Lukenut olen juttuja täällä plinkissä jo pitkään. Haluaisin niin lopettaa tämän juomisen, mutta vaan juon enemmän. En tiedä, miten ihmeessä voisin olla juomatta edes yhden viikonlopun. Vähän yli 50-v. nainen ja haluaisin lopettaa, yleensä vedän torstaista sunnuntai-iltaan siis iltaisin. Muka hienosti, en ikinä jatka aamulla. Mutta aina pelkkä kova känni on haussa. En viitsi ottaa paria tai illan mittaan tissutella neljää siideriä. Ei - nopeasti 2dl kirkasta ja sitten voi jatkaa. Yleensä 12-14 annosta tai jotain. Muisti menee ja naamassa alkaa näkyä, ennen olin kauniskin… Vinkkejä, miten voisin olla ilman edes yhden viikonlopun. Ja siitä haluaisin täyden raittiuden. En vaan pysty edes viikonloppuun ilman viinaa. Kyllä kai lapset huomaa ja työnantaja, vaikka yritän peittää kaikki. AA ei ole mulle, mulle tuo hengellisyys ei todellakaan uppoa.
Tervetuloa ainakin tänne kirjoittelemaan.
Ei se aina helppo temppu ole, ei.
Muistan, kun ensimmäisiä selviä päiviä vietin, miten laskin tarkkaan jo tunnitkin viimeisestä ryypyst… mutta niin se vaan sitten alkoi homma luistamaan ja taaksehan se jäi, koko ongelma.
No, minulla oli sen verran eri juttu että join joka päivä, ja selvään päivään piti aina olla joku syy. Joku semmoinen homma jossa ei kertakaikkiaan sopinut pöhnässä olla ja joka toisaalta oli mielestäni niin tärkeä että sen takia “uhrasin” yhden tai kaksi peräkkäistäkin hyvää illan pöhnää.
Ei ole minullakaan mitään patenttiratkaisuja, jotain muuta ja tärkeämpää tilalle, …mutta mitä se voisi kohdallasi olla, sitä en tiedä.
Ja sittenkin, semmoista irrottautumista se alku pakaa olemaan. Mutta usko pois, kyllä aika sitten alkaa tehtäväänsä tekemään, kun alkuun pääsee.
Yritä! Ja kirjoita miten se menee, kirjoittaminen ja keskustelu antaa sekin jotain tekemistä lasin kallistamisen sijaan.
Voimia sinulle!
Kylläpäs oli hienoa, kun laitoit viestiä Mies metsänreunasta. Tekemistä olisi paljonkin, rakastan luontoa, kalastusta, merta, muita harrastuksia. Nyt vaan aika menee niin paljon vaan viinaan, että en saa tehtyä rakastamiani asioita. Ja se jumalaton väsymys. Ilman viinaa olisi varmasti energiaa muuhunkin, mutta se huumaava olo päässä estää sen yhdenkin selvän viikonlopun. Miesystäväni suosiollisesti ottaa kanssani, mutta hänelle asia ei ole ongelma, hän voi olla ilman tai ottaa, minä kun en voi olla ilman. Hän ei ymmärrä sitä fiilistä päässäni, kun on varauduttava ettei vaan viina lopu. Kaikki olisi minulla hyvin, mutta viina meinaa viedä. Takana vaikea, vaikea avioliitto; henkistä pahoinpitelyä 20 vuotta. Nyt elämä voisi olla upeaa ja nautinkin aivan mielettömästi, mutta alkoholi on liian vahvasti tuomassa jotain lohtua tai iloa tai jotain.
Miten ihmeessä olette saaneet voimaa olla ilman viinaa tai mikä on ollut viimeinen pisara?
Tervetuloa palstalle ja hyvä, kun kirjoitit tilanteestasi.
Ensimmäiset päivät ja ensimmäinen viikonloppu on nyt ihan rehellisesti ja realistisesti taistelua sitä vastaan, että ei juo. Turha sitä on romantisoida yhtään, se on itsensä pakottamista olemaan ottamatta sitä ryyppyä. Kyllä se muutaman päivän päästä jo hiukan helpottaa ja kun etäisyys kasvaa viimeiseen ryyppyyn, niin samalla kynnys hiljokseen kasvaa siihen ensimmäiseen ryyppyyn.
Aina kun tekee mieli ottaa ryyppy, niin tule ja kirjoita tänne, että juotattaa niin perkeleesti, vaan en halua nyt juoda.
Tsemppiä, sinä onnistut ja älä anna periksi, vaikka välillä vaikealta tuntuukin. Me tiedämme mitä käyt läpi.
Ks. kIrjasto läpi alkoholiriippuvuutta käsittelevien kirjojen osalta.
AA:ta muuten suosittelen kokeilemaan, ainakin, jos olet isommalla paikkakunnalla, jossa on useita ryhmiä. Ei aa-ohjelman, vaan muiden ihmisten kokemusten takia. Useat osallistujat pyyhkivät ohjelmalla ja hengellisyydellä ym. takapuoltaan puheenvuoroissaan, ainakin stadissa. Ja se on ihan ok. Siis yritä etsiä muiden kokemuksia ja tuntemuksia ja ammentaa niistä.
Hei ja tervetuloa lopettajiin!
Olen myös yli viisikymppinen ja n. 10 vuotta ongelmallista juiomista takana. Työt on aina hoidettu ja kulissit pidetty kunnossa. Nyt olen täällä tainnut roikkua ainakin 3-4 vuotta, vaihtelevalla menestyksellä. Kuukausien selviä kausia, sitten lyhyempi tai pidempi " osaan ottaa kohtuullisesti "- itsepetosjakso.
Kaikenlaista on tullut tehtyä kännissä, mitään pahaa ei kylläkään kenellekään, paitsi henkisesti tietysti.Itselle sitäkin enemmän.
Nyt olen aloittanut terapeutilla käynnin, ainakin paljon on uutta ajateltavaa siitä tullut.Antabusta käytän taas, aikaisemmista ajoista jo tuttu. Se sopii mulle, on tavallaan turvatekijä.
Myös Lilli Loiri-Sepän kirja “Selviytymistarinoita” on ollut tärkeä, se kannattaa lukea.
Kohtuukäyttöä ei alkoholistilla ole, se kannattaa heti tehdä itselleen selväksi. Sen olen ymmärtänyt. Nyt kun täytin 55, aloin tosissani ajattelemaan tulevia eläkevuosia, samoin mahdollista yksinjäämistä.
Jos jatkan juomista, kuolen siihen. Pitää oppia elämään ilman viinaa nyt.
Tämä on ollut mulle tämän syksyn ajatus, toivon, että mun ei tarvitse enää koskaan juoda viinaa, missään muodossa.
Olen lakannut kaunisteLemasta asioita itselleni.
Aa ei ole mua varten, mutta sullekin ehdotan Antabusta, asioiden kertakaikkista miettimistä ja oman alkoholismin myöntämistä. Siitä voi lähteä hakemaan apua, mitä, se on monesta kiinni.Maksan terapiani itse, mutta uskoakseni se kannattaa. Yritän ainakin.
Eka viikko juomisen jälkeen on kauhea, mutta sitten alkaa helpottaa. Mulla ahdistus oli aivan kauheaa, pikkuhiljaa mieliala kohenee, kun jaksaa liikkua, saa syötyä kunnolla ja nukkuminenkin alkaa sujua.
Kirjoita tänne, se helpottaa, kaikki täällä tietävät, mitä on tämä taistelu viinaa vastaan.
Hävettää niin hakea mistään apua, kun en haluaisi, että kukaan tietää. Työterveyshoitajalle en puhu, sieltä kulkeutuu heti kaikki tieto työnantajalle.
Olipas kiva saada vastauksia, ehkä nyt tästä saan voimaa. Paljon olen juomistani miettinyt ja välillä kun on sattunut jotain, havahdun siihen miten paljon juon. Sunnuntaisin aina päätän, että nyt lopetan ja viikonlopun lähestyessä ajattelen vaan, että mitähän haen alkosta. Ihan vaan yhden viinin. Ja sitten kannan kotiin muutaman pullon kirkasta. Kun ihan vaan ostan varmuudeksi. Kuitenkin tiedän, että kaikki juon.
Juominen väsyttää. Krapulaa ei varsinaisesti tule ollenkaan, mutta veto on pois ja ahdistaa.
Järjellä ajatellen en halua enää juoda ja sitten aina vaan taas juon.
Jotenkin pelottaa ajatella oloa ilman viinaa.
Tervapääsky kirjoitti
Rakkaasta turvasta ja ystävästä on rankkaa luopua. Muistan alkoholin osalta käyneeni läpi jonkinlaisen surutyön ja ymmärsin sen jälkeen että ihmiset käyvät sellaisen prosessin oikeasti läheisen kuoltua.
Alkoholistille raitistuminen ei läheskään aina ole järjellä hoidettava asia. On koettava “sydämen murtuminen”, pohjalle ajautuminen. Pohja on jokaisella ihmisellä eri tasolla, kuitenkin juuri se piste, jolloin on täysin valmis luopumaan alkoholista ja tekemään mitä tahansa vapautuakseen juomisen pakkomielteestä. Silloin on jopa valmis menettämään kasvonsa ja ottamaan vastaan avun.
Tänään et ole yksin
Tervehdys Tervapääsky! Samasta syystä itsekin täällä avasin oman viestiketjun viikko sitten. Pakonomaista juomista kerran viikossa. Tavoitteena vain känni. En pysty hallitsemaan omaa alkoholinkäyttöäni vaan viina ohjailee minua täysin. Vaikka päätän alkuviikosta että tänä perjantaina en juo niin perjantaina kaikki lupaukset unohtuu ja askel vie Alkoon.Tästä syystä päätin hakea Antabus kuurin ja ensimmäinen viikonloppu ilman viinaa. Perjantaina hiema ahdisti ja ajatukset olivat juomisessa mutta tämän jälkeen pahin viinanhimo hellitti.
Sinulla myös selkeästi viinan käyttö täysin lähtenyt hallinnasta etkä pysty taistelemaan pakonomaista juomista vastaan. Täysraittius ainoa vaihtoehto (sama itsellä). Tämän kun ymmärtää ja lähtee hakemaan apua niin se on ensimmäinen askel kohti raittiuta. Helppoa se ei ole mutta jos haluaa raitistua joutuu luopumaan viinasta ja taistelemaan juomishimoa vastaan. Oikopolkuja raittiuteen ei ole. Samassa suossa rämmin. Tsemppiä!
Hei Tähtisade! Juuri niin, viina ohjailee, aina vaan löydän itseni istumassa lasi kädessä. Lupaukset vaan katoaa päästäni.
Vielä on iso kynnys lähteä hakemaan Antabus kuuri, vaikka tiedän kyllä että pakko lopettaa kokonaan.
Lopetin tupakan polton n. vuosi sitten ja se oli mulle ihan helppoa. Vaan lopetin, enkä enää polta. Miksi tämä on niin kamalan paljon vaikeampaa. Vaikka olen asiaa vatvonut päässäni, niin koko ajan vaan juominen lisääntyy. Ja olen mestari salaamaan sitä läheisiltäni tai siis niin luulen. En käy kapakoissa koskaan, mutta vedän vaan illalla kunnon kännit ja kaadun sänkyyn nukkumaan. En edes muista, koska olisi viimeksi ollut selvä viikonloppu, ehkä puolitoista vuotta sitten.
Täytyy nyt vaan saada jotenkin päähän tuo asia ja että voisi olla onnellinen siitä, että ei sitten enää tarvitsisi juoda.
Sinulla on hyvä alku, tsemppiä jatkoon! Ehkä mä yritän tulla perässä.
Täällä myös tuore raitistuja, kännit vedin lähes joka päivä muistin lähtemiseen saakka ja ikää alle 30. Vaikeinta oli se lopettamisen aloittaminen, eli sen ensimmäisen ryypyn väliin jättö. Ensimmäiset pari päivää kun oli takana niin - kuten Lumikulkuri sanoikin - kynnys siihen ensimmäiseen ryyppyyn kasvaa. Ensimmäinen viikonloppu on myös iso kynnys, on vaan elettävä hetki kerrallaan ja pitää se päätös että ei juo. Ei siihen mitään poppakonsteja taida olla, toki helpottaa jos jätät ne viinakset sinne alkon hyllyyn.
Tää on kyllä ihan tottta - ainakin minun kohdallani oli. Ikävä tapa huomata kyseinen, mutta yksi hyvin läheinen ihminen nukkui pois puolisen vuotta sen jälkeen, kun viimeisen alkoholijuomani olin kurkkuuni kaatanut. Surutyö oli hyvin samankaltainen kuin alkoholin kanssa - jollain lailla hirvittää sanoa, mutta jopa oli jollain lailla helppoa käsitellä kuolemaa, kun oli vastaavan prosessi käynyt läpi juuri. Ja onneksi siihen tuo puolisen vuotta mahtui väliin, jotta oli kerinnyt etäisyyttä alkoholiin tulla jo riittävästi.
Tervetuloa joukkoon! Olen yrittänyt raitistua reilun vuoden ja juominen ei ole puoleen vuoteen ollut viikottaista. Tehokkainta oli Antabus jota söin reilun kuukauden, mutta maksa-arvojen nousun takia jouduin lopettamaan sen. Kävin muutaman kerran AA:ssa ja oli siellä muitakin ateisteja, ei kuitenkaan ollut minun juttuni. Olen kyllä hyötynyt äideille tarkoitetuista vertaistukiryhmistä, joiden pääpaino on muualla kuin päihteissä, mutta kuulemma en ole ainoa äiti jolla on ollut alkon kanssa ongelmia. Kirjastosta löytyy päihdeaiheista kirjallisuutta, ja omien tunteiden ja käyttäytymisen pohtiminen ja tiedostaminen on auttanut. Nyt takana tipaton kuukausi pelkällä tahdonvoimalla 
Hei Sointu! Kuulostaa nyt hyvältä kuukausi ihan tahdonvoimalla. Täytyy hakea kirjastosta lukemista, jotenkin en meinaisi sitäkään kehdata, mutta mentävä on. Kirjan Irti alkoholista ostin vuosi sitten. Antabus kyllä pelottaa, kun niin monet sanoo sen olevan maksalle kovaa. Mietiskellessä on aika lailla päivä mennyt. Mietin mihin se juominen itselläni on, kyllä kai aika pitkälle se tuli jotenkin huokaisuna vaikeassa avioerossa. Sitten kun joskus oli lapset isällään, sain alkoholin avulla nollattua päätäni ja huokaistua kaikesta pahasta. Nyt erosta on jo aikaa ja jatkan pään nollausta ansiokkaasti.
Aamu oli aika ankea, mutta kiitos teidän kaikkien, nyt on jotenkin sellainen olo, että kyllä tästä voi jotenkin selvitä. Aika raskas tie varmaan, mutta tuo ryyppääminen väsyttää niin paljon, että haluan siitä eroon. Ja sitten taas tietoisuus, että jos ryyppäämistä jatkan, niin huonommaksi menee.
Tämä alkuviikko ei ole ongelma, mutta sitten maikkarillakin mainostetaan, että viikonloppu alkaa torstaina…
Vieläkin pää vähän yrittää sanoa, että jos ottaisin vähemmän… Ei kyllä onnistu, kun nimenomaan se känni on se, mitä pää haluaa.
Oikealla tiellä nyt kyllä olen!
Tuossa ylempänä on Päihdelinkin lista Kirjallisuusvinkkejä ja blogeja (linkkilista)
Hiljaa hyvä tulee
Antabuksen vaikutukset maksaan vaihtelevat ihan yksilökohtaisesti ja siksipä hoidon aikana on maksa-arvojen kontrollit. Monella ei mitään ongelmaa - nyt vaan on moni sellainen, joilla on ollut ongelmaa arvojen kanssa, kirjoitellut siitä tänne lähiaikoina. Vaan kylläpä se alkoholikin maksaa koettelee - sitä ei vaan ajattele samalla lailla kuin lääkkeen kohdalla. Alkoholi tekee kropassa myös muita tuhojaan, mutta paradoksaalista kyllä, alkoholisti jatkaa monesti mieluummin sen hitaan, asteittain nopeutuvan tuhoamisen tiellä kuin lähtee tielle, jossa elämä, tuo tuttu ja turvallinen, voi muuttua. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kannattaa kyllä lähteä kohti tuntematonta.
Hyvää alkanutta viikkoa ja positiivista mieltä 
Hei Tervapääsky!
Tervetuloa palstalle ja tsemppiä yrityksellesi. Komppaan Marinaa ja suosittelen lämpimästi Loiri Sepän Selviämistarinoita. Se on kirja, johon itsekin aina palaan uudelleen ja uudelleen. Niin koskettava ja rehellinen, mutta silti toivoa antava. Löytyy myös nettikirjakaupoista, jos et kirjastosta kehtaa/onnistu lainaamaan.
Ensimmäinen viikko ja viikonloppu taittuvat kyllä, vaikka sitten päivä ja tunti kerrallaan… Kannattaa ensin levätä pois pahimmat olot, mutta sen jälkeen pitää huoli että on riittävästi mielekästä tekemistä (varsinkin viikonloppuna). Esim. elokuviin lähtiessä vierähtää helposti jo koko perjantai-ilta
Mielessä pyöriviä asioita on hyvä työstää pikku hiljaa, omien voimien mukaan. Liika yrittäminen kostautuu helposti paluuna lähtöpisteeseen. Kannattaa siis olla itsellensä myös armollinen ja hyväksyä se, että muutos vaatii aikaa ja sitkeyttä.
Kaikkea hyvää sinulle toivoen,
syystuuli
Antabuksen kanssa siis lievä maksa-arvojen nousu on tavallista, mutta yliherkkyysreaktiot niin kuin minulla ovat harvinaisia. Juomani määrät ovat olleet pieniä mutta psyykkisen sairauteni kannalta hyvin haitallisia. Normaali ALAT-arvoni on ihanteellinen, 16-17, mutta Antabuksella nousi hepatiittipotilaan tasolle. Johtuu yksilöllisestä lääkeaineenvaihdunnasta. Tästä syystä maksa-arvoja seurataan verikokeilla. Antabus on pitkävaikutteinen joten sitä ei tarvitse ottaa joka päivä, esim. 2 kertaa viikossa riittää.
" Miten ihmeessä olette saaneet voimaa olla ilman viinaa tai mikä on ollut viimeinen pisara? Kysyt, Tervapääsky.
Itselläni oli sama juttu, ja koko ajan vitutti oma tilanne. Ei ollut oikein haluakaan lopettaa. Ei minulla oikein ollut mitään viimeistä pisaraa, jonka osaisin näin jälkeenpäin tunnistaa. Kai se oli monen asian summa, alitajuinen huoli omasta terveydestä, työpaikan menetys, läheisten ihmisten suhtautuminen juomiseeni; mitä kaikkea sitten olikin. Juomisen lopettaminen oli sitten - päätöksen tehtyäni - helvetinmoinen helpotus.
Mitä taas tulee raittiina pysymiseen, niin voin ihan rehellisesti sanoa, että mitään suurempia himoja viinan juomiseen ei ole ollut. Tietyissä tilanteissa on tullut mieleen, että olisi mukava ottaa muutama, mutta heti perään mietin, jotta sehän ei nyt käy. Asia on siinä eikä jää minua vaivaamaan. Tietysti raittiina herääminen vs. hirveä krapula antaa kyllä hyvän syyn pysyä erossa juomisesta. Toivon kaikesta sydämestäni sinulle hyvä Tervapääsky pääsyä parempaan elämään.
- skeba-
Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia maksa-arvojen kanssa kun olen käyttänyt Antabusta. Olen käyttänyt sitä aiemmin vuosia sitten. Nyt on jonkinlaisia sivuoireita kuten väsymys kun otan annoksen 2 x viikossa. Mutta uskon että häviävät ajan myötä.
Voin kyllä omasta puolesta suositella Antabusta koska se antaa varmuutta alkuaikoihin ja jää selkeästi viinan miettiminen vähemmälle kun viinaa ei voi oikeasti juoda.