Joku oli tuolla “me vähentäjät” osiossa kirjoittnut otsikon alle “Apua, olenko pilannut terveyteni?” omasta tuskastaan. Kopsaanpa vastaukseni tänne ihan siksi, että jospa vaikka saisinkin vinkkejä lopettamiseen.
Voi tätä kysymystä ajattelen surullisen usein.
Kello lähenee puoltayötä ja tiedän, että edessä on uneton yö…Takana on n. 3 viikkoa juomista. (Ei aivan joka päivä, mutta n. 4-6 kertaa vko)
Heräsin aamulla krapulaan, josta tosin vuosien varrella on tullut jo niin tuttu olotila, ettei sitä melkein enää edes noteeraa. Pari tuntia vapisin sängyssä kunnes jaskoin nousta ja syödä aamupalaa. Olo oli silloin vielä ihan jeeszh. Illalla oli tarkoitus päästä töihin. En päässyt.
Joskus puolenpäivän aikaan minulle iski ihan mieletön heikotuskohtaus. Käväsin tyhjentämässä suolen muutamaan otteeseen kunnes ei ollut enää mitä paskoa. Sydän pamppaili sellaista tahtia, että huhhu. Vieläkin ottaa rinnasta…Kauhein olotila piitkään piiitkään aikaan.
Luen mitä olen kirjoittanut, enkä uskoisi itsekkään, että olen 29-vuotias koulutettu, hoito-alan ammattilainen. En tosin (ehkä luojan kiitos) enää tee hoitoalan hommia, mutta silti. Ymmärrys pitäisi olla tallesssa.
Maattuani koko päivän enemmän tai vähemmän helvetillisessä olotilassa päässä pyörii sellaisia ajatuksia kuten: “Miten tämä nyt voi tulla yllätyksenä kun ensimmäsitä kertaa hakeuduin kokouksiin jo vuonna 2008?”, “Minulle on jo vuosikaudet sanottu, että juon ongelmallisesti - etteikö ystävien menettäminenkään herättänyt minua?”, “Haluan elää: Haluan lopettaa juomisen.” jne.
Soitin iltapäivällä jopa vanhalle isälleni (johonka olen tätänykyää harvemmin yhteydessä) vaan kuullakseni vanhemman äänen. Teeskentelin luonnollisesti, että kaikki on ok - puhuimme lähinnä ilmasta ja työ-asioista. En voinut sanoa ääneen, että soiton syy oli se, että pelkäsin niin kovasti kuolemaa, että halusin jutella jonkun läheisen kanssa.
Että onnea minulle vaan: Olen juuri muuttanut uuteen maahan ja asun parin ystävän luona, jotka ovat addikteja itsekkin. Etsin toki omaa kämppää koko ajan ja kenties pitäisi jopa mennä jonnekkin hostalliin väliaikaisesti ja tekaista jokin syy esim: “En halua vaivata enempää”.
Ei nim. tule hevon vittua vähentämisestä täällä kun toinen vetää kamaa koko ajan ja toinen on kännissä aamusta iltaan. Aluksihan se oli hienoa kun pystyi vertaamaan omaa “viattomuuttaan” näihin…
Katsotaan. Rukoilen paljon. Se on aina auttanut.
/D
Ps. Toki tiedän, että rukoilu yksinään ei auta, eli kiitos en kaipaa mitään “Voi tyttö rukka” - viestejä…