Ehkä tuo on totta siitä johtuen että kaikkia ihmisiä ohjaa toimintaan motivaatio, motiivit, tunteet yms. Yleensäkin kaikki asiat joita ihminen tekee johtuvat jollain lailla siihen että tahdotaan itseä miellyttävä tulos omaan elämään. Kuka kävisi töissä ellei motiivina olisi raha tai oma itsearvo? Miksi narkkari-kaveri antaa kuivilla olevalle kaverilleen kamaa, vaikka hän on päässyt eroon? Miksi kaikissa mainoksissa vedotaan ihmisen johonkin ominaisuuteen kuten sääli, myötätunto, oma hyvinvointi, parempi elämänlaatu yms.
Kuitenkin on olemassa auttajia, kellä ei ole päällimmäisenä oma tarve päteä! Luin haastattelun ihmisestä joka oli jakanut vapaa-ehtoisesti leipäjonossa yli 10v leipää. Häntä motivoi nähdä että ihmisiä voi kongreettisesti auttaa, työkaverit ja hän myös koki että ellei hän ole kongreettisesti auttamassa muita ihmisiä, hän ei saa tarpeeksi omaan elämäänsä tunnetta että olisi toiminut toisten ihmisten auttajana. Onhan tuossa omat arvot ja motiivit kysymyksessä, mut tuskinpa nämä leipäjonon ihmiset hänen kanssaan juttelisivat mikäli hän katsoisi heitä alaspäin olkansa yli!
Mä itse taas koen että on äärimmäisen tärkeää että saa tukea tarvittaessa! Klinikka on ollut todella tärkeä paikka mulle vuosikaudet, nykyään ei oo enää niin tärkeä, mut sieltä ainakin tietää saavansa tukea. Myös vertaustuki ja tieto että joku voi selvitä, on auttanut mua. Monet käyttäjät ketkä tahtovat eroon kamasta kokevat itsensä todella yksinäiseksi lopettamis-vaiheessa. Tottakai jos silloin on seuraa joka ei vedä, on helpompi pysyä kuivilla! Vaiti-olovelvollisuus sitoo pitämään asian muilta salassa, joten ainoa asia jonka siitä saa on mielihyvä että pystyy olla avuksi! Itselläni usein myös se, että pystyn saamaan jonkun toisen hyvälle mielelle omalla tekemiselläni (auttaminen vaikka siivoamisessa tai muksun vahtimisessa) antaa hyvän mielen.
Mä en tajua kuinka Fernetti aikoo sit saman tyylin avulla vaikka vanhemmuutta käsitellä! Kaikki vanhemmat vertailee omaa kasvatustaan ja lapsiaan toisten lapsiin ja mikäli heillä menee paremmin kuin naapurin Pirkolla ja Pekalla ni tottakai siitä ollaan ylpeitä vaikka ei menisikään yhtä hyvin kuin Tiinalla ja Tonilla! Ihmisluonne kun on vain omaan etuaan ajava. Ihminen tarvii muita ihmisiä pystyäkseen itse muodostamaan itsestään omakuvan (peilaaminen) ja toimintansa suutautumiseen. Ihminen tarvii myös palautetta omannasa toiminnastaan.
Tähänkin topicciin on tullut niin paljon negatiivia vastauksia, että olisi kenties hyvä laittaa esiin nämä ihmisen arviointimenetelmät arvioitaessa toisten ihmisten toiminnan syitä.
Arviointi perustuu.
- miten tavallista yksilön toiminta yleensä on ihmisille
2)miten tyypillistä tietty toiminta on nimenomaan tälle yksilölle
3)kuinka tyypillistä toiminta on yksilölle myös esimerkkitilanteen ulkopuolella?
Täällä kirjoittajaa ei tunneta IRL joten suurin osa tekee arviointinsa oman kokemuksen perusteella. Useimmat ovat törmänneet ihmisiin kenen asenteet ovat ylimieliset käyttäjiä kohtaan. Mulla on useampia tuttuja ketkä ovat hemmetin huumevastaisia mutta kun kysytään että saavatko he huumeita hommatuksi niin yllättäen ovat ekana näin väittämässä! Eiväthän he ole vaivautuneet edes kysymään antaisinko heille mitään, mutta monet vain uskovat että kamaa saa kun menee kysymään! Mullakin tuo yks alkkis-tuttu sanoo jopa klinikalla et vois antaa lääkkeitä (rauhottavia), koska vahvempia tuolta saa todella helposti kun vain menee kysymään; kokemusta tästä ei ole! Yllätys että hän kokee itsensä parempana käyttäjänä kuin alkkikset tai narkomaanit…
Mut laitanpa vielä nämä asenteiden ja stereotypioiden tehtävät… Stereotypiat ovat tunnevaltaisia, laajoja asennekokonaisuuksia jotka pohjautuvat usein uskomuksiin, virhepäättelyyn ja virheelliseen yleistäminen.
- asenteet ja stereotypiat toimivat myös minäkäsityksen puolustusmekanismeina. Yksilö voi käyttää asenteita suojana itseään kohtaan tuntemiaan kielteisiä tunteita vastaan
- Yksilö voi toteuttaa myös asenteillaan maailmankuvaansa liittyviä arvoja. Arvolla tarkoitetaan jotain abstraktia tavoitetta johon ihminen pyrkii tai pitää hyvänä. Asenne johonkin kohteeseen määröytyy sen mukaan, miten tämä kohde edistää arvojen saavuttamista. Niinpä yksilö joka uskoo syvästi ihmisarvoon, vastustaa jyrkästi kuolemantuomiota.
- Asenteen muodostamisperustana voi olla myös hyödyn tavoittelu. Yksilö saattaa omaksua uusia asenteita, jos nämä auttavat saavuttamaan jonkin konkreettisen tavoitteen.
Kyllä tämä silti on todella outoa että nykyään auttavia mollataan näin paljon, että tekevät sen vain itsensä tähden! Tässä vielä samasta psykan kirjasta huumeista ja käyttäjistä : Usein näyttää siltä, että huumeiden käyttäjät hakevat eräänlaista psykologista varaosaa, jonkinlaista korvaavaa tai tasa-painoittavaa elämystä poistamaan normaali-elämässä koettuja puutteita tai riittämättömyyksiä… Niistä haetaan samoja tyydytyksen lähteitä kuin työstä ja ihmissuhteisa, tai vaikkapa koskaan saavuttamatonta itsetuntoa. Huumeet antavat käyttäjälleen usein valheellisen >>suuruuden>> tunteen, josta haetaan vastapainoa arkitodellisuuden turhuudelle ja mitättömyydelle. Huumeriippuvuuden synnyn taustalla on aina syviä psykologisia tarpeita.
Vielä kun ottaa huomioon että ihmisen minän rakenne syntyy lapsuudesta alkaen ja koostuu häntä itseään koskevista tiedoista ja tunteista. Minäkäsitykseen ja maailmankuvaan kuuluu myös mm. asenteet, uskomukset ja odotukset siitä kuinka ihmisen tulisi käyttäytyä. Yllättäen käyttäjällä nuo asenteet, uskomukset ja odotukset ovat ristiriidassa sen alkuperäisen opitun mallin mukaan jossa tarkoituksena oli olla jotain muuta kuin addikti… Tässähän on selvä tiedollinen ristiriita. Kaikille on kuitenkin opetettu että päihteet ovat terveydelle vaarallisia ja mikäli päihteitä käyttää; tuo tiedollinen ristiriita on poistettava tietoisuudesta joko muuttamalla tosi-asioita (lopettamalla käytön) tai kieltätymällä uskomasta tieteellisiä tuloksia. Mikäli ihmisen asenteita yritetään muuttaa uudella tiedolla, joka on hänen asenteidensa vastaista, hän tavallisesti torjuu uuden tiedon ja säilyttää entisen asennoitumisensa. Koska ihmisen asenteet muodostavat osan hänen minärakenteestaan ja monet asenteet liittyvät hänen arvomaailmaansa, asennemuutos voidaan saada aikaan vain sellaisella tiedolla, joka saa aikaan myös tunnetason muutoksia.
Eli kyllä myös tuota avusta kieltäytymistä voi perustella sillä, että ihmisen omat ennakkokäsitykset auttamisesta, omasta avuntarpeestaan (ei koe olevansa avun tarpeessa) tai odotuksesta että AINA auttajan perimmäinen tarkoitus on saada itselleen paremmuuden tunne, johtuvat kyllä myös psyykkisistä syistä jonka tarkoituksena on yllättäen myös saada itselleen parempi tunne. Tässäkin tapauksessa ihminen joka on nöyrästi kysynyt kuinka hän voi auttaa, on teilattu aivan täysin ja kenenkään mielestä hän ei ole kykenevä auttamaan. Asenne auttajan perimmäisestä syystä auttaa on nostettu suurimmaksi ongelmaksi jolloin avuntarve on mitätöity; samoin henkilö joka apua tarjosi. Tässä on kyllä molemmilla osapuolilla, sekä auttajalla että “autettavalla” oma lehmä ojassa. Autettava ei apua tahdo omien asenteiden ja ennakkoluulojensa perusteella; toisaalta välttämättä hän ei koe apua tarvitsevansa, jolloin hän puolustautuu mitätöimällä auttajan “halun auttaa” faktoilla ihmisluonteesta! Kyllähän tässä huomaa, että omaa elämäntapaa puolustetaan mitätöimällä ne ketkä tahtovat tuosta elämäntavasta pois auttaa; eli “pidä huoli omista asioistas ni mä pidän huolen omistani ja turha tulla tänne puolelle itteäs nostamaan toisten yläpuolelle”. Mua ihmetyttää vain se, että kuinka nuo ihmiset kellä ole mitään kama-historiaa tahtovat itsensä tänne huonommalle puolelle väkisin tunkea; ongelmien keskelle? Kaikki eivät sitä tee vain kokeakseen itse paremmuuden tunnetta, vaan osa oikeasti tahtoo tietää elämästä muutakin kuin vain sen pinnallisen “kultalusikka”-maailman; tosin tämäkin halu lähtee yllättäen omista tavoitteista elämässä ja päämääristä… Mut niinhän kaikki toiminta ja tavoitteet ihmisen elämässä lähtee… Elämässä kuitenkin kun on kysymys saavuttaa ne päämäärät jotka itse on katsonut omille arvoille ja asenteilleen sopivan; harva lähtee Intiaan nauramaan katulapsille, useampi lähtee oppimaan minkälaista on elää ilman tavaraa ja ruokaa jotta oppisi arvostamaan omaa elämäänsä enemmän! Mikä siinä on niin väärää?