattakaan nyt siitä, että syötettiin mömmöjä vuosikaudet.

Siitä on aikaa kun olen tuntenut sellaista pakonomaista tarvetta juoda. Toki olen monesti miettinyt, että olisikohan tänään joitain muita vaihtoehtoja “rentoutumiselle”, mutta … Niin olen vaan jollain tasolla hyväksynyt asian ja antanut mennä. Edellinen työpaikkani oli sellaisessa meno-kaupungissa ja työkaverit yhtä lailla kosteita viikonloppuja viettäviä (ellei pahempia), ettei sillä jostain syystä tuntunut olevan merkitystä.

Toukokuun lopussa sattui ja tapahtui; minulle tuli siirto toiseen maahan. Päätin pitää kaiken lomani siinä välissä, joka sitten päättyi taannoin. Se oli helkkarillinen loma, alussa oli ihan hauskaakin, mutta … niin. Sitten lapanen lähti toden totta käsistä. En rehelliesti sanoen tiennyt, että tämä pariskunta, jonka luona asun ovat näin pahassa jamassa. Eilen tulivat kotiin lyhyeltä lomareissultaan aivan kokkelipäissään ja kuluneena. En ymmärrä, miten tämä nainen edes ylipäätään selvisi töihin aamulla.

No, anyway. Nyt lähden käymään lääkärissä, sillä päätin, että toipuminen alkaa siitä, että menen tsekkaamaan fyysisen kuntoni ja veriarvot. Tosiaan parin viikon päästä pääsen siihen EFT - ryhmään, jota odotan innolla. Jos tulee oikeen tiukka paikka niin painun AA- kokoukseen. (Valitettavasti noita SMART ryhmiä ei pidetäkkään juuri tässä kaupungissa.)

Meditointi näyttää myös auttavan ja pitävän mieltä tasaisempana. Olo on aina niiden jälkeen raukea. Henkilökohtaisemmalla tasolla rukoilen myös paljon ja pidän mielessä, että henkioppaat ovat läsnä…

Aurinko paistaa!

Tänään en missään nimessä halua ottaa. Onneksi myöhään illalla on suunnitelmassa mennä elokuviin ystävän kanssa.

/D

Hei kaikki,
tässä viesti erityisesti heille, jotka etsivät AA:lle vaihtoehtoja, mutta yhtälailla ‘AA:laisille’, kaikille kiinnostuneille siis :slight_smile:

Ohessa linkki irlantilaisen kirjailija/bloggaaja Paul Garriganin sivuille, joilta löytyy ajatuksia herättäviä ja maalaisjärkeen käypiä pohdintoja raitistumisesta. Paul (joka luonnehtii itseään mm. sanalla ’ex-drunk’) kirjoitti muutama vuosi sitten todella hyvän kirjan ’Dead Drunk’, raitistumisestaan thaimaalaisessa temppelissä, suosittelen. Hän asuu nykyään Thaimaassa ja pohtii blogissaan paljon henkisiä asioita (universaalisti, ei tiettyyn uskontoon sitoutuen) ja sitä, miten ihminen voi päästä jaloilleen päihdeongelmasta ja alkoholismista. Hän puhuu paljon oman tien löytämisen tärkeydestä, konkreettisista tavoitteista ja siitä, että ’addiction is a choice not a disease’ (kuulostaa radikaalilta, mutta Paul tykkää hieman ravistella totuttuja ajatusmalleja). Tämäkään blogi ei varmasti miellytä kaikkia, mutta on antanut allekirjoittaneelle todella paljon ajateltavaa ja toivoa.

Tässä suora linkki kirjoituksiin, missä Paul kirjoittaa nimenomaan itseavusta: Self Directed Program for Addiction Recovery. Tekstit ovat täysin ei-kaupallisia ja sen huomaa, ei rahastuksenmakua. Mutta eipä Paul tarjoakaan mitään poppaskonsteja, joita voisi kaupitella…

paulgarrigan.com/full-self-direc … -recovery/

Terveisin Hermine (vuoden takaisesta ’Kiikun kaakun’ –ketjusta: vuosi meni taas kiikun kaakun, nyt uutta yritystä kohta kolme viikkoa…ja aivan uudelta pohjalta…kuljen omia teitäni ja nyt tuntuisi löytyneen tie, joka saattaisi olla se Minun Tie, päivitän ketjuani kun ehdin päiväkirjaltani!)

Olen nyt kohta puoli vuotta kestäneen uuden elämän raakileeni suhteen sikäli tuntemattomassa maastossa, etten ole koskaan ollut näin pitkään ilman päihteitä. Ihmeellistä olemisesta tekee se, että voin ja saan toimia ikäänkuin tarkkailijan roolissa omassa elämässäni. Löydän uusia elämän ilmiöitä, tunteita ja ominaisuuksia, oli elämä miten ja mitä hyvänsä. Se on nykyään trippi, ei ennalta kirjoitettu tragedia, jonka voimattomana seuraan sivusta tapahtuvan.

Omat kokemukseni AA:sta ja nykyään NA:sta ( niin hyvät, kuin huonotkin ) perustuvat tähänastiseen koettuun ja elettyyn uuteen elämään. En osaa puhua kuin omasta puolestani, eli jos joku on päihteiden käyttönsä kanssa vaikeuksissa ja kysyy minulta asiasta, suosittelen näitä lämpimästi oman kokemukseni pohjalta. Toki muistan myös varoittaa niistä kokemistani negatiivisista puolista, kunhan tilanne muuten sen sallii.

Mutta kuitenkin, lähtökohtaisesti tärkeintä on se, että toivottomalta tuntuvassa tilanteessa olevat ihmiset löytävät keinon, tai keinoja päästä yli tilanteestaan. Tiettyjä lainalaisuuksia näissä toivottomissa tilanteissa ainakin henkilökohtaisen kokemukseni pohjalta on, mutta konstit on monet.

Minulle valtava merkitys sillä synkimmällä hetkellä viimeisen päihdekierteen loppuvaiheilla oli muusikko ja päihdeterapeutti Jussi Kinnusen toteamuksella lehtijutussa, että päihderiippuvuus on sairaus, josta voi toipua. Uskottavuutta lisäsi kummasti se, että mies on myös raitistunut alkoholisti ja narkomaani. Sama mies sitten myöhemmin Kalliolassa ohjasi minut NA:han ja sillä tiellä olen yhä.

Olen tuolla toisessa ketjussa pohdiskellut ja määritellyt suhdettani NA:n ohjelmaan. Minä ajattelen, että kukin voi ja saa omaksua ohjelmasta sen, minkä tärkeäksi kokee, eikä tämä tee kenestäkään yhtään vähemmän NA:laista, eikä vähennä oikeutta ryhmissä toipumiseen.

Monenlaisille vaihtoehdoille päihderiippuvuudesta yli pääsemiselle, toipumiselle, miksi sitä sitten haluaa kutsuakaan, on kuitenkin tilausta ja tilaa, näin uskon.