Miten lopettaa ilman AA:n apua?

Joku oli tuolla “me vähentäjät” osiossa kirjoittnut otsikon alle “Apua, olenko pilannut terveyteni?” omasta tuskastaan. Kopsaanpa vastaukseni tänne ihan siksi, että jospa vaikka saisinkin vinkkejä lopettamiseen.


Voi tätä kysymystä ajattelen surullisen usein.

Kello lähenee puoltayötä ja tiedän, että edessä on uneton yö…Takana on n. 3 viikkoa juomista. (Ei aivan joka päivä, mutta n. 4-6 kertaa vko)

Heräsin aamulla krapulaan, josta tosin vuosien varrella on tullut jo niin tuttu olotila, ettei sitä melkein enää edes noteeraa. Pari tuntia vapisin sängyssä kunnes jaskoin nousta ja syödä aamupalaa. Olo oli silloin vielä ihan jeeszh. Illalla oli tarkoitus päästä töihin. En päässyt.

Joskus puolenpäivän aikaan minulle iski ihan mieletön heikotuskohtaus. Käväsin tyhjentämässä suolen muutamaan otteeseen kunnes ei ollut enää mitä paskoa. Sydän pamppaili sellaista tahtia, että huhhu. Vieläkin ottaa rinnasta…Kauhein olotila piitkään piiitkään aikaan.
Luen mitä olen kirjoittanut, enkä uskoisi itsekkään, että olen 29-vuotias koulutettu, hoito-alan ammattilainen. En tosin (ehkä luojan kiitos) enää tee hoitoalan hommia, mutta silti. Ymmärrys pitäisi olla tallesssa.

Maattuani koko päivän enemmän tai vähemmän helvetillisessä olotilassa päässä pyörii sellaisia ajatuksia kuten: “Miten tämä nyt voi tulla yllätyksenä kun ensimmäsitä kertaa hakeuduin kokouksiin jo vuonna 2008?”, “Minulle on jo vuosikaudet sanottu, että juon ongelmallisesti - etteikö ystävien menettäminenkään herättänyt minua?”, “Haluan elää: Haluan lopettaa juomisen.” jne.

Soitin iltapäivällä jopa vanhalle isälleni (johonka olen tätänykyää harvemmin yhteydessä) vaan kuullakseni vanhemman äänen. Teeskentelin luonnollisesti, että kaikki on ok - puhuimme lähinnä ilmasta ja työ-asioista. En voinut sanoa ääneen, että soiton syy oli se, että pelkäsin niin kovasti kuolemaa, että halusin jutella jonkun läheisen kanssa.

Että onnea minulle vaan: Olen juuri muuttanut uuteen maahan ja asun parin ystävän luona, jotka ovat addikteja itsekkin. Etsin toki omaa kämppää koko ajan ja kenties pitäisi jopa mennä jonnekkin hostalliin väliaikaisesti ja tekaista jokin syy esim: “En halua vaivata enempää”.
Ei nim. tule hevon vittua vähentämisestä täällä kun toinen vetää kamaa koko ajan ja toinen on kännissä aamusta iltaan. Aluksihan se oli hienoa kun pystyi vertaamaan omaa “viattomuuttaan” näihin…

Katsotaan. Rukoilen paljon. Se on aina auttanut.

/D

Ps. Toki tiedän, että rukoilu yksinään ei auta, eli kiitos en kaipaa mitään “Voi tyttö rukka” - viestejä…

Koitan tsempata.et ole ainoa.Hakeudu hoitoon johonki,niin mäkin aamulla.Pakko on jos ei ite pysty.Kyllä ne asiat järkkeentyy vaik ois kuin toivoton olo,kun vain luottaa ja uskoo!

Tahdonvoimalla ja päättäväisyydellä. Kun krapula on ohi viikon päästä niin teet vain päätöksen ettet enää juo missään tilanteessa koskaan. Ei kai sen kummempaa ole - vai onko ? Kukaanhan tuskin kurkkuusi viinaa on kaatanut puolipakolla .

AA:han ei tietääkseni ole ketään väkisin viety esim. sieppaamalla kotoa pahvilaatikkoon ja pumppukärryillä sitten kuljetettu palaverihuoneistoon. Yhteisöhän on niitä varten jotka sitä haluavat.

Öitä ja kyllä se siitä !

Tahdonvoima ja oma luja päätös tulikin jo mainittua. Tässä lisää koottuja vinkkejä otsikon kysymykseen:

  • Keskittymällä elämän valoisiin puoliin, esim. siihen että aurinko paistaa tai ei paista.
  • Päättämällä että alkoholi on sinulle merkityksetön aine
  • Kuperkeikkailemalla
  • Sattumalta lopetat, eli ryhdyt sattumaraittiiksi
  • Päättämällä että et ole alkoholisti. Se kun on sellainen haitallinen leima.

Näin me ollaan toimittu ja hyvin on toiminut. :slight_smile:

Jäin kaipaamaan tosin hieman, että otsikon kysymystä olisi avattu lisää. Eli siis miksi ilman?

Hoitoalan ammattilainen, okay. Mä oon viime aikoina oikein hämmästellyt, kuinka paljon päihdepalveluissa onkaan asiakkaana lähihoitajia! Ja nimenomaan lähihoitajia. Sh:ta on huomattavasti vähemmän, sosionomi on jo harvinaisuus. Tuskin voi olla, että astetta korkeampi koulutus suojaa päihdeongelmilta? Vai nostaako se vain kynnystä hakea apua?

Tuota minäkin ihmettelin. Miksi se on niin oleellista. Pääasia kait lopettaa oli keino mikä hyvänsä.

Varmaankaan koulutus ei suojaa päihdeongelmalta. Lehdissä on joskus julkaistu listoja ammattien perusteella mutta en tiedä niitteen perusteista ja tieteellisyydestä.

Voisiko olla, että palkkataso vaikuttaa niin, että osa paremmin palkatuista hakeutuu yksityiselle puolelle ?

Tuo on ainoa yhteys otsikkoon?

Oikea vastaus ; mene yhä vaan AA-han. Kun kirjoituksesta päätellen uskot korkeampaan voimaan niin mikä AA:ssa tökkii?
Otsikon asettelu kertoo että ajattelet itsekin sen olevan ainoa parannus.

Vaikka Ketostix jätti listastaan pois niin on myös

-hoitoon meneminen (päihdehuolto, a-klinikat, terveyskeskus,katko,kuntoutus,)
-ystävien tuki
-antabus
-muut raittiit ryhmät
-itsehoito josta voi läytää vinkkejä vaikkas plinkistä AA-mainosten joukosta
-ystäväpiirin vaihtaminen selvempään
-tukea antava rauhoittava lääkitys
-elämäntapojen kokonaismuutos raittiimpaan suuntaan
-oman tavoiteasettelun selkiyttäminen
-muiden päihdeongelmaa aktivoivien oman pään sisäisten juttujen selvittely vaikka asiallisen terapeutin kanssa
-uskontoon tai puolueeseen tai mihin vaan keskittyminen niin että juominen ei mahdu mukaan

Entä 12 askeleen ohjelmaan? Kokemukseni mukaan Suomen AA:ssa jätetään tulokkaat usein ensimmäiseen askeleeseen; heitä kannustetaan sanomaan, että olen alkoholisti, mutta ei kerrota mikä on ratkaisu (kolmas askel). Ei ihme, että ihmiset kipuilevat. Melkein tekisi mieli verrata tilanteeseen, jossa lääkäri kertoo, että sinulla on kuolemaan johtava sairaus ja on olemassa ehdotuksia, joilla siitä voisit parantua, mutta kunhan nyt muutaman vuoden juokset heiluriovissa niin ehkä ne siinä selviävät. Edellyttäen että pysyt hengissä.

Jos siis olet AA:ssa eikä sinulla ole muuta sitä vastaan kuin että et haluaisi rampata kokouksissa niin etsi itsellesi kummi, joka on ohjelmassa ja jonka kanssa voit ottaa askeleet. Mieluiten kummi, joka on itse osallistunut Aloittajien kokouksiin ja osaa viedä sinut ohjelman läpi niiden mukaisesti. Esimerkiksi em. kolmas askel tarkoittaa sitä, että sen jälkeen kun olet myöntänyt olevasi voimaton alkoholin suhteen, hyväksyt että vain ja ainoastaan Korkeampi Voima voi auttaa ja otat kolmannen askeleen rukoilemalla:

”Jumala, minä annan itseni sinulle, jotta tekisit minulla ja minulle niin kuin tahdot. Päästä minut
itseni kahleista, että voin toteuttaa sinun tahtoasi paremmin. Ota pois minun vaikeuteni,
että niiden voittaminen todistaisi niille, joita tahdon auttaa, sinun voimastasi, sinun rakkaudestasi
ja sinun viitoittamastasi elämäntiestä. Anna minun aina tehdä tahtosi mukaan.”

(google.fi/url?q=http://www.a … CibP8ptGyw s.6. Opas on tarkoitettu aloittajien ryhmän vetäjille mutta kannattaa tutustua)

Mutta jos AA on kokonaan out of question niin A-klinikka, Valkonauhaliiton naisten ryhmät, Sininauhaliiton ryhmät jos siellä edelleen on, Naistenkartanon ryhmät… Nuo nyt ainakin tulevat mieleen.

Mielenkiintoista, että henkilö, joka on itse ilmoittanut, ettei AA ole hänen juttunsa ja joka kertoo myös edelleen juovansa, pauhaa täällä fundamentalistisella innolla AA:n ohjelmasta ja jumalasta.

Ettei nyt vaan olisi ovela ketunhäntä kainalossa ?

AA:n voi suhtautu ihan letkeästikin (ja elämään ylipäätään) ja hyödyntää sen mikä itselle on hyväksi ja juomisen ovat monet lopettaneet muillakin tavoilla, joita tässä ketjussa onkin jo esitelty.

Huomenta FDjango ja tervetuloa mukaan. Millainen tukiverkosto sinulla on tällä hetkellä tai onko vasta rakenteilla? Otat ongelmasi sen verran vakavasti, että suosittelen ensisijaisesti yhteydenottoa ammattiapua tarjoaviin organisaatioihin ja lääkäreihin. Sinulla lienee jo kokemusta näistäkin kun ainakin kirjainkerhon mainitsit.
Minun kokemukseni itseapuryhmistä on se. että ne voivat täydentää terapioita ja katkaisuja. Mutta ei missään nimessä korvata. Otsikkoosi viitaten totean, että hyvin moni on raitistunut myös aivan ilman AA:ta tai BB:tä. Ehkä jopa paremminkin. Mutta hyvin harvoin yksin tai pelkästään vanhan verkostonsa avulla. Suhteiden katkaisu vanhaan ympäristöön oli itselleni elintärkeää. Samoin kuin opetella oikea tiedotuspolitiikka ongelmastaan. Harkintasi mukaan voit vihkiä ystäviäsi ja perheenjäseniä seuraamaan tilannetta. Älä kuitenkaan odota konkreettista apua. Jos eivät ole pystyneet auttamaan tähänkään mennessä niin miten pystyisivät jatkossakaan? Usein nämä tietämättäänkin ovat vaikuttaneet negatiiviseen kehitykseen. Tällaiset riippuvuudet selviävät parhaiten ulkopuolisen ammattilaisen opastuksella. Ainakin itselläni oli näin.
Pysy remmissä ja tsemppiä.

Ymmärsin aloittajan tekstistä, että hän on turhautunut AA:han ja oma tulkintani on, että AA on toipumisohjelma, ei kerho. Ohjelma toimi omalla kohdallani useita vuosia, minulla on siihen vilpitön usko että yli kuuden vuoden raittiuteni oli kolmannen askeleen ansiota, koska sen otettuani minun ei tarvinnut taistella juomishimojen tai edes -ajatusten kanssa. Kunnes elämä meni siihen jamaan, että uskonkriisissäni en enää kyennyt uskomaan minkään korkeamman voiman olemassaoloon, eikä edes halu haluta uskoa riittänyt, kun minkäänlaisia rukousvastauksia ei tullut vaan kaikki meni päivä päivältä pahemmin murusiksi.

Minusta on yksinkertaisesti väärin jättää kertomatta tulokkaille, että myös heillä on kolmannen askeleen avulla mahdollisuus vapautua juomishimosta ja sitä varten ohjelma on tehty.

OK

Tämä oli asiallinen selitys.

Henkilökohtaisesti minulle ei tuollaiset uskonasiat merkitse mitään, koska olen sitä mieltä, että uskonto on vastuun ulkoistamista.

Minusta jokainen on vastuussa teoistaan. Sairastua voi, esim alkoholismiin mutta vastuu siitä, että hakeutuu hoitoon on itsellä. Joskus on tietenkin tilanteita, että ulkopuoliset tahot joutuvat järjestämään ensiavun. Eihän vaikeasti loukkaantuneenkaan oleteta soittavan hätäkeskukseen tms.

Ehkä olisi paikallaan rukoilla tietoa Jumalan ( sellaisena kun hänet käsität) tahdosta ja voimaa sen toteuttamiseen.

  1. askel

Hyviä neuvoja tässä ketjussa aloittajalle, mutta yksi asia minua on aina vaivannut.
AA:n toipumisohjelma nimenomaan perustuu hyvin paljon tuohon “Korkeamman Voiman”-käsitteeseen. Monet ryhmissä käyvät kuitenkin täällä plinkissä, livenä ja muualla ilmoittavat, että ei sinun tarvitse muiden Jumalaan uskoa, se Korkeampi Voima voi olla vaikka lämpöpatteri. Ihan niinkuin itse haluaa sen käsittää…

Siis hä? Mielestäni on hieman kummallista sanoa, että esim. minun olisi paikallaan rukoilla tietoa lämpöpatterin tahdosta ja voimaa sen toteuttamiseen…
Ja kun kolmas askel tarkoittaa sitä, että sen jälkeen kun olet myöntänyt olevasi voimaton alkoholin suhteen, hyväksyt että vain ja ainoastaan lämpöpatteri voi auttaa ja otat kolmannen askeleen rukoilemalla:

"Lämpöpatteri, minä annan itseni sinulle, jotta tekisit minulla ja minulle niin kuin tahdot. Päästä minut
itseni kahleista, että voin toteuttaa sinun tahtoasi paremmin. Ota pois minun vaikeuteni,
että niiden voittaminen todistaisi niille, joita tahdon auttaa, sinun voimastasi, sinun rakkaudestasi
ja sinun viitoittamastasi elämäntiestä. Anna minun aina tehdä tahtosi mukaan.”

Ymmärtänette yskän? :sunglasses:

Ja kyllä olen käynyt useissa AA ja NA ryhmissä useita kertoja, eli en täysin puskista huutele…

Minusta yksi hyvä kysymys on kysyä, ketä tai mitä ihminen kiittää sanoessaan “Kiitos raittiista päivästä”, tapahtui se sitten AA-puheenvuoron päätteeksi, hiljaa mielessä illalla nukkumaan mennessä tai vaikka keskustelupalstalle kirjoitetussa kommentissa.

Pohjimmiltaan kyseinen lause on aika hengellinen; oman itsen ulkopuolella on jokin, jolle ollaan kiitollisia.

No jopas oli yön aikana ropissut viestejä! Kiitoksia tuestanne.

Niin, en tosiaan avannut sitä, miksi en ole yli-innokas kokouksien suhteen. Kuten jo sivulauseessa mainitsin, olen käynyt kokouksissa niin Suomessa kuin sittemmin sieltä pois muutettuani. Kerran, kun sain itseni nostettua pohjamudista takaisin elävien kirjoihin, työskentelin kolmanteeen askeleeseen saakka. Se 4 kk raittius päättyi siihen, että muutin töiden perässä maata.

Koen AA:n ristiriitaiseksi. En ole uskonnollinen, mutta voisin kuvitella, että voi kuvainnoillisesti sanoa, että AA on hieman kuin kirkko. Alkuperäinen ajatus oli hyvä, mutta sitten astuivat vallanhimoiset ja innokkaat saarnaajat ja pilasivat koko jutun.
Yksinkertaisesti koin useasti, että aivain kuin energiatasoni olisivat useimmiten kokousten jälkeen vaan laskeneet, eikä päinvastoin.

Tokihan kokouksissa käymistä voisi koittaa uudelleen. Ehkä sinne nyt ei toisaan tarvitse mennä niin usein kuin innokkaimmat fanaatikot väittää: “90 kertaa 90ssä päivssä. Muuten et koskaan raitistu.” jne.

En halua täyttää elämääni edes epäsuorasti alkoholisteilla vaan päinvastoin. Uskon vakaasti, että muutoksen salaisuus piilee siinä, että keskittyy ratkaisuun. Ja toki … tietyt ihmis-suhteet on varmasti jätettävä taakse. Ja vältellä paikkoja, missä juodaan alkuun…

Suurin ongelma lopettamisessa on varmasti päätöksessä kiinni pysyminen. Sen takia varmasti AA ja siellä toisiaan kuoliaaksi peloittelevat toipilaat varmaan on siinä mielessä hyvä. Ainakin pysyy mielessä se, että “Ai niin, minulla olikin ongelma.”

Hoitoon (siis mihinkään klinikalle) minun ei tarvitse mennä. Annan itselleni hoitoja ja koen äärimmäisen tärkeäksi pysyä arkirutiineissa juuri nyt. Varasin itselleni toissapäivänä ajan EFT - terapiaan ja luin terapeutin sivuilta, että klinikalla olisi mahdollisuus osallistua myös ryhmiin kuukausittain. Se kuulosti todella hyvältä. Olen kuullut terapiamuodosta paljon hyvää. Worth a try.

Enpä kommentoi tuohon ammattiasiaan muuta kun, että en ole lähihoitaja. En osaa arvuutella miksi lähihoitajia olisi niin paljon hoidoissa… ehkä siksi, että heitä on suhteessa enemmän?

Kiitoksia viimeiselle kirjoittajalle, joka muistutti 11. askeleesta! Se kosketti jollain tavalla. Tuli mieleen, että ehkä AA -kirjallisuutta yms. voisi lukea ilmankin, että ryhtyy fanaattiseksi Aku Ankka kerhossa käyjäksi. Heh. No offence!

Vointi on tänään ihan ok. Nukuin sitten kuitenkin ihan kunnon yöunet ja ei kai tässä nyt voi muuta kun todeta, että paras on olla miettimättä kaikkia ongelmia kerralla.

Tänään en ota. That’s it.

Kiitoksia vielä kerran tuestanne ja vinkeistänne!! Miten sitä unohtaakin niin helposti hyvät keinot!?
/D

Moi. Palauta mieleesi ne keinot lukaisemalla vaikka ketju “Yksinkertaisia niksejä”. :smiley:

Joo, thanks. Will do!

/D

Jännää sikäli, että yllättävän monikin kehottaa AA:n sijasta menemään A-klinikalle.

No, minäkin suosittelen A-klinikkaa lämpimästi, ja A-klinikalla puolestaan saatetaan suositella AA:ta lämpimästi. :smiley:
Se kun on ilmainen ja saatavilla silloinkin kun klinikka on kiinni.

Laitoskuntoutuksiin ja maksullisiin hoitoihin ei nimittäin enää ihan noin vain pääse. Niihin pääsykin vaatii nykysin pidempää tutkimista ja hutkimista, ja hoidontarpeen arviointia.

Paitsi tietty jos omalla rahalla maksaa hoidon niin sitten pääsee mihin vaan vaikka heti.

Niin.

Joskus vuosi sitten törmäsin vaihtoehtoiseen vertaistukeen, joka on netissä… hetkinen kun kaivan sen jutun esiin…

Ah! Smart recovery. Tässä niille, jotka puhuu ja ymmärtää englantia:

smartrecovery.org/

Ruotsissakin on tapaamisia, eli heillä on Ruotsinkieliset sivut, mutta valitettavasti ei Suomeksi. Tosin muistaakseni tapaamisiin pysyti osallistumaan myös virtuaalisesti… Jäi asia niin ikään hieman kesken.

/D

Oletko tosiaan sitä mieltä pelkästään luulet jonkun virtuaalituen auttavan sinua ! Tulitko koskaan virtuaalisesti humalaan ? Sä oot jo siinä jamassa että et tiedä itsekään kuinka huonosti asiasi ovat ! Jos tuo juomakertomuksesi pitää paikkansa niin olet tosi pitkälle jo alkoholisoitumisessasi ! Itsekin huomaat tuon että olet jo tottunut noihin vierotusoireisiin. Oletko myös jo hyväksynyt asian vain osana elämääsi ? Niinkuin manulle illallisen ? Olet jo siinä vaiheessa että juomisella ei tosiaan enää rehvastella vaan se tiukasti salataan esim. omilta vanhemmilta. Samassa vaiheessa minäkin olin - hyvin lähellä lopullista tuhoani . Lue vaikka tuolta ketjusta jossa puhutaan juomisen rehvastelusta omaa tarinaani.

Olet vielä se heikompi astia alkoholin suhteen. Maksasi on paljon pienempi kuin minun maksani ja minulla oli jo 33-vuotiaana rasvamaksa. En halua sinua peloitella mutta totuutena kerron että olen tuntenut kauan sitten naisen joka kuoli 24-vuotiaana maksakirroosiin ja ammatiltaan hän oli sairaanhoitaja.

Olin Järvenpää Sosiaalisairaalassa 1980-luvulla lähes vuoden yhtä putkea ! Siellä oli upea henkilökunta. Muutaman vuoden päästä törmäsin AA-ryhmässä erääseen osastoni erikoissairaanhoitajaan. AA:ssa olen tuntenut useitakin lääkäreitä .

En kalastele sinua AA:han kuten en ketään muutakaan. Liike perustuu vetovoimaan eikä kannettuun veteen.Ota tai jätä.

Sen verran vinkkinä voin mainita että AA-ryhmissä on suuria eroja joten ei kannata määritellä koko toimintaa yhden ryhmän perusteella vaan vierailla useissa eri ryhmissä. En itsekään viihdy kovin ryhmässä jonka en koe tukevani henkistä kasvuani ja raittiutta. Viime viikolla viimeksi vaihdoin ryhmän jäsenyytta - ja raittiutta on 25 vuotta takana.

En sanonut tätä pahalla vaan rakkaudella.Ota elämäsi vakavasti koska se on ainutkertainen prosessi ! Minä otin !