Miten auttaa

^
Waaat?

Kenen avuntarve on mitätöity kuka on teilannut aloittajan (?) aivan täysin kuka tässä keskustelussa nyt on “autettava” mistä toi vanhemmuus tuli kuvioon mistä stereotypioista on kysymys tässä yhteydessä mitä ihmettä sinä selität? :unamused:

Kuka tässä keskustelussa on “autettava”? Keneen viittaat kun puhut “kummastakin osapuolesta”?

Minun kommenttini koskivat auttamisen, ja auttamistyön problematiikkaa yleisesti ottaen. Ne koskivat myös omia näkemyksiäni omiin kokemuksiini pohjaten siitä mitä auttaminen minun mielestäni on, millaisia motiiveja ns. voimakkaan auttamisvimman taustalla yleensä on, ja millaisia periaatteita auttamisessa pitäisi olla (ei pidä auttaa jos apua ei pyydetä jne). Lisäksi annoin muutamia esimerkkejä täsmentääkseni sitä mitä tarkoitan.

Miksi sinä et siis vastannut aloittajalle hänen kysymykseensä kun sinusta aloittajan kysymykseen ei siis liittynyt mitään ongelmallista?

Mikäli apua tarvitsee ja on mahdollista saada “laadukasta” juuri tarvitsemaansa apua, onko pidemmän päälle auttajan motiiveilla väliä?
Oon itsekin välillä kelannut, että altruismi on äärimmäistä egoismia. Eli juurikin kun kohtelee toisia hyvin, auttaa heitä jne., siitä lopulta saa itselleen todella paljon. Mielestäni se ei tee näitä “hyviä” tekoja vääriksi tai turhiksi. Verrattaen, jos jolla kulla ei ole takkia ollenkaan, ja pakkaset koittaa, minulla on kaksi takkia, joista toisen annan tarvitsijalle, koska siitä tulee minulle hyvä mieli & tiedän takinsaajan kehuvan minua sen jälkeen hyväsydämiseksi yms. Takki on silti varmasti hyödyllinen sen saajalle, estäähän se häntä paleltumasta (ja lisäksi voi antaa hänelle hyvän mielen, uskoa maailmaan ja ihmisyyteen jne.). Olisiko minun parempi olla antamatta takkia, kun tunnistan tekeväni sen pohjimmiltaan itsekkäistä syistä, ja antaa tarvitsijan jäätyä mahdollisesti kuoliaaksi? Mitäs mieltä Fernetti oot?

Uskon, että omahoitajani klinikalla tekee työtä ainakin osaksi palkan vuoksi. (Tietenkään tolla alalla palkkaus ei oo superhyvää, eli on hänellä varmasti opiskeluaikana ainakin ollut mielenkiintoa alalle.) Kuitenkin koen hyötyväni hänen antamastaan tuesta, keskusteluistamme jne.

Haluaisin auttaa kaikkia, ihan oikeesti. Välillä masennun maailman tilasta, ahdistun sodista, nälänhädästä jne., kun tunnen itseni voimattomaksi. Haluan auttaa ja tukea kaikkia läheisensä menettäneitä, mielenterveysongelmaisia, päihteiden kanssa taistelevia, joita kohtaan. Miksi? Jaa-a. Päihdejuttuun esim. liittyy se, että tiedän, miten kamalaa narkkielämä voi olla, ja haluaisin ettei muiden tarvitsisi kokea sitä, tiedän miten mukavaa elämä voi oikeasti selvinpäin olla, tiedän päihteiden haitat ihmiselle ja läheisille, tiedän että päihteistä voi päästä eroon…ja kyllä, mikäli joku tuttuni pääsee kuiville, siitä tulee minulle todella hyvä mieli. Tietysti on kiva kuulla myös, jos on ollut hyödyksi jollekin. Kuitenkin esim. kuiville pääsy on monen asian summa, ja se vaatii paljon voimia ja suurimman työn siltä lopettajalta itseltään, joten tiedän, ettei kukaan voi ottaa toisen kuiville pääsystä kunniaa yksin itselleen, syitä ylipäätänsäkin on vaikea määritellä, tai sitä miten paljon asia johtuu jostakin. Kuitenkin mulle tulee hyvä mieli myös siitä, jos joku pääsee kuiville, vaikken olisi auttanut ihmistä mitenkään…

Mun mielestä auttaminen on sitä, että sulla on jotain (ei välttämättä konkreettista), jota joku toinen tarvitsee ja annat sitä hänelle. Simppeliydessään noin. Mikäli apu/auttaminen on sen laatuista, mitä toinen tarvitsee, se on hyödyksi, oli motiivit sitten mitä tahansa. Noissa Fernetin esimerkeissähän tuo apu&tuki ei usein ole parasta mahdollista, joka saattaa johtaa motiiveista, mutta silloin se ei ole samaa kun minun tarkoittamani. Oliko epäselvästi sanottu?

Silloinhan se menee ihan oikein, jos “autettava” saa sitä, mitä se tarvitsee. Eikä auttajan “itsekkäissä motiiveissa” ole mitään pahaa, jos se tajuaa ne eikä “autettava” joudu kärsimään niistä.
Itse olen saanut parasta apua toisilta saman kokeneilta, vertaistuesta siis. Viranomaiset ja muut “kunnialliset” ihmiset saa minut tuntemaan itseni niin pahaksi, vääräksi ja epäonnistuneeksi, ettei siinä altavastaajan osassa ole pahemmin haluja avautua.

Just noin.

LoisLane

Jos nyt palataan siihen mistä tämä keskustelu lähti. Aloittajan tekstistä päätellen oli kysymys ehkä juuri vähän voimakkaammanlaatuisesta auttamisvimmasta kuin siitä että antaa takin tarvitsevalle jos omistaa ylimääräisen. Siksi vastasin minäkin alunperin. Kannattaa miettiä oman auttamisen taustalla olevia motiiveja. Jos ei ole tietoinen omista motiiveistaan, siitä seuraa pahimmillaan sellaisia kammottavia riippuvuussuhteita, tai hyväksikäyttösuhteita joissa sekä auttaja että autettava jollakin tavalla riistävät toisiaan. Sellainen “terve” auttaminen tähtää siihen että auttaja tekee itsestään tarpeettoman.

Monilla auttamistyössä - tai siis sellaisessa terveessä jeesimistyössä - toimivilla on se periaate, että koska itseä jeesittiin aikoinaan, niin tavallaan sitten tavallaan maksaa itse saamaansa apua takaisin laittamalla sen avun kiertoon. Toi mainitsemani KRIS toimii ymmärtääkseni siltä pohjalta.

Edit:
Aika usein auttaminen on sen autettavan kannalta invalidisoivaa pehmeää väkivaltaa. Mutta sitten on toisenkinlaista idiotismia. Yks tyypillinen auttamiseen perustuva riippuvuussuhde on sellainen jossa autettava nauttii täysin siemauksin autettavana olemisesta. Huomiota ei tule koskaan tarpeeksi, autettava käyttäytyy kuin käenpoika nokka ammollaan vaatimassa että mua täytyy ruokkia. Jonkun pitää olla koko ajan tavoitettavissa vai häntä varten. Autettava manipuloi ja kiristää apua, huomiota ja palvelua ties millä keinoilla. Jos auttaminen tuntuu jonkun kohdalla kestävän loputtomiin ja tilanne pysyy vuosikausia samanlaisena tai hänen “tilanteensa” hunonee heti kun auttaja vähänkin hellittää otettaan, pitäisi kellojen alkaa soida. On olemassa ihmisiä joille ongelmissa piehtaroiminen on vain keino pitää lakeijaparvi ympärillään ja palvelu toimimassa. Heti jos palvelijat hellittävät otettaan, autettavan “sairaus aktivoituu” kummasti, ja uusia “sairauksia puhkeaa”. Autettava rankaisee tällä tavalla lakeijoitaan joiden kuuluu olla häntä varten olemassa. Tän tyyppiset autettavat uskovat olevansa tosi spesiaaleja yksilöitä joiden ongelmista koko maailma on kiinnostunut.

Jos vaikuttaa siltä että autettava on vähän liiankin tyytyväinen olotilaansa autettavana, on kysymys jostain muusta kuin todellisesta avun tarpeesta.

No tuohon sun lainattuun tekstiin multa; se alku oli vain sulle osoitettu, siinä on 2 tyhjää riviä yleiseen pohdiskeluun. Kaikki ovat sanoneet ettei pelkkä kuuntelu riitä. Mitä itse katsoin (ilm. tuota) auttamiskohdetta, niin mun mielestä mikäli (SPR?) ei anna koulutusta tai valitse henkilöitä todella tarkkaan, ongelma on heidän. Jos kyse on näistä vankilassa istuvista huume-ongelmaisista, moni on varmasti huumeettomalla puolella. Epäilen (ja luin muistaakseni asiasta) et kyse olis näistä ketkä tahtoo eroon, eli uskoisin et osa olis muuttamassa paikkakuntaa yms. Tällöin toinen vain kuuntelisi joka auttaa jo paljon. Mulla nuo tukihenkilöt ovat vain kuunnelleet mitä puhun ja se auttaa kun saa ongelmia puhua jollekin.

Mun mielestä tuo aloittajan teksti ei ollut millään lailla sen oloinen, et motiivit olis kieroutuneet. Iteasias oli todella rohkeaa kysyä kuinka auttaa, harva tekisi niin. Mä uskon, että joillain ihmisillä kellä asiat ovat hyvin itsellään, mutta jotka kuitenkin miettivät maailman kaikkea pahuutta; heillä on silloin kongreettinen halu auttaa vähempi-osaisia. Ihmisestä riippuen ryhmä on eri, mut monesti käyttäjät koetaan pelottaviksi ja ennalta-arvaamattomiksi ja osa ihmisistä kyllä tahtoo nähdä sen asian ihan itse ennenkuin leimaa muita. Mä itse auttaisin vanhuksia jos nyt vapaa-ehtoistyöhön menisin, koska musta on kamalaa et joka 4. itsemurha on vanhuksen tekemä. Harva kehtaa pyytää apua tai myöntää yksinäisyyttään. Mulla on tuttuja töissä vanhusten parissa ja monelle se 2krt/vko kaupassakäynti ja kahvienjuonti on koko viikon koho-kohdat kun ei tarvitse yksinään katsoa telkkua tai kutoa koko päivää. Mun mummo on 90v ja hän kertoo parin viikon tapahtumat 20 min. aikana 3 kertaa, niin vähän asiaa on, mutta kaikki asiat liittyy kun joku on häntä käynyt katsomassa!

Mulla tuli vain mieleen että useammat täällä ovat kääntäneet asian niin, että “mä en tarvi apua ja vaikka tarvisin ni SÄ et pysty mua auttamaan”. Silloin ei ainakaan tarvi törmätä kieroihin asenteisiin yms. Kyllä mä sen ymmärrän, itekin noin ajatellu ja osasta ajattelen edelleen mut mun mielestä tosiaan aloittajan viesti oli hellyyttävä ja näyrä, ja toiseksi mä luotan et se kuka tuollaisen vapaa-ehtoistyön järjestää, niin oikeasti olo-suhteet ovat sellaiset että tämä ihminen on vankilassa ja aivan ilman ystäviä; ehkä perhettä myös.

Mulle joku on joskus sanonut, et “mä en oo hyvä puhumaan enkä kovin hyvä monessa muussakaan asiassa, mut kuunnella mä osaan” ja se on tosi hyvä ominaisuus. Linnassakin jos päihteettömällä osastolla on ja vanhempien kans välit poikki ja ois tarkoitus eri paikkakunnalle tuomion jälkeen et irtautuis kuvioista ni jo se et joku kuuntelee ja sanoo oman mielipiteensä ihan vaikka mielipiteistä tai kertoo mitä mieltä ihmisestä on; se voi auttaa. Jopa niin paljon, että kun luotto kasvaa, niin vaikeampiakin asioita kerrotaan luottohenkilölle.

Mäkään en kannata sitä että mentäis kenelle tahansa käyttäjälle kysymään et “kuinka voisin teitä auttaa et pääsisitte huumeista eroon?”, mut tätä tuskin tyrkytetään! Eipä tyrkytetä sitä vanhusten-auttamisjuttuakaan tms. Harva yksinäinen vanhus kehtaa ottaa yhteyttä järjestöön, tuskinpa kovin moni linnassa istuva käyttäjäkään tahtois juttu-seuraa; etenkin kun noista avustustyöntekijöistä ei tiedä onko ikää +20 ja kiloja -60 vai ikää +50 ja kiloja +90. Sieltä varmasti on karsittu myös määrätyt rikolliset ja voisin jopa epäillä että osa viettäis eristyksessä aikaa mikäli velkoja takana paljon ja karkuun olis lähdettävä. En tiedä mut en voi uskoa että sais tehdä töitä vaikeiden tapausten kans ilman koulutusta! Ainakaan IH:n auttavaan luuriin tms.iin ei pääse ilman koulutusta!

OT. Tosiaan sairaanhoitaja-koulussa opetetaan et 1/100 alkoholistista pääsee alkosta eroon ja huumeista paljon harvempi! Mun entinen kaveri vertas et maahanmuuttajat sopeutuu paljo paremmin et vaihettais kaikki alkit ja narkit maahanmuuttajiin; sen jälkee en tosin sen idiottin kans tekemisis ole ollut! Sillä ei oo sellaista inhimillistä ominaisuutta kuin suvaitsevaisuus!

Tässä nämä mitä epäilin et olis tuo auttaminen… Ekana vangeista.

[i]Vankien tekoja ei tarvitse hyväksyä, mutta myös he tarvitsevat luotettavaa kuuntelijaa ja yhteistä tekemistä ryhmässä. Tämä ajatus ohjaa Suomen Punaisen Ristin vankilatoimintaa, jonka tavoitteena on edistää inhimillisyyttä tuomittuja kohtaan.

Punainen Risti kouluttaa vapaaehtoisia niiden vankien tueksi, joihin juuri kukaan ei pidä yhteyttä vankilan ulkopuolelta.
Kuka voi toimia vankilavierailijana?

Vankilavierailija tuo tuulahduksen muurien ulkopuolelta, jonne vanki jonain päivänä palaa. Voit hakeutua vankilavierailijaksi, jos olet tasapainoinen ja luotettava aikuinen. Lisäksi olet hyvä kuuntelija, nautit ajatustenvaihdosta ja tulet toimeen myös ryhmässä.

Vankilavierailijoina on niin miehiä kuin naisiakin ja Punainen Risti kouluttaa kaikki tehtäväänsä. Ystävätoiminnan peruskurssin lisäksi vapaaehtoiset osallistuvat vankilavierailijakoulutukseen ja toiminnassa mukana olleessaan heillä on mahdollisuus saada työnohjausta.
Kuinka mukaan?

Vankilavierailijatoimintaa on useissa Suomen vankiloissa. Vankeja tavataan pääosin ryhminä ja tapaamisia on pari kertaa kuukaudessa Halutessasi voit tavata myös yhtä vankia kahden kesken.

Jos haluat vankilavierailijaksi, täytä yhteystietolomake tai ota yhteyttä oman alueesi ystävätoiminnan yhteyshenkilöön.[/i]

Ja tässä sit huumeista… Ekaan tarvitaa koulutus, tokaan ei…

[i]Päihdetyön toimintamuotoja
ovat ehkäisevä työ, varhainen puuttuminen ja jälkityö.

Ehkäisevää työtä tekevät vapaaehtoiset koulutetut päihdeneuvojat, jotka on koulutettu keskustelemaan päihteistä erilaisten kohderyhmien kanssa. He voivat tukea koulujen päihdekasvatusta ja ohjata lapsille ja nuorille suunnattuja En Käytä – toimintapaketteja.

Haluaisitko saada lisää tietoa päihdeasioista ja jakaa tietoa muillekin? Tule päihdeneuvojakurssille, joita järjestetään erityisesti syksyisin ympäri Suomen.

Varhainen puuttuminen kuuluu niin Punaisen Ristin ensiapu- ja turvatalotoimintaan, katutyöhön kuin hiv-neuvontaankin. Lisäksi varhaiseen puuttumiseen erikoistuneet päihdetyön vapaaehtoiset toimivat kesäisin festareilla, Punaisen Ristin osastoissa päihdetyön voimavarana ja tietysti myös lähiympäristössään. He ovat saaneet varhaisen puuttumisen VarPu-koulutuksesta valmiuksia päihteiden käyttäjien tunnistamiseen, kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen, päihteiden puheeksi ottamiseen, hoitoon ohjaamiseen ja päihteiden käyttäjän tukena toimimiseen. Jos haluat esimerkiksi festareille päihdetyön vapaaehtoiseksi, tule keväällä VarPu-kurssille! Kurssi on suunnattu yli 18-vuotiaille.

Jälkityössä Suomen Punaisen Ristin rooli on puolesta puhuminen ja päihteettömän toiminnan tarjoaminen. Jälkityöllä tarkoitetaan varsinaisen päihdehoidon jälkeen päihdeongelmasta toipuvalle tarjottavaa tukea ja apua. Siinä korostetaan toipujan omia voimavaroja ja kykyjä sekä tuetaan itseluottamuksen syntymistä. Vuonna 2004 Punainen Risti teki kartoituksen jälkityön palveluista ja sen pohjalta todettiin tarpeelliseksi korostaa jälkityön merkitystä tärkeänä osana päihdetyön hoitoketjua.

Suomen Punainen Risti on tuottanut Stakesin kanssa yhteistyössä nettiportaalin jälkityöstä. nuolioikealle.GIF Tutustu portaaliin[/i]

Eli tuota ajattelin juuri, että vaikka ei kokemusta ole, niin tuo järjestö on vastuussa missä tilassa olevia ihmisiä autetaan. Kyllä tuolla saa sen kuvan että kuka tahansa kelpaa auttajaksi… :unamused:

Tässä linkki1 ja Tässä linkki 2.

Muutama sana alkoholistin auttamisesta.

Olin alkoholisti kolmekymmentä vuotta, kunnes tajusin, että siitä pystyy parantumaan - vastoin valtavirran suosimaa käsitystä.

Yksi tapa auttaa alkoholistia on kertoa, miten saada elämänsä kuntoon.

Suurin osa ihmisistä paranee alkoholismista omin voimin. Ne, jotka eivät pysty siihen, kuolevat sitten tavalla tai toisella, joka liittyy alkoholiin. On pieni ihme, että olen vieläkin hengissä, neljä haimatulehdusta ja lukuisa määrä muita brenkun aiheuttamia tapaturmia ja sairauksia eivät kuitenkaan tappaneet minua.

Auttajalle helpoin tapa on kertoa, että pitää lopettaa viinan käyttö kokonaan. Minulle tämä ei ole koskaan ollut erityisen houkutteleva vaihtoehto. Jonain selvänä hetkenä pystyin ajattelemaan sen verran, että on löydettävä jokin miellyttävämpi tie.

  1. Järjestä talousasiat kuntoon

Itselläni motiivina oli jatkaa ryyppäämistä. Koska urani alkoholistina oli jo edennyt pitkälle, oli lähinnä muotoseikka päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Näin turvasin perustoimeentuloni.

Joku voisi sanoa, että motiivi oli väärä. Ehkä näin, mutta miksi ei käyttää alkoholistin mieletöntä ryyppäämisen jatkamisen halun energiaa tämän ensimmäisen vaiheen toteuttamiseen.

  1. Hankkiudu eroon ryyppykavereista

Kun tajusin, että minulla on aikaa ja rahaa tehdä, mitä haluan, vanha jengi ei enää tuntunutkaan niin houkuttelevalta. Siispä katkaisin kylmästi suhteet ja muutin paikkakuntaa. Tämä oli helppoa, koska perhe ja oikeastaan kaikki muukin olivat jo historiaa. Suurin ongelma oli tajuta, että tämä on itse asiasssa se, mitä haluan.

  1. Hankkiudu eroon kaikesta muusta, mikä stressaa

Alkoholistin elämä on suuren osan ajasta sen verran sotkuista, että on vaikea nähdä metsää puilta. Ystävät, perhe, syyllisyys, kätkeminen, työ, brenkun hankkiminen, auttajat, krapula, lääkkeet, kaupassa käynti, ystävälliset neuvot, sekalaiset uhat ja huolet, rahavaikeudet, rakkaus jne ovat näitä puita.

Siispä päätin hankkiutua eroon näistä. Paras motivaatio oli edelleenkin se, että saan ryypätä, niinkuin haluan.

Mitä tässä tapahtui? Ryhdyin vain elämään elämääni niin kuin haluan.

Olen edelleenkin elossa, ryyppääminen on kyllä vähentynyt huomattavasti. Viina ei enää oikein maistu, mikä tuntuu välillä absurdilta, mutta olkoon nyt toistaiseksi näin.

On vaikeaa auttaa alkoholistia. Vaikka suurin osa paraneekin omin voimin, niin silti alkoholismi on vaikea sairaus. Riippuvuuksia yleensäkin ymmärretään harmillisen huonosti, melkein yhtä huonosti kuin ihmisen ajatuksia.

Auttajille vinkiksi, että sairautta parannettaessa kannattaa kiinnittää suurin huomio potilaan hyvinvointiin, ei siihen, mitä kulloinkin tarjotaan hoitona.

P.S. Nimimerkki johtaa harhaan. En ole AA-liikkeen kannattaja vähimmässäkään määrin, enkä paljon välitä muistakaan sapluuna-auttajista.

Arvasin, että joku sanoihin takertuja takertuu tähän. Jos sinusta tuntuu pahalta, että jotain ihmistä sanotaan “tapaukseksi”, niin olet ehkä liian herkkä kuuntelemaan haukkumista, syyllistämistä ja tappouhkauksia. Moni auttaja joutuu tällaista kuuntelemaan.

Enkä tietenkään tarkoittanut, että kiitoksia pitäisi sadella. Tarkoitin, että kiitosten (joita siis en kaipaa) tilalla saattaa olla uhkailu ja kaikenlainen ahdistelu.

Ääk vai sinulle!

Vielä lisäys: Siinä vaiheessa jos isompia ongelmia alkaa auttajan taivaalle kasautumaan, niin tuollainen lapsellinen moraalifilosofointi (“Mitä se kertoo auttajasta jos auttaminen tapahtuu kiitosten toivossa?”) unohtuu aika sukkelaan. Vaikka olet tietenkin oikeassa siinä, että harva auttaa kiitosten tähden.

Hyvä kirjoitus! Ja toivottavasti asiat etenee suotuisasti.

Varmasti on ikävä homma toisinaan. Itsestäni kuitenkin tuntuu että nämä auttamishommat jäävät luvattoman usein perheen/läheisten harteille. Ei ammattilaistahot lopultakaan pysty kovin paljon tekemään. Perhettä ja läheisiä puolestaan voidaan sitten käyttää hyväksi miten tahansa. Kaiken lisäksi he joutuvat “auttamaan” 24 tuntia ilman koulutusta. He voivat myös olla jo vanhoja ja joutuvat elämään koko ajan pelon ilmapiirissä.

Muistan erään tapauksen, jossa yli 40-vuotias “autettava” veti pillereitä ja viinaa ja piti juhlia vanhan äitinsä talossa, hänen eläkerahoillaan. Äiti asui suurinpiirtein komerossa ja alituisen uhan alla. Viimeisin mitä kuulin oli, kun “autettava” kidnappasi oman äitinsä ja häntä sitten poliisit etsivät ympäri metsiä. Miten tällaisissa tapauksissa pitää oikeasti toimia? Ammattilaisia ei tunnu kiinnostavan ja “autettava” tuhoaa oman elämänsä lisäksi myös muiden elämän.

Olen vahvasti sitä mieltä, että auttaa pitää aina, jos siihen on mahdollisuuksia. On kuitenkin henkilöitä, jotka käyvät aina auttajiensa kimppuun, eikä heitä voi auttaa. Tarkoitan siis ns. siviiliauttamista, en ammattilaisia.

No voi nyt ***tu suoraan sanoen! Voi se joskus noinkin mennä, mutta varmasti erittäin harvoin.
Nyt liikutaan jo alueella, josta on vaikea nousta. Jos apua tarvitseva on niin kieroutunut, että haluaa syyllistää apua tarjoavaa, niin siinä vaiheessa avun tarjoajan kannattaa miettiä, onko auttamisesta mitään hyötyä (en puhu nyt ammattiauttajista). Jos tämä apua tarvitseva sattuu olemaan vielä hitusenkin väkivaltainen tms. niin avot.

Mistä sinä tiedät, että auttaja haluaa kokee itsensä mahtavaksi?
Tällaisessa kieroutumassa on kyllä hyvät saumat todella vaikeaan tilanteeseen.

On tosin varmasti tilanteita, joissa auttaja kuvittelee olevansa niin paljon parempi kuin autettava, mutta tarvitseeko tällaisessa tilanteessa sitä apua sitten pyytää, jos se kerran on niin hirvittävää?

Ei tässä varmaankaan auttamista yleisesti ottaen yritetä saada ikävään valoon. Auttaa pitää, jos pystyy.
Kuitenkaan ei saisi olla liian sinisilmäinen (jota sinä et varmastikaan ole), vaan pitäisi ymmärtää, että auttamisprosessi voi olla hyvin monisyinen ja epäselväkin ilmiö. Toisinaan auttaminen voi olla jopa pahasta. Monihan kuvittelee, että esim. viinapullon tuominen tai kaikkien käskyjen toteuttaminen on auttamista.

Mäpä tiedän tapauksen jossa poika imppas päänsä ikuisiksi ajoiksi “sekasin” ja jäi vielä päälle 40v äitinsä kanssa asumaan! Ei käyttänyt mitään, mut ku suuttui äidille ja vähän huitas ni äiti meni “rikki”.

Mites sit vammaiset tai dementikot? He tunnetusti aliarvioivat voimansa ja voivat olla todella agressiivisia!

Sulla ku on esimerkkejä elämästä varmaan sellaiset 1000, jotta niistä saa suht realistisen gallupin eikä vain muutama paska esimerkki; tuskin! Mitäs ku noille mamuille etsitään myös “ystäviä”. Monet on muslimeja ja voivat raiskata kaveri-porukalla naisen joka heitä auttaa! Sairaalloisen ylipainoisen henkilön kanssa harrastettaessa seksiä, tää henkilö voi tukahduttaa sut…

Onko sun henkilökohtainen auttaminen epäonnistunut, vai miks oot rekkautunu vain tähän yhteen ketjuun vastataksesi? Voi samantien alkaa väittelemään maksaako ylipainoiset omat leikkauskulut ja lääkkeet vai ei? Tää juttu ku on kuitenkin tapauskohtainen! Mä en todellakaan usko et klinikan henkilökuntakaan jaksais töissä käydä jos ei tuloksia syntyis lainkaan!

Kyllä mäkin tiedän tuollaisen kusipään (entisen, se tapettiin jo) joka omaa äitiään kohteli päin helvettiä, mut sellaiset on erittäin harvassa… Jos sä tunnet pari käyttäjää (tuskin edes tunnet vaan oot kuullu asian jostain) ja vedät siitä johtopäätöset kaikista, ni aika turha! Sama se, ettet tiedä sen enempää kuin kukaan muukaan et mistä tuo järjestö on vastuussa; luuletko et suomessa sais oikeasti vaaralliset ihmiset tukea henkilöiltä jolla ei oo koulutusta? Eiköhän näitä ihmisiä ole seurattu pitkään, että ansaitsis edes saada juttu-seuraa ja uskoisin et vankilassa olevat ihmiset puhuvat puhelimen kautta. Muutenkin monet päihdetyöntekijöistäkin ovat anonyymejä! Nämä ketkä eivät ole, eivät koskaan ole saaneet keltään turpiin; sen sijaan mielisairaalassa sitä tapahtuu aika usein! Pitäisikö tästä vetää johtopäätös ettei mt-kuntoutujia kannata tukea?